Huom! Selaat foorumin lukualuita, joten liittymä on hiukan erilainen.

Ketju Lainaa Print

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19

Pitkät => Päivän poliittiset (nro 1)
Teoriassa anarkismi voisi tietyissä olosuhteissa toimiakin, mutta ei koskaan käytännössä. Ihmisjoukon ollessa kyseessä väkivaltamonopoli on aina jollakin ryhmällä.

Tämä perustuu siihen, että ihmispopulaatio tuottaa keskuuteensa tasaisen tappavasti vallanhimoisia psykopaatteja, jotka eivät kaihda mitään keinoja hankkiakseen valtaa. Käsitykseni mukaan näitä on vähintään joka sadas ihminen, joten heitä ilmaantuu suhteellisen pieniinkin ihmisjoukkoihin. Jos jossakin on pienikin väkivaltatyhjiö, nämä julmurit ottavat sen nopeasti hallintaansa. Tästä on vähintäänkin riittävästi kammottavia esimerkkejä läpi koko ihmiskunnan historian.

Demokraattisen yhteiskunnan ylläpitämä hallittu ja valvottu väkivaltamonopoli on oikeastaan ainoa keino minimoida väkivallan vaarat.
Teoriassa anarkismi voisi tietyissä olosuhteissa toimiakin, mutta ei koskaan käytännössä.

Ennen kuin eurooppalaiset ruhtinaat keksivät takavarikoida yhteismaat ja vedellä valtiorajoja noin tuhat vuotta sitten, ihmiskunta eli anarkiassa.

Teoriassa anarkismi voisi tietyissä olosuhteissa toimiakin, mutta ei koskaan käytännössä.

Ennen kuin eurooppalaiset ruhtinaat keksivät takavarikoida yhteismaat ja vedellä valtiorajoja noin tuhat vuotta sitten, ihmiskunta eli anarkiassa.

Niinpä. Viikinkiterrori, arabimerirosvous ja roomalaisten harjoittamat ristiinnaulitsemiset tekevät anarkiasta varmasti tavoittelemisen arvoisen olotilan.
Niinpä. Viikinkiterrori, arabimerirosvous ja roomalaisten harjoittamat ristiinnaulitsemiset tekevät anarkiasta varmasti tavoittelemisen arvoisen olotilan.

Joo, olot rauhoittuivat vasta kun valtiot perustettiin. Ruhtinaat, keisarit kuninkaat ja valtakunnanjohtajat sopivat asioista saunailloissa.
Kuten aikaisemmin kerroin, olen parhaillaan lukemassa William L. Shirerin kirjaa ”Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho”.

William L. Shirer (1904 – 1993) oli amerikkalainen toimittaja ja kirjeenvaihtaja, joka asettui asumaan Berliiniin loppukesällä 1943 ja vietti siellä useita vuosia seuraten Saksan kehitystä.

Shirerin kirjassa on kohtia, joista tulee mieleen nykyinen totalitaristinen poliisivaltio nimeltään Suomi. Saksalaisten enemmistö hyväksyi henkilökohtaisen vapautensa mitätöimisen ja hirmuhallinnon tekemät murhat ja raakuudet aivan kuten suomalaistenkin enemmistö hyväksyy vapautensa vähenemisen ja lisää toimivaltaa kahmivan poliisinsa yhä brutaalimmaksi muuttuvan toiminnan. Useimmat saksalaiset jopa innokkaasti kannattivat maansa hirmuhallintoa, aivan kuten useimmat suomalaiset kannattavat kehittymässä olevaa poliisivaltiota. Totuus oli kaikkien nähtävissä, mutta sitä ei haluttu nähdä. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut 80:ssa vuodessa.

Seuraavassa on lainaus edellä mainitusta kirjasta.

Saksalaisten ylivoimaisen suuri enemmistö ei näyttänyt välittävän siitä, että heidän henkilökohtainen vapautensa oli riistetty, että suuri osa heidän sivistyksestään oli tuhottu ja korvattu vähäjärkisellä raakuudella tai että heidän elämänsä ja työntekonsa oli asetettu sellaisen säännöstelyn alaiseksi, ettei vastaavaa ollut aikaisemmin koettu edes tässä massa, missä kansalaiset olivat vuosisatojen ajan saaneet alistua hyvinkin yksityiskohtaiseen määräilyyn.

Vuoden 1934 kesäkuun 30 päivän verilöyly oli varoitus siitä kuinka säälimättömiä uudet johtajat saattoivat olla. Kuitenkin kansallissosialistien kauhujärjestelmä kosketti alkuaikoinaan vain verraten harvojen saksalaisten elämää ja äskettäin saapunut tarkkailija hämmästyi hiukan huomatessaan, etteivät tämän maan asukkaat nähtävästi tunteneet olevansa häikäilemättömän ja raa'an diktatuurin alaisia. He päinvastoin kannattivat sitä todellisella innolla.


Järjestelmän kannatusta mitattiin useilla kansanäänestyksillä, joissa yli 90 prosenttia äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan, ja yli 90 prosenttia äänestäneistä antoi tukensa kansallissosialistien tavoitteille. Merkittävää vaalivilppiä eivät historioitsijat ole pystyneet osoittamaan, joten saksalaisten enemmistö mitä todennäköisimmin aivan oikeasti kannatti maansa totalitaristista järjestelmää ja seisoi siten hirmutöiden takana. Ei kai tästä pidä tehdä johtopäätöstä, että olisi vähän hassua syyttää toisinajattelijoita ja juutalaisia murhanneita SS:n ja Gestapon poliiseja, koska tekojen takana oli Saksan kansa. (vrt. ”On vähän hassua syyllistää poliisia lain noudattamisesta kun sen takana on eduskunta.” MrKAT)

Kansa oli saatu järjestelmän ja sen harrastaman sorron ja väkivallan taakse yhdenmukaistetulla propagandalla. Jopa toimittaja William L. Shirer joutui käymään henkistä kamppailua estääkseen propagandan vaikuttamasta häneen itseensä, vaikka hänellä toisin kuin tavallisilla saksalaisilla, oli myös puolueetonta ja totuudenmukaista tietoa käytettävissään.

Seuraavassa pitkä lainaus toimittajan kokemuksista propagandan vaikutuspiirissä:

Koin itsekin, miten helposti valehteleva ja sensuroitu sanomalehdistö ja yleisradio diktatuurivaltiossa voi pettää ihmisiä. Vaikka minulla – päinvastoin kuin useimmilla saksalaisilla – oli joka päivä tilaisuus saada ulkomaisia sanomalehtiä, varsinkin Lontoossa, Pariisissa ja Zürichissä ilmestyviä, jotka saapuivat ilmestymistään seuraavana päivänä, ja vaikka kuuntelin säännöllisesti Englannin ja muiden maiden yleisradioiden ohjelmia, pakotti toimeni minua kuluttamaan monta tuntia päivässä lukemalla saksalaisia sanomalehtiä, seuraamaan Saksan yleisradiota, neuvottelemaan kansallissosialististen virkamiesten kanssa sekä käymään puolueen tilaisuuksissa. Oli ällistyttävää ja joskus kiusallista todeta, että niistä tilaisuuksista huolimatta, jotka minulla oli tosiasioiden tietämiseksi, ja siitäkin huolimatta, että tunsin vaistomaista epäluuloa kaikkea kohtaan mitä kansallissosialistiset lähteet levittivät, aiheutti vuodesta toiseen jatkuva väärennysten ja vääristelyjen ruokavalio vaikutuksen mieleeni ja johti sen usein harhaan. Kukaan, joka ei ole vuosikausia elänyt diktatuurimaassa, ei voi mitenkään käsittää kuinka vaikeaa on välttää hallinnon laskelmoidun ja yhtämittaisen propagandan vaikutusta.

Mutta Suomessahan on sananvapaus ja vapaa tiedonvälitys, joku ehkä ajattelee. Eihän täällä tarvitse elää yksipuolisen propagandan verkossa. Kaikenlaista tietohan on vapaasti saatavissa varsinkin nyt, kun internet on olemassa. Koskaan aikaisemmin ei ole tiedottaminen ollut yhtä vapaata kuin nykyisin.

Edellä esitetty pitää paikkansa, mutta tiedotustoiminta on siitä huolimatta tietyissä keskeisissä asioissa yhdenmukaista. ”Kapinallinen” media edustaa alle prosenttia koko median kentästä, ja sitä seuraa alle prosentti kansalaisista. Se on pelkkä kuriositeetti, jolla ei ole mitään todellista merkitystä. Päinvastoin sekin valjastetaan systeemin palvelukseen, kuten anarkistien pikkuruinen joukko poliisin massavoimankäytön demonstroimiseen.

Tiedonvälityksen yksipuolisuudesta kertoo sekin, että on lähes mahdotonta löytää nettisivua tai muuta tietolähdettä, jossa puolustettaisiin poliittista tasa-arvoa ja väitettäisiin poliisin olevan totalitarismiin pyrkivä rikollisjärjestö, joka saa koko ajan lisää valtaa, ja jonka lonkerot ulottuvat joka paikkaan. Suomessa tällaisia väitteitä ei löydy kuin minun blogeistani, ja niillä ei ole monta lukijaa. ”Suuresta maailmassa” eli lähinnä Yhdysvalloissa sen sijaan on paljonkin poliisikriittistä toimintaa ja poliisia arvostelevia nettisivuja, mutta näissäkään tapauksissa kritiikin kärki ei suuntaudu varsinaisesti poliisiin vaan sen takana oleviin tahoihin kuten hallitukseen, kapitalisteihin, suurpääomaan, salaliittoihin ja mitä nyt keksitään. Poliisi nähdään vain välikappaleena jonkun vaikuttajaryhmän pyrkiessä diktatuuriin. Minun julkaisemissani kirjoituksissa sen sijaan nimenomaan poliisin itsensä katsotaan olevan se voima, joka vetelee langoista ja pyrkii yhä täydellisempään valtaan. Eduskunta, hallitus ja media ovat vain poliisin apupoikia, joiden tehtävä on poliisin vallan takaaminen ja lisääminen. Poliisiorganisaatio, jonka alun perin piti olla – ja se pitkään olikin – vain palvelija järjestelmän ylläpitämiseksi, on siirtynyt tai siirtymässä isännän paikalle. On tapahtumassa poliisien näkymätön vallankaappaus. Demokratian kulissit pidetään hämäyksen vuoksi pystyssä, vaikka todellinen järjestelmä onkin poliisidiktatuuri.

Poliisipropagandaa tulvii mediasta kaikilta kanavilta enemmän kuin minkään muun aatteen propagandaa milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Media on erilaisten kytkösten avulla taloudellisesti yhä enemmän poliisista riippuvainen. Mediasta käytettiin joskus aikaisemmin nimitystä ”vallan vahtikoira”, koska se tarkkaili vallankäyttäjiä ja kertoi kansalaisille heidän teoistaan virheitä salaamatta ja väärinkäytöksiä peittelemättä. Nykyinen media on alentanut itsensä poliisikoiraksi eli vallan kuuliaiseksi palvelijaksi.

Lainaan vielä yhden pätkän William L. Shirerin kirjasta, koska sekin sopii niin hyvin nykypäivään:

Usein sattui että kohtasin saksalaisissa kodeissa tai toimistoissa tai joskus sattumanvaraisessa keskustelussa ventovieraan kanssa ravintolassa tai kahvilassa ilmeisesti kouluja käyneen ja älykkään ihmisen, joka saattoi esittää mitä merkillisimpiä väitteitä. Ilmeistä oli, että he papukaijojen tavoin toistivat jotakin, mitä olivat kuulleet yleisradiosta tai lukeneet sanomalehdistä. Joskus teki mieli huomauttaa siitä, mutta niissä tapauksissa oli vastauksena sellainen epäluuloinen tuijotus, sellainen kauhistunut äänettömyys kuin olisi pilkannut Kaikkivaltiasta, että saattoi vain todeta miten hyödytöntä oli edes yrittää saada yhteyttä mieleen, joka oli vääntynyt kieroksi ja jolle elämän tosiasiat olivat sitä mitä Hitler ja Goebbels pilkallisen piittaamattomina totuudesta olivat sanoneet niiden olevan.

Täsmälleen tuolla tavalla käyttäytyvät totalitaristisen poliisivaltio Suomen kansalaiset. He eivät ole Hitlerin eikä Goebbelsin aivopesemiä. Heidät on pienestä lapsesta alkaen aivopessyt suomalainen media ja yhteiskunta toistamalla toistamasta päästyä valheellista väitettä, että poliisi edustaa maailmassa hyvyyttä ja poliisin kanssa ristiriitaan joutuvat edustavat pahuutta. Tällaiselle ihmiselle poliisi on Kaikkivaltias aivan kuten 1930-luvun saksalaiselle hänen maansa valtiaat olivat sitä.

Suomalainen poliisipropaganda on lisääntynyt ja tehostunut vuosien kuluessa, ja tämä näkyy ihmisten asenteissa. Suomalaiset ovat alkaneet aivan oikeasti pitää poliisejaan Kaikkivaltiaina. Viimeisin todiste tästä oli se, miten koko maa repesi ja vajosi valtakunnansuruun yhden ainoa poliisimiehen saadessa surmansa virkatehtävissään. Iltapäivälehtien lööpit huusivat asiasta yli viikon ajan. Lehdet uhrasivat monen päivän ajan kokonaisia aukeamia asian selostamiseen. Foorumeilla käytiin keskustelua. Poliisimieliseksi tiedetty entinen nimismies, nykyinen tasavallan presidentti esitti surunvalittelunsa on otti kantaa poliisivoimien puolesta.

Eihän tällaista kohtelua saa kuollessaan osakseen edes kuningas tai valtion päämies tai maailmankuulu rock-tähti. Ja kyseessä oli kuitenkin vain tavallinen ”rivipoliisi”. Muutamia kymmeniä vuosia sitten tämän tyyppisestä asiasta olisi ollut pelkästään pieni uutinen lehdessä, ja asia olisi ollut sillä käsitelty.

Muualla maailmassa, kuten Yhdysvalloissa, väkivaltaisesti surmansa saaneesta poliisista luonnollisesti kerrotaan uutisissa, mutta surmattu poliisi ei saa suomalaisen nykykäytännön mukaisesti sata kertaa enemmän palstatilaa kuin tavallinen kansalainen, joka on joutunut henkirikoksen uhriksi. Tapahtumaa käsitellään niin kuin mitä tahansa vastaavaa, vaikka uhri sattuisikin olemaan poliisi. Paljon enemmän uutisarvoa on tapauksilla, joissa surmaaja on poliisi.

Poliisin ”suruviikon” aikana tapahtui myös tavallisiin ihmisiin kohdistuneita surmatöitä. Yhdestä tällaisesta, jonka yhteydessä pidätettiin neljä ihmistä, oli kolmentoista rivin uutinen Helsingin Sanomissa, joka samaan aikaan käytti useita aukeamia poliisin surmasta ja sen herättämistä tunteista kertomiseen.

Vuonna 2008 Helsingin Sanomien toimittajallekin saattoi vielä tapahtua lipsahdus. Poliisikoira ärähti heti. Eivätköhän toimittajat ole kahdeksassa vuodessa oppineet. Tällä hetkellä Sanoma Oy saa merkittäviä tuloja Poliisin tosi-TV ohjelmista, joita esitetään sen televisiokanavilla. Ei kuuliainen poliisikoira isäntäänsä pure.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/34073-poliisi-suivaantui-roistoksi-nimittelysta
Anarkistiryhmät yrittivät tappaa Hitlerin ja hänen kätyreitään useaan otteeseen, mutta tolkun saksalaiset kannattivat natseja. Hei hulinaa.

Poliisit myös suojelivat natsien kulkueita anarkistihippien väkivallalta. Nyt voisi kysyä, että miten meni noin niiku omasta mielestä?

Anarkistiryhmät yrittivät tappaa Hitlerin ja hänen kätyreitään useaan otteeseen, mutta tolkun saksalaiset kannattivat natseja.

"Päivän poliittinen". Tahattoman hauskaa.

VA.
Noin vuosi sitten kirjoitettuna:


"USA:n toimialaa on öljyn kansainvälisen hinnan lasku...
USA:lla ei ole pakottavaa tarvetta hankkia muualta öljyä kun kotimaassa on liuskeöljyä omiksi tarpeiksi moniksi vuosiksi.

Saudi Arabia pelaa USA:n laskuun alentamalla öljyn maailmanmarkkinahintaa jotta Venäjä menisi polvilleen mahdollisimman nopeasti.

Toisaalta Venäjä on agressiivisesti alkanut monipuolistamaan teollisuuttaan ja alkaa kohta, muutaman vuoden kuluttua, olla omavarainen ja maailmanmarkkinat ja tilanne markkinoilla muuttuvat joka tapauksessa pitkällä tähtäimellä.

Käy kuten toisessa maailmansodassa... Venäjä Uralin takana, Aasian puolella, kasvatti sellaiset panssarijoukot sekä muun tarvittavan, että Saksa oli lyöty (Venäjä on luonnonvaroiltaan maailman mahtavin tällä hetkellä).

Venäjä ei mene polvilleen, vaan kasvattaa taloudellisia varmuuksiaan, ainoastaan nykyiset että tulevat Venäjän kauppakumppanit kokevat sen joko myönteisenä tai kielteisenä aina sen mukaan miten ovat hoitaneet suhteensa Venäjään."

Keijo Kullervo

Noin vuosi sitten kirjoitettuna:

...
Toisaalta Venäjä on agressiivisesti alkanut monipuolistamaan teollisuuttaan ja alkaa kohta, muutaman vuoden kuluttua, olla omavarainen

Paskapuhetta vuosi sitten ja paskapuhetta nyt. Onnettomat trollit Venäjällä.
Olen lähes varma, että ajastaan venäläiset kauppaavat muutakin kuin 'sinkkiämpäreitä' Suomeen.

On selvää, että omavarainen valtio on ajastaan arvokas ja sellaiseksi kannattaa pyrkiä, venäläisetkin.

"Juttelen tosiaan 'yksikseni' sillä pitäähän minullakin olla joku asiantuntija."

Muisto Keijo Kullervo

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19