Kirjoittaja Aihe: Riihitontun tarinat  (Luettu 22906 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #220 : to 19.07.2018, 16:27:21 »

En ole vielä vastannut YOiin kysymyksiin. Jos sopiva hetki, niin sitten kirjoitan jotain.

Muuten kirjoitteluni on häirinnyt itseäni, siis pitäytyminen tähän kirjoituspaikkaan. Oikeasti kelailelen kirjoitellen omia juttuja. Faceen ei viitti, eikä myöskään Googlen blogeille, tai muualle, koska inhoan sitä, ettei tietoliittymiä oikeasti ole käyttäjän vinkkelistä katsoen, ellei ole ylläpitäjä, kuten tällä foorumilla.

Paitsi että kaipaan matskuntuottamista varten kirjoitusmahdollisuuden, ja paikan, jonne materiaali tallentuu ja näkyy, niin ei isoa tuotosmäärää hallita kuin ohjelmallisesti, joten raadadatan pääsyrajoituken takia ei viitsi kirjoittaa muualle.

Oma blogia ei jaksa virittää. Blogisoftia voisi ehkä installoida palvelmelle.

Tänään mietin, että jos foorumiympäristön vuorovaikutteisuusodotus perinteisenä onkin vähän väkivaltainen. Kirjoittaminen on tietyllä tapaa omaan aikaan ja tilanteeseen soveltuva juttu, parhaimmillaan. Ei olla sätin välittömyydessä, eikä toisaalta ole mitään pakkoa osallistua kiinnostamattomaan, tai muuten siihen, mikä ei juuri silloin satu, vaikka muuten mitä osuvinta.

Kirjoitusympäristö parhaimmillaan voisi olla ei-ahdisteinen. Silloin vapaus osallistua on priorisoitu, eli tekeminen menee sisällön tuoton ja löytämisen ehdoilla, ei tekemällä tehdysti. En tarkoita, etteikö tiukemmat protokollaympäristöt olisi kivoja, ja tarpeellisia. Ne voi vaatia sitoutumista, ja tälle ei aina ole järkeviä edellytyksiä, tällaisessa haja-ympäristössä.

Ehkä ihmiset ovat niin urautuneita, etteivät tiedä mitä ovat realistiset odotukset, esim foorumikirjoittelua ajatellen. Mitä oikeasti kukakin hakee. Näitä voi olla hyvin monella tavalla puitteistettuna, riippuen siitä, mikä kukakin kokee tarpeelliseksi, eri aikoina. Hybridistä pidän eniten. Jos omia kelailuvaiheita paljon, en koe oikeaksi itseäni, enkä muita ajatellen osallistua kovin laajasti. Minusta näitä vaiheita voi olla. Osallistumista en odota, enkä lukemisia. Saa kommentoida, ja yleensä tykkään, vaikka itsellänikään ei ole mitään keskustelupakkoa kaikesta, omastakaan välttämättä.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #221 : to 19.07.2018, 17:11:22 »
Ensimmäiseksi tuosta asioiden betonoinnista tuli mieleen mielipiteiden betonointi, ts. jäykkä seos eri aineosia.

Tähän suuntaan ajatus, kyllä.

Osa asioista vain tulee elämäämme, kuten moni päätyy kertoilemaan. Ne saatetaan jotenkin luonnostaan, kun niin luonnotonta, jumalatonta, alkeellista, ... meininkiä, ja muutenkin niin selkeän välttämätöntä on ajoittain tämä tai se, kun se tuleekin vähän kuin itsestään.

Tekee oikein hyvää, kun esittää toteutuksen peruspohjaa mahdollisimman vankasti. Voi saada selkeän perusteen sille, mikä on sitä oikeaa. Sitten vain nojaa siihen, ja jokainen järkevä on takuutyytyväinen, kun muussa ei mieltä. Ja jos ei ole, ei ehkä kuulu järkevien joukkoon. Simple.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #222 : ti 14.08.2018, 23:05:41 »

Loma, ja elämääni ajatellen perusrytmissä, viimein. Heräsin tänään klo 11. Järkyttävän pitkät unet, kiitos Yö-Saimaalle, taas kerran. Pitäiskö sitten kiittää vai ei, niin en tiedä, nimittäin tästä iltapainotteisesta rytmistä.

Tuli mielessäni linkattua aikaisin herääminen suoritteisuuteen, ja sen painotukseen. Aiemmin en ole siihen koskaan päässyt sinuiksi. Vasta 40 vuoden jälkeen onnistui. Ehkä nyt on loman jälkeen vaikea palata. En tiedä. Rytmijuttu voi olla iso, minun tapauksessa, voisi arvella. Miten, en tiedä, kokonaisuudessaan.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #223 : pe 19.10.2018, 12:05:41 »

Muistista

Täytyy todeta, että muistini toimii aika poikkeavasti, ja sen huomaa itse, ja muut. Teen paljon muistivirheitä, ja ne maksavat usein, ja täsmällisyydestä poikkeaminen käy ajoittain kalliiksi.

Kun tarkemmin mietin, niin oikeasti en osaa kunnolla painaa asioita mieleen, ellei ne synny jostain pohjasta. Kun pohja palaa, tai kytee, siitä kyllä syntyy kaikenlaista.

Yksinkertainen esimerkki menneisyydestä on myymäläapulaisen virka. En pystynyt muistamaan, mitä varastosta tuli hakea myymälään. Mielessäpitäminen eri artikkeleita koskien ei yksinkertaisesti onnistunut. Täytyi nähdä ja mennä esilläolevaan, ja vaikuttua, ja sen jälkee varasto herätti ajatuksia tarvittavasta. Mitään ei oikeastaan tarvinnut muistaa.

Sama muistamattomuuden kivuus on fysiikassa. Kaiken voi johtaa, kun tutustunut mallimaailmaan. Sen voi rakentaa sovellettavaksi, jos tarve. Tällä alueella tosin heikko tapaus.

Voisi kuvitella, että paperille kirjoittaminen auttaisi. Ehkä, tosin se ei aina toimi. Paremmin kirjoittaminen on sitä, että aistii koettua monipuolisemmin, eli ottaa vielä vastaan sitä, missä on henkisesti, ehkä enemmän kelailun takia kuin hetkeä aiemmin. Kun tienoo tuttu, ja jälkikahlattu selkeämmäksi, voi tekemiset unohtaa. Ne palaavat, jotenkin, jos tarve.

Yleisesti ajattelen, että unohtamista parempi on sanoa, että on lähtenyt jo toisaalle, ja näkymät aika toiset, joten ei varmasti ihan kaikki aiheeseen kuulumaton mukana.

Luulisin, että työmuistinikin on melko lyhyt.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #224 : ke 24.10.2018, 19:56:49 »

Jos nukkunut vähän, voi olla enemmän fyysispainotteisesti. Luulisin. Näin selittyisi se, miksi vähän nukkuneena, kun aivot muuten jumissa, kaikki toimii oikeasti kivasti.

Fyysisyyttä lähellä oleva ei rasitu kaukaisemmasta, ja tietyllä tapaa kokonaisuuden mutkia vedetään suoremmiksi. Parempi ehkä sanoa, että toimintakontekstin laajuus vaihtuu, joten samaa toimintaa on, mutta lähempi työkenttä painottuu, eli kroppa ja tuntemuksellisuus.

Kun taas mennään toiseen ääripäähän, eli kun kyseessä on sidoksellisimman vaimeneminen, on vapaampi menemään miten sattu, kun kroppaa ei tarvitse samalla tapaa raahata riippana. Unissa tyypillisesti voikin vilistä, ellei kropan tuntemuksia ilmene, jolloin meno voi olla jähmettynyttä kuin Trierin elokuvassa, Melancholia. Tai sitten on sitä kroppaa, muttei niinkään kykyä hallita sitä.

Itselläni on ollut jonkin verran myös kehollisia painajaisia. On myös hyviä kropallisia "unia", joiden vaikutus voi olla toista ääripäätä.

Kehollinen painajainen on rankka kestää. Erään kuumekohtauksen yhteydessä oli tätä tyyppiä. Vain yksi sellainen selkouni ollut, jossa kroppa on ollut vahvasti muun tyypillisen unilennokkuuden mukana. Kokemus oli myös iso.

Unissa en ole koskaan kävellyt, tosin pentuna tipuin aina sängystä, ellei kaiteita. Mummon nosteli öisin takaisin, mutta varmaan aika turhan takia, kun ei tapaus sängyssä pysynyt. Varmaan oli menoa ja meininkiä silloinkin jo.

Kelailen tällaisia uteliaisuuttani, ja toisaalta kun kaksijakoisuutta voi ilmetä, jos ns hurahtelee esim aivotyöhön, tai fyysiseen. En tiedä, miten näkyvä ongelma muilla. Erilaisia kahtalaisuuksia on kaikilla jonkinlaisina.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #225 : ke 24.10.2018, 20:12:08 »

Selkouni on toiseutta, parhaimmillaan. John English -leffassa oli myös tätä. Vähän tuota koomikkoa katsonut. Meni jokin aika sitten Finn-kinossa.

Lapsena varmaan aika paljon hain toiseutta. Oli leikki-eläimiä, ja eräs kolmiulotteinen katselulaite, joka lumosi. Sadut, jne, ovat myös tätä.

Ihminen voi samaistua toiseen ihmiseen, tai voi samaistua jopa toiseen ympäristöön. Näin sen itse tulkitsen, tosin tämä kyky lienee kaikilla aika heikko, ja tilannetta varten tarvitaan elokuvia ja muita keinomaailmoja. Tämän takia varmaan 3D kiinnostaa, eikä teemallakaan aina väliä.

Toisaalta yksinkertainen valokuva voi joskus edustaa enemmän mahdollisuutta toiseuteen, kuin "elävä" elokuva. Tässä pätee näköjään se, että mitä enemmän itse tuottaa elämystä, sen toimivampaa saa. Näin esim Dogville voi toimia paremmin kuin realistisemmat toimintaleffat.

Hyväksi vertailukohdaksi Dogvillelle käy minusta Uusin tuntematon sotilas. Tietyllä tapaa pornoa, verrattuna Dogvilleen. Roolisuoritukset kivoja, eli leffa katsomisen arvoinen, koska tällainen tosiaan voi riittää.

Mitenhän mielikuvituksen ja kuvittelun saa kokonaan poistettua elämästä?

Tämä teema on muuten tosin iso, vaikka kaikki ehkä osaa ajatella näin. On tyypillistä, että ihmisten kesken jakaantuu läheiset alueet, ja kauemmat, ja että kuilu näiden välillä voi kasvaa. Rakkautta-esitys oli eräs tällainen. https://www.lprteatteri.fi/fi/Ohjelmisto/Rakkautta.

Toiseus edustaa mahdollisuuksia. Samoin kyky surffailla, tehdä erilaista siirtymää, tai koostaa reittiä entisen pohjalta, tai rakentaa jotain jossain, jostain saatavillaolevasta. Mitähän muita selkeitä uniteemoja on?

Surffailua ovat lentounet. Paitsi että voi mennä ilmassa, voi myös lasketella alas. Eräs tyyppiouni omassa historiassani on portaissa laskeminen. Nykynuorilla tämä on oma harrastuslajinsa, jolla on myös nimi.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #226 : ke 24.10.2018, 21:04:37 »

Korjauksia:

Tämä teema on muuten tosin iso, vaikka kaikki ehkä osaa ajatella näin. On tyypillistä, että ihmisten kesken jakaantuu läheiset alueet, ja kauemmat, ja että kuilu näiden välillä voi kasvaa. Rakkautta-esitys oli eräs tällainen. https://www.lprteatteri.fi/fi/Ohjelmisto/Rakkautta.

Toiseutta paremmin tätä kuvaa kuilu ihmisten välillä, ja ero, ei tosiaan maailmojen jakaminen, kuin ehkä harhakuvitteellisuuksissa, jotka moitivoituvat omasta erillisyydestä, ja sitä vastoin olevasta. Todellisempana toiseus on sitä, että siellä ollaan kokonaisvaltaisemmin, kuin harhaisin mielikuvituksin, joita ei tosiaan osaa tunnistaa.

Kunnon toiseus-kokemukseen kuuluu se, että kuten mielikuvitus esim luovana, on ihminen omakohtaisesti lähemmän ja vahvemman kokemuksesta huolimatta selkeän erillinen toiseen maailmaan. Muussa tapauksessa puhutaan psykoosista, kokonaisvaltaisena.

Psykoosit kiehtoo, ja extremekokemukset, kunhan on yhteydessä sinne jossa yleensä oleilee. Mielenkiintoiseksi tässä menee esim zombie-jutut. Teoretisoinnin aihetta piisaa.


Kehollinen painajainen on rankka kestää. Erään kuumekohtauksen yhteydessä oli tätä tyyppiä. Vain yksi sellainen selkouni ollut, jossa kroppa on ollut vahvasti muun tyypillisen unilennokkuuden mukana. Kokemus oli myös iso.

Kehollista painajaista ei taida voida kestää, sillä se taitaa aina herättää, jos vahvana. Vahvin selkouni ei ollut kropallinen, vaan selkoa, ja tunnetta. Ei kroppaa. Kropalliset unet puhtaampana eivät ole kovin vilkaita, tosin ei varmasti kaikkea kokenut unimaailmasta.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #227 : ma 05.11.2018, 18:49:58 »

Haluu olla abstraktisti !!

Oikeasti, tunne tuli, kävellessä. Tai käväisi, tuo mahdollisuus.

Puhuin joskus metsässä juoksemista, täyspimeässä, että mitenkähän onnistuu. Älytön juttu.

Kun rullaluistelee taaksepäin, ja jos mielessään tietää tienoon, esteet ja kulkureitit, niin tästä tulee tuo tunne selkeiten. Siinä on jotain vaaraa ja arvaamatonta, mutta samalla voi olla jotain erikoista, kokemuksena.

Mistähän lopulta kyse? Aavistuksenomaisia voi joskus heitellä. Jotkut voivat elää erilaisissa kokemuksissa aika täysin.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10813
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #228 : to 08.11.2018, 13:13:13 »

Haluu käyttöliittymähuonetta !!
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)