Kirjoittaja Aihe: Riihitontun tarinat  (Luettu 20005 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #220 : to 19.07.2018, 16:27:21 »

En ole vielä vastannut YOiin kysymyksiin. Jos sopiva hetki, niin sitten kirjoitan jotain.

Muuten kirjoitteluni on häirinnyt itseäni, siis pitäytyminen tähän kirjoituspaikkaan. Oikeasti kelailelen kirjoitellen omia juttuja. Faceen ei viitti, eikä myöskään Googlen blogeille, tai muualle, koska inhoan sitä, ettei tietoliittymiä oikeasti ole käyttäjän vinkkelistä katsoen, ellei ole ylläpitäjä, kuten tällä foorumilla.

Paitsi että kaipaan matskuntuottamista varten kirjoitusmahdollisuuden, ja paikan, jonne materiaali tallentuu ja näkyy, niin ei isoa tuotosmäärää hallita kuin ohjelmallisesti, joten raadadatan pääsyrajoituken takia ei viitsi kirjoittaa muualle.

Oma blogia ei jaksa virittää. Blogisoftia voisi ehkä installoida palvelmelle.

Tänään mietin, että jos foorumiympäristön vuorovaikutteisuusodotus perinteisenä onkin vähän väkivaltainen. Kirjoittaminen on tietyllä tapaa omaan aikaan ja tilanteeseen soveltuva juttu, parhaimmillaan. Ei olla sätin välittömyydessä, eikä toisaalta ole mitään pakkoa osallistua kiinnostamattomaan, tai muuten siihen, mikä ei juuri silloin satu, vaikka muuten mitä osuvinta.

Kirjoitusympäristö parhaimmillaan voisi olla ei-ahdisteinen. Silloin vapaus osallistua on priorisoitu, eli tekeminen menee sisällön tuoton ja löytämisen ehdoilla, ei tekemällä tehdysti. En tarkoita, etteikö tiukemmat protokollaympäristöt olisi kivoja, ja tarpeellisia. Ne voi vaatia sitoutumista, ja tälle ei aina ole järkeviä edellytyksiä, tällaisessa haja-ympäristössä.

Ehkä ihmiset ovat niin urautuneita, etteivät tiedä mitä ovat realistiset odotukset, esim foorumikirjoittelua ajatellen. Mitä oikeasti kukakin hakee. Näitä voi olla hyvin monella tavalla puitteistettuna, riippuen siitä, mikä kukakin kokee tarpeelliseksi, eri aikoina. Hybridistä pidän eniten. Jos omia kelailuvaiheita paljon, en koe oikeaksi itseäni, enkä muita ajatellen osallistua kovin laajasti. Minusta näitä vaiheita voi olla. Osallistumista en odota, enkä lukemisia. Saa kommentoida, ja yleensä tykkään, vaikka itsellänikään ei ole mitään keskustelupakkoa kaikesta, omastakaan välttämättä.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #221 : to 19.07.2018, 17:11:22 »
Ensimmäiseksi tuosta asioiden betonoinnista tuli mieleen mielipiteiden betonointi, ts. jäykkä seos eri aineosia.

Tähän suuntaan ajatus, kyllä.

Osa asioista vain tulee elämäämme, kuten moni päätyy kertoilemaan. Ne saatetaan jotenkin luonnostaan, kun niin luonnotonta, jumalatonta, alkeellista, ... meininkiä, ja muutenkin niin selkeän välttämätöntä on ajoittain tämä tai se, kun se tuleekin vähän kuin itsestään.

Tekee oikein hyvää, kun esittää toteutuksen peruspohjaa mahdollisimman vankasti. Voi saada selkeän perusteen sille, mikä on sitä oikeaa. Sitten vain nojaa siihen, ja jokainen järkevä on takuutyytyväinen, kun muussa ei mieltä. Ja jos ei ole, ei ehkä kuulu järkevien joukkoon. Simple.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #222 : ti 14.08.2018, 23:05:41 »

Loma, ja elämääni ajatellen perusrytmissä, viimein. Heräsin tänään klo 11. Järkyttävän pitkät unet, kiitos Yö-Saimaalle, taas kerran. Pitäiskö sitten kiittää vai ei, niin en tiedä, nimittäin tästä iltapainotteisesta rytmistä.

Tuli mielessäni linkattua aikaisin herääminen suoritteisuuteen, ja sen painotukseen. Aiemmin en ole siihen koskaan päässyt sinuiksi. Vasta 40 vuoden jälkeen onnistui. Ehkä nyt on loman jälkeen vaikea palata. En tiedä. Rytmijuttu voi olla iso, minun tapauksessa, voisi arvella. Miten, en tiedä, kokonaisuudessaan.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Riihitontun tarinat
« Vastaus #223 : pe 19.10.2018, 12:05:41 »

Muistista

Täytyy todeta, että muistini toimii aika poikkeavasti, ja sen huomaa itse, ja muut. Teen paljon muistivirheitä, ja ne maksavat usein, ja täsmällisyydestä poikkeaminen käy ajoittain kalliiksi.

Kun tarkemmin mietin, niin oikeasti en osaa kunnolla painaa asioita mieleen, ellei ne synny jostain pohjasta. Kun pohja palaa, tai kytee, siitä kyllä syntyy kaikenlaista.

Yksinkertainen esimerkki menneisyydestä on myymäläapulaisen virka. En pystynyt muistamaan, mitä varastosta tuli hakea myymälään. Mielessäpitäminen eri artikkeleita koskien ei yksinkertaisesti onnistunut. Täytyi nähdä ja mennä esilläolevaan, ja vaikuttua, ja sen jälkee varasto herätti ajatuksia tarvittavasta. Mitään ei oikeastaan tarvinnut muistaa.

Sama muistamattomuuden kivuus on fysiikassa. Kaiken voi johtaa, kun tutustunut mallimaailmaan. Sen voi rakentaa sovellettavaksi, jos tarve. Tällä alueella tosin heikko tapaus.

Voisi kuvitella, että paperille kirjoittaminen auttaisi. Ehkä, tosin se ei aina toimi. Paremmin kirjoittaminen on sitä, että aistii koettua monipuolisemmin, eli ottaa vielä vastaan sitä, missä on henkisesti, ehkä enemmän kelailun takia kuin hetkeä aiemmin. Kun tienoo tuttu, ja jälkikahlattu selkeämmäksi, voi tekemiset unohtaa. Ne palaavat, jotenkin, jos tarve.

Yleisesti ajattelen, että unohtamista parempi on sanoa, että on lähtenyt jo toisaalle, ja näkymät aika toiset, joten ei varmasti ihan kaikki aiheeseen kuulumaton mukana.

Luulisin, että työmuistinikin on melko lyhyt.