Kirjoittaja Aihe: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?  (Luettu 38133 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« : to 07.01.2016, 15:55:40 »
http://www.stara.fi/2016/01/06/uskonnottomilla-lapsilla-on-paras-moraali/

Uskontoihin liittyvässä paradoksissa yleensä hehkutetaan erilaisten Jumalien antamaa pelastusta ja ihmetekoja, mutta silti samaan aikaan vääräuskoisia tuomitaan ankarasti. Uskonnot tuovat ihmisille parhaimmillaan voimaa, lohtua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Current Biology -julkaisu raportoi tutkimuksesta, jonka mukaan uskonnottomassa perheessä kasvaneet lapset ovat keskimäärin anteliaampia ja epäitsekkäämpiä kuin uskonnollisissa perheissä kasvaneiden lapset. Tutkimukseen osallistui 1.170 lasta erilaisista uskontokunnista.

Ilman uskontoa kasvaneet lapset olivat huomattavasti anteliaampia muita lapsia kohtaan ja käyttäytyivät vähemmän tuomitsevasti. Chicagon yliopiston suorittamaan tutkimukseen osallistui 5–12-vuotiaita lapsia ympäri maailmaa. Kristityt ja muslimit olivat yhtä anteliaita, mutta uskonnottomat lapset olivat heitä peräti 28 prosenttia anteliaampia.

Tutkijoiden mukaan uskonnot eivät lisää lasten kiltteyttä muita ihmisiä kohtaan – päinvastoin, se näyttäisi lisäävän tuomitsevaa käyttäytymistä. Toisin sanoen uskovainen elämänasenne ei takaa hyvää moraalia oli uskonto sitten mikä tahansa.


Jo vuosia olen pohdiskellut että onko niin että jos ihmiset eivät tyydy vain tahoillaan kokemaan sisällään ja käytännön elämässään omaa henkilökohtaista uskoaan, vaan liittyvät yhteen sosiaalisen kanssakäymisen kontolla kokemaan yhdessä uskonto-elämystä, niin siinä käy niin että aletaan uskoa olevansa parempia ihmisiä kuin muut. Tämä sama sävelkuvio löytyy kaikista suuruskonnoista, ja se löytyy myös ns. New Age -tyyppisestä toiminnasta. Taisi olla varsinkin vuoden 2012 lähestyessä kun jokunenkin sen sortin tyyppi silmät kiiluen vouhotti kuinka siirrymme toiseen ulottuvuuteen. Kulloisestakin opista riippuen siinä piti käymän niin että joko kaikki sottapyttyihmiste häädetään Maa-planeetalta etteivät pääse enää syntymään tänne Parempien Ihmisten joukkoon, tai sitten Valittujen porukka saa itse oman planeetan ja retardit saavat jäädä tänne Maahan mellastamaan (mikä ällötti itseäni, koska rakastan Maata).

Henkis-ideologisessa mielessä tai aivan konkreettisesti muista ihmisistä eritäytyvä itsensä spesiaaliksi tunteva "valittu kansa" tuon tuostakin suistuu tilanteeseen jossa lapsiakin kohdellaan vastenmielisemmin kuin yksikään uskontoihin suhteellisen välinpitämättömästi suhtautuva ihminen omia lapsiaan kohtelee. Tai sitten lapset aivopestään sairastamaan ylimielisyyttä ja omahyväisyyttä, kun kuuluvat siihen ainoaan oikeassaolijoiden klubiin.

Uskonnottomana ja mihinkään ryhmään sitoutumattomana ihminen joutuu päivittäin miettimään asiat itse, eikä hän pysty buustaamaan egoaan mielipuolisiin mittoihin koska hän on täysin oman itsensä varassa. Mukaanlukien ehkä kuitenkin jonkinlainen henkinen idis tai Jumala-kuva, tai kuka milläkin sitten lieneekään, mutta kun on niin sanotusti "yksin asialla" eli ei saa taustalleen oman possen tukea, niin pysyy sopivan vaatimattomana ja nöyränä, eikä kaikessa öykkäröi ja vedä kotiinpäin kun on todellakin kasvatettava sitä omaa teräksistä selkarankaa, eikä voi suurella joukolla runnoa omaa tahtoaan läpi ja sortaa muita.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4175
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #1 : to 07.01.2016, 23:29:13 »

Mielenkiintoinen tulos. Tänäänkin jossain ketjussa esitettiin (Tummasilmäsusanna) ajatus, että ihmisellä totuus jää aina saavuttamatta ja lopulta sen etsimiseen väsyy. Meille tutuimmissa kirjanuskonnoissa totuus on annettuna pyhissä kirjoituksissa. Uskonnon harjoittamiseen kuuluu hyväntekeväisyys. Juutalaisuudessa on velvollisuus ennen muuta omaa kansaa ja uskontoa kohtaan, almujen anto on hurskautta, jonka kristinusko peri juutalaisuudesta. Kristinusko kehottaa rakastamaan myös vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Islamissa almut ovat Jumalan säätämä velvollisuus, yksi uskonon peruspilareista. Hindut ja buddhalaiset vastaavat munkkiensa toimeentulosta. Moraali on annettuna, etääntynyt oivalletusta yhteisestä hyvästä ryhmän evolutiivisena etuna.



Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6368
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #2 : pe 08.01.2016, 09:53:12 »

Mielenkiintoinen tulos. Tänäänkin jossain ketjussa esitettiin (Tummasilmäsusanna) ajatus, että ihmisellä totuus jää aina saavuttamatta ja lopulta sen etsimiseen väsyy.


Noo sitä totuutta ei oikeasti etsitä. Etsitään itseä miellyttävää *totuutta jotain päätelmää.

Mielihyvää ja sitä toteutumisen tunnetta jota saadaan elämyksestä.  Jotain pysyvää, sitä ei ole ja se on totuus.

Tuo on silti vain päätelmä, oikeasti se tarkoittaa hiljentymistä totuuden edessä, et ole mitään, mutta osana kaikesta olet sen yhteydessä vuorovaikutuksessa elämään.

Ajatus ei voi löytää totuutta, koska ajatuksen totuus on mielikuva, heijastus, varjo totuudesta.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 12490
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #3 : la 09.01.2016, 00:06:31 »
Minä en oikein usko tuota. Uskoisin, että yhteisöllä, joka jakaa tietyn uskonnollisen tai yhteisen moraali- ja arvokäsityksen, on paras mahdollisuus luoda terveitä aikuisia.

Lestadiolaisia usein pilkataan ja syytellään, mutta eivätkö lestadiolaisten kesäleirit ole varsin rauhallisia tapaamisia? Vähän niissä tapellaan. Raiskauksia ilmeisesti on aika vähän. Yleisesti ottaen kai aika turvallisia ja kivoja tapahtumia?

Tiedän nämä tapaukset lestojenkin keskuudessa, muttei mikään yhteisö ole täydellinen. Sanon silti, että ehkä tuo tietynlainen uskonnollinen yhteisö luo turvaa enemmän, kuin se sekularisoitunut ja arvoton yhteiskunta?
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4175
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #4 : la 09.01.2016, 04:11:12 »
Uskoisin, että yhteisöllä, joka jakaa tietyn uskonnollisen tai yhteisen moraali- ja arvokäsityksen, on paras mahdollisuus luoda terveitä aikuisia.

Tuota en usko. Yhteiset arvot varmaan tehostavat yhteisön toimintaa yhdensuuntaiseksi. Kun ajalle ominaista on ristiriitaisten vaikutteiden tulva ja hallitsematon moninaisuus. Vahvasti uskonnolliset ihmiset usein ovat ahdistuneita ja ristiriitaisia. Miten taas tulikaan mieleen entisen Nokia-mission Markku Koivisto. Mutta ennen muuta uskonnolliseen uskoon heittäytyminen merkitsee ymmärryksestä luopumista. Ennen muuta oma kokemus sanoo, että kristitty saattaa olla jalo ja empaattinen siinä kuin suvaitsematon ja riitaisa. Tasapainoinen suhteessa toisiin, kyllä tai ei. Samoin kuin jumalaton.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #5 : la 09.01.2016, 06:14:48 »
Mutta ennen muuta uskonnolliseen uskoon heittäytyminen merkitsee ymmärryksestä luopumista. Ennen muuta oma kokemus sanoo, että kristitty saattaa olla jalo ja empaattinen siinä kuin suvaitsematon ja riitaisa.

Mitä tarkoitat ymmärryksellä? Uskonnottomuutta?

Siitä olen aika pitkälti samaa mieltä, että usko(nto) näyttää jollakin tavalla polarisoivan ihmisiä. Toisaalta jotkut ovat ihan aidosti parannuksen tehneitä, toisaalta taas on nämä sairaat ja irstaat lahkomeiningit, joissa ei ole mitään hyvää.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6368
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #6 : la 09.01.2016, 10:31:22 »
Ihmisessä asuu voimakas varmuuden kaipuu.  Huomatessaan, ettei elämässä ole varmuutta, turvapaikkaa, hän alkaa tavoitella varmuutta uskonnoista, siis aatteista ajatuksista.

Outoa on ettei huomata niiden olevan yhtä katoavaisia, kun elämä sinänsäkin.  Ajatuksia voidaan toistaa, niiden tunnesidoksia vahvistaa, omaan uskoon suhtautua voimakkaan puolustavasti ja tuntea siten jonkunlaista turvallisuutta, vakuuttua omien ajatusten oikeellisuudesta.

*Laumasieluna myös mennään muiden mukana, jotka ovat vakuuttuneet omasta uskostaan ja sen tuomasta voimallisuuden tunteesta.

Kuten tunteet yleensäkin niitä pitää vahvistaa jatkuvasti, erilaisella messuamisella, tavoilla, siunaamisilla ja uskonoppineiden vakuutteluilla taivaallisista ihanuuksista.

Vaikutuksille alttiina ihmismieli haluaa palkintoja, autuutta ja kaikkea muuta mitä täällä maan päällä kokee vajavaisena, kun elämässä on aina niitä kurjia hetkiäkin. (vanhat ja sairaat ovat oikein otollisia saalistajille, jotka käyvät hengen sotaa oman ideologiansa puolesta)

Silti tavoitellaan nimenomaan sitä tunnetta, elämystä joita taivaallinen ihanuus tarjoaa, outoa, että noihin taivaalisen sanoman helppo-heikkeihin uskotaan.

Usko on aina oma ajatus, mielipide, eikä se siitä miksikään muutu.  Utopiaan uskominen on myös mielipide.

Elämän selittäminen ei muuta elämää miksikään se on elettävä. Toiveet ikuisuudesta ovat petosta, no ihmisethän pettävät itseään mielellään.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #7 : la 09.01.2016, 10:50:04 »

Mielenkiintoinen tulos. Tänäänkin jossain ketjussa esitettiin (Tummasilmäsusanna) ajatus, että ihmisellä totuus jää aina saavuttamatta ja lopulta sen etsimiseen väsyy.


Noo sitä totuutta ei oikeasti etsitä. Etsitään itseä miellyttävää *totuutta jotain päätelmää.

Mielihyvää ja sitä toteutumisen tunnetta jota saadaan elämyksestä.  Jotain pysyvää, sitä ei ole ja se on totuus.

Tuo on silti vain päätelmä, oikeasti se tarkoittaa hiljentymistä totuuden edessä, et ole mitään, mutta osana kaikesta olet sen yhteydessä vuorovaikutuksessa elämään.

Ajatus ei voi löytää totuutta, koska ajatuksen totuus on mielikuva, heijastus, varjo totuudesta.

Kovin on ristiriitainen viesti. Puhukoon Jaska vain omasta puolestaan, ettei totuutta etsitä. Helppohan se noin on sanoa, kun hän on löytänyt totuuden ateismista ja julistaa tuossa viestissään totuudeksi sen, ettei mitään pysyvää ole. Muutenkin koko viesti on huru-ukon jorinaa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #8 : la 09.01.2016, 10:50:49 »

Otsikosta sisältöä vielä lukematta tuli mieleen ajatus siitä, miksi uskovaisessa ympäristössä kasvaneet lapset ovat tutkitusti mm vähemmän anteliaita. Tutkimus julkaistiin jokin aika sitten jossain, ja se pisti silmään.

Kun ihmiset lähtevät hakemaan hyvää, heillä on odotuksia tosiaan jostain paremmasta. On arvelua jostain, joka voi tuoda. Jokin ulkopuolinen voi siis tuoda. Hyvää odotetaan itsensä ulkopuolelta. Kun jokainen tekee noin, on vain yhtä odotusten kenttää. Sitten on seurauksena pettymystä, ja entistä tiukemmin sitä asennetta, että kun ei saa, niin en sitten minäkään.

Ja sama ei koskisi vain uskovaisuuden kautta tulevia toiveita. Tämä on mielestäni tärkeää, olipa kokoonpano millainen vain.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6368
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #9 : la 09.01.2016, 10:59:13 »

Mielenkiintoinen tulos. Tänäänkin jossain ketjussa esitettiin (Tummasilmäsusanna) ajatus, että ihmisellä totuus jää aina saavuttamatta ja lopulta sen etsimiseen väsyy.


Noo sitä totuutta ei oikeasti etsitä. Etsitään itseä miellyttävää *totuutta jotain päätelmää.

Mielihyvää ja sitä toteutumisen tunnetta jota saadaan elämyksestä.  Jotain pysyvää, sitä ei ole ja se on totuus.

Tuo on silti vain päätelmä, oikeasti se tarkoittaa hiljentymistä totuuden edessä, et ole mitään, mutta osana kaikesta olet sen yhteydessä vuorovaikutuksessa elämään.

Ajatus ei voi löytää totuutta, koska ajatuksen totuus on mielikuva, heijastus, varjo totuudesta.

Kovin on ristiriitainen viesti. Puhukoon Jaska vain omasta puolestaan, ettei totuutta etsitä. Helppohan se noin on sanoa, kun hän on löytänyt totuuden ateismista ja julistaa tuossa viestissään totuudeksi sen, ettei mitään pysyvää ole. Muutenkin koko viesti on huru-ukon jorinaa.

Niinpä, mistä sitä totuutta etsitään,, omista ajatuksista ehkä.?

Miten sen sieltä löytää, ja kuka on löytäjä, ellei se sama ajatus, ajattelija.

Aivan sama mitä se ajatus koskee, jumalaa tuskin kyetään ajattelemaan, eli ajatellaan omia ajatuksia, et kykene ajattelemaan kissaakaan.  Silti kissa-ajatus on nyt mielessäsi, kun sen sanoin.

Se, että ajatellaan jotain ei tee todellisiksi niiden kohdetta, joka on aina omassa päässä oleva assosisaatio, mielleyhtymä.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #10 : la 09.01.2016, 11:11:44 »
Uskonnottomuus on eri asia kuin ateismi. Lapset eivät synny islamilaisina tai muina uskovaisina, eivätkä ateisteina. Uskonnot peritään usein kodeista, mutta luulisin, että atismia ei niinkään peritä, vaan se löydetään useimmiten totuutena itse. En tiedä, ovatko ateistiset lapset yhtä anteliaita kuin uskonnottomat lapset. Tämän palstan aikuiset eivät kuitenkaan vaikuta kovinkaan anteliailta, kun lukee heidän käsityksiään maahanmuutosta.

Lasten arvot periytyvät kodeista ja luulen tuon Norman linkkaaman tutkimuksen pitävän paikkansa.

Vielä totuuden etsimisestä sen verran, että sitä kannattaa etsiä, vaikka herääkin, ettei ainakaan tässä elämässä sitä löydä. Minä ainakin etsin totuutta, vaikka tiedän tuon asian.

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 3176
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #11 : la 09.01.2016, 11:16:02 »
kaikki varmaankin voivat yhtyä siihen kuvaukseen, että uskonnottomien moraali on tieteellisempää.
hymiöllä tai ilman. :)

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6368
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #12 : la 09.01.2016, 11:33:09 »
Kysymys on siitä voiko jäädä epävarmuuden tilaan pakenematta mihinkään uskomukseen, oletukseen.

Totuuden etsintä alkaa silloin, kun siihen on jokin aiheuttaja, pettymykset, kärsimykset.  Havahtuminen tämän maailman todellisuuden olevan saavuttamaton halujen pyrkimysten ristiriitaisuuksien muodostama tavoitteiden kimara.

Ellei ole mitään ongelmia koskaan, ei edes tule kysyneeksi mitä se todellisuus tarkoittaa.

Oikeastaan voidaan kysyä, miksi mieltä pitää vakuuttaa uskomaan johonkin, mielen omaan aatteeseen. Tavoitteena mieli ei usko itsekseen se vain olettaa kuten lapsi, kysyessään mitä tämä on?

Arkielämän uskomukset pätevät riittävän hyvin, voidaan olettaa, päivän tulevan huomennakin suurinpiirtein entisen kaltaisena, silti  muutos on jokaisessa hetkessä.

Poissa Väkevä Antidootti

  • Konkari
  • Viestejä: 12064
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #13 : la 09.01.2016, 11:41:32 »

Uskonnottomuus on eri asia kuin ateismi.


Mutta ateismi on sama asia kuin uskonnottomuus.

Lainaus

En tiedä, ovatko ateistiset lapset yhtä anteliaita kuin uskonnottomat lapset.


Pösilö! Lue se tutkimus ja samalaiset tulokset on saatu aiemminkin.

Lainaus

Tämän palstan aikuiset eivät kuitenkaan vaikuta kovinkaan anteliailta, kun lukee heidän käsityksiään maahanmuutosta.


Taas yksi mokuttaja, joka valittaa naisten anteliaisuuden puutetta.....

Lainaus

Minä ainakin etsin totuutta, vaikka tiedän tuon asian.


Mistähän mahtanet etsiä? Mahtaneeko ainakaan sieltä lantakasastsi tosiaankaan löytyä. Vauhtia talikkoon!

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7262
  • Etevä ajattelija
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #14 : la 09.01.2016, 11:47:48 »
Patologisten valehtelijoiden kakkossija on menetetty jos totuus sattuisi löytymään.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #15 : la 09.01.2016, 11:55:09 »
Totuuden torvet jyrähtelevät. Tosin epäpuhtaasti. Satamille susittelisin tutkimuksen lukemista ja kykyä ymmärtää se. Siellä ei puhuta mitään ateisteista, vaan uskonnottomista. Pösilö!

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4175
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #16 : la 09.01.2016, 12:01:41 »
Mutta ennen muuta uskonnolliseen uskoon heittäytyminen merkitsee ymmärryksestä luopumista. Ennen muuta oma kokemus sanoo, että kristitty saattaa olla jalo ja empaattinen siinä kuin suvaitsematon ja riitaisa.

Mitä tarkoitat ymmärryksellä? Uskonnottomuutta?

Siitä olen aika pitkälti samaa mieltä, että usko(nto) näyttää jollakin tavalla polarisoivan ihmisiä. Toisaalta jotkut ovat ihan aidosti parannuksen tehneitä, toisaalta taas on nämä sairaat ja irstaat lahkomeiningit, joissa ei ole mitään hyvää.
Ei, kyllä kristitty voi olla ymmärtävä ihminen. Mutta kristinuskon ajastaan jo jääneen opetuksen hyväksyminen häiritsee sitä pahasti.  Kristillisen uudelleensyntymisen olen nähnyt Herran haltuun heittäytymisenä, maallisen tiedon hylkäämisena ja uskona, että Herra kyllä pitää huolen siitä, joka häneen uskoo. Eräänlaisena oman vastuun ulkoistamisena. Vaikka uskonopetuksen ajattelisi parituhatta vuotta vanhan maailmankuvan opettavaisina tarinoina, jotka kirvoittavat ajattelemaan tärkeinä pidettyjä asioita. Erityisesti, että hyvän ja pahan arvottaminen on ihmistä korkeampi asia.

Kadunmiehen epistemiologiani menee näin.
Todellisuus on niin kuin se on riippumatta, miten hyvin se tiedetään.
Tieto on todellisuuden tosi kuva, käsitys siitä miten on. Väärinkäsitys ei ole tietoa vaikka sitä voidaan tiedoksi luulla.
Tieto samasta todellisuudesta voi olla tarkempi tai yleispiirteisempi, tarpeen mukaan.
Totuus, tarpeeseen paras tieto, kehittyy niin, että vanhoja totuuksia korvataan uusilla ja paremmilla. Myös tarpeet muuttuvat.
On oikein asettaa hyväksytty totuus kyseenalaiseksi, tarjota paremmin kokemusta vastaavaa tietoa totuudeksi.


Kirjauskonto, jonka uskontotuus on pyhissä kirjoissa ja uskontunnustusta lausutaan kuorossa,  vastustaa uskontotuuden kyseenalaistamista, hyväksyy maan pyörimisen ja homot vasta sitten kun yhteiskunta on edennyt kohtuuttoman pitkälle uskonnosta.
« Viimeksi muokattu: la 09.01.2016, 17:24:09 kirjoittanut Jaska Jokunen »

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4175
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #17 : la 09.01.2016, 12:10:53 »

Onhan se ilosanoma, että uskontotuus on kaikki minkä ihminen tarvitsee. Suru tulee huomatessa, ettei se pidä paikkaansa. Nykyisin tulee aikaisemmin.

Poissa Väkevä Antidootti

  • Konkari
  • Viestejä: 12064
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #18 : la 09.01.2016, 12:18:04 »

Satamille susittelisin tutkimuksen lukemista ja kykyä ymmärtää se. Siellä ei puhuta mitään ateisteista, vaan uskonnottomista. Pösilö!

Normaalissa arkikielessä ateisti ja uskonnoton ovat synonyymejä, mutta tiedän, että te teolgit kehittelette näitä omia sanaleikkejänne hämätäksenne ihmisiä.

Uskonnoton ihminen on jumalaton ja siis ateisti, joka ei usko Jumalien olemssaoloon. Mutta puolusta sinä Jumaliasi ja kirkkoa ihan vapaasti.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Uskonnottomuus tekee ihmisestä paremman ihmisen?
« Vastaus #19 : la 09.01.2016, 12:31:39 »
Ei, kyllä kristitty voi olla ymmärtävä ihminen. Mutta kristinuskon ajastaan jo jääneen opetuksen hyväksyminen häiritsee sitä pahasti.  Kristillisen uudelleensyntymisen olen nähnyt Herran haltuun heittäytymisenä, maallisen tiedon hylkäämisena ja uskona, että Herra kyllä pitää huolen siitä, joka häneen uskoo. Eräänlaisena oman vastuun ulkoistamisena.

Näissä sinun jutuissa aina pistää silmään tämä todellisuudelle täysin vieras mustavalkoisuus. Uskovainen heittäytyy, hylkää järjen ja uskonnoton luottaa järkeen ja hylkää uskonnot jne. Sori, mutta oma kokemukseni ei vastaa tuota jaottelua. Olen eri mieltä, ja minkäs me sille voimme. Juodan vaikka kahvit.