Kirjoittaja Aihe: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia  (Luettu 13053 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Einsten

  • Konkari
  • Viestejä: 658
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #40 : ke 13.05.2015, 23:26:29 »
Interstellarissa tirautin muutaman kyyneleen, kun mcconaughey näki lapsensa varttuvan pikavauhtia.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 8025
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #41 : to 14.05.2015, 00:45:59 »
Seuraava kysymys on esitetty ainoastaan foorumin miehille ja leikkimielisestikin siihen sopii vastata - mutta silloin vastauksien on oltava pirun hyviä:

Mitkä elokuvat ovat saaneet sinut itkemään?

Katsoin nuorempana tuon leffan "Elefanttimies"
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Elephant_Man_%28film%29

En halua katsoa tuota uudestaan, koska se maailma oli vaan jotenkin niin väärin. En ikinä katso tuota uudestaan.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #42 : to 14.05.2015, 19:12:59 »
Ehkä surullisin mahdollinen elokuvan lopetus on japanilaisessa anime-elokuvassa Tulikärpästen hauta, muistan menneeni suorastaan pois tolaltani elokuvan lopussa.
Hyvä muistutus, taisi minultakin tirahtaa Tulikärpästen haudassa. The Greyn traileri on huono, se ei vastaa leffan varsinaista sanomaa. Se on elämänfilosofinen elokuva.
Lainaus käyttäjältä: wade
.Miehuullisessa mielessä liikuttava on Chuck Norrisin Lone Wolf McQuaden kohtaus, jossa maahan autonsa ohjaamossa haudattu Chuck herää tainnuksista, kaivaa jostain esiin tölkillisen olutta, sihauttaa sen auki ja kaataa kasvoilleen virkistävän suihkun. Tämän jälkeen hän käynnistää auton,  laittaa turbon päälle ja auto puskee maa-aineksen lävitse noussen maan povesta.
Hauskaa, ei tosin pärjää tälle.

Elokuvat ovat sitten niin seksistisiä. :)
« Viimeksi muokattu: to 14.05.2015, 19:19:34 kirjoittanut Renttu »

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #43 : to 14.05.2015, 19:16:41 »
Kiitos muillekin vastaajille, lisääkin vielä odotellessa!

***

Ei voinut mitään, piti käydä katsomassa Mad Max: Fury Road ennakkoon. Huomenna menen katsomaan sen vielä uudelleenkin. En kirjoita siitä tässä kuitenkaan vielä enempää vaan odotan, että muutkin ovat nähneet.


Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #44 : la 16.05.2015, 14:35:22 »
Restauroitu lyhytelokuva, joka on ollut Star Wars - Imperiumin vastaiskun pohjapiirroksena:

Black Angel (Ars Technica).

Lyhkäri artikkelin lopussa.

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #45 : to 21.05.2015, 23:04:18 »
Dystooppinen lyhkäri, jolle lupaillaan jatkoakin: State Zero (16 min. 45 s.).

Leffatriviaa Taru sormusten herrasta.
Hyvä lista korealaisten leffojen parhaista. Olen nähnyt noista aika monta.*
10 hyvää Australialaista apokalypsin jälkeistä elokuvaa. Viimeisenä oleva The Rover (Guy Pearce, Robert Pattinson) jakaa mielipiteitä, mutta itse pidin siitä kovastikin.
Mad Max: Fury Roadin stuntti on jakanut hienoja kuvia kulissien takaa, the collider.com.
Fury Roadin konseptitaidetta - vuodelta 1997 (artbrendan.com).
Mad Max 2: Road Warriorin kulissien takaisia kuvia.

Blade Runnerin jatkiksen tiimi on varmistumassa. Kameramiehenä Roger Deakins, ohjaajana Denis Villeneuve. Mukana ainakin Harrison Ford ja Ryan Gosling. Käsiksestä vastaa Hampton Fancher (Ollut mukana alkuperäisessäkin) ja Michael Green.

Kuvaukset alkavat kesällä 2016.

*Edit: Elokuva The Yellow Sea on laitettu listassa jostain syystä trillereiden sarjaan, vaikka kyseessä on rikoselokuva. Vieläpä erittäin brutaali semmoinen.
« Viimeksi muokattu: to 21.05.2015, 23:18:19 kirjoittanut Renttu »

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 8025
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #46 : la 23.05.2015, 01:10:04 »
Dystooppinen lyhkäri, jolle lupaillaan jatkoakin: State Zero (16 min. 45 s.).

Leffatriviaa Taru sormusten herrasta.

Loistava sivu, kiitos tuosta. Tuo Christopher Leen osa tuossa salaisessa palvelussa on niin mainio. Voi kuvitella miten Jacksonin leuka levähtää, kun hän kertoo tarinaansa. :D
« Viimeksi muokattu: la 23.05.2015, 01:13:31 kirjoittanut Toope »
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #47 : la 30.05.2015, 20:22:47 »
Ruotsin lahja maailmalle, täysin kieli poskessa tehty Kung Fury katsottavissa Youtubesta (31 min. 2 s.). 1980-luvun henkeen väkerretyssä toimintaspektaakkelissa mukana myös Hitler. Julkaistiin kaksi päivää sitten, nyt jo yli kuusi miljoonaa katsojaa!

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #48 : su 31.05.2015, 12:40:45 »
Runpee.com -sivulta voi ladata mobiilisovelluksen josta katsoa, milloin on otollisin hetki käydä vessassa elokuvan aikana! Lista leffoista on todella laaja, ja päivittyy alituiseen. Enää ei tarvitse jännätä, missaako jotain oleellista vessatauon aikana. :)


Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #50 : ma 01.06.2015, 00:00:25 »
Lyhkäreitä:

Time Trap (7 min. 46 s.).
Room 8 - Winner of the BAFTA for Short Film 2014 (6 min. 21 s.).
TROOPS - A Star Wars Fan Film (10 min. 11s.).
LOOM 4K Short Film [HD]: From Luke Scott, Ridley Scott & RED Camera (20 min. 25 s.), mukana mm. Giovanni Ribisi.
Saw (8 min. 55 s.). Tästä kehitettiin myöhemmin kauhuleffasarja.

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #51 : la 25.07.2015, 18:23:59 »
Tulevan uuden Bondin traileri, Spectre. Avauksessa on viittaus erääseen aiempaan Bondiin (Tapahtui New Orleansissa).
The Revenant, traileri. Perustuu tositapahtumaan ja todelliseen henkilöön, Hugh Glass (Wikipedia). Kiinnostuneiden kannattaa lukaista tuo wikin artikkeli. Tarina on uskomaton. Ilmeisesti leffassa ei tule olemaan juurikaan vuorosanoja.
Sarjakuvien siirrosta leffoiksi on tullut huikea bisnes, ja myönnän olevani kiinnostunut Suicide Squadista (Traileri). Erityisesti kiinnostaa näyttelijöiden tulkinnat Jokerista ja  Harley Quinnista.

Supersankarileffat ovat olleet ärsyttävänkin tummasävyisiä. Trendin aloitti ja se apinoitiin Batman Begins -elokuvasta. Vaikka ei varsinaisesti supersankari olekaan, Mad Max: Fury Road näytti jo tien parempaan: se suorastaan hehkuu väreissä! Pitäisi siitäkin tänne se arvostelu naputella, jossain vaiheessa... Suicide Squad näyttää kyllä myös värikylläiseltä, ja se on ilo!
« Viimeksi muokattu: la 25.07.2015, 18:27:26 kirjoittanut Renttu »

Tuco

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #52 : ma 27.07.2015, 07:35:43 »
Seuraava kysymys on esitetty ainoastaan foorumin miehille ja leikkimielisestikin siihen sopii vastata - mutta silloin vastauksien on oltava pirun hyviä:

Mitkä elokuvat ovat saaneet sinut itkemään?

Breaking Bad ei ole elokuva vaan sarja, mutta kun sen kaikki 62 jaksoa (lähes 50 tuntia) katsoo viiden päivän aikana, sitä voi käsitellä ikään kuin elokuvana. Juoni ja kehityskaari ovat hyvin elokuvamaisia.

Kokemus oli rankka sekä fyysisesti että psyykkisesti. Toisin kuin jaksoihin pätkityn sarja katsomisessa, lähes yhteen syssyyn (no, viidessä osassa) katsomisen aikana katsojalle ei jää jaksojen välistä emotionaalista toipumisaikaa. 50 tunnin aikana roolihenkilöt tulevat liiankin läheisiksi ja heidän vaikeuksiensa myötäeläminen on raskasta. Varsin aikaisessa vaiheessa kävi selväksi, ettei onnellista loppua tule. Sarja muuttui vähitelleen komediasta synkäksi tragediaksi. Etenkin Skylerin kasvavan ahdistuksen seuraaminen teki pahaa. Puolenvälin jälkeen huomasin rukoilevani, että saisin vielä nähdä Skylerin hymyilevän. Sarjan aikana 270 ihmistä kuolee, mutta osan kuolemista katsoja ottaa vastaan suurella ilolla. Sarjassa on melkoisia kusipäitä.

Tätä taustaa vasten on luonnollista, että lopussa katsojan tunteet ovat pinnassa. Silmät täyttyivät kyynelistä esimerkiksi Hankin kohdatessa loppunsa tai Waltin hyvästellessä viimeisen kerran Skylerin ja tyttärensä. Vaikka Hank oli jossakin mielessä täysi kusipää, kosketti hänen kuolemansa syvemmin kuin fiktiivisessä tv-sarjassa tapahtuvan kuoleman voisi olettaa tekevän.

Myös Janen kuolema oli raskasta katsottavaa. Väitetään, että Waltia näyttelevä Bryan Cranston itki 15 minuuttia kohtausta kuvattaessa.
« Viimeksi muokattu: ma 27.07.2015, 07:38:47 kirjoittanut Brutto »

Poissa Vanha Vihtahousu

  • Konkari
  • Viestejä: 8582
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #53 : ti 28.07.2015, 18:57:03 »

Stand By Me - Viimeinen kesä. Valokuvia kuvauspaikoilta ennen ja nyt.


Viimeinen kesä - hyvä leffa kasvaista pojista. Tulee muuten ylihuomenna torstaina Herolta klo 21.00.

Ohjaajahan on Rob Reiner - paremmin tunnettu ehkä Archie Bunkerin vävynä Läskipäänä. Minusta hänen onnistunein elokuvansa. Puhumattakaan kappaleesta Stand by me....

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #54 : pe 31.07.2015, 01:26:58 »
Breaking Bad ei ole elokuva vaan sarja, mutta kun sen kaikki 62 jaksoa (lähes 50 tuntia) katsoo viiden päivän aikana, sitä voi käsitellä ikään kuin elokuvana. Juoni ja kehityskaari ovat hyvin elokuvamaisia.

Kokemus oli rankka sekä fyysisesti että psyykkisesti. Toisin kuin jaksoihin pätkityn sarja katsomisessa, lähes yhteen syssyyn (no, viidessä osassa) katsomisen aikana katsojalle ei jää jaksojen välistä emotionaalista toipumisaikaa. 50 tunnin aikana roolihenkilöt tulevat liiankin läheisiksi ja heidän vaikeuksiensa myötäeläminen on raskasta. Varsin aikaisessa vaiheessa kävi selväksi, ettei onnellista loppua tule. Sarja muuttui vähitelleen komediasta synkäksi tragediaksi. Etenkin Skylerin kasvavan ahdistuksen seuraaminen teki pahaa. Puolenvälin jälkeen huomasin rukoilevani, että saisin vielä nähdä Skylerin hymyilevän. Sarjan aikana 270 ihmistä kuolee, mutta osan kuolemista katsoja ottaa vastaan suurella ilolla. Sarjassa on melkoisia kusipäitä.

Tätä taustaa vasten on luonnollista, että lopussa katsojan tunteet ovat pinnassa. Silmät täyttyivät kyynelistä esimerkiksi Hankin kohdatessa loppunsa tai Waltin hyvästellessä viimeisen kerran Skylerin ja tyttärensä. Vaikka Hank oli jossakin mielessä täysi kusipää, kosketti hänen kuolemansa syvemmin kuin fiktiivisessä tv-sarjassa tapahtuvan kuoleman voisi olettaa tekevän.

Myös Janen kuolema oli raskasta katsottavaa. Väitetään, että Waltia näyttelevä Bryan Cranston itki 15 minuuttia kohtausta kuvattaessa.
...Eikä Breaking Bad ollut vain mikä tahansa sarja, vaan eräs kaikkien aikojen parhaista sarjoista! Aivan huippu, ja tyyli piti loppuun asti: sarjaa ei pitkitetty tarpeettomasti, kuten monien muiden kohdalla on käynyt. Spin off -sarjaa Better Call Saul en ole katsonut.

Katsoin itsekin sarjan useamman jakson rypistyksissä, joskaan en noin putkeen, kuin sinä olet katsonut. Perheen poika tekee erinomaisen roolin myös (Hänhän on oikeastikin lievästi aivovaurioinen, se ei ole näyteltyä). Ylivoimaisin on kuitenkin Cranston Walterin roolissaan. Kiltin ja arkisen perheenisän kuorituminen hirviöksi on pirullisen vakuuttavasti näytelty.

Yhdysvalloissa kiertää muuten tämmöinenkin vitsi ulkomaalaisille:

"Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää meidän terveydenhuollostamme on, että täältä on lähtöisin tv-sarja, jossa kiltti, syöpäsairas kemianopettaja ryhtyy lopulta valmistamaan metamfetamiinia voidakseen maksaa lääkelaskunsa!" Ihan hauska.

En muista itse liikuttuneeni tippa linssiin yhdenkään jakson aikana (Joista usea on  katsottu vielä krapulassakin) mutta ymmärrän hyvin niitä, joille tietyt tapahtumat ovat aiheuttaneet kyynelehtimistä. Toisaalta minua ärsyttikin Pinkmanin märehtiminen ja kitinä ("Olet lähtenyt mukaan kovan luokan huumebisnekseen ja käytät itsekin; mitä muuta tällä yhtälöllä tästä oikein odotit?!"), mutta tapahtuuhan sarjassa niin realistisenkin rankkoja käänteitä, että kaikki siinä traumatisoituvat.

Paitsi Walter. Hän ymmärtää pelin hengen ja mitä se vaatii, muut on vain alituiseen manipuloitava jatkamaan...

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #55 : pe 31.07.2015, 01:30:31 »
Viimeinen kesä - hyvä leffa kasvaista pojista. Tulee muuten ylihuomenna torstaina Herolta klo 21.00.

Ohjaajahan on Rob Reiner - paremmin tunnettu ehkä Archie Bunkerin vävynä Läskipäänä. Minusta hänen onnistunein elokuvansa. Puhumattakaan kappaleesta Stand by me....

VA.
Parhaita (Ellei paras) elokuvasovituksia, mitä Stepehen Kingin kirjoista on tehty. On tullut nähtyä ainakin kolmesti; en oikein pysty katsomaan elokuvia, mikäli tulevat mainoskanavilta. Kokemus on silvottu mainoskatkoilla pilalle.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #56 : su 02.08.2015, 18:32:04 »
Pitkästä aikaa on tullut katsottua muutama elokuva, en tosin ole tuntunut panostaneen laatuun (olen katsonut elokuvia padilla ja aikaa tappaakseni matkan aikana, tähän tarkoitukseen katsotut ovat olleet mainioita):

Jaume Collet-Serra: Non-Stop (2014)

Takenin (2004) menestys teki Liam Neesonista vanhoilla päivillään yllättävän (epäilemättä myös itselleen) toimintaelokuvailmiön. Ainakin tähän asti kohta eläkeikäinen Neeson on hyödyntänyt momentumiaan auliisti, ja Non-Stop on tämän yksi ilmenemä. Ja mikäs siinä, minusta Neesonin menestys on hieno asia, ja Non-Stop näyttää tuottaneen 50 miljoonan dollarin budjettiaan vastaan yli 220 miljoonaa dollaria elokuvateatterikierrollaan.

Leffa itse on tosin melko yhdentekevä. Liam Neeson esittää traumatisoitunutta ja alkoholisoitunutta ilmailupoliisia (mikä tää "Air Marshal" onkaan suomeksi) Bill Marksia, joka määrätään valvomaan New Yorkista Lontooseen matkalla olevaa matkustajakonetta. Kesken lennon Marks alkaa saada tuntemattomalta kanssamatkustajalta viestejä puhelimeensa, joissa tämä uhkaa tappaa matkustajia tasaisin väliajoin ellei vaatimuksiinsa suostuta. Myöhemmin selviää ettei kyseessä ole tavanomainen terrori, vaan terroristilla tuntuu olevan jotain henkilökohtaista nimenomaan Marksia kohtaan.

Yhtäältä lentokone on haastava ympäristö toimintatrillerille (kuten juna tai sukellusvene): rajoituksensa omaava pieni tila, mutta samalla on tarve tarjota jännitystä ja loppua kohden lisääntyviä kierroksia. Toisaalta tuntuisi että lentokonetila vie mahdollisuuksia pahimpiin toiminnallisiin perseilyihin ja ylilyönteihin, ja että tekijät olisi pakotettu pohtimaan tarkemmin sitä kuinka tarvittava jännitys rakennetaan. Non-Stop osoittaa kuitenkin, että omat rajoituksensa sisältävään tilaan sijoittuva tarina voi olla hutiloitu ja repaleinen siinä missä mikä tahansa, ja että lentokoneessakin huolellisuuden tai kunnianhimon puutteet voi yrittää peittää puolivillaisella rymistelyllä. Sitä Non-Stop on peruslupaavan alun jälkeen: puolivillaista rymistelyä peittämässä elokuvan reikäistä logiikkaa.

5/10

Mark Steven Johnson: Killing Season (2013)

Killing Season on Robert De Niron ja John Travoltan, kahden veteraaninäyttelijän, väliseen kemiaan perustuva pikkuelokuva. De Niro on entinen nato-sotilas, ja Bosnian sodan veteraani, joka on sodassa syvästi traumatisoiduttuaan vetäytynyt Appalakeille elämään erakkomaista elämää. Travolta esittää Skorpioneihin kuulunutta serbisotilasta (vittu ton Travoltan balkan-aksenttia!), joka muutama vuosikymmen sodan loputtua matkaa USA:han kostamaan De Niron hahmoon henkilöimänsä vääryydet.

Seuraa kissa ja hiiri -leikki, jossa saaliin ja saalistettavan, kiduttajan ja kidutettavan, roolit vaihtuvat tiuhaan. Molemmat ovat enemmän tai vähemmän sekopäitä omilla tavoillaan, ja toiminnan ja väkivallan lisäksi Killing Season yrittää luodata koko Bosnian sodan luomaa moraalista tyhjiötä, kunkin osapuolen raakuuksia ja sotarikoksia. Eli kunnianhimoa elokuvalla on, ja Travolta on sanonut tehneensä elokuvaa varten enemmän taustatyötä kuin koskaan aiemmin (mm. käynyt Balkanilla haastattelemassa sodan eri osapuolia). Kunnianhimo ei ole kuitenkaan muuntunut hyväksi elokuvaksi, enemmänkin tusinatekeleeksi, josta huokuva tosissaan oleminen ja yritys kääntyy itseään vastaan kun rahkeita ei ole lunastaa pyrkimyksiä.

4/10 

John Avnet: 88 Minutes (2007)

Kamalaa paskaa! Al Pacino on tutun maaninen ja jostain syystä hänellä on omituinen koholla oleva hiuskuontalo, joka on viedä huomion hänen muutenkin väsyneestä roolisuorituksestaan.

Elokuvassa Pacino esittää Jack Grammia, oikeuspsykiatria, jonka menneisyys palaa kummittelemaan. 10 vuotta aikaisemmin raaka sarjamurhaaja Jon Forster tuomittiin kuolemaan Grammin psykiatriseen lausuntoon perustuen. Murhaajan odottaessa tuomionsa täytäntöönpanoa, alkaa uusi murhien sarja, joissa tekotapa on sama kuin Forsterilla aiemmin. Pian Gramm saa puhelun, jossa tuntematon ääni kertoo hänellä olevan 88 minuuttia elinaikaa, ja Gramm alkaa selvittämään mistä on kyse.

Murhat ja Grammin saama puhelu liittyvät toisiinsa: tuntematon tekijä haluaa sekä lavastaa Grammin murhien tekijäksi että saada tämän päiviltä nimenomaan 88 minuutin kuluttua (soitellen tälle välillä väliaikatietoja: "sinulla on 73 minuuttia aikaa"). Jää epäselväksi kuka on niskan päällä, läheneekö Gramm ratkaisua vai johdatellaanko tätä nerokkaasti ulkoa päin tappajan haluamaan suuntaan. Tai tämä lienee ainakin teoriassa elokuvan juju, äkkiväärä psykologinen trilleri tai jotain.

Todellisuudessa 88 minuuttia on kuitenkin pahemman luokan kalkkuna, ilman päätä tai häntää. Gramm lähinnä poukkoilee paikasta paikasta toiseen kuin juonen aukkojen lävitse kulkien. elokuvan nimessään kantamat 88 minuuttia jäävät omituisella tavalla vaille roolia, kun hänelle annettu elinaika ei tunnu konkreettisesti tarkoittavan mitään.

Jos Al Pacinon roolisuoritus on hieman väsähtänyt ja hän vaikuttaa olevan väärässä paikassa, niin hänen vastanäyttelijänsä ovat B-elokuvatasoa. Myös tuntemattomaksi tappajaksi lopulta paljastuva henkilö on melkoinen rimanalitus, mahdollisesti heikoin psykopaattihahmo sarjamurhaajaelokuvien historiassa(?)
 
3/10 (hieman lisäpisteitä kalkkuna-arvoista, vaikka välttämättä elokuva ei niitä ansaitse)
« Viimeksi muokattu: su 02.08.2015, 18:34:34 kirjoittanut wade »

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #57 : ma 03.08.2015, 15:11:07 »
Dan Gilroy: Nightcrawler (2014)
Lähes yksinomaan öisessä Los Angelesissa tapahtuva makaaberi mediasatiiri henkilöitynä Jake Gyllenhaalin mestarillisesti esittämään yhteiskunnasta paikkaansa etsivään sosiopaattiin Louis Bloomiin.

Bloom on työtön ajelehtija, jolla kuitenkin on 2010-luvulle sopivat kunnianhimoiset uratavoitteet ja dynaaminen (suoraan online-bisneskursseilta omaksuttu) puheenparsi. Ura millään alalla ei kuitenkaan tunnu lähtevän nousuun ennen kuin hän sattuu öiselle onnettomuuspaikalle, jossa freelance-uutiskuvaaja on vangitsemassa poliisioperaatiota myydäkseen tuotoksensa sitten yhdelle lukemattomista katsojaluvuista taistelevista uutiskanavista. Bloom havaitsee että tässä saattaisi olla hänen etsimänsä uravaihtoehto: Hän hankkii itselleen kameran, poliisiradion ja alkaa etsiä kuvattavaa.

Pian Bloom huomaa että uutiskanavien kamppailu on kirjaimellisesti veristä, eikä mikä tahansa päälleajo tai huumediilereiden keskinäinen nahinointi kelpaa: mikä myy on mahdollisimman graafinen väkivalta, ja erityisesti keskiluokkaisiin valkoisiin kohdistuvana. Kunnianhimoinen Bloom kuvaa ensin mitä vastaan tulee, mutta alkaa askel askeleelta vajota kyseenalaisempaan suuntaan. Lopulta hän päätyy manipuloimaan rikospaikkoja tuottaakseen mahdollisimman myyvää materiaalia ja tyydyttääkseen ihmisten "uutisten janon".

Koska Bloom ei itse kykene tuntemaan omantunnon pistosta teoistaan, on hän ideaali hahmo henkilöimään rajapintaa koko tälle keltaisen (tai verenpunaisen) median möhkäleelle. Hän kanavoi systeemin tarjoamia impulsseja niitä itse arvostelematta (ikään kuin ihmishahmoinen avaruusolio, joka tarkkailee ihmisten maailmaa ja sitten havaitsemansa perusteella yrittää käyttäytyä kuten he). Bloom on melkoinen ihmishirviö, mutta todellisuudessa hän vain reagoi siihen mitä hän tietää ihmisten haluavan; todellinen mörkö on ajattelemattomuuden ja sensaatiohakuisuuden turruttama media, sekä tuottaja että kuluttaja. Näin Nightcrawlerin varsinaisen ivan kohde on koko sairaalloisen öisen spektaakkelin mahdollistava massa: amerikkalainen mediaa kuluttava keskiluokka. Spektaakkeli myy, pamput tuijottavat vain lukuja, ja uutistalojen työntekijöiden toiminta arvioidaan vain lukujen kautta.

Hieno käsikirjoitus, upeaa kuvausta öisessä Los Angelesissa, mainiot roolisuoritukset, ilkeää satiiria mediasta ja massoista, hyvä elokuva.

8/10

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2772
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #58 : ma 03.08.2015, 17:37:02 »
^ eichmannin tavoin media ja yleisö tekivät vain työtään ja jättivät ajattelun muille. :)

mutta mikä elokuvaliittyy näihin kuviin? itse en ole nähnyt elokuvaa mutta eiköhän tuo kohdalle vielä osu televisiossa.

samalla kysyn että mitä tästä kuvaparista tulee ensimmäisenä mieleen, yhdessä ja erikseen?:




« Viimeksi muokattu: ma 03.08.2015, 17:44:14 kirjoittanut a4 »

Tuco

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #59 : ti 04.08.2015, 10:31:13 »
^ eichmannin tavoin media ja yleisö tekivät vain työtään ja jättivät ajattelun muille. :)

mutta mikä elokuvaliittyy näihin kuviin? itse en ole nähnyt elokuvaa mutta eiköhän tuo kohdalle vielä osu televisiossa.

samalla kysyn että mitä tästä kuvaparista tulee ensimmäisenä mieleen, yhdessä ja erikseen?:







Ylemmässä kuvassa näkyy Aulangon matalampi näkötorni, johon kiipeämistä ei suositella. Eräs Niskavuoren naisista kiipesi ja sen vuoksi häneltä jäi näkemättä koko toinen maailmansota.