Kirjoittaja Aihe: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia  (Luettu 11047 kertaa)

Apache AH-64 ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Einsten

  • Konkari
  • Viestejä: 658
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #20 : pe 27.03.2015, 18:15:04 »
Wade, mitä mieltä chanin Drunken Masters (1978)? Mun mielest jackien paras.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #21 : pe 27.03.2015, 18:55:33 »
Wade, mitä mieltä chanin Drunken Masters (1978)? Mun mielest jackien paras.
No onhan se ihan huikea, täynnä pitkiä kung-fu -kohtauksia, jotka on samalla hauskoja ja helvetin mielikuvituksellisia. Mieleen tulee erityisesti se, missa Jackie taistelee kännissä riisiviinikupilla, viinikanisterilla ja puisella penkillä viiksekästä äijää vastaan... ja muun muassa pieraisee vastustajan naamalle! Hauska ajatella että Zui Quan, humalainen kung fu, on todella ikivanha kung fu -tyyli.

Ja oletan että Drunken Mastersin suosiota on monessa mielessä kiittäminen siitä, että Jackien tapa tehdä toimintakomediaa läksi lentoon, ja Jackie sai niin paljon taiteellista vapautta kasarille siirtyessä.

Mut jos miettii jotain lapsen intoa sieltä ysärin alussa, niin kyllä Project A, Police Story ja Dragons Forever meni Drunken Masterin edelle.

Poissa Einsten

  • Konkari
  • Viestejä: 658
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #22 : pe 27.03.2015, 19:09:41 »
Nimien perusteella noi ei sano mitään, täytyy pistää listalle. Siitä onkin pitkä aika, kun olen Chania katsonut. Uskomaton akrobaatti, mutta surkea näyttelijä. Pablo Francisco tiivistää hyvin: "Jackie Chan does his own stunts, unfortunately he does his own jokes too."

https://m.youtube.com/watch?v=zA2J0H12prQ

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 6295
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #23 : pe 27.03.2015, 22:37:32 »
Itse laittaisin tuon "Big Lebowski" -leffan kärkeen eräänä hauskimmista leffoista ikinä. Jeff Bridges, John Goodman ja Steve Buscemi tekevät monien muiden ohella (John Turturro, Julianne Moore) aivan käsittämättämän hienoja/typeriä roolisuorituksia. Juoni on erittäin yksinkertainen, Hepun matto varastetaan, koska häntä luullaan rikkaaksi kaimakseen, ja siitä lähtee. Verbaalisesti aivan loistava leffa. Coenin veljesten ehkä paras leffa? Hiljattain edesmennyt Philip Seymour Hoffman tekee loistavan sivuroolin Lebowskin arkana adjutanttina. Katsokaa hänen elekieltä!

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Big_Lebowski
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #24 : pe 27.03.2015, 22:49:19 »
No joo, Big Lebowski on uniikki! Siinä elokuvassa ei ole kyllä mitään muita kuin upeita roolihahmoja.

Coenit muuten ottivat melkoisesti vaikutteita Robert Altmanin elokuvasta The Long Goodbye, joka on eräs omista suosikkielokuvistani kautta aikojen. Siinäkin hieman passiivisen oloinen päähenkilö tuntuu suorastaan imeytyvän keskelle isoa rikosvyyhtiä, ja toinen toistaan upeampien roolihahmojen keskuuteen. Kyse on kuitenkin Philip Marlowesta, eli hän on joka tapauksessa hieman the dudea itseohjautuvampi.

Oma avatar-kuvani ja nimimerkkini on muuten juuri The Long Goodbyesta, no, tämän olen jo aiemmin kertonutkin.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 503
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #25 : ti 07.04.2015, 22:09:54 »
-Mielensä pahoittaja elokuva

-ohjaaja: Dome Karukoski

-kesto: 1tunti 38minuuttia

-tuotantovuosi: 2014

-pääroolissa: Antti Litja

omia mietteitä elokuvasta:

dialogissa ei ,sitten säästellä mielensäpahoittajaa", sen enempää kuin jälkeläisiä ja

ja "aina ikuisia naapuruus suhteita,
silti on erinomaista ,että tälläinen aihe saadaan esitettyä sympaattisesti ja viellä niin
ettei loppujen lopuksi"mielensä pahoittajan ajatukset olekaan "rautakaudelta,
sen enempää kuin ,nyky-ihmisenkään,
riippuen kummasta vinkkelistä "totuuksia tsiigaillaan!

muutamaa moottorisaha välikohtausta lukuun -ottamatta,
elokuvasta löytyy kuva-kieltä "jota me kaikki ns."maalta joskus tulleet kumminkin ymmärrämme!
-se arkinen onni , voi löytyä hyvinkin pienestä, vaikkapa kotona leivotusta pullasta,
ja kahvikupposesta perheen kesken!

----------dvd--kannessa näkyi olevan teksti:vuoden 2014 katsotuin elokuva,
oman leffani bongasin, kirjakaupan tiskiltä "irto-myynnistä!(15,90E)

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #26 : la 02.05.2015, 20:38:40 »
Tätä kirjoittaessa enää 13 päivää Mad Max: Fury Roadiin (Viimeisin virallinen traileri, lisätty uusia kohtauksia). En ole odottanut mitään leffaa näin paljon sitten Dreddin.

Birdman oli huippu, suosittelen katsomaan.

Alavita

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #27 : la 02.05.2015, 21:40:37 »
Areenassa on vielä kahden viikon ajan nähtävissä yhdestä poikkeuksellisesta ihmiskohtalosta kertova elokuva Pako Siperiasta.

Elokuva perustuu Cornelius Rostin tositarinaan.

Rost jäi neuvostojoukkojen vangiksi itärintamalla vuonna 1944. Seuraavana vuonna sotaoikeus tuomitsi hänet Moskovassa 25 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan. Hänet siirrettiin junalla Siperian Tsitaan 1 870 muun saksalaisen sotavangin kanssa, ja siirrettiin jalkaisin Dežnevinniemen työleirille Itä-Siperiaan lähelle Beringinsalmea. Vain 600 vankia oli hengissä kun he saapuivat perille leiriin loppuvuonna 1945. Heidän oli määrä raataa 25 vuotta lyijykaivoksessa.

Rost pakeni leiriltä ensimmäisen kerran vuonna 1947, mutta hän jäi kiinni. Toiseen pakoyritykseen hän sai apua vankilasairaalan saksalaiselta lääkäriltä, jolla oli valmis pakosuunnitelma ja siihen tarvittavat varusteet, mutta ei tarpeeksi terveyttä Siperian läpi kulkemiseen. Rostin onnistui paeta lokakuussa 1949 ja kulkemaan yli 14 000 kilometrin matkan Iraniin saakka. Marraskuussa 1952 hän pääsi Neuvostoliiton rajan yli Iraniin, jossa hänet kuitenkin vangittiin epäiltynä vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Hän tapasi lopulta sukulaisensa, joka ei ulkonäöltä kuitenkaan tunnistanut Rostia. Hän todisti henkilöllisyytensä selostamalla sukulaiselleen tietonsa suvun asioista. Rost pääsi takaisin Saksaan 1950-luvun alussa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 5906
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #28 : la 02.05.2015, 22:59:09 »

Meinasin katsoa Suden vuotta. Olen saanut leffan jostain.

Alkukuvat pelotti, ja ajattelin, että nään painajaisia jos katson leffan, jossa on aiheena mm epilepsia. Lopetin. Ajattelin, että olen pelkuri. Sitten otin leffan uudestaan ja katsoin jonkin matkaa. Tuli mieleen, että mitä jos leffat eivät opetakkaan mitään, vaan kasvattavat oudoksi. Niistä olisi ehkä enemmän haittaa muulle. Uusi ajatus.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #29 : ke 06.05.2015, 13:51:54 »

Meinasin katsoa Suden vuotta. Olen saanut leffan jostain.

Alkukuvat pelotti, ja ajattelin, että nään painajaisia jos katson leffan, jossa on aiheena mm epilepsia. Lopetin. Ajattelin, että olen pelkuri. Sitten otin leffan uudestaan ja katsoin jonkin matkaa. Tuli mieleen, että mitä jos leffat eivät opetakkaan mitään, vaan kasvattavat oudoksi. Niistä olisi ehkä enemmän haittaa muulle. Uusi ajatus.
En usko että elokuvilla on valtaa "tehdä" sinulle jotain, tai kasvattaa sinua joksikin, opettaa sinulle jotain, johon itselläsi ei ole jo ennestään valmiuksia.

Mutta elokuvia tehtäessä pohditaan toki tarkoin keitä potentiaaliset katsojat ovat, mitkä ovat heidän valmiutensa, ja mitä heille voi tarjota. Liian vieras, liikaa ahdistusta aiheuttava, jne. tuote ei mene kaupaksi.

En ole nähnyt Suden Vuotta, mutta en usko että elokuva olisi tehty synnyttämään häiriötä ja ahdistusta katsojassaan.

--

David Cronenbergin upea Videodrome (1983) muuten leikittelee onnistuneesti aikansa (ja miksei myös tämän päivän) yleisellä pelolla siitä, että elokuvien "moraalisesti arveluttava" sisältö aiheuttaa katsojissa ikäviä asioita, kuten väkivaltainen elokuva aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 6295
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #30 : to 07.05.2015, 01:10:40 »
Jos haluatte jotain tosi rujoa nähdä, niin (1988, Hong Kong/Kiina) sellainen leffa kuin "Men behind the Sun". Leffa kertoo Japanilaismiehittäjien yksikkö 731 toimista Kiinassa 1940-luvulla. Raaimpia leffoja, mitä olen nähnyt. Youtubesta löytyy hakusanalla "Men behind the Sun". Ei heikkohermoisille! Tuosta tulee paha olo.

Mutta heleijaa, katsokaa kuitenkin. ???
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #31 : to 07.05.2015, 01:20:36 »
David Cronenbergin upea Videodrome (1983) muuten leikittelee onnistuneesti aikansa (ja miksei myös tämän päivän) yleisellä pelolla siitä, että elokuvien "moraalisesti arveluttava" sisältö aiheuttaa katsojissa ikäviä asioita, kuten väkivaltainen elokuva aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä.
Tulet pitämään vähintään yhtä paljon uusimmastaan, Maps to the stars. Olen nähnyt jo, erinomaista Cronenbergiä - ja Julianne Moorelta loistava roolisuoritus.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #32 : to 07.05.2015, 09:34:36 »
David Cronenbergin upea Videodrome (1983) muuten leikittelee onnistuneesti aikansa (ja miksei myös tämän päivän) yleisellä pelolla siitä, että elokuvien "moraalisesti arveluttava" sisältö aiheuttaa katsojissa ikäviä asioita, kuten väkivaltainen elokuva aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä.
Tulet pitämään vähintään yhtä paljon uusimmastaan, Maps to the stars. Olen nähnyt jo, erinomaista Cronenbergiä - ja Julianne Moorelta loistava roolisuoritus.
Jaaha, tällä hetkellä tulee seurattua elokuvamaailmaa juuri niin vähän, että Cronenbergin uusi elokuva oli minulle uutinen.

Täytyy hankkia Maps to the Stars käsiini jotakin kautta. Pidin jo Cosmopolisista kovasti, se oli (hieman heikompaa lopetusta lukuun ottamatta) tinkimätön elokuva Cronenbergiltä, maailmanlopunmenoa! Erityisesti mieltäni lämmitti Edward Cullenin roolittaminen pääosaan, ja sitten kuvitella Twilight-elokuvien aficionadosit ihmettelemässä näkemäänsä. (Tosin, wikipedian mukaan Cosmopolis tuotti vain kuutisen miljoonaa lippuluukuilla, eli ehkä Pattinson-fanit eivät ole aivan niin sitoutuneita). Arvelin jo entuudestaan Robert Pattinsonin olevan yllättävä näyttelijä, perustuen hänen Twilightien välissä tekemäänsä Dalí-Buñuel-Lorca kolmidraamaan Little Ashes.

Minua kiehtoo tiettyjen lahjakkaiden ohjaajien valinnat roolittaa elokuviinsa näyttelijöitä, jotka ovat jonkin sortin ikoneita jo itsessään. Tästä parhaana esimerkkinä Nic Roeg, jonka elokuvissa Mick Jagger on näytellyt erakoitunutta ja huumeisiin seonnutta rocktähteä; ja David Bowie taas oliota toiselta planeetalta. Molemmissa raja roolihahmon ja näyttelijän populaarikulttuurisen hahmon välillä hämärtyy kiehtovasti.

Samoin on Robert Pattinsonin kaltaisen ikonin kanssa, häntä oli hankala katsoa Cosmopolisissa ilman maineensa painolastia (hyvässä tai pahassa). Myös David Fincher on tehnyt hienoja casting-valintoja, kuten ottaa tyttöjen ihannoiman Jared Leton naama hakattavaksi Fight Clubissa; tai sitten Justin Timberlaken mukaan ottaminen Social Networkiin; tai "Benniferin" Benin roolittaminen Gone Girliin, jonka tapauksessa voi perustellusti pohtia missä määrin Benin rooli on "omaelämänkerrallinen".

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #33 : to 07.05.2015, 23:02:50 »
Jaaha, tällä hetkellä tulee seurattua elokuvamaailmaa juuri niin vähän, että Cronenbergin uusi elokuva oli minulle uutinen.

Täytyy hankkia Maps to the Stars käsiini jotakin kautta. Pidin jo Cosmopolisista kovasti, se oli (hieman heikompaa lopetusta lukuun ottamatta) tinkimätön elokuva Cronenbergiltä, maailmanlopunmenoa! Erityisesti mieltäni lämmitti Edward Cullenin roolittaminen pääosaan, ja sitten kuvitella Twilight-elokuvien aficionadosit ihmettelemässä näkemäänsä. (Tosin, wikipedian mukaan Cosmopolis tuotti vain kuutisen miljoonaa lippuluukuilla, eli ehkä Pattinson-fanit eivät ole aivan niin sitoutuneita). Arvelin jo entuudestaan Robert Pattinsonin olevan yllättävä näyttelijä, perustuen hänen Twilightien välissä tekemäänsä Dalí-Buñuel-Lorca kolmidraamaan Little Ashes.

Cosmopoliksen kohdalla pidin enemmän kirjasta, kuin elokuvasta. Luin sen pian suomennoksen ilmestyttyä ja Cronenberg ei sitten mitenkään yllättänyt sovituksessaan, ehkä liikaa tyyliuskollisuutta.

Lainaus käyttäjältä: wade
Minua kiehtoo tiettyjen lahjakkaiden ohjaajien valinnat roolittaa elokuviinsa näyttelijöitä, jotka ovat jonkin sortin ikoneita jo itsessään. Tästä parhaana esimerkkinä Nic Roeg, jonka elokuvissa Mick Jagger on näytellyt erakoitunutta ja huumeisiin seonnutta rocktähteä; ja David Bowie taas oliota toiselta planeetalta. Molemmissa raja roolihahmon ja näyttelijän populaarikulttuurisen hahmon välillä hämärtyy kiehtovasti.

Samoin on Robert Pattinsonin kaltaisen ikonin kanssa, häntä oli hankala katsoa Cosmopolisissa ilman maineensa painolastia (hyvässä tai pahassa). Myös David Fincher on tehnyt hienoja casting-valintoja, kuten ottaa tyttöjen ihannoiman Jared Leton naama hakattavaksi Fight Clubissa; tai sitten Justin Timberlaken mukaan ottaminen Social Networkiin; tai "Benniferin" Benin roolittaminen Gone Girliin, jonka tapauksessa voi perustellusti pohtia missä määrin Benin rooli on "omaelämänkerrallinen".
Pattinsonhan on Maps to the starsissakin; hänelle itselleen roolitukset ovat varmasti olleet samalla irtiottoa ja etäisyyden hakemista Twilightiin, joista en ole katsonut yhtäkään - enkä katso. Cosmopolis on tarkoitettu aivan eri kohderyhmälle.

Fincher on ollut kyllä mainio tuonkin suhteen, ja käsiksensä ovat tuottaneet harmaita hiuksia tuotantoyhtiöille kautta aikain! Fight Club oli aivan liian säädytön tuotantoyhtiölle, ja sieltä esittiin, että seksiä ja erinäisiä repliikkejä (Kuten Marlan repliikki: "I Wanna Have Your Abortion") olisi pitänyt poistaa. Fincher vain lisäsi niitä sen jälkeen, mutta antoi tuotantoyhtiölle siistitymmän version. Chuck Palahniuk muuten pitää itsekin elokuvaversiota parempana, kuin kirjaansa. Kirjassa tuo kauniin pojan kasvojen ruhjominen on mukana, Fincherin idea se ei ollut.

7eveniin piti tuotantoyhtiön mielestä kirjoittaa erilainen loppu, se pää laatikossa ei käynyt. Se vain vakuutti Fincherin (Ja Pittin) siitä, että juuri niin elokuvan pitääkin päättyä. Tuotantoyhtiö suostui sen jälkeen kun Brad Pitt tuumi, että kävelee koko leffasta pois, jos loppua muutetaan.

Samassa tilanteessa monet, Scorsese ja DiCaprio mukaan lukien. Voisi kuvitella että hekin saavat tehdä mitä lystäävät, vaan ei. Heidän oli todella vaikea löytää rahoitusta Wolf of Wall Streetiin ja kun lopulta rahoitus saatiin kursittua kasaan, tuotantoyhtiö nillitti, että elokuvasta pitää tehdä "perheystävällisempi". Elokuva onkin aika kesy siihen verraten, että todellisuus oli paljon raadollisempi, meno vielä perverssimpää ja kieroutuneempaa, kuin esitetään. Mutta hauskaa elokuvan teko on varmasti ollut, silti.
« Viimeksi muokattu: to 07.05.2015, 23:06:19 kirjoittanut Renttu »

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #34 : ti 12.05.2015, 16:14:43 »
Michael Winnerin ohjaama vigilante-genren esikuva Death Wish - Väkivallan Vihollinen (1974) on mielenkiintoinen elokuva.

1970-luvun mittaan New York kurjistui teollisuuden hiipuessa edelleen ja valkoisen keskiluokan paetessa edelleen esikaupunkeihin. Death Wishin päähenkilön arkkitehti Paul Kerseyn (Charles Bronson) elämä romahtaa, kun kaupunkia terrorisoivat nuoret jengiläiset tappavat hänen vaimonsa ja raiskaavat tyttärensä jättäen tämän katatoniseksi. Poliisin ollessa voimaton rikollisuuden edessä traumatisoitunut Kersey hankkii käsiaseen ja alkaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän kulkee New Yorkin vaarallisilla alueilla öisin ja lahtaa tielleen sattuvia pikkurikollisia. Sekä media että yleisö kohisevat tuntemattomasta kostajasta, ja paikallinen poliisi on hankalassa tilanteessa: heidän on toimittava varoen, sillä suositusta tappajasta ei haluta tehdä esikuvaa ja marttyyriä.

Death Wish otettiin vastaan tyrmistyneesti (kritiikeissä, lippuluukuilla elokuva oli menestys), ja melko matalaotsaisen leffa onkin kyseessä tavassaan revitellä ajan urbaanilla rikollisuudella. Rikollisuus näytetään kaduilla hyökyvänä vitsauksena, johon tepsii vain reipas väkivalta. Siten elokuva heijastaa konservatiivisen politiikan nousua, jonka myötä kansalliset sodat huumeita ja rikollisuutta vastaan kaupungeissa alkoivat. Keskiluokkaisen valkoisen Kerseyn näkökulma on ainoa inhimillinen Death Wishissä, rikollisuudelle ei vahingossakaan etsitä tai ehdoteta syytä, muuten kuin rikollisten rikollisuus.

Leffa itse on ilmeeltään melko vakava, synkkä ja kyyninen rikosdraama. Vasta jatko-osissaan, erityisesti Death Wish 3:ssa (jonka järjestysnro III muutettiin 3:ksi, koska amerikkalaiset eivät tutkimuksen mukaan ymmärtäneet roomalaisia numeroita) mopo lähtee oikein kunnolla keulimaan.

6/10
« Viimeksi muokattu: ti 12.05.2015, 16:17:32 kirjoittanut wade »

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 3078
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #35 : ke 13.05.2015, 09:52:50 »
Death Wishistä on olemassa jopa ikivanha peli, jossa tosiaan juostaan pitkin kaupunkia ja lahdataan rikollisia.
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #36 : ke 13.05.2015, 11:28:41 »
Death Wishistä on olemassa jopa ikivanha peli, jossa tosiaan juostaan pitkin kaupunkia ja lahdataan rikollisia.

Taisi olla juuri tuo sarjan kolmas osa, joka sai videopeliversionsa. Tässä hieman pelikuvaa Armstrad CPC -versiosta (Commodore 64:n kilpailija), Youtubesta. Jokseenkin rankkaa kuunneltavaa tuo Chiptune -musiikki.

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #37 : ke 13.05.2015, 16:47:28 »
Taisi olla juuri tuo sarjan kolmas osa, joka sai videopeliversionsa. Tässä hieman pelikuvaa Armstrad CPC -versiosta (Commodore 64:n kilpailija), Youtubesta. Jokseenkin rankkaa kuunneltavaa tuo Chiptune -musiikki.
Kun on altistunut noille soundeille koko lapsuutensa, niin nostalgiapiikkihän tuo ainoastaan oli.  ;)

Näin Deathwishin varsin nuorena (Isojen poikien kanssa), ja pidin sitä jo silloin matalaotsaisena. Myöhemmin oli tosin helppo ymmärtää, miksi se oli ollut niin suosittu, kriitikoiden tyrmäyksestä huolimatta.
« Viimeksi muokattu: ke 13.05.2015, 17:00:57 kirjoittanut Renttu »

Renttu

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #38 : ke 13.05.2015, 17:00:33 »
Seuraava kysymys on esitetty ainoastaan foorumin miehille ja leikkimielisestikin siihen sopii vastata - mutta silloin vastauksien on oltava pirun hyviä:

Mitkä elokuvat ovat saaneet sinut itkemään?

Kysymys tuli mieleeni, kun katsoin (Toistamiseen) elokuvan The Grey. Muistan kyllä useammankin elokuvan jotka ovat liikuttaneet niin, että olen itkenyt, mutta sitä en, milloin niin olisi käynyt viimeksi. The Greyn lopussa itkin. Se muuten kannattaa katsoa sitten ihan loppuun, tekstien lopussa suodaan vielä muutaman sekunnin näkymä.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #39 : ke 13.05.2015, 20:18:02 »
Muistan menneeni aikanaan Titanicin näytökseen tuntien elokuvan maineen tear jerkerinä. Vannotin etten aio tirauttaa kyyneltäkään sellaisen plastisen laskelmoinnin alttarille. Mutta kohtauksessa, jossa äiti yrittää nukuttaa pieniä lapsiaan tietäen että he tulevat kuolemaan, kyyneleet nousivat silmiini. Olin katkera epäonnistumisestani, mutta tietäen että minulla on aina ollut erityisen herkkä kohta lasten kärsimykselle kykenin antamaan anteeksi itselleni.

Ehkä surullisin mahdollinen elokuvan lopetus on japanilaisessa anime-elokuvassa Tulikärpästen hauta, muistan menneeni suorastaan pois tolaltani elokuvan lopussa.

Miehuullisessa mielessä liikuttava on Chuck Norrisin Lone Wolf McQuaden kohtaus, jossa maahan autonsa ohjaamossa haudattu Chuck herää tainnuksista, kaivaa jostain esiin tölkillisen olutta, sihauttaa sen auki ja kaataa kasvoilleen virkistävän suihkun. Tämän jälkeen hän käynnistää auton,  laittaa turbon päälle ja auto puskee maa-aineksen lävitse noussen maan povesta.