Kirjoittaja Aihe: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia  (Luettu 13048 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • houru
  • Konkari
  • Viestejä: 7039
  • susi kukassaan
Katsoin taannoin elokuvan Martha Marcy May Marlene.

http://www.imdb.com/title/tt1441326/

Ei kaikkein häiritsevimmästä päästä, mutta ihan kohtalaisesti mieltä jäytävä leffa. Herättää monia kysymyksiä ja antaa vähän vastauksia. Olen aina halunnut tietää että miten ihmeessä ihminen voi jäädä jonkin hänelle selvästi haitallisen uskonnollisen lahkon vangiksi. Jopa niin ettei se vankeus pääty edes sittenkään kun karkaa lahkosta. Ilmeisesti asia lippaa läheltä perheväkivaltaa, eli siinä on kaikenlaisia koukeroita ja kuvioita jotka eivät moisen shaissen välttämään onnistuneelle ihmiselle aukene kuin sisältä päin. Ja sitten kun sellaisessa sairaassa systeemissä on sisällä, niin koettua ei saa enää kokemattomaksi. Olet pysyvästi kontaminoitunut.

Jos elokuvat eivät ole sinulle pelkkää viihdettä, etkä harmistu jos elokuva jää pyörimään päähän ja nakertaa kuin ruttoinen rotta sielusi sopukoita, katso ihmeessä. Tästä on vähän vaikea kauheasti jutella ettei käy niin että tulee kerrottua koko juoni, mutta totta tosiaan tämä leffa kyllä ansaitsisi enemmän huomiota kuin se nähdäkseni on saanut.
Reippaina käymme rekkain alle.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #1 : ma 09.03.2015, 13:59:45 »
Katsoin kaksi merkille pantua elokuvaa: teinislashergenren suosiollaan käyntiin polkaisseen Friday the 13th (1980) ja sitä typeryyteen saakka apinoivan jatko-osansa Friday the 13th Part II (1981), jotka aloittivat kokonaisen Jason Voorheesin ympärille kietoutuneen franchise-ilmiön.

Oli mukava muistuttaa itseään pitkästä aikaa mistä elokuvissa on kyse. Voi myös todeta, että Perjantai 13. ei voi kiittää elokuvallisia ansioitaan kulttistatuksestaan: se on parhaimmillaan keskinkertainen tekele. Se vain sattui syntymään oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan synnyttääkseen mittavan maineensa. Toki ensimmäisen osan myöhäisteinejä syrjäisessä leirikeskuksessa murhaava psykopaatti, paljastuessaan, on tyypillistä kekseliäämpi tapaus.

Toinen osa on edeltäjänsä menestyksen perään haikaileva toisinto: teinit ovat jälleen leirillä, ei Camp Crystal Lakella kuten aiemmin, mutta naapurissa. Jason Voorhees majailee ympäröivässä metsässä odottaen että joku saapuu häiritsemään hänen rauhaansa. Jatko-osa menee jopa niin pitkälle, mauttomuuksiin saakka, että se alkaa lainaamalla minuutteja filmimateriaalia suoraan ensimmäisestä osasta. Näissä kohtauksissa edell. elokuvan ainoa eloonjäänyt näkee painajaisia menneisyydestään, ja samalla kerrataan "aiemmin tapahtunutta" -tyylisesti mistä ollaan tulossa. Joiltain osin kakkonen on hieman parempi, mutta suurimmaksi osaksi lähinnä kalpea toisinto. Harmi että 1 miljoonan tuotantobudjettia vastaan se sai 20 miljoonan tuoton lippuluukuilla.

Poissa Ellinsipsi

  • Jäsen
  • Viestejä: 52
  • Haise vaan ihan itteksesi
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #2 : ma 09.03.2015, 18:46:05 »
No joo, kahdeksan surmanluotia on ehkä paras kotimainen elokuva, oikeestaan se on niin hyvä että vaikuttaa melkein dokumentilta, mistähän pääsisi tutkimaan tämän tapauksen aitoja asiakirjoja.
Onni on mysteeri siinä kuin uskontokin eikä sitä koskaan pitäisi järkeistää

Rasti ruutuun

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #3 : ma 09.03.2015, 19:05:31 »
No joo, kahdeksan surmanluotia on ehkä paras kotimainen elokuva, oikeestaan se on niin hyvä että vaikuttaa melkein dokumentilta, mistähän pääsisi tutkimaan tämän tapauksen aitoja asiakirjoja.

Joitain vastauksia kysymykseesi löydät interwebistä.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #4 : su 15.03.2015, 13:04:29 »
Mika Ronkaisen legendaarinen dokumentaari Autobonus (2001) on näemmä ladattu YouTubeen. Aiemmin tämä hieno pienen suomalaisen ihmisen kohtaloa kuvaava helmi on ollut hieman piilossa, muutamien tv-esitysten lisäksi se oli saatavilla ainakin Huutajat-dokumentaarin DVD-julkaisun lisämateriaaleissa.

Autobonus kertoo oululaisen avioparin Viljo ja Kaisu Mikkosen sinisilmäisestä yrityksestä rikastua Suomeen laajentaneen amerikkalaisen verkostomarkkinointiyrityksen Nutrition for Lifen tuotteita markkinoimalla. Tarina herättää samaan aikaan eläytyvää myötätuntoa ja riemukasta myötähäpeää: lopputuloksena on jatkuva ristiriita siitä, saisiko tälle edes nauraa.

Mikkosilla oli sähkö- ja putkialan yritys, joka parhaimmillaan työllisti 16 henkeä, sitten tuli 1990-luku. Aluksi pankit alkoivat markkinoida suurin lupauksin ulkomaanlainaa: raha oli halpaa, ja sen turvin kannatti ehdottomasti laajentaa yritystoimintaa. Mikkoset ottivat mm. muutaman miljoonan edestä saksanmarkkoja ja laajensivat yrityksen toimintaa rakennusurakointiin. Homma kosahti, ensimmäisen devalvoinnin yritys kesti, mutta toiseen yritystoiminta kaatui ja pariskunta päätyi velkasaneeraukseen. Katkeroituneina Mikkoset vetäytyivät mökille elämään köyhää elämää, he kokivat että heidät oli johdateltu ensin halvan rahan perään, ja sitten uhrattu 30.000 muun pienyrityksen kanssa pankkien ja metsäyhtiöiden pelastamiseksi.

Mökillä työttömyysturvan varassa meni melkein 10 vuotta, kunnes Nutrition for Life astui heidän elämäänsä 1990-luvun lopussa, ja tarjosi mahdollisuuden jälleen luoda elämälle jotain merkitystä, menestyä ja vaurastua.

Autobonuksessa Mikkoset kiertävät oulunseudun turuja ja toreja kassit täynnä erilaisia vitamiineja ja terveellisiä ravintoaineita. Valikoimaan kuuluu mm. pillereitä, joiden ottaminen vastaa "lasten salaattiannosta" ja detox-pillereitä, joiden avulla suolistosta saadaan puhdistettua kilokaupalla kuona-aineita. Tuotteidensa ilosanomaa he yrittävät levittää kirjastojen kokoushuoneissa, ihmisten kodeissa, ja jopa parkkipaikoilla. Jostain syystä esittelytilaisuuksiin on kuitenkin hankala saada väkeä paikalle.

Sekä Viljo että Kaisu uskovat NFL:n lupaamaan menestykseen, molemmille on kuitenkin selvää, että alku on luonnollisesti hankalaa. Ei "menestys" ilman työtä tule. Silmissä siintää valoisa tulevaisuus: verkoston laajetessa tulot alkavat kasvaa eksponentiaalisesti, ja Mikkoset laskevat että muutamassa vuodessa heidän kuukausitulonsa lasketaan sadoissa tuhansissa markoissa ellei miljoonassa. Palkitsemismalliin kuuluu lisäksi tietyn portaan kohdalla autobonus, jossa portaan saavuttanut saa marssia autoliikkeeseen ja valita itselleen firman kustantamana auton: Viljo Mikkonen, jonka oma auto on jättänyt hänet öiselle tielle, katselee kaihoisasti Nutrition for Lifen aloituskokouksessa olevia uusia autoja, joihin on liimattu tarra "Tämän auton on maksanut NFLI". Autobonus auttaa Mikkosia konkretisoimaan edelleen NFL:n lupaamaa kaunista ja vaurasta tulevaisuutta, ja he muistavat jauhaa autosta kaikille.

NFL on amerikkalaista evankelioivaa huomiotaloutta, amerikkalaisen unelman siirtämistä Suomeen, joka kontekstissaan vaikuttaa erityisen ulkokohtaiselta. Ehkä dokumentaarin huikeimmassa kohtauksessa amerikkalainen NFL:n edustaja on saapunut pitämään puhetta salilliselle touhuun höynäytettyjä, lauletaan patrioottisesti kappaletta Sininen ja Valkoinen. Kesken laulun amerikkalainen vierailija pomppaa pystyyn ja huitoo ihmiset ylös penkeistään: hän hakee telineestä Suomen lipun ja alkaa heiluttaa sitä yrittäen nostattaa patrioottista hurmoshenkeä.

Mikkoset ovat kokeneet kovia, ja ovat katkeria siitä, kuinka Suomen valtio on pettänyt heidät ja muut pienyritykset. Velkasaneeraus vie pariskunnan kaiken ylimääräisen tulon, ja lisäksi työvoimatoimisto hönkii koko ajan niskaan. On tuskallista seurata kuinka kovasti he uskovat tekemiseensä, ja samaan aikaan tietää millaiseen huijaripaskaan he ovat toivonsa sijoittaneet.

Arvosana: 10/10
« Viimeksi muokattu: su 15.03.2015, 13:08:28 kirjoittanut wade »

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #5 : su 15.03.2015, 18:13:53 »
Raportoinpa tähän vielä, edellisen, pitkähköksi venähtäneen viestini perään, kaksi muuta katsomaani pökälettä:

Ensiksi, YLE:n Elävästä Arkistosta löytyy toinen Tositarina-sarjaan kuuluva dokumentaari, Toisinajattelija (2009).

27-minuuttinen lyhyt henkilökuva kertoo Jyväskylän "virallisen työttömän" Mauno Voutilaisen arjesta. Edellisen kerran Mauno on ollut työssä 80-luvun lopussa teurastamolla. Hän oli pitänyt työstä, mutta työnantaja oli päättänyt työsuhteen irtisanomisajan puitteissa saatuaan tietää Maunon kärsineen aikaisemmin vankilarangaistuksen varkauksista. Alunperin Voutilainen on Hankasalmelta, jossa hän humalaspäissään poltti kylän koulun, ja tästä voi katsoa alkaneen hänen elämänsä syrjäpolku. Tosin syrjäpolku on tässä tapauksessa monessa mielessä itse valittu.

Voutilainen viettää päivänsä virailemalla (häiriköimässä? riippuneen näkökulmasta) Työvoimatoimistossa ja kirjoittaen sosiaalisesti tietoisia mielipiteitä internetissä ja lehtien miellipidepalstoilla. Lisäksi aikaa kuluu, kun hän seuloo paikallisia lehtiä etsien julkisia tilaisuuksia, joissa saattaisi olla tarjoiluja: tapahtumat hän merkitsee tarkoin kalenteriinsa, jotta muistaa varmasti vierailla kaikissa. Kahvitarjoiluihin liittyen hän on tehnyt kuntalaisaloitteen, jonka mukaan kaikissa kaupungin järjestämissä tapahtumissa tulisi tarjoilla kahvia ja viineriä.

Voutilaisesta ei oikein ota selvää: hän vaikuttaa hieman yksinkertaiselta ja sympaattiselta hölmöltä, mutta myös arvaamattomalta tyypiltä, jolle kalja maistuu. Myös hänen taustansa, johon sisältyy tuhopoltto ja varkauksia maalaa hänestä hieman häilyväisen kuvan. Ja toki, laiskottelevien työttömien vihaajat saavat tästä hieman tulta lietensä alle: saadaan se maito kuohahtamaan ylitse!

Kannattaa joskus katsoa Toisinajattelijakin, vaikka tämä on monessa suhteessa Ronkaisen Autobonusta vaatimattomampi tapaus.

----

Toiseksi, katsoin Ridley Scottin (Blade Runner, Gladiaattori) tyttären Jordan Scottin ohjaaman psykologisen draaman Cracks (2009).

Elokuva kertoo syrjäisestä tyttöjen sisäoppilaitoksesta 1930-luvun Englannissa, jossa opettajatar Neiti G (näyttelijänä Eva Green) on ottanut siipiensä suojaan joukon tyttöjä. Kokemattomat ja suljetussa ympäristössä ikänsä eläneet tytöt idolisoivat Neiti G:tä, joka kertoo tarinoita matkoistaan Intiaan, ja oppilaitoksen konservatiivisesta linjasta poiketen kannustaa heitä ylittämään itsensä.

Tilanne muuttuu, kun sisäoppilaitokseen saapuu kapinallinen espanjalainen kuninkaallisen perheen tytär Fiamma. Toisin kuin muut tytöt, Fiamma on nähnyt maailmaa: isänsä mukana hän on matkustanut Aasiassa, Afrikassa, ja vieraillut Pariisissakin. Pian Fiamman saapumisen jälkeen Neiti G:n oletettu kosmopoliittius ja sen herättämä kritiikitön ihailu alkaa rakoilla, ja ongelmia ilmetä ryhmässä.

Pidän kovasti sisäoppilaitoksiin ja muihin syrjäisiin kartanoihin sijoittuvista elokuvista, ja Carcks on myös "ihan ok". Tyylillisesti Jordan Scott tekee hyvää työtä, elokuva on varsin kauniisti kuvattu ja tunnetiloja ja niiden muutoksia kuvataan luonnon ja valon muutoksien kanssa yhteenkietoutuneina. Itse tarina on kuitenkin melko hatara: draama alkaa kääntyä elokuvan edetessä psykologisempaan ja ahdistavampaan suuntaan, mutta kehitys on nykivää, hieman epäuskottavaa, ja mielestäni homman olisi voinut hoitaa tyylikkäämmin kotiin.

Joka tapauksessa oikein hyvä. Elokuvassa on lisäksi pieni eroottinen (tai seksuaalisuuteen heräämistä tarkasteleva) pohjavire, kuten usein tyttökouluelokuvissa. Perinteinen elokuvallinen "miehinen katse", joka tirkistelee naisia ja nauttii heidän seksuaalisuudestaan, kuitenkin on onnistuttu välttämään. Luulen että Scott on joutunut pohtimaan tapoja, jolla seksuaalisuus tuodaan läsnä mutta samalla vältetään tyttöjen katsomista himoiten. (Jonkin verranhan kysellään sitä, onko elokuvan kuvakielessä mahdollista katsoa miestä objektina; tai onko naista mahdollista olla katsomatta objektina).

Arvosana: vahva 5/10

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1789
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #6 : ti 17.03.2015, 14:12:37 »
Muistelin vanhastaan, että elokuva nimeltään "Kummituskievari" kilpailee kärkisijoista sarjassa "kaikkien aikojen huonoin suomalainen elokuva". Se pyörii parhaillaan Yle Areenassa toisessa välilehdessä. Ei sitä pysty katsomaan. Jo pelkkä äänen kuuntelemien kuulokeilla tekee pahaa.


 

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2772
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #7 : ti 17.03.2015, 19:57:02 »
Mika Ronkaisen legendaarinen dokumentaari Autobonus (2001)...
minulle pompsahti sellainen karmiva epäilys pintaan - entä jos tämä liittyy jotenkin omaan elämääni!?

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #8 : ti 17.03.2015, 21:09:20 »
Mika Ronkaisen legendaarinen dokumentaari Autobonus (2001)...
minulle pompsahti sellainen karmiva epäilys pintaan - entä jos tämä liittyy jotenkin omaan elämääni!?
En tiedä oletko Viljo tahi Kaisu, mutta jos itse epäilet että saatat ollakin, kannattaa ehdottomasti katsoa Autobonus. Se vie vain tunnin ja antaa ainakin kuusi tuntia.

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2772
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #9 : ti 17.03.2015, 21:29:00 »
Mika Ronkaisen legendaarinen dokumentaari Autobonus (2001)...
minulle pompsahti sellainen karmiva epäilys pintaan - entä jos tämä liittyy jotenkin omaan elämääni!?
En tiedä oletko Viljo tahi Kaisu, mutta jos itse epäilet että saatat ollakin, kannattaa ehdottomasti katsoa Autobonus. Se vie vain tunnin ja antaa ainakin kuusi tuntia.
mutta entä jos tuo elokuva olikin tehty yleisempään levitykseen, julkaistavaksi tuotokseksi!?
kaiken tämän lisäksi olen löytänyt paljon tuttuja elementtejä myös televisiossa satunnaisesti näytetyistä toisten ihmisten yksityisistä filmeistä, kuvista ja tarinoista. taitaapa kirjallisuudessa olla jopa oma lajinsakin, elämänkertakirjallisuus. olisikohan tuossa autobonuksessakin voinut olla jotain minulle, vaikka en tuntisi olevani viljo tahi kaisu?

Ps. tiesivätkö Viljo tahi Kaisu olevansa Sinisilmäisiä huijaripaskan vedättämiä viljoja tahi Kaisuja?
« Viimeksi muokattu: ke 18.03.2015, 06:33:09 kirjoittanut a4 »

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #10 : ke 18.03.2015, 10:00:07 »
Mika Ronkaisen legendaarinen dokumentaari Autobonus (2001)...
minulle pompsahti sellainen karmiva epäilys pintaan - entä jos tämä liittyy jotenkin omaan elämääni!?
En tiedä oletko Viljo tahi Kaisu, mutta jos itse epäilet että saatat ollakin, kannattaa ehdottomasti katsoa Autobonus. Se vie vain tunnin ja antaa ainakin kuusi tuntia.
mutta entä jos tuo elokuva olikin tehty yleisempään levitykseen, julkaistavaksi tuotokseksi!?
kaiken tämän lisäksi olen löytänyt paljon tuttuja elementtejä myös televisiossa satunnaisesti näytetyistä toisten ihmisten yksityisistä filmeistä, kuvista ja tarinoista. taitaapa kirjallisuudessa olla jopa oma lajinsakin, elämänkertakirjallisuus. olisikohan tuossa autobonuksessakin voinut olla jotain minulle, vaikka en tuntisi olevani viljo tahi kaisu?

Ps. tiesivätkö Viljo tahi Kaisu olevansa Sinisilmäisiä huijaripaskan vedättämiä viljoja tahi Kaisuja?
En ihan tajunnut mistä nyt puhutaan :(

Mutta ei Viljo eikä Kaisu ole mukana NFL:ssa postmodernisti "läpällä", vaan he oikasti laskevat ruutupaperille tuotto-odotuksiaan. He oikeasti uskovat (vai: toivo uskon puvussa) siihen mitä tekevät, ja jopa omaksuvat amerikkalaisen unelman kielen.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 516
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #11 : ma 23.03.2015, 19:35:55 »
leffa: Edelleen Alice

kesto tunti 50min about,

pääroolissa oscar palkittu:Julianne Moore

Alzheimeria sairastava nais-professuuri, Alice(Julianne Moore).

Alice ei ole eilisen teerenpoika, vaan nainen joka taistelee"loppuun asti,

kun ihmistä riistutaan ovat, ura ja tittelit muisto vaan!

Parempaa naista silti ei tähän rooliin silti tarvinne hakea, kohtaus jossa Alice eksyy omassa
talossaan vessa-reissulla, tuo sairauden niin iholle
ettei jää epä-selväkisi se mitä sairas syvällään kokee!

-Ihmisyyden pinta on hauras, ja elämä "päättymätön ristisantehtävä!)

omasta puolestani kyllä voin elokuvaa suositella, jo ihan yleis-sivistyksenkin vuoksi"!

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2772
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #12 : ma 23.03.2015, 19:59:38 »
Mika Ronkaisen legendaarinen dokumentaari Autobonus (2001)...
minulle pompsahti sellainen karmiva epäilys pintaan - entä jos tämä liittyy jotenkin omaan elämääni!?
En tiedä oletko Viljo tahi Kaisu, mutta jos itse epäilet että saatat ollakin, kannattaa ehdottomasti katsoa Autobonus. Se vie vain tunnin ja antaa ainakin kuusi tuntia.
mutta entä jos tuo elokuva olikin tehty yleisempään levitykseen, julkaistavaksi tuotokseksi!?
kaiken tämän lisäksi olen löytänyt paljon tuttuja elementtejä myös televisiossa satunnaisesti näytetyistä toisten ihmisten yksityisistä filmeistä, kuvista ja tarinoista. taitaapa kirjallisuudessa olla jopa oma lajinsakin, elämänkertakirjallisuus. olisikohan tuossa autobonuksessakin voinut olla jotain minulle, vaikka en tuntisi olevani viljo tahi kaisu?

Ps. tiesivätkö Viljo tahi Kaisu olevansa Sinisilmäisiä huijaripaskan vedättämiä viljoja tahi Kaisuja?
En ihan tajunnut mistä nyt puhutaan :(

Mutta ei Viljo eikä Kaisu ole mukana NFL:ssa postmodernisti "läpällä", vaan he oikasti laskevat ruutupaperille tuotto-odotuksiaan. He oikeasti uskovat (vai: toivo uskon puvussa) siihen mitä tekevät, ja jopa omaksuvat amerikkalaisen unelman kielen.
sori. idealistisesti vain haihattelin ajatuksella että leffaan kätkeytyisi tällainen koukku: mitä sinä katsoja oikeasti uskot tai toivot!? niin, sinä siinä! herätys!

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2772
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #13 : ma 23.03.2015, 20:04:48 »
leffa: Edelleen Alice

kesto tunti 50min about,

pääroolissa oscar palkittu:Julianne Moore

Alzheimeria sairastava nais-professuuri, Alice(Julianne Moore).

Alice ei ole eilisen teerenpoika, vaan nainen joka taistelee"loppuun asti,

kun ihmistä riistutaan ovat, ura ja tittelit muisto vaan!

Parempaa naista silti ei tähän rooliin silti tarvinne hakea, kohtaus jossa Alice eksyy omassa
talossaan vessa-reissulla, tuo sairauden niin iholle
ettei jää epä-selväkisi se mitä sairas syvällään kokee!

-Ihmisyyden pinta on hauras, ja elämä "päättymätön ristisantehtävä!)

omasta puolestani kyllä voin elokuvaa suositella, jo ihan yleis-sivistyksenkin vuoksi"!
jos tuo sairaus on tuleva kansansairautemme niin uskaltaako tuota edes katsoa? eikös hiljattain lusikkansa nurkkaan heittänyt koomikko robin williams tehnyt tuon sairauden pelon takia myös  itsemurhan?

said to have ‘dementia with Lewy bodies’ — a type of dementia that shares symptoms with Alzheimer’s disease and Parkinson’s.


tai ehkä robin oli esimerkkinä sille että tuo leffa kannattaa katsoa ajoissa.
« Viimeksi muokattu: ma 23.03.2015, 20:23:01 kirjoittanut a4 »

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 516
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #14 : ma 23.03.2015, 20:17:14 »
-Jepulis suosittelen elokuvaa lämpimästi! :'(

-Kyllä tuossa mulla tuli mielen Raka Edesemmennyt Isäpappa,
joka veti myös roolinsa loppuun saakka, vaikka olikin monisairas ihminen hänkin! :'(

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2772
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #15 : ma 23.03.2015, 21:16:05 »
-Jepulis suosittelen elokuvaa lämpimästi! :'(

-Kyllä tuossa mulla tuli mielen Raka Edesemmennyt Isäpappa,
joka veti myös roolinsa loppuun saakka, vaikka olikin monisairas ihminen hänkin! :'(
suosittelen tämän kanssa dokumenttielokuvaa mikä meitä hallitsee?, jossa tehdään mm. mielenkiintoinen kyselytesti koehenkilöille magneettikuvauksessa ollessaan.
tulokset viittaavat siihen että aivot pysyvät passiivisena jos saatava tieto on negatiivista. oppi ei mene perille. ihmiset ovat positiivisia, eivät realisteja. paitsi masentuneet ihmiset.
tuloksia voi soveltaa myös keskustelufoorumeihin. :)

koehenkilöltä kysyttiin mm. mikä on hänen todennäköisyytensä sairastua altzheimerin tautiin?
hän vastasi 2%. sitten hänelle näytettiin oikea vastaus. häneltä kysyttiin uudestaan sama kysymys ja hän vastasi taas positiivisesti ja vastoin saamaansa tietoa.
tiedätkö sinä oman todennäköisyytesi sairastua altzheimerin tautiin?

Rebus

  • Vieras
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #16 : ti 24.03.2015, 12:09:20 »
Ylen Areenassa pystyi ainakin vielä katsomaan saksalaisen elokuvan Goodbye, Lenin. Kertoo DDR:n viime hetkistä. Päähenkilö yrittää vakuuttaa koomasta heränneelle kommunistiäidilleen, että DDR on entisellään. Kaduilla näkyvät länsiautot esimerkiksi kuuluvat länsipakolaisillle. Viihdyttävä elokuva, joka samalla luo hauskan vaihtoehtohistorian Saksojen yhdistymisen ajoille.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #17 : ti 24.03.2015, 15:19:33 »
Katsoin erään 1980- ja 1990-lukujen suurista elokuvallisista neroista, Jackie Chanin, Indiana Jonesia emuloivan hulluttelun Armour of God (1986).

Armour of Godin päähenkilö on Jackie, entinen pop-tähti, nykyinen aarteenmetsästäjä. Hän jahtaa ristiretkeläisten viimeisiä nykypäivään säilyneitä haarniskan osia pelastaakseen entisen armaansa Lorelein haarniskaa halajavan satanistikirkon kynsistä. Apunaan hänellä on eurooppalaisen taidekeräilijän Kreivi Bannonin kaunis tytär May, ja kömpelö Alan, Jackien entinen ystävä, kunnes kilvoittelu Lorelein rakkaudesta erkaannuttei heidät toisistaan.   

Elokuvaa varten Jackie raahasi aasialaisen tuotantokoneistonsa silloisen Jugoslavian alueelle, ja elokuva on kuvattu pääasiallisesti Kroatiassa, Sloveniassa ja Itävällassa Grazissa. Vauhdikas toiminta, hienot stuntit, lapsekas slapstick-huumori ja matalaotsainen sovinismi lyövät kättä Jackien ja kumppanien kimpoillessa ympäriinsä melko sekavan juonen saattelemina.

Elokuvan legendaarisimmassa stuntissa Jackie hyppää kielekkeeltä kuumailmapallon päälle. Todellisuudessa hyppy tehtiin lentokoneesta vaijerien kanssa, mutta melkoinen kliimaksi elokuvalle tästä huolimatta. Huikean hypyn lisäksi Armour of Godissa riittää vauhdikkaita takaa-ajoja ja ajoneuvostuntteja (suurin osa autoista on tietenkin erilaisia Mitsubisheja kuten sponsorointisopimuksessa lukee). Tunnettu elokuva on myös siitä, että Jackie kävi lähimpänä kuolemaa koko huikealla stunttiurallaan tippuessaan puusta 5 metrin korkeudesta pää edellä kiveen. Kivi mursi hänen kallonsa ja luunsirpale työntyi hänen aivoihinsa. Leikkaus pelasti hänen henkensä, mutta jätti muistoksi tapahtuneesta reiän kalloon ja kuulovamman toiseen korvaan. Kohtalokkaalta vaikuttanut tilanne näytetään lopputekstien aikana Jackielle tyypillisessä pieleen menneiden kohtauksien kimarassa.

Armour of God on lapsuuden klassikko, mutta ei kuitenkaan lukeudu suosikkeihini Jackielta. Taistelukohtaukset eivät ole kekseliäimpiä, huumori hieman nuivaa, kaiken kaikkiaan huippukohtia on liian vähän, ja meno on muutenkin liian sekavaa makuuni.

Joka tapauksessa varsin huvittava henkilökohtainen kasariklassikko:

Arvosana: 6/10 
« Viimeksi muokattu: ti 24.03.2015, 15:22:49 kirjoittanut wade »

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #18 : ke 25.03.2015, 21:21:18 »
Jatkan mihin jäin edell. viestissäni, eli auteur-elokuvantekijä Jackie Chanista.

Hänet tunnetaan omien stunttiensa tekemisen lisäksi myös perfektionismista ja tinkimättömyydestä, johon hänellä tosin oli yleensä oikeus vain kotikentällään. Amerikkalainen elokuvateollisuus ei ollut valmis antamaan ohjaksia ehdoitta ulkkiksen käteen.

Jackien nimissä on maailmanennätys siinä, kuinka monta ottoa yhteen kohtaukseen on jouduttu ottamaan: myös netflix-us:sta löytyvässä elokuvassa Dragon Lord on kohtaus, jossa Jackien johtama joukkue pelaa vastustajaansa vastaan kiinalaisessa Jianzi-pelissä.



Elokuvassa Jianzi näyttää olevan eräänlainen sulkapallomaisella pelivälineellä pelattavan foot bagin ja jalkapallon sekasiitos. Palloa pidetään ilmassa ja pyritään pelaamaan joukkuekaverilta toiselle, ja edelleen maaliin.

Ottelun kuvaamiseen tarvittiin 2.900 ottoa (!), joka on siis maailmanennätys. Ottelu koostuu useista otoista, joissa pelaajat pitävät paloa ilmassa harhautellen vastustajiaan ja syötellen palloa taiturimaisesti joukkekaverilta toiselle. On selvää että kohtaus on virtuoosimainen, mutta kun tietää kuinka paljon uusitaottoja se on vaatinut, osaa sitä katsoa vielä erityisen ihailevasti.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Antoisaa elokuvailtaa eli merkille pantavia elokuvia
« Vastaus #19 : pe 27.03.2015, 13:27:19 »
Huhu, gylddyyrin julistaminen jatkuu!

John Landis: Coming to America - Prinssille Morsian (1988)

Eddie Murphyn komediassa afrikkalainen prinssi elää etuoikeutettua mutta suljettua elämää palatsissaan. Kun hänet aiotaan naittaa perinteen mukaisesti tuntemattomalle naiselle, hän lähtee etsimään itselleen todellista rakkautta, mistäs muualtakaan kuin USA:sta, New Yorkista, ja Queensista.

Kasarikomediat ovat kyllä loistavaa ajanvietettä, niissä liiallisuus, härskiys ja viattomuus yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Tässä pidin härskinä esimerkiksi sitä, kuinka afrikkalainen kuningaskunta kuvataan kaiken logiikan rikkovaksi sekametelisopaksi: se tuntuu samaan aikaan olevan taustaltaan länsimainen, egyptiläinen ja tribaalinen, samaan aikaan vuosisatainen kuningaskunta ja kolonialisminjälkeinen sotilasdiktatuuri, ja linnakin taitaa olla kopio Disneylinnasta. Joka tapauksessa prinssi herää joka päivä, hänet saatetaan vessaan, jossa pyllynpyyhkijät odottavat häntä. Tämän jälkeen alastomat naiset pesevät suuressa altaassa prinssin ja tämän kuninkaallisen peniksen.

Arvosana: 8/10

Sammo Hung Kam-Bo: Wheels on Meals - Tupla-karate juustolla (1984)

En tiedä kenelle kuuluu kunnia Wheels on Mealsin suomennosnimen keksimisestä, mutta haluaisin tavata hänet tarjotakseni olusen :)

Wheels on Meals on eräs suosikeistani Jackie Chain filmografiassa. Slapstick-huumoria ja kung-futa erittäin viihdyttävässä ja sympaattisessa paketissa. Tällä kertaa kuvausryhmä on tuotu Barcelonaan, jossa Jackie ja Yuen pyörittävät pientä kiinalaista pikaruokapaikkaa pakettiautostaan käsin. He sotkeutuvat itseään suurempiin kuvioihin tutustuessaan kauniiseen espanjalaisvarkaaseen, jonka perässä on hämäriä gangstereita.

Ystävyskolmikon Jackie Chan, Sammo Hung ja Biao Yuen kemiat pelaavat loistavasti, ja Jackien ja Benny Urquidezin lopputaistelu on yksi genrensä parhaista.

Arvosana 9/10