Kirjoittaja Aihe: Pahantahtoisuus ihmisessä  (Luettu 2376 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #20 : ma 28.12.2015, 12:58:10 »
Minulle jäi epäselväksi, pitikö tässä ketjussa keskustella yleensä pahantahtoisuudesta, välinpitämättömyydestä vaiko nettiräyhäämisestä ja jos siitä, niin miksi vedettiin taas tämä foorumi mukaan keskusteluun.

Muutenhan noilla asioilla on aika vähän tekemistä keskenään.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13556
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #21 : ma 28.12.2015, 13:03:02 »
Minulle jäi epäselväksi, pitikö tässä ketjussa keskustella yleensä pahantahtoisuudesta, välinpitämättömyydestä vaiko nettiräyhäämisestä ja jos siitä, niin miksi vedettiin taas tämä foorumi mukaan keskusteluun.

Muutenhan noilla asioilla on aika vähän tekemistä keskenään.

Ehkä hibiscus?

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

socrates

  • Vieras
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #22 : ma 28.12.2015, 13:10:43 »
Tässä ketjussa on tyypillisesti kliseitä siitä, miten ennen oltiin mukä hyvätapaisia ja kohteliaita ja nykyään kaikki ovat niin kamalan huonosti käyttäytyviä. Tosiasiassa ihmisten toleranssi etuiluun, nimittelyyn, räyhäämiseen ja kaikenlaiseen itsekkyyteen puhumattakaan väkivaltaisesta käyttäytymisestä on laskenut valtavasti osin senkin takia, että ihmisiä on nykyisin tiheämmässä.

Entisajan "kohteliaisuus" perustui pitkälti siihen, että ylemmilleen räyhäähille kävi köpelösti. Opettajia, pomoja ja muita auktoriteetteja ei kannattanut pahemmin homotella, mutta nykyään sitä voi harrastaa sitten jonkin verran netissä.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #23 : ma 28.12.2015, 13:17:30 »
Asia on juurikin noin, miten tuossa edellä varsin osuvasti analysoidaan. Muiden suhtautumista on vaikea muuksi muuttaa, usein se on miltei mahdoton tehtävä. Siksi pitääkin muuttaa omaa suhtautumistaan sellaiseksi; missä valitsee seuransa, tai jos kaikesta huolimatta joutuu hankalien ihmisten kanssa tekemisiin, koittaa selvitä niistä tilanteista maltillisella, mutta kuitenkin jämäkällä asenteella.

Tärkeintä on myös, ettei katkeroidu, eikä kerää ylimääräistä vihaa itseensä, vaikka pahantahtoista vihamielisyyttä, tai epäoikeudenmukaisuutta ympärillä esiintyisikin. Itsensä puolustaminen & suojeleminen on tietenkin tiettyyn pisteeseen asti oikeutettua; mutta jos kokee että toinen osapuoli tarkoituksella haluaa satuttaa vaikkapa henkisessä vahingoittamistarkoituksessa, silloin viisas väistyy ajoissa, eikä lähde tälläiseen provokaatioon ollenkaan mukaan.

Kun ottaa asenteekseen sellaisen ajattelun, että hän joka pahantahtoisuutta kylvää, hän sitä myös niittää, vastaten samalla seurauksista. Lopulta ongelma on yksin hänen, joka ei kykene käyttäytymään asiallisesti, vaikka hän kuinka uskottelisi itselleen tai muille, että syy on muissa kuin hänessä itsessään. Usein pahantahtoisen ihmisen mielestä kaikki johtuu pelkästään muista ihmisistä, tai ajatuksesta että muiden pitää kärsiä, jotta saisi jonkinlaisen hyvityksen omille kärsimyksilleen.

Tälläiseen harhaiseen ajatteluun ei onneksi ole mikään pakko osallistua, jos omaa vähänkin itsetuntemusta, eikä ole huomiontarpeen puutteessaan muiden ihmisten vietävissä. Antaa vaan muiden elää niissä omissa autuaaksi tekevissä kuplissaan, kun heitä ei kuitenkaan voi käännyttää sieltä pois. Jokainen on viime kädessä kuitenkin oman elämänsä ohjaaja, vaikka jäisivätkin näytelmän edetessä pahasti sivuosan esittäjiksi.     
« Viimeksi muokattu: ma 28.12.2015, 13:19:01 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

hibiscus

  • Vieras
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #24 : ma 28.12.2015, 13:19:35 »
En usko, että pahantahtoisuus on synnynnäinen tai peritty ominaisuus. Ihmiset, jotka tahtovat muille pahaa halunnevat jonkinlaista kompensaatiota oman elämänsä pettymyksille. Tuskin toisten onnettomuuksista tai vastoinkäymisestä kuitenkaan mitään pysyvää palkkiota saa. Jos muiden kärsimyksistä tuntee mielihyvää, niin kyseessä täytyy olla sairas ihminen.

socrates

  • Vieras
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #25 : ma 28.12.2015, 13:25:21 »
Asia on juurikin noin, miten tuossa edellä varsin osuvasti analysoidaan. Muiden suhtautumista on vaikea muuksi muuttaa, usein se on miltei mahdoton tehtävä. Siksi pitääkin muuttaa omaa suhtautumistaan sellaiseksi; missä valitsee seuransa, tai jos kaikesta huolimatta joutuu hankalien ihmisten kanssa tekemisiin, koittaa selvitä niistä tilanteista maltillisella, mutta kuitenkin jämäkällä asenteella.

Tärkeintä on myös, ettei katkeroidu, eikä kerää ylimääräistä vihaa itseensä, vaikka pahantahtoista vihamielisyyttä, tai epäoikeudenmukaisuutta ympärillä esiintyisikin. Itsensä puolustaminen & suojeleminen on tietenkin tiettyyn pisteeseen asti oikeutettua; mutta jos kokee että toinen osapuoli tarkoituksella haluaa satuttaa vaikkapa henkisessä vahingoittamistarkoituksessa, silloin viisas väistyy ajoissa, eikä lähde tälläiseen provokaatioon ollenkaan mukaan.

Kun ottaa asenteekseen sellaisen ajattelun, että hän joka pahantahtoisuutta kylvää, hän sitä myös niittää, vastaten samalla seurauksista. Lopulta ongelma on yksin hänen, joka ei kykene käyttäytymään asiallisesti, vaikka hän kuinka uskottelisi itselleen tai muille, että syy on muissa kuin hänessä itsessään. Usein pahantahtoisen ihmisen mielestä kaikki johtuu pelkästään muista ihmisistä, tai ajatuksesta että muiden pitää kärsiä, jotta saisi jonkinlaisen hyvityksen omille kärsimyksilleen.

Tälläiseen harhaiseen ajatteluun ei onneksi ole mikään pakko osallistua, jos omaa vähänkin itsetuntemusta, eikä ole huomiontarpeen puutteessaan muiden ihmisten vietävissä. Antaa vaan muiden elää niissä omissa autuaaksi tekevissä kuplissaan, kun heitä ei kuitenkaan voi käännyttää sieltä pois. Jokainen on viime kädessä kuitenkin oman elämänsä ohjaaja, vaikka jäisivätkin näytelmän edetessä pahasti sivuosan esittäjiksi.   

Mistä tiedät, onko joku ihminen pahantahtoinen, jos hän ei tuo sitä julki? Luullakseni valtava enemmistö pahantahtoisesta ihmisistä pitää yleensä mölyt mahassaan.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #26 : ma 28.12.2015, 13:47:27 »
Tiedän sen siitä että, olen kohdannut ihmisiä, joilla on hyvin pahoja itsehillinnän ongelmia. He saattavat loukata pahastikin kanssaihmisiä, yhtään ajattelematta miten toinen siihen reagoi. He ovat siis mitä ilmeisemmin kyvyttömiä kontrolloimaan tuntemuksiaan, koska heillä on jonkinlainen sisäinen pakko, jopa eräänlainen tarve saada purettua paha olonsa muihin ympärillä oleviin henkilöihin.

Jos ihminen on impulssiherkkä jo luonnostaan, tai muuten luonnevikainen, niin erinäiset piirteet vain korostuvat sosiaalisissa tilanteissa. Jos vielä mukaan sekoittuu joitain kemiallisia stimulantteja, niin ei tarvitse ihmetellä että käytös saattaa välillä olla entistä sekavampaa. Sitten on kohdalle sattunut joitain mielenterveydeltään horjuvia rajatapauksia, joiden käytös on tilannesidonnaisesti välillä jokseenkin arvaamatonta.

Eihän toki kohtuullisella järjellä varustettu tyyppi tälläiseen käytökseen ainakaan selvinpäin yleensäkään ajaudu, jos omaa vähänkään itsekontrollia, eikä ole muutenkaan äkkipikainen luonteeltaan. Mutta valitettavasti mukaan eksyy aina tyyppejä, joilla ei kaikki osaset ole hallinnassa, joten heihin on syytä suhtautua varauksella. Sen siitä myöskin oppii, että kaikki korrektisti käyttäytyvätkään eivät aina ole sitä, miltä päältäpäin vaikuttavat. Onneksi jonkintasoinen ihmistuntemus kyllä kasvaa sen kautta, kun joutuu paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisiin.
« Viimeksi muokattu: ma 28.12.2015, 14:44:52 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Paikalla Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5202
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #27 : ma 28.12.2015, 15:30:35 »
Impulssiherkkyyskin on aivan eri asia kuin pahantahtoisuus. Mitä varten muutenkin vaikeita termejä kuten pahantahtoisuus täytyy määritellä niin, että mennään vikaan varmuudella.

Aito pahantahtoisuus -ja sitä on vaikea palauttaa yksittäisiin tekijöihin- varmuudella ei redusoidu tai mitä luultavimmin edes korreloi impulsiivisuuden kanssa. Jos näin olisi, kidutuksen katseleminen vierestä ilmeenkään värähtämättä olisi edellisen mukaan hyväntahtoista. Kunnon pahuus vaatii monesti niin syvällistä välinpitämättömyyttä sadismia kohtaan, että todella pahat ihmiset saattavat helpostikin verhota sosiopatiansa koko laajuuden normaalioloissa. Jos spirituaalinen hyvä tarkoittaa pyrkimystä (ojentautumista), tavoitetta parempaan, niin pahuuden onttous perustuu standardin kalvamiseen sosiopaatin omalle tasolle niin, että askel askeleelta yhteisö lakkaa tunnistamasta tärkeätä ei-tärkeästä, ja puhe kääntyy sivistyksen ulkoisiin ja sen kaikkein pinnallisimpiin tunnusmerkkeihin.

Kunnon syvälliseen pahuuteen liittyy usein tiettyä hyväntuulisuutta. Ei se toki pahuutta määritä.
« Viimeksi muokattu: ma 28.12.2015, 15:36:24 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #28 : ma 28.12.2015, 15:48:23 »
Kyllä impulssiivisuuskin liittyy jollakin muotoa nimenomaan pahantahtoisuuden esiintymiseen. Kun ihminen ei hallitse käyttäytymistään, niin hän alkaa toteuttaa vastavuoroisesti käyttäymismalleja, jotka saavat hänet hakemaan huomiota epäterveillä tavoilla. Kaikenlainen epätoivottu käytös, saa silloin hänessä vallan. Silloin voidaan puhua myöskin epäsosiaalisesta persoonallisuudesta, jopa  pahimmassa tapauksessa psykopatiasta.

- Eli kun yksilön itsekontrolli on huono, hän toteuttaa vääristyneitä käsityksiään, olemalla ilkeä muille, joko ajattelemattomuuttaan, tai sitten tarkoituksellisen suunnitelmallisesti, pystymättä kuitenkaan hillitsemään itseään. Affektoitunut ihmistyyppi siis toteuttaa mielihalujaan pitkälti impulssiensa varassa, koska hänellä on pakonomainen tarve tuoda julki itseään, loukkaamalla muita. Se on sitten eri asia, miten tätä terminologiaa kukin omien määrittelyjensä kautta tulkitsee. Mitään yhtäpitävää määrettä ei näin ollen pahantahtoisuudellekaan ole yleisesti käytössä. 
-Vaeltajan mieli harhailee-

socrates

  • Vieras
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #29 : ma 28.12.2015, 16:11:06 »
Kyllä impulssiivisuuskin liittyy jollakin muotoa nimenomaan pahantahtoisuuden esiintymiseen. Kun ihminen ei hallitse käyttäytymistään, niin hän alkaa toteuttaa vastavuoroisesti käyttäymismalleja, jotka saavat hänet hakemaan huomiota epäterveillä tavoilla. Kaikenlainen epätoivottu käytös, saa silloin hänessä vallan. Silloin voidaan puhua myöskin epäsosiaalisesta persoonallisuudesta, jopa  pahimmassa tapauksessa psykopatiasta.

- Eli kun yksilön itsekontrolli on huono, hän toteuttaa vääristyneitä käsityksiään, olemalla ilkeä muille, joko ajattelemattomuuttaan, tai sitten tarkoituksellisen suunnitelmallisesti, pystymättä kuitenkaan hillitsemään itseään. Affektoitunut ihmistyyppi siis toteuttaa mielihalujaan pitkälti impulssiensa varassa, koska hänellä on pakonomainen tarve tuoda julki itseään, loukkaamalla muita. Se on sitten eri asia, miten tätä terminologiaa kukin omien määrittelyjensä kautta tulkitsee. Mitään yhtäpitävää määrettä ei näin ollen pahantahtoisuudellekaan ole yleisesti käytössä.

Jos pahantahtoisuudesta määrittelee kirjaimellisesti, pahantahtoisia ajatuksia on jokseenkin kaikilla meistä, mutta toisaalta hyvin harva sortuu toteuttamaan niitä käytännössä. Impulsiivisuuden vaikutusta toteuttamisalttiuteen voi olla vaikea arvioida. Olen itse sekä ajatuksissani pahantahtoinen että impulsiivinen, mutta en silti kulje nyrkit pystyssä potkimassa mummoja.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #30 : ma 28.12.2015, 16:18:16 »
Harvoin näkee livenä aidosti pahoja ihmisiä. Kerran näin aika hurjan ukon huoltoasemalla. Jonotettiin siinä mittarille pääsyä parissa erillisessä jonossa. Kuvio oli vähän sekava, joten ukon eteen kiilasi venäläinen pariskunta, täydellä varmuudella vahingossa. Ukolla paloi käpy aivan totaalisesti. Hän tuli ulos, vaati venäläisiä juomaan bensaa. Käveli kiusaantuneen pariskunnan perässä ja hoki koko ajan "juo tosta, juo tosta!". Ukko oli selvästi jonkinlaisen hullun kiihkon vallassa. Tilanne oli sinänsä mehukas tarkkailijan roolissa, ja se on jäänyt mieleen elämään aivan erityisenä tapauksensa.

Paikalla Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5202
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #31 : ma 28.12.2015, 17:12:33 »
Kyllä impulssiivisuuskin liittyy jollakin muotoa nimenomaan pahantahtoisuuden esiintymiseen. Kun ihminen ei hallitse käyttäytymistään, niin hän alkaa toteuttaa vastavuoroisesti käyttäymismalleja, jotka saavat hänet hakemaan huomiota epäterveillä tavoilla. Kaikenlainen epätoivottu käytös, saa silloin hänessä vallan. Silloin voidaan puhua myöskin epäsosiaalisesta persoonallisuudesta, jopa  pahimmassa tapauksessa psykopatiasta.

- Eli kun yksilön itsekontrolli on huono, hän toteuttaa vääristyneitä käsityksiään, olemalla ilkeä muille, joko ajattelemattomuuttaan, tai sitten tarkoituksellisen suunnitelmallisesti, pystymättä kuitenkaan hillitsemään itseään. Affektoitunut ihmistyyppi siis toteuttaa mielihalujaan pitkälti impulssiensa varassa, koska hänellä on pakonomainen tarve tuoda julki itseään, loukkaamalla muita. Se on sitten eri asia, miten tätä terminologiaa kukin omien määrittelyjensä kautta tulkitsee. Mitään yhtäpitävää määrettä ei näin ollen pahantahtoisuudellekaan ole yleisesti käytössä.

Tuossa mikään vain ei tule osoittaneeksi, että ne affektit, mielihalut, olisivat välttämättömästi tai edes pääosin pahantahtoisia. Päinvastoin alkeellisinkin hyvän tahdon perusta on jäljitettävissä juuri affekteihin, kuten vauvan/pennun sosiaalisesti virittyneeseen kiinnostukseen, uteliaisuuteen muita eläviä kohtaan. Niiden puuttuminen tai puutteellisuus kielii patologiasta, mahdollisesta sosiopaattisesta luonteesta. En usko, että näillä lähtökohdilla pahantahtoisuus on vielä karsinoitavissa vajoamatta vanhaan mystiseen dualismiin hengellistyneen rationalismin ja ala-arvoisen eläimellisyyden välillä.

Vrt. myös sitaatti Edmund Burkelta: 'The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing.'
« Viimeksi muokattu: ma 28.12.2015, 17:19:47 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Einsten

  • Konkari
  • Viestejä: 722
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #32 : ma 28.12.2015, 19:10:24 »
Itse en penää ihmisiltä moraalista vastuuta, koska en usko moraaliin käytännössä. "Pahantahtoiset" kuin myös "hyväntahtoiset" ihmiset ovat kukin oman kehityshistoriansa (mihin kuuluu psykofyysissosiaalinen ja myös kultturillinen kokonaisuus) tuotoksia. Tietyn pisteen jälkeen ihmiset ovat mitä ovat, vaikka voissa paistaisi.

Mitä pitäisi tehdä? Pitää huolta siitä, että tulevat sukupolvet altistuvat paremmille olosuhteille. Mitä teen asian eteen? En käsittääkseni mitään, paitsi "pahantahtoisia" ihmisiä välttelen niin netissä kuin tosielämässä.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #33 : ma 28.12.2015, 19:37:10 »
Eivät affektit sinällään ole tietenkään pelkästään pahantahtoisia, eivät myöskään pääosin hyvänkään tahdon mukaisia. Affektithan ovat nimenomaan voimakkaita mielenliikutukseen perustuvia tuntemuksia, jotka esiintyvät kiihtymyksenä, tai ohimenevinä impulsiivisina tunteenpurkauksina. Siten ne liittyvät läheisesti myös ristiriitaisten emootioiden ilmenemiseen, jotka voivat olla joko ilon, surun, järkytyksen, tai vihan tunteita.

Toisin sanoen, hallitsemattomat tunteenpurkaukset voivat saada ihmisen käyttäytymään joko harkitsemattomasti, tai sitten erinäisten psyykkisten tekijöiden johdosta myös suunnitelmallisen harkitsevasti, jonka affektiivinen prosessi ensin laukaisee. Näin kontrolloimaton käytös on yksi osa mm. psyykkeen ylireagointia, jota ihminen ei itse kykene säätelemään, varsinkin jos itsehillintä jostain syystä pettää. Tätä sivujuonnetta tai kyseistä terminologiaa tuskin kannattaa tässä tämän enempää spekuloida.

Jos sitten keskitytään itse näihin pahantahtoisuuden ilmenemismuotoihin, niin siinäkin pätee monenlaiset eri tulkinnat. Itse perustan omakohtaiset havaintoni siihen käytännön kokemukseen, että harvat ihmiset tosiaankaan ovat luonnostaan nk. pahoja, vaan kasvuympäristö muokkaa yksilöä monesti pahasti sivuraiteille, jolloin aletaan oireilemaan monin eri tavoin. Yhteiskunnan  vaatimukset, yhteisön odotukset yms. vaikuttavat myöskin ihmisen käyttäytymiseen tietyssä määrin.

Pahantahtoisuutta on sitten eri asteista, joko lievää tai ääripäässään sairaalloista käytöstä, joka on yleensä aina jossakin yhteydessä ihmisen persoonallisuuden häiriötiloihin, usein myös diagnosoituun mielenvikaisuuteen. Jos nyt ei oteta lukuun paatuneita rikollisia, jotka systemaattisesti toteuttavat tätä luonteenominaisuutta itsessään, niiin aidosti pahantahtoisia yksilöitä on toki aika harvassa. En sentään minäkään heihin joka kadunkulmalla törmää, eivätkä heidän esiintulonsa ihan jokapäiväistä ole, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Joten nämä äärimmäiset ongelmaihmiset ovat enemmänkin niitä yksittäistapauksia, jotka voi mahdollisuuksien mukaan kiertää kaukaa, tai ainakin viisaasti vältellä heidän seuraansa, jos kokee että he saavat aikaan enimmäkseen huonoja fiiliksiä, tai muuten aiheuttavat itsessä pahaa mieltä. Toisaalta näitä muuten huonosti käyttäytyviä tyyppejä tapaa aina silloin tällöin, joten eivät ne mikään harvinaisuus näilläkään leveysasteilla ole. Jos käy huono tuuri, niin kohdalle voi sattua montakin paatunutta riidankylväjää, jotka koettavat vetää kaikki muutkin mukaansa omaan ankeuteensa.

- Niin kuin jo taisin aiemmin todeta, onneksi näiden ikävien ihmisten kelkkaan ei ole mikään pakko ängetä, vaan siitä voi jopa halutessaan olosuhteiden niin sallisessa hypätä kesken kaiken sivuun, jos meno ei miellytä. Kyse on ennen muuta vain omasta tahdosta, sekä siitä että kenenkään ei tarvitse välttämättä sietää eikä alistua toisen ihmisen kaltoin kohtelulle. Aina voi ainakin yrittää irtautua pahojen ihmisten otteesta, koska mitä pidempään heidän uhrinaan joutuu olemaan, sen varmemmin he saavat toiveensa & tahtonsa läpi, jossa yleensä toimii motiivina se, että he koittavat tuhota toisen elämän, kun oman elämän hallinta on jostain syystä menetetty.     
« Viimeksi muokattu: ma 28.12.2015, 19:44:38 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #34 : ti 29.12.2015, 23:45:29 »
Vielä sen verran tähän aiheeseen palatakseni, tuossa edellisen viestini edeltävässä kirjoituksessa sanottiin varsin osuvasti se, minkä itsekin olen huomannut jo pidemmän aikaa. Eli jokainen on oman elämänhistoriansa tuote, jota on vaikea yleensä toisen ihmisen toimesta muuksi muokata. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisella on kaikesta huolimatta jonkinlainen yksityinen, henkilökohtainenkin vastuu tekemisistään, vaikka ei varsinaisesti minkäänlaista moraalia siihen sotkisikaan.

Jos sitten tarkastellaan ilkeämielisiä ihmistyyppejä, sekä heidän taustojaan; niin itse asiassa kaikki käytöstavat, myös ne huonot sellaiset juontavat juurensa ihmisen kasvuympäristöön, sekä sitä kautta kasvatuksellisiin seikkoihin. Sukupolvelta toiselle siirtyvät huonot tavat, voivat näin ollen sopivissa ympyröissä saada hyvinkin kieroutuneet mittasuhteet. Jos lapsuuden perheessä on totuttu puolustautumaan räyhäämällä, niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä tälläinen tyyli siirtyy myös aikuisen käytösmalleihin, sekä mahdollisesti sitä myöten omalle jälkikasvulle.

Yhteinen piirre kaikille ilkeilijöille on kuitenkin heidän sosiaalisten taitojensa vajavaisuus. Usein he ovat myöskin jossain määrin vuorovaikutustaidoiltaan kyvyttömiä, jolloin heillä on vaikeuksia toimia vastavuoroisesti muiden kanssa. Tällöin he saattavat kokea samalla tulevansa uhatuiksi, hyökkäämällä varmuuden vuoksi toisia vastaan, ennen kuin muut ehtivät iskeä takaisin. Pahantahtoinen käytös on siis heille eräänlainen puolustus & suojamekanismi haavoittumista vastaan.

- Kaikista eniten huolestuttaa kuitenkin yleisen asenneilmapiirin muutos, jossa välinpitämättömyys, piittaamattomuus, sekä aggressiivinen röyhkeys saa yhä enemmässä määrin elintilaa. Ilkeämieliset ihmiset kun valitsevat aina uhrikseen kaikkein heikommin itseään puolustamaan kykenemättömät, johon sitten kohdistaa turhautumansa, osin myös katkeruutensa. Joten tässä päädytään lopulta siihen johtopäätökseen, että mitä systemaattisemmin he muita satuttavat, sitä lähempänä liikutaan henkisen väkivallan tunnusomaisilla alueilla.

- Miten sitten pystyy välttämään uhriutumisen, kun on joutunut jatkuvan ilkeilyn kohteeksi. Uhrin asemaan tyytyminen ei ainakaan auta ratkaisun löytymisessä. Ehkä tuo hyväksi havaittu keino vältellä tälläisiä ihmisiä, auttaa ainakin ottamaan etäisyyttä heihin, jolloin koko asiaan saa aivan toisenlaisen tarttumapinnan, sekä sen kautta mahdollisesti uudenlaisen lähestymistavankin. Pahantahtoisen ihmisen kohteeksi joutunut voi siis ainoastaan muuttaa omaa asennettaan, tai reaktioitaan siihen miten hän koko asiaan suhtautuu. Useinhan ilkeät teot kertovat niiden sanojista/tekijöistä enemmän kuin ilkeyksien kohteesta. Tämän kuin muistaa; voi päästä heidän yläpuolelleen, saamalla ainakin jonkinlaisen yliotteen heistä.   
« Viimeksi muokattu: ke 30.12.2015, 00:35:46 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6830
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #35 : ke 30.12.2015, 10:43:22 »

Yhteinen piirre kaikille ilkeilijöille on kuitenkin heidän sosiaalisten taitojensa vajavaisuus. Usein he ovat myöskin jossain määrin vuorovaikutustaidoiltaan kyvyttömiä, jolloin heillä on vaikeuksia toimia vastavuoroisesti muiden kanssa. Tällöin he saattavat kokea samalla tulevansa uhatuiksi, hyökkäämällä varmuuden vuoksi toisia vastaan, ennen kuin muut ehtivät iskeä takaisin. Pahantahtoinen käytös on siis heille eräänlainen puolustus & suojamekanismi haavoittumista vastaan.

- Kaikista eniten huolestuttaa kuitenkin yleisen asenneilmapiirin muutos, jossa välinpitämättömyys, piittaamattomuus, sekä aggressiivinen röyhkeys saa yhä enemmässä määrin elintilaa. Ilkeämieliset ihmiset kun valitsevat aina uhrikseen kaikkein heikommin itseään puolustamaan kykenemättömät, johon sitten kohdistaa turhautumansa, osin myös katkeruutensa. Joten tässä päädytään lopulta siihen johtopäätökseen, että mitä systemaattisemmin he muita satuttavat, sitä lähempänä liikutaan henkisen väkivallan tunnusomaisilla alueilla.


Tuollaista käytöstä näkee paljonkin. Onko silti kysymys itsepuolustuksen kaltaisesta käytöksestä, jolloin suhtaudutaan kielteisesti jo ennakolta toisiin ihmisiin ja vihamielisesti. Ehkä niissäkin on monien kielteisten tapahtumien kautta opittuja reakointimalleja.

Niin no oikeastaan sanoit jo tuon saman asian.

Välinpitämättömyyttä on paljon, kun ajetaan omia asioita muista välittämättä. Hallituskin on täysin piittaamaton jalkoihin jäävien kohtaloista, tehdessään leikkauksiaan, oma politiikka ja viiteryhmät vain ovat tärkeitä.

Asemaansa puolustaessaan ihmiset käyttäytyvät agressiivisesti, oli se asema vaikka vähäinenkin,, "korpraali" on yleensä paljon kiukkuisempi, kuin kenraali, jonka ei tarvitse tulla hyväksytyksi, enää omilla toimillaan, eikä jatkuvasti puolustautua omassa toimessaan. Uhkana ovat vain lähinnä vertaiset.


Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #36 : ke 30.12.2015, 13:04:40 »
Kyse on ehkä juurikin noista opituista käyttäytymismalleista, joita sitten toteutetaan tavoilleen uskollisena, ajattelematta syvällisemmin niiden vaikutuksia. Kyllä aika monella on tapana tuollainen kyräilevä ennakkoluulo muita kohtaan, että pidetään vastapuolta jo lähtökohtaisesti vihollisena, jota kohtaan on hyökättävä, ennen kuin he ehtivät satuttaa.Taitavat tölväisijät lisäksi tunnistavat toisen heikot kohdat, joihin on helppo iskeä.

Näistä lähtökohdista se netinkin vihapuhe usein sikiää. Kaikenlaiset piruilijat & ilkeilijät saavat tätä kautta lisää vettä myllyynsä, jos niille antaa vapaat kädet mellastaa. Yleensä nämä piikittelijät ovat varsin harmittomia tapauksia, mutta on kyllä sitten niitäkin, joille samalla mitalla takaisin antaminen vain pahentaa tilannetta entisestäänkin. Voimakkaiden tunnereaktioiden keskellä kun se omakin arvostelukyky monesti hämärtyy, eikä sitä osaa aina pitää kieltään kurissa.

Toisinaan piikittely verhotaan salakavalasti huumorin kaapuun. Kiusoittelu voi olla harmittoman tuntuista ironiaa, tai sitten tarkoitushakuista toisen ärsyttämistä, joka voidaan kokea pahantahtoisena piiloilkeytenä, koska sekin saatetaan vastapuolen taholta ymmärtää väärin. Mielestäni tälläinen ilkeily kuvastaa myöskin jonkinasteista vallankäyttöä, koska se ei ole useinkaan tasapuolista. Toinen osapuoli kun joutuu monesti tyytymään häviäjän rooliin. Tämä sitten ylläpitää vihanpitoa entisestäänkin.

- Kun sen jälkeen alkaa vaistomaisesti ylireagoimaan muiden ilkeyksiin, sättimisen kierre on valmis. Ei siis kannattaisi välttämättä herkästi ottaa ihan kaikkea negatiivistakaan palautetta itseensä, eikä jäädä märehtimään asioita liiaksi. Monet somejututkin ovat toisaalta vain pelkkää sanahelinää, jolla ei pitäisi olla sen suurempaa merkitystä oman elämän sujumisen kannalta. Eri asia sitten on, jos aletaan henkilökohtaisella tasolla tosissaan uhkailemaan, tai toteuttamaan uhkauksia käytännössä!
   
« Viimeksi muokattu: ke 30.12.2015, 13:38:03 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

hibiscus

  • Vieras
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #37 : su 13.03.2016, 10:02:32 »
J kirjoittaa varsin osuvasti.

J:n kysymys "miksi näin toimitaan, mikä näiden käyttäytymisten perimmäinen motiivi on, tai kuinka niihin olisi omalla kohdalla suhtauduttava?! " ei mielestäni ratkea sillä vastauksella, että pahantahtoisuus on perusteltua koska kohteet ansaitsevat sen, koska ovat ilmeisesti rasisteja (= eri mieltä pahantahtoisen ilkiön kanssa) tai ovat muuten vaan sellaisia, joita tuleekin kohdella pahalla: ovat iäkkäitä, ovat miehiä, ovat isänmaallisia, ovat lihansyöjiä ja metsästäjiä, ovat sosiaalisia esim. kuuluvat erilaisiin harrastuspiireihin jne.

Sinulle ja muutamalle muulle ollaan täällä pahantahtoisia siksi, että olette itse läpeenne pahantahtoisia. Metsästyksellä, lihansyönnillä, isänmaallisuudella tai harrastuspiireillä, elleivät ne ole Odineja, moottoripyöräkerhoja tai äijäkerhoja ei olla pahantahtoisia. Sosiaalisille ihmisille ollaan hyväntahtoisia, mutta sinä olet kaukana sosiaalisesta ihmisestä.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14058
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #38 : su 13.03.2016, 18:48:54 »
En tiedä onko kyse ihan pahantahtoisuudesta, mutta tuntuu välillä siltä että netissä löytyy ihmisiä jotka jotenkin vaativat kaikkia muitakin menemään äärimmäisyyksiin. Jos sattuu olemaan jostain asiasta mieltä A, niin siitä pitäisi muka seurata automaattisesti että olet myös mieltä B, C jne. kunnes havaitset päätyneesi kannattamaan mukamas asioita joita olet aina halunnut kaihtaa. Muistan toki kaikenlaiset uskon- yms. sodat netistä vuosien varrelta, mutta jokusen aikaa kaikki oli ollut jo niin rauhoittumaan ja lässähtämään päin että olen ollut vähän ihmeissäni mistä tämä nykyinen raivo lopultakaan oikein juontuu. Pelosta kai. Vaikken kauheasti enää jaksakaan hätkähdellä jokaisesta mahdollisesta möläytyksestä, niin olin kumminkin taannoin hivenen pöyristynyt siitä että eräällä taholla tulin haukutuksi lyttyyn koska en usko että holokausti on höpötystä. Koska uskon että se on oikeasti tapahtunut, koska en näe mitään syytä minkä takia ihmiset ja historiankirjoitus valehtelisivat tässä asiassa.

Se etten kaipaa maahan turvaturisteja (=tyyppejä jotka esiintyvät turvapaikanhakijoina kupatakseen etuuksia ja riehuakseen kuin rokkibändi kiertueella) EI tarkoita sitä että olen automaattisesti menemässä naimisiin fasismin kanssa, uskon että Hitler oli hyvä jätkä joka olisi pelastanut Suomen (ja paskanmarjat!) ja että juutalaisilla on joku hemmetin Illuminaati-salaliitto koko maailmaa vastaan. Rikkaat aina tahtovat rikastua ja takuulla sen vuoksi vetävät kotiinpäin sen minkä ehtivät, mutta kyllä siinä touhussa kunnostautuu kaikki muutkin kuin pelkästään jotkut juutalaistaustaiset perheet.

Miksi tuollaiseen kaikenlaiseen ihmeelliseen vouhotukseen halutaan uskoa edes? Onko siinä pahantahtoisuutta mukana, ja jos on, niin eivätkö nämä tyypit mitään muuta keksi kuin iänikuista hohhoijaakamaa eli syyttää juutalaisia kaikesta. Juutalaisten syy että muslimit hilluvat ympäri Eurooppaa (näin nämä jotkut tosissaan väittävät), juutalaisten syy varmaan sekin että jotkut nyt sitten tekevät attentaatteja juutalaisia vastaan. Kyseessä ei ole mikään humanoidilauma, vaan vain yksi seemiläinen heimo, ei sen kummempaa. Joidenkin mielestä juutalaisilla varmaan kasvaa sarvetkin päässä...

Pahantekijöille pahan toivomisen ymmärrän ja siinä mielessä olen tajunnut jotain jopa satanistisesta filosofiasta. Kyseisen filosofian parissa vuosia sitten netissä vaikutti näpertelevän joitakin ihan älykkäitä henkilöitä jotka olivat vain päätelmissään tulleet siihen että ihminen on itsekäs eläin joka hakee kaikessa omaa etuaan. Oikeastaan me kaikki olemme arkipäivän satanisteja (näin ne nettityypitkit arvelivat, joiden juttuja luin). Ja joillekin kaikki sanan "saatana" sisältämä on tietenkin äärimmäinen ilmaus puhtaasta pahuudesta. Mutta tokihan voi tietysti toivoa itselle ja läheisilleen hyvää toivomatta muille (ulkopuolisille) pahaa. En tiedä mikä oppi se sitten on. Joku apinaoppi kumminkin, koska eläimetkin ovat kaverinsa puolella.
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3500
Vs: Pahantahtoisuus ihmisessä
« Vastaus #39 : su 13.03.2016, 19:56:27 »
Erilaisia mielipiteitä on ja saa olla. Kehitystä ei tapahdu, jos kaikki ovat aina samaa mieltä. Jonkun on näytettävä suuntaa, ja suunnannäyttäjään ei aina suhtauduta myönteisesti. Muutosvastarinta on ihmisissä sitkeässä.

Vaikka sallisikin kaikki mielipiteet ja katsoisi, että jokaisella on oikeus omaansa, tietyn tyyppiset mielipiteet jonkin verran loukkaavat. Nimittäin sellaiset mielipiteet, joissa pidetään hyvänä asiaa, jonka itse kokee epäoikeutettuna kärsimyksenä.

"Hyvä, hyvä" tällaisessa tilanteessa tuntuu vähän samalta kuin tuntuisi nähdä yleisö taputtamassa käsiään ja hurraamassa, kun itseä hakattaisiin, auto varastettaisiin ja talo poltettaisiin. "Hyvä, hyvä" huutajat tuntuisivat melkein kuin kanssarikollisilta.

Tällaista tapahtuu paljon, mutta ei aivan niin näkyvissä asioissa kuin edellä mainitsin. Jo pelkkä potentiaalinen "hyvä, hyvä" tuntuu epämukavalta, vaikka asia, josta on kyse, ei vielä varsinaisesti toteutuisi.

Luultavasti kaikissa ihmisissä on jonkin verran pahantahtoisuutta ainakin tietyissä tilanteissa. Kun itseä ärsyttää ja on pahalla tuulella, mielialansa purkaa helposti muihin tyyliin "lakkaa tirskumasta siinä" tai "lopeta se virnistely". Paremmalle tuulelle tullessaan voi pyydellä anteeksi huonoa käytöstään.

Jos joku tuntuu koko ajan pahantahtoiselta, hänelle lienee sisäisiä ongelmia, joita hän pysty muuten purkamaan kuin projisoimalla ne muiden kiusaamiseksi. Joku toinen keino olisi todennäköisesti parempi. Pahantuulisuutta voidaan tiettyyn rajaan asti ymmärtää, mutta vain tiettyyn rajaan. No, ei se taida mikään tarkka raja olla.