Näin unta, että lähdin kyläilemään itselleni vieraalle asuinalueelle. Ennen sinne lähtöäni minua varoiteltiin, että paikka on varsinainen slummi. Ihmettelin asiaa, koska kuitenkin Suomessa oltiin. Kun tulin perille ja astuin rappukäytävään, ilmeni että se oli aivan täynnä tavaraa. Varsinkin lasten leluja oli runsaasti. Rapppuja saattoi rojujen keskellä nousta juuri ja juuri. Kun tulin kerrostasanteelle, huomasin asukkaiden pitävän oviaan auki. Se oli asujaimiston kulttuurinen tapa. He kulkivat koko talossa vapaasti asunnosta toiseen toistensa luona ja lapsia oli paljon. Lapsia tuli koko ajan vastaan rappukäytävässä. Myös asuntojen sisällä oli samanlainen tavarapaljous. Asukkaat olivat tavallisia suomalaisia (eivät mamuja). Rojujen keskellä pujotellessani portaita ylöspäin vaatteisiini tarttui koko ajan joitakin askartelussa käytettäviä paperisia, pitsikuvioisia koristenauhoja. Niitä oli ärsyttävää toistuvasti irrotella housun lahkeista. Ajattelin, että lasten takia perheissä harrastetaan hirveästi askartelua. Asuinalueen kulttuuri tuntui hämmentävän vieraalta.