Kirjoittaja Aihe: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla  (Luettu 4344 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« : ma 02.03.2015, 14:44:27 »
Varsinaiset ensimmäiset kokemukseni muiden ihmisten kanssa keskustelemisesta netissä ovat chateista tai "sättimäisistä ympäristöistä". Keskustelufoorumit löysin joskus vuoden 2002 paikkeilla, enkä osannut oikeastaan keskustella lainkaan. Kunhan vain julistin omaa agendaani ja olin aina hämmentynyt jos joku vastine tuli, tai jopa järkyttynyt varsinkin jos tuli varsin kärkevää kommenttia. Järkyttyminen johti puolustautumiseen, kuten se kai monellakin ihmisellä johtaa jos itsetunto ei ole teräksestä taottu.

Blogit alkoivat tulla mukaan kuvioon vasta jokunen vuosi sitten. Niitä kirjoittelen taholla jota en viitsi koko maailmalle esitellä, eli tyylinäytteitä siltä taholta en anna, vaikka pyydettäisiin. On ihan oma maailmansa se. Facebook toimi jossain vaiheessa minulle sättimäisenä toimintona, nyttemmin olen löytänyt tietyt ryhmät sieltä ja olen päätynyt jonkinlaiseen keskustelufoorumin ja chatin välimuotoon jossa havaitsen yhtälailla saavani niin "vihamiehiä" kuin "kannattajiakin", ihan kuten olen saanut sekä foorumeilla että blogeissa.

Jos nyt lähtisi mietiskelemään eri saittien välisiä eroja, niin minusta tuntuisi siltä että foorumeilla pitkään itseäni häirinnyt keskeinen tekijä on se että et oikeastaan saisi keskustella lainkaan itsestäsi, mutta jos niin kumminkin teet, olet vastuussa ihan mistä tahansa mitä joku keksii sinulla nälväistä tai tölväistä. Olen saanut hahmotettua että toisin kuin luulisi ei se ongelma itsestään määkyvälle (kuten minä) kahelille ole se että kommentoidaan sitä mitä kerrot itsestäsi, vaan se miten kommentoidaan. Minä nyt en vain kertakaikkiaan tajua että mikä se on se niin suuri synti siinä itsestään puhumisessa että se pitää rangaista ivailemalla, ja sitten vielä voi päälle heittää että "itsehän sinä tulit tänne itsestäsi toitottamaan". Pitää kestää. Kikkelis kokkelis.

Loppujen lopuksi epäilen että se synti minun kohdallani on se että minulta tulee helposti paljon matskua ja sen takia se minäminäminä-lässytys alkaa ärsyttämään? Ärsyttäisinköhän jos kirjoittaisin runsaasti, mutta en itsestäni? Muutaman kerran olen tainnut onnistua ärsyttämään tuotteliaisuudellani vaikka en olisikaan vetänyt mitään ego-show'ta. Ei näitä kaikkia käänteitä niin tarkkaan vuosien takaa muista...

Mutta nyt kun olen siis tosiaan oleskellut muutamissa FB:n ryhmissä, olen hämmästyksekseni havainnut ettei siellä tulekaan mitään default-raipparangaistusta jos höpöttää itsestään. FB:n olemushan on kaiketi se että siellä nimenomaan on se ego-show. Kun siellä ollaan omalla lärvillä (noh, useimmat ainakin on, mistä niistä tietää) ja omalla profiililla missä on ne iänikuiset lemmikit ja joillakin myös lapset (vaikkei kannattaisi olla, turvallisuutta ajatellen!) ja sitä rataa, niin ei siellä tuomita jos puhuu itsestään. Ihan kivaa siis, tavallaan. Mutta keskustelufoorumeilla kun on kaikenlaiset taistot käynyt, niin sitä onkin sitten itse niin paatunut että saattaa käyttää aika kärkevää kieltä, ja se ei taas tunnu hyvältä FB-orientoituneista ihmisistä. Siellä pitäisi ihan oikeasti olla ystävällinen, ihan niin kuin tosielämässäkin tuntemattomien ja tuttujenkin kesken.

Ihminen joka on kaikkialla jotakuinkin monomaanisesti yksi ja sama, aina oma itsensä, meni syteen tai saveen, on vähän ymmyrkäisenä kun pitäisikin osata adaptoitua ympäristönsä mukaisesti. Mutta kyllähän aikuisen ihmisen se pitäisi handlata. Olohuoneeseen ei tulla kuraisilla saappailla kuin hollitupaan, ja näin päin pois.

Millaisia nyanssieroja olette havainneet eri saiteilla, vai koetteko että netissä kaikki on "yhtä ja samaa"? Muita ajatuksia näistä kaikista eri tahoista? (Muistakin kuin itse olen käyttänyt, kaikenlaiset irkit ja ties mitkä kun on olemassa.)

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 8207
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #1 : ma 02.03.2015, 15:44:32 »
Eräs asia, mitä en ole ikinä itse jaksanut webissä on erilaiset "äänikeskusteluryhmät". Aikaisemmin ainakin Skypellä oli jotain ryhmiä (onko vielä, en tiedä) ja mitä näitä PalTalkeja ja muita on.

Johtuneeko siitä, että joudun töissäni kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisiin ja yli puolet työajasta tuppaa olemaan erilaista palaveeraamista, kouluttamista, jne. niin vapaa-ajalla en voi ajatella  mitään ahdistavampaa kuin ryhmä ventovieraita, joiden kanssa lätistä. Tiedän, että monelle kaverilleni taas nämä ovat erittäin tärkeitä, eivätkä he taas ymmärrä, miten jaksan intoilla ja kirjoitella tuntikaupalla - sitähän se pahimmillaan on ollut - ventovieraiden kanssa...

Noh, onneksi jokaiselle jotakin!

T: Xante

Rebus

  • Vieras
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #2 : ma 02.03.2015, 16:02:38 »
Kun Näkkäri oli hajoamassa, liityin joukkoon harrastuksiini kuuluvia FB-ryhmiä. Niissä keskustelu on siistiä ja jäseniin mahtuu oikeita asiantuntijoitakin. Itse koen kuitenkin ongelmaksi alustan, joka ei tosiasiassa sovellu jäsentyneeseen keskusteluun. FB:n ryhmissä on blogityyppinen postaus ja sitä seuraavat kommentit, mutta samaan aiheeseen liityvät postaukset eivät mitenkään ryhmity järkeviksi kokonaisuuksiksi. Hakumahdollisuudet ovat olemattomat. Edelleenkin parhaat tuntemani keskustelufoorumit ovat edesmennyt Näkökulma ja omalla erikoisalueellaan loistava Agricolan historiafoorumi. Jatkumosta ei vielä tiedä.

Tässä nyt ei ollut ketjun aiheena olleesta nettisosiaalisuudesta mitään. Sosiaalisuus netissä ei ole minun juttuni, siinä suhteessa mulle on riittävästi tosielämässä.
« Viimeksi muokattu: ma 02.03.2015, 16:18:26 kirjoittanut Rebus »

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 8207
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #3 : ma 02.03.2015, 16:33:19 »
Kyllä minulla vierustaa netti- ja muu todellisuus sikäli, että joskus on nousee keskustelunaiheita ristiin, eli jommassa kummassa aihe on pinnalla ja sen on tuonut keskusteltavaksi ja arvosteluun sitten toisessa. Joskus on yllättävää se, miten erilailla asiaa käsitellään jommassa kummassa - ja joskus yllättävää, miten samanlailla:-)

T: Xante

Rebus

  • Vieras
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #4 : ma 02.03.2015, 16:53:11 »
Kyllä minulla vierustaa netti- ja muu todellisuus sikäli, että joskus on nousee keskustelunaiheita ristiin, eli jommassa kummassa aihe on pinnalla ja sen on tuonut keskusteltavaksi ja arvosteluun sitten toisessa. Joskus on yllättävää se, miten erilailla asiaa käsitellään jommassa kummassa - ja joskus yllättävää, miten samanlailla:-)

T: Xante

Tuossa mielessä minullakin vierustavat. Ymmärsin kuitenkin nettisosiaalisuuden tarkoittavan sosiaalisuutta netissä: jos ei nyt ihan seukkaamista, mutta kuitenkin tunnepohjaista, persoonien kesken tapahtuvaa kanssakäymistä?

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 712
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #5 : ma 02.03.2015, 19:58:14 »
 ;)Asiaa kirjoitat Norma Bates!

-karavaani kulkee ja koirat haukkuu, koska niiden luontoon se vain kuuluu!

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #6 : ma 02.03.2015, 20:06:50 »
Kiitos Vatupassi.

Tuntuu vain että lässytän samoista asioista vuodesta toiseen... Mutta ehkä yhteen ihmiseen ei mahdu kovin montaa teemaa. Minusta tuntuu että taiteilijoillakin helposti jämähtää joku yksi ainoa idea niin pysyvästi päälle, etteivät he ainakaan varsinkaan vanhemmiten tule vahingossakaan aloittaneeksi mitään uutta "tutkimusta" upouuden teeman parissa.

Oma ikuisuusteemani tuntuu olevan että "miten pärjätään ihmisten kanssa". Eihän sitä missään kammiossa keskenään voi oppia, mutta jotenkin kuitenkin kuvittelisin ettei netti ole ihan niin "ihan oma maailmansa" kuin jotkut nettiä käyttämättömät ihmiset välillä kuvittelevat. Täällähän helposti on sillä tavalla "paljaana" että on täysin se ihminen joka korviensa välissä on. Ei ole mitään naamiota nimeltä keho tahi kasvot. Ajatukset tulevat sellaisenaan. Jos ei niitä osaa sukia suoriksi eli esittää ymmärrettävinä, antaa tietystikin itsestään vähän pöhelin vaikutelman. Mutta sitten pitää vain hioa ja tahkota asiaa kunnes menee perille, taikka kunnes kyllästyy ja lopettaa.

FB:n ryhmissä on kohteliaampaa väkeä, mutta jotenkin siellä tuntuu helpommin menevän ohi maalin mitä tarkoitti sanoa. Itseni on jo pariinkin kertaan ymmärretty ihan kummallisella tavalla. Ja sieltä kun sitten pitkästä pötköstä yrittää ronkkia esiin sitä alkuperäistä kohtaa missä kommervinkki kopsahti kehiin, niin se on hiukkapiukka vaikeaa. Vähän kuin yrittäisi heittää pöytään jotain henkevää filosofiaa tekstiviestinä, ja kuka piru siinä onnistuu, en ainakaan minä. Ei se ole mikään ihme että siellä porukat enimmäkseen vaan ihquttelevat niitä kuvia mitä postaillaan. Minulle se ei vaan kauaa riitä se, on vähän kuin lussuttaisi jotain karkkia kun kaipaa päivän pääateriaa.

***

Videota omasta olemuksestani tai ääntä omasta suustani en kyllä viitsisi netissä käyttää. Ja vaikken ole kuuro, minulla on välillä vaikeuksia saada selvää siitä mitä ihmiset sanovat. Siksi tuskin koskaan tulen tutustumaan tuohon puoleen netinkäyttöä, Skypeen ja mitä näitä nyt sitten onkaan.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #7 : ma 02.03.2015, 20:13:27 »

Koen, että minulla on ollut melko paljon samanlaisia haasteita muiden kanssa kuin Normalla. Jos nyt oikein ymmärsin ton varmistelutaipumuksen etenemisissä. Osa taitaa tietää tämä piirteeni. Netissä vähän rohkeampi, kun ei jaksa sitä rasitetta sentään kaikkialla kokea.

Osuva teema, tosin ei paljoa sanottavaa tästä. Sen kuulin erityisherkkyysluennolta (Areena), että joku voi päästä jostain arkuudesta yli tyyliin "yksi vuorokausi muutti kaiken". Itsevarmuuksien hyppäys kokonaan toiselle tasolle ei ole välttämättä utopiaa. Hyvä kokemus, ja paluuta entiseen ei ole. No, ehkä harvinaisempaa.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #8 : ma 02.03.2015, 20:31:29 »
Pitäisi varmaan olla tosi veretseisauttava tilanne ettei mikään enää rassaisi. Voisin kuvitella että esim. NDE olisi sellainen... Mutta kuka sitä nyt vartavasten haluaisi kuolemanpartaalle päätyä, jotta alkaisi tajuamaan miten tarpeetonta on skitsoilla ja stressata mitä typerimmistä asioista. Kuten vaikkapa toisten ihmisten mielipiteistä.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 712
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #9 : ma 02.03.2015, 23:28:03 »
Norma!

-ihmisen on saatava puhua, niin kauan ja niin hartaasti kuin vain mahdollista,

menetyksistään, ajatuksistaan jne.

ja varsinkin jos kokee itsensä jotenkin joukkoon kuulumattomaksi ja epäkelvoksi?

-asia eriksensä missä ja kenelle sitté avaa sanaisen arkun.

-itse kirjoitin tukinettiin useamman vuoden ajan, se on uuden ajan auttamis-muoto.

-mulla oli aika pitkään sama työntekijä, joka vastasi mun kirjoituksiin!

-suosittelen siis ,jos kriisiä pukkaa, hakemaan ja hyödyntämään kaiken mahdollisen tuen.

-myös seurakunnan diakonit ottavat vastaan ja kuuntelevat, ja mielestäni kynnys sinne ei ole
korkea" ei tarvitse olla uskova, eikä käydä kirkossa,
apua saa kyllä ilmankin kun sitä vain pyytää!

-itse olen löytänyt mm.valkonauhaliiton kautta mielekestä toimintaa, se on toki yksi toimija
muiden toimijoiden joukossa! :)

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #10 : ti 03.03.2015, 09:41:35 »
En tunne Facebookia oikein omakseni laajemmalti, vaan vain lähipiirin kanssa pidän yhteyttä sen kautta. Yhtään FB-ryhmää ei ole seurannassa enkä sellaisiin ole osallistunut. Pikemminkin ärsyttää, kun jatkuvalla syötöllä radio- ja televisiossa tuputetaan FB-sivuja ja twiterin hästäkkejä ikään kuin ilman niitä ohjelma jäisi jotnekin vajaaksi.

Keskustelufoorumit ovat kyllä olleet pitkään osa sosiaalista elämääni ja täällä on tullut aikojen kuluessa joitakin pitkäaikaisia tuttavuuksia, joita voisi sanoa ihan ystäviksikin, vaikka ei olla livenä tavattu. Privaviestintää on tuon julkisen lisänä jonkin verran.

Vähän sosiaalisena (ei siis epäsosiaalisena) henkilönä minulle juurikin tämä nettiystävyys ja -kaveruus on toimiva ratkaisu yhteydenpidolle, sillä tässä voin tulla ja mennä omien mielihalujeni mukaan. Voin vetäytyä omiin oloihini silloin, kun siihen tunnen tarvetta ja voin tulla pulputtamaan enemmän, kun siihen tunnen tarvetta. Vastapuoli voi skipata hölötykseni nopealla vilkaisulla tai tarttua siihen tukevammin taas oman tuntemuksensa mukaan.

Nimenomaan kirjoitettujen viestien lähettäminen tässä antaa sen vapauden osallistua silloin, kun siltä tuntuu. Jos tässä olisi ääniyhteys ja ehkä jopa kuvayhteys, niin vaatimuksena olisi samanaikainen tarve saada päivittäinen sosiaalinen annoksensa. Suuremmalla joukolla pulinafoorumi sortuisi kakofoniaan.

Töissä meillä suuri osa palaveista pidetään jo jaetun työpöydän ja kuulokkeiden avulla online-palavereina. Mahdollisuus olisi liittää videokuvakin mukaan, mutta luojan kiitos, se ei ole saanut tulta alleen muiden kuin noiden tiedotushörhöjen keskuudessa. Aluksi "luurikokoukset" tuntuivat tukalilta, mutta kyllä ne rutiinipalaverissa puolustavat paikkaansa aikaa säästävinä. Sosiaalisiksi kohtaamisiksi niitä ei juurikaan voi sanoa.

Netissä koen olevani enemmänkin rupattelija. Juttelen mieluiten arkisista asioista kahvipöytäkeskustelun tyyliin. En välitä kovin henkilökohtaisista asioista avautua, kun en sitä oikeastaan välitä tehdä livenäkään. Sisimpiä asioitani pohdin vain itsekseni. Näin olen tehnyt jo lapsesta asti. Jonkusen kerran olen yrittänyt uskoutua jollekin ja luottamukseni on petetty. Vaikka täällä nyt ollaan nimimerkeillä, niin saatan kuitenkin joskus tulla tunnistetuksi ja silloin olisi myös kaikki kertomani tunnistajan tiedossa - siksi en edes nimettömyyden suojassa kerro asioita, joista en muutenkaan puhu.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 8207
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #11 : ti 03.03.2015, 10:25:48 »
Kyllä minulla vierustaa netti- ja muu todellisuus sikäli, että joskus on nousee keskustelunaiheita ristiin, eli jommassa kummassa aihe on pinnalla ja sen on tuonut keskusteltavaksi ja arvosteluun sitten toisessa. Joskus on yllättävää se, miten erilailla asiaa käsitellään jommassa kummassa - ja joskus yllättävää, miten samanlailla:-)

T: Xante

Tuossa mielessä minullakin vierustavat. Ymmärsin kuitenkin nettisosiaalisuuden tarkoittavan sosiaalisuutta netissä: jos ei nyt ihan seukkaamista, mutta kuitenkin tunnepohjaista, persoonien kesken tapahtuvaa kanssakäymistä?

Näin, ja ikäväkseni minun on tunnustettava, kyllä tämä joskus itsellä tunnepohjaiseksi on mennyt:-) etenkin tuolla Vanhan NK:n puolella. Mutta se on tehnyt sitä hyvässä ja pahassa, sillä monta mukavaa, suorastaan ihanaa juttutuokiota on käyty myös, tai sentään, ehkä enimmäkseen niitä.

T: Xante

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #12 : ti 03.03.2015, 13:35:02 »
Epäilen että ihmiset helpommin raivostuvat netissä sen vuoksi että täällähän ei ole mitään sellaisia tekijöitä jotka face to face -kanssakäymisessä toimivat eräänlaisina "lepykkeinä". Vaikka joku ihminen väittelyissä päätyisi miten ahtaalle tahansa, hänelle ei anneta yhtään mitään armoa (ainakaan foorumeilla), koska emme näe täällä mitään niistä eleistä jotka saavat ihmiset yleensä rauhoittumaan. Mitä ne sitten mahtanevatkaan olla; eläinmaailmassahan tämmöisiä ovat esim. hännän vienti koipien väliin, selälleen maahan kellahtaminen jne.

Netissä kehittyy vihamiessuhteita koska oletetaan että se toinen on niin häpeämättömän julkea ihminen ja kova luu ettei mikään ole häntä kohtaan liian rankkaa eikä väärin. Juuri koska ei nähdä niitä lepykkeitä.

FB:ssa kun useimmilla on kasvokuva esillä taitaa pelkkä kasvojen näkeminen sinänsä jossainmäärin lepyttää - ainakin naisia. Miehet nyt ovat iät ajat olleet armoitettuja väittelijöitä, keskenäänkin, ja taitavat osata paremmin kärkevänkin keskustelun kuin naiset joiden lähtökohtana on se ettei ikinä vahingossakaan saa olla eri mieltä toisten ihmisten kanssa. Sitten kun kumminkin on, se johtaa tunnetiloihin. Tuntee syyllisyyttä että kehtaa olla eri mieltä, raivostuu siitä omasta syyllisyydentunteestaan ja piiskaa itsensä entistä suurempaan raivoon ja se kohdistuu sitten siihen toiseen ihmiseen (oli tämä oikeasti sen ansainnut tai ei). Jos ollaan netissä ja mitään kasvomaistakaan ei ole esillä, niin vain taivas on rajana niille rähinöille mitä voi kehittyä.

Itseäni välillä tympii ja väsyttää ettei mitään mielipidettä saa esittää ilman että siitä joku jotenkin kiukustuu. Ja olen kai koko elämäni ajan ollut sellainen että minä aina suutun heille jotka suuttuvat minulle. Jos en menisi millään tavalla mukaan toisen ihmisen tunnetilaan, olisi netissäkin ollut helpompaa. Ja yhdessä tietyssä parisuhteessa. Muista ihmissuhteista en oikein niin tiedäkään. Puolituttujen kesken vain kaikkein temperamenttisimmat (ja mielenvikaisimmat) ihmiset riehuvat täysin estoitta.

Voi myös olla että netin kanaville jämähtää ihmisiä joilla on jotain hankaluuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä, ja kun ei tosielämässä ole opittu hittojakaan siitä miten muiden ihmisten kanssa ollaan, niin ei sitä opita kyllä netissäkään. Varsinkaan siellä.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3188
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #13 : ti 03.03.2015, 13:52:22 »
Epäilen että ihmiset helpommin raivostuvat netissä sen vuoksi että täällähän ei ole mitään sellaisia tekijöitä jotka face to face -kanssakäymisessä toimivat eräänlaisina "lepykkeinä". Vaikka joku ihminen väittelyissä päätyisi miten ahtaalle tahansa, hänelle ei anneta yhtään mitään armoa (ainakaan foorumeilla), koska emme näe täällä mitään niistä eleistä jotka saavat ihmiset yleensä rauhoittumaan. Mitä ne sitten mahtanevatkaan olla; eläinmaailmassahan tämmöisiä ovat esim. hännän vienti koipien väliin, selälleen maahan kellahtaminen jne.

Netissä kehittyy vihamiessuhteita koska oletetaan että se toinen on niin häpeämättömän julkea ihminen ja kova luu ettei mikään ole häntä kohtaan liian rankkaa eikä väärin. Juuri koska ei nähdä niitä lepykkeitä.


Ja netti on tavallaan ajaton, eli kiukuttelut, naljailut ja sekoilut jäävät talteen muistuttamaan muinaisista kärhämistä, ja pysyvät aina tuoreina ja 'uusina'. Todellisessa elämässä sentään muistot hissuksiin haalistuvat.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #14 : ti 03.03.2015, 15:16:39 »
Minulle itselleni on ollut valaisevaa huomata, että ei nettielämä lopultakaan ole niin erilaista kuin reaalimaailman kohtaamiset. Sosiaalisuus on jotenkin päälleliimattua kummassakin. Myös ihmisten väliset roolit noudattavat suhteellisen paljon samansuuntaista kaavaa, riippuen tietenkin siitä millaisessa ympäristössä kulloinkin liikutaan.

Jonkinlainen pakonomainen pinnallisuus tuntuu myöskin vallitsevan nk. elävän elämän, kuin netissäkin tapahtuvan kommunikaation suhteen. Kanssakäymisen haasteet noudattavat lisäksi hyvin paljon jo totuttuja kuvioita, missä on aina alttiina erinäisille arvioinnille; jossa esim. ulkoinen olemus, mielipiteet. asenteet yms. asetetaan monesti kovankin tarkastelun alle.

Siksi tämänkaltainen pakkososiaalisuus, tai kielteiset reaktiot ryhmien välisissä suhteissa eivät edesauta hakeutumaan varta vasten ihmisten seuraan. Kahdenkeskinenkin keskusteluyhteys, tapahtuu se sitten luonnossa tai virtuaalisesti on yleensä aina jollakin muotoa jännitteinen, jotenkin odotuksilla ladattu. Riippuu sitten ihmisestä itsestään, miten ne kemiat kenenkin kanssa ajatusten tasolla toimivat. 
« Viimeksi muokattu: ti 03.03.2015, 15:18:20 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #15 : ti 03.03.2015, 21:34:36 »
Huomaan itse suhtautuvani oikeastaan aika nihkeästi "intiimiin kahdenkeskisyyteen" netin kautta tapahtuvassa sos. kanssakäymisessä. Tulee helposti vähän kiusaantunut olo jos joku ottaa yhteyttä, koska tuntuu että sitä on välittömästi vastuussa toisen viihtyvyydestä. Jos alla on foorumi, chat tai muu alusta jossa on läsnä useita eri ihmisiä, voin aina luottaa siihen että joku toinen ottaa ns. vetovastuun jos en itse jaksakaan enää jatkaa keskustelua.

Sähköpostissa on jokusenkin kerran käynyt niin että alan vitkuttelemaan ja vatkuttelemaan vastaamisen kanssa, jos joku haluaisi kirjoittaa kanssani. Se hävettää, mutta väkisin ei oikein pysty... Jos minulla sitten sattuu olemaan joku ruuneperikohtaus että tulee kerrottua koko oma elämä toiselle ihmiselle, hän saattaa luulla että olen hänestä kiinnostunut, ja se ei ole hyvä hommeli. Joko se toinen järkyttyy ja häipyy, taikka luulee että hänellä on jotain tsänssiä päästä live-elämääni mukaan, vaikka ei välttämättä ole. Olenkin sitten yrittänyt vähän pilkata itseäni tyyliin että "minä nyt olen tällainen omaan napaansa uponnut narsisti", ettei toiselle tule mitään vääriä kuvitelmia. Mutta helvetin rasittavaa se on selitellä omaa itseään, oli sitten vaikea keksiä puhuttavaa tai vaikea saada itsensä olemaan puhumatta. Tarkoittaa tietenkin kirjoittamatta...

Erityisen nihkeäksi menee jos joku pyytää sanomaan mielipiteen hänen siitä, tästä ja tuosta. Kun en sitten niin millään haluaisi arvioida, arvottaa ja arvostella muita ihmisiä.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16466
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #16 : ti 03.03.2015, 23:25:00 »
Hassua vaan, että naiskeskustelijat tykkäävät keskustella aika eri asioista kuin miehet. Eihän tässä kromosomeilla mitään tekemistä toki ole...? Jotain eroa noissa mielenkiinnon kohteissa vain on havaittavissa.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1559
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #17 : ti 03.03.2015, 23:44:45 »
Hassua vaan, että naiskeskustelijat tykkäävät keskustella aika eri asioista kuin miehet. Eihän tässä kromosomeilla mitään tekemistä toki ole...? Jotain eroa noissa mielenkiinnon kohteissa vain on havaittavissa.
Havaitset mitä havaitset: ehkä syynä on oma 47. kromosomisi? ;)

Poissa Sini

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 194
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #18 : ke 04.03.2015, 06:58:51 »
foorumeilla pitkään itseäni häirinnyt keskeinen tekijä on se että et oikeastaan saisi keskustella lainkaan itsestäsi, mutta jos niin kumminkin teet, olet vastuussa ihan mistä tahansa mitä joku keksii sinulla nälväistä tai tölväistä.

Juuri näin. Yritän alkaa keskustella itsestäni. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen vai säikähdänkö jo heti alkumetreillä.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4237
Vs: Nettisosiaalisuuden erilaiset muodot eri tahoilla
« Vastaus #19 : ke 04.03.2015, 08:46:38 »
NB:n aloitusviestissä on paljon tuttua, kun mietin omia kokemuksiani.

”...enkä osannut oikeastaan keskustella lainkaan. Kunhan vain julistin omaa agendaani...” pätee kirjoitteluuni edelleenkin.

”...Niitä kirjoittelen taholla jota en viitsi koko maailmalle esitellä, eli tyylinäytteitä siltä taholta en anna, vaikka pyydettäisiin...”

Osittain sama juttu tässäkin asiassa. Eroa on kenties siinä, että blogejani ei lue kukaan. Osa niistä on muualle kirjoitetun tekstin tai ”foorumille ei kehtaa kirjoittaa” -tyyppisen tekstin loppusijoituspaikkoja, joihin joskus voin antaa linkin.

”....Loppujen lopuksi epäilen että se synti minun kohdallani on se että minulta tulee helposti paljon matskua ja sen takia se minäminäminä-lässytys alkaa ärsyttämään?...”

Niin tuttua, niin tuttua.

Facebookissa ollaan omalla nimellä, joten siellä en käytännössä ”keskustele”. Jonkin kuvan yhteydessä saatan kirjoittaa lyhyen kommentin, jota joku kommentoi tai ei kommentoi. Mietin jokaista sanaa ja jokaista pisteen paikkaa, koska omalla nimellä kirjoittaessa on ns. kaikki pelissä.

Elossa olevia FB-kavereita näyttää luettelossa olevan 94. Kaksi on poistunut ns. luonnollisista syistä. Toinen roikkuu vielä haamuna mukana, kun kukaan ei ole poistanut profiilia. Yhtään kaveripyyntöä en ole itse tehnyt, koska ”itsetuntovammaisena” kokisin torjumisen epämukavana.

Miehiä on 60 ja naisia 34. Sukulaisia on 11, joista osa on lähisukulaisia ja osa kaukaisempia. Etäisin sukulainen on nainen, joka on sukua isoisäni isoisän kautta. Hänellä on sama sukunimi kuin minulla. Tapasin hänet sattumalta perjantaina eräässä näyttelyssä. Hän tunnisti minut ja tuli kättelemään.

Edellä mainittuun lukuun (11) kuulumattomana voisin vielä mainita erään miehen, joka saattaa olla erittäin kaukainen sukulaiseni. En tiedä asiaa, eikä taida tietää tuo mieskään. Myös erään naisen sukunimi viittaa siihen, että hän voisi olla kaukaista sukua.

Suurimman osan FB-kavereista olen jossakin elämäni vaiheessa tuntenut koulusta tai harrastusten parista tai muualta. Muutamaa en tunne lainkaan, mutta olen hyväksynyt heidän kaveripyyntönsä, koska on näyttänyt siltä, että he tuntevat joitakin minun oikeita tuttujani. Täysin ”ulkopuolisia” tai muuten epäilyttäviä tapauksia olen jättänyt joitakin hyväksymättä. Ainoat tähän sarjaan osittain kenties kuuluvat ovat kaksi filippiiniläistä, joista toisella on sama sukunimi kuin minulla - ei aavistustakaan miksi. Toinen on hänen tyttökaverinsa. Näitä henkilöitä lukuun ottamatta listalla on vain suomalaisia, joista muutama asuu Ruotsissa.

Ei ollut tarkoitus tehdä tällaista esittelyä. En tiedä, miten se tällaiseksi lipsahti. Ehkä siksi, että en ollut itsekään ennen tehnyt tuollaista analyysiä.

Syy, miksi FB-kavereita on näinkin epäsosiaaliselle tyypille kertynyt, ovat valokuvat ja erityisesti vanhat valokuvat eri vuosikymmeniltä. Kuvia näyttää olevan yli 1500. Osa albumeista on julkisia, mutta osa on rajoitetumpia. Kuvista syntyy keskustelua. Muutaman kerran ”internet-maailman” ulkopuolella on joku hädin tuskin tuntemani ihminen tullut kaupassa sanomaan, että ”sinulla on mielenkiintoisia valokuvia”.

Valitettavasti olen jo esitellyt ”yleistä mielenkiintoa” herättävistä kuvista suurimman osan, eivätkä ihmiset tavallisia ”perhealbumikuvia” halua katsella. Monien muiden albumeista on alkanut löytyä mielenkiintoisempia otoksia. Kuvien julkaisemisessa minua - anteeksi vain - ärsyttää se, jos kuvat esitetään huonolaatuisina, kuten monesti näkee tapahtuvan. Alun perin terävästä luokkakuvasta esimerkiksi esitetään jokin kännykällä kuvattu epäterävä sotku, josta tuskin ihmisiä tunnistaa. Pitäisi nyt edes vähän nähdä vaivaa.

(Huomaan, että tähän kirjoitukseen on jälleen kerran tiivistetty tyypillisimmät virheeni.)
« Viimeksi muokattu: ke 04.03.2015, 11:51:26 kirjoittanut Kopek »