Kirjoittaja Aihe: Taide ja luominen  (Luettu 8278 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Taide ja luominen
« : su 22.11.2015, 20:39:57 »

Taiteen vaikutuksellisuudesta

Musiikki otetaan vastaan. Musiikki tulee sisältä. Kumpi taipuu, vai mikä on lopullinen vastaanotto? Onko se sisäisen ja ulkoisen miksaus? Milloin syntyy voimakkaimmin tai vaikutuksellisimmin kumiseva rajapinta / rintama? Kai se riippuu kummastakin, sisältä ja ulkoa päin tulevasta.

Jos saapuvaan musiikkiin ei voi enää vaikuttaa, määräytyy rintamien jykevyyserot eri lailla vastaanottajasta riippuen. Yleensä musiikkikappaleita ei tehdä yksilöidysti, ja kun kuunteljoina on joskus samanaikaisesti monta, niin mitä se yksilöllisyys hyödyttäisi? Tai no, jos jonkun yksilöllisyys tavoittuisi max, niin kai siinä tulevassa jotain toteutuisi.

Mistä johtuu musiikin vaikutusero? Miksi sama musiikki vaikuttaa vaihtelevasti? Ja miksi sama musiikki vaikuttaa samalla ihmisellä eri aikaan eri lailla? Johtuu tietysti kuuntelijan sisäisestä olotilasta, siis vastaanottopuolen osuudesta.


1.  Millä tavoin voi kuuntelijana nauttia tietystä kappaleesta maksimit?
2.  Millä tavoin voi tuottajana saada tietyissä kuuntelijoissa max-vaikutuksen?

Vaikeita kysymyksiä vastata. Saman kysymyksen voi esittää myös vaikka maalauksista, tai erilaisista todellisuuden vastaanottotilanteista.

Taide taitaa olla todellisuuden vastaanotosta yleensä siten poikkeavaa, että todellisuus on mitä on, ja sillä sipuli. Se otetaan vastaan siinä kun kyetään. Taide on erilaisemmin vastaanotettavissa. Erilaisuus voi muodostua varmaan aika monella tapaa. En osaa ajatella kovinkaan paljoa tästä.

Selvää, että jos teos tai taidetapahtuma muuttaa ihmisen vastaanottoa, niin taidetapahtumalla on vaikutuksen aiheuttajana erittäin suuri mahdollisuus. Taidetapahtuma on silloin enemmän vastaanottajan tajuntaan pureutuva, ja esim elokuvissa, teatterissa jne, voi tapahtuman osat saada viettävyyttä kohden vaikutushuippuja tai latistumia. Taide voi siis heitellä periaatteessa vastaanottajaa miten vain. Vähän kuin hypnoosissa tai siihen verrattavassa.

Kiinteän pikselimössön avulla voi vastaanottajan vienti prosessina olla hankalampaa toteuttaa. Musiikissa johdattelu erilaisen äärelle on jo mahdollisempaa. Jne.

Unet ovat siinä mielessä hassuja, että niissä vastaanottoa ei ole paljoa, tai sekin vähäinen saapuva, mistä saapuukin, voi saada aikaan hyvin erilaista vastaanottoa. Vastaanottaja surffailee ties missä, ja voi kuvitella, että kun tilasta siirrytään toiseen, niin mikä kokemus "elokuvasta" jää katsojalla, siis oikeammin ottaen kokonaisemmalle kokijalle.

Elokuva on kuvien jatkumoa. Kuvajatkumo herättää tietynlaisen tilajatkumon katsojan sisällä. Tilajatkumo koetaan miten koetaan. Syntyy kokemuksen jatkumoa, vaiheesta toiseen.

Voi sanoa, että kun kokemuksia viime kädessä haetaan, tai ehkä jotain muutakin vaikutusta tekevää, niin käytännössä tuo tarkoittaa erilaisia tilasiirtymien tarjoamista erilaisen taiteen keinoin. Taidemuotoja myös sotketaan toisiinsa monessa taiteenlajissa.

Jotta kunnon taide veisi jonnekin X, ja jotta Xn oikeasti saavuttaisiin, on oltava johdattelua. Tarkoittaa katsojaan liittyvän kokonaisuuden sitomista yhä enemmän kohdattavaan X.

Jos on yleisiä kikkoja vetää kokija (K) kohden X, niitä voi käyttää. Jos K tunnetaan, voi tietoa Ksta käyttää vetämisen apuna. K voi myös ilmaista itseä jotenkin, jolloin lisävihjeiden avulla vienti saadaan entistä tiukemmaksi. Parasta lienee se, että K sitoutuu itse tapahtumaan, eli K voi itse rakentaa polkua (P), ja todeta jossain vaiheessa päätyvänsä kohtaan X. Matka on kokonaisuudessaan kokemus, ja jos jotain kliimaksin sorttista on, on se tietynlainen vaihe matkassa, vaikka se loppuhuipentuma tmv.

Onko muuta johtamista kuin taiteen avulla johtamista? Johtamisella tarkoitan sitä, että kokija saapuu jonkin aidosti uuden äärelle. Johtaja sinänsä voi olla hyvinkin erilaisesti koostuva, mutta tehokkaassa johtamisessa on kapelimestarina ehkä kokija itse.

Onko ihmisen kasvu ja muutos oikeasti tehokkainta vahvasti kokijaohjautuvana taidetapahtumana?

Jatkossa käytettävää muutosta ja siihen liittyvää uutta ainesta saadaan louhittua irti vain johtamalla muutoksenalaiseksi haluttu kokija erilaisiin rintamiin törmäyttäen. Kokijan sitominen kohtaamiseen, siis kaappaus ja linkoaminen, voidaan kyllä saavuttaa eri keinoin, ja oma aktiivinen osuus voi vaihdella. Jos omaa aktiivista puolta ei ole, niin on oltava ainakin provosoitavissa oleva puoli, johon voi viejä tarttua, eli tähän käyminen tarkoittaisi jollain tapaa kokijan manipuloimista.

Kokija voidaan viedä kohti muutosta manipuloinnin keinoin, tai kokija voi itse ohjautua pääosin tapahtumaan. Mitä eroa tuo tuloksena tapahtumaan liittyvä oman aktiivisuuden ja manipuloinnin erilainen suhde?

Käytännössä kulut pakonomaisen reaktiivisesta poikkeavassa muodossa pitävät aina mukanaan jonkin verran kokijan omaa aktiivisuutta. Toisaalta mikäpäs lähtisi itsestään liikkeelle kokijan aktiivisena tuloksena, jos liikkeelle lähtö ei perustuisi edes kokijan aiempiin sysäisyihin? Kokijalla on aina sysäyksensä liikkeellä, jos nyt on elossa. Eri juttu, millä tavoin muutosmahdollisuuteen vietäviä erilaiset (sisäsyntyisyyden puolelle katsottavat) ryöpsähtelyt ovat.

Vaikea kertoa aiheesta suoraan ja nasevasti, kun ei tiedä tästä paljoa. Avasin ajattelua, ja mm tähän voi tarttua jatkossa.
« Viimeksi muokattu: su 22.11.2015, 20:42:08 kirjoittanut Juha »

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #1 : ti 24.11.2015, 21:30:52 »
Uinnissa - ja muussakin liikkumisessa - olet kuitenkin fysikaalisten ja fysiologisten lainalaisuuksien "vanki". Vapautta ei sikäli ole. Tekniikan voi myös ymmärtää siten, että se on noiden lainalaisuuksien hyvää ymmärtämistä, jolloin liikkumisen tehokkuus ja taloudellisuus on mahdollista saada hyvälle tasolle. Uidessa nyt on vain mahdotonta kehittää loistava omalaatuinen tyyli, joka ei olisi alisteinen vesielementin fysikaalisille ominaisuuksille. Erilaiset uintityylit ovat yhteisesti kehitettyjä ilmauksia tämän ja ihmisen fysiologian yhdistämisestä liikkumisen tavaksi, jota uinniksi kutsumme.


Ok.

Taide on vapaampi rajoitteista. Silti taide ottaa syötteensä viime kädessä siitä, mistä se voi ottaa. Varanto on matkan varrella karttunut vaikuttuma kaikesta.

Pää on täynnä erilaista tauhkaa, tosin vain palveleva jää verkkoon, ja verkko kalastaa sen, mikä palvelevaksi kokeutuu. Kokija on kuka on, joka päässä jokin päätyy kokemuksen kautta elämään siinä pohjassa, jossa on elinmahdollisuus jonkinlaisena pötkäleenä asettautua. Toivottavasti ei ole loiskentelija täysin kaapannut isäntäänsä. Ei kai mahdollista, tosin risteytymä erilaisine vaihtoehtoineen on todennäköinen ja tietysti välttämätön.

Biologiset risteymien pohjalle rakentuu omanlaisesti risteytyviä otuksia. Jos biologia on rakenteena autoja, ohjuksia ja kerrostaloja, niin muu on sitten hiukan pienempää. Rakenne on tietyllä tapaa lumipallo, ja siinä olevat ulokkeet tarjoavat liittymämahdollisuutta erilaisille tarrautujille. Ihminen on toisaalta kuin leegorakennelma, joskin leegot vaihtelevat paitsi muodoltaan ja liitoksien osalta, niin myös kooltaan.

Taide on leegoilua. Leegoilla leikkimistä jne. Voi vaikuttaa turhalta, tosin ei oikeasti ole.

Jotta voi rakentaa tahdonalaisen alaisuuteen, on tahdonmukaisesti toimittava jotenkin niin, että tahto luo uutta. Tahto jonkinasteisena ilmenee taiteessa, ja kun taide syntyy, rakentuu samalla tahdosta tuleva ilmaisu / teko ja sen mukainen reitti. Taiteilija tai kokija siis lisärakentuu / muuttuu. Taide on siis kasvamista tai muuttumista johonkin. Kohden sitä, mikä on mahdollinen. Tuo taas on oma juttunsa, joka voi olla vaikea.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #2 : ti 24.11.2015, 21:49:14 »

Erikoista miten taide on niin vieraan oloista tavalliseen elämään nähden. Kaikki uusi on jonkin erilaisen koostamista, ja koostetun ilmaisemista aiemmasta, jollain tavalla, jossain muodossa.

Kun elämä on yhtä koostamista, niin taide rajoittuisi ehkä siihen koostamiseen, joka on sitä turhaa, jota ei saa oikein mitenkään kytkettyä hyötykäyttöön. Jos taide toimii jotenkin miellyttävästi, niin ehkä sillä on nautintoarvoa, joten se voi tulla ostetuksi. Toisaalta taiteella voi olla jotain älyä kutkuttelevaa, eikä koentaan välttämättä kuulu suoranainen nautinto.

Jotenkin näin on tapana tehdä jaottelua uuden koostamisesta. On taidetta ja toisella alueella tähän ryhmään kuuluvat koostamiset ovat vaikka ideoita, innovaatioita, keksintöjä, teorioita, metsäpolkuja, sosiaalisia kuvioita, uintitekniikoita, ...

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2920
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #3 : la 09.01.2016, 14:31:51 »
tässä vähän veikko huovismaista maalailua:

"En usko kulttuurien konfliktin olemassaoloon, mutta kyllä sellaisen pystyy rakentamaan, jos tarpeeksi yrittää. Kun kylvetään riittävän suuri määrä ennakkoluuloja molemmin puolin ja molemmat käyttäytyvät tarpeeksi kauan ennakkoluuloja vahvistavalla tavalla, niin lopulta meillä on käsissämme iloinen maailmansota"
https://www.maailmankuvalehti.fi/2002/2/pitkat/jaakko-hameen-anttila

jatkumoa edellisestä:

KALUNSA VANKI.
Kaluni
ei tyydy kalujen osaan muiden kalujen lailla:

se ei kuuntele järkeäni vaan leikkii visiiriä,
hallitsijaani.

Kun se tahtoo naida,se vie minua niin kuin lystää:

Herra Jumala, eikö tälle ole ketään tuomaria
panemaan sitä tuomiolle?

Jo viidettäkymmenettä vuotta
olen kaluni vanki.


Minua ottavat päähän
ihmiset puheineen: "Kadu!"
Mitä minun asiani
kuuluvat ihmisille?

Jos olen tuleen tuomittu,
mitä siinä ruikutus auttaa?
Jumala rankaisee minua
ja piinaa loputtomasti.

Jos taas minun sallitaan
elää paratiisissa autuaana,
mitä se teille kuuluu?
Isänne naivat äitejänne.


In the bath-house, the mysteries hidden by trousers
Are revealed to you.
All becomes radiantly manifest.
Feast your eyes without restraint!
You see handsome buttocks, shapely trim torsos,
You hear the guys whispering pious formulas
to one another
('God is Great! ' 'Praise be to God! ')
Ah, what a palace of pleasure is the bath-house!
Even when the towel-bearers come in
And spoil the fun a bit.

Abu Nuwas

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abu_Nuwas

ja suomalaisempaa sielunmaisemaa kansalliselta presidenttiäänkin suuremmalta suuruudelta:

https://www.youtube.com/watch?v=XPGHpBOt5sE
https://www.youtube.com/watch?v=JA2lZ8YRY8c

Itsesensuurin juuret ovat heimoidentiteetissä. Uskontoa tulkitaan patriarkaalisesti ja yhteiskunta on hierarkkinen.
Sanan mahti on A ja O

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #4 : pe 06.01.2017, 08:44:59 »

Onko se viihdettä, purukumia?
Vai onko se ilmaisua osallistujien kesken? Jonkin tärkeäksi koetun viemänä tapahtuvaa?

Mistä eri motiiveista voi tapahtuma olla väsätty?
Milloin toteutuu täysi tyhjänpäiväisyys?
Milloin jokin aivan muu?

Onko taide osallistujille tekemällä tekemistä, vai onko se antautumista? Voiko taiteeseen hypätä suoraan, vai tuleeko sitä pohjustaa sopivasti? Voiko taidetta ilmetä koskaan täysin spontaanisti? Miten paljon taidetta tulisi ehkä yrittää saada mukaan vaikka jotenkin metsästäen?

Olen aloittanut kirjan taiteen käsittelystä. John Dewey. Viime vuonna luin sen toisen kirjan. Tosi oivaltavaa kerrontaa elämästä. Taide-kirja on vielä kesken.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #5 : pe 06.01.2017, 11:13:45 »

Nettihöpisijät, onko heitä? Tunnustaudutko tapaukseksi?

Itse taidan kuulua joukkoon. Nuorena oli iso tarve kertoilla erilaisia juttuja, jos vaan oli kuuntelija. Mummolle tarinoin paljon, ja sain kyllä samalla mitalla takaisinkin, eikä tehnyt pahaa. Isäni piti yhtä pulitapausta mukana, ja saapui aina kun kuukausittainen eläke oli juotu. Velaksi taksilla, ja velka taisi tulla maksetuksi seuraavasta tilistä. Sillekin tuli höpistyä joskus. Muistui mieleen joku tilanne aidan laittamisesta, ja mukanani oli laudasta rakennettu leikkipyssy.

Tavallisesti tarinoita ei voi kertoa kovin spontaanisti, ainakaan nykyoloissa. Netti voi olla tällaiselle jokin kanava. Nettihöpisijä voisi ehkä olla tyyliä Havukka-Ahon ajattelija. Outous ehkä herää, mutta jos tällainen ihmistyyppi on olemassa, niin on, ja kai sille joku ristiriidattomuus on mahdollista löytää, ettei vahingoita muita, eikä sitä kautta itseään.

Taiteesta kun tuli kerrottua, niin mitä on se ilmaisu, joka ei oikeastaan perustu kovin selkeästi koettuun, vaan on vain tarve, ja hakee jotenkin ilmaisunsa, miten tapahtuukin, kun laskee vapaaksi? Esim liikunnassa on hyvin suorittavia lajeja, ja ylipäätään harrastusten parissa, ja toisaalta joissain lajeissa on mahdollisuus ottaa ohjat omiin käsiin, ja toteuttaa asioita vapaasti, tai sopivasti rajoittuen, ja rajat voivat vaihdella jotenkin etenemistä palvelevasti.

Taide-lajit. Suoritus-lajit. Vertailu-lajit. Mitä kaikkea tavoitetta voi jokin harrastus tai tekeminen edustaa?

Sitten on sabotaasipotentiaaliset lajit. Oikeastaan ne ovat sellaisia kaava-lajeja, joiden turvin voi löytää muuta kuin sen, mikä on ollut alunpitäen tarkoitus. Kaava houkuttelee tekemään jotain aivan muuta. Voisi ajatella, että jos on taiteilija, niin hankkii ne vapautensa alueelta, jossa on jo valmiiksi riittävä vapaus. Mutta että hankkisi jotain alueelta, joka on vahvasti formatoitu, ja alkaisi soveltaa sen pohjalta aivan muuta. Mitäs tää sitten on?

On:

1.  suorittajat, toivotun toteuttajat
2.  kilpailijat, tulostavoitteelliset, menestyjät, voittajat
3.  urheilijat, itsensäylittäjät
4.  seikkailijat, jännityksen hakijat, uudenkokijat
5.  sulkijat, varmistajat
6.  anarkistit, rikkojat
7.  kriitikot, kyseenalaistajat, tarkentajat, osoittajat
8.  toisinajattelijat, erottautumistarpeiset, oppositionaaliset
9.  karjanajajat, ohjaajat, patistajat
10.  kannustajat, tuupparit, tsemppaajat, rohkaisijat
11.  hoivaajat, auttajat, palvelevat
12.  lampaat, mukanamenijät
13.  fiilistelijät, hartaushenkiset, hengailijat
14.  rakentajat, kokoajat, sulauttajat, yhteensaattajat
15.  tarkastelijat, erottelijat, kaventujat, spesialistit, syventyjät
16.  suhteuttajat, tolkullistajat, tervehenkeilijät
17.  perkaajat, siivoojat, korjaajat, varmistajat, testaajat, turvaajat, paikkaajat, tilkitsijät
18.  koneistajat, systemoijat, suunnittelijat
19.  kaavakot, lasettelijat, työkoneet, osantoteuttajat
20.  avaajat, kääntäjät, tyhjästä löytäjät
21.  optimoijat, tarkat, säästeliäät, tehostajat, miniminvenyttäjät
22.  rappaajat, suurpiirteilijät, lättääjät
23.  ideoijat, hötteröt, tuulenhaistajat
24.  käsikassarat, toimeenpanijat
25.  lähtijät, ponkaisijat, todeksieläjät, todeksikokeilevat, annatulla menijät
26.  sopeutujat, reviirinyhjäisijät, elinololöytäjät, selviytyjät
27.  kahmijat, valtaajat
28.  opastajat, informoijat, havainnonkerääjät, tiedustelijat
29.  vanhanvaalijat, koetulla eläjät, perinnevoimautuvat

Korjattu yksi selkeä jaotteluvirhe, ja luotu uusi tyyppi.
« Viimeksi muokattu: pe 06.01.2017, 12:04:18 kirjoittanut Mooses »

Poissa Admin

  • Ylläpitäjä
  • Seniori
  • Viestejä: 305
  • Pohjayhdistys LYVA-MATTO-RLKS (perusjäsen)
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #6 : pe 06.01.2017, 11:43:01 »

Toin Verstaan erään taide-ketjun tänne. Otsikkona siinä oli: Taide.

Tämä ketju oli ensin aloitettu.
Admin on ylläpitonikki. Tavallinen nikkini on Juha.
LYVA-MATTO-RLKS = luonnollisen yksilö-vapaus-asetelman mahdollistamisen asialla taatun tiukasti oleva ja rajattomaan laadulliseen kasvuun sitoutuva

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #7 : ma 06.02.2017, 22:05:08 »

Erittelevää pohdintapuhdetta suorituksista ja luonnista


Olen aloittanut kirjan taiteen käsittelystä. John Dewey. Viime vuonna luin sen toisen kirjan. Tosi oivaltavaa kerrontaa elämästä. Taide-kirja on vielä kesken.

Vähän vaikeahko kirja mutusteltavaksi. Sulatusvaikeuksia, enkä juuri ehtinyt lukea lisää.


Taiteesta tuli mieleen jotain itse ajateltua, mistä syntynytkään. On olemassa lajeja tai tekemisiä seuraavasti:

1.  suoritustavoitteiset aikaansaannokset, joissa tavoite on selkeästi tiedossa, ja rajattu, siis harrastajien / toimijoiden kesken, jolloin suorituksen tulosta voidaan helposti arvioida
2.  luomistavoitteiset aikaansaannokset, joissa tavoite voi olla luoda uutta, eikä pelkkä suoritteisuus riitä kuin osaksi, mutta uutta ei voi tietää tarkemmin ennen sen syntyä, vaan uusi syntyy joistain lähtöaineksista, ollen yllätyksellinen jollekulle (perusrajauksen puitteissa)
3.  luomistavoitteiset aikaansaannokset, joissa tavoite on selkeästi luoda uutta, eikä odotettua kelpuuteta jonkun toimesta (perusrajauksen puitteissa)


Luova toiminta on sitä tekemistä, aikaansaannosta, jossa:

a.  syntyy uutta tekijää ajatellen
b.  syntyy uutta muita ajatellen
c.  syntyy uutta tekijää ja muita ajatellen

Siinä eräs jaottelu.


Lisää aikaansaannoksiin liittyvää jaottelua on varmasti olemassa. Esim:

i.  aikaansaatu kestää aikaa
ii.  aikaansaatu on hetken tapetilla, muttei enää puhuttele, eikä aiheuta uutuuskokemusta, vaan aika muine tuotoksineen ajaa ohi, ja jos uutuuskokemuksia syntyy, niin toisin rakennettuina tai rakentuneina.

Yleensä suorituspainotteiset aikaansaannokset korvautuvat paremmilla suorituksilla ajastaan. Klassikko on eräänlainen(?) huippu, ja sillä on oma asemansa erilaisista jatkorakenteluista huolimatta.


1- ja 2-tapauksessa suoritustuloksen reunahdot vaihtelivat, eli suoritteen tulos oli odotettu, tai odottamaton, tai noiden mixi. Lisäksi voi olla fiksattuna se menetelmien lähtöpohja, jotka on toimiessa on mahdollista käyttää.

A.  tekemiseen liittyvät menetelmät on tietyt, rajatut
B.  tekemiseen liittyvät menetelmät ovat ne, joita suorittaja voi itse valita vapaammin (perusrajauksen puitteissa)
C. tekemiseen liittyvät menetelmät ovat niitä, jotka on itse luotava jostain (perusrajauksen puitteissa)
D. tekemiseen liittyvät menetelmät ovat niitä, jotka voi suorittaja itse valita, tai luoda vapaasti (perusrajauksen puitteissa)


Siinä alkuun jotain.
« Viimeksi muokattu: ma 06.02.2017, 22:09:09 kirjoittanut Juha »

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 9379
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #8 : to 09.02.2017, 09:58:24 »

Erikoista miten taide on niin vieraan oloista tavalliseen elämään nähden. Kaikki uusi on jonkin erilaisen koostamista, ja koostetun ilmaisemista aiemmasta, jollain tavalla, jossain muodossa.

Kun elämä on yhtä koostamista, niin taide rajoittuisi ehkä siihen koostamiseen, joka on sitä turhaa, jota ei saa oikein mitenkään kytkettyä hyötykäyttöön. Jos taide toimii jotenkin miellyttävästi, niin ehkä sillä on nautintoarvoa, joten se voi tulla ostetuksi. Toisaalta taiteella voi olla jotain älyä kutkuttelevaa, eikä koentaan välttämättä kuulu suoranainen nautinto.

Jotenkin näin on tapana tehdä jaottelua uuden koostamisesta. On taidetta ja toisella alueella tähän ryhmään kuuluvat koostamiset ovat vaikka ideoita, innovaatioita, keksintöjä, teorioita, metsäpolkuja, sosiaalisia kuvioita, uintitekniikoita, ...

Taiteen irrallisuus tavallisesta elämästä on myöhempien aikojen tuotosta. Alunperin se oli kiinteästi osa kaikkea tavallista elämää. Niin kiinteä, ettei sitä edes mitenkään erikseen taiteeksi nimetty tai nimitetty. Eikä taiteen tekijä mikään taiteilija ollut.

Poissa Pyhä Malakias

  • Konkari
  • Viestejä: 9499
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #9 : to 09.02.2017, 11:05:24 »

Taiteen irrallisuus tavallisesta elämästä on myöhempien aikojen tuotosta. Alunperin se oli kiinteästi osa kaikkea tavallista elämää. Niin kiinteä, ettei sitä edes mitenkään erikseen taiteeksi nimetty tai nimitetty. Eikä taiteen tekijä mikään taiteilija ollut.

Ihan hyvä kommentti.

Vanha - nykisin vaikkapa miljoonien arvoinen - taide oli usein myös propagandaa tai mainosta, imagon rakennusta, tilaustaidetta toimeksiantajan lukuun ja annetuilla reunaehdoilla. Vaikkapa raharuhtinaan muotokuva.

VV.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #10 : la 04.03.2017, 11:29:39 »

Jotain tekemisestä ja sen seuraamisesta kertoo se, että jos soitan asunnossani musiikkia kovemmalla, voin ajatella, että se häiritsee vähemmän kuin se, jos täällä soitettaisiin musiikkia osana muuta elämää, siis live-tyyllisesti, vaikka jälkimmäisestä kantautuisi vähemmän ääntä.

Reaaliaikaisuus tuo mukaan osallistuttavuuden. Mitä enemmän nykyhetkeen sidottua jokin on, ja tuntuu, sen enemmän se puoli ilmenee vuorovaikutukseen kutsuvana. Tämän vuoksi inhoan kuolleita tilaisuuksia. Historia sinänsä voi olla hyvinkin lähelle tuotua. Vaikea kertoa miten tehdään se materiaalin esitys, tai toiminta kattavasti, joka sulkee pois vuorovaikutteisuuden, tai jonkinlaisen osallistumisen, esim vaikuttujana.

Osallistuttavuus voi olla sitä, ettei siitä voi sanoutua irti, syntyipä miten syntyi. Tällainen jää vaivaamaan, kun tulisi kuitenkin tehdä muuta.

EM seikan vuoksi teatteri on helposti vaikuttavampaa kuin elokuva, jne. Improvisoinnillisemmat ja sidonnaisuus noihin voi puolestaan olla äärimmillään hajoittavaa ja ahdistavaa.

On:

1.  tuttua ja turvallista, sivusta seurattavaa
2.  tuttua ja turvallista, itse mukana
3.  uutta, mutta tulospuoli odotetulle sektorille kanavoituvaa, kivaksi koettua, itse mukana tai ei
4.  uutta, arvamatonta, tulosodotukset pelonsekaisia, ei omaa vaikutusta
5.  uutta, arvamatonta, tulosodotukset pelonsekaisia, itse mukana (ja hätä-ovi lähellä)
6.  uutta, ihan tavallista, merkityksellistä, jossa ei voi olla mukana, ja joka vie kuitenkin keskittymisrauhan muulta
7.  uutta, arvamatonta, tulosodotukset osin hyvät, osin pelonsekaisia, itse mukana, hätä-ovea ei ole, mutta potkumonot löytyy, ja sopiva kohdekkin, jos jotain ilmenee
...

Näin taiteesta, luomisesta, ... pääsee veivaten taas tavalliseen elämään.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7329
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #11 : la 04.03.2017, 12:00:21 »

Tulisiko taide banalisoida?
Samoin kuin tiede, ja muu akateemisemmaksi katsottava?


Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 9379
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #13 : ti 07.03.2017, 08:00:11 »

Tulisiko taide banalisoida?
Samoin kuin tiede, ja muu akateemisemmaksi katsottava?

Ei taide, mutta taiteen tekeminen ja taiteilijat, jotka ovat ihan tavallisia ja arkielämää eläviä kanssaihmisiä. Nerousmyytti on turha.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 9745
Vs: Taide ja luominen
« Vastaus #14 : ke 08.03.2017, 01:20:53 »
Minustakin taiteilijat ovat taviksia.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo