Kävin kolmen tunnin aattokävelyllä. Kaupungin laidalta löytyy kivasti puistometsää - ei paljon, mutta sen verran vaihtelevaa maastoa, että siellä kuluttaa talvipäivän oikein sujuvasti.
Ekana törmäsin pohjantikkaan. Metsää on hoidettu mukavan holtittomasti, joten kuolleita ja kuolevia kuusia löytyy kivasti. Yhden kuusen kimpussa hääräsi tikka, eikä ollut moksiskaan vaikka tulin viiden metrin päähän vilkuilemaan. Lintu oli matalalla, vain puolen metrin päästä maasta. Harmi, että kamera jäi kotiin. Kiikarilla kuikuilin otusta. Jos oikein höyhennystä tulkitsin, niin kyseessä oli nuori lintu. Hyvin erottui kolmivarpainen jalkakin.
Jätin linnun matoisalle aattolounaalle ja jatkoin syvemmälle metsään. Pakkasta oli ehkä 11 astetta, lunta noin 8 senttiä. Jäljet erottuivat pusikkoisimmissakin kohdissa. Metsäkauriita on paljon. Yhtään otusta en päässyt näkemään, mutta kaikkialla näkyi pirun söpöjä pikkusorkan jälkiä. Kovasti olivat kuopineet sammalikkoja, eikä minulle oikein selvinnyt, mitä syötävää ne olivat hakeneet. Jäljet kuitenkin ulottuivat syvälle sammalikkoon. Myös myyriä alkaa taas olla. Jokohan tulevana keväänä pääsee taas kuulemaan pöllöjä?