Kirjoittaja Aihe: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä  (Luettu 4127 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #20 : pe 30.11.2018, 10:02:51 »

Joskus heitin idean Suomen vakaasta peruskalliosta, että olisiko jatkossa isosti tarpeen. Voi arvella, vaikkei tietäisi vielä, miten. Tällaisia arveluja kannattaa harrastaa.

Ideaa voi jatkaa sillä, kun Pohjolaa pidetään kylmänä, verrattuna esim Keski-Euroopan miedompaan ilmastoon. Mitä käyttöä voisi olla juuri kylmästä?

Ehkä edelliset pointit tulee selkeäksi, jos heittää samaan ideaan kuuluvaksi Islannin, joka on tuliperäisellä alueella, ja valon määrä vuodessa ei päätä huimaa. Kummasti vaan käytetään sitä lämpöä johonkin, eli on myös luonnonvara.

Entäs etelän paahtimot? Mitä potentiaalia näissä piilee? Jne.

Minusta tulisi arvostaa luonnon perusasioita, ja olla enmmän mukana sen käänteissä, eikä tehdä mitä mieleen tulee, jolloin on kaikenlaista ongelmaa edessä, ja ongelmien kanssa eläminen alkaa olla se asia.

Entä pitkät välimatkat? Tai tiivis asuminen? Mitä pointteja näihin liittyy?

Kun onglemaa tiivistyy vaikka väestöjen siirtona, niin pakko ruvata ajattelemaan globaalisti, tai jättää ajattelut tietoisesti myöhempään vaiheeseen, kun on pakko.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #21 : to 06.12.2018, 06:35:33 »

Timo Ve­sa­la: Il­mas­ton­muu­tos­ta ei voi enää py­säyt­tää – mut­ta tie­teen avul­la voim­me hil­li­tä sitä

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys/timo-vesala-ilmastonmuutosta-ei-voi-enaa-pysayttaa-mutta-tieteen-avulla-voimme-hillita-sita


Lähes pentu ymmärtää tällaistä ajattelua. Itse mietin hiiltä rikkautena jo kauan aikaa sitten.

Tämän artikkelin ihminen näki hiilen edelleen ongelmana. Mikä ettei. Ongelma jos täytyy selvittää, niin asian voi nähdä myös positiivisesti. Mitä mahdollisuuksia hiili tarjoaa? Miten hiiltä voi hyödyntää? Kuka sitä osaa ensin? Entä jos hiilestä ilmassa tuleekin niukkuusvara?

Yhteisötasolla jos ajattelee eteenpäinmenoa, ja skenaarioihin ajautumista, ja välinpitämättömyyttä, ja turhia vatvomisia, niin paras asimerkki yhteisön tilasta on entinen kommunismimaa, Neuvostoliitto. Tilanteen on ainakin kerrottu olevan sitä luokkaa, ettei asioille ns voinut tehdä mitään, eikä kukaan tästä enempää välittänyt.

Äskeinen viesti liittyy tähän, ja hiilirikkauden hyödyntäminen on samaa, luonnonrytmeissä elämistä, josta ihminen on vauhkona, kun haluaa muuta. Varmasti haluaa, kun ei tiedä mikä on hyvää. Siitä se kova halu taitaa syntyä.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.