Kirjoittaja Aihe: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä  (Luettu 3098 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« : su 15.11.2015, 20:04:38 »

Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä

––––Maantiet_tarjoavat_yhteiskunnan_verenkierron––––>

Noin hoeataan, tosin ei taida maanteiden olemassaolo sinällään mitään taata, vaan tarvitaan myös mahdollisuus ottaa käyttöön rakennettu resurssi. Käytännössä tavara kulkee jotenkin, kun on halpaa öljyäkin. Elintärkeiden tavaroiden kuljettaminen on ehkä öljynsä arvoinen, tosin paljon poltellaan öljyä ilman sitä hyötyä, joka ehtyvältä raaka-aineelta voitaisiin odottaa, kun samalla tiedetään, että hiilidioksidi on (vielä) ongelma liiallisena.

Ihmisten liikkuminen. Eikö se olekkaan arvokasta? Mitä annettavaa on ihmisen liikkumiskykyisyydellä? Jos liikkuminen olisi osa yhteiskunnan perusasioita, niin toisiko liikkumiseen liittyvä selkeä itsestäänselvyys jotain kokonaisuuteen, josta liikkumista tarkoittava pohja voitaisiin luoda? Saavutettaisiinko jotain muutakin kokonaisetua?

Työttömät eivät liiku, eivätkä muuten vähävaraiset, vaikka olisivat töissä. Ovat joskus kattoon syljeksimässä, tmv, vaikka osa pitää elämänaluetta mahdollisimman laajana, ja ymmärtää osallistumisen elinvoimaa lisäävän vaikutuksen. Liikkuminen on satsaus ainakin ajoittain tehtynä.

Yhteiskuntaa tulisi rakentaa investointiperiaatteella, mikäli yhteiskunnan tasoisesta toimijasta halutaan pitää huolta. Investointipaikat tulisi pyrkiä selkeästi löytämään. Voiko yhteiskunta olla investoimatta ja miettimättä sitä, mihin se satsaa? Yritys sokeana sählääjänä olisi nopeasti entinen.

Yhteiskunta palvelee suurempana kehyksenä yksilöitä. Muuten ei yhteiskuntaa ehkä voi perustella. Kun kansalainen satsaa itseään suurempaan, esim yhteiskuntaan, tulisi hänen voida saada jotain, mikä tuottaa.

Jos ajatellaan tuotantoa, keskittymistä, työntekoa ja panostamista, niin miten vaiva kääntyy parhaiten siksi, mitä tarvitaan? Miten laajoihin ja millaisiin toimijoihin kannattaa satsata, jotta tuotto olisi mahdollisimman hyvä? Millaisen tulisi olla satsausten alaisten kohteiden, siis millä tavoin rakennettuja?

Mitä on yhteiskunta? Jos ei yhteisö, niin voisiko olla väline järjestelyissä, kun haetaa jotain tarvittavaa? Miten jää puolestaan yhteisöjen rakentamisen puoli? Onko sitä edes selkeänä käytännön vaihtoehtona? Yritykset ovat välineitä. Kovin sitä myös harmitellaan, kun lemppauskone heittelee työntekijöitään. Onko yhteiskunnasta, yrityksistä, ... siis välineistä yritetty väkisin tehdä sitä, mitä ne eivät oikeasti ole?

Jos inhimillistä yhteisöä kaivataan, niin mitkä ovat edes ko tavoitteen välttämättömät reunaehdot? Kiinnostaako yhteisöllisyys oikeasti?

Entä jos välineet tuottavat kaiken, eikä tarvita mitään sen erikoisempia alkukantaissysteemejä? Jos jotain uupuu kokemuksena, niin on mahdollisuus saada ainakin korviketta tai kenties suurempaakin. Huomaako joku jotain, mitä korvikkeilla ei voitaisi saavuttaa? Kuinka moni on siinä ajatuksessa, että uupuu jotain selkeästi hankittavan piiriin kuuluvaa, jotta elämä olisi sitä, mitä se parhaimmillaan voi olla?

Kuka on käynyt loppuun sen reitin, jonka jälkeen voi todeta, että tarvitsee elävää yhteisöä, sekä omaa itsenäisempää lokeroa, eikä noita voi saavuttaa ostopalveluna eikä tuotteina? Voiko tällaisen reitin käydä ylipäätään läpi, jotta saisi em kirkastuksen?

Ihmiset liittyvät elämään. Yhteisöt liittyvät elämään. Toisaalta ... Yritykset liittyvät etupäässä tuottoa tuottaviin palveluihin. Yhteiskunnat liittyvät myös painotetusti palveluntuottosysteemiin. Jospa järjestely on ok, jos vain säätäisi hiukan niin, että väline on väline, ja inhimillinen yksikkö omansa. Aivan kuin menisi puurot ja vellit sekaisin.

Vai miten voisi ajatella tästä kokonaisuudesta, johon olemme ajautuneet, ja jollain tapaa päätyneet? Tiedämmekö missä olemme? Millainen on maasto ja reitti, johon sijoitumme? Voidaanko hankkia sijaintitietoa, jotta suunnistus olisi edes jotenkin mahdollista? Vai onko paras tyytyä lähinnä haahuiluun? Mitä sen tavan painottaminen sitten vaatisi?
« Viimeksi muokattu: su 15.11.2015, 20:18:06 kirjoittanut Juha »
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #1 : ke 16.12.2015, 08:02:49 »

Painoarvopolitiikka

MM kasvit viestivät väreillä ja tuoksuillaan heitä, jotka edistävät näiden viestittäjien olemassaoloa. Toisista riippuvainen ei piiloudu tarpeelliseltaan, vaan kutsuu tarvittavaa mahdollisuuksien mukaan.

Ehkä luonnossa toimii tiedettyä tai arveltua yleisemmin em yhteyksien laki.

Kutsuva puoli ilmenee eläinlajien kesken, tosin voi olla myös niin, että kutsuvuutta ilmenee lajin yksilöiden välillä. Kun laji x tarvitsee lajia y, tai lajistoa Y, niin tarvittavia sidoksia on luotava. Sama lajin sisällä. Viestintä on sidosta, mutta ei välttämättä niin kiinteän fyysisesti tapahtuvaa kuin esim eliön elinten välisyydessä tapahtuu.

Sopiva sidos kuhunkin toiseen vaihtelee. Eikä ole ihan selvää, että ketä oikeasti itsekkään olemme. Olemme kaikkia. Olemme eri osien eri lailla painotettu sointu. Kukin soi omalla tavallansa (tietyssä vaiheessa).

Ajatellaan vaikka jotain kokemusta. Mistä osista se muodostuu? Miten syntyy vaikka hyvä ruokahetki, seksi, ... Tapahtumat eivät tiivisty johonkin, vaikka tekijöillä on painoarvonsa erilaisissa toimissa ja niihin liittyvissä tarpeiden täyttymyksissä.

Tiettyjä hyviä ihmisen tarpeiden kannalta lähteviä toimia ei voi tiivistää vain tiettyyn asiaan. Ihminen ei ole pohjattoman uskollinen millekään täydelisesti. Jos ihmisen kokemaan tärkeyden suuntaan voidaan laittaa painoa rajatta, niin jonkin verran vedellään aina muutakin. Toivottavasti riittävästi, siis tolkukkaan painoarvoisesti.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #2 : to 10.11.2016, 09:50:00 »

Ykseys ja erillisyys

Jos jokin on lähellä, siis ytimessä, ja on siten merkityksellinen, ajautunut olemuksen keskustaan, niin seuraus on, että lähelläoleva on osa itseä, tai sitten se aiheuttaa välittömän tuhoutumisen, jota et voi estää mitenkään, vaan olet vietävissä, vaikka sinuksi ulkoapäin katsottu sinua veisikin viimein.

Vastaavasti.

Jos jokin on kaukana, siis itsensä ulkopuolella, ja merkityksellinen samalla tapaa kuin em olemukseen kuuluva, niin joko hakeudut siitä kaikin tavoin jatkuva-aikaisesti suojaan eri tavoin, tai et voi olla ilman sitä, jos tajuat erillisyyden, tosin et voi täystilanteen vallitessa tajuta erillisyyttä, välimatkoista tmvsta huolimatta.

Kumpikin johtaa välittömään ykseyteen tai erillisyyteen, tosin erilaisessa olemassaolon muodossa, eikä ykseyttä tai erillisyyttä taida noissa ilmetä kaikissa tasoissa samanaikaisesti.

Ei näistä kyllä selvää saa.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #3 : to 10.11.2016, 10:14:32 »

Flow täystehoisena on ajattomuuteen päin kuuluvaa. Siinä toiminnan laajuus asettuu vaihtelevan kattavaksi. Flow-ilmiöön kuuluvien asioiden kattavuudessa on luultavasti täysjatkumo, eli ei ole vain joko flow, tai ei-flow. Tai miten kukakin näitä haluaa jaotella, minkäkin käyttö- tai kuvaustarpeen mukaisesti.

Psykoosissa on myös ajantajukatoa. Selkeästä sellaisesta irrallisuudesta ei jää muistikuvia tämänpuoleiseen.

Irrallisuutta on siten erilaisesti koettuina voimina. Irroitusvoiman olemassaolo ei sinällään tarkoita pako- tai lähestymisarvoisuutta, sillä samassakin kokijassa voi voimien merkitys vaihtua.

Ajattomuuteen pusertuminen merkitsee yleensä selkeitä voimia. Joten vastusta yleensä on tälle siirtymälle. Voisi ennustaa, että ellei vastustusta olisi kovin, voisi ajattomuuden saavuttaa vähästäkin, eikä kaikki ajattomuuden kokemukset tosiaan ole pahoja, vaikkakin varmaan nykyihmiselle jonnekin extreme-tasolle kuuluvia. Jos nyt näissä arveluissa jotain todellisuuspohjaa.

Se on kyllä totta, että tosi voi olla joskus tarua ihmeellisempää. Näistä joskus puhutaan, liekkö sattumaa.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #4 : to 10.11.2016, 10:29:30 »

MM tajuttomuus on ajattamuutta,
siis tavallisen olemisen tuolle puolelle sijoittuvaa,
mutta mitä on se ajattomuus,
jossa yhteys nykyhetken todellisuuteen säilyy,
ja jopa tavallista täydellisempänä?
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #5 : la 26.08.2017, 10:06:14 »

Yksilön koettavissa olevat mahdollisuudet (omassa*) kasvussa


Marjoja kun joskus myin ihmisille, niin kuljetin niitä pyörällä, 15 litran kuljetusämpäreissä. Ihan kätevää siltä osin kun sivulaukut sopivat tehtävään. Jotenkin. Nyt on sivulaukkuvalikoima parantunut pyöräkuljetuksia varten.

Tuli mieleen hygineenisyys. Marjat avopäin, ja korkeintaan sadesuoja, jos riskiä marjojen kastumisesta. Onko ok-tapa toimittaa elintarvikkeita?

Todellisuudessa ihmiset tuulettavat kaupunki-ilmaa herkkien keuhkojensa kautta, jotka ovat vielä kosteat, ja todennäköisesti niihin tarttuu moni asia, vaikka elimistössä onkin erilaisia puhdistusmekanismeja.

Vähän tuli suhteellisuutta hygienia-ajatteluun. Kaupoissa on tietysti hyvä pakata elintarvikkeet, ettei liukuhihnat lotise rasvasta, ja kärpäset pyöri laumoittain.


Toinen asia melu.

Aika paljon siedetään melua kaupungilla liikkuessa, jne, ja jopa makuuhuoneeseen kantautuessa. Ei oikein levollista hiljaisuuteen verrattuna. Mitä olisi hiljainen luonnollisuus ihmismielelle? Siis vaikka keskustoissa, jossa olisi tosiaankin rauha, ja tavallista elämää?

Hiljaisuus voidaan rikkoa tarpeelliseksi katsotuilla järjestelyillä. Liikenne tällaisena on se, josta on haluttu pitää kiinni, ja osin lähestymistapaa on jopa haluttu painottaa, eri syihin vedoten. Eli päinvastaista on ollut paljon pyrkimyksissä, mitä tulee rauhallisuuteen äänten jne puolesta.

Vuorotyöläisiä on jonkin verran, joten pientä eri tason elämää on siedettävä, tosin sekin asia on varmaan hoidettu paremman äänieristyksen takia. Meluhaittoja tuskin lähdettäisiin korjaamaan, ellei erirytmisyydelle olisi yleisempää tunnustettua tarvetta.


Asioita parannellaan, tosin näyttää siltä, että parempi on lähtenyt yleisestä tarpeesta, tai tarpeesta, jolla on katsottu olevan yleistä arvoa, oli näin tarkemmin ottaen tai ei. Yksilötason ristiriitoja ei yleensä ajatella tärkeiksi, ellei niissä ilmene jokin yleinen vaikuttavuus. Yksilö voi aiheuttaa yleistä ristiriitaa, tosin nämä ristiriidan aiheuttamiset on luokiteltu tarkkaan, että missä voi aiheuttaa rikkomista. Melu on tietyin osin sallittua. Jne.

Hygieenisyydestä jää mielikuva steriilipainotuksesta, ja käytännöläheisempi tapa elintarvikkeiden suhteen tuntuu oudolta, vaikka riskitaso ei merkittävästi nousisi, päinvastoin, sillä yleiskuormitus vähenee, ja haittavaikutus kokonaisuudessa, jos ratkaisua ajattelee pitemmällä aikavälillä. Pragmaattinen, toimiva, ja turvallisempi voi olla hassua, ja vain pintapuolisen mielikuvan vuoksi, joka jää nykyisestä, ja outo erottuu outona vasten sitä. On vaikka turvallista tuulettaa kosteita keuhkokudoksia ilmalla, joka on vaarallista muissa yhteyksissä, ja tosiaan mielikuvissa, ei aina tarkemmin ajatellen.


Käytännön elämän kautta näitä rajoja tulee väistämättä pohdintaan, jos haluaa toteuttaa elämää jotenkin. Asia heräsi suoraan tästä huumoripuolen pläjäyksestä:

– Kerrostalossa voi hyvin käyttää rälläkkää, tai smirgeliä.

Muutaman kerran vuodessa voi tulla tarve käyttää rälläkkää. Tulipaloriski on todellinen. Mutta jos on jatkopiuha 10 metrinen, voiko rälläkkää käyttää keskellä pihaa, muutaman minuutin? Voi olla joissain tapauksissa tärkeä valmius, ihan yksilöä ajatellen, jos nyt tykkää tehdä jotain pientä, eikä verstaan perustaminen olisi ihan järkevin sijoitus, jos selkeää tarvetta ei ilmenenisi kovin monena elämän vuotena.


Suurta massaa on pakko toleroida, vaikka se tekisi mitä välittömästi, tai tulevaisuudessa. Tälle on tapana nostaa kädet pystyyn, ja sitä myös odotetaan, vaikka samalla pidetään yllä mielikuvaa siitä, että asioihin voi vaikuttaa, ja sitä tulee tehdä, heittäytymättä passiiviseksi. No, rajat on tärkeitä huomioitavaksi, tosin pikkasen niin paljon, ettei pyrkimyksiä aina kovin paljon ilmene, kun lisähankaluutena on monella varmasti se, että pyrkimysten luonteva lähtökohta on helposti muita häiritsevä.

Tunnollisella ihmisellä muiden rikkominen rajoittaa eniten kaikkea pyrkimistä. Toisaalta on överiksimenevää, ja tosin sekin voi olla ihan vain sitä, että hankitaan taakse draivia, jota on oltava, jotta jotain voi ajatella toteutuvan. Joten överityylisyyskin uhkaa kääntyä mielessä oikeaksi sen itselle koettua tarpeellisen seurailua.


Iso sovittautumisen teema, ihan pienestä arkihetkestä.

Laitoin otsikoksi hienon käsitteen: kasvu. Kasvu liittyy varmasti myös konkreettiseen, ja hyvinkin vähäpätöiseltä näyttävään. Opiskelun tiimoilta tehdään paljon harjoittelua ja (")tekemistä("), josta ei ajatella suoranaisesti koituvan muuta kuin kasvua ja valmiuksia liittyen tekijään tai jopa pinnallisemmin ottaen kasvuna voidaan pitää vain henkisen maailman valmiuksia, jolloin ihminen on kosketuksissa vain rationaalisuuteen, eli aistimaailmasta kauemmaksi olevaan puoleen itsessä. Siitä sitä voi startatakin kauemmaksi. Hyvä sekin, muttei yksipuolisena.

*) Oma kasvu !vs! Muiden kasvatus
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #6 : ke 01.11.2017, 21:19:30 »

Ydintälli

Näkkärillä tuli juteltua elämänkokemuksista niin arvellen, että hyvän kokemuksen ei tarvitse ajallisesti olla iso, jotta sillä olisi suuri merkitys, ja pitkäaikaisena, ehkä koko loppuelämää koskien. Kun tulin katsoneeksi eilen Tuntemattoman leffassa, tuli mieleen traumat, jotka hetkellisesti voivat olla vahvoja, ja joiden vahva merkitys voi kantaa koko loppuelämään.

Huippukokemukset voivat muuttaa ihmistä, hyvässä ja pahassa. Huippukokemus sanana on toisaalta tarkemmin ajatellen jotain hedonista, tai raisua, mutta ohimenevää. Voisi puhua kokemusimpulssista, joka muuttaa ihmistä niin läheltä, että ydinosiin ulottuvaa impulssia voisi kutsua joksikin bunkkeripommiksi, tai mikä se nimitys näille onkaan, aseteollisuudessa.

Aivotärhdyskin on tälli, mutta sellainen kohdentuu aivoihin tylppänä. Mieltäliikuttava ja ydinosia muuttavan tällin on tultava hyvin valikoitunutta kanavaa pitkin. Yleensä vastaanottoa suoraan ydinalueille ei ilmene, tai jos ilmenee, niin jotain on pakko olla mukana, jotta tuollainen avoimuus herkimpiin osiin on olemassa.

Joten ei ihme, jos ihmiset osaavat vaistomaisesti hakea jotain superia. Toisaalta ei ihme, että ihmiset ovat varovaisia tuossa. Pienet asiat eivät ehkä sittenkään ole huuhaata, ja niin turhia, kuin mitä alkuun tulee arveltua.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #7 : su 10.12.2017, 12:18:20 »

Kytkeytyneisyydestä

Ihmisen haamukipu tai haamutuntemus syntyy silloin, kun ihminen kokee aistivansa asioita sellaisen ruumiinosan kautta, jota ei ole enää olemassa, amputoinnin jälkeen.

Menneisyyden voi ensialkuun suoraviiivaisesti ajatellen olevan samalla tapaa katkaistuna, kuin raajat, koska menneisyyttä voi enää suoraan kokea, kuin muistelmissa, tosin nykyisyydessä oleminen on kuitenkin samalla erityisesti sitä, että ollaan siinä menneen pohjalta. Siten nykyisyys havaittuna vie helposti sinne, jonne on aiemminkin päätynyt, ja vientiin luo pohjaa mennyt, jota ilman ei nykyisyys voi saada tiettyä otetta, kun ei ole tajuntaa tai muuta vaikuttavuutta.

1.  Menneisyyden suhteen ei voi oikein "nukahtaa" niin, että kosketukseen tulee vain nykyisyyden välittömäntyylinen vastaanotto. Jos jotenkin voi, niin kyseessä on usein erilainen hörhöys.

2.  Ihminen voi oikeasti nukahtaa suorasti aisittavissa olevasta nykyhetkestä, jolloin se ei luo suuntaa henkiselle olotilalle, vaan olotila voi suuntautua ilman nykyhetken isoa ohjaavaa vaikutusta. Olo voi olla sekoa, mistä unet usein kertoo, koska se selkeinkin voi olla unen aikana täyttä outoilua.

2-kohta on jänski. Ilman unta nukahdustyyppisyys nykyhetkestä voi olla mm aistideprivaatiota, joista on tehty ihmiskokeita. Kun ihminen on oikeasti nukkuessa melko yhteydetön ympäristöön, voi hän kuitenkin käsitellä mennyttä, jopa entistä paremmin. Kun aistit kuitenkin periaatteessa toimii, eikä menneisyyteen ole samaa paluumahdollisuutta kuin unessa, on seurauksena jokin tyhjänpyöritys, jonka on todettu hajoittavan tehokkaasti. Ihminen voi alkaa sekoilla, eli luo käsiteltävää tyhjästä, ts kokee harhoja.

1-kohtakin herättää ajatuksia. Alzheimerissa nykyisyys ei enää tahdo kytkeennyttää mennyttä mukaan, kuin ydinosiltaan, loppuvaiheessa. Siten muistisairas ihminen on sidottu mielenmateriaalin suhteen yhä painotetummin nykyhetkeen, ja kun se ei herätä enää mitään, on ennenpitkää pois nykyhetkeltäkin. Aistideprivaatiota ei ole, mutta menneisyysohjautuvuuden deprivaatio kyllä. Toisaalta. Kun aistit eivät aistideprivaatiossa enää voi olla kytkeytyneenä, ei menneisyykään tule enää mukaan, vaikka se olisi muuten olemassa.

Aivan kuin alzheimer ja aistideprivaatio johtaisi käytännössä johtaisi samaan. Kummassakaan ei ole enää niin hyvää ulottuvuutta menneeseen. Jotta mennyt on, tai voi olla, tulee olla nykyhetken herätetila päällä, joka mennyttä pitää hengissä, vaikka nykyhetki onkin monelta osin erilainen menneeseen nähden.

Kytkeytyneisyyden aiheisiin liittyy tietysti myös nykyisyyden ja menneisyyden tietoinen, reaktiivinen, ?.., blokkaus, eristyneisyys, psykoosit, ...

Välittömyyttä koskien, fokustaminen on turhien yhteyksien katkaisemista, jotain tärkeäksi koettua ajatellen. Fokustamisesta voidaan palata muuhun tavalliseen, erilaiseen arkeen. Friikkiys kaventaa hatkuvavaiheisemmin yhteyksiä, samoin addiktiot. Ehkäpä tietyt osat ylikuormittuu, ja toiset näivettyy.

Myös oleminen tietyssä tilanteessa (samat kuviot) liian pitkään johtaa tiettyjen asioiden iskostumisen yhä kattavampana. Todellisuus luo kuvan, ja kuva palaa ns puhki, ihmismieleen. Tiettyjä ihmisiä ajatellen tämä ominaisuus voi olla vaikuttavampi.

Ihmisen tärästäytyminen, siis kasvaminen vähimpikonteksteisesti kohden jotain, toteutuu todennäköisesti myös biologisemmaksi katsotulla tasolla. Kun populaatio on isolaatiossa, voi sen tietyt piirteet alkaa korostumaan, kokonaisuuden "pyöristävä" vaikutus vähenee, tai häviää.

Maailmaa voi arvioida tosiaan näin, yhteys-lähestymistavasta lähtien, varmaan kauttaaltaan. Kaikkea voi nähdä siten erilaisen kasassasäilymisen puolesta. Mitäs muuta olemassaolo voi toisaalta olla? Millainen kestää, millainen ei ehkä, tai milloin kestää, milloin ei ehkä enää.

Sanotaan, että menestys olemassaolijana määräytyy sopivan asettautumisen perusteella vallitsevaan ympäristöön. Ympäristöt puolestaan voivat olla ajoittain mitä sattu sekamelskaa. Kai siinä sitten ohjautuu joskus hyvinkin vähän perusteella, ja tulee sitä painotusta erilaisesti, monessa asiassa. Ja jossain vaiheessa tätä muualle, uudislajin haasteen muodossa.

Ihmisen merkittävin piirre voi olla summailtuna suojautuminen epäedullisilta olosuhteilta. Siivouksen ja puhdistamisen voi nähdä laajasti elämänoloihin vaikuttamisena, jotta voi olla asettautuneena, ei yhteydessä, joka voi olla lähes aina jotain riskiä sisältävää. Kaikkea pyöristetään käymään sopivasti. Toisaalta ihminen itse on melko pyöristynyt, erilaisessa paineessa.

Erilaisuus ja uhkat näkyvät myös rasismissa. Näitä on paljon, monenlaisina.  Joskus on käytetty suoraan sanaa kansan puhdistaminen. Antaa viitteitä sille, että tämäntyylisellä kerronnalla voi olla jotain osuvuutta.

Yritysmaailmassa ei sorvata ihmisiä mitäänsanomattomiksi, jos halutaan saada aikaan tulosta. Luonto itsessäänkään ei tee näin, vaan terästää helposti kaikenlaista, ja vaikka terästeet lakastuisi, on näillä ollut omana vaiheenaan jotain kontribuutiota kaikkeen.

Asiat kerääntyvät, kasaantuvat, tietystä pohjasta, ja tiivistyvät laineiksi, jotka särkyvät, ja alkaa taas jotain uutta. Meren laineet ovat aika samankaltaisia. Kun tietyt tapahtumat etenevät, ei samaa selkeyttä näy eri kehityskuluissa. Liekkö tajunnallinen ja ymmärryksellinen deprivaatio. Liittymävajeisuus. Vaikka oltaisiin osia, niin jos osista on yhteys muuhun olemassaolevaan, ja yhteyssuuntautuneisuuden mahdollisuus, niin osana voi olla edelleen, mutta jotain on toisin.

Elämä voi perustua yhteystajunnallisuuteen. On kestäväksi viittaavaa, mutta toisaalta hankala juttu. Kaikki halutaan nähdä kapeasti, ja tuloksia kaivataan. On kyllä oltava mitä on, eikä erityisempää, voisi arvella, mutta mitä tulkintoja omasta rajallisuudesta sitten tulisi tehdä? Tulisiko sulkeutua vain itseensä ja itselle läheiseen, kiireesti.

Sota (jne) ei yhtä miestä kaipaa. Elämä ei yhtä lajia kaipaa. Jotta voi olla, edes pyrkivänä, tarvitaan koko ketju, ja ajatus siitä, ja sen mukana menemisestä. Ajatus on iso, mutta jos tällaista ei tajua, niin mikä on seuraus? Ei voi siunata lopullisemmin itseä, eikä voi siunata ihmisenä olemisen erilaisia viritelmiä. Kun jossain kohden katkeaa, häviää se järki ennenpitkää kaikesta. Ollaan tolkuttomuudessa.

Tuntus vähän siltä, että järki on myös tahdon asia. Rakkaus ja velvollisuus, ja tietenkin valittuja kohtaan. Okei, tervemenoa. Tahdotaanhan sopivasti. Mukaan voit ottaa vain sen, jos nyt satut saamaan. Ehkä et saa viimein mitään.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #8 : su 17.12.2017, 15:47:27 »

Hei, hei, maailmanvaltiot?

Ihmiset erikoistuvat toimissaan. Osa alueile, joista avautuu paljon hyvää. Osa alueille, joista ei saa kovin paljoa, vaan elääkseen täytyy erikoistumisesta huolimatta saada tulonsiirtoa, tai jotain sopeuttavaa. Joskus kertonut myös asiasta niin, että kun kokonaistalous on suuri, ja hintaa saa siihen nähden, on vähätuloiselta paikalta vaikea yltää keskivertopärjäämiseen, jos siihen tarvitsee taloutta. Mitä kauempana keskivertopärjäämisen edellytykset on heikoimmista tehtävistä käsin, sen hankalammaksi menee.

Jos pystyy valtaamaan tuottavat toiminta-alueet, voi pärjätä. Osalle tämä tulee aika valmiina, jos ajattelee materiaalisia tai henkisempää pohjaa, josta voi lähteä. Yhteiskunta ei takaa pohjaa, vaikka se olisi tavoite, joka mahdollistaa epätasaisen käytännön toteutuman siedettävyyteen tyytymisen, eri tilanteissa.

Yhteiskunnan kyvyttömyys palvella huonompiosaisia ei ole viime aikoina kohdistunut paljoa heikoimpiin, sillä jonkin verran heikkoja suojaa ihanteet, joita selkeämmin sivistysyhteiskunnissa pärjääviltä voidaan odottaa. Työttömyys on vähän eri asia, koska tämän ryhmän tulisi olla kannattelemassa muita, ei päinvastoin. Kun työttömyyden hoitaminen siirtyi virallisemmalta taholta markkinoille, niin ehkä työläisten ja työttömien väliin saatiin jokin väliporras, joka hoitaa yhteyttä, ja olemassaolonsa vuoksi tekee tarvittavaa. Työttömyys on siten joillekin tulonlähde, ja sen hoitelu, jolloin saadaan pysyvämpi ja seesteisempi talouskytkentä tiettyyn ihmisryhmään, jonkun aidoista talousmotiiveista lähtevästi.

Työttömyyden ratkaisussa (jne) taisi osoittautua valtion ongelmallisuus yhteisten asioden hoitamisessa. Kun seuraa politiikkaa, on se erilaisten ryhmien kohtaamispaikka, jolloin intressejä vilisee, mutta ei välttämättä synny yhtenäisiä linjoja, ellei jokin ryhmä selkeästi ole dominoimassa, mistä pidetään huolta, oli se ryhmä mikä oli, kunhan on. Päättävän ryhmän olemassaoloon voitiin nojata. Jos nykyvaatimus on avoimempi, erilaisten yhteyksien takia, käy yhden ryhmän päätökset yhä vaikeammiksi perustella, jos arviot saavat näkyvyyttä enemmän kauttaaltaan, ja tämä koskee myös medioita.

Aivan kuin demokratia tulisi korvatuksi pikkuhiljaa selkeällä päättäjätahoisemmalla, siinä kun perusteita riittää. Onkohan jotain lisämerkkejä viimehistoriasta?

Jos jokin vaikuttajisto on tosiaan ollut aiemminkin viemässsä, lobbauksella, jne, niin jos sama ei suju yhtä helposti, niin systeemiä on pakko tiivistää. Eurooppatasolla mennään kohti ydintä, ja erilaisista itsenäisyyden mahdollisuuksista luovutaan asteittain. Mitähän on perinteisesti ajateltu maatilallisuus nykyään? Tai onko samankaltaista yrittäjyyttä elantonsa hankintaan missä muodossa? Selkeästi fuusioitunut toimija on kilpailukykyinen, ja silloinkin globaali, tai matkalla sinne, eli tehoa, toimijuutta ja muita resurssjea on tukena enemmän kauttaaltaan. Ei valtioitten vankistumista, vaan myös erilaisempien, ajastaan ehkä vaihtuvien globaalitahojen, jotka ovat selkeämmin toisenlaisia.

Yritykset suojaavat valtaamiaan sektoreita, ja tiivistyvät elinvoimaisiksi. Samoin teki yrittäjät, työntekijät, ... mitä näitä onkaan. Valtio voi olla hassu epäjatkumorakenne, josta luonteva tahojen vankistaminen ei oikein käy helposti, kun kasaaminen on niin hassua. Vähän kuin kasattaisi ihmisiä joukkoon yhdeksi ihmiseksi, uniikkius unohtaen.

Kuka voisi odottaa vaikka tältä foorumilta jotain yhtenäistä tulosta. Jokainen saa mitä sattuu saamaan, ja ristiriitojen olemassaoloa on vain selkeän varmasti tarjota, ja siitä  saamista, mikä on aivan eri asia, kuin selkeän intressiryhmän eteneminen. Sama perinteisellä valtiolla, joten ei ihme, jos tämä ohjattavuus romuttuu, jos jotain yhtenäistä aidosti tarvitaan, kuten oikeassa elämässä yleensä.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #9 : la 27.01.2018, 12:24:36 »

Intiaaneille kävi köpelösti, kun eivät olleet yhteydessä vanhan Euroopan bakteeristoon, ja muihin mönkijöihin. Musta rutto saattoi olla samaa. Näitä on, joka tapauksessa.

Yhteistyöpolitiikkaa ja yhteisempää kanssakäymisen tarvetta ei yleensä nähdä tässä kohden sovellettavan. Halutaan antibiootit suoraan, ja eliminointi.

Onkohan ihan niin hyvä kuin luullaan, vai onko toisenlaista edes käynyt mielessä.

Itse huomaan, että olen soveltanut ideaa ajoista, jolloin olin jotain 20 vee. Nyt sen saa sitten sanottua tässä laajuudessa, arveluna jostain paremmasta.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #10 : ke 28.02.2018, 18:31:14 »

1.  Hyökkää, vetäydy, tai jähmety.
2.  Ota mukaan, mene mukaan.

paikallaanoleva ... liikkeessä
blokki, este ... virta

Möhkälevirrassa toteutuu molemmat. Paikallaanoleminen, joidenkin suhteen vakiollisena, sekä virtaus, muun samalla tavoin kulkemattoman mukana.

Ensimmäinen kuvaa länsimaisuutta. Toinen luonnontilaisuutta. Ensimmäinen sulkeumaa, toinen vapautta, joka tarjoutuu vain virtauksissa.


J...

Kun mytologisempi osuus elämästä korvautuu varteenotettaammalla, on sen varteenotettava tosiaan oltava monelle nykyihmiselle mitattavissa, eli jaettavissa, mikä on usein perusteltavuuden ehdoksi asetettu. Tieteessä jaettavuus syntyy vain mitattavuuden kautta. On jotain tuttua ja varmaa, jonka nojalla jotenkin toista, ja kun on jokin josta lähteä tieteessä, niin tieteen ulkopuoliseksi koettu lähtöpohjan täytyy olla samoin vakaa.

Muutoksia elämään odotetaan lähinnä varteenotettavimman taholta. Tieteessä sitä tapahtuu aksiomaattisemmin, vanhan perusteella. Kummittelevampaa ei haluta tarjota vetovastuuseen. Entä jos vain kulkee hienovaraisten viitteiden perusteella, kuten luonnonkansat, tai luonnoneläimet? On tuuli, on sateet, on eläinten ja kanssalajikkeiden liikkeet, ilmankosteus, ... Jotain arkista, joka asettaa ennusteita ja toiveita, joita voi seuraila sopivan hienovaraisesti, jolloin kaikki asettuvat paikalleen, ja ollaan paikallaan siinä, missä elämä osoittaa olemassaolopaikan kullekin.

Tarkoitus oli pohjustaa sitä arvelua, mikä on se kielteinen seuraus siitä, että karkeistetaan liikaa, eli ryhdytään runnomaan, jolloin toisaalla poiketaan aivan toisenlaiseen ääripäähän. Avautuvaa KOaan dimensioon syntyisi  siten kahtiajakoisuutta. On selkeää tietoisuutta, tai liian kuvitteellista, ja nuo osat eivät enää kommunikoi, kun vielä usein eriytetty, useissa rooleissa.

Joskus puhuin tietoisuuden vapaasta heilatelusta. Kai se on tahtoa, sekä seurailua. Pyrkimistä, ja heittäytymistä. Eräänlaista kömpimistä, jossa vuorotteluvastuu vaihtuu, kun liikkeelläoleva hajautuneempaa, silti jotenkin kytkentäistä. Kurkiaurat, uni ja lepo, uurastus ja palautuminen, vapaus ja kontrolli, ...

Itseni arvelen olevani kahtiajakaantunut tässä mielessä. Olotila voi olla silti vallitsevampi, vaikkei näy kaikille. Kun on jotain tiettyä, ja siinä se juttu, niin kaikki on selvää, tai mahdotonta. On joko kivaa, tai valitusta. Ei ristiriitaa, eikä sen ylläpitoa turhan takia, ja kaikki myös näkyy johdonmukaisempana, joko hyvin, tai viturallaanolevana.

Vaikea sanoa. Kukin voi löytää asettumispaikkansa toteuttaa sitä perimmäistä luontoaan, ilman suurempia matkahavereita. Vai miten?
« Viimeksi muokattu: ke 28.02.2018, 19:15:20 kirjoittanut Juha »
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #11 : to 01.03.2018, 11:40:52 »

Ehkä hassuja omia selostuksia. Tiedä-ja-hae-se-itse-tyyliin pitää toki jatkaa. Ei paha. Jos ei koskaan palaa, ei voi lähteä. Näin menee yleismottoni. Jostain syystä päätynyt jopa kertomaan vasten yleisempää. Liekkö miten sattumaa, tai mitä lie.

Tuli mieleen ilmaisut: Alaspäin herkkä, ylöspäin herkkä. Herkän kohdalla voisi käyttää sanaa tajunta. Tai erottamiskykyä. Terävyyttä. Sanoissa on paljon arvotuksellista osuutta, joten menee siltä osin asiattomaksi näiden käyttäminen. En nyt osaa muuta, tai ei jaksa.

Miten ärtysti ja pienin viittein lähtee hakemaan sitä, mikä on saatavaa, itselle tavoitettavissa olevaa, helppoa, ... Tai miten herkkä on tajuamaan sitä, mitä ei voi hallita, jolloin voi paeta, ottaa selvää, luoda yhteyttä, ...?

"Pakosti" johtaa ajatukseen, jostain kerroksellisesta olemisesta.

Eläimistä sanotaan, että ne ovat "maanläheisiä". Ovat suoremmassa kontaktissa ylös, että alas. Syöjiä, tai evästä jollekulle. Toisaalta eläimet ovat typeriä, ja jos eivät virittyneet jollekin, toistavat sitä, mikä johtaa siihen, mitä ehkä kuitenkin näyttäisivät välttävän, jos vain osaisivat jotenkin. No, joku eläin osaa sen, mutta ei sitä, mihin itse sortuu.

Eläin on virittynyt tietyn selkeän kohdan täyttämiseen lokerossa. Atomilla lokero on varmasti hiukan pienempi vielä, tai molekyyliksi sanotuilla. Jälkimmäinen lause ajatuksellisena heittona. Eläimet ovat selväpiirteisiä ja tietyllä tapaa tarkkoja, herkkiä kuin kolibrit, koska olemassolon tiivistyy pieneen piiriin, jonka käänteet ns vie.

Elämän isossa kudoksessa ihminen on epäherkkä monelle sellaiselle, jota toiset eläimet kattavat kokonaisuutena hyvin laajasti. Tälle tasolle kuuluu tiettyille asioille virittyminen, ja niistä vaikuttuminen. Ihmiset vaihtelevat tässä, ja joskus puhutaan tosiaan niistä erityisherkistä, jolloin näkyy outoa vientiä ja vaikuttumista siinä, kun jollain ei viisarit juuri värähtele.

Joskus vein jotain tarinaa otsikolla: Elämä on sipulisirkkeli. Voi olla blgillani, tai sitten jollain zombie-foorumilla. Tarinan kehittelyn aikaan siinä oli jotain. Kun tällaista kertoo, niin voi mennä sinne suuntaan, tai ainakin tässä yhteydesä muistuu mieleen jokin näkymä, jonka pohjalta tuli kirjoittelua. Jatkumosipulista myös puhunut, tosin ihan tällä foorumilla, jossain yhteydessä.

Monesti sanotaan, että vanhat ovat lupsakoita. Se jonkin verran pitää paikkaansa. On kokemusta, ja sen puolesta taivuttu ottamaan asioita kun ne ovat. Tyytyminen linkkautuu helppouteen. Ei vaikea arvella. Kun on taipunut ja taivutettu, niin jää isommat pyrkijäiset vähemmälle, ja niihin liittyvä stressi, ja ahdistus.

Kuori onkin juuri paineessa syntyvää. Tarkoittaa kauttaaltaan paineistusta, jos on aidompi kuori. Onpahan "havainnoksi" nostettu tuo äskeinen, kun kelailee näitä, eikä toteamusta osaa liittää minkään yhtenäisemmän näkemyksen piiriin. Tieteessä yksittäislöydöksiä toki arvostetaan, ja muissakin yhteyksissä. Kokonaisuudet kiehtoo minusta enemmän, tosin niitä varten on löydettävä yhtä sun toista.

Painetekijät luovat pysyvyyttä. Pysyvyys syntyy painepoliittisesti, ja on sitä vakautta, johon olemassaoleva on mahdollinen. Pysyvyys on myös irroittamista. Mikä sattu ei vie liikkeeseen, eikä mikä sattu lähde liikkeeseen. Pysyvyys tietynasteisena on siten tärkeä osa liikettä, omassa luokassaan. Jotain massaa, vaikke kilogrammoista puhuttaisikaan.

Atomit taitavat olla aika kiikkeriä? Ehkä, mutta tarvitaan sitten jokin Cern, jolla pääsee tältä tasolta sörkkimään sitä asiaa. Joskus vitsaiin THL-tapaukselle Näkkärillä sen nerokkuus-hehkutukista, että on atomi, ja siellä tärisee, polotyyppin hytinöissä. Just joo.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #12 : to 05.04.2018, 21:40:39 »

Joskus ajatellut, että kirjoittaminen olisi vapaata. Ei kukaan erityisesti kontrolloimassa, ellei kirjoita tarkoituksella jotain kyseenalaista. Kirjoituksiin voi myös itse hakea omaa suhtautumista, omaa tahtia. Onpahan joku tehnyt jotain ylöskirjauksia, joihin liittyä jotenkin tai ei, tai käyttää, miten sopiikin itselle.

Joskus kuullut, miten voi olla hankalaa, jos asioista ilmoitetaan vain kirjallisesti, unohtaen kokonaivaltaisempi viestintä. Jos vaikka tulee potkut tekstarilla, ettei tarvitse enää tulla töihin huomisesta lähtien. Tai jos puoliso on jättänyt lappusen pöydälle, että se on nyt tässä, heissulivei.

Etänä voi hoidella joitain asioita, eikä synny rettelöitä, eikä vaikeita tilanteita. Asianomaisille voi kyllä jäädä asiat päälle pitemmäksikin aikaa, kun eivät tule käsitellyksi siten kuin nousevat tuntemuksiksi. Joitain asioita on viestittävä face-to-face-tavalla.

Päätökset on tosiaan helppo etänä. Taloissa kävi ennen vieras teurastaja, joka hoiteli lemmikkiasteelle päätyneitä karjoja lihoiksi. Yritykset palkkaa jostain kaukaa saneeraajan, jolla on niin selkeä palkka, että suorastaan velvoittaa tekemään se, mikä on tarpeen. Suomen sisällissodan aikaankin ratkesi tuomiot helpommin, kun päättämässä ei ollut paikallisiin sidottu henkilö, vaan kauempaa tullut, jolla ei ollut liian läheisiä estoja vankien suhteen.

Rakenteet on tietysti viimeinen kaukaistus inhimillisyydestä. Tehdään se, mitä on säädetty. On yhdenvertaista ainakin, tosin siihen se sitten päättyykin. Tästä vinkkelistä voi ajatella vaikka taloutta, tai tekoälyä, tai vaikka käytäntöjä, jotka selkeästi voimassa.

Nyt on tosiaan EUta, ja muuta maailmalta tulevaa, jota syytä noudattaa. Tulee kaukaa. Ehkä Jumalten ilmoittamana, Jumalalliseen järjestykseen liittyen, vaikka pyhään sotaan pahaa vastaan.


Ajatus tuli kun törmäsin tähän, joka ei avaudu kuin otsikon osalta, kirjautumattomille:

Jokin on vialla, kun pikku­lapset pahoin­pitelevät aikuisia ja toisiaan – väki­valta on arkea yhä useammassa päivä­kodissa, eikä syytä tarvitse asian­tuntijan mukaan hakea kaukaa

Päiväkotien työntekijöiden vaihtuvuus heijastuu lapsiin. Pahimmin kärsivät erityistä tukea kaipaavat.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005628044.html

Vaihtuvuus on se juttu. Miksi näitä sitten ilmenee, erilaisina? Ihan sama, paikataanko kohta vai ei, kun aina jostain vuotaa. Näitä on paljon. Miten voi ilmetä paljon? Kun voi, niin tällainen on selkeästi totta, ja sen mukaisesti sitten oltava. Okei.

Isot systeemit tuntuvat aina olevan jotain sellaista, jota yritettiin kommunismin kukoistuskautena. Vaikka tiedetään, että tiiveyttä uupuu, kukaan ei välitä. Jolla valta häärätä jonkin nojalla, saa rauhan.

Kelailua vain. Umpitiiveyskin voi viedä vinoon, joten globaalissakin on puolensa. Höpsö fiilis kirjoitellessa tällaista, mutta menköön tämän päivän kirjoitussumaan tämäkin.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9704
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #13 : la 05.05.2018, 11:12:39 »

Taas lätkämatseja, kai. Jotain isänmaallisuutta, urheilun alueella.

Näin jossain päin nettiä suomenlipun. Suomeakin juhlitaan, kun on virallisia juhlapäiviäkin.

Liputuspäivät on vähän tympinyt. On osa latteutta, jotain rutiininomaista, kuin tekohymy, joka menee virnistykseksi.

Mieluummin näkisi sitä, että tehdään sitä, mitä koetaan juuri nyt. Tässä tulee mieleen Harkimon Nyt-liike, sanan puolesta, koska muuten en missään tapauksessa uskalla lähteä ottamaan kantaa siihen isoon, josta en mitään tiedä.

Onko Suomi ollut miten kauan seis-tilassa? Jos, niin miten siinä on onnistuttu?

Sanottava, että vielä vähemmän kiinnostaa mikään vallankumouksellisempi. Astetta tyhmempää vain. Kypsyä saa, liemeensä, ja tarjouksiin, mutta tuskin tarvitsee enää suolaa mukaan, tähän keitokseen, jos sattuisi tympimään.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8706
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Haahuilevaa pohdintaa yhteiskunnasta ja elämästä
« Vastaus #14 : to 10.05.2018, 20:34:22 »
Täältäkin löytyi taas tämmöinen.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao