Huom! Selaat foorumin lukualuita, joten liittymä on hiukan erilainen.

Ketju Lainaa Print

Pitkät => Terrorismi (nro 1)

Jumetukselliset ilmiöt – terrorismi, jne


Terrorismi foorumiaiheena

Terrorismia käsitellään yksittäisten tapausten osalta. Viimeisin aiheeksi noussut terroriteema syntyi Pariisin tapahtumien jälkeen. Tässä ketju: Pariisin kauhujen yössä Foorumilla on myös 9/11-tapaukseen liittyvä ketju: 9/11 terrori-isku

Yksittäistapauksien yhteydessä syntyy tarve erilaisiin ilmaisuihin foorumitasollakin. Terrorismin ilmiö on kuitenkin tämän ketjun lähtökohtana. Yksittäystapauksia voi esittää hyvin, jos ne selkeyttävät ilmiön käsittelyä.



Aiheeseen


Terrorismia esiintyy kai melkein aina jonkin verran. Määrä vaihtelee, joten terrorismiin liittyy tekijöitä, jotka eivät ole vakiollisia eri aikana.

Terrorismi on aiheena herättäjä. Terrorismin kerrotaan olevan uhan luomista. Terroristit aktivoivat aiheen tapetille, ja vaikka sen huomioarvoon pyrkiminen tuomittaisiin, niin oikeasti huomioarvoa syntyy erityisesti juuri tapahtumahetkillä. Terrorismi ei ilmiönäkään kiinnosta yleisesti. Jos jokin asia toistuu ajoittain, ja herääminen tapahtuu konfliktivaiheessa, niin nuukahtajina on tietysti myös kansakunnat ja media. Terrorismin tulisi olla vaikutuksellista käsittelyä hakevassa muodossa jatkuvasti, mikäli ilmiölle on tilausta. Jos herätteeksi käy terroristitoimet, niin kyllä siinä selvitysvastuulliseksi kuuluvat tahot voisivat mennä itseensä. Ketähän tuo sitten tarkoittaakin.

Siinä yleisen ja vaikuttavuuteen pyrkivän ehkäisytyön puolesta tehtävä pohjustus.

Reaktiivisuus on hyvä, eli se, että toimintaa muutetaan aitojen olemassaolevien tapahtumien johdosta. Toiminnanmuutospohjaa olisi kyllä aiemmastakin paljon, sillä kun vaikka meneillään oleva Pariisin mellakka laantuu, niin asia hautautuu pitkälle unholaan, eikä taattua, että ilmiön asetelmallista ja oleellista puolta käytäisiin läpi edes pitkittyneissä "terrorismiepidemioissa".

Palontorjunnassa hyväksytään vaikuttavat menetelmät ja niihin pyrkiminen. Kun tekijänä on jokin ihmisryhmä, eli tekijä on jokin ihmisen ulkopuoliseen maailmaan liittyvä, on ennaltaehkäisemiseen liittyvä malli kokonaan toinen. Ihmisten hallinta ja elottoman tai eläimiin liittyvä hallinta ovat kaksi ryhmää, joissa ratkaisumenettelyt jakautuvat hyvin paljon. Ihmisten hallintaan ei ratkaisumenettelyjä tosin usein edes haeta, eikä tällaiset asiat edisty. Miksi kiinnostusta ei oikeasti ole?

Tulipalot saadaan hallintaan, koska ne halutaan hallintaan. Lieveilmiöitä syntyy eri aluiella, ja syytasolta löytävä ratkaisuvalmius vaihtelee hyvin paljon alueesta riippuen. Terrorismiin vaikuttaminen on hyvin lapsenkengissä. Kyseessä on eniten jankkaustyyppinen lähestymistapa, vaikka debatista tai senkaltaisesta suoranaisesti ei voida puhua.

Mitä, ja millaisia ovat yleisesti ottaen sellaiset ilmiöt, joita ei saada vähenemään, mikäli kärsimystä aiheutuu? Terrorismi aiheena kuuluu tähän ilmiöryhmään. Muitakin vastaavia ryhmiä on, joissa muka-halutaan kovastikin, mutta mitään ei tapahdu, koska vaikuttavuutta ei haeta jostain syystä.

Toinen hyvä kysymys on, että millä perustellaan se, ettei vaikuttavuutta ole kyetty saamaan, vaikka vaikuttavuustarvetta hoetaan paljonkin. Jos vaikuttavuusvaltaa haetaan, miten voi luottaa, että asiasta selvitään jatkossakaan? Mitä perusteita on odottaa läpimurrollista kehitystä edes alkavaksi jossain vaiheessa?


Milloin ja miten usein yksilö käyttäytyy niin, että hän kärsii jostain, eikä kuitenkaan laita asioitaan kuntoon, eikä edes pyri siihen? Kun oma kärsimys ei ratkaisutasolla kiinnosta, niin suuri osa ulkopuolisista ei ryhdy tukijaksi tällaiseen tilanteeseen. Tilannetta saadaan toiseksi jotenkin jos sopivaa keinoa löytyy, mutta jos kielteisyyttä aiheuttava ilmiö vähenee tai poistuu joksikin aikaa, niin pienentynyt ilmenemättömyys perustuu johonkin erikoisjärjestelyyn, jonka vuoksi kielteisyys voidaan välttää.

Kielteisten tapahtumien välttäminen sinällään ei ole ratkaisu. Monen ikäväksi koetun on tarkoitus palvella, ja jos yksilötasolla kielteiset kokemukset saisivat aikaan aina onnistuneet välttämistoimet, niin yksilö tuskin oppisi maailmasta kovin erikoista. Hän voisi välttää sen, mikä on kielteistä, vaikka olisi itse luomassa sitä, mikä aiheutuu viimein häneen itseensä. Mikä on seuraus tällaiselle toimijalle itselleen?


Jos terrrorismi on ikävää ja kielteistä, niin voiko siihen liittyä jotain positiivista? Sellaista, joka kertoisi jotain maailmasta, ja auttaisi järjestämään asioita nykyistä paremmin?
Isäni ennusti kauan sitten terrorismin lisääntyvän, koska jännitteiden purkaminen täysimittaisten sotien kautta käy vaikeammaksi. Aika hyvin ennusti.

Terrorismi on merkki epätoivosta ja jäämisestä syrjään yleisestä mielipiteiden vaihdosta niiden jyrkkyyden vuoksi, siis eräänlainen kierre.

Usein terrorismi on myös seurausta ihmisten pakottamisesta liian nopeisiin muutoksiin.
Islam on maailman nopeimmin leviävä uskonto. Niin kauan kuin islam pysyi ns. muhamettilaisissa maissa terrorismi oli pientä, islamin levittäytyessä mm. Eurooppaan terrorimi on tullut Eurooppaan.
Esimerkiksi Islannissa, Alaskassa ja Australiassa terrorismia ei esiinny. Ei siellä ole islamiakaan.
Talvi- ja jatkosodassa oli nuoria vänrikkejä ja luutnantteja.
Ei 41-vuotias ole vanha isä, Muhammed oli 52 v naidessaan 9-vuotiaan Aishan. Aisha oli toinen vaimo, kaikkiaan Muhammedilla oli 13 vaimoa eli aika iäkkäänä viimeiset vaimot naitiin.

Islam on maailman nopeimmin leviävä uskonto. Niin kauan kuin islam pysyi ns. muhamettilaisissa maissa terrorismi oli pientä, islamin levittäytyessä mm. Eurooppaan terrorimi on tullut Eurooppaan.
Esimerkiksi Islannissa, Alaskassa ja Australiassa terrorismia ei esiinny. Ei siellä ole islamiakaan.

Islam tul Eurooppaan jo ennen 1000-lukua. Arabimuslimit toivat korkeakulttuurinsa ja laajat kirjastot maanosaamme. Eurooppa oli takapajula tuolloin ja terrorismia harjoittivat vfain eurooppalaiset.

Jos Sepe ei olisi foorumilla, niin täällä esiintyisi paljon vähemmän valehtelua ja väärien tietojen levittämistä.


Islam on maailman nopeimmin leviävä uskonto. Niin kauan kuin islam pysyi ns. muhamettilaisissa maissa terrorismi oli pientä, islamin levittäytyessä mm. Eurooppaan terrorimi on tullut Eurooppaan.
Esimerkiksi Islannissa, Alaskassa ja Australiassa terrorismia ei esiinny. Ei siellä ole islamiakaan.

Islam tul Eurooppaan jo ennen 1000-lukua. Arabimuslimit toivat korkeakulttuurinsa ja laajat kirjastot maanosaamme. Eurooppa oli takapajula tuolloin ja terrorismia harjoittivat vfain eurooppalaiset.

Jos Sepe ei olisi foorumilla, niin täällä esiintyisi paljon vähemmän valehtelua ja väärien tietojen levittämistä.

Aika lapsellista ylistää jotain uskontoa.

Jos ei oma järki riitä maailman havainnointiin, niin nähdäkseni on luonnollista hakea tukea saduista....

Tää on nyt tietysti ihan turhaa, mutta miten helvetissä keneltäkään löytyy yhtäkään positiivista ajatusta uskonnon nimissä tehtäville terroriteoille?



Islam on maailman nopeimmin leviävä uskonto. Niin kauan kuin islam pysyi ns. muhamettilaisissa maissa terrorismi oli pientä, islamin levittäytyessä mm. Eurooppaan terrorimi on tullut Eurooppaan.
Esimerkiksi Islannissa, Alaskassa ja Australiassa terrorismia ei esiinny. Ei siellä ole islamiakaan.

Islam tul Eurooppaan jo ennen 1000-lukua. Arabimuslimit toivat korkeakulttuurinsa ja laajat kirjastot maanosaamme. Eurooppa oli takapajula tuolloin ja terrorismia harjoittivat vfain eurooppalaiset.

Jos Sepe ei olisi foorumilla, niin täällä esiintyisi paljon vähemmän valehtelua ja väärien tietojen levittämistä.

Aika lapsellista ylistää jotain uskontoa.

Jos ei oma järki riitä maailman havainnointiin, niin nähdäkseni on luonnollista hakea tukea saduista....

Tää on nyt tietysti ihan turhaa, mutta miten helvetissä keneltäkään löytyy yhtäkään positiivista ajatusta uskonnon nimissä tehtäville terroriteoille?

Miten ihmeessä joki tulkitsee viestini siten, että ylistäisin jotain uskontoa ja ajattelisin islamistien terrorismista jotain positiivista. Olet liittynyt sulavasti änkytäateistien ja Reiskan simultaanitulkkien seuraan. Osoitin vain Sepen väitteen paskapuheeksi.


Islam tul Eurooppaan jo ennen 1000-lukua. Arabimuslimit toivat....

Joo - historia toistaa itseään. Ottomaanien valtakunta laajeni tehokkaiden sotajoukkojen ansiosta - nimenomaan pelättyjen, armottomien janitsaarien ansiosta, jotka olivat kristityistä orjista ja vangeista koulittuja sotilaita. Janitsaarit pääsivät lopulta aina Wienin porteille saakka....

Tänään Lähi-Idästä lähetetään taas Eurooppaan takaisin koulutettuja tappajia, entisiä kristittyjä kalashnikovien ja pommivöiden kanssa. Voi noita "turkkilaisia"....


VA.


Islam on maailman nopeimmin leviävä uskonto. Niin kauan kuin islam pysyi ns. muhamettilaisissa maissa terrorismi oli pientä, islamin levittäytyessä mm. Eurooppaan terrorimi on tullut Eurooppaan.
Esimerkiksi Islannissa, Alaskassa ja Australiassa terrorismia ei esiinny. Ei siellä ole islamiakaan.

Islam tul Eurooppaan jo ennen 1000-lukua. Arabimuslimit toivat korkeakulttuurinsa ja laajat kirjastot maanosaamme. Eurooppa oli takapajula tuolloin ja terrorismia harjoittivat vfain eurooppalaiset.

Kirjoitin islamin leviämisen ja terrorismin yleistymisen suhteesta. Kirjoitin nykytilanteesta.

Islamilaisen sivistyksen leviämiseltä Pohjois-Eurooppa välttyi. Islamin historiaa jos tuntee tietää millaista julmaa valloitusta ja verenvuodatusta islam on perässään tuonut. Islamiin paluuta vauhditettiin miekoin. ISIS jatkaa tätä islamin perinnettä.

Terrorismi ei ilmiönäkään kiinnosta yleisesti.

Terrorismiin vaikuttaminen on hyvin lapsenkengissä. Kyseessä on eniten jankkaustyyppinen lähestymistapa, vaikka debatista tai senkaltaisesta suoranaisesti ei voida puhua.


Terrorismi saa suhteettoman paljon huomiota uhrimäärään nähden, ikäänkuin terrorismin uhrina kuoleminen olisi jotenkin pahempi asia kuin muun väkivallan takia. Vastaavaan määrään siviiliuhreja sodassa ei kiinnitetä suurta huomiota ikäänkuin ohessa tulevat sotilasuhrit jotenkin parantaisivat tilannetta. Normandian maihinnousussa taisi kuolla jotain 15 tuhatta ranskalaista siviiliä liittoutuneiden - siis käytännössä omien - pommituksissa eikä siitä ole kovin paljon historian kirjoituksissa kerrottu.

Helppohan terrorismi olisi lopettaa tai ainakin tehdä siitä äärimmäisen harvinainen ilmiö - antamalla ääriliikkeille edes hiukan yhteiskunnallista päätäntävaltaa jolloin ne latistuvat. Näin ei tehdä, koska ne ovat ylittäneet roimasti laillisuuden rajat.


Helppohan terrorismi olisi lopettaa tai ainakin tehdä siitä äärimmäisen harvinainen ilmiö - antamalla ääriliikkeille edes hiukan yhteiskunnallista päätäntävaltaa jolloin ne latistuvat. Näin ei tehdä, koska ne ovat ylittäneet roimasti laillisuuden rajat.

Ja miten muka Isikselle voisi antaa vaikutusvaltaa Euroopan asioihin?

Toki on niin, että mikäli Isis jossain vaiheessa muodostaa todellisen valtion Lähi-itään, sen ulkopuolisiin kohdistama terrori vähenee tai loppuu, koska oikea valtio on paljon haavoittuvaisempi vastatoimille kuin liikkuva ja jatkuvasti muotoaan muuttava järjestö.

Isisin iskut Euroopassa lienevät ensisijaisesti tarkoitettu omien hengennostatukseen ja vasta toissijaisesti vaikuttamaan Euroopan politiikaan.
Terrorismi saa suhteettoman paljon huomiota uhrimäärään nähden, ikäänkuin terrorismin uhrina kuoleminen olisi jotenkin pahempi asia kuin muun väkivallan takia. Vastaavaan määrään siviiliuhreja sodassa ei kiinnitetä suurta huomiota ikäänkuin ohessa tulevat sotilasuhrit jotenkin parantaisivat tilannetta.


Terrorismi on ilmiönä hyvin kielteinen. Tarkoitan, että jos terrorismia ilmenee, niin silloin ovat asiat todennäköisesti niin heikosti, että lasku on suurempi kuin ne näkyvät kuolonuhrit ja muut selkeät jäljet. Terrorismi on osa kokonaisuutta, ja jos kokonaisuus pitää sisällään jotain noin kielteisesti ilmenevää, niin syytä hatunnostoon ei ole kokonaisuuden laatua ja palvelevuutta ajatellen.


Totta on, että uhrien pyörittäminen vaikuttaa monesta hurskastelulta ja epätodelliselta, jopa kulissipeliltä valtimiesten tuomioitten ja kannanottojen puolesta. Ei sitä jaksaisi ihmetellä, vaikka sattuis jotain kotikylässä. Samalla tapaa mitään syytä nostaa älytöntä hulabaloota muunkaa tavallisen luonnonkulun yhteydessä. Tekee tarvittavan, ja keskustelee korjattavasta, mikäli kokee tarvetta, ja kiinnostaa.

Hyvä, että pariisilaiset ovat sankoin joukoin yleisesti liikkeellä. Eivät piiloudu koteihinsa. Kai se jonkinlaista käsittelyä vaatii, jos lähellä tärähtää tuohon tapaan. Vaikka sen takia, että sulattaa tapahtumat ja voi jatkaa seuraaviin päiviin huolettomammin. Elää täytyy, niin kauan kuin henki pihisee.


Terrorismi saa suhteettoman paljon huomiota uhrimäärään nähden, ikäänkuin terrorismin uhrina kuoleminen olisi jotenkin pahempi asia kuin muun väkivallan takia.
.....

Helppohan terrorismi olisi lopettaa tai ainakin tehdä siitä äärimmäisen harvinainen ilmiö - antamalla ääriliikkeille edes hiukan yhteiskunnallista päätäntävaltaa jolloin ne latistuvat.

Sen kuin käännyt hibisckusin kanssa islamiin ja lopetatte päiväsaikaan syömisen ja hillittömän makkaran ja kaljan ahtamisen kupuhinne. En ole vastaan. Saattaisi tehdä hyvääkin....

Muistakaa kuitenkin pestä kädet WC käynnin jälkeen.

VA.



Helppohan terrorismi olisi lopettaa tai ainakin tehdä siitä äärimmäisen harvinainen ilmiö - antamalla ääriliikkeille edes hiukan yhteiskunnallista päätäntävaltaa jolloin ne latistuvat. Näin ei tehdä, koska ne ovat ylittäneet roimasti laillisuuden rajat.

Ja miten muka Isikselle voisi antaa vaikutusvaltaa Euroopan asioihin?

Toki on niin, että mikäli Isis jossain vaiheessa muodostaa todellisen valtion Lähi-itään, sen ulkopuolisiin kohdistama terrori vähenee tai loppuu, koska oikea valtio on paljon haavoittuvaisempi vastatoimille kuin liikkuva ja jatkuvasti muotoaan muuttava järjestö.

Isisin iskut Euroopassa lienevät ensisijaisesti tarkoitettu omien hengennostatukseen ja vasta toissijaisesti vaikuttamaan Euroopan politiikaan.

Terrorismi perustuu molempien osapuolten yhtenevään käsitykseen voimien epäsuhdasta. Koska terroristit kokevat olevansa sotilaallisesti toivottamassa tilanteessa, he katsovat terroriteot oikeutetuiksi ja koska terroristeilla ei ole atomiasetta ja/tai muuta rajua sotilaallista voimaa, heitä ei tarvitse ottaa neuvottelukumppaneiksi.

Keskusjohtoinen terrorismi loppuisi sillä silmänräpäyksellä, kun Putin, Obama ja Merkel istuisivat neuvottelupöytään tärkeimpien terroristijohtajien kanssa. Toki yksittäiset tottelemattomat solut saattaisivat iskeä edelleen.


Terrorismi perustuu molempien osapuolten yhtenevään käsitykseen voimien epäsuhdasta. Koska terroristit kokevat olevansa sotilaallisesti toivottamassa tilanteessa, he katsovat terroriteot oikeutetuiksi ja koska terroristeilla ei ole atomiasetta ja/tai muuta rajua sotilaallista voimaa, heitä ei tarvitse ottaa neuvottelukumppaneiksi.

Keskusjohtoinen terrorismi loppuisi sillä silmänräpäyksellä, kun Putin, Obama ja Merkel istuisivat neuvottelupöytään tärkeimpien terroristijohtajien kanssa.

Nyt on pakko sanoa hibisckusia mukaillen: Olet idiootti!

Islamistisia terroristijärjestöjä, jotka sotivat myös verisesti keskenään on ainakin parikymmentä. Kalifaatti ISIS on hallinnut Britannian kokoista itsenäiseksi julistautunutta aluettaan toista vuotta ja koko ja raa'asti terrorisoinut "kansalaisiaan" ja hävittänyt surutta kaiken mitä on pystynyt tekemään.

Liiity sinä Tahan seurakuntaan!

VA.



Islam on maailman nopeimmin leviävä uskonto. Niin kauan kuin islam pysyi ns. muhamettilaisissa maissa terrorismi oli pientä, islamin levittäytyessä mm. Eurooppaan terrorimi on tullut Eurooppaan.
Esimerkiksi Islannissa, Alaskassa ja Australiassa terrorismia ei esiinny. Ei siellä ole islamiakaan.

Islam tul Eurooppaan jo ennen 1000-lukua. Arabimuslimit toivat korkeakulttuurinsa ja laajat kirjastot maanosaamme. Eurooppa oli takapajula tuolloin ja terrorismia harjoittivat vfain eurooppalaiset.

Kirjoitin islamin leviämisen ja terrorismin yleistymisen suhteesta. Kirjoitin nykytilanteesta.

Islamilaisen sivistyksen leviämiseltä Pohjois-Eurooppa välttyi. Islamin historiaa jos tuntee tietää millaista julmaa valloitusta ja verenvuodatusta islam on perässään tuonut. Islamiin paluuta vauhditettiin miekoin. ISIS jatkaa tätä islamin perinnettä.

Sinä kirjoitit silkkaa paskaa ja minulle oli päivänselvää, että aloit jankata tästäkin aiheesta ja kuvitella olleesi oikeassa. Olit väärässä tai sitten valehtelit tietoisesti.



Terrorismi perustuu molempien osapuolten yhtenevään käsitykseen voimien epäsuhdasta. Koska terroristit kokevat olevansa sotilaallisesti toivottamassa tilanteessa, he katsovat terroriteot oikeutetuiksi ja koska terroristeilla ei ole atomiasetta ja/tai muuta rajua sotilaallista voimaa, heitä ei tarvitse ottaa neuvottelukumppaneiksi.

Keskusjohtoinen terrorismi loppuisi sillä silmänräpäyksellä, kun Putin, Obama ja Merkel istuisivat neuvottelupöytään tärkeimpien terroristijohtajien kanssa.

Nyt on pakko sanoa hibisckusia mukaillen: Olet idiootti!

Islamistisia terroristijärjestöjä, jotka sotivat myös verisesti keskenään on ainakin parikymmentä. Kalifaatti ISIS on hallinnut Britannian kokoista itsenäiseksi julistautunutta aluettaan toista vuotta ja koko ja raa'asti terrorisoinut "kansalaisiaan" ja hävittänyt surutta kaiken mitä on pystynyt tekemään.

Liiity sinä Tahan seurakuntaan!

VA.

Saattaisivat hyvinkin jatkaa keskinäisiä kahinoitaan. Heikommat pienet terroriryhmät olisivat tavallaan maintsemiani terroria jatkavia soluja. Vahvin tai vahvimmat terroristijärjestöt tuskin enää iskisivät länsimaihin. IRA: kin kesytettiin neuvottelemalla sen poliittisen siiven kanssa.
Socrates, nämä sinun viestisi kaikuvat änkyräateistien kuuroille korville. Pölkkypäihin ei uppoa mikään.




Helppohan terrorismi olisi lopettaa tai ainakin tehdä siitä äärimmäisen harvinainen ilmiö - antamalla ääriliikkeille edes hiukan yhteiskunnallista päätäntävaltaa jolloin ne latistuvat. Näin ei tehdä, koska ne ovat ylittäneet roimasti laillisuuden rajat.

Ja miten muka Isikselle voisi antaa vaikutusvaltaa Euroopan asioihin?

Toki on niin, että mikäli Isis jossain vaiheessa muodostaa todellisen valtion Lähi-itään, sen ulkopuolisiin kohdistama terrori vähenee tai loppuu, koska oikea valtio on paljon haavoittuvaisempi vastatoimille kuin liikkuva ja jatkuvasti muotoaan muuttava järjestö.

Isisin iskut Euroopassa lienevät ensisijaisesti tarkoitettu omien hengennostatukseen ja vasta toissijaisesti vaikuttamaan Euroopan politiikaan.

Terrorismi perustuu molempien osapuolten yhtenevään käsitykseen voimien epäsuhdasta. Koska terroristit kokevat olevansa sotilaallisesti toivottamassa tilanteessa, he katsovat terroriteot oikeutetuiksi ja koska terroristeilla ei ole atomiasetta ja/tai muuta rajua sotilaallista voimaa, heitä ei tarvitse ottaa neuvottelukumppaneiksi.

Keskusjohtoinen terrorismi loppuisi sillä silmänräpäyksellä, kun Putin, Obama ja Merkel istuisivat neuvottelupöytään tärkeimpien terroristijohtajien kanssa. Toki yksittäiset tottelemattomat solut saattaisivat iskeä edelleen.

Eikö toi olisi aika suora kannustin ryhtyä terrorismiin asian kuin asian tiimoilta? Pääsisi ainakin neuvottelupöytään?





Helppohan terrorismi olisi lopettaa tai ainakin tehdä siitä äärimmäisen harvinainen ilmiö - antamalla ääriliikkeille edes hiukan yhteiskunnallista päätäntävaltaa jolloin ne latistuvat. Näin ei tehdä, koska ne ovat ylittäneet roimasti laillisuuden rajat.

Ja miten muka Isikselle voisi antaa vaikutusvaltaa Euroopan asioihin?

Toki on niin, että mikäli Isis jossain vaiheessa muodostaa todellisen valtion Lähi-itään, sen ulkopuolisiin kohdistama terrori vähenee tai loppuu, koska oikea valtio on paljon haavoittuvaisempi vastatoimille kuin liikkuva ja jatkuvasti muotoaan muuttava järjestö.

Isisin iskut Euroopassa lienevät ensisijaisesti tarkoitettu omien hengennostatukseen ja vasta toissijaisesti vaikuttamaan Euroopan politiikaan.

Terrorismi perustuu molempien osapuolten yhtenevään käsitykseen voimien epäsuhdasta. Koska terroristit kokevat olevansa sotilaallisesti toivottamassa tilanteessa, he katsovat terroriteot oikeutetuiksi ja koska terroristeilla ei ole atomiasetta ja/tai muuta rajua sotilaallista voimaa, heitä ei tarvitse ottaa neuvottelukumppaneiksi.

Keskusjohtoinen terrorismi loppuisi sillä silmänräpäyksellä, kun Putin, Obama ja Merkel istuisivat neuvottelupöytään tärkeimpien terroristijohtajien kanssa. Toki yksittäiset tottelemattomat solut saattaisivat iskeä edelleen.

Eikö toi olisi aika suora kannustin ryhtyä terrorismiin asian kuin asian tiimoilta? Pääsisi ainakin neuvottelupöytään?

Näin ehkä oletetaan ja siksi ei neuvotella. Onko oletus oikea on toinen juttu.

Jonkinlaisella yhteistoimintaan vetävällä toimenpiteellä terrorismia on kuitenkin varmasti vaivattomampaa vähentää kuin asevoimilla. Terroristi kääntää takkinsa yhtä joustavasti kuin Timo Soini sinä hetkenä, kun pääsee vallan kabinetteihin.

Pölkkypäihin ei uppoa mikään.

Kyllä nuo fanaatikkojen luodit tuntuvat uppoavan - jopa lasien läpi ammuttuna. Kuka mitäkin fanittaa....


VA.

Urogallus:   Toki on niin, että mikäli Isis jossain vaiheessa muodostaa todellisen valtion Lähi-itään, sen ulkopuolisiin kohdistama terrori vähenee tai loppuu, koska oikea valtio on paljon haavoittuvaisempi vastatoimille kuin liikkuva ja jatkuvasti muotoaan muuttava järjestö.
[url=http://812.msg39830#msg39830 date=1447605625]Socrates:[/url]  Terrorismi perustuu molempien osapuolten yhtenevään käsitykseen voimien epäsuhdasta. Koska terroristit kokevat olevansa sotilaallisesti toivottamassa tilanteessa, he katsovat terroriteot oikeutetuiksi ja koska terroristeilla ei ole atomiasetta ja/tai muuta rajua sotilaallista voimaa, heitä ei tarvitse ottaa neuvottelukumppaneiksi.
[url=http://812.msg39830#msg39830 date=1447605625]Socrates:[/url]  Keskusjohtoinen terrorismi loppuisi sillä silmänräpäyksellä, kun Putin, Obama ja Merkel istuisivat neuvottelupöytään tärkeimpien terroristijohtajien kanssa. Toki yksittäiset tottelemattomat solut saattaisivat iskeä edelleen.


Perinteisten voimankäyttömahdollisuuksien epäsuhta taitaa merkitä toisenlaisten välineiden käyttöä. Terroristeille avautuva toimintakenttä on haasteellisempi, ja sen rakentamisessa on poikettava siitä, mihin perinteisemmillä voimatahoilla on mahdollisuus. Valtaapitävät seuraavat toki perässä.

Vaarana on, että yhteiskuntia johtaa oikeasti terrorismi, siis tietynlainen kyseenalaisuuspuoli kuten rikollisuudessa, ja seuraamalla saavutetaan se, mihin terroristit pyrkivät. Yhteiskunta voi olla, mutta sen on oltava rakennettu niin, ettei siitä nauti muutkaan, ellei pidä aidatun eläimen osasta.

Jos joku pitää aitaa, niin mieluusti valtaapitävin. Terroristi osallistuu säätötyöhön. Noista kahdesta tahosta muodostuu joskus oloja merkittävässä määrin. Kuilua voisi kaventaa, tosin mahdollisuutena on pakotetun "avioliiton" purkumahdollisuus. Yritysten puolella tapahtuu erilaista liikehdintää. Jos taho on samalla tapaa väline oikeiden ihmisten käytössä, niin milloin yhteistoimintaan liittyvä väline on sitä, että se on pakonomaisesti otettava? Voidaanko kahlitsevaa yhteyttä pitää jopa väkivaltaa käyttäen? Vaikuttaa kankealta, ja jotta noin kalliista kankeudesta pidettäisiin kiinni, on se varmasti koettava sen arvoiseksi.

Suurvatana Venäjä on esimerkki tahosta, joka ei suhtaudu myötämielisesti osiensa kovin suureen itsenäisyyteen. Samaa piirrettä löytyy todennäköisesti hyvin laajasti, joskin pakottavuudet vaihtelevat Venäjän vastaavasta.

Socrates:  Keskusjohtoinen terrorismi loppuisi sillä silmänräpäyksellä, kun Putin, Obama ja Merkel istuisivat neuvottelupöytään tärkeimpien terroristijohtajien kanssa. Toki yksittäiset tottelemattomat solut saattaisivat iskeä edelleen.
Einsten:  Eikö toi olisi aika suora kannustin ryhtyä terrorismiin asian kuin asian tiimoilta? Pääsisi ainakin neuvottelupöytään?
Socretes:  Jonkinlaisella yhteistoimintaan vetävällä toimenpiteellä terrorismia on kuitenkin varmasti vaivattomampaa vähentää kuin asevoimilla. Terroristi kääntää takkinsa yhtä joustavasti kuin Timo Soini sinä hetkenä, kun pääsee vallan kabinetteihin.


Neuvotteluista ei tule mitään, jos ei ole jotain varteenotettavaa tuomista neuvottelupöytään. Pelkkä vastarannan kiiskiksi heittäytyminen ei liene perusteluksi kelpaavaa monessakaan pyödässä. Etenkään, jos ei ole valtaapitävänä, jolloin vastavetoisuus toiseen nähden, eli omassa pitäytyminen on oletusarvoisesti mahdollista, tosin ehkä erilaisesti kitkaisena vaihtoehtona.


Vastaveto vallakkainta jotain hakevaa vastaan on yleensä vertaisperiaatteella toteutettu. Voimaan vastataan voimalla. Erillisyyteen painottamiseen vastataan sulkemalla ulos. Toimena siis voima ja eristäminen, jolloin vastapuolelle jää selkeämpi sopeutuman paikka, ellei vastapuolta saada nuijittua hengiltä. Sopeutuneempana olo on kuin antibiootteihin tottuneilla bakteereilla.

Mitä ei oikeasti ratkaista kaikkia tyydyttävästi ja siihen pyrkien, vaan keinona on haasteiden välttäminen ja kiertäminen, tai haasteeksi ottamisen mahdottomuustuntemus jo asenteiden puolelta, niin sen keskeneräisen ääreen voi joutua palaamaan jossain muodossa, ja paluu on voinut käydä entistä vaikeammaksi. Parisuhteiden ja yksittäisten ihmisten välisissä jännitteissä on yleensä osapuolia, joita katsotaan jotenkin tasavertaiseksi, eikä selkeitä brutaaliteettejä tarjota, ellei jollakulla ole omat intressit vahvasti pelissä tmv. Risitriitoihin neuvotaan lievittämiseen pyrkimystä, ja kielteisyyteen johtavaa tehdään vain pakosta, ettei jatko mene väärään suuntaan.

Terrorismin torjunnassa kuunteluun on olemassa hokema: terroristien kanssa ei neuvotella. Ei varmaan kannata useissa yksittäisissä vaiheissa, jolloin tilanne on päällä. Pitempänä "rakennelmana" kuuntelemattomuus on jääräpäisyyttä, oman itsensä arvostamista yli muiden, ja toisen hallintaa yliasemasta käsin.

Erikoista on yliasemassa se, että johtavampi lähtee tilanteisiin usein vertaispohjalta. Siis siten, että johtavan asema olisi uhattuna jonkun erikoisuuden takia. Onko asemaa oikeasti olemassa, jos kokemus on tuo? Jos on selkeästi saumatonta valtaa ja asemaa, voi sen turvin tehdä muutakin kuin tukkanuottasilla olemista. Jos vanhempi lähtee kiistoihin lapsensa asemasta käsin, ja tämä leimaa kanssakäymistä niin, ettei muuhun olomuotoon osata nojata, on kyseessä selkeästi pikkulapsi ja se isompi lapsi. Kun saman tekee suurempi taho suhteessa heiveröisempään, niin mikähän silloin on kyseessä?

Onko meillä oikeasti vallalla johtajanyhveryys? Nyhverö aikuisena vanhempana on helposti sellainen, jonka on pakko turvautua väkivaltaan ja tavallista suurempaan voimankäyttöön tai inhimillisyyden ylikävelemiseen, keinojen kaihtamattomuuteen. Jos vahvempi tekee noin, niin voi kuvitella, miten helposti voi heikompi kokea saman asenteen oikeutetuksi, ja koska ei yleensä suoraan sitä vahvinta vastaan, niin edes epäsuorasti. Ihmisten johdossa esikuvat merkitsevät paljon. Esikuvallisuus on tosin nykyään pelleilyä, siis mm kulissien sopivuutta, ja tämän odotusta.


Korjattu 1 bugi.
Terrorismihan on yleensä häviävän järjestelmän/aatteen kuolinkouristus, joskin joskus sitkeä sellainen ja siksi sen pelkääminen nykyisessä mittakaavassa on vahvasti liioiteltua.

Terrorismin syyn voi tiivistää tylyyteen, johon on (merkittävästi ottaen oikeutettu) mahdollisuus. Oikeutus toista tahoa kohtaan ilmenevään brutaliteettiin on asia, jonka perustelut vaihtelevat. Yleensä perustelut tarvitaan, ja ne haetaan, samoin perustelujen hyväksyntä heiltä, joita tarvitaan perustelujen ja toiminnan hyväksymiseen. Edelliset lauseet koskevat terroristeja ja vastapuolta.

Kiusaaminen on esim ilmiö, joka on lähellä terrorismia. Samoin alistus yleensä ja orjuuttaminen. Jos näistä ahtaammista tiloista käsin lähtee liikkeelle kyseenalaisin keinoin, on terroristi. Kokemus voi riittää terroristiksi ajautumiseen, tosin terroristin omaa kokemusta voi olla toisten vaikea ymmärtää "uran" pohjaksi.

Osa terroristeista ei ole kovin ahtaalle vietyjä, vaan enemmän jyräämään pyrkiviä keinoista välittämättä. Ihmisen voimankäyttö perustuu joko (elintärkeän) puolustukseen tai paremman aseman tai olojen hankkimiseen. Terrorismin päässä korostuu puolustuksellisuus, ja valtaapitävällä voimankäytön pääasiallisempi motiivi on etujen varmistaminen, ja mahdollisen lisäedun hankkiminen.

Motiivina puolustuksellisuus ja "etuilu" voivat olla voimakkuuspuoliltaan sitä, mitä ei ehkä aina ajatella. Jos meininki on vielä toiset poissulkevaa, niin etuilu on vietävä hyvin pitkälle loppuun, jotta perusrauhan mahdollisuus olisi selkeä. Tietty perusturva on asia, jota useimmat pyrkivät jotenkin hakemaan. Eri tilanteissa perusturvan toteutuminen merkinnee hiukan eri asioita.

Jos on selkeästi potentiaalinen saamapuolella, syntyy itseä kohti odottavaa painetta, mitä ei usein voi olla huomioimatta. Onkohan vihreän laitumen veto jopa suurempi kuin se, joka aiheutuu omien elintärkeiden asioiden puolustamisesta?

Astetta vaikeampi teema, olipa kummassa leirissä tahansa, tai molemmissa samanaikaisesti.

Terrorismihan on yleensä häviävän järjestelmän/aatteen kuolinkouristus, joskin joskus sitkeä sellainen ja siksi sen pelkääminen nykyisessä mittakaavassa on vahvasti liioiteltua.

Noinkohan on.

Esim. natsit harrastivat koko 20-luvun ja 30-luvun alun terrorismia vastustajiaan kohtaan (muutama tuhat kuollutta ennen valtaannousua!), ja se auttoi heitä nousemaan valtaan puolilaillisin keinoin. Sama koskee muitakin määrätietoisia ja häikäilemättömiä valloittajia.

Ja länsimaisen elämänmuodon houkuttelevuus vähenee kovaa vauhtia, yhtä jalkaa talouden lamaantumisen kanssa. Muualta tulleilla on jo nyt huonot mahdollisuudet päästä kunnolla osallisiksi kulutusjuhlasta, eikä tulevaisuus lupaa parempaa.
Terrorismihan on yleensä häviävän järjestelmän/aatteen kuolinkouristus, joskin joskus sitkeä sellainen ja siksi sen pelkääminen nykyisessä mittakaavassa on vahvasti liioiteltua.


Ehkä jos puhutaan selkeistä ryhmistä hörhöineen.

Valtapeleissä toinen osapuoli on usein väärässäolevaksi, kyseenalaiseksi, toisarvoikseksi ... julistettu. Edelliset puheenvuoroni liittyivät ehkä eniten epätasa-arvoon. Terroristi on toimijana selkeiten vastakkaisuutta sisällään pitävä. Kun kahinaa syntyy, tai pitempiaikaista jonkun ryhmän elinolojen kaventumista, ja siihen liittyy jokin alistava elementti, niin kyseessä on konflikteille ja terrorismille otollinen pohja.

Olosuhteet ovat minusta se pääjuttu, käsittelyn arvoinen asia. Olosuhteet voivat tilanteesta riippuen saada erilaista oireilua kuten terrorismi, sodat, konfliktit, alistamiset, osattomuudet, ...


Terrorismihan on yleensä häviävän järjestelmän/aatteen kuolinkouristus, joskin joskus sitkeä sellainen ja siksi sen pelkääminen nykyisessä mittakaavassa on vahvasti liioiteltua.

Noinkohan on.

Esim. natsit harrastivat koko 20-luvun ja 30-luvun alun terrorismia vastustajiaan kohtaan (muutama tuhat kuollutta ennen valtaannousua!), ja se auttoi heitä nousemaan valtaan puolilaillisin keinoin. Sama koskee muitakin määrätietoisia ja häikäilemättömiä valloittajia.

Ja länsimaisen elämänmuodon houkuttelevuus vähenee kovaa vauhtia, yhtä jalkaa talouden lamaantumisen kanssa. Muualta tulleilla on jo nyt huonot mahdollisuudet päästä kunnolla osallisiksi kulutusjuhlasta, eikä tulevaisuus lupaa parempaa.

Epäilen, räjäyttelivätkö natsit sentään pommeja yleisötapahtumissa summan mutikassa, väkivalta ja vaino kohdistettiin kommunisteihin, juutalaisiin ja muihin vastustajiin. SA-joukot alkoivat jossain vaiheessa rettelöidä liikaa kaduilla, jolloin Hitler tapatti niiden johtajan (Röhm) ja otti ne kontrolliinsa.

Ajatus, että varsinkaan nykyaikana terrorismilla voisi saavuttaa yhtään mitään tavoitteita, on täysin epärealistinen.

Terrorismihan on yleensä häviävän järjestelmän/aatteen kuolinkouristus, joskin joskus sitkeä sellainen ja siksi sen pelkääminen nykyisessä mittakaavassa on vahvasti liioiteltua.


Ehkä jos puhutaan selkeistä ryhmistä hörhöineen.

Valtapeleissä toinen osapuoli on usein väärässäolevaksi, kyseenalaiseksi, toisarvoikseksi ... julistettu. Edelliset puheenvuoroni liittyivät ehkä eniten epätasa-arvoon. Terroristi on toimijana selkeiten vastakkaisuutta sisällään pitävä. Kun kahinaa syntyy, tai pitempiaikaista jonkun ryhmän elinolojen kaventumista, ja siihen liittyy jokin alistava elementti, niin kyseessä on konflikteille ja terrorismille otollinen pohja.

Olosuhteet ovat minusta se pääjuttu, käsittelyn arvoinen asia. Olosuhteet voivat tilanteesta riippuen saada erilaista oireilua kuten terrorismi, sodat, konfliktit, alistamiset, osattomuudet, ...

Terrorismilla pyritään yleensä hidastamaan tai estämään vääjäämätöntä muutosta, jonkun kulttuurin tai elämäntavan hiipumista. Timothy mcVeight oli konservatiivi ja vanhaan paluuta kaipaavat jihadistitkin. Hyvin harvoin mitään uutta ennen kokeilematonta aatetta ajetaan terrorismilla.

Isäni ennusti kauan sitten terrorismin lisääntyvän, koska jännitteiden purkaminen täysimittaisten sotien kautta käy vaikeammaksi. Aika hyvin ennusti.

Terrorismi on merkki epätoivosta ja jäämisestä syrjään yleisestä mielipiteiden vaihdosta niiden jyrkkyyden vuoksi, siis eräänlainen kierre.

Usein terrorismi on myös seurausta ihmisten pakottamisesta liian nopeisiin muutoksiin.

Ja tuo on hyväksyvä näkemys sille, että väkivaltaa käyttämällä voidaan vaikuttaa politiikkaan. Ei Isis ole mikään uhri, se on brutaalia islamismia tarjoava epä-humaani liike, jolle alaistensa hyvinvointi ei merkitse mitään. Se on stalinismin, pol-potismin tai kansallissosialismin kaltainen totalitaarinen liike, joka pyrkii tietynkaltaisen ideologian voittoon huolimatta siitä, millaista hintaa ihmiset siitä maksavat. Isis:n kaltainen terrorismi ei juonnu epäkohdista, se juontuu fanaattisesta ideologiasta.

Jos Isis taistelisi sosiaalisia tai yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan, se pyrkisi luomaan parempaa yhteiskuntaa hallitsemilleen alueille. Jokainen näkee, ettei se sitä edes yritä tehdä. Se on totalitaristinen pakkovalta-aate, jolle toivottavasti ei ole sijaa edes älyllisesti jälkeenjääneissä arabimaissa. Islamin pimeä puoli, vaiko islamin todellinen puoli...? :-\
Terrorismilla pyritään yleensä hidastamaan tai estämään vääjäämätöntä muutosta, jonkun kulttuurin tai elämäntavan hiipumista. Timothy mcVeight oli konservatiivi ja vanhaan paluuta kaipaavat jihadistitkin. Hyvin harvoin mitään uutta ennen kokeilematonta aatetta ajetaan terrorismilla.


On myös anarkistisemmaksi katsottavaa terrorismia. Kun rakenteet rapautuvat, yleinen palvelevuus häviää tai sitä ei ole ollut, syntyy rakoilua sisältä päin. Kun jonkun asiat eivät tule riittävästi huomioiduksi, voi syynä olla muutostuulet ja siihen liittyvä luopuminen, tai vanhan linjan jatkuminen, joka vie tietyn osan syrjään.

Näen yleensäkin valtaapitävien vastaisena tahona sitä ryhmää, joka ei koe olevansa mukana systeemissä, tai ajautuu yhä heikompaan asemaan. Ristiriitatilanteet ja kehkeytymät eivät vaadi silmitöntä terrorismia, ja haitat ovat silti ikäviä. Konfliktointina terroriteot eivät ole ehkä suoraan niitä merkittävämpiä, tosin varautumiset vievät elinoloja tehokkaasti alas.

Punaisten osuus Venäjän historiassa. Natsit Saksassa. Voi vaan kuvitella tahoa, joka on maailmanluokan supertoimija. Miten sellainen kaatuu?


Isäni ennusti kauan sitten terrorismin lisääntyvän, koska jännitteiden purkaminen täysimittaisten sotien kautta käy vaikeammaksi. Aika hyvin ennusti.

Terrorismi on merkki epätoivosta ja jäämisestä syrjään yleisestä mielipiteiden vaihdosta niiden jyrkkyyden vuoksi, siis eräänlainen kierre.

Usein terrorismi on myös seurausta ihmisten pakottamisesta liian nopeisiin muutoksiin.

Ja tuo on hyväksyvä näkemys sille, että väkivaltaa käyttämällä voidaan vaikuttaa politiikkaan. Ei Isis ole mikään uhri, se on brutaalia islamismia tarjoava epä-humaani liike, jolle alaistensa hyvinvointi ei merkitse mitään. Se on stalinismin, pol-potismin tai kansallissosialismin kaltainen totalitaarinen liike, joka pyrkii tietynkaltaisen ideologian voittoon huolimatta siitä, millaista hintaa ihmiset siitä maksavat. Isis:n kaltainen terrorismi ei juonnu epäkohdista, se juontuu fanaattisesta ideologiasta.

Jos Isis taistelisi sosiaalisia tai yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan, se pyrkisi luomaan parempaa yhteiskuntaa hallitsemilleen alueille. Jokainen näkee, ettei se sitä edes yritä tehdä. Se on totalitaristinen pakkovalta-aate, jolle toivottavasti ei ole sijaa edes älyllisesti jälkeenjääneissä arabimaissa. Islamin pimeä puoli, vaiko islamin todellinen puoli...? :-\

ISIS on päivänselvä häviäjä maailmassa, jossa esim naisten oikeudet alkavat olla joka puolella itsestäänselvyys. Ei sitä muuta pieni joukko fanaattisia naiskannattajia.

Koska takapajuiset aatteet pysyvät pystyssä vain pakkovallalla, niillä voi nähdä yhteisiä piirteitä diktatuurien kanssa, mutta menestyvät diktatuurit sisältävät kuitenkin enemmän eteenpäin vieviä elementtejä. Hitler ja Stalin veivät maitaan infrastruktuurin saralla valtavasti eteenpäin.

Terrorismilla pyritään yleensä hidastamaan tai estämään vääjäämätöntä muutosta, jonkun kulttuurin tai elämäntavan hiipumista. Timothy mcVeight oli konservatiivi ja vanhaan paluuta kaipaavat jihadistitkin. Hyvin harvoin mitään uutta ennen kokeilematonta aatetta ajetaan terrorismilla.


On myös anarkistisemmaksi katsottavaa terrorismia. Kun rakenteet rapautuvat, yleinen palvelevuus häviää tai sitä ei ole ollut, syntyy rakoilua sisältä päin. Kun jonkun asiat eivät tule riittävästi huomioiduksi, voi syynä olla muutostuulet ja siihen liittyvä luopuminen, tai vanhan linjan jatkuminen, joka vie tietyn osan syrjään.

Näen yleensäkin valtaapitävien vastaisena tahona sitä ryhmää, joka ei koe olevansa mukana systeemissä, tai ajautuu yhä heikompaan asemaan. Ristiriitatilanteet ja kehkeytymät eivät vaadi silmitöntä terrorismia, ja haitat ovat silti ikäviä. Konfliktointina terroriteot eivät ole ehkä suoraan niitä merkittävämpiä, tosin varautumiset vievät elinoloja tehokkaasti alas.

Punaisten osuus Venäjän historiassa. Natsit Saksassa. Voi vaan kuvitella tahoa, joka on maailmanluokan supertoimija. Miten sellainen kaatuu?

Anarkistinen terrorismi kuten ekoterrorismi on kuitenkin mittasuhteiltaan ja toimintatavoiltaan huomattavan erilaista kuin esim nyt nähty.


Esim. natsit harrastivat koko 20-luvun ja 30-luvun alun terrorismia vastustajiaan kohtaan (muutama tuhat kuollutta ennen valtaannousua!), ja se auttoi heitä nousemaan valtaan puolilaillisin keinoin. Sama koskee muitakin määrätietoisia ja häikäilemättömiä valloittajia.

Ja länsimaisen elämänmuodon houkuttelevuus vähenee kovaa vauhtia, yhtä jalkaa talouden lamaantumisen kanssa. Muualta tulleilla on jo nyt huonot mahdollisuudet päästä kunnolla osallisiksi kulutusjuhlasta, eikä tulevaisuus lupaa parempaa.
Epäilen, räjäyttelivätkö natsit sentään pommeja yleisötapahtumissa summan mutikassa, väkivalta ja vaino kohdistettiin kommunisteihin, juutalaisiin ja muihin vastustajiin. SA-joukot alkoivat jossain vaiheessa rettelöidä liikaa kaduilla, jolloin Hitler tapatti niiden johtajan (Röhm) ja otti ne kontrolliinsa.
Terrorismiksi voidaan kyllä sanoa tätäkin Ranskassa noin kesällä 1944 tapahtunutta:
"Kolmen päivän kuluttua kuullaan, että SS-divisioona "Das Reich", 'valtakunta', on hirttänyt Tulleen marssittuaan yhdeksänkymmentäyhdeksän siviiliä lyhtypylvääseen kostoksi partisaanien iskusta. Tullen sairaalassa maanneet haavoittuneet toverit ammuttiin vielä samana iltana niskalaukauksella. Seuraavana päivänä SS riehuu pienessä Oradour-sur-Glanen kylässä Tullen lähistöllä. SS-miehet surmaavat muutamassa tunnissa kuusisataaneljäkymmentä kaksi kyläläistä, miehiä, naisia ja lapsia. Käskyt näihin rikoksiin antoi SS-kenraali Heinz Lammerding, joka eli sodan jälkeen kaikessa rauhassa Dusseldorfissa, kunnes vuonna 1971 kuoli hyvinvoivana liikemiehenä omassa vuoteessaan. Ranskassa Lammerding tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta Saksan liittotasavallassa häntä vastaan ei käyty oikeutta koskaan."
-Maxim Leo: Talviuni Berliinissä; Itäsaksalaisen perheen tarina,  WS Bookwell, Juva 2010, s. 132-133.
Ääri-islamilaiset ovat perustelleet viime vuodenvaihteen iskuja Pariisiin sillä, että Ranska on vainonnut muslimeja. He katsovat, että isku Ranskaa kohtaan on oikeutettua sotaa, jonka Ranska on itse aloittanut:

"Look at it. It is France that has shared all of America's crimes. It is France that has committed crimes in Mali and the
Islamic Maghreb. It is France that supports the annihilation of Muslims in Central Africa in the name of race cleansing.
They are the party of Satan, the enemies of Allah the Almighty and the enemies of His Prophets - peace be upon them."

https://azelin.files.wordpress.com/2015/09/inspire-magazine-14.pdf

Muslimin henki on amerikkalaisille vähempiarvoinen kuin kristityn henki. Tätä ei suoraan sanota, mutta se käy ilmi siitä, että amerikkalaiset eivät tee ohjusiskuja "kristityn maailman" maihin. Vaikka jossakin Etelä-Amerikan tai Euroopan maassa olisi millainen huumeparoni tai roisto tahansa, joka halutaan vastaamaan teoistaan, maahan ei ammuta summittaisesti ohjusta, roiston tappamiseksi. Ei ainakaan silloin, jos on pienikin mahdollisuus, että joku syytön saa surmansa. Muslimimaihin sen sijaan ammutaan ohjuksia tuon tuostakin, vaikka täysin hyvin tiedetään, että iskuissa kuolee syyttömiä naisia ja lapsia ja vanhuksia. Amerikkalaiset ovat tappaneet sadoittain siviilejä viimeisten kymmenen vuoden aikana.

http://www.washingtontimes.com/news/2015/oct/15/90-of-people-killed-by-us-drone-strikes-in-afghani/

Amerikkalaisten enemmistö hyväksyy maansa toiminnan ja äänestää valtaan poliitikkoja, jotka jatkavat veritöitä. Tätä taustaa vasten on loppujen lopuksi ymmärrettävää, että muslimaailmasta nousee ihmisiä, jotka katsovat sodan Yhdysvaltoja ja sen siviiliasukkaita kohtaan olevan oikeutettua. Sotaa käydään terrorin keinoin. Koska Ranska katsotaan Yhdysvaltain kanssasotijaksi, se saa osansa terrori-iskuista. Sinne on helpompi iskeä. 

En puolustele väkivaltaa missään muodossa. Väkivalta lietsoo väkivaltaa ellei se ole niin armotonta, ettei sen jäljiltä jää ketään, kuka kostaisi.

Koska takapajuiset aatteet pysyvät pystyssä vain pakkovallalla, niillä voi nähdä yhteisiä piirteitä diktatuurien kanssa, mutta menestyvät diktatuurit sisältävät kuitenkin enemmän eteenpäin vieviä elementtejä. Hitler ja Stalin veivät maitaan infrastruktuurin saralla valtavasti eteenpäin.

Onhan tuo ehkä osin totta. Kehittymättömälle yhteiskunnalle jonkinasteinen diktatuuri on toimivampi (vrt. arabimaat) hallintomalli, kuin epätoimiva demokratiayritys. Hyvä diktaattori voi olla parempi kuin huono demokratia, kuten Etelä-Koreassa oli Park Chung-hee:n hallintokaudella 1960-70-luvuilla. En ihaile hänen hallintomalliaan, mutta oikeasti kehitti maataan todella tehokkaasti ja loi tilaisuuden Etelä-Korean nousulle talousjättiläiseksi ja lopulta demokraattiseksi valtioksi. Joskus hyviä diktaattoreja on, kovin harvoin tosin. Diktatuurissa tai "osittaisessa demokratiassa" toki on asteita. Ymmärrän kyllä sen, että sekasortoinen ja heikosti kehittynyt valtio voi hyötyä paremmin "vahvasta johtajasta", kuin heikosta parlamentista. Tavallaan ikävä näin sanoa, mutta silti.

Hitler toki hyötyi siitä, että kv. lama hellitti sopivasti. Saksan taloudellinen nousu ei ollut hänen ansiotaan, Stalin toisaalta myös toteutti sinänsä tarpeellisia uudistuksia veren hinnalla. Vähän veikkaisin, että NL olisi paremmin kasvanut ja teollistunut hieman inhimillisemmällä otteella. En oikein fanita kumpaakaan edellisistä diktaattoreista.

Terrorismissa kovaan vastataan kovalla. Vaikka terrorismin pohjaa on, eikä pohjaan yritetä kovasti vaikuttaa, painottuvat yritykset kuitenkin paljon terroristien kanssa jahmuiluun. On näyttävää antaa takaisin ja olla tekemässä selkeän vastakkaista. Toisaalta terrorismin yhteydessä halutaan ottaa käyttöön myös rakenteellisia ratkaisuja, joiden avulla ilmiötä vastaan voidaan sotia tehokkaammin. Jolloin terrorismin edellytykset senhetkisesti vähenevät, ja se joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja keksimään sen mukaisia toimitapoja.

Sotaan liittyvä painotus terrorismin ilmiössä jalostaa terrorismia. Toisaalta olot muuttuvat ahtaammiksi varautumisen takia. On monenlaisia turvatoimia. Mieleen tulee Israelin tilanne, jossa kahakointi on arkipäiväistynyt. Vaikka on virkavaltaa, niin meininki voi vähän muistuttaa alamaailman olosuhteita, joissa ei aina tiedä, millä tavalla henki voi mennä seuraavana päivänä.

A1.  Valtaapitävä jalostaa ratkaisuillaan terrorismia.
A2.  Valtaapitävä tekee terrorismin mukaisia yleisiä ja näyttäviä varautumisia ja rajoituksia kaikkia koskien.
B1.  Valtaapitävä (valtaan tuomittu) ei suojaudu kaikin keinoin terrorismilta, eikä pyri varmistelun nimissä painottamaan hetkellisesti vaativia toimia, vaan antaa olemassaolevan näkyä ja tuntua, ja miettii välttämisen sijaan osuvia ratkaisuja. Laiskan letkeä malli, jossa asioihin ei suhtauduta täristen, ja halutaan erottaa ideologia ja oman arvon korostus käytännön toimien arkisemmasta, tehokkaasta ja toimivasta palvelevuudesta.

Molemmat A-kohdista ovat ikäviä. Jos ristiriidoissa mennään yhä syvemmälle, jää ristiriidoista synkkä kuva, sillä edes valtaapitävä lupailija ei käytännön tasolla ehkä näytä saavan asioita kuntoon. Ristiidat arkistuvat ja seurauksena on kyynisyys, ja syöksykierteen vankistuminen.

B1 on "heikkoon johtamiseen" liittyvä malli. Ei uhota, ei kauhistella, ei liioitella, ei peloitella, ei tehdä suurta näytöksellisyyttä, ..., vaan tarkkaillaan tilanteita, toimitaan, kokeillaan, haetaan ja mietitään sopivia keinoja. Käytetään valitettavan mahdollisen yhteisöprimitivismin eikä "yhteiskuntapornon" taakse menemisen sijaan oikeasti vaikuttavuutta lisääviä keinoja, ja pyritään luomaan jatkossa toimintaa yhä paremmin osuvaksi ja ilmiöön pureutuvaksi.

B1 tarkoittaa myös sitä, että erilainen toiminta annetaan olla, ja siitä ollaan valmis kärsimään, eikä terroritekoja ja siihen viittaavia painotuta estämään eikä välttämään. Seuraus tästä "hölmöydestä" on se, että kun jotain tapahtuu, on tapahtuman luoja selkeästi jokin ryhmittymä. Tappiota tulee, tosin aiheuttaja saa olla itse terroristi. Toimien ehkäisyssä aiheuttaja ja kuvioiden hankalaksi muuttaja on terrorismia vastaan itse sotiva. Hän tekee yhteisöä kohtaan viime kädessä eri lailla puukottavat toimet niin, että terroriteolle ei ole siinä vaiheessa niin selkeää suoraa mahdollisuutta. Jos uutta terroritekoa varten joutuu miettimään aika lailla uudenlaista, niin uudessa toimintaympäristössä toteutus voi olla kynnyksellistä, tosin jos selkeää motiivia on, tapahtuu sitä jalostumista yhä vain, jne.

Vaikka A-kohdat vievät kokonaisuutta usein sivuraiteelle ja todennäköisemmin pätee mutkistumisen laki, niin toimissa silti ollaan, ja aktiivisuustaso on selkeä. Toiminta lisää hallinnatunnetta, olipa toiminta vaikka jatkuvasti syvenevää. Kun jatkuvasti syvenevän toiminnan tappiot kasvaa riittävästi, seuraa yksilötasolla masennus, joka estää oman tilanteen aktiivista lisänakertamista ja pään seinään lyöntiä. Yhteisötason masennus on jo aika kovaa settiä, ja toisaalta se voidaan kanavoida niin, että aktiivisuuden taakse riittää väkeä. Homma saadaan pidettyä "toimivana".

B1n ei tarvitse olla passiivista, vaan aktiivista ja jämäkkää pidättäytymistä sössimisestä. Gandhi oli tapaus, joka taisi noudattaa passiivista vastarintaa, ja tuloksia taisi syntyä hiukan toiseen tapaan. Yksittäisinä Gandhit ja Mandelat ovat kokonaisuudessa tietysti hmm, tosin jos jo yksittäisinä jotain, niin voihan asiaa hiukan miettiä.

Alkuasukasyhteisöt ovat viisaita ja osaavat toimia övereiksi menevissä asetelmissa. Kun selkeä överiksimenijä osoittautuu kahjoksi, ei häntä enää kohta näy yhteisöstä käsin. Se on loppu. Menetelmä on yllättävän brutaali, tosin sitä ei välttämättä käytetä miten sattu, eikä keinoon ehkä tarvitse käytännössä paljoa turvautua. Itsenäiset ja tasapainoiset yhteisöt voisivat olla esikuvia meille ongelmoiville. Ei tarvita niin paljoa tekniikkaa ja teknologiaa arjen pyörittämiseen, vaan ihan arkisia keinoja ja suhtautumista.

Länsimaat eivät taida kyetä terveiden yhteisöjen mukaisiin toimiin erilaisissa haasteissa. Ignore eri tasoilla on yhteisötoiminto, ja jos yhteisösanaa ei voida oikeasti edes käyttää, vaan on vain välineistöjä, niin sitten miekkaillaan niillä. Ehkä melkoinen suo tarpoa takaisin syntysijoille näissä elämisen kuvioissa sotkuntekemisten ja asioiden välttelyn jälkeen. Härkää sarvista, eikä jatkuvaa pakoilua. Eiköhän ole hiukan rohkeampaa oikeasti?

Laitoin kirjoituksen pohjalta tektiä Usariin: http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206618-lansimaiden-sitoutuminen-erilaisiin-ongelmointeihin



Esim. natsit harrastivat koko 20-luvun ja 30-luvun alun terrorismia vastustajiaan kohtaan (muutama tuhat kuollutta ennen valtaannousua!), ja se auttoi heitä nousemaan valtaan puolilaillisin keinoin. Sama koskee muitakin määrätietoisia ja häikäilemättömiä valloittajia.

Ja länsimaisen elämänmuodon houkuttelevuus vähenee kovaa vauhtia, yhtä jalkaa talouden lamaantumisen kanssa. Muualta tulleilla on jo nyt huonot mahdollisuudet päästä kunnolla osallisiksi kulutusjuhlasta, eikä tulevaisuus lupaa parempaa.
Epäilen, räjäyttelivätkö natsit sentään pommeja yleisötapahtumissa summan mutikassa, väkivalta ja vaino kohdistettiin kommunisteihin, juutalaisiin ja muihin vastustajiin. SA-joukot alkoivat jossain vaiheessa rettelöidä liikaa kaduilla, jolloin Hitler tapatti niiden johtajan (Röhm) ja otti ne kontrolliinsa.
Terrorismiksi voidaan kyllä sanoa tätäkin Ranskassa noin kesällä 1944 tapahtunutta:
"Kolmen päivän kuluttua kuullaan, että SS-divisioona "Das Reich", 'valtakunta', on hirttänyt Tulleen marssittuaan yhdeksänkymmentäyhdeksän siviiliä lyhtypylvääseen kostoksi partisaanien iskusta. Tullen sairaalassa maanneet haavoittuneet toverit ammuttiin vielä samana iltana niskalaukauksella. Seuraavana päivänä SS riehuu pienessä Oradour-sur-Glanen kylässä Tullen lähistöllä. SS-miehet surmaavat muutamassa tunnissa kuusisataaneljäkymmentä kaksi kyläläistä, miehiä, naisia ja lapsia. Käskyt näihin rikoksiin antoi SS-kenraali Heinz Lammerding, joka eli sodan jälkeen kaikessa rauhassa Dusseldorfissa, kunnes vuonna 1971 kuoli hyvinvoivana liikemiehenä omassa vuoteessaan. Ranskassa Lammerding tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta Saksan liittotasavallassa häntä vastaan ei käyty oikeutta koskaan."
-Maxim Leo: Talviuni Berliinissä; Itäsaksalaisen perheen tarina,  WS Bookwell, Juva 2010, s. 132-133.

Tämmöisiä tekoja ei kuitenkaan yleensä kutsuta terrorismiksi, vaikkakin tässä tapauksessakin oli kyseessä terrorismille tyypillinen häviävän järjestelmän epätoivoinen viivytystaistelu. Sitä ei kutsuta, koska se oli terrorismiksi liian menestyksekäs toimenpide antaen ehkä jotain hyötyä ja lisäaikaa.

Terrorismille ei lopultakin ole mitään sen parempaa määritelmää kuin sen täydellinen hyödyttömyys ja epätoivo. Kymmenen ihmistä voi tehdä yhdessä terroriteon, ehkä satakin, tuhat tai ainakaan miljoona ei, koska se tuottaisi jo varmasti jotain tulosta.


Terrorismissa kovaan vastataan kovalla. Vaikka terrorismin pohjaa on, eikä pohjaan yritetä kovasti vaikuttaa, painottuvat yritykset kuitenkin paljon terroristien kanssa jahmuiluun. On näyttävää antaa takaisin ja olla tekemässä selkeän vastakkaista. Toisaalta terrorismin yhteydessä halutaan ottaa käyttöön myös rakenteellisia ratkaisuja, joiden avulla ilmiötä vastaan voidaan sotia tehokkaammin. Jolloin terrorismin edellytykset senhetkisesti vähenevät, ja se joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja keksimään sen mukaisia toimitapoja.

Sotaan liittyvä painotus terrorismin ilmiössä jalostaa terrorismia. Toisaalta olot muuttuvat ahtaammiksi varautumisen takia. On monenlaisia turvatoimia. Mieleen tulee Israelin tilanne, jossa kahakointi on arkipäiväistynyt. Vaikka on virkavaltaa, niin meininki voi vähän muistuttaa alamaailman olosuhteita, joissa ei aina tiedä, millä tavalla henki voi mennä seuraavana päivänä.

A1.  Valtaapitävä jalostaa ratkaisuillaan terrorismia.
A2.  Valtaapitävä tekee terrorismin mukaisia yleisiä ja näyttäviä varautumisia ja rajoituksia kaikkia koskien.
B1.  Valtaapitävä (valtaan tuomittu) ei suojaudu kaikin keinoin terrorismilta, eikä pyri varmistelun nimissä painottamaan hetkellisesti vaativia toimia, vaan antaa olemassaolevan näkyä ja tuntua, ja miettii välttämisen sijaan osuvia ratkaisuja. Laiskan letkeä malli, jossa asioihin ei suhtauduta täristen, ja halutaan erottaa ideologia ja oman arvon korostus käytännön toimien arkisemmasta, tehokkaasta ja toimivasta palvelevuudesta.

Molemmat A-kohdista ovat ikäviä. Jos ristiriidoissa mennään yhä syvemmälle, jää ristiriidoista synkkä kuva, sillä edes valtaapitävä lupailija ei käytännön tasolla ehkä näytä saavan asioita kuntoon. Ristiidat arkistuvat ja seurauksena on kyynisyys, ja syöksykierteen vankistuminen.

B1 on "heikkoon johtamiseen" liittyvä malli. Ei uhota, ei kauhistella, ei liioitella, ei peloitella, ei tehdä suurta näytöksellisyyttä, ..., vaan tarkkaillaan tilanteita, toimitaan, kokeillaan, haetaan ja mietitään sopivia keinoja. Käytetään valitettavan mahdollisen yhteisöprimitivismin eikä "yhteiskuntapornon" taakse menemisen sijaan oikeasti vaikuttavuutta lisääviä keinoja, ja pyritään luomaan jatkossa toimintaa yhä paremmin osuvaksi ja ilmiöön pureutuvaksi.

B1 tarkoittaa myös sitä, että erilainen toiminta annetaan olla, ja siitä ollaan valmis kärsimään, eikä terroritekoja ja siihen viittaavia painotuta estämään eikä välttämään. Seuraus tästä "hölmöydestä" on se, että kun jotain tapahtuu, on tapahtuman luoja selkeästi jokin ryhmittymä. Tappiota tulee, tosin aiheuttaja saa olla itse terroristi. Toimien ehkäisyssä aiheuttaja ja kuvioiden hankalaksi muuttaja on terrorismia vastaan itse sotiva. Hän tekee yhteisöä kohtaan viime kädessä eri lailla puukottavat toimet niin, että terroriteolle ei ole siinä vaiheessa niin selkeää suoraa mahdollisuutta. Jos uutta terroritekoa varten joutuu miettimään aika lailla uudenlaista, niin uudessa toimintaympäristössä toteutus voi olla kynnyksellistä, tosin jos selkeää motiivia on, tapahtuu sitä jalostumista yhä vain, jne.

Vaikka A-kohdat vievät kokonaisuutta usein sivuraiteelle ja todennäköisemmin pätee mutkistumisen laki, niin toimissa silti ollaan, ja aktiivisuustaso on selkeä. Toiminta lisää hallinnatunnetta, olipa toiminta vaikka jatkuvasti syvenevää. Kun jatkuvasti syvenevän toiminnan tappiot kasvaa riittävästi, seuraa yksilötasolla masennus, joka estää oman tilanteen aktiivista lisänakertamista ja pään seinään lyöntiä. Yhteisötason masennus on jo aika kovaa settiä, ja toisaalta se voidaan kanavoida niin, että aktiivisuuden taakse riittää väkeä. Homma saadaan pidettyä "toimivana".

B1n ei tarvitse olla passiivista, vaan aktiivista ja jämäkkää pidättäytymistä sössimisestä. Gandhi oli tapaus, joka taisi noudattaa passiivista vastarintaa, ja tuloksia taisi syntyä hiukan toiseen tapaan. Yksittäisinä Gandhit ja Mandelat ovat kokonaisuudessa tietysti hmm, tosin jos jo yksittäisinä jotain, niin voihan asiaa hiukan miettiä.

Alkuasukasyhteisöt ovat viisaita ja osaavat toimia övereiksi menevissä asetelmissa. Kun selkeä överiksimenijä osoittautuu kahjoksi, ei häntä enää kohta näy yhteisöstä käsin. Se on loppu. Menetelmä on yllättävän brutaali, tosin sitä ei välttämättä käytetä miten sattu, eikä keinoon ehkä tarvitse käytännössä paljoa turvautua. Itsenäiset ja tasapainoiset yhteisöt voisivat olla esikuvia meille ongelmoiville. Ei tarvita niin paljoa tekniikkaa ja teknologiaa arjen pyörittämiseen, vaan ihan arkisia keinoja ja suhtautumista.

Länsimaat eivät taida kyetä terveiden yhteisöjen mukaisiin toimiin erilaisissa haasteissa. Ignore eri tasoilla on yhteisötoiminto, ja jos yhteisösanaa ei voida oikeasti edes käyttää, vaan on vain välineistöjä, niin sitten miekkaillaan niillä. Ehkä melkoinen suo tarpoa takaisin syntysijoille näissä elämisen kuvioissa sotkuntekemisten ja asioiden välttelyn jälkeen. Härkää sarvista, eikä jatkuvaa pakoilua. Eiköhän ole hiukan rohkeampaa oikeasti?

Laitoin kirjoituksen pohjalta tektiä Usariin: http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206618-lansimaiden-sitoutuminen-erilaisiin-ongelmointeihin

Terroristi käy sotaa maailman voimakkainta diktatuuria eli muutosta vastaan ja siksi häviää aina. Kuten olen moneen otteeseen todennut, elämme muutoshakuisten ihmisten hirmuvallassa, jolloin mikään paluu menneeseen esim kalifaatin tms muodossa ei ole pysyvämpänä olotilana enää mahdollista. Koska takaperoisia aatteita on mahdotonta levittää rauhanomaisesti, jää jäljelle vain joukko väkivaltaisia keinoja, joista terrorismi on yksi.

Islam on maailman nopeimmin leviävä uskonto. Niin kauan kuin islam pysyi ns. muhamettilaisissa maissa terrorismi oli pientä, islamin levittäytyessä mm. Eurooppaan terrorimi on tullut Eurooppaan.
Esimerkiksi Islannissa, Alaskassa ja Australiassa terrorismia ei esiinny. Ei siellä ole islamiakaan.

Minä aina hämmästelen näitä, jotka ovat niin historiattomia, että eivät ilmeisesti ole koskaan kuulleet järjetöistä nimiltä IRA ja ETA, nyt vaikka pari lähihistoriasta mainitaksemme.

Tietysti jos sitä mieltä, että esim. näiden kahden järjestön terrorismi on ollut pientä, on tietysti oikeus omaan suhteelliseen käsitykseensä pienestä ja suuresta terrorismista.

T: Xante
Terroristi käy sotaa maailman voimakkainta diktatuuria eli muutosta vastaan ja siksi häviää aina. Kuten olen moneen otteeseen todennut, elämme muutoshakuisten ihmisten hirmuvallassa, jolloin mikään paluu menneeseen esim kalifaatin tms muodossa ei ole pysyvämpänä olotilana enää mahdollista. Koska takaperoisia aatteita on mahdotonta levittää rauhanomaisesti, jää jäljelle vain joukko väkivaltaisia keinoja, joista terrorismi on yksi.

Terrorismi ei ole ideologia, vaan strategia ja yhden terroristi on toisen vapaustaistelija ja kolmannen sotasankari.


Terrorismi ei ole ideologia,....

Ensimmäin kerta pitkään aikaan, jos koskaan, kun päästään pahsti pipi valehtelijamme kirjoittaa jotain paikkansapitävää. Ideologia on todellakin islamismi ja Taha Islam sen Daeshin profeettaa.

Kuinka pitkään aiot juhlia ja ilkkua verilöylyllä? Hienot oli myös poliisin lavasteet! Toivottavasti belgialaiset panevat paremmaksi.....

VA.
Terroristi käy sotaa maailman voimakkainta diktatuuria eli muutosta vastaan ja siksi häviää aina. Kuten olen moneen otteeseen todennut, elämme muutoshakuisten ihmisten hirmuvallassa, jolloin mikään paluu menneeseen esim kalifaatin tms muodossa ei ole pysyvämpänä olotilana enää mahdollista. Koska takaperoisia aatteita on mahdotonta levittää rauhanomaisesti, jää jäljelle vain joukko väkivaltaisia keinoja, joista terrorismi on yksi.


Oliskohan sulla eniten tajunnallisuutta teemaa kohtaan. Jos on, niin mistähän tulee.


Osa ihmisistä tippuu kelkasta, ja tippumista voidaan edistää. Kun tippuva ryhmä on heikoilla jo oman emokulttuurinsa suhteen, niin uudessa tilanteessa ilman selkeää kulttuuriliittymää on olo sitten ehkä kestämättön. Vaihtoehdoksi jää tuo, minkä sanot.

Suomessakin on vähempiosainen ihmisryhmä, joka ottaa raskaasti monikulttuurin ja vieraat ihmisryhmät. Eliitti toivottaa muukalaiset tervetulleeksi, ja kaikilla tulisi olla yhtä kiva vastaanottofiilis. Yhtenäinen maa selviää monikansallisuuden haasteesta, mutta ei maa, joka on revitty kahtaalle.

ISIS on myös irrannainen jostain. Ei ole vaikea veikata. Täällä on kohta joku oma suomalainen ryhmä, jota vastaan tarvitsee käyttää rankempia keinoja. Eiköhän suomalainen ryhmittymä ohjata vasten muukalaisia, jolloin ratkeaa koko yhtälö sopivasti hiekkahauteeseen.

Terrorismi ei ole ideologia, vaan strategia ja yhden terroristi on toisen vapaustaistelija ja kolmannen sotasankari.


Vähän siltä tuntuu minustakin. Jokin osuus ideologialla voi joskus olla. Tai sitten ei oleellisesti ottaen.

Jos strategia, niin mihin sen on tarkoitus osua? Mitä haetaan?

Onko terrorismi tässä?
––––––––––––––––––

Ihmistä ei yleensä länsimaissa saa tappaa seurauksitta ilman hyvää syytä. Jos ihminen päätyy terroristiksi on yleinen lupa tappaa.

Riittää viedä tilanteita sopivasti ahtaalle, että ahtaallaolija turvautuu kyseenalaiseen, jolloin monia lisäkeinoja avautuu mahdolliseksi. Viimeisenä tappo.

Terroristiksi ei lähdetä, jos asiat ovat ok, ja tilanteen takana on selkeä omakohtainen kokemus.

Terroristit tehdään ja sen jälkeen heidät tapetaan. Tai terroristi kasvaa kaikilta huomaamatta, jolloin hänet myös tapetaan. Ellei tee omakohtaista ratkaisua sitä ennen, tai päädy vankeuteen.



Esim. natsit harrastivat koko 20-luvun ja 30-luvun alun terrorismia vastustajiaan kohtaan (muutama tuhat kuollutta ennen valtaannousua!), ja se auttoi heitä nousemaan valtaan puolilaillisin keinoin. Sama koskee muitakin määrätietoisia ja häikäilemättömiä valloittajia.

Ja länsimaisen elämänmuodon houkuttelevuus vähenee kovaa vauhtia, yhtä jalkaa talouden lamaantumisen kanssa. Muualta tulleilla on jo nyt huonot mahdollisuudet päästä kunnolla osallisiksi kulutusjuhlasta, eikä tulevaisuus lupaa parempaa.
Epäilen, räjäyttelivätkö natsit sentään pommeja yleisötapahtumissa summan mutikassa, väkivalta ja vaino kohdistettiin kommunisteihin, juutalaisiin ja muihin vastustajiin. SA-joukot alkoivat jossain vaiheessa rettelöidä liikaa kaduilla, jolloin Hitler tapatti niiden johtajan (Röhm) ja otti ne kontrolliinsa.
Terrorismiksi voidaan kyllä sanoa tätäkin Ranskassa noin kesällä 1944 tapahtunutta:
"Kolmen päivän kuluttua kuullaan, että SS-divisioona "Das Reich", 'valtakunta', on hirttänyt Tulleen marssittuaan yhdeksänkymmentäyhdeksän siviiliä lyhtypylvääseen kostoksi partisaanien iskusta. Tullen sairaalassa maanneet haavoittuneet toverit ammuttiin vielä samana iltana niskalaukauksella. Seuraavana päivänä SS riehuu pienessä Oradour-sur-Glanen kylässä Tullen lähistöllä. SS-miehet surmaavat muutamassa tunnissa kuusisataaneljäkymmentä kaksi kyläläistä, miehiä, naisia ja lapsia. Käskyt näihin rikoksiin antoi SS-kenraali Heinz Lammerding, joka eli sodan jälkeen kaikessa rauhassa Dusseldorfissa, kunnes vuonna 1971 kuoli hyvinvoivana liikemiehenä omassa vuoteessaan. Ranskassa Lammerding tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta Saksan liittotasavallassa häntä vastaan ei käyty oikeutta koskaan."
-Maxim Leo: Talviuni Berliinissä; Itäsaksalaisen perheen tarina,  WS Bookwell, Juva 2010, s. 132-133.

Minusta ei voida sanoa. Olisi hyvä erottaa asiat toisistaan, ja Saksan armeijan suorittamat sotarikokset eivät olleet terrorismia vaan osa muita rikoksia, joista Saksan johto sittemmin sodan jälkeen tuomioistuimessa vastasi. Lisäksi Neuvostoliiton vankileireille kuljetettiin satojatuhansia saksalaisia sotilaita, ja motiiviksi olisi voinut epäillä kostoa, ellei Stalin vainoharhoissaan olisi yhtä ahkerasti tehnyt samaa omille maanmiehilleen.

Terrorismilla on poliittisia motiiveja, ja partisaanien laskeminen siviileiksi sodan oloissa on vähän niin ja näin.

Tarvitaan yleisketju terrorismille. Ehkä pitää kasailla eri ketjuja samaan. Katotaan ...

Tuli mieleen se, että jos terrorismin osuvuus on sittenkin oikea, mutta menetelmät tuomittavia.

Kansan vahvimman mukaan järjestyy asiat ja vahvinta edustaa yhteisö ja jos ei, niin ei ota vastuuta osuudestaan.



Kansan vahvimman mukaan järjestyy asiat ja vahvinta edustaa yhteisö ja jos ei, niin ei ota vastuuta osuudestaan.

Loistava lause muutoin, mutta en ymmärrä siitä yhtään mitään.

Voisiko joku suomentaa.

http://vimeo.com/146428448

Kun konfliktit ovat osa jokapäiväistä arkea kaikkialla, myös meillä, niin syntyy yhä suurempi tarve ja odotus siirtyä selkeisiin kontrollijärjestelmiin, samoin täsmäpommitukseen, jne.


Aivan kuin tarvetta terrorismille olisi. Diktatuuria tai rakennettuja/rakentuneita valtakeskittymiä vastaan on aina selkeän polarisoitunut oppositionaalinen taho, ja jos tahoa vastaan voi taistella selkeämmin ja ristiriidattomammin, on systeemi helpompaa pitää entislaisena.

Sodassa ei kyselle perusteluja, joten jos sodan tmv saa päälle, voi aidosti purkaa syntyneet ja synnytetyt jännitteet sitä kautta. Varsin tehokasta politiikkaa, jos jossain määrin tietoisesti tai tahallisesti edistettyä.
Joo pommivyö päälle ja ostarille/yökerhoon, se vasta on politiikkaa. Oletko idiootti? Kysymys on retorinen, ei tarvitse vastata.