Kirjoittaja Aihe: Feminismi! (nro 2)  (Luettu 30726 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13488
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #880 : ti 03.04.2018, 14:52:48 »
Minähän en pelkää hiiriä enkä ötököitä, enkä ala kirkua edes nähdessäni kyyn viiden sentin päässä. Valitettavasti on naisia, jotka menevät pois tolaltaan kohdatessaan vaarattomia pikku eläimiä. Tunnen myötähäpeää heidän takiaan.

Noh - en nyt sitten tiedä, onko tuo jotenkin erityisesti naisille ominaista tai naisten joukossa tavanomaisempaa. Ainakin vähintään yhtä hölmöjä rajoitteita on miespuolisillakin yksilöillä, vaikka ehkä jokin kulttuurinen mieheys ei sallikaan avoimen hiiripelon ilmaisemista - ehkä - niin helposti miehille. Erityisen rasittavia ovat sellaiset tyypit, jotka olettaa toisille tällaisia pelkoja, vaikka itse yrittäis kertoa, ettei oikeestaan pelkää hiiriä tai jotain. Yks munkin tuttava kertoilee jopa muille, miten mä ”uskallan” olla mökillä yksin, kun on koira turvana. Vaikka kuinka yritän kertoa, etten keksi, mitä mun siellä pitäis yksinäni pelätä oli koira seurana tahi ei. Luultavasti kaupungissa on huomattavasti enemmän vaaroja, joista vois huolestua.

Meillä on ollut aiemmin hiiriä talossa ihan riittämiin. Niitä sitten loukuista on saanut kanniskella roskiin. Toki äkkiarvaamatta jostain kaapista kohti juokseva hiiri voi säpsähdyttää, mutta vain yllättävyyden takia. Ei siksi, että hiirenä olis mitenkään pelottava. Torakat on aika inhoja, mutta en mä sitäkään reaktiota varsinaiseksi peloksi kutsuisi. Hämähäkeissä ei varsinkaan ole mitään pelottavaa ja jos ampiainen joskus eksyy sisälle, niin yleensä minä sen nappaan kiikkiin ja vien ulos. Nykyään meidän koira pitää huolen siitä, että hiiret ei taloon uskaltaudu. Se nääs pistelee ne poskeensa.

Ihan riittävästihän on kaikenlaisia juttuja siitä, miten miehet ei pysty vaihtamaan kakkavaippoja tai saa slaagin nähdessään vessassa (käyttämättömän) tamponin. Mutta ehkä näitäkään ns. humoristisia juttuja ei kannata ihan lopullisena totuutena miehistä ottaa. Luulen, että ihmiset tyypillisesti tekee suht tyynesti asioita, joita heiltä odotetaan ja on aina odotettu. Jos taas oletetaan jonkin olevan hirveän pelottavaa tai vaikeaa tai inhottavaa, se sellaiseksi on helppoa myös oppia kokemaan.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 705
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #881 : ti 03.04.2018, 15:38:28 »
Kyllä niitä inho- ja pelkoreaktiota on joskus miehilläkin. Niistä vaan puhutaan eri tavalla, tai yllättäen siinä ei ole mitään söpöä tai viehättävää, jos mies pelkää tai kammoaa jotakin.

Mutta kuten joku joskus vastasi jonkun vähän söpöilevän hätääntyneeseen päivitykseen siitä, miten kylpyhuoneessa on kammottavan iso kimalainen tai joku vastaava ja mitä mä nyt teen: “Tapa se ja vie sen kamat.”

EDIT: Autocorrect muljautti ton kimalaisen kohdalle ensin ”lomalainen”, mikä teki jutusta vielä astetta absurdimman.
« Viimeksi muokattu: ti 03.04.2018, 15:45:13 kirjoittanut Topi »

socrates

  • Vieras
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #882 : ti 03.04.2018, 15:44:24 »
Jotkut ötökät ovat inhottavia, tosin Suomessa ei onneksi ole esimerkiksi isoja hämähäkkejä. Isot kovakuoriaiset yököttävät. Mökillä näkee joskus kultakuoriaisia ja ne ovat varsinkin lentäessään inhottavia >:(.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2619
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #883 : ti 03.04.2018, 15:47:06 »
Kultakuoriaiset ovat tosi sööttejä kauniin kiiltävine peitinsiipineen. Meillä niitä on näkynyt usein pionien kukissa. En väsy ihailemaan niitä.

Paikalla Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13488
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #884 : ti 03.04.2018, 16:01:06 »
Kyllä niitä inho- ja pelkoreaktiota on joskus miehilläkin. Niistä vaan puhutaan eri tavalla, tai yllättäen siinä ei ole mitään söpöä tai viehättävää, jos mies pelkää tai kammoaa jotakin.

Söpöys ja viehättävyys usein tarkoittaa ikävä kyllä myös oletusta jonkinlaisesta kyvyttömyydestä toimia itse, ottaa vastuuta tai olla toimijana. Kuten Rentun ajatuksessa, että koska naiset pelkää hiiriä, heistä ei ole sotilaiksi. Ajatus ei myöskään syystä tai toisesta koskaan käänny niin, että nainen, joka ei pelkää hiiriä, on vallan sopiva sotilaaksi. Mutta toki myös se, että miespuolinen ihminen todetaan oikeastaan miehisyydessään vajaaksi, jos hänellä on jokin pelko tai kammo, on ikävä maku. En pidä kumpaakaan asennetta erityisen vaalittavana.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2619
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #885 : ti 03.04.2018, 18:22:06 »
Useimmat meistä kauhistuvat  kuolleita hiiriä ja kyitä oli  kyy  sitten elävä tai kuollut.

Kerran käteni osui aivan kyyn viereen kun kumarruin poimimaan metsämansikkaa. En ollut huomannut sitä, ja se pakeni nopeasti paikalta, kuten kaikki muutkin kohtaamani kyyt. Jos olisin sattunut tökkäämään sitä, ehkä se sitten olisi purrut.

Kuollut hiiri (tai kyy) kotona on minustakin epämiellyttävä, varsinkin jollei se ole aivan tuore. Kuolleissa on kuitenkin se etu, että ne on helpompi saada kiinni kuin elävät. Olen tosin kerran ottanut kiinni elävänkin metsähiiren, kun se tuli syystalvella sisälle ja meni keittiössä olevaan roskapussiin tutkimaan mitä hyvää siellä on. Pussin pinnalle jäi näkymään vain innokkaasti heiluva häntä. Suljin pussin suun ja vein hiiren ulos, jossa vapautin sen turvallisen kaukana kotitalostani.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 705
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #886 : ti 03.04.2018, 18:35:18 »
Söpöys ja viehättävyys usein tarkoittaa ikävä kyllä myös oletusta jonkinlaisesta kyvyttömyydestä toimia itse, ottaa vastuuta tai olla toimijana. Kuten Rentun ajatuksessa, että koska naiset pelkää hiiriä, heistä ei ole sotilaiksi. Ajatus ei myöskään syystä tai toisesta koskaan käänny niin, että nainen, joka ei pelkää hiiriä, on vallan sopiva sotilaaksi. Mutta toki myös se, että miespuolinen ihminen todetaan oikeastaan miehisyydessään vajaaksi, jos hänellä on jokin pelko tai kammo, on ikävä maku. En pidä kumpaakaan asennetta erityisen vaalittavana.

On siinä jonkinlainen kytkös kyllä, mutta ei söpöä tai viehättävää ole minusta nimenomaisesti se, että on kyvytön toimimaan tai ottamaan vastuuta. Yhtä hyvin voisi väittää, että 'söpöys' tai siitä puhuminen on tapa katsella erilaisia asioita suopeasti ja hellyydellä. En minä lähtisi sanomaan, että suopeus tai hellyys itsessään ovat pahoja asioita, vaikka tietenkin liialla hyysäämisellä voi joskus olla passivoiviakin vaikutuksia.

Vastaavasti väitän, että ajatukseen naisen 'söpöydestä' tai viehättävyydestä jossain tilanteessa ei automaattisesti tai väistämättä jotenkin katalasti sisälly sitä, ettei nainen tai myös kyseinen nainen voi olla hyvä sotilas. Sitä on vähän vaikea määritellä, mihin 'söpöys' tai tällainen viehättävyys perustuu, mutta sitä on toisaalta miehissäkin. On sellaista japanilaisten piirrettyjen söpöilevää söpöilyä, mutta yhtä lailla söpöys voi olla sitäkin, että tuo itseään jollain vähän erikoisella tavalla esiin ja sitä vain katsotaan lempeästi, suopeasti tai kiintimyksellä. Voi paljastaa itsestään jotain, ja se voi sinänsä olla urheaakin, ja se 'söpöys' on kuitenkin lähinnä sellainen vähän vaaleanpunainen tapa katsella koko asiaa.

Kyllä sitäkin on, että nainen näkee yhtäkkiä jossain miehen vähän orvossa piirteessä, pienessä heikkoudessa tai jossakin jotain 'söpöä', tai vähän ujoissa hymyssä tai jossakin eleeessä. Sekin on yhtä lailla söpöyttä. En nyt lähtisi tätä kovin kovaan ääneen toitottamaan, mutta sen sijaan että kritisoi söpöydestä tai viehättävyydestä puhumista tai naiseen lempeästi suhtautumista jonain keinona alistaa tai passivoida. voi myös kysyä onko mahdollista, että naisilla itsellään on itse asiassa miehiä raadollisempi tai jotenkin vähemmän 'söpöyttä' meissä aikuisissa näkevä tapa katsella maailmaa kuin miehillä. En siis allekirjoita tätä ihan täysin, mutta voi sitä minusta laajemminkin kysyä, mistä se epäsuhta tässä johtuu.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8513
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #887 : pe 11.05.2018, 18:25:26 »
Suomen kuvalehdessä on mainio artikkeli "kulttuurisesta omimisesta", suosittelen kiinnostuneita lukaisemaan. Se, että laitoin aiheesta juuri tähän ketjuun ei ole mikään vahinko, tai muutenkaan perusteetonta.

Tätä rumpua ei saa käyttää.

"Tampereen yliopiston naistutkimuksen professori Johanna Kantola ei osaa kertoa, miten kulttuurinen omiminen määritellään ja mistä käsite on ilmestynyt.
Hän kehottaa kysymään saamelaisen nykyrunouden saamelaiskuvastosta väitelleeltä Kaisa Ahvenjärveltä. Ahvenjärvi on kirjoittanut kulttuurisesta omimisesta Politiikasta-lehteen.
Hänkään ei osaa vastata.
Ahvenjärvi suosittelee kääntymään Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian professorin Laura Huttusen puoleen.
Käsitteen tausta ei ole tieteessä, Huttunen sanoo. Kulttuurinen omiminen ei ole yhteiskuntatieteellinen tai tieteellinen käsite ylipäätään.
”Se on yhdysvaltalainen, eri kulttuuriryhmien kamppailuissa käytetty termi.”
 ”Aika ristiriitainen ja monin tavoin huono.”
 Huttusen mielestä käsite antaa ymmärtää, että maailma jakaantuisi selvärajaisiin kulttuureihin, joilla kaikilla olisi oma ikiaikainen sisältönsä. Eri kulttuurit elelisivät omissa laatikoissaan.
 ”Mutta näin maailma ei toimi. Koko meidän kulttuurimme on lainaa, muuntelua ja yhdistelyä.”
 Käsite tuntuu sekoittavan ainakin toiseuden esittämisen, kapitalismikritiikin, taidekritiikin, valta-analyysin ja kulttuurihistorian.
”Kulttuurista omimista on käytetty kuvaamaan erilaisia ja epäsymmetrisiä asioita”, Huttunen sanoo.
”Siksi se onkin tutkijan näkökulmasta hirveän hankala käsite, ei mikään analyyttinen väline.”


Kirjoitan aiheesta lisää, jahka ehdin.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 5319
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #888 : pe 11.05.2018, 18:56:24 »
Renttu kirjota aiheesta, kun ehdit.

Onneksi täällä on muitakin ja muunlaisia kirjoittelijoita.

Socru ja erki halusivat vaan nussia ja nuolla perseitä ja ihmetellä kulliansa, että sopiiko se tohon oksanreikään?

Sillä tavalla on ihmisten eriarvoinen kohtelu mennyt keskustelufoorumeillakin eteenpäin.

Pelkä piereskely ja nusimine ja pilujen nuolenta ja pers reikien esitely ja  pasha imemine ei enää riit, ekile riiti, socrun puolests

Socrun mielestä tuo kaikki riitti ja oli hyväksyttävää ??
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8513
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #889 : pe 11.05.2018, 19:32:47 »
Kuten hattara-aivojen jutskissa yleisemminkin, hankkeiden alkuperäinen ajatus on hyvä, mutta matkan varrella se muuttuu vähintään hölmöksi, pahimmillaan omaksi irvikuvakseen. Feminismi elää tunnepuheesta, ei niinkään rationaalisuudesta.

Edellisessä artikkelissa kulttuurinen omiminen esiteltiin ""alkuperäisestä kontekstista irrallaan, hyötymistarkoituksessa". Siis ikään kuin mitätöidään jonkin kulttuurin erityispiirteitä (Hyötymistarkoituksessa) ja samalla yleisemmin mitätöidään sen kulttuurin olemassaoloa. Perkele, eihän jokin saamelaisrummun käyttäminen saamelaiskulttuurin ulkopuolella (Suomalaisen yliopiston kampuksella) ole tällaista, vaan se on pikemminkin sen kulttuurin esiintuomista! Sama pätee mielestäni Herra Heinämäen intiaanikuvioon.

Jos kirjoittaisin kirjan jossa kuvataan pääasiassa suomalaisia heteromiehiä, niin joku tietenkin loukkaantuu siitä (Kerjää todellisuudessa vain huomiota lahjakkaampiensa kustannuksella). En ole teoksessani huomioinut tarpeeksi ryhmiä Z, Y ja Z! Jos taas kirjoittaisin ryhmistä X, Y ja Z, niin sitten muka loukkaannutaan siitä, että olen ilman oikeutta kuvannut näitä ryhmiä erilaisina ja kenenkä mielestä ja luvalla?!

Samaa lässytystä oli uuden Tuntemattoman sotilaan kanssa, kun joidenkin idioottien mielestä siinä ei olliut tarpeeksi naisia. No voi vittu, sodassa nyt ei ollut niin paljon naisia, ja heidän sodanajan tehtävänsä oli muutenkin sotilaiden tuki- ja aputoimintoja, eivät sotimisen ydintä.

Entä jos laitetaankin koko juttu silleesti sileäksi, että nämä kitisijät ja mukaloukkaantujat tekevät itse parempia sanoituksia, sävellyksiä, taidetta ja taide-esityksiä, käsikirjoituksia, bändejä ja teatteri-esityksiä, että ei tarvitse valittaa. Esimerkiksi Heikki Salo on Suomen parhaita eläviä sanoittajia, siitä vain tekemään parempaa tekstiä kuin hän, jos kerran lapsille (!) suunnattu iloittelu ja hyvän mielen tuottaminen niin ahdistaa.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13725
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #890 : pe 11.05.2018, 22:00:54 »
Nykyään on niin trendikästä loukkaantua ja kärsiä, vaikka ihan toisten puolesta. Ei kärsimystä tarvitse syntyä, kunhan joku feministinaistoimittaja kokee hyvän tilanteen luoda uhriutumisaihe HS:n tai YLE:n sivuille.
https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/


"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 705
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #891 : pe 11.05.2018, 22:30:41 »
Huolimatta siitä, mitä naistutkimuksesta tai akateemisista feministeistä on täälläkin välistä kirjoiteltu, mun mielestä jutussa kuvattu kysymyksen forwardaus-ketju yliopistolla oli jotenkin hieno juttu sinänsä.

Lämään alle vielä ehkä kyseenalaisen pitkän sitaatin SK:n jutusta. Jatkuu suoraan siitä, mihin Rentun lainaus päättyy. Huttusen sanottava ei ihan siihen rajoittunut kuitenkaan, että "kulttuurisen omimisen" käsite on huono tai että kaikki tämä keskustelu täysin typerää tai turhaa:


Lainaus
Huttusen mielestä käsite antaa ymmärtää, että maailma jakaantuisi selvärajaisiin kulttuureihin, joilla kaikilla olisi oma ikiaikainen sisältönsä. Eri kulttuurit elelisivät omissa laatikoissaan.

”Mutta näin maailma ei toimi. Koko meidän kulttuurimme on lainaa, muuntelua ja yhdistelyä.”

Käsite tuntuu sekoittavan ainakin toiseuden esittämisen, kapitalismikritiikin, taidekritiikin, valta-analyysin ja kulttuurihistorian.

”Kulttuurista omimista on käytetty kuvaamaan erilaisia ja epäsymmetrisiä asioita”, Huttunen sanoo.

”Siksi se onkin tutkijan näkökulmasta hirveän hankala käsite, ei mikään analyyttinen väline.”

Silti. Huttunen ei halua teilata kulttuurisesta omimisesta puhuvia.

”Käsitteen kautta halutaan varmaan nostaa esiin ongelmia, jotka ovat oikeita”, hän sanoo.

”Siksi en haluaisi sanoa, että tämä keskustelu on ihan tyhmää, vaikka tässä on sellaisia piirteitä. Pitää kuunnella herkällä korvalla, mihin keskustelulla halutaan kiinnittää huomiota.”

Vaikka ei sinällään ole mikä analyysi sanoa, että tämä tai tuo on kulttuurillista omimista, ehkä siinä pyritään nostamaan esille joku oma huoli tai tarkemmin analysoimaton moraalinen reaktio esiin. Sitten pitäisi vielä pystyä keskustelemaan siitä, miksi itselle tulee tällainen reaktio, mikä sen tarkkaan ottaen herättää ja mistä nyt oikeastaan on kyse.

Sehän on tietysti ihan OK, jos joku ei kolahda tai ei tykkää jostakin. Mutta se tuntuu kummalliselta, että katsoisi itse pystyvänsä aina niin selvästi näkemään, mikä varsinkin jossain taiteessa on moraalista ja mikä ei. Ei se ole niin helppoa sanoa objektiivisesti, millaisena joku työ jonkin esittää, ja siinähän niitä merkityksiä asioille antaa yhtä lailla viestin vastaanottaja kuin lähettäjäkin.

Jos Elvis ammentaa mustien musiikista, sen voi joku nähdä niin, että se on epäautenttista tai jonkinlaista hyväksikäyttöä tai jotain. Mutta mihin tämmönen sitten lopulta johtaa? Siinähän on kyse yhtälailla ihmisten itsensä sovinnaisuudesta ja käsityksistä siitä, minkälainen on hyvää tai sopivaa. Elviksen olisi pitänyt tehdä kantria tai keksiä jotain enemmän "omaa", on hävytöntä että valkoinen mies tuolla tavalla keikuttaa lantiotaan, ja eihän tästä nyt tule mitään.

Autenttisuus ja se, millä joku vaikeasti määriteltävä "respekti" lopulta ansaitaan, on muutenkin aika mielenkiintoinen kysymys. Useimpien mielestä esimerkiksi Bob Dylan on artistina uskottava ja fiksu ja mitä kaikkea. Siltä hyväksytään se, että sillä oli kristinuskoon heräämisen vaihe, ja että vanhoilla päivillään siitä ei oikein kukaan ota enää selvää. Mutta alun perinhän se keksi koko Bob Dylan -hahmon omasta päästään, keksi sen tavallaan omaksi taiteilijapersoonakseen, joka alussa imitioi Woody Guthrieta, coveroi sen biisejä ja niin pois päin. Oikeastaan yritän kai sanoa, että taiteelliseen tekemiseen monesti liittyy sellainen itsensä keksiminen, tietynlainen "swagger" ja se, että tekee vain jotain omaa juttuaan. Se jää sitten muiden arvioitavaksi, onko se naurettavaa pelleilyä vai ei, mutta jotenkin vaikea sanoa, mikä nyt lopulta on omasta itsestä lähtevää ja tässä mielessä autenttista ja mikä taas jonkinlaista roolin ottamista tai teeskentelyä.

Robert Zimmermanin eli Bob Dylanin tapauksessa koko hommaa voi oikeastaan katsella siltäkin kannalta, että kaveri kasvaa jossain kylmän sodan ajan Minnesotan maaseudulla juutalaisena ja tavallaan pakenee juuri tätä omaa taustaansa ja kaikkea siihen liittyvää.

Lapsena minulle luettiin David Eddingsin fantasiakirjoja. Ne kirjoitettiin suureksi osaksi kylmän sodan aikaan, ja se kyllä näkyy. Hiljattain luin jonkun arvion niistä, jossa koko tuotanto käytännössä tyrmättiin sillä, että kirjoissa naishahmot ovat niin stereotyyppisen naisellisia, eli tavallaan koko kirjailijan tuotanto on käytännössä seksististä propagandaa siitä, millaisia naisten pitäisi olla. Kirjoissa on yksi naishahmo, joka erityisesti nauttii ruuanlaitosta eikä niissä ole yhtään ruuanlaitosta erityisesti kiinnostunutta miestä.

Minusta koko tämä kritiikki tuntui vähän kohtuuttomalta. Eddingsin kirjat ovat melko ideaköyhiä siinä mielessä, että niissä aika pitkälle samoja ajatuksia toistellaan kirjasta toiseen. Samoin myös hahmojen luonnehdinta on tavallaan latteaa siinä mielessä, että niitä luonnehditaan kerta toisensa jälkeen aika lailla samoilla fraaseilla. Tällä luodaan kai tietyllä tapaa tuttuuden tunnetta, ja se on aika yleistä hittikirjasarjoissa muudenkin. Lisbeth Salanderista sanotaan aina samoja asioita ja sillä on aina se sama "vino hymy" tai "skeva leende", Eddingisillä Belgarath rahnuttaa partaansa, Silkillä on iso nenä joka värisee kun se innostuu ja niin pois päin.

Jos näistä kirjoista yrittää lukea jotain "moraalia" tai "maailmankuvaa" tai sellaista kirjailijan arvomaailmaan liittyvää laajempaa sanomaa, kai silloin pitää myös katsoa vähän näitä pintatason toistuvia luonnehdintoja syvemmälle ja nimenomaan yrittää löytää sieltä se, milloin jossain ilmeneekin jotain ristiriitaista tai uutta tai vähän pitemmälle ajateltua.

Ei siinäkään kai mitään vikaa ole, jos jotakuta ärsyttää ihan sanomattomasti tällainen ohut ja toistoon perustuva hahmoluonnehdinta tai erityisesti itselle niistä välittyvä naiskuva tai jokin muu asia. Tai jos Harry Potter tai Eddings tai Millennium trilogia tuntuu tällaisten seikkojen takia ihan sietämättömältä paskalta.

Mutta siis... jotenkin näissä hommissa alkaa tuntua aika ahtaalta ja ahdistavalta se, jos ensimmäinen kriteeri arvioida kaikkea mahdollista on miettiä jotain sukupuolten tai kulttuurien representaatioita ja etsiä niistä ongelmia. Varmaan niillä tyypeillä on kuitenkin ollut omat syynsä tehdä näitä töitään.

Dylanilta tai joltain sen tuttavalta oli muuten jossain dokkarissa aika oivallinen kommenti, kun todettiin, että pohjimmiltaanhan halussa tehdä musiikkia oli kyse naisten kosiskelusta. Varmaan pätee pitkälle Elvikseenkin, ja joku voi tietysti yrittää suhteuttaa Elpan musiikillisen tuonnon arvoa siihen, että tämä oli erityisen mieltynyt nuoriin teinityttöihin, niin että läheisimmät suhteet uran aikana alkoivat tyypillisesti tytön ollessa 13 tai 14. Onhan sekin ehkä paheksuttavaa, mutta liittykö tämä välttämättä ihmisten omiin kokemuksiin Elviksen musiikista tai pitäisikö liittyä?

Melkoinen "wall of text" silkkaa shaissea taas. Mutta tulipa vielä mieleen noissa suurta yleisöä tavoittelevien kirjasarjojen ohuista ja toisteisista luonnehdinnoista, että tavallaan se luo tuttuuden tunnetta henkilöhahmoihin sanomatta niistä oikeastaan mitään. Jos fokus halutaan pitää juonessa, ehkä se joskus jopa palvelee tätä, kun lukijaan iskostetaan vain tiettyjä hyvin täsmällisiä mielikuvia hahmoista ja loppu jätetään avoimeksi selittelemättä tai puimatta sitä ollenkaan.

Ja edelleen näistä representaatioiden vinoutuneisuudesta: Yhtä lailla Eddingsin tai vaikka George R.R. Maritininkin teoksia voisi "kritisoida" siitä, että niissä ei käsitellä kuvataidetta juuri ollenkaan. On musiikkia ja tekstejä luetaan, mutta missä ovat maalarit ja kuvanveistäjät? Eikö sen pitäisi olla ihan yhtä vanhaa perua ja kulttuurien kannalta olennaista?

Alun perin piti vain sanoa, että ehkä tähän "kulttuurilliseen sensitiivisyyteen" ei kumminkaan ihan niinkään tarvitse suhtautua, että kaikki siihen liittyvä on typerää tai palautuu siihen, että lahjattomat katkeruuttaan marmattaa ja haluaa tuntea itseään älykkäiksi. Usein siinä menee puurot ja vellit sekaisin, ja olisi hedelmällisempää palauttaa keskustelu esteettiseen tai vähän enemmän kyseenalaistaa omaakin ajattelua. Mutta sitten homma kulkee tavallaan kahteen suuntaan: Usein jollekin joka lukkaantuu tai häiriintyy esimerkiksi "kulttuurillisesta omimisesta" tai muunlaisesta noloksi tai vääräksi mieltämästään, koko teoksen kokeminen muuttuu jotenkin kivuliaaksi, tukalaksi, kiusalliseksi, ärsyttäväksi, jne. Samalla tavalla jos miehenä kuuntelee jonkun feministin voimakasta kannanottoa jostakin, saattaa herätä aika voimakas vastustus sille, mitä se yrittää joistain havainnoistaan tai kokemuksistaan sanoa. Ehkä se koko henkilö ärsyttää tai jotakin muuta vastaavaa. Väittäisin että taiteen arvostelussa vaikka "kulttuurillisesta omimisesta" on kenties vähän samanlainen efekti. Kummassakin tapauksessa ärsytyksen tai tunnereaktion sietäminen tai siitä yli pääseminen voi olla vähän vaikeaa. Mutta sitten taas toisaalta se ei ole mikään analyysi vaan pelkkä tunnereaktio, jos käytännössä sanoo vain, että tämä herättää vastustusta tai tuntuu ikävältä.

Jos itse voi sanoa, että tuo feministi on nyt ihan kujalla ei ymmärrä mistään mitään tai sillä on faktat hukassa ilman, että jaksaa yrittää kärvistellä ja päästä perille siitä, mitä se yrittää sanoa tai mitä se lopulta ajattelee, miten silloin voi oikeastaan marista siitä, että jostain taideteoksen piirteestä kiusaaltuva ei malta tehdä samaa? No, ehkä tämä on tyhmä rinnastus. Samanlaisesta sinnikkyyden puutteesta yhtä lailla on kyse, ja kuten Renttukin sanoo, ei kai kenelläkään ole loputtomasti aikaa märehtiä jotain sellaista, joka nyt vain tuntuu ns. "ihan paskalta".

Kumminkin, alla on esimekki brasilialaisen feministin puheenvuorosta joka tietysti liittyy tilanteeseen siellä ja hänen omiin kokemuksiinsa, mutta kumminkin. Itse huomasin aluksi jossain mielessä kiusaantuvani tai ärsyyntyväni koko videosta. Mutta samalla tavalla kuin jonkin taideteoksen kanssa, varsinkin jonkun tällaisen pienen ärsytyksen läpi — joka voi tässä liittyä vaikka henkilön esiintymistapaan, kielen ja esimerkkejen vierauteen, välitekstejen visuaaliseen ulkoasuun tai englanninkielisen tekstityksen (muistakaa laittaa päälle) välillä vähän kömpelöihin muotoiluihin — voi olla aika haastava yrittää päästä kiinni siihen, minkälainen käsitys asioista on puheen taustalla ja mikä siinä on tai ei ole lopulta paskaa.

NÃO VAI TER CONFETE, AMIGÃO (It won't make any difference, honey)
« Viimeksi muokattu: pe 11.05.2018, 22:42:09 kirjoittanut Topi »

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13725
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #892 : la 12.05.2018, 00:09:09 »
Elvis otti vaikutteita mustien musiikista, Afrikka ottaa oppia länsimaisesta sivistyksestä. Koko keskustelu kulttuurisesta omimisesta on pelkkää poliittista teatteria, jota ei pitäisi ottaa vakavasti. Totta kai kulttuurit vaikuttavat toisiinsa. Hyvistä asioista pitää oppia, vain hyvistä siis.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Paikalla Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13488
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #893 : la 12.05.2018, 08:01:24 »
Söpöys ja viehättävyys usein tarkoittaa ikävä kyllä myös oletusta jonkinlaisesta kyvyttömyydestä toimia itse, ottaa vastuuta tai olla toimijana. Kuten Rentun ajatuksessa, että koska naiset pelkää hiiriä, heistä ei ole sotilaiksi. Ajatus ei myöskään syystä tai toisesta koskaan käänny niin, että nainen, joka ei pelkää hiiriä, on vallan sopiva sotilaaksi. Mutta toki myös se, että miespuolinen ihminen todetaan oikeastaan miehisyydessään vajaaksi, jos hänellä on jokin pelko tai kammo, on ikävä maku. En pidä kumpaakaan asennetta erityisen vaalittavana.

On siinä jonkinlainen kytkös kyllä, mutta ei söpöä tai viehättävää ole minusta nimenomaisesti se, että on kyvytön toimimaan tai ottamaan vastuuta. Yhtä hyvin voisi väittää, että 'söpöys' tai siitä puhuminen on tapa katsella erilaisia asioita suopeasti ja hellyydellä. En minä lähtisi sanomaan, että suopeus tai hellyys itsessään ovat pahoja asioita, vaikka tietenkin liialla hyysäämisellä voi joskus olla passivoiviakin vaikutuksia.

Vastaavasti väitän, että ajatukseen naisen 'söpöydestä' tai viehättävyydestä jossain tilanteessa ei automaattisesti tai väistämättä jotenkin katalasti sisälly sitä, ettei nainen tai myös kyseinen nainen voi olla hyvä sotilas. Sitä on vähän vaikea määritellä, mihin 'söpöys' tai tällainen viehättävyys perustuu, mutta sitä on toisaalta miehissäkin. On sellaista japanilaisten piirrettyjen söpöilevää söpöilyä, mutta yhtä lailla söpöys voi olla sitäkin, että tuo itseään jollain vähän erikoisella tavalla esiin ja sitä vain katsotaan lempeästi, suopeasti tai kiintimyksellä. Voi paljastaa itsestään jotain, ja se voi sinänsä olla urheaakin, ja se 'söpöys' on kuitenkin lähinnä sellainen vähän vaaleanpunainen tapa katsella koko asiaa.

Kyllä sitäkin on, että nainen näkee yhtäkkiä jossain miehen vähän orvossa piirteessä, pienessä heikkoudessa tai jossakin jotain 'söpöä', tai vähän ujoissa hymyssä tai jossakin eleeessä. Sekin on yhtä lailla söpöyttä. En nyt lähtisi tätä kovin kovaan ääneen toitottamaan, mutta sen sijaan että kritisoi söpöydestä tai viehättävyydestä puhumista tai naiseen lempeästi suhtautumista jonain keinona alistaa tai passivoida. voi myös kysyä onko mahdollista, että naisilla itsellään on itse asiassa miehiä raadollisempi tai jotenkin vähemmän 'söpöyttä' meissä aikuisissa näkevä tapa katsella maailmaa kuin miehillä. En siis allekirjoita tätä ihan täysin, mutta voi sitä minusta laajemminkin kysyä, mistä se epäsuhta tässä johtuu.

Johtusikohan se juuri rentuista, jotka solmii yhteen hiirikammon, naiseuden ja kelpaamattomuuden sotilaaksi aika suoraan ja mutkia oikoen? JOhtuisiko myös siitä, että aika usein tällainen ajatusmalli johtaa siihen, että naiselta halutaan nimenomaan söpöyden piilottamista ja hylkäämistä hintana siitä, että ”pääsee” vaikkapa johtaviin tehtäviin? Täytyy olla kovaakin kovempi ja välttää kaikkea söpöä muistuttavaakin, jos haluaa ”uskottavuutta” tai tehdä ”asiantuntevan vaikutelman”. Tosin ihan samalla tavallahan miehiltä odotetaan herkkyyden ja heikkouden piilottamista. Meillä on aika tiukka ja tiettyjä inhimillisiä piirteitä hylkivä mielikuva siitä, millainen pitää olla ollakseen uskottava, johtajaainesta, alansa asiantuntija ja osaaja, pätevä ammattilainen jne. Miehillä se ikävän usein tarkoittaa jopa sitä, että ollakseen ”pätevä” miehenä, pitää olla karski, kova ja lähes tunteeton. Silmä saa kostua vain lipunnostossa jääkiekkomestaruuden hetkellä.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8513
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #894 : la 12.05.2018, 14:08:33 »
Mutta siis... jotenkin näissä hommissa alkaa tuntua aika ahtaalta ja ahdistavalta se, jos ensimmäinen kriteeri arvioida kaikkea mahdollista on miettiä jotain sukupuolten tai kulttuurien representaatioita ja etsiä niistä ongelmia.
Mikäli haluat että luen postauksiasi, niin älä ihmeessä kirjoita tuommoisia pitkiä jaariteluja.

Kaikkein seksistisimpiä ovat juuri nämä sukupuoliroolittajat ja ammattiloukkaantujat.

Amerikkalainen sekapäisyyden karnevalisointia tämäkin: Seksuaalisen ahdistelun asiantuntija: ”Vauvalta pitää kysyä lupa ennen vaipanvaihtoa” (stara.fi). En käsitä, miksi tällekin mielisairaalle ja kanssasiskoilleen ylipäätään suodaan mitään lähetysaikaa. Itse soin sitä tässä juuri sen verran, että esitän siitä oman mielipiteeni.

Hesarissa on artikkeli "Kuka saa käyttää sulkapäähinettä ja saako enää sanoa intiaani? HS selvitti, miten Pohjois-Amerikassa puhutaan alkuperäiskansojen oikeuksista". Siitä seuraavaa: "Kanadassa on Humalajoen mukaan viime aikoina kohistu siitä, että Quebecissa ja Ontariossa on paljon ”feikki-intiaaneja”, jotka väittävät kuuluvansa alkuperäiskansaan jonkun etäisen esivanhemman perusteella mutta joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä nykyiseen alkuperäiskansayhteisöön".

Suomessa on puolustettu sitä, että saamelaisilla on itse oikeus määritellä, kuka on saamelainen.

Hupsista, mitäs siinä sitten tapahtuikaan? Aivan, näin monikulttuurisuuden kannattajat antoivatkin äärioikeistolle vahvan ja validin aseen, että esimerkiksi maahanmuuttaja tai hänen jälkeläisensä ei voi koskaan olla suomalainen.

Saamelaisuus kuitenkin määritellään saamelaiskäräjälaissa:

"3§Saamelainen

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa".

(Finlex/Laki saamelaiskäräjistä).
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Paikalla Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13488
Vs: Feminismi! (nro 2)
« Vastaus #895 : la 12.05.2018, 14:22:17 »
Mutta siis... jotenkin näissä hommissa alkaa tuntua aika ahtaalta ja ahdistavalta se, jos ensimmäinen kriteeri arvioida kaikkea mahdollista on miettiä jotain sukupuolten tai kulttuurien representaatioita ja etsiä niistä ongelmia.
Mikäli haluat että luen postauksiasi, niin älä ihmeessä kirjoita tuommoisia pitkiä jaariteluja.

Kaikkein seksistisimpiä ovat juuri nämä sukupuoliroolittajat ja ammattiloukkaantujat.

Amerikkalainen sekapäisyyden karnevalisointia tämäkin: Seksuaalisen ahdistelun asiantuntija: ”Vauvalta pitää kysyä lupa ennen vaipanvaihtoa” (stara.fi). En käsitä, miksi tällekin mielisairaalle ja kanssasiskoilleen ylipäätään suodaan mitään lähetysaikaa. Itse soin sitä tässä juuri sen verran, että esitän siitä oman mielipiteeni.

Hesarissa on artikkeli "Kuka saa käyttää sulkapäähinettä ja saako enää sanoa intiaani? HS selvitti, miten Pohjois-Amerikassa puhutaan alkuperäiskansojen oikeuksista". Siitä seuraavaa: "Kanadassa on Humalajoen mukaan viime aikoina kohistu siitä, että Quebecissa ja Ontariossa on paljon ”feikki-intiaaneja”, jotka väittävät kuuluvansa alkuperäiskansaan jonkun etäisen esivanhemman perusteella mutta joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä nykyiseen alkuperäiskansayhteisöön".

Suomessa on puolustettu sitä, että saamelaisilla on itse oikeus määritellä, kuka on saamelainen.

Hupsista, mitäs siinä sitten tapahtuikaan? Aivan, näin monikulttuurisuuden kannattajat antoivatkin äärioikeistolle vahvan ja validin aseen, että esimerkiksi maahanmuuttaja tai hänen jälkeläisensä ei voi koskaan olla suomalainen.

Saamelaisuus kuitenkin määritellään saamelaiskäräjälaissa:

"3§Saamelainen

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa".

(Finlex/Laki saamelaiskäräjistä).

Milläköhän periaatteella Renttu ajattelee olevan jotenkin tärkeää, lukeeko hän jonkun ”jaarituksia”. Kuinkakohan moni hänenkään kommentistaan luki nuo lainaukset laista...