Kirjoittaja Aihe: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 2)  (Luettu 20405 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 4688
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 2)
« Vastaus #880 : su 23.07.2017, 12:43:14 »
Rakkauden pitäisi kaiketi olla sellaista ettei se aiheuta mitään muita, kuten vihaa,-himoa-ja niitä kaikkia sen seuralaisia. Rakkaudessaan pettynyt kuitenkin usein syyllistyy kaikenlaisiin asioihin, tekoihin jolloin voidaan tietenkin kysyä, onko sitä rakkautta koskaan ollutkaan?

Yllättävää, kaikista ihmisistä Faustinen onkin kristillinen romantikko: kaikki se voittaa, ei se kaipaa, ei vihaa, jne. Mutta totuushan on toinen, kun ihmisistä, ei enkeleistä, on kyse. Jos jotakuta ihmistä kovasti rakastaa, myös muut tunteet, joita väistämättä ihmiset ihmisinä kokevat toisiaan kohtaan, tietysti ovat syviä. Ja valitettavasti yhteiseloon usein kuuluu se koko tunteiden kirjo, ei vain kivasti valitut tietyt. Ei tarvitse edes pettyä, jotta voi kokea - hetkellisesti, kuten tunteita koetaan - myös muita kuin vaaleanpunaisia ihania rakkauden tunteita.

T: Xante


Poissa TSS

  • Seniori
  • Viestejä: 487
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 2)
« Vastaus #881 : su 23.07.2017, 12:54:39 »

Vanhemman ja lapsen välillä samaa mieltä, ihmissuhde on niin läheinen ja yleensä vailla kilpailuasetelmaa.

Mutta jos mennään vaikka työyhteisöihin, niin aika julmaa kommenttia hyvinvoivilta tulee onnettomia kohtaan. Joko EVVK tai sanotaan, että töihin ei saa tuoda omia ongelmia vaan töihin tullaan töitä tekemään ja miksei hae muuta työtä, jos ei viihdy.

Se on tietysti jokaisen "oma valinta", miten toisia kohtelee. Uskon kuitenkin periaatteeseen, yleisellä tasolla, että hyvinvointi luo hyvinvointia. Sen tähden suurin panos parempaan maailmaan on ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten yksilötasolla, ja poliittisissa päätöksissä, tarkoittaakaan.

Yleensä ihmisten hankalan käytöksen takana on jokin tyydyttämätön tarve. Se tarve voi olla hyvin verhottu, jopa ihmiselle itselleenkin tiedostamaton, mutta jos tästä tarpeesta saa kiinni, ja pyrkii antamaan ihmiselle sitä mitä hän tarvitsee, se yleensä johtaa johonkin parempaan kuin se, että halveksitaan (hankalaa?) ihmistä ja tämän käytöstä.

Mutta eipä näissä mitään viisasten kiveä ole. Tapaukset ovat aina niin yksilöllisiä.
« Viimeksi muokattu: su 23.07.2017, 12:58:35 kirjoittanut TSS »

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 4634
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 2)
« Vastaus #882 : su 23.07.2017, 12:54:50 »
Rakkauden pitäisi kaiketi olla sellaista ettei se aiheuta mitään muita, kuten vihaa,-himoa-ja niitä kaikkia sen seuralaisia. Rakkaudessaan pettynyt kuitenkin usein syyllistyy kaikenlaisiin asioihin, tekoihin jolloin voidaan tietenkin kysyä, onko sitä rakkautta koskaan ollutkaan?

Yllättävää, kaikista ihmisistä Faustinen onkin kristillinen romantikko: kaikki se voittaa, ei se kaipaa, ei vihaa, jne. Mutta totuushan on toinen, kun ihmisistä, ei enkeleistä, on kyse. Jos jotakuta ihmistä kovasti rakastaa, myös muut tunteet, joita väistämättä ihmiset ihmisinä kokevat toisiaan kohtaan, tietysti ovat syviä. Ja valitettavasti yhteiseloon usein kuuluu se koko tunteiden kirjo, ei vain kivasti valitut tietyt. Ei tarvitse edes pettyä, jotta voi kokea - hetkellisesti, kuten tunteita koetaan - myös muita kuin vaaleanpunaisia ihania rakkauden tunteita.

T: Xante

Kysymys oli tunteesta "rakkaudesta" onko sitä? mahdatko  osata kommentoida sitä,,

Tunteitahan ei liene kukaan kieltänyt. Tunnekuohut ovat ominaisuus joita löytynee kyllä tilanteen mukaan.

faustistahan on aina helppo käyttää kohteena ja perus-syntisenä.

Poissa TSS

  • Seniori
  • Viestejä: 487
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 2)
« Vastaus #883 : su 23.07.2017, 13:18:24 »

Vanhemman ja lapsen välillä samaa mieltä, ihmissuhde on niin läheinen ja yleensä vailla kilpailuasetelmaa.

Mutta jos mennään vaikka työyhteisöihin, niin aika julmaa kommenttia hyvinvoivilta tulee onnettomia kohtaan. Joko EVVK tai sanotaan, että töihin ei saa tuoda omia ongelmia vaan töihin tullaan töitä tekemään ja miksei hae muuta työtä, jos ei viihdy.

Se on tietysti jokaisen "oma valinta", miten toisia kohtelee. Uskon kuitenkin periaatteeseen, yleisellä tasolla, että hyvinvointi luo hyvinvointia. Sen tähden suurin panos parempaan maailmaan on ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten yksilötasolla, ja poliittisissa päätöksissä, tarkoittaakaan.

Yleensä ihmisten hankalan käytöksen takana on jokin tyydyttämätön tarve. Se tarve voi olla hyvin verhottu, jopa ihmiselle itselleenkin tiedostamaton, mutta jos tästä tarpeesta saa kiinni, ja pyrkii antamaan ihmiselle sitä mitä hän tarvitsee, se yleensä johtaa johonkin parempaan kuin se, että halveksitaan (hankalaa?) ihmistä ja tämän käytöstä.

Mutta eipä näissä mitään viisasten kiveä ole. Tapaukset ovat aina niin yksilöllisiä.

Tää oli kyllä sellasta ympäri pyöreää lässytystä, etten itsekään tiedä, mistä enää puhun. Unodetaan tämä.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 9087
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 2)
« Vastaus #884 : su 23.07.2017, 13:22:13 »
Joku päivä tungen nuo kolisevat ja rämisevät potkulaudat gangsterinaluille perseeseen poikittain. Nuorisorikolliset ei vissiin saa mopokorttia kun pitää lasten leluihin tyytyä.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 7799
  • Piilorunkkujen tarkkailija
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 2)
« Vastaus #885 : su 23.07.2017, 13:37:24 »

Vanhemman ja lapsen välillä samaa mieltä, ihmissuhde on niin läheinen ja yleensä vailla kilpailuasetelmaa.

Mutta jos mennään vaikka työyhteisöihin, niin aika julmaa kommenttia hyvinvoivilta tulee onnettomia kohtaan. Joko EVVK tai sanotaan, että töihin ei saa tuoda omia ongelmia vaan töihin tullaan töitä tekemään ja miksei hae muuta työtä, jos ei viihdy.

Se on tietysti jokaisen "oma valinta", miten toisia kohtelee. Uskon kuitenkin periaatteeseen, yleisellä tasolla, että hyvinvointi luo hyvinvointia. Sen tähden suurin panos parempaan maailmaan on ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten yksilötasolla, ja poliittisissa päätöksissä, tarkoittaakaan.

Yleensä ihmisten hankalan käytöksen takana on jokin tyydyttämätön tarve. Se tarve voi olla hyvin verhottu, jopa ihmiselle itselleenkin tiedostamaton, mutta jos tästä tarpeesta saa kiinni, ja pyrkii antamaan ihmiselle sitä mitä hän tarvitsee, se yleensä johtaa johonkin parempaan kuin se, että halveksitaan (hankalaa?) ihmistä ja tämän käytöstä.

Mutta eipä näissä mitään viisasten kiveä ole. Tapaukset ovat aina niin yksilöllisiä.

Tää oli kyllä sellasta ympäri pyöreää lässytystä, etten itsekään tiedä, mistä enää puhun. Unodetaan tämä.

No ei se nyt pahinta mahdollista lässytystä ollut ::). Mutta väite, että onnelliset ihmiset levittäisivät hyvää ympärilleen vaatii konkretiaa ja sotii omia kokemuksiani vastaan.

Kun olen mennyt allapäin töihin, niin kyllä ongelmahmiset ovat hakeutuneet minun seuraani, vaikka joku ulkopuolinen on voinut luulla, että olen onnellinen tukihenkilö onnettomille, koska pystyn kohtalaisesti peittämään huonoja fiiliksiä.

Muistan kuinka ahdistunut ja itsetuhoinen työkaverini kesken kahvitauon karjui, ettei kestä olla iloisten ihmisten seurassa. Tuollaista taustaa vasten on irvokasta väittää, että tyytyväiset ihmiset jakaisivat jotain mystistä hyvää, kun asia on ihan päinvastoin.

Ihminen, jolla on oikeasti hankalaa, ei viihdy missään hymypoikakerhossa, vaan kaipaa vertaistukea toisilta samassa tilanteessa olevilta.
Unelmani on foorumi, missä mökkihöperöt ihmiset vatkaavat metaa 24/7.