Kirjoittaja Aihe: Sosiopsykologin vastaanotolla  (Luettu 4058 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #80 : ti 27.12.2016, 17:30:54 »

Mikä on tahdon suhde EGOon?

Sama kuin kullin suhde pilluun.


Tämä kaveri tuntuu vittuuntuvan varsin herkästi. Olisiko selkeä panomies?

Kyl se niin varmaan on, että jos on vasara, niin näkee niitä nauloja, ja lähinnä nauloja.

Kun on sitten ... niin kyllä sitä tuntuu riittävän, missä vain jotain liikkuu  :o


PS  Ei varmaan tarvitse kysellä enempää siitä, mikä voisi olla panomiehen suhde vittuuntumiseen.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #81 : to 29.12.2016, 07:51:03 »

Mikä (ehkä) sosiologisesti katsottava viisaus kätkeytyy siihen,
että köyhältä odotetaan täydellistä antautumista,
ja täydellistä rehellisyyttä,
todellisuuden suhteen?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #82 : to 29.12.2016, 07:55:08 »

Jos on olemassa yksityisiä asioita,
niin milloin tulisi olla voimassa se,
että jos niistä ei voi jutella suoraan itseeen linkaten,
ei niistä tulisi jutella yleisesti, eikä siten ollenkaan?

Onko tämän korostutaminen jotenkin tarpeen,
tai miten suuria riskejä ja ongelmallisuuksia syntyy,
jos EM asia dissataan, eikä mennä henkilökohtaisuuteen,
vaan yritetään vääntää tuubailua jotain muuta kautta?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #83 : la 31.12.2016, 10:43:05 »

Irtaantumisvapauden luonti


Minkälainen sekoilumuoto on sallittu?

Onko edellinen kysymyksenä sopiva, vai tulisiko tällainen olla aina sitä tyyppiä, johon vastaus saadaan rivien välistä, eikä suoremmin kysyen?


Alkoholi antaa yleensä hyvän perusteen outoiluun. Mitä muita perusteita outoilulle voi yrittää esittää?

Oma kantani on, että peruste vaaditaan aina, jollain tapaa olemassaolevana. Näin tulee myös olla. Vakavasti sanoen.


Esim shamaaniperinteeseen voi kuulua mm transsit pitkä-aikaisina. Niissä voi toteutua oikeasti vahvaa juurettumista, hulluilun sijaan. Kai näitä on, vaikka eivät tunnistautuisi kovin laajasti. Sama yksityiselämän ekstotiikkojen puolella, johon ei riitä kuin yksilön oma arviointivalmius (jo määritelmällisyyden puolesta), jolloin asia menee jo kinkkisemmäksi. Ehkä silti jokin teema.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #84 : la 07.01.2017, 17:04:20 »

Kun tämä vallitsee: http://jatkumo.net/index.php?topic=14.msg114814#msg114814,
niin mikä voisi olla se tilanne,
jossa ihmiset kokevat selkeää kannustusta siihen,
että hakevat innostuen kaikkea uutta löydettävää?

Tuntus, että jos tuo ei ole vallitseva, ei yhteisö tahona ole terve. Jotain vapautusliikkeitä on ollut ajoittain, mutta ne eivät ole saaneet suurta pysyvyyttä. Kivoja juttuja muistellaan jälkikäteen. Aikaa myöten ne rapautuvat, tai ne tulevat estetyiksi, tai siis nuo kehitykset varmaan jotenkin lomittain.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #85 : to 02.02.2017, 18:47:40 »

Kun jotakuta ei oikeasti ymmärretä,
mutta silti "ymmärretään" niin,
että kuultu ja nähty kokee tulleensa ymmärretyksi,
niin mitä se "ymmärtäminen" silloin oikeasti ottaen on,
jos ei kerran selkeää ymmärtämistä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #86 : ti 21.02.2017, 20:51:27 »

Jos yksilöön liitetään persoonallisuus,
niin mikä voisi olla se vastaava juttu,
joka on yhteisöllä, kansakunnalla, ...

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 10118
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #87 : ti 21.02.2017, 21:33:35 »

Irtaantumisvapauden luonti


Minkälainen sekoilumuoto on sallittu?

Onko edellinen kysymyksenä sopiva, vai tulisiko tällainen olla aina sitä tyyppiä, johon vastaus saadaan rivien välistä, eikä suoremmin kysyen?

Ainahan ihmisissä outoja on ollut. Voi olla, että nykylääketiede ja -psykologia luovat diagnooseja ihmisille, jotka aikoinaan olivat vähän erikoisia. Tuosta ylidiagnosoinnistahan on kirjoitettukin.

http://edition.cnn.com/2013/03/16/health/mental-illness-overdiagnosis/
Tuosta "overmedicalization ja overdiagnoses - kysymyksestä netistä löytyy aika paljon tavaraa. Nykyisin kai meille jokaiselle löytyisi jonkinlainen diagnoosi. "introvertti, fiksu, mutta osin kyyninen ihmisvihaaja", kuten omalla kohdallani eräässä testissä... ::)

Luulen, että vähän ylidiagnosoidaan ihmisiä. Antaa joidenkin vain olla persoonallisia.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #88 : to 23.02.2017, 07:01:37 »

On hektinen työ- ja toimintapäivä. Ihmisiä vilisee, ja tilanteita. On kiirettä, sekä erilaisia ilmapiirejä.

Miten säilyy eheytesi kaiken keskellä, vai säilyykö, vai osaatko edes ajatella olevasi jotenkin rikki?

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 666
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #89 : pe 24.02.2017, 13:51:04 »

On hektinen työ- ja toimintapäivä. Ihmisiä vilisee, ja tilanteita. On kiirettä, sekä erilaisia ilmapiirejä.

Miten säilyy eheytesi kaiken keskellä, vai säilyykö, vai osaatko edes ajatella olevasi jotenkin rikki?

Eheys säilyy kaiken keskellä (on ainakin tähän asti säilynyt), mutta kotona huomaa, että olen ihan poikki. Hektisessä ympäristössä en yleensä edes huomaa kehoni tarpeita kovin hyvin, vaan koen esim. järkyttävän nälän tai väsymyksen vasta kotona. En kyllä silti pidä itseäni mitenkään rikkinäisenä, mutta luulen, että väsyn ihmisvilinään ja tilanteiden vaihtumiseen keskivertoa nopeammin.

Rankan päivän ja intensiivisten kokemusten jälkeen kaipaan todella virikkeetöntä ympäristöä. Nyt se on tietysti todella haastavaa, kun on pieniä lapsia. Mutta jo sellainen 10 minuutin vetäytyminen hiljaisuuteen, vaikkapa hämärään huoneeseen, lämpimään peiton alle, palauttaa voimia.

Työmatkat, joissa joutuu olemaan koko ajan menossa aamusta iltaan, ovat todella rankkoja. Kerran hotellihuoneessani oli kylpyamme. Vaikka tauko oli vain lyhyt, koin suurta tarvetta mennä kylpyyn. Siinä sain jotenkin nollattua itseni, joskus jopa pari kertaa päivässä, ja koin jaksavani sen avulla..

Poissa hibiscus

  • Konkari
  • Viestejä: 5384
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #90 : pe 24.02.2017, 14:14:59 »

On hektinen työ- ja toimintapäivä. Ihmisiä vilisee, ja tilanteita. On kiirettä, sekä erilaisia ilmapiirejä.

Miten säilyy eheytesi kaiken keskellä, vai säilyykö, vai osaatko edes ajatella olevasi jotenkin rikki?

Eheys säilyy kaiken keskellä (on ainakin tähän asti säilynyt), mutta kotona huomaa, että olen ihan poikki. Hektisessä ympäristössä en yleensä edes huomaa kehoni tarpeita kovin hyvin, vaan koen esim. järkyttävän nälän tai väsymyksen vasta kotona. En kyllä silti pidä itseäni mitenkään rikkinäisenä, mutta luulen, että väsyn ihmisvilinään ja tilanteiden vaihtumiseen keskivertoa nopeammin.

Rankan päivän ja intensiivisten kokemusten jälkeen kaipaan todella virikkeetöntä ympäristöä. Nyt se on tietysti todella haastavaa, kun on pieniä lapsia. Mutta jo sellainen 10 minuutin vetäytyminen hiljaisuuteen, vaikkapa hämärään huoneeseen, lämpimään peiton alle, palauttaa voimia.

Työmatkat, joissa joutuu olemaan koko ajan menossa aamusta iltaan, ovat todella rankkoja. Kerran hotellihuoneessani oli kylpyamme. Vaikka tauko oli vain lyhyt, koin suurta tarvetta mennä kylpyyn. Siinä sain jotenkin nollattua itseni, joskus jopa pari kertaa päivässä, ja koin jaksavani sen avulla..

Nuorempana viihdyin suurissa kaupungeissa ja niiden ihmisvilinässä. Olen ollut viime vuosina paljon maaseudun rauhassa ja nykyisin minua suoraan sanoen ahdistaa olla tungoksessa. Ihminen, ainakin moni ihminen, muuttuu elämäntilanteiden mukana. Minulla on neljä lasta, jotka kaikki ovat nyt jo täysi-ikäisiä. Hoidin heitä paljon silloin, kun he olivat pieniä ja sen lisäksi tein hektistä työtä ja usein pitkiä päiviä. Nuorena sitä jaksaa, eikä tuokaan elämäni vaihe tuntunut rasittavalta. Yritä jaksaa TSS. Kyllä se siitä.
"Sosiaalipsykologia ja pedagogia tarkoittaa että tarhan tätiä totellaan."

Sepe

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 666
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #91 : pe 24.02.2017, 14:19:30 »

On hektinen työ- ja toimintapäivä. Ihmisiä vilisee, ja tilanteita. On kiirettä, sekä erilaisia ilmapiirejä.

Miten säilyy eheytesi kaiken keskellä, vai säilyykö, vai osaatko edes ajatella olevasi jotenkin rikki?

Eheys säilyy kaiken keskellä (on ainakin tähän asti säilynyt), mutta kotona huomaa, että olen ihan poikki. Hektisessä ympäristössä en yleensä edes huomaa kehoni tarpeita kovin hyvin, vaan koen esim. järkyttävän nälän tai väsymyksen vasta kotona. En kyllä silti pidä itseäni mitenkään rikkinäisenä, mutta luulen, että väsyn ihmisvilinään ja tilanteiden vaihtumiseen keskivertoa nopeammin.

Rankan päivän ja intensiivisten kokemusten jälkeen kaipaan todella virikkeetöntä ympäristöä. Nyt se on tietysti todella haastavaa, kun on pieniä lapsia. Mutta jo sellainen 10 minuutin vetäytyminen hiljaisuuteen, vaikkapa hämärään huoneeseen, lämpimään peiton alle, palauttaa voimia.

Työmatkat, joissa joutuu olemaan koko ajan menossa aamusta iltaan, ovat todella rankkoja. Kerran hotellihuoneessani oli kylpyamme. Vaikka tauko oli vain lyhyt, koin suurta tarvetta mennä kylpyyn. Siinä sain jotenkin nollattua itseni, joskus jopa pari kertaa päivässä, ja koin jaksavani sen avulla..

Nuorempana viihdyin suurissa kaupungeissa ja niiden ihmisvilinässä. Olen ollut viime vuosina paljon maaseudun rauhassa ja nykyisin minua suoraan sanoen ahdistaa olla tungoksessa. Ihminen, ainakin moni ihminen, muuttuu elämäntilanteiden mukana. Minulla on neljä lasta, jotka kaikki ovat nyt jo täysi-ikäisiä. Hoidin heitä paljon silloin, kun he olivat pieniä ja sen lisäksi tein hektistä työtä ja usein pitkiä päiviä. Nuorena sitä jaksaa, eikä tuokaan elämäni vaihe tuntunut rasittavalta. Yritä jaksaa TSS. Kyllä se siitä.

Jännä juttu, kun itsekin viihdyin nuorempana kaupungissa ja tykkäsin kaupungilla marhaamisesta. Nyt sellainen on lähinnä vain pakollista pahaa, tai vaikka olisikin hetken kivaa, niin sitten taas kotona väsyttää sen jälkeen. Sen sijaan luonnossa oleminen antaa voimia.


Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4967
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #92 : pe 24.02.2017, 14:23:40 »

On hektinen työ- ja toimintapäivä. Ihmisiä vilisee, ja tilanteita. On kiirettä, sekä erilaisia ilmapiirejä.

Miten säilyy eheytesi kaiken keskellä, vai säilyykö, vai osaatko edes ajatella olevasi jotenkin rikki?

Eheys säilyy kaiken keskellä (on ainakin tähän asti säilynyt), mutta kotona huomaa, että olen ihan poikki. Hektisessä ympäristössä en yleensä edes huomaa kehoni tarpeita kovin hyvin, vaan koen esim. järkyttävän nälän tai väsymyksen vasta kotona. En kyllä silti pidä itseäni mitenkään rikkinäisenä, mutta luulen, että väsyn ihmisvilinään ja tilanteiden vaihtumiseen keskivertoa nopeammin.

Rankan päivän ja intensiivisten kokemusten jälkeen kaipaan todella virikkeetöntä ympäristöä. Nyt se on tietysti todella haastavaa, kun on pieniä lapsia. Mutta jo sellainen 10 minuutin vetäytyminen hiljaisuuteen, vaikkapa hämärään huoneeseen, lämpimään peiton alle, palauttaa voimia.

Työmatkat, joissa joutuu olemaan koko ajan menossa aamusta iltaan, ovat todella rankkoja. Kerran hotellihuoneessani oli kylpyamme. Vaikka tauko oli vain lyhyt, koin suurta tarvetta mennä kylpyyn. Siinä sain jotenkin nollattua itseni, joskus jopa pari kertaa päivässä, ja koin jaksavani sen avulla..

Nuorempana viihdyin suurissa kaupungeissa ja niiden ihmisvilinässä. Olen ollut viime vuosina paljon maaseudun rauhassa ja nykyisin minua suoraan sanoen ahdistaa olla tungoksessa. Ihminen, ainakin moni ihminen, muuttuu elämäntilanteiden mukana. Minulla on neljä lasta, jotka kaikki ovat nyt jo täysi-ikäisiä. Hoidin heitä paljon silloin, kun he olivat pieniä ja sen lisäksi tein hektistä työtä ja usein pitkiä päiviä. Nuorena sitä jaksaa, eikä tuokaan elämäni vaihe tuntunut rasittavalta. Yritä jaksaa TSS. Kyllä se siitä.

Hyvää textii hibsult, nii paljo o tehny lapsii ja ny o päässy erroo vanhoist muijist ja päässy uuren kans ommaa rauhaa sin kauniil Saaremaal.

Siel omas rauhas, ilma vanhoi muijji, tai elintasopakolaisii, jotai somaleit, nii siel o nii rauhaisaa  seurustelut omie vuohie kans.

Omat vuohet ja omat tuohet (rahnat), sillai ain pärjäilee, vaik ei tää Saaremaal oo nii issoo parkkipaikkaa.

Kuunnellaas toho pääl vähä Georg Otsii:https://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=georg+ots+moskovan+valot

- Nii kauniist hää lauleloo, jot varmaa Vladimirkin tykkäis täst Moskovan Valoist
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #93 : ti 28.02.2017, 10:27:55 »

Jos aikuisuus olisi valittavissa,
siinä kun aikuisuus edustaa vakautta,
niin mitkä voisi olla järkeviä ja hyviä syitä sille,
että pykisi edistämään omaa aikuisuuttaan?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #94 : la 04.03.2017, 07:56:46 »

Ihmisen luovuudelle tulee jättää tilaa. On hyvä harrastaa jotain, joka on vastapainoa suorittavalle.

Normipainotus haiskahtaa.

Kivaa puuhastelua, harmitonta kulttuuria. Ihmiset voivat purkaa tunteitaan, ja saada jaksamista tavalla, joka näyttäisi olevan harmittomampaa.

Mten olisi kunnioitus suhteessa ihmisen faktatiedon tarpeeseen? Siis faktaan, jonka kokee omakseen, ja oman löytämisen arvoiseksi toiminnaksi, ei annetuksi juntattuna?

Onko suhde faktoihin oltava kaikille määrättyä, jolloin se omatoimisuus voisi suuntautua alueelle, josta ei ole harmia?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #95 : su 26.03.2017, 17:44:19 »

Mikä ero on sillä, jos jotain toimivaa tai jollain tapaa ratkaisevaa löydetään:

1.  päättelemällä, esim sopivilla rinnastuksilla
2.  havahtumisen kautta tai jotenkin oivaltamalla, ja saman tien, suoraan tarpeen sytyttämänä

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #96 : su 26.03.2017, 20:59:49 »

Mihin perustuu se,
että kuormittavat ja kielteiset rooliodotukset ovat niitä,
joita kaikesta huolimatta päätetään suorittaa,
jonkun toimesta lähes poikkeuksetta,
siis käytännön tasolla?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #97 : to 18.05.2017, 21:03:38 »

Yliempaattisuus

Miksi ihmisillä esiintyy yliempaattisuutta? Osa on silä tavoin systemaattisesti liikkeellä, että tekee asioita toisen puolesta, ja itse kärsii, tosin kärsivänä voi päätyä toiseen ääritilanteeseen, jolloin toiminta muuttuu enemmän itsekkääksi kuin tavallisesti, tai epäitsekkyyteen ei ole enää mahdollisuuksia, vaikka sitä yrittäisi toistaa, jolloin ilmenee vain itsekkyydeltä näyttävää?

Mikä tää juttu oikein on? Miksi sitä ilmenee?

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 10118
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #98 : to 18.05.2017, 23:19:44 »
Empatiahan on hyvä asia ja positiivinen, tiettyyn rajaan saakka. Itseä ei pidä kuitenkaan unohtaa.
ps: Koska aina maailmassa on kuspäitä, jotka hyväksikäyttävät empaattisia ihmisiä.
« Viimeksi muokattu: ma 22.05.2017, 22:52:19 kirjoittanut Toope »
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7409
  • Marjamies
Vs: Sosiopsykologin vastaanotolla
« Vastaus #99 : ma 22.05.2017, 22:26:40 »

Onko olemassa ihmistyyppi, joka ei osaa heittäytyä luontevasti erilaisiin juttuihin, tai mistä tämä heittäytymiskyvyttömyys voi johtua? Ateistit ovat jonkin verran rationaalisia, kuulemma, siis mm, ja tämä on vastalääkettä uskototyyppisemmille hegemonioille.

Osa vierastaa myös laumasieluisuutta. Esim minä. Toisaalta laumasieluisuus on mitä parasta, jos vaan on ristiriidatonta, mikä on erityisen hankala juttu, josta voi itsensä löytää. Siksi kveekarit nappasi, ainakin ensitapaamisella, tosin tiedä miten paljon aitoja kveekaristeja on, tai olenko edes itse tuota?

Ehkä olen niin erilainen, että kaikki alkaa ahdistaa yksinomaisenmpana, siis myös vapaus ja rajattomuus, jos on pääpointiksi liikaa viety. Näkkäriin "rakastuin" välittömästi. Ihan puhdasta, ja syynä pelkkä aluejako, joka antoi viitteen koko elämästä.


Pohjustin kysymystäni osin henkilökohtaisella arvioinnilla.

Tuli mieleen kysyä, että onko olemassa sellaista ihmistyyppiä, joka ei oikeastaan ole ihminen sillä tavoin, että saattelisi itseään koskaan sellaiseen tuuditukseen, jossa osa todellisuudesta voisi tulla kielletyksi jollain tapaa, vaikka (väärin) aavistettuna, ja jos epäselvyyttä aistii, niin esteellisyys olisi välitön, ja syntyisi selkeää etenemisen mahdottomuutta. Mahdottomuuden tunne taas voi syntyä varmaan eri tavoin, eikä selitystä tälle osaa kaivaa, vaikka yrittäisi.


Liekkö kysymykseni syy jotenkin epäsuoraan tässä:

Sinä keväänä Markus, 4, lakkasi puhumasta – nyt hän on 11-vuotias poika, joka ei ole sanonut koulussa koskaan mitään

Se voi olla tuo poika, joka istuu sinua vastapäätä metrossa. Tai tuo tyttö, joka ei kiittänyt kun avasit hänelle oven. Yllättävän moni lapsi kärsii häiriöstä, joka estää heitä puhumasta.

http://yle.fi/uutiset/3-9624636

Otosteksti, ja kumpikin voisi kuulua minulle. On ollut kausia, jolloin en ole puhunut tietyissä tilanteissa. Pitkäjaksoisesti ottaen. Laulamisesta olen totaalikieltäytynyt hyvin pitkän ajanjakson. Kiittämiset on ongelma, samoin rutiini- päivää-sanomiset. Nykyään voin pystyä joissain tilaisuuksissa laulamaan. Samoin saatan pystyä rutiini-ilmaisuihin, tosin ensin on täytynyt esittää näitä vaikka jotenkin pelleillen, tai mitenkähän saanut jotenkin mukaan. Moi-sanaa olen oppinut käyttämään melko vasta.


Eräs hassu pikkujuttu oli se, kun eräs koiranomistaja piti koiraansa kauniina, ja kysyi minultakin, että eikös? En osannut olla mukana. Vuoden jälkeen tajusin, että jos voisin olla koiraan liittyvästä ulkonäöstä tuolla tavoin ilmaistuna samaa mieltä, niin ehkä sana olisi suloinen. Sen valinnan voisin hyväksyä, tosin jos ehdotus olisi ollut juuri tuo, niin olisinko sitten voinut olla senkään takana? Outoo.

Tulin kertoneeksi asiasta KOlle henkilölle. Heitin lisäksi sen, että kun piti tavata yksi kiinalainen harrastuskaveri, niin vaikeutena oli se, miten elää englanniksi. Totesin toisaalta, että jos suomeksi eläminenkin on näin vaikeaa, niin ei tämä kyllä tästä enää mitenkään :(


Jos kysymyksessä mainittu ihmistyyppi x on olemassa jotenkin selkeämmin tuonsuuntaisesti ilmaistuna, niin onko sitten sellainen, joka ei koskaan elä, ja voi vaan lähentyä, ja lähentyä, koskaan saavuttamatta sitä "sumeutta", johon osa on selkeämmin mahdollinen, eikä houkuttimeksi tarvita kovin suurta. Liittyykö "jatkuvahakeutumallisuus" tmv siihen, ettei tällainen ihminen tule koskaan valmiiksi joissain suhteissa, joita odotetaan normi-ihmiseltä, jopa vaatimustasolla?

Itse vierastin teekkarikulttuuria, ja niitä sisäänpääsyseremonioita. Kauhistuttava juttu minun kannalta tuollainen. Opintoni lopetin, tosin syy ei välttämättä sama. Toisaalta en koskaan halua valmistua miksikään. Taivaanrannan maalariksi kutsutaan, ja elmo-tyypiksi, siis pyrkijäksi minun kohdalla, ja samaa riittää muussakin kuin liikunnassa, jota en missään tapauksessa halua uhrata jollekin erityisalttarille.

Yleiskokemukseni on, että olen mahdoton, ja maailma on minulle mahdoton. Taidan laittaa tämän sittenkin kyselyketjusta itseni analysointiin, tai ... En tiedä. Uniikki-ongelma/juttu, joten jos itseen linkkautuvaa uniikimpaa selostusta, niin ehkä toisaalta ok tässä ketjussa.