Tuota pahuus-teemaa sekä moraalisia ja eettisiä asioita on perinteisesti käsitelty filosofiaan kuuluvina. Myös uskontoihin liittyy em teema usein vahvasti.
Itse puhuisin mieluummin pahuudesta jne keskinäiskanssakäymiseen liittyvinä, arkisina asioina. Vaikea ymmärtää sitä hullutusta, joka saadaan siitä, kun normaali elämä irroitetaan joksikin muka-suuremmaksi. Tiede taitaa myös liittyä hulluuden iloiseen joukkoon näissä skaboissa.
Ihme, että se selkeä varteenotettavuus tarvitaan jossain kohden kunnon veiviksi, jota ilman ei sitten tulisi mitään. Aina on oltava jokin meitä ylempi, johon vedotaan, vaikka itse teemme maailmasta sen minkä teemme.
Arkielämä Kamariin, ja markkinoidun jumaluuden eri muodot voi pössytellä pilviin, olipa sitten missä muodossa tahansa tarjoiltu. Eiköhän siitä se todellisuuskin kirkastu, joka lienee taas tarua ihmeellisimpää. No, en tiedä.