Kirjoittaja Aihe: Vuodenaikojen viemänä  (Luettu 7698 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vuodenaikojen viemänä
« : to 23.07.2015, 21:55:57 »

Virkistävää pulikointia

Kävin tänään polskuttelemassa. Saimaata on tullut koettua jo melko pian jäiden lähdettyä. Lähes joka päivä, ja nyt kesäisin jopa useampi kerta päivässä.

Kolmatta kertaa testailin käsiin laitettavia lisävarusteita, joilla saa lisäpinta-alaa kämmenien kohdalle niin, että vedoissa on enemmän kahmaistavaa. Olin vedessä jotain parisenkymmentä minuuttia. Jälkikäteen koettuna, aivan kuin nyt vallitsisi yhä kylme, joka tuli edellisestä uinnista, vaikka siitä on aikaa noin 6 tuntia.

Paino alkaa olla kohta alle sadan. Päiväpainokin enää vain pari sataa grammaa yli sadan kilon. Mikähän on pulikoimisen merkitys, kun vesi on kuitenkin hiukan uimahalliolosuhteista poikkeava?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #1 : ke 29.07.2015, 09:28:24 »

Mustikassa

Kausi avattu. Aamulla siivoilin viimeiset mustikat. Noin kymmenen litraa. Kanttarellejä löysin myös. Laittelin ämpäriin mustikoitten joukkoon. Ei varmaan suurempaa vaaraa, kunhan ei multaisia.

Hiostava keli. Jonkin verran itkoita. Kyykin näyttäytyi, ja säikytti mieltä toviksi. Pitää varmaan ottaa mukaan kyytabletit, jos jatkaa keräilyä. Luultavasti jatkan.

Alaselkä on mustikassa kovilla. Onneksi käynyt punttisalilla. Toisaalta rullaluistelukin on kiva, ja hyödyllinen, vaikka vähäpätöisen tuntuinen harrastus. Etenkin satakiloisena on alaselän lihaksisto hyvä olla kunnossa marjoja poimittaessa.

Poissa Heijastus

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 115
  • Heijastus-Viesti
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #2 : ke 29.07.2015, 19:11:35 »

Virkistävää pulikointia

Kävin tänään polskuttelemassa. Saimaata on tullut koettua jo melko pian jäiden lähdettyä. Lähes joka päivä, ja nyt kesäisin jopa useampi kerta päivässä.


Hieno järvi,samoissa vesissä ollaan tänä kesänä polskuteltu.Kirkasvetinen hieno vesi.
Auringonlaskun hulppeat värit ja hiljaisuus.

Tuo kiimainen lapsi syntyi kynttilöiden hehkuun

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #3 : pe 31.07.2015, 12:47:15 »

Marjastus on hieno harrastus. Tuo sopivaa vaihdosta muuhun elämään.

Uskomatonta, miten voi ajatusmaailma saada toisenlaista. Ensin pyöräilee metsään, hakee marja- ja sienipaikkoja. Keräilee. Taukoilee. Pyöräilee takas. Käsittelee marjoja. Kiertelee ehkä kaupustelemassa, ja tapaa kivoja ihmisiä. Jotain popsii itsekkin kerätyistä. Tietysti tuoreena.

Tuo hiljentyminen ja käsintekeminen on se juttu. Saa jotain suhteellisuudentajua, tai mahdollisuutta siihen. Ei ihminen voi jatkuvasti liehata ilman vakavia seurauksia. Vai voiko joku olla tarvitsematta mustikka-menettelyä tai vastaavaa?

socrates

  • Vieras
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #4 : pe 31.07.2015, 13:14:28 »
Marjoja on huonosti siellä, missä itse mökkeilen. Joskus 10-15 vuotta sitten oli muutamana kesänä aika paljon ja poimittua tuli muutamia kymmeniä litroja kesäloman loppupäivinä. Lapsena marjastin paljon, mutta eihän siitä silloin tykännyt. Kammoa ei kuitenkaan tullut, mutta paikat eivät kestä pitkiä poimintoja.

Veli poimii pohjoisessa jotain 15 tunnin päiviä ja on tienannut pienen omaisuuden sillä vuosien varrella.

On kyllä ihan kivaa hommaa, jos marjoja edes kohtalaisen paljon.

Anemone

  • Vieras
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #5 : pe 31.07.2015, 19:57:56 »
Uhhuh, tuli käytyä kokeeksi mustikkametsässä varmaankin yli 30 vuoden tauon jälkeen ja heti tuli vahvistettua tuntemukseni, että minusta ei ole marjastajaksi - IKINÄ. Homma ei vain innosta, vaikka marjoja oli ainakin kohtalaisesti (amatöörinä en osaa arvioida, milloin niitä on todella paljon). Vastenmielisyyteni ei johdu kykkimisestä eikä hyttysistä, vaan en vain välitä sadonkorjuusta - saa siitä mitään iloa. Kukkapenkkiä kitkemässä jaksan kyllä kykkiä pitkäänkin ja omaan siihen jopa intohimoa. On mielenkiintoista tarkastella, millaisia kasveja penkistä putkahtelee ihan itsekseen. Tulostakin syntyy. Kitkemisessäkin viihdyn vain kukkapenkeissä eikä mikään hyötyviljely ole lainkaan alaani. Marjapensaat ovat ainoat hyötykasvit, joita siedän jonkin verran, ja mausteyrtit.

Harrastan valokuvausta jonkin verran ja tänä kesänä olen innostunut aikaisempaa enemmän myös luonnonkasveista. Kaupungissa on mielenkiintoista tutkia viimeisten joutomaiden rikkaruohoja ja kaikenlaisia pientareita. Toivoisin, että puistoja ei stailattaisi jokaista ruohonkortta myöten, vaan olisi myös vapaasti rehottavia puistoalueita. Tulee sielullekin vapaampi olo kun ei ole tasaisen ikäviä ruohokenttiä ympärillä. En ymmärrä, miten jotkut viihtyvät golf-kentillä. Pelin viehätyksen vielä voin jotenkin käsittää, mutta ne ympäristöt...

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #6 : la 08.08.2015, 15:00:12 »

Mustikkavinkkejä

Aloitin mustikkan keruun selkäkipuilusta huolimatta. Mistä kipu tulee, sieltä se myös lähtee. Näyttäs toimivan.

Tärkeää on päästä tekemisen rytmiin. Muistan miten tuntui hankalalta nuorena aloittaa systemaattinen matkajuoksu. Kyllähän sitä pyrähteli, mutta sillai jatkuvan tasaisesti liikkeelle kauan. Kun päätin oppia taidon, niin vähän aikaa kesti. Sama oppiminen on kaikessa, missä jokin toiminnan osatekijä ehtyy. Jaksaminen on mahdollista vain, jos suorituksen aikana ei mikään ratkaiseva asia ehdy.

MM mustikkaprojektissa on se ongelma, että voi tehdä jotain hölmöä, josta saa palautteen vasta jonkin ajan kuluttua. Kun jonkin asian suhteen on sössitty, voi toimia vielä jonkin aikaa, kunnes kokonaistoiminta kärsii ja lakkaa. Ongelmoinnin liittäminen tiettyyn resurssitekijään on ehdoton, jos sopeutuminen vaatii tietoisempaa ratkaisua. Jonkin verran voi ohjautua tekemään sopivampaa toimintaa ajautumistapaa käytellen.

Mustikassa pieni ihminen on parhaimmillaan, ja kevytrakenteinen. Ei tunnu kykkimiset niin kovin. Raskaamman ja kookkaamman on toimittava monipuolisemmin, jotta selkä tai polvet eivät pauku. Ylämäkeen kerätessä voi vaihtaa pystyasentoon, sammalikossa voi olla polvillaan, kankaalla olla nelin, ja pensaikossa kykkiä. Jos uuvuttaa jostain, ettei mikään vaihdos käy, voi lähteä etsimään kanttarellejä, ja samalla voi löytää lisää ja parempia mustikkapaikkoja.

Mustikassa on hyvä pitää tietty keräyksen kiertosuunta. Vähän kuin raivaussahalla raivaamisessa. Toista kättä käyttäen voisi kiertää vastakkaiseen suuntaan. Monipuolisempaa, tosin en itse vielä käytä systemaattisesti toista kättä vielä.

Marjaämpäri kannattaa sijoittaa apajan keskelle. Siitä voi spiraloida yhä kauemmas, kunnes poimurin tyhjennysmatka on liian pitkä. Poimuri on hyvä olla kevyt, ja sitä kantsii tyhjennellä, sillä raskas poimuri tekee huonoa, etenkin jos paljon on tapana kurotella.

Taukopaikka on hyvä pitää hiukan kauempana apajasta. Kun on tauon aika, niin tauolle saa kävellä, ja takaisin keräilyn pariin. Näin marjastus rytmittyy sopivasti taukoilun kanssa.

Marjoja ei kannata kerätä liikaa yhtenä päivänä. Päivän kunto ratkaisee. Jos marjastuskunto on hyvä, voi tehdä pitkääkin päivää. Toisaalta jos kerää intensiivisesti vähemmän aikaa, ovat marjat vähemmän aikaa lämpimässä. Keräyksen jälkeen marjat kannattaa viedä heti kylmään. Kylmästä voi ottaa kerrallaan pienen annoksen siivottavaksi, jonka jälkeen siivottuna takas kylmään.

Pitempijaksoinen marjastus voi puuduttaa. Pitää tehdä välillä jotain ihan muuta. Vaikka marjastus ei ole kovin kaksista, niin siihen voi leipääntyä. Tuoreutta tarvitaan tässäkin lajissa.

Kanttarellejä ei kannta missään tapauksessa sotkea marjojen sekaan, vaikka yrittäisi olla huolellinen multien jne kanssa. Kantteja varten on hyvä pitää erillinen muovipussi. Muovipussin voi tyhjentää taukopaikalla avonaisempaan astiaan.

Mustikkaa kerätessäkin tyhjentely on hyvä idis. Taukopaikan jälkeen kun lähtee aina tyhjällä ämpärillä, niin paljon kivempi ja kevyempi, eikä marjat myyssäänny, eikä ämpärin kaatumisen riski kasva. Taukopaikalla voi kuljetusämpäreihin kippailla sen, minkä rupeaman aikana saa.

Anemone

  • Vieras
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #7 : la 15.08.2015, 22:21:01 »
Tänään oli aivan täydellinen kesäpäivä. Puuhastelua puutarhassa, kukkapenkin kitkemistä ja kukkien ihailua. Löytyi yhdessä nokkospöheiköstä erityisen kaunis valkoinen sormustinkukka. Aion varmistaa sille siemenkasvua ensi vuodeksikin. Olen siirtänyt sormustinkukan taimia pariinkin kukkapenkkiin, joten odotan ensi kesänä upeaa kukkariviä. Osa kukista saa ripotella siemenensä itse, kuten aina tapahtuu. Pidän kukkayllätyksistä. Illansuussa poimin runsaat puoli litraa villivadelmia. Nyt nautiskelen niitä vaniljajäätelön kanssa ja myöhemmin on vielä luvassa rommikolaa yömyssyksi. Aitoa kuubalaista rommia - muu ei minulle kelpaakaan. Yömyssy nautitaan hyvän musiikin kera. Ehkäpä jazzia tällä kertaa, sillä on niin irtonainen olo.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #8 : to 20.08.2015, 21:51:16 »

Tuollaiset peuhaamiset tuovat maan lähelle. Sitä on mustikkatouhukin. Tuntuman ottamista. Etenkin jos keräillessä konttailee, istuksii,.. kahlailee yli ojia.

Ostin blenderin kakkosmustikoita varten. Siivotessa myyntiin tulee kerättyä kaikki epämääräisyydet mahdollisimman tarkkaan pois. Ja roskat tietty bioskaan. Kakkosmustikat ovat aivan hyviä muussattuna. Niitä voi kertyä paljon. Olen osan pakastanutkin.

Mustikkaa ja banaania blendiriin. Vähän tarvitsee nestettä ja olen käyttänyt jugurttia ja maitoa. Liian sokerista ei pitäisi tehdä, sillä sokeri tekee pöhö-olon, eli jugurtiksi ei kaikista makeimpia laatuja, vaikka sen kokonaisosuus ei olisikaan suuri.

Blenderillä voi varmaan kokeilla mitä vain. Ja tietysti marjojen kanssa erityisesti. Tänään ostin halpismandariinejä. Sekoitin 4 mössöksi ja toiseen tuubiin mustikkaa. Niitä sotkin ja banaanimössöä joukkoon, niin tuli tosi hyvää. Makuun vaikuttaa varmaan mandariinilaatu. Nyt oli sopivia, ja sopivasti tarjouksessa.

Eilen sain kauden enkat. 50 litraa. Pääsin pyörällä suoraan apajille. Evään kanssa kun olin, niin mikäs siinä. Pikkupyörällä 50 litran kuljetus vähän kauempaa oli jännittävä. Ei pahempia kommelluksia toistaiseksi.

Blenderistä se, että innostaa kovin kokeilemaan ruokaan liittyviä ratkaisuja. Vain 30 euroa. Saa nähdä, että kuinka kauan kestää tässä käytössä.

Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Konkari
  • Viestejä: 2161
  • Päivieni kertomaa
    • Kotisivuni
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #9 : ma 24.08.2015, 18:51:11 »
"Kesän riemua näin elokuussa ja lämmintä turkasesti... Kerrostaloasunnossamme 24.8 astetta ja yöllä ei tarvitse paljoa peitettä pitää päällä, mutta NAUTISKELLAAN KUN KESÄ VIELÄ ON...

Keijo Kullervo
Ps. Ulkona varjossa 25.8..."
"Tie, totuus ja elämä."

Poissa Hayabusa

  • Konkari
  • Viestejä: 2587
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #10 : ke 26.08.2015, 18:50:59 »
Aamusta satoi. Lämpötila oli kuitenkin meidän oloihin trooppinen. Julkiset kulkuvälineet aiheuttivat yllättävästihikoilua. Ehkä sadetta pakoon siirtyneet ihmiset sekoittivat lämpötilasäädöt.


Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #11 : su 30.08.2015, 05:17:41 »

Melkoista mustikan pompulaa. Pitää tauottaa siivoamista. Sitä riittää täksi päiväksi ainakin, koska sain eilen taas ennätyssaaliin, 57 litraa.

Pitää varmaan ottaa vielä loppukiri mustikassa. Puolukoita ei ole kiva kerätä, sillä mukaan tulee helposti liikaa raakoja tai puolikypsiä.

Kanttarellejä en malttanut saalistaa. Se olisi vaellustyyppistä projektia, jossa kilot tippuisi eniten. Kanttarelli tuskin on mustikkaa arvokkaampaa ruoka-aineene. Taloudellisesti sen kerääminen olisi voinut olla fiksumpi valinta.

Haapasieniä saattas olla paikotellen. Ei vaan viitti alkaa ryöppäilemään sähköliedellä. Parasta olisi suoraan muuripadassa. Tosin markkinointi ehkä vähän hankalaa. En tiedä ostettaisiinko miten. Itsellä menisi, muttei säilytystilaa.

Kunnon pakkanen jos olisi, niin laittaisi sen täyteen kaikenlaista marjaa. Nyt hyvä kun saan kakkosluokan mustikat pakastettua. Eka saalis kun piti mustikasta mennä pakastamaan, vaikka pieneen pakastelokeroon tulisi laittaa vain ylijäämämarjat ja tosiaan ne toisen luokan marjat.

Suppilovahverot olisi viimeisin laji. Sen keräämisestä en juurikaan tiedä mitään. Ihan hyvältä maistuvat pannulla.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #12 : su 30.08.2015, 16:00:58 »

Jos kuivais mustikkaa. Entä voiko puolukkaa kuivata?

Millaisen laitteen joutus hankkimaan? Vai onnistusko jotenkin muuten?

Entä tattien kuivaus? Tai rouskujen?

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 2568
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #13 : su 30.08.2015, 16:42:58 »

Jos kuivais mustikkaa. Entä voiko puolukkaa kuivata?

Millaisen laitteen joutus hankkimaan? Vai onnistusko jotenkin muuten?

Entä tattien kuivaus? Tai rouskujen?

Marjojen kuivaus onnistuu ilman minkäänlaisia vehkeitä. Itse olen kuivannut mm. herukoita (punaiset kuivuvat nopeammin kuin mustat) ja aronian marjoja. Jo wanha kansa kuivasi mustikoita - pistää marjat ilmavasti joko tiuhan ritilän tai vaikka uunipellin päälle ja pistää kuivamaan, mieluusti lämpimään paikkaan vaikka jääkaapin päälle tms. Huoneenlämmössäkin marjat kuivuvat, mutta se vie viikkotolkulla aikaa. Saunan esi- ja jälkilämpöä olen myös käyttänyt.

Aroniat kuivuvat nopeasti, kun pistää niihin reiän. Sama pätee myös muihin marjoihin, mutta vaikkapa puolukoiden pistely on töisevää hommaa...

Sienien säilömiseen kuivaaminen sopii loistavasti. Esim. herkkutatti ja voitatti siivutetaan 5 milliä paksuiksi siivuiksi ja pannaan ritilälle. Musta torvisieni ja suppilovahvero kuivavat huoneenlämmössä noin vuorokaudessa. Niistä isommat yksilöt kannattaa halkaista, jotta kuivavat nopeammin ja jotta suppilon sisältämistä roskista pääsee eroon. Kuivat sienet voi helposti rusentaa morttelin ja huhmareen kanssa tai ihan paljain käsinkin jauhoksi.

Rouskujen kuivattavuudesta en tiedä, mutta haperoita on ainakin mahdollista kuivata. Kanttarelli ja orakkaat ovat vähän haasteellisempia, sillä ne eivät kerran kuivettuaan välttämättä enää ime itseensä nestettä. Kuivattuja sieniä kannattaa liottaa muutama tunti vedessä ennen käyttöä, mutta suppilovahvero- tai torvisienijauhe käy ihan sellaisenaan lisättäväksi esim. keittoihin tai kastikkeisiin.

Kuivatut sienet säilyvät ilmatiiviissä rasiassa käytännössä ikuisesti. Itse olen käyttänyt n. 8 vuotta vanhoja herkkutatteja, ja ihan hyviä olivat.

Ja tietysti sienet kuivavat nopeammin, jos käyttää sähköllä toimivaa kuivuria. Muutamalla kympillä saa jo jonkunlaisen, mutta välttämättömiä ne eivät ole.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #14 : su 30.08.2015, 17:36:28 »

Kiitos.

Harkitsen vielä toria. On hiukan tuntematon juttu, mutta jos ehtis saada putsattua.

Jos torikaan ei vedä, niin sitten nykyiset ja jatkot varmaan kuivattava.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #15 : su 30.08.2015, 20:38:36 »

Saatan tässä kauppaamisen sivussa ryhtyä kuivaamaan osa marjoista ja mahdollisista sienistä. Pääsee siihenkin touhuun sitten mukaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Kuivatut tuotteet on helppoja ainakin varastoinnin kannalta. Ei pakastinta, ei jääkaappia. Kunhan jotenkin säilyvyys on taattu, eli saatu tavarat kuivaksi, ja sopivaan varastoon.

Jäin miettimään vielä käyttötarkoitusta. Jos vaikka mustikoita kuivais ihan kunnolla, niin miten niitä olisi paras käytellä? Pitäisikö ehkä jauhaa? Ei kai liottaminen tule kyseeseen, en usko. Jos jauhaa, niin millä saa koppuraiset mustikat jne kunnolla jauhoksi? Jos tulisi käytettyä vaikka suurempia määriä.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 2568
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #16 : su 30.08.2015, 20:48:04 »
Kuivia marjoja voi syödä sellaisenaan, jogurtin kanssa, myslin seassa, puuroissa, käyttää leivonnassa...  Vaihtoehdot eivät lopu kesken.

Yksi mahdollisuus olisi kylmäpuristaa mehu marjoista ja kuivata perskat. Kuiva survos hajonnee itsestään jauhoksi. Kylmäpuristettu mehu nautitaan tuoreeltaan tai pakastetaan. Olen itse suunnitellut puristimen väsäämistä itse, mutta toistaiseksi en ole vielä alkua pitemmällä.
« Viimeksi muokattu: su 30.08.2015, 20:54:08 kirjoittanut urogallus »

Anemone

  • Vieras
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #17 : ma 31.08.2015, 01:07:37 »
Istuskelin tänään verannalla ukkossateen aikaan katsellen puutarhaan. Viikonloppuna tuli nostettua tulppaanin sipuleita ja eroteltua niistä sivusipulit. Sitten siistin tulppaanipenkin ja istutin sipulit uudestaan. Tulppaanipenkki on jonkin eläimen vakituisella kulkureitillä, sillä aina syksyisin kun olen sen siistinyt rikkaruohoista tai istuttanut uusia sipuleita tms. niin on heti seuraavana päivänä näkynyt mullassa pienet tassunjäljet. Taas olivat tassunjäljet mullan pinnalla. Olen olettanut niiden olevan ketun jäljet, koska ketun olen pari kertaa nähnyt tontillamme. Tänä kesänä en ole kettua nähnyt, mutta pari kertaa on silmäkulmassa vilahtanut jokin ruskea otus, jonka olen olettanut olleen rusakko. Polulle tipahtaneet omenat ovat nopeasti kadonneet jonkun nälkäisen eläimen suihin. Sateen ropistessa vilahti nyt puutarhan poikki eläin, joka ei näyttänyt ketulta. En huomannut valkoista hännänpäätä. Jonkin ajan päästä se tuli uudelleen esiin ja käveli omenapuun juurelle selvästi tarkistamaan, olisiko siellä uusia pudokkaita. Ruskea naama katsoi hetken aikaa suoraan verannalle ja sitten eläin meni menojaan. Supikoirahan se olikin, eikä kettu. Supikoirat syövätkin paljon marjoja ja omenat selvästi sitä houkuttelevat. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin supikoiran.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #18 : to 03.09.2015, 23:21:37 »

Mustikasta puolukkaan. Tämän päivän projekti takana. Klo 5:00 – 23.00, eli 18 tuntia. Metsässä en ollut kuin 10-18:30. Muu meni matkoihin, matkan valmisteluun, ja marjojen imurointiin. Aamusta otti aikaa järjestää keittiö projektikuntoon ja jääkaappi uutta satsia varten. Lisäksi laitoin pyörään lisävarusteena eteen samanlaisen tavaratelineen kuin mitä taakse laitetaan. Oli tarpeen, sillä sain noin 80 litraa. Imuroituna marjoja oli 76 litraa, eli nelisen litraa roskia, jotka vylläävät vähän marjoja enemmäksi. Roskien osuus siten 4/80, eli öh ... 1/20 eli, 5%.

Halusin välttämättä saada täyden kuorman marjoja testatakseni uutta pyörän varustelua. Etulaukut oli vähän kömpelöt ämpäreitä laittaessa. Pyörä piti olla hyvin puuhun sidottu, että lastaaminen onnistuu. Takaisinajo pelotti maantiellä, sillä kun painoa on edessä, niin ohjaus on toisenlainen. Tankoa ei käännelläkkään reaktiivisesti sinne ja tänne, tai jos veivaa kunnolla, niin sitä seuraava tavanomainen korjausliike voi tehdä pahaa jälkeä. Tasapaino on tärkeä. Pitäs opetella ohjaamaan pyörää, jossa ohjaustankoa ei voi ollenkaan kääntää. Sitten olisi huoletonta kuskailla isoja lasteja.

Anemone

  • Vieras
Vs: Vuodenaikojen viemänä
« Vastaus #19 : to 03.09.2015, 23:36:26 »
Eikö peräkärry olisi parempi painavamman lastin kuljetukseen?