Kirjoittaja Aihe: Luentosali  (Luettu 12913 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Luentosali
« Vastaus #60 : la 07.10.2017, 18:44:55 »
Liisa Keltikangas-Järvinen jauhaa sontaa YLEn "Inhimillisessä tekijässä", "kuinka työ tehdään hyvin" ja mikä siihen vaikuttaa...
 

TUSKIN KUKAAN MUU ON TEHNYT TYÖTÄÄN HUONOMMIN KUIN TUO PÖYRISTYTTÄVÄ HAISTAPASKANTIEDEÄMMÄ!!!!

("Peilisolujakin" hölötettiin ja Keltipaskiainen nyökytteli!)

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/17/inhimillinen-tekija-introvertin-maailma

https://www.tiede.fi/keskustelu/36490/ketju/holynpolytati_professoriliiton_vuoden_professoriksi
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/05/liisa-keltikangas-jarvisen-puoskaritieteellinen-ihmiskasitys
« Viimeksi muokattu: su 08.10.2017, 19:58:57 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Luentosali
« Vastaus #61 : ti 24.10.2017, 20:57:06 »

Jukka Kekkonen ja sisällissotien väkivalta

Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen on kirjoittanut kirjan Kun aseet puhuvat : poliittinen väkivalta Espanjan ja Suomen sisällissodissa. Se on kansainvälisestikin ainutlaatuinen kokonaisesitys ja vertaileva tutkimus kahden erilaisen eurooppalaisen valtion sisällissodasta ja siihen liittyvästä väkivallasta jälkitoimineen. Luento kuuluu Suomi 100 -luentosarjaan.

Sattumalta kuulin loppuosan luennosta. Hyvää ja sujuvaa tarinaa. Herätti myös ajatuksia. Jotain poimintoja (omin sanoin kerrottuna).

1.  Järjestys ja rakenne on aina parempi kuin väkivalta. Väkivaltaa tulee välttää, ja se on aina riskaabelia.
2.  Järjestys, joka takaa erilaista vapaamuotoista pöhinää jonkin verran, on aina kivempi kuin sellainen systeemi, johon ei sisälly vapausasteita, vaan jotain saneltua, ja siinä menoa. Demokratiat isoine keskiluokkineen on usein tällaisia.
3.  Kansan kahtiajakoa tulisi välttää kaikin keinoin.

Ekasta tuli heti mieleen se, että miksi horjuttaminen on niin iso asia, jos se onnistuu? Miksi rakenteesta ylläpitämiseen liittyy niin paljon latautuneisuutta? Väistämättä tulee mieleen jännitteet, ja tarvittavat tuet, josta on lepotila ja tasapaino kaukana, ja jos ongelmia ilmenee, niin ei todellakaan ihme, vaan tilanteelle tulee ilmeneminen, eräänlainen ilmaus. Miksi kollektiiviset ilmaisut ovat niin hankalaksi koettuja? Onko hajottavuus jotenkin välttämättömyys? Miksi ongelmatilanteille herätään vasta, kun on aivan pakko, esim jonkin sisällissodan muodossa?

En ole vallankumousten kannalla, vaikka sanonkin ymmärtäväni erityisen hyvin toisinajattelua. Ote epäkohtia kohtaan saa olla massiivista. Vaihtoehtoista on voitava käydä jotenkin rinnalla, jossain muodossa. Näkemykset ja kokemukset saavat tulla ilmaistuksi, tai muuten menee tukahduttamisen puolelle, ja se voi näkyä hankalasti korjattavana vinoutumana, etenkin kansakunnan tasolle ajettuna. Pelkkä räyhääminenkin on ilmaisu.

Hyvää demokratiankaltaisissa systeemeissä on se, että vaikka ketään ei voi helposti laittaa vastuuseen kokonaisuuden eri käänteistä, niin samalla tulee sanotuksi se, että jokaisella on osansa kokonaisuudessa. Vallitsee jokin yhteinen vastuu olotilasta, ja sen eteenpäinkehittymisistä. Kulut voivat olla hyvin epälineaarisia, tai siis perhosefektisen kaltaisia, mutta myös hyvässä. Jos jotain hankalaa ilmaantuu, mikä on normaali luonnontila, niin hyvä olisi se, että on valmius vastata koko sillä potentiaalilla, joka muodostuu eri ihmisistä, omissa erityisasemissaan.

Jos yhteiskunnissa on potentiaalia riskeihin, jotka voi ilmetä suoraan, tai johonkin hyvään liittyen, jollain tapaa, niin pahinta mitä yhteiskunta voi tehdä, on se, että erilaiset voimavarat eivät saa tulla käyttöön, jos tarvetta voi olla. Miten rajuksi vuoropuhelu voi mennä, on kiinni vuoropuhelijoista. Jos heidän toiminta on karkeaa, ja mankeleiden alaista, niin huono juttu. Moni vastavoima ei ole alkuun kaunista, eikä kovin sovinnaista, mutta karskeastakin voi kypsyä aikanaan kunnon vastavoimaa, jota ei voi jalostaa siitä, mikä on ehkä sovinnaisemman alueelle kuuluvaa. Kun keinoja haetaan helpoilsta, mutta tehottomilta alueilta, tulisi kaiken toimia, mutta kun ei toimi, niin alkaa jokin outoilu. Näitä varmasti on karttuneina paljon.

Yhteiskunnat ja yhteisöt tarvitsee ajoittain avaimia, ja kuten avainten haussa, ei voida etsiä vain alueelta, jossa on valoa. Valoa täytyy tuoda pimeämpiin nurkkauksiinkin, jotta löydös voisi toteutua. Vertauskuvallista. Samalla tapaa tuli mieleen luennosta se, miten kaikki lähtee vallitsevasta tilasta. Ei voida lähteä sieltä, missä ei oikeasti olla, eli ei voi hylätä sitä, mikä on selkeästi nykyisyyttä. Kansat ja yhteisöt eivät voi jalostua siten, että ne temmataan juuriltaan. Liiaksi juureton ihminen tekee helposti liiallisia juurettomia tekoja.

Taitaa olla fakta, että juurettomuus on nykyään hyvin monimuotoista. On tosiaan ollut sitä hyvinvointia ja tilaa, mikä liittyy rauhallisuuteen, ja kielteisen poissaoloon, kuten näissä seesteiseltä näyttävässä demokratiassa on tilanne jonkin aikaa. Kun turvattua oloa  tuodaan urakalla, siis viimekädessä erilaisia sirkushuveja, on seurauksena erilaiset oudot elämänpainotukset, jotka uhkaavat kokonaisuutta.

Reunaehdot ovat hyvät, mutta kun ne tulevat kuvitteellisuuden kautta, eikä olemassaoloon kytkeytyvästi, ei reunaehdot palvele olemassaoloa. Jos on rajoja ja järjestelyjä, tulee ne olla havaittavissa terveiksi. Muuten tulee nostaa metakkaa.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5595
Vs: Luentosali
« Vastaus #62 : to 26.10.2017, 12:33:11 »

Jukka Kekkonen ja sisällissotien väkivalta

Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen on kirjoittanut kirjan Kun aseet puhuvat : poliittinen väkivalta Espanjan ja Suomen sisällissodissa. Se on kansainvälisestikin ainutlaatuinen kokonaisesitys ja vertaileva tutkimus kahden erilaisen eurooppalaisen valtion sisällissodasta ja siihen liittyvästä väkivallasta jälkitoimineen. Luento kuuluu Suomi 100 -luentosarjaan.

Sattumalta kuulin loppuosan luennosta. Hyvää ja sujuvaa tarinaa. Herätti myös ajatuksia. Jotain poimintoja (omin sanoin kerrottuna).

1.  Järjestys ja rakenne on aina parempi kuin väkivalta. Väkivaltaa tulee välttää, ja se on aina riskaabelia.
2.  Järjestys, joka takaa erilaista vapaamuotoista pöhinää jonkin verran, on aina kivempi kuin sellainen systeemi, johon ei sisälly vapausasteita, vaan jotain saneltua, ja siinä menoa. Demokratiat isoine keskiluokkineen on usein tällaisia.
3.  Kansan kahtiajakoa tulisi välttää kaikin keinoin.

Toivottavasti Kekkonen muisti mainita falangistien lähteneen laittomaan vallankaappausyritykseen, jossa pyrittiin mitätöimään maan perustuslaillinen vaalitulos. Espanjan sisällissota oli monessa mielessä ainutlaatuinen ja poikkesi Suomen sisällissodasta siinäkin, että Espanjassa taisteli parlamentaarisen järjestyksen puolesta ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Sen sijaan virallista apua tasavaltalaiset eivät saaneet mistään. Fasistit jakoivat aseita omilleen sitäkin auliimmin.

Oikeisto ei vieläkään haluaisi muistella Espanjassa pari vuosikymmentä vallinneen laittoman järjestyksen luonnetta, jota kansa ei koskaan valinnut. Francolaiset olivat myös Hitlerin liittolaisia, ja olisivat kernaasti nähneet maailmansodan päättyvän arjalaiseen maailmanjärjestykseen euroopassa.
« Viimeksi muokattu: to 26.10.2017, 12:35:50 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Luentosali
« Vastaus #63 : to 26.10.2017, 21:22:45 »

Jukka Kekkonen ja sisällissotien väkivalta

Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen on kirjoittanut kirjan Kun aseet puhuvat : poliittinen väkivalta Espanjan ja Suomen sisällissodissa. Se on kansainvälisestikin ainutlaatuinen kokonaisesitys ja vertaileva tutkimus kahden erilaisen eurooppalaisen valtion sisällissodasta ja siihen liittyvästä väkivallasta jälkitoimineen. Luento kuuluu Suomi 100 -luentosarjaan.

Sattumalta kuulin loppuosan luennosta. Hyvää ja sujuvaa tarinaa. Herätti myös ajatuksia. Jotain poimintoja (omin sanoin kerrottuna).

1.  Järjestys ja rakenne on aina parempi kuin väkivalta. Väkivaltaa tulee välttää, ja se on aina riskaabelia.
2.  Järjestys, joka takaa erilaista vapaamuotoista pöhinää jonkin verran, on aina kivempi kuin sellainen systeemi, johon ei sisälly vapausasteita, vaan jotain saneltua, ja siinä menoa. Demokratiat isoine keskiluokkineen on usein tällaisia.
3.  Kansan kahtiajakoa tulisi välttää kaikin keinoin.

Toivottavasti Kekkonen muisti mainita falangistien lähteneen laittomaan vallankaappausyritykseen, jossa pyrittiin mitätöimään maan perustuslaillinen vaalitulos. Espanjan sisällissota oli monessa mielessä ainutlaatuinen ja poikkesi Suomen sisällissodasta siinäkin, että Espanjassa taisteli parlamentaarisen järjestyksen puolesta ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Sen sijaan virallista apua tasavaltalaiset eivät saaneet mistään. Fasistit jakoivat aseita omilleen sitäkin auliimmin.

Saivat he virallista apua Neuvostoliitosta. Esimerkiksi tasavaltalaisten panssarivoimia komensi NL:n Korkeimman neuvoston jäsen, insinöörikenraali Dmitrii Grigorjevitš  Pavlov, sittemmin hän sieltä saksalaisten kalustosta hankkimiensa tietojen perusteella toimi T-34-panssarin yleissuunnittelijana ja päätöksen läpiajajana byrokratiassa.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Pavlov%2c+Dmitrii+Grigorevich



Dmitry Pavlov (general)

Lainaus
Oikeisto ei vieläkään haluaisi muistella Espanjassa pari vuosikymmentä vallinneen laittoman järjestyksen luonnetta, jota kansa ei koskaan valinnut. Francolaiset olivat myös Hitlerin liittolaisia, ja olisivat kernaasti nähneet maailmansodan päättyvän arjalaiseen maailmanjärjestykseen euroopassa.

Francon piti sotia Afrikassa keskusvaltojen puolesta, mutta hän luisti, teki oharin. Hitler joutui irrottamaan sinne yhden parhaista kenraaleistaan ja parasta panssarikalustoaan.
« Viimeksi muokattu: to 26.10.2017, 21:26:15 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5595
Vs: Luentosali
« Vastaus #64 : pe 27.10.2017, 22:17:53 »
Tuo linkki tukee niitä historiakäsityksiä, jotka itse olen Espanjan sisällissodasta omaksunut, joskin myönnän, etten tunne aihetta kovin syvällisesti:

http://www.oneparty.co.uk/compass/compass/com12301.html

In January 1936, a number of ostensibly left-wing Spanish parties and organisations created an electoral bloc called the 'Popular Front'. This adopted

"... a liberal programme set in a bourgeois framework and deliberately excluded Socialist demands".

(Pierre Broué & Emile Témime: 'The Revolution and the Civil War in Spain'; London; 1972; p.76).
...
The attitude of the British imperialist government was made clear at the very beginning of the civil war. It was to deny, on 31 July 1936, the legitimate Spanish government its traditional right under international law to purchase arms to defend itself. This action was disguised as

"... an arms embargo against both sides".
...
"Soviet acceptance, in view of the campaign in the USSR and in communist parties abroad in support of the republican government, at first sight seemed a surprising gesture".

(Edward H. Carr: op.cit.; p.17).
...
To sum up, in September 1936 the Soviet government reversed its previous policy and began to supply much needed military assistance to the Spanish Republic.
...
In other words, in the situation existing in the Soviet Union in 1936-39, the Marxist-Leninist forces were able to reverse Soviet policy on the supply of arms to the Spanish Republic, but not strong enough to carry this reversal through to its logical conclusion by repudiating the whole concept of 'non-intervention'


Kekkosen kaltaisten historioitsijoiden olisi myös hyvä todeta, että kapinallisosapuoli olivat francolaiset: he sotivat kaataakseen maahan äänestetyn laillisen hallinnon. Tälläkin palstalla on vain harmiteltu joskus sitä, että se hallitus sattui olemaan myönteinen vasemmistolle eikä Hitlerin liittolaisille.

Vaarini aikoinaan sanoi englantilaisten olevan 'paskaporukkaa', ja osaan nykyisin kuvitella paljon paremmin miksi hän sanoi niin (sen ohessa, että haukkui myös saksalaisia, venäläisiä ja useimpia muitakin kansakuntia).
« Viimeksi muokattu: pe 27.10.2017, 22:35:24 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Luentosali
« Vastaus #65 : la 28.10.2017, 11:29:39 »

Edelliseen Jukka Kekkosen luentoon liittyen, voisin omasta viestistäni todeta, että hyvä aika saa ihmiset poikkeamaan tarpeellisen tiukasta kytkennästä. Muusta tulee tärkeää, toisarvoisemmasta siis, ja jos tämä vapautuksellinen lisä ei tosiaan enää palvele juurevampia asioita, on juuriodotusten siirtäminen väärin perustein tärkeäksi koetulle palvelualustalle hulluntempaus. Ihmistä ohjaa tärkeys ja merkityksellisyys ((suora) elämä), mitä hän tekeekin, ja mihin satsaa. Satsaus siirtää tärkeyden suunnan, tekemisen (jne) voimalla, ja ennenpitkää kauttaaltaan.

Kun tekemiset painottuvat jopa ihmisten toimesta, eli keskittyminen toteutuu suunnalle, jossa ei ole kuin johdannaisia, on riskinä se, että johdannaisista tulee vakavempia kuin oikeasti ovat. Raha toki johtaa juuriasioiden saamiseen, kuten ruokaan ja asumiseen, mutta ihmisen mieli ei välttämättä voi seurata asian toimivuutta kuin jonkin rationaalisuuden kautta, jolloin mielien eheyden voimalla ei kuvio tule koetuksi toimivana, etenkin kun johdannaistekemiset ja keskittymiset voivat olla aika mielivaltaisia, ja oikeasti niiden tulee ollakin hyvin joustavia ja hakevia, jotta palveleva suhde tärkeämpään lähikerrokseen toimii.

Välineeseen ei tule rakastua, vaikka väline olisi modernin elämän välttämättömyys. Kiinni ei voi pitää siitä, minkä tulee olla osa joustavaa sopeutumista.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7603
  • Hai Sie valkolaane!
Vs: Luentosali
« Vastaus #66 : ti 11.12.2018, 00:53:26 »
Nobelistien perinteinen jokavuotinen pyöreän pöydän keskustelu löytyy Youtubesta:

Nobel Minds 2017  (43 min)
 - https://www.youtube.com/watch?v=jIkk4nCmLNY

Muuten, ensi vuonna tammikuussa pitäisi olla jokatoisvuotiset Tieteen päivät 9-13.1.2019:
http://www.tieteenpaivat.fi/

Ohjelma rakentuu Rohkeuden ympärille. Aiheita sankaruudesta, feminismistä, ammateista, avaruudesta, rajanylityksistä, pakolaisista, 1800-luvun seksityöläisistä, totuuden jälkeisestä ajasta, aktivismista, valemediasta, vihasta ja terrorismista.
Missä kohu siellä punanenä persu.  
Missä punanenä persu siellä poliisi.