Kirjoittaja Aihe: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju  (Luettu 5285 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5431
Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« : la 18.07.2015, 04:30:54 »
Koska Torilla puhutaan poliittisesta näkökulmasta, katsoin tarpeelliseksi perustaa lähestymistavaltaan toivon mukaan hiukan teknisemmän, argumentteihin perustuvan keskustelun otsikon alalta. Tarkoitus on käydä yleisluonteista keskustelua mahdollisine linkkeineen. Vaikka taloustieteet kuuluvat yhteiskuntatieteisiin, ne ovat silti empiirisemmästä päästä. En usko että enemmät pelastusyritykset ovat tarpeen sen todisteluun, että aihe kuuluu Akatemian puolelle, jos ajatellaan Akatemiassa voitavan puhua yhtä hyvin psykologiasta ja muista ihmistieteistä.

Kirjanpitoteknisiin ja juridisiin seikkoihin eli lyhyemmin liiketalouteen ketjussa tuskin kannattaa paneutua, ellei se palvele jotenkin aihetta laajemmin. Oikeastaan minun on tehnyt käytännön syistä mieli kysyä kirjanpidon tekniikasta, mutta se vaatii oman ketjunsa. Moderointia palstalla ei tunnetusti juuri ole, joten toivottavaa edelleen on keskustelijoiden noudattaa alafoorumin etikettiä ja jättää turha hölö minimiinsä. Varmasti normatiivista näkökulmaa on mahdotonta tai tarpeellistakaan täysin välttää, mutta perustelut olisivat paikallaan, ja politikoinnille löytyy takuulla tarpeeksi ketjuja Torin puolelta. Se siitä.

...
Esko Aho esittää, että yksikköpalkkakustannuksia tulisi pienentää:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1437106276467

Miten yksikköpalkkakustannukset sitten eroavat kehittyneissä maissa? Esiin nousevat erityisesti Saksa ja Japani. Kysymystä valaisee seuraava artikkeli:

https://fsaraceno.wordpress.com/2014/09/11/labour-costs-who-is-the-outlier/

Tekninen kysymys kuuluu, miten valuuttakurssikorjaukset eroavat ns. sisäisestä devalvaatiosta? Miksi Ahon mukaan 'yhteiskuntasopimus' olisi valuutan devalvoitumista reilumpi tapa maille säilyttää kilpailukykynsä? Oletettavasti hän tarkoittaa tulonjakovaikutuksia. Kuitenkin tulonjakoon vaikuttaa erityisesti työn verotus (yllätys, yllätys). Mitä Aho tarkoittaa puhuessaan 'reiluudesta' jää avaajalle hämäräksi.

Omituisen Ahon argumentista tekee nähdäkseni se, että hän periaatteessa vastustaa yhteisvaluuttaan kuulumista, mutta pitää samaan aikaan sisäistä devalvaatiota -yhteiskuntasopimusta- valuuttakurssin ulkoisia muutoksia parempana tapana ratkaista yksittäisen maan väärästä (erit. liian korkeasta) hintatasosta johtuvat kaupankäynnin ongelmat. Mitä muuta etua maalle omasta valuutasta voi olla, elleivät juuri suhteellisen kustannustason joustot kilpailijamaihin nähden?
« Viimeksi muokattu: la 18.07.2015, 04:47:03 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5431
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #1 : la 18.07.2015, 19:53:14 »
Käsiini osui seuraava paperi, jossa verrataan Latvian sisäisen devalvaation tuloksia Islannin valuutan arvon alenemiseen. Molemmissa maissa koettiin voimakas talouden laskusuunta 2008 rahoituskriisin seurauksena, mutta politiikan suuntaviivat maissa ovat poikenneet toisistaan. Lyhyesti on vaikea löytää juurikaan näyttöä latviatyylisen sisäisen devalvaation puolesta.
 Merkille pantavaa on, miten vähän vuoden 2008 jälkeen yksityisen sektorin palkat ovat laskeneet Latviassa julkiseen sektoriin verrattuna. Olisipa mukava tietää, miten yksittäisten yritysten tuloksentekokyky vaikuttaa palkkoihin. Joka tapauksessa voitollisen kaupallisen sektorin on vaikea puskea läpi palkanalennuksia, ja yrityksen ulkoiseen hintakilpailukykyyn sekin vaikuttaa ainoastaan siinä tapauksessa, että  palkkakustannusten alenemisia ei jaeta osinkoina ulos. Ammattilaisten palkkakustannusten kilpailuttaminen keskenään on yrityksille vaikeampaa kuin halpatyön, joten palkkakustannuksista joustettaessa on helpompaa leikata minimipalkkoja kuin palkkahaitarin yläpäästä.
« Viimeksi muokattu: la 18.07.2015, 19:56:40 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Seneca

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #2 : pe 24.07.2015, 08:34:51 »
Tekninen kysymys kuuluu, miten valuuttakurssikorjaukset eroavat ns. sisäisestä devalvaatiosta? ...  Mitä muuta etua maalle omasta valuutasta voi olla, elleivät juuri suhteellisen kustannustason joustot kilpailijamaihin nähden?

Taloustieteen tekee hankalaksi se, että käytännössä siihen sotkeutuu politiikka. Jos maan talouden ohjaus tapahtuu pääosin asiantuntemuksen pohjalta, voidaan optimoida kansan hyinvointi. Näin tapahtuu esimerkiksi Singaporessa, jossa on Suomeen verrattuna kaksinkertainen elintaso. Suomessa näkyy tuskin lainkaan tieteellisesti perusteltua keskustelua kansantalouden kasvun lainalaisuuksista.

Sinänsä devalvaatio (kuten markka-Suomessa) ei eroa maltillisesta palkkakehityksestä (viimeaikojen Saksa). Ero tulee siitä, miten voimakas ja epärationaalinen ammattiyhdistysliike on verrattuna valtion kykyyn vaikuttaa asioihin. Useimmissa Euro-maissa valtio on heikko ja poliittinen eliitti on taitamaton, josta syystä nämä maat ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin.

Kansantalouden pohja on helppo ymmärtää. Jos yritysten saamat tulot ovat suuremmat kuin niiden menot, niillä on mahdollisuus kasvaa ja tuottaa lisää vaurautta. Käytännössä ilmapiiri määrää tapahtuuko näin vai meneekö kannattavuus joidenkin sisäpiirien hyväksi. Kannattavuus taas määräytyy siitä, kuinka kilpailukykyisiä tuotteita valmistetaan eli kuinka suuri on lisäarvo tuotetta valmistettaessa. Jos tehdään sellua tai kaivetaan malmia, lisäarvo on pieni. Jos myydään kännyköitä ympäri maailman (entinen Nokia, nykyinen Apple), lisäarvo on suuri.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5431
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #3 : pe 24.07.2015, 17:41:06 »
Tuo valuuttakurssi liittyy juuri suhteelliseen kilpailukykyyn. Periaatteessa kuitenkin tuotettavat tavarat ja palvelut määrää niiden kysyntä, ja kilpailukykytekijöillä on vaikutusta enemmän mikrotasolla. Vaikka esimerkiksi perusmaataloustuotanto olisi miten tehotonta, kysyntä takaa aina jonkinlaisen maataloustuotteiden tuotannon markkinataloudessa, vaikka EU:n maatalouskomissaarit eivät siihen oikein tunnu uskovan.

Ihastuksesi Singaporea kohtaan jää arvailujen varaan, joten en voi ottaa kantaa.

Miten mitattaisiin poliittisen eliitin heikkoutta euroopassa? Talouskriisin aikana se ehkä on osoittautunut heikoksi, mutta mitä tekemistä sillä on ammattiliittojen kanssa? Ennemmin sanoisin poliittisen eliitin heikkouden johtuneen sen EU-tason virkamiesten kytköksistä finanssimaailmaan kuin ammattiliittoihin. Esimerkiksi EKP:n kyvyttömyys tarjota likviditeettiä jäsenmailleen on jo saanut legendaariset mittasuhteet, ja velkadeflaatio hyödyttää (lyhytnäköisesti) vain etusijalla olevia velkojia. Rahapoliittisesti on tarpeeksi vaikeaa muutenkin perustella EKP:n alhainen inflaatiotavoite nykyoloissa, josta se ei ole kyennyt pitämään kiinni.

Milton Friedman kirjoitti muutoksista valuutan ulkoisessa arvossa:

Wage rates tend to be among the less flexible prices. In consequence, an incipient deficit that is countered by a policy of permitting or forcing prices to decline is likely to produce unemployment rather than, or in addition to, wage decreases. The consequent decline in real income reduces domestic demand for foreign goods and thus demand for foreign currency with which to purchase these goods. In this way it offsets the incipient deficit. But this is clearly a highly efficient method of adjusting to external changes. If the external changes are deep-seated and persistent, the unemployment produces steady downward pressure on prices and wages, and the adjustment will not have been completed until the deflation has run its sorry course.

From page 173:

The argument for a flexible exchange rate is, strange to say, very nearly identical with the argument for daylight savings time. Isn't it absurd to change the clock in summer when exactly the same result could be achieved by having each individual change his habits? All that is required is that everyone decide to come to his office an hour earlier, have lunch an hour earlier, etc. But obviously it is much simpler to change the clock that guides all than to have each individual separately change his pattern of reaction to the clock, even though all want to do so. The situation is exactly the same in the exchange market. It is far simpler to allow one price to change, namely, the price of foreign exchange, than to rely upon changes in the multitude of prices that together constitute the internal price structure.


http://www.interfluidity.com/files/friedman-flexible-exchange.html

Toisin sanoen yksittäisillä toimijoilla on budjettirajoite suhteessa muihin eri tavalla budjettirajoitteisiin toimijoihin, vaikka kokonaisuuden kannalta kaikkien kannattaisi 'laskea palkkaansa'. Friedman ei mainitse ammattiliittoja -sama optimointiongelma koskee kaikkia budjettirajoitteisia toimijoita katsomatta edustavatko ne työntekijä- vai työnantajapuolta. Ota huomioon että muistuttaakseen devalvaatiota prosessissa myös yritysten tarjoamien lopputuotteiden hintojen pitäisi laskea. Entä yrityksen jo tekemät sitoumukset? Yksittäisen yrityksen kannalta hintojen aleneminen lisää sen todellista vastuutaakkaa olemassaolevien velkasitoumusten muodossa tavarantoimittajille ja alihankkijoille.
« Viimeksi muokattu: pe 24.07.2015, 17:55:08 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Seneca

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #4 : la 25.07.2015, 08:20:41 »
Puhuttaessa kehittyneistä maista tulee erottaa toisistaan suuret valtiot kuten USA ja pienet valtiot kuten Suomi. Jälkimmäiset ovat voimakkaasti riippuvaisia viennistä. Siksi juuri viennin kilpailukyky on meille tärkeää.

Tuo Friedmanin kesäaikakommentti valaisee erinomaisesti asiaa. On erittäin vaikeata neuvotella palkkojen alennusta, mutta devalvaatio on onnistunut Suomessa moneen kertaan. Erityisen hankalaa neuvottelu palkoista on Suomessa, joka on riippuvainen bulkkituotteiden viennistä, minkä ammattiyhdistysliike voi lamauttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa helposti ja ilman kustannuksia sille itselleen.

Singaporen BKT per henkilö on lähes täsmälleen kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Olet aivan oikeassa poliittisen eliitin heikkoudesta EU:ssa. Se on myös taitamatonta. IMF on viisi vuotta esittänyt toisenlaista ohjelmaa Kreikan kohdalla, sillä heillä on pitkää kokemusta siitä miten kriisimaat saadaan korjaamaan talouttaan.

Sanot: ”Ota huomioon että muistuttaakseen devalvaatiota prosessissa myös yritysten tarjoamien lopputuotteiden hintojen pitäisi laskea.” Tämä ei pidä paikkaansa viennin suhteen. Hinnat riippuvat ulkomaisista kilpailijoista. Kotimarkkinat eivät pelasta Suomea vaan viennin lisääminen on ainoa keino. On järkyttävää kuinka huonosti tämä ymmärretään kotimaisessa keskustelussa.

Tilanteemme tulee huononemaan vielä voimakkaasti lähivuosina.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5431
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #5 : la 25.07.2015, 17:58:07 »
”Ota huomioon että muistuttaakseen devalvaatiota prosessissa myös yritysten tarjoamien lopputuotteiden hintojen pitäisi laskea.” Tämä ei pidä paikkaansa viennin suhteen. Hinnat riippuvat ulkomaisista kilpailijoista. Kotimarkkinat eivät pelasta Suomea vaan viennin lisääminen on ainoa keino. On järkyttävää kuinka huonosti tämä ymmärretään kotimaisessa keskustelussa.

Oikeastaan ongelmana pidän sitä, että EU-tasolla ei ymmärretä päinvastaista, mistä seuraa että unionia johdetaan mieluiten jäsenmaiden yksittäisten etujen ja haittojen ehdoilla. Puhut totta yhden maan näkökulmasta katsottuna. Tässä toteutuu nähdäkseni jälleen eräs makrotaloustieteen oikeaksi osoittama erikoisuus: se mikä on hyödyllistä ja järkevää mikrotasolla, ei ole sitä kokonaisuuden kannalta. Rahoituksen kannalta katsottuna se on koordinaatio-ongelma, koska toisen maan täytyy tuottaa vastaava vaihtotaseen alijäämä yhden maan vaihtotaseen ylijäämän kattamiseksi.  Mutta jos yli puolet euromaiden ulkomaankaupasta suuntautuu muihin unionimaihin ja kaikkien unionimaiden tulee saavuttaa kasvunsa vientiä lisäämällä, niin mihin kokonaisviennin kasvu perustuu? Singaporen malli toimii, koska maa houkuttelee ulkomaista pääomaa. Pääomavirrat voivat hyödyttää maata, joskaan niitä ei kannata pitää oikean talouspoliittisen suunnan indikaattoreina (ok, ajattelen nyt veroparatiiseja, joskin pitkään jatkuva rahoitusvirtojen epätasapaino maiden välillä aiheuttaa muitakin ongelmia, kuten PIIGS-maiden tapaus osoittaa).

Veropohjan laajentaminen kuulostaa ehkä hyvältä idealta maan budjettitasapainon saavuttamiseksi. Piru piilee yksityiskohdissa ja oikean -jokaisella on käsityksensä hyvästä ja oikeasta- tason valitsemisesta. Joudutaan myös pohtimaan, mikä on työn ja pääoman efektiivisen verotuksen suhde. Itse en usko, että rahoitussektorin kasvu on ollut yksinomaan hyväksi edes niiden maiden taloudelle, joissa se on voimakkaasti kasvanut. Itse asiassa PIIGS-maissa pääomavirtojen verottaminen (missä vero T tarkoittaa mitä tahansa maksua pääoman tuotoista valtiolle) olisi lievittänyt rahoitussektorin paisumista ja siitä seurannutta kriisiä. Vaan hei, emmekö äsken toivoneet enemmän ulkomaista pääomaa?

Harhauduin koordinaatio-ongelmasta muuhun, palaan asiaan uudestaan.
« Viimeksi muokattu: la 25.07.2015, 18:09:32 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Renttu

  • Vieras
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #6 : la 25.07.2015, 18:07:35 »
Taloustieteen tekee hankalaksi se, että käytännössä siihen sotkeutuu politiikka. Jos maan talouden ohjaus tapahtuu pääosin asiantuntemuksen pohjalta, voidaan optimoida kansan hyinvointi. Näin tapahtuu esimerkiksi Singaporessa, jossa on Suomeen verrattuna kaksinkertainen elintaso. Suomessa näkyy tuskin lainkaan tieteellisesti perusteltua keskustelua kansantalouden kasvun lainalaisuuksista.
Näin, mikäli kannattaa yövartijavaltiota. Todellisuudessa politiikan tekee hankalaksi se, että kaupallisuus ja korporaatiot vaikuttavat siihen niin voimakkaasti. Jo muuan Roosevelt varoitti tästä, silloin 1910-luvulla. Luiden kolinaa.

Täysin naurettavaa verrata Singaporea ja Suomea. Singaporen merkittävänä etuna on sen geostratreginen asema. Siitäkin johtuen se on koko Aasian rahaliikenteen risteys. Suomi möllöttää tiiviisti periferiassa, Venäjän kupeessa.

Olen oikeastaan käynyt saman keskustelun jo Näkökulmalla, nimimerkki Oban kanssa, koskien Hong Kongia (Ehkäpä joku muukin muistaa tämän). En viitsisi käydä sitä Singaporen osalta taas uudelleen.

Poissa mks

  • Konkari
  • Viestejä: 916
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #7 : su 26.07.2015, 07:00:32 »
Täysin naurettavaa verrata Singaporea ja Suomea. Singaporen merkittävänä etuna on sen geostratreginen asema. Siitäkin johtuen se on koko Aasian rahaliikenteen risteys. Suomi möllöttää tiiviisti periferiassa, Venäjän kupeessa.

Jos kuitenkin haluat argumentoida demokratiaa vastaan meritokraattisen diktatuurin puolesta, Singapore antaa Sinulle joitain aseita käsiin. Tuo aivan vahingossa syntynyt valtio on mainio esimerkki kuinka määrätietoisella ohjauksella voidaan saavuttaa lukuisilla mittareilla erinomaisesti menestyvä asumis- ja talouskone.

Varmaankaan Suomen muuttaminen meritokraattiseksi diktatuuriksi ei takaisi Singaporen mittariauvoisen etumatkan kuromista vaikka itse Seneca valittaisiin pomoksi. Siinä virassa Seneca kuitenkin varmaan oppisi kertoman laveammin miksi Singaporella menee paremmin.

mks


Poissa Seneca

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #8 : su 26.07.2015, 09:48:24 »
Kotimarkkinat eivät pelasta Suomea vaan viennin lisääminen on ainoa keino.

Puhut totta yhden maan näkökulmasta katsottuna. Tässä toteutuu nähdäkseni jälleen eräs makrotaloustieteen oikeaksi osoittama erikoisuus: se mikä on hyödyllistä ja järkevää mikrotasolla, ei ole sitä kokonaisuuden kannalta. Rahoituksen kannalta katsottuna se on koordinaatio-ongelma, koska toisen maan täytyy tuottaa vastaava vaihtotaseen alijäämä yhden maan vaihtotaseen ylijäämän kattamiseksi.  Mutta jos yli puolet euromaiden ulkomaankaupasta suuntautuu muihin unionimaihin ja kaikkien unionimaiden tulee saavuttaa kasvunsa vientiä lisäämällä, niin mihin kokonaisviennin kasvu perustuu?

Suomessa työn tuottavuus on alimpia EU-maiden joukossa. Takanamme ovat vain neljä kriisimaata. Julkisen sektorimme rahoitusvaje on pahimpia EU:ssa. Lisäksi olemme pieni tekijä EU:ssa. Juuri nyt meidän on turha murehtia EU:sta, hoidetaan oma kriisimme pois.

Suomi menestyy Koneen hissien ja Nokian verkkojen tapaisissa tuotteissa. Näille on valtava kysyntä kehittyvissä maissa kuten Kiina, Intia, Brasilia, jne. Kun saamme näiden kilpailukykyä parannettua ja kehitettyä lisää samanlaisia tuotteita, pääsemme kasvuun. Se on ainoa järkevä suunnitelma. Suomi on alle promillen maailman väestöstä. Kyllä markkinoita riittää.

Kikkailu veroilla ja muut ajankohtaiset pikku keskustelunaiheet ovat hyödyllisiä mutta vähäpätöisiä asioita todellisen ongelmamme rinnalla.

Poissa Seneca

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #9 : su 26.07.2015, 10:15:04 »
Näin, mikäli kannattaa yövartijavaltiota. Todellisuudessa politiikan tekee hankalaksi se, että kaupallisuus ja korporaatiot vaikuttavat siihen niin voimakkaasti. Jo muuan Roosevelt varoitti tästä, silloin 1910-luvulla. Luiden kolinaa.

Pitää paikkansa. Suomessa ehkä vaikutusvaltaisin korporaatio on ammattiyhdistysliike. Se uhkaa juuri nyt ehkäistä muutokset, joilla saataisiin taloutemme piristymään. Se on myös syynä vientimme huonoon kilpailukykyyn.

Laajemmin ottaen talouselämän kannalta on kolme tärkeätä osapuolta: elinkeinoelämä, rahoitus ja valtio. Nämä vaikuttavat voimakkaasti toisiinsa. Erityisesti niiden kyky yhteistoimintaan määrää talouden menestyksen ja sitä kautta kansan elintason. Suomessa jokaisella on ongelmansa. Elinkeinoelämä ei ole kyennyt uudistumaan. Rahoitusta on vähän ja se ohjautuu heikosti tuottaviin kohteisiin. Valtio on ammattitaidoton ja lisäksi heikko etujärjestöjen rinnalla.

Lainaus
Täysin naurettavaa verrata Singaporea ja Suomea. Singaporen merkittävänä etuna on sen geostratreginen asema. Siitäkin johtuen se on koko Aasian rahaliikenteen risteys. Suomi möllöttää tiiviisti periferiassa, Venäjän kupeessa.

Eräs laji kansantaloustiedettä on verrata olosuhteita eri maissa ja pyrkiä löytämään sitä kautta selityksiä sille, miksi jotkut maat menestyvät ja toiset eivät. Singaporesta on kirjoitettu runsaasti kirjoja ja artikkeleita. Sinä siis leimaat tämän tärkeän tutkimuksen naurettavaksi. Singaporen etuna aikoinaan oli todella sen asema meriväylien risteyksessä ja sitä kautta voimakas kansainvälistyminen. Siitä aiheutui rahoitussektorin kehittyminen ja osittain laivojen korjaamisen liiketoiminta. Uuden Singaporen menestystekijät ovat toiset ja ne ovat nostaneet Singaporen neljän kärkeen BKT:ssa per henkilö. Suomelle hyväksi vertauskohdaksi Singaporen tekee myös se, että sen väkiluku on jotakuinkin sama.

Eikä Nokian kännykkämyyntiä juurikaan haitannut Suomen sijainti!

Poissa mks

  • Konkari
  • Viestejä: 916
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #10 : su 26.07.2015, 11:44:04 »
Laajemmin ottaen talouselämän kannalta on kolme tärkeätä osapuolta: elinkeinoelämä, rahoitus ja valtio. Nämä vaikuttavat voimakkaasti toisiinsa. Erityisesti niiden kyky yhteistoimintaan määrää talouden menestyksen ja sitä kautta kansan elintason. Suomessa jokaisella on ongelmansa.

Jätit tärkeimmän eli koulutuksen mainitsematta.

Suomessa opetuksesta vastaavat ovat halveksineet neljä vuosikymmentä matemaattisluonnontieteellistä osaamista. Tekniset oppilaitokset ovat valittaneet kolme vuosikymmentä sisäänoton heikosta matemattiikan taidosta.

Asialle ei ole tehty mitään. Singaporelaiset koululaiset pesevät suomalaiskoululaiset menne tullen matematiikassa,. Ei tosin niin nyvin keskimääräisessä osaamisessa kuin hyvässä osaamisessa. Viennin jalostusarvon kannalta on PISA-tuloksilla sangen pieni merkitys.

Suomen hyvä PISA-menestys takaa, että bussikuski ja kahvilan tiskaaja osaavat auttavasti lukea ja laskea. Viennille on tärkeää, että  joukko suunnittelijoita, insinöörejä, markkinoijia sun muuta luovaa porukkaa hallitsisi ajattelun abstrakteja välineitä kansinvälisellä huipputasolla ja pystyisi myös seuramaan maailman huippujulkaisuja.

Tähän ei riitä jokunen "huippuyksikkö" elvistelemään sijoituksellaan rankingissa. Siihen tarvitaan menestyksennälkäistä laajempaa joukkoa ja sitä, että kun menestystä tulee, hedelmät panostetaan menestyjien jatkoprojekteihin eikä ylisuurilla henkilökohtaisilla korvauksilla suunnata heidän luovuuttaan goftasoituksen hallintaan ja kesämökin helikopterikentän suunnitteluun.

mks
« Viimeksi muokattu: su 26.07.2015, 11:57:43 kirjoittanut mks »

Poissa Seneca

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #11 : su 26.07.2015, 12:07:06 »
Jätit tärkeimmän eli koulutuksen mainitsematta.

Suomessa opetuksesta vastaavat ovat halveksineet neljä vuosikymmentä matemaattisluonnontieteellistä osaamista. Tekniset oppilaitokset ovat valittaneet kolme vuosikymmentä sisäänoton heikosta matemattiikan taidosta.

Asialle ei ole tehty mitään. Singaporelaiset koululaiset pesevät suomalaiskoululaiset menne tullen matematiikassa,. Ei tosin niin nyvin keskimääräisessä osaamisessa kuin hyvässä osaamisessa. Viennin jalostusarvon kannalta on PISA-tuloksilla sangen pieni merkitys.

Suomen hyvä PISA-menestys takaa, että bussikuski ja kahvilan tiskaaja osaavat auttavasti lukea ja laskea. Viennille on tärkeää, että  joukko suunnittelijoita, insinöörejä, markkinoijia sun muuta luovaa porukkaa hallitsisi ajattelun abstrakteja välineitä kansinvälisellä huipputasolla ja pystyisi myös seuramaan maailman huippujulkaisuja.

Tähän ei riitä jokunen "huippuyksikkö" elvistelemään sijoituksellaan rankingissa. Siihen tarvitaan menestyksennälkäistä laajempaa joukkoa ja sitä, että kun menestystä tulee, hedelmät panostetaan menestyjien jatkoprojekteihin eikä ylisuurilla henkilökohtaisilla korvauksilla suunnata heidän luovuuttaan goftasoituksen hallintaan ja kesämökin helikopterikentän suunnitteluun.

Puhut täyttä asiaa. Olen aivan samaa mieltä.

Renttu

  • Vieras
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #12 : su 26.07.2015, 14:17:20 »
Pitää paikkansa. Suomessa ehkä vaikutusvaltaisin korporaatio on ammattiyhdistysliike.
Onko työnantajasi mahdollisesti EK, sillä tämmöistä lystikästä propagandaa tulee lähinnä sieltä? Kysymys on retorinen; surullista, että teitä yleisen hyvinvoinnin lopullista tuhoa kieli pitkällä halajavia on.

Lainaus käyttäjältä: Seneca
Se uhkaa juuri nyt ehkäistä muutokset, joilla saataisiin taloutemme piristymään. Se on myös syynä vientimme huonoon kilpailukykyyn.
Sipilä pyrkii sisäiseen devalvaatioon toisin keinoin (Clausewitz) ja tietenkin asia pyritään esittämään ammattiyhdistysten vikana. Rehellisyydessä ei politiikassa ole kovinkaan paljon sijaa.

Eläkepommiakin pukkaa hieman Kreikan tyyliin, ja pitäähän vakuutuslaitosten saada omansa pois.

Pääsyitä vientimme huonoon tilanteeseen ovat eurovaluutta, Euroopan komissio ja EKP. Uskon mieluummin valtiovarainministeriön ylintä virkamiestä, kuin sinua. Tilanteeseemme vaikuttavat myös Venäjän pakotteet ja lähikilpailijamaidemme (Ruotsi ja Viro) tietyt edut: Se, ettei Ruotsi ole mukana eurovaluutassa ja Viron osalta se, että Virolla ei ole merta välissä KEski-Eurooppaan. Virolaiset sitten toki miellellään työskentelevät täällä Suomessa, mikä osaltaan on lisännyt maan vaurastumista - suomalaisten duunareiden kustannuksella. Kotoiset yrityksemme puolestaan veropakoilevat Viroon.

Voidaan muuten vertailla, mitä ammattiyhdistykset ovat saaneet tässä maassa aikaan suhteessa niihin valtioihin, joissa ammattiyhdistykset on tuhottu/tapettu jo kehtoonsa. Täkäläinen oikeisto ei olisi sallinut edes sitä peruskoulua perustettavaksi, että sopii nyt olla samaa mieltä perusopetuksen matematiikan huonosta tasosta. :)

Kahdeksan tunnin työpäivät, 40 tunnin työviikot, lauantai ja sunnuntai vapaapäiviä... Kaikki nuokin ovat ammattiyhdistysten ja lakkojen aikaansaannoksia. Olen 100% varma, että suomalaisten enemmistö pitää näitäkin saavutettuja etuja hyvinä asioina. Pekkaspäivät ovat puolestaan työnantajien itsensä alun perin käyttöön haluamia. Näin, ettei työntekijöille tarvitsisi maksaa rahassa.
Lainaus käyttäjältä: Seneca
Laajemmin ottaen talouselämän kannalta on kolme tärkeätä osapuolta: elinkeinoelämä, rahoitus ja valtio. Nämä vaikuttavat voimakkaasti toisiinsa.

Erityisesti niiden kyky yhteistoimintaan määrää talouden menestyksen ja sitä kautta kansan elintason. Suomessa jokaisella on ongelmansa. Elinkeinoelämä ei ole kyennyt uudistumaan. Rahoitusta on vähän ja se ohjautuu heikosti tuottaviin kohteisiin. Valtio on ammattitaidoton ja lisäksi heikko etujärjestöjen rinnalla.
Unohdit mm. lobbauksen (Suomi on tällä hetkellä maailman lobatuin maa!) ja sen, että poliitikot ovat suuryritysten juoksupoikina. Sitä yllättyy, mikäli poliitikko osoittaisi minkään asteista valtiomiesmäisyyttä. Elinkeinoelämme piirit ovat todella pienet: samat johtajat istuvat ristiin eri firmojen hallituksissa ja sopivat keskenään omat palkkansa ja palkkionsa. Tämä on tietenkin vain hyvää ja kaunista.

Virheellinen väite rahoituksenkin osalta. Itse asiassa Suomi on saanut kehuja juuri siitä, että se on näinä vaikeinakin aikoina panostanut jatkuvasti tutkimukseen ja innovointiin.

Lainaus käyttäjältä: Seneca
Eräs laji kansantaloustiedettä on verrata olosuhteita eri maissa ja pyrkiä löytämään sitä kautta selityksiä sille, miksi jotkut maat menestyvät ja toiset eivät.
Toisissa uutisissa tiedetään kertoa, että vesi on märkää.
Lainaus käyttäjältä: Seneca
Singaporesta on kirjoitettu runsaasti kirjoja ja artikkeleita.
Totta. Onneksi meidän ei tarvitse lukea niitä kaikkia, sillä Wikipedian artikkeli esittelee tässä käsitellyt aspektit erittäin hyvin:

Singapore.

Suosittelen kiinnostuneita lukaisemaan tuosta edes kohdat Modern-day economy, Sectors, Employment and poverty, Education, Health. Sen jälkeen voidaankin olla kaikki samaa mieltä siitä, että Suomen ja Singaporen vertailu tällä tavoin on naurettavaa. Sen geostrateginen sijainti on aivan toinen ja samalla toki mainitaan, keiden kanssa se kilpailee - ja mistä!
 
Lainaus käyttäjältä: Seneca
Sinä siis leimaat tämän tärkeän tutkimuksen naurettavaksi.
En leimaa vertailututkimusta yleisellä tasolla, vaan Singaporen ja Suomen vertailun. Se on älyllisestikin epärehellistä.
 
Lainaus käyttäjältä: Seneca
Singaporen etuna aikoinaan oli todella sen asema meriväylien risteyksessä ja sitä kautta voimakas kansainvälistyminen. Siitä aiheutui rahoitussektorin kehittyminen ja osittain laivojen korjaamisen liiketoiminta. Uuden Singaporen menestystekijät ovat toiset ja ne ovat nostaneet Singaporen neljän kärkeen BKT:ssa per henkilö. Suomelle hyväksi vertauskohdaksi Singaporen tekee myös se, että sen väkiluku on jotakuinkin sama.
Singaporen sijainnin merkitys ei ole muttunut mihinkään tänäkään päivänä - kuten ei sitten sekään, mikä on sen pääkilpailjoiden tilanne ja kehitys lähialueillaan.

Ahaa, että väkiluku on mielestäsi hyvä peruste? Sehän sopii. Katsot mikä on Singaporen pinta-ala ja väestöntiheys, ja vertaat niitä sitten Suomeen. Teesisi osoittuu välittömästi kestämättömäksi.
 
Lainaus käyttäjältä: Seneca
Eikä Nokian kännykkämyyntiä juurikaan haitannut Suomen sijainti!
Tarkoitat siis sitä firmaa, joka hybriksen ollessa huipussaan pelotteli valtiota tämän tästä sillä, että lähtee maasta? :)
« Viimeksi muokattu: su 26.07.2015, 14:33:03 kirjoittanut Renttu »

Renttu

  • Vieras
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #13 : su 26.07.2015, 14:28:25 »
Jätit tärkeimmän eli koulutuksen mainitsematta.

mks
Suomessa on erittäin hyvä koulutustaso, matematiikan osalta homma lähti pipariksi vuonna 1985, poliittisella päätöksellä. Nyt kun vanhan kaartin opettajatkin ovat jo eläkkeellä, matematiikan taso on rapautunut entisestään. Lukion pitkä matematiikka on yleislahjakkaille liian kuormittava varsinkin, kun peruskoulun opetus on niin mahdottoman tasa-arvoista. Alle kolmessa vuodessa pitää omaksua viiden vuoden opetusmateriaali. Ne jotka ovat erityisen kiinnostuneita matematiikasta ja matemaattisesti lahjakkaita, tämä ei haittaa mitään: opiskelevat ja laskevat mielellään varsinaisen opetuksen ulkopuolellakin, omin päin, kun taas yleislahjakkaille matematiikka on vain yksi aine muiden joukossa. Semmoisille matikassa on helvetisti töitä.

Renttu

  • Vieras
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #14 : su 26.07.2015, 14:30:45 »
Hyvä infra on kaiken A ja O. Suomessa sekin rapautuu vauhdilla. Kirjoitin jo vuosia sitten siitäkin, että emme me Karjalalla mitään tekisi. Se Suomi-neidon puuttuva käsivarsi olisi ollut paljon tärkeämpi. Olisi ollut meriyhteys siellä pään tasollakin.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3079
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #15 : su 26.07.2015, 14:42:14 »
Singaporesta sellainen pikku havainto, että nykyisen talouden kannalta sen väestörakenne on poikkeuksellisen edullinen: valtava määrä työikäistä väkeä ja lapsia vähän. Pikkuisen päälle yhden keikkuva konaishedelmällisyysluku ei paljon haittaa, kun nuorta väkeä voi värvätä maahan jatkuvasti. Siellä maahanmuutto toimii oikeasti niin kuin sen väitetään toimivan, eli muut hoitaa kasvatuksen ja koulutuksen ja vastaanottajamaa kerää hyödyt.

Suomella ei vastaavaan ole mahdollisuuksia, vaan periferisestä asemastamme johtuen tulemme jatkossakin menettämään osan koulutetusta väestämme ulkomaille. Tätä ei muuteta minkäänlaisilla veroalennuksilla.

Kokonaan toinen juttu on se, että mikäli maailma joutuu pitkällisen talouslaman pyörteisiin niin Singaporen kaltaiset maat joutuvat oikeasti tyhjän päälle. Suomella on aivan toiset mahdollisuudet selviytymiseen. Ja puhun nyt selviytymisestä, en 'pärjäämisestä'.

Renttu

  • Vieras
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #16 : su 26.07.2015, 16:10:51 »
Singaporesta sellainen pikku havainto, että nykyisen talouden kannalta sen väestörakenne on poikkeuksellisen edullinen: valtava määrä työikäistä väkeä ja lapsia vähän. Pikkuisen päälle yhden keikkuva konaishedelmällisyysluku ei paljon haittaa, kun nuorta väkeä voi värvätä maahan jatkuvasti. Siellä maahanmuutto toimii oikeasti niin kuin sen väitetään toimivan, eli muut hoitaa kasvatuksen ja koulutuksen ja vastaanottajamaa kerää hyödyt.

Suomella ei vastaavaan ole mahdollisuuksia, vaan periferisestä asemastamme johtuen tulemme jatkossakin menettämään osan koulutetusta väestämme ulkomaille. Tätä ei muuteta minkäänlaisilla veroalennuksilla.

Kokonaan toinen juttu on se, että mikäli maailma joutuu pitkällisen talouslaman pyörteisiin niin Singaporen kaltaiset maat joutuvat oikeasti tyhjän päälle. Suomella on aivan toiset mahdollisuudet selviytymiseen. Ja puhun nyt selviytymisestä, en 'pärjäämisestä'.
Samaa mieltä; Singaporen (Prosentuaalisesti eniten miljonäärejä koko maailmassa) päähuoli on tällä hetkellä se, että ulkomaiset investoijat havittelevat sieltä niitä vähiä vapaita maa-alueita. Ne halutaan pitää kotimaisessa omistuksessa. Vaihtaisin kyllä kernaasti tämän huolen Suomen murheisiin, jos se vain olisi mahdollista.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5431
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #17 : ma 27.07.2015, 02:11:26 »
Singapore johti seuraavaan asymmetristä informaatiota käsitelleeseen artikkeliin: http://www.atimes.com/atimes/Southeast_Asia/DK07Ae03.html

Uncle Joe Stiglitz on muistaakseni tutkinut epäsymmetristä informaatiota markkinoilla enemmänkin. Singaporen talous on toki organisoitunut pitkälle, sitä ei käy kiistäminen. Sanooko sitä valtiojohtoiseksi kapitalismiksi vai teknokratiaksi on varmaan ideologinen valinta, jota ei tarvitse tehdä sanoakseen sen hyödyttäneen Singaporessa monia, jos ei ehkä kaikkia. Maan bkt nostaa Singaporen tietysti omaan luokkaansa.

Valitettavan huonosti tunnen Singaporen mikrotalouden rakenteita. Kiinnostaisi tietää, miten ja millä keinoilla Singaporessa on onnistuttu korruption kitkemisessä. Korruptio taitaa olla myös tekijä, joka vaikuttaa tuottavuuteen negatiivisesti.

Lisäys: Asia Times:in sivut latautuivat miellyttävän vaivattomasti, paljon paremmin kuin Helsingin Sanomat yleensä mainoksineen kaikkineen.
« Viimeksi muokattu: ma 27.07.2015, 02:16:36 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Seneca

  • Jäsen
  • Viestejä: 65
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #18 : ma 27.07.2015, 12:13:28 »
Valitettavan huonosti tunnen Singaporen mikrotalouden rakenteita. Kiinnostaisi tietää, miten ja millä keinoilla Singaporessa on onnistuttu korruption kitkemisessä. Korruptio taitaa olla myös tekijä, joka vaikuttaa tuottavuuteen negatiivisesti.

Singaporella oli hyvä onni siiinä, että se itsenäistyttyään sai taitavan ja maan väestön etua ajavan yksinvaltiaan. Siteeraan seuraavaksi joitakin paloja The Economist'in muistokirjoituksesta 28.3.2015:

"... look around Singapore. Wealthy, orderly, efficient and honestly governed, it is not the work of Lee Kuan Yew alone. But even his severest critics would agree that Mr Lee, who died this week at the age of 91, played an enormous part. ... Mr Lee got many things right, especially in his choice of economic managers. They kept government small, the economy open and regulation simple, transparent and effective. ... Ethnic harmony has been preserved: by quotas in public housing that enforce integration; by restrictions on inflammatory speech; and by harsh penalties for lawbreaking. Strikes and other forms of protest have been extremely rare. However, the most important reason for Singapore’s singular experience is Mr Lee himself. Incorruptible, he kept government unusually clean. He ensured that Singapore pays its ministers and civil servants high salaries. Under today’s prime minister, his son Lee Hsien Loong, the bureaucracy has remained efficient and untarnished. Unlike many other independence leaders, Mr Lee designed a system to outlast him.

Näitä asioita voisi kopioida. Demokratiassa se on vaikeata, mutta ei mahdotonta.

Minuun on ennenkaikkea vaikuttanut se, että siellä päättäjät ja heidän avustajansa ovat erinomaisen hyvin koulutettuja ja viisaita. Ja kun kävelee siellä ympäriinsä, onhan se todella idyllinen kaupunki.

Poissa mks

  • Konkari
  • Viestejä: 916
Vs: Kansantalous- ja mikrotaloustieteellinen ketju
« Vastaus #19 : ma 27.07.2015, 13:31:12 »
Siteeraan seuraavaksi joitakin paloja The Economist'in muistokirjoituksesta 28.3.2015:

Jos Sinulla on The Ecnomist käsillä, niin luehan myös 18.7.2015 numeron erikoisraportti.

Nyt on hyvin. Hyvin hoidetulla asumiskoneella on periatteellinen ongelma: Terveiksi, tietoisiksi, koulutetuiksi kasvatetut nuoret aikuiset voivat jossain vaiheessa sanoa, ettei asumiskone ole kaikki. Joku voi Maslowin jalanjäljissä kaivata sananvapautta, joku toinen poliittisia oikeuksia. Joku ryhtyy kyselemän, että kuinka kauan on kohtuullista elää vauraasti naapurien ja vierastyövoiman varassa. Joku miettii miten homma pysyy koossa kun oma väki ei lisäänny, mutta vieraiden osuus pian ylittää 30%. Tilastonikkari voisi jopa kysyä pitääkö bruttokansantuote / nuppi laskea ottaen huomioon vieraat. Ja lopulta, kun väestö vanhenee, mahtuvatko palvelijat kaupunkiin ja elleivät, mitä sitten tehdään.

Singaporen hallituksella voi hyvinkin olla vastauksia asumiskoneen teknisiin kysymyksin, mutta tarvehierarkian muut tasot ovat arvoitus.

Henkilökohtaisesti en tunne mitään tarvetta muuttaa Singaporeen. Riippumatta pidetäänkö sitä meritokraattisena kummajaisena, parhaiten menestyneenä sosialistina valtiona vai feikkiliberaalina kapitalisisena diktatuurina. Singaporen kehitykseen kannattaa tutustua case-studyna, mutta järki kädessä, ettei hurahda pintakiiltoon.

mks