Kirjoittaja Aihe: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen  (Luettu 1394 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301
Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« : to 16.07.2015, 22:00:04 »

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/16/vaarinkasitys-jokaisella-oma-oppimistyylinsa:  Ihmisten luokittelu oppimistyylin mukaan on vanhentunutta jungilaista psykologiaa, jossa yksinkertaistetaan liiaksi oppimisprosessia. Kuitenkin erään tutkimuksen mukaan yli 90 % opettajista uskoo oppilaiden oppivan parhaiten, kun opetuksessa sovelletaan oppimistyyliajattelua.


Aika hassua teemankäyntiä. Oppimistyyli-juttu on outo. Jos ajatellaan vaikka konepiirrustusta, niin miten sitä voi hyödyntää kovin tehokkaasti hän, joka on kinesteetikko? Jos puolestaan on auditiivisesti oppiva, niin miten sitä vahvuutta voi hyödyntää maratonia harjoitellessa? Konepiirrustus on paljon visuaalisesta, ja oppiminen on paljon mm visuaalisuuteen perustuvaa, olipa K, A tai V. Maratoni on paljon kinesteettisyyden puolelle menevää, joten sen alueen taitoja on yrittävä saada.

Koko oppiminen kuulostaa eniten tiedollista. Millä aisteilla tai aistikokonaisuuksiin liittyvillä voi saavuttaa suurta tiedollisuutta? Vähän hassu kysymys. Toiminnan onnistumiseen ja menestyksen parantamiseen voi nivoa erilaisia aisteja ja aistikokonaisuuksien lähelle liittyviä avuja. Tällöin ei puhuta niinkään oppimisesta, vaan esim osaamisen kartuttamisesta.

Tiedollisuuden voi ajatella olevan jonkin ajatuksellisen tason osaamista. Viittaa mm malleihin ja teorioihin. Osaaminen vaatii sopivan toiminnan ja/tai reagoinnin vaadittavissa tilanteissa. Asiat sujuvat, ja toiminta on parhaillaan kuin tanssia. Tiedollisuus on parhaimmillaan asioiden ilmaisemista ja ymmärtämistä niin, että saavutetaan suoraa osallistumista laajempaa otetta käsiteltävään kokonaisuuteen. Hyvän ja palvelevan tiedollisuuden voi liittää erityisesti hyväksi kommunikaatioksi muiden ihmisten kanssa.

Toiminnassa ja toiminnan nivoutumisessa laajemmalle tarvitaan tiedollisuutta ja suorempaa reagointia ilman suuria pähkäilyjä. Mutterinvääntö koneen kasaamiseksi voi vaatia tietoa, ja toisaalta teoreettisempi ote moottoriin voi nojautua itselle jonkin sortin itsestäänselvään tietoon niin, ettei kaikki päätelmät vaadi enempää tietoisuuden kuormittamista kuin osa mutterinvääntötehtävistä.

Mielenkiintoista on tilanteista oppiminen. Se perustuu lähinnä havaintoihin, jotka sidotaan aiempiin rakenteisiin, tai sellaiseen, joka koostetetaan jostain aiemmasta, mikäli tarvetta. Tilanneoppiminen vaatii niiden aistien käyttöä, joilla tilanteesta saadaan havaintoja. Mitä järjestelmää (K, A, V) käyttäen havainnot sitten synnyttävät jotain tietoa, jota ehkä halutaan?

Jos tilanteesta voi tehdä havaintoja kaikilla aisteilla, niin kai se on niin, ettei kuuro käytä haivaintojen keräämiseen (ainakaan kovin suoraan) kuuloa, eikä sokea näköä. Ainakin näin selkeissä tapauksissa oppimistyyleissä on eroja, ja siinä, miten oppimistyyli kannattaa valita.

Toisaalta ihmiset varmaan eroavat siinä, miten vahva kukin aistikokonaisuus on esim suorempaan havainnointiin liittyen. Tai siihen, miten hyvin eri aisteihin liittyvä prosessointi toimii siten, että tulevia tilannehavaintoja saadaan sujuvaksi osaksi tarkoituksellista toimintaa, joka toiminta voi olla miten vahvaa vain aistijärjestelmäksi katsottavien yhteistyötä, jota varten on oltava sopivaa prosessointirakennetta.

Entä jos halutaan havainnoista rakennettavan osaamisen olevan puhtaammin tiedolliseen (aistineutraalimpaan?) tasoon liittyvää? Miten tieto lopulta rakentuu, ja mitä se on? Mihin yhteyteen tietoa voi soveltaa käytännön tilanteissa? Ulottuuko tieto millaisille sovelluskentille, ja miten jouhevaan käyttöön? Tai pitäisikö sanoa, että jos on tilanne, niin miten paljon on olemassa niitä linkkejä, joita seuraamalla voi päästä niiden tarvittavien tietojen äärelle, joista voidaan saada jotain tienviittaa toiminnan parempaan läpiviemiseen. Ehkä paremmin näin mutteriosaajan vinkkelistä.

Jos ihminen on kinesteetikko, hän liittää opitun helposti kinesteettisiin rakenteihin liittyväksi. Visualisti taas, ... jne. Jos tuo kerran on vahvuus, niin imaisu onnistuu edes jotenkin. Jos on imaistu, niin miten hyvin imaistu käy sovellettavaksi muiden vahvuuskokonaisuuksien yhteydessä? Onko auditiivisesti imaistu saatavissa helpommin kinesteettisyyttä vaativan osaamisen piiriin, vai tulisiko kinesteettistä toimintavalmiutta ajatellen olla paremmin niin, että se rakentuisi kinesteettisten osasten (havainnot, ...) perusteella? Tai miten on vahvuusalueiden kyvykkyyden parantamien neutraalimman (puhtaamman) tiedon avulla, joka on jotenkin saatu havaintojen pohjalta joskus rakenneltua?

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13387
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #1 : la 18.07.2015, 15:25:31 »
Piirtäminen lienee jokseenkin paljon kinesteettistä. 

Mutta oppimisessahan se juju ei ole se, että itse homma täytyy tehdä vaikkapa liikkuen. Kinesteettinen oppija saattaa esimerkiksi keskittyä paremmin ja painaa muistiinsa asioita, jos saa samalla pyöritellä kynää kädessään, heilutella jalkojaan tai kävellä. Sen sijaan vaatimus ehdottomasta paikallaanolosta, joka monasti mielletään keskittymisen merkiksi, tekee kinesteetikolle oppimisen jopa mahdottomaksi.

Nuo erilaiset oppimistyylit on erityisen tärkeää huomioida perusopetusvaiheessa - tai jopa sitä ennen. Siis silloin, kun opetellaan oppimaan. Myöhemmin sitten oppiminen tapahtuu tyypillisesti itsenäisemmin työskennellen, jolloin jokainen voi valita itselleen toimivimman tavan. Varsinkin, jos  on saanut sellaisen etsiskelyä harrastaa. Jos ajattelu kulkee parhaiten lähtemällä kävelylle, niin miksei niin tekisi?

Itse ajattelen ennemminkin niin, että nämä oppimistyylit muistuttavat siitä, miten moninaisin tavoin asioita voi oppia. Ettei opetus jumiutuisi vain yhden "kanavan" kautta tapahtuvaksi, vaan muistaisi ärsyttää aisteja monipuolisesti, vaihdella opettamisen tapaa. Toki sotten, jos joku oppilas ei tunnu millään jotakin hiffaavan, kannattaa pyrkiä muuntamaan opettamisen tapaa, kunnes se löytää vastakaikua. Kyse toki on huomattavasti monimutkaisemmasta kokonaisuudesta kuin vain siitä, käyttääkö visuaalisia vai auditiivisia keinoja.
« Viimeksi muokattu: la 18.07.2015, 17:45:29 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #2 : ma 28.09.2015, 11:33:25 »

Mitähän yllä onkaan kirjoiteltu. No, jatketaan ihan vain ajattelua ilman tarkasteluja, ja puhdasta ajattelunvirtaa olisi tarkoitus. Voi tarttua mihin vain syntyneeseen omaan tai ao ajatukseen ...

Jos ihminen kokee asioita, ja havahtuu kokemansa pohjalta tiedostamaan jotain, eli löytää kokomusmassasta jotain eroteltavaa hahmoa, niin tapahtuma on oivallustyyppinen, joskin oivalluksen erityyppinen aste voi vaihdella. Esim miten ratkaisevan oloinen kokemus oivalluksesta jää välittömästi ottaen, tai pitemmän päälle arvioiden.

Oivalluksella on perustansa, tai pohja, josta oivallus kokemuksineen syntyy. Siis jollain tapaa tietoisuuteen eri lailla painottuneen osastensa vaikutuksesta. Käytännössä oivalluksen voi sanoa pohjautuvan koko hermoverkkoon, joskin verkon solmujen tms painotus oivalluksessa voi vaihdella P_min (=0?) jonnekin P_max. Jos ajattelee painotusta, niin kyseessä on eri rakenteille koituvat suhteelliset osuudet oivalluksessa. Toinen asia on se, mikä on osasille koituva kokonaispaineen määrä, virtaama, energia, tmv.

Jos takana oleva hermoston kokonaisenergia (E) vaihtelee tilanteesta ja vaiheesta riippuen, niin varmaan silläkin lienee vaikutusta oppimiseen. Voisi kuvitella, että oivalluksen syntymiseen tarvittavia tekijöitä voisi aktivoida enemmän, eli oivallukselle tarjoutuva pohja laajenisi, ja näin sopivasti energia keskittämällä voisi jotenkin ohjata energiakanavaa kohti niitä tekijöitä, joista voisi yrittää koostaa tarvittavaa, eli tosiaan syntyisi parhaillaan se oivallus, jota jollain tapaa ollaan hakemassa.

Ison energiatason liittäminen oivalluksiin ja luovuuteen yleensäkin ei ole tuulesta temmattu. Energiatasopiikkejä on esim maanisessa vaiheessa olevilla, jotka voivat luoda paljon lyhyessä ajassa. Ihan tolkullistakin. Toisaalta energiatason pitäminen korkealla voi ehdyttää resursseja, mistä voi seurata vähemmän luova jakso, tai jotain muuta oireilua.

Ei sinällään ole ihme, että yleinen aktivaatiotason suuruus on etu joskus. Jos aktivaatio kohdistuu johonkin luuppiin, on kyseessä ehkä "oikosulkuisempi" tilanne, esim addiktio. On energiaa, ja toisaalta voimakasta energian ohjausta, ja juuri tietyllä alueella tapahtuvaa pomputteluun.

Suuri energiataso kohdistettuna laajalle pyrkii aina hetkellisyyden jälkeen fokusoitumaan jotenkin. Fokusoimattomuus voi olla sitä vaikeampaa, mitä enemmän energiaa on matkassa. Kun virtaa on paljon, on tärkeämpää saada se ohjautumaan tarkoituksenmukaisesti. Kun kyseessä on pienet virrat, niin niillä ei taida olla merkitystä, joten vapaampi olotilakaan ei muodosta ongelmaa. Uni voi olla tällainen tila, jossa virtaa tosin voi olla, mutta se ei nähtävästi kohdistu sillä tavoin riskialueelle, että virran määrää tarvitsisi hillitä, tai sen matkaa tarvitsisi unelle varatulla alueella (?) niin paljoa kontrolloida.

Unessakin aivot toimisivat kuten yleensäkin, mutta aktiivialueen rajauksen jälkeen virtaan vaikuttava tekijäjoukko olisi pienempi, ja rajattu vaikuttaisi virtaan tosiaan samalla tapaa käyttövalmiudessa olevien rakenteiden painotusten mukaan. Koska esim tietoisuuteen liittyvät tekijät on yleensä vahvasti poisblokattuna (ei-selkounet), niin virralla ei ole kovin tietoista isäntää, vaan unet tulisi rakenneosia ajatellen tasa-arvoisemmin kuin valvetilassa. Valvetilassa hermoston tietoisuuteen pohjautuvat tekijät painottuisi enemmän.

Tietoisuuden ohjatessa tehdään asioita tietoisuuden pillin mukaan. Riippuu tietoisuuden senhetkisestä kokoonpanosta, mihin virtaa voidaan ohjata. Hallintoon ei välttämättä aina saa yritykselläkään niitä tekijöitä, joista voisi koostaa jotain ratkaisun arvoiseksi asetettua. Hallitutuksen vaihtaminen tarkoituksenmukaisempaankaan ei suju aina ongelmitta.

Oppiminen on yoaa ajatusenjuoksua arvioiden "hallituskysymys". Hallinnon vaihto tapahtuu unessa, mutta silloin hyörintää ohjaavat "anarkistit". Selvää, ettei oikein mitään tolkukasta synny ihan noin vain. Tärkeää varmaan, mutta todennäköisesti aika epäsuorasti. Mitkä ovat anarkiavaiheen mahdollisuudet tietoisuuden tarkoituksenmukaisen ohjauskyvyn kannalta? Vai mistä tietoisuuden ulkopuolisesta löytyy tehokkain tilannetta koskeva tarkoituksenmukainen fokusoimiskyky, jolloin jotenkin muuten kuin tietoisuuden avulla tavoitetusta saadaan yhteys jollekin palvelevalle fokusalueelle, ja fokusalueen välineistö tulisi puolestaan myöhemmin tietoisuuteen linkatuksi.

Oivallus (täysin uutena) perustunee parhaillaan olevan tietoisuuden rikkomiseen niin, että on jokin, joka voittaa tietoisuuden ohjaajana, ja ohjaa virran kohti ratkaisualuetta, jolloin tietoisuus voi tehdä päätelmiä, ja oivaltaa miten pääsee hengailemaan sinne, minne joku "muu" jo näyttää pääsevän.

Oivallusaiheeseen liittyen ei jaksa enää pohdiskelle tällä kertaa enempää.
« Viimeksi muokattu: ma 28.09.2015, 11:40:15 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #3 : ti 20.12.2016, 21:59:36 »

Oppimisen ja omaksumisen vaarallisuus

Tuli mieleen ajatus, joka taas yllättäen liittyy ketjun viimeisimpiin läpikäynteihin. Tällä kertaa Laikan edelliseen kommenttiin.

Milloin oppiminen ja uuden hakeminen on ihmiselle vaarallista? Miten oppimisen vaarallisuutta voisi yrittää lähestyä jotenkin niin, että syntyisi jotain analyysin kaltaista, jolla olisi näkemysarvoa? Oppiminen voi olla vaarallista jos poiketaan liiaksi jostain, vaikka vaarana ei olisi niinkään uusi, vaan lähinnä välimatka turvalliseen, joka ei vielä ole läsnä-olevaksi liitettävissä, tai paluuta ei jopa enää ole.

Vastaavasti voisi ajatella omaksumisen vaarallisuudesta. Silloin etäisyysongelmaa ei ole, vaan enemmänkin omaksutun osan lähituntuma, jota siis eletään monen asian suhteen, eli omaksuttu on silta muuhun, osa lähempää itseä.

Selvää, että omaksuminen kielteisenä on vaikeampi juttu, kuin oppiminen. Voisi ajatella esim asenteiden sitkeyttä verrattuna yksittäisiin tilanteisiin, joita havaitaan, ja joissa ollaan läsnä havainnoivana, siis etäisenä vähemmän vaikuttuneina. Ja vaikka vaikuttuneisuutta olisi, niin se ei määrää enää samankaltaisiakaan tilanteita, kuten asenteiden yhteydessä.

Mitä ovat oikeastaan ne merkitykselliset omaksutut asiat, joiden läpi kohdattavat asiat matkaavat kokemusmaailmaamme, ja miten omaksumakokonaisuutta voi yrittää eritellä?

Psykologiassa on hyvin paljon tähän aihepiiriin liittyviä käsitteitä. Liekkö sitten ihan napakkaa rakentelu- ja sovellus-käyttöä niillä, siitä en tiedä. Esim kasvaminen on hiukan hassu juttu käsitteenä. Ainkin arkikielessä sitä käytetään. Toisaalta eikö psykologia ole aika paljon vähän kuin tarinankerrontaa, jos ei neuropainottuvaa tmvaa?

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13383
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #4 : ti 02.05.2017, 19:04:57 »
http://m.iltalehti.fi/terveys/201705012200115980_tr.shtml

Älä välitä katseista - itsekseen puhuminen tutkitusti kannattaa

Jotta yksinpuhelusta hyötyy, se pitää tehdä oikealla tavalla.

Tutkimusten mukaan yksinpuhelu auttaa asioiden muistiin palauttamisessa ja lisää itseluottamusta sekä keskittymiskykyä.

Mutta muista puhua oikein. Itselleen toisessa ja kolmannessa persoonassa puhuvat ihmiset hallitsevat tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin kuin he, jotka puhuvat itselleen ensimmäisessä persoonassa


Jep jep, mutta ei varmaan ole erityisen kehittävää että ihminen ajattelee (päässään, tai ääneen) että taas sössit tonkin, mikä tahi kuka sää luulet olevasi, tommonen pärstä yäk jne.  ::)

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6513
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #5 : ke 03.05.2017, 16:17:27 »

Jep jep, mutta ei varmaan ole erityisen kehittävää että ihminen ajattelee (päässään, tai ääneen) että taas sössit tonkin, mikä tahi kuka sää luulet olevasi, tommonen pärstä yäk jne.  ::)

Ehkä kolmas persoona sopiikin paremmin, tai voisi jopa etäännyttää, eli antaa harkinta-aikaa.

Kuten; onko "hän" nyt varma tästä asiasta ja miten hän on ajatellut edetä eteenpäin tällä saralla. Voisiko  hän vielä katsoa miten tuo homma tulee sujumaan ja kaikkien kannalta edullisesti.

Hän katseli kuun loisteessa valaistunutta maisemaa tyynellä järven selällä.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2554
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #6 : ke 03.05.2017, 18:39:00 »
Jep jep, mutta ei varmaan ole erityisen kehittävää että ihminen ajattelee (päässään, tai ääneen) että taas sössit tonkin, mikä tahi kuka sää luulet olevasi, tommonen pärstä yäk jne.  ::)

Ääneen ajateltuna tuo toisessa persoonassa käyty yksinpuhelu voi aiheuttaa epäsopua, jos joku toinen henkilö on kuuloetäisyydellä.

En suosittelisi.


Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13383
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #7 : ke 03.05.2017, 19:15:52 »
Jep jep, mutta ei varmaan ole erityisen kehittävää että ihminen ajattelee (päässään, tai ääneen) että taas sössit tonkin, mikä tahi kuka sää luulet olevasi, tommonen pärstä yäk jne.  ::)

Ääneen ajateltuna tuo toisessa persoonassa käyty yksinpuhelu voi aiheuttaa epäsopua, jos joku toinen henkilö on kuuloetäisyydellä.

En suosittelisi.

Se voi olla juu. Joskus kännykkäkeskustelutkin aiheuttavat pientä epäselvyyttä jos ei heti hoksaa että keskustelijalla on se vempain korvallaan. Jotain ihme piuhoja käyttävillä kun ei edes olekaan.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #8 : la 13.05.2017, 14:19:34 »

Jos ihminen oppii nopeasti ja tehokkaasti erilaisia asioita,
etenkin elämän alkuvaiheessa,
eikä oppimista pysty tietoisesti oikein ohjailemaan,
ainakaan kovin suoraan,
eikä opitusta jää mieleen se,
miten oppiminen on onnistuneena toteutunut,
niin mitä tästä tulisi päätellä,
jos ajattelee ihmisen oppimista myöhäisemmällä iällä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #9 : su 04.06.2017, 22:01:01 »

Oppiminen on se tapahtuma,
jossa aivoissa kohtaavat toisensa kaksi:
   havaintoaines ja tarve,
sillä tavoin,
että tarpeena voisi ajatella salamaa,
joka hakee onnistuneen reitin lähteeseensä,
jolloin purkautuu kanava,
josta on ammentaa vettä jatkossakin,
ellei kyseessä ole vääristymä,
ja aivoihin ole syntynyt kangastuksiin liittyvää erityisosaamista.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301
Vs: Oppiminen, omaksuminen, kasvaminen
« Vastaus #10 : ma 26.03.2018, 15:29:06 »

Onks tää nyt sitä kaupunkilaisjärkeä?

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/tutkimus-paljastaa-miten-uuden-kielen-oppimista-voi-helpottaa-eika-sinun-tarvitse-tehda-muuta-kuin-nukkua/6827462


Itse muuten puhunut liittymistä, ja mielessäni on ollut tämäntyylisiä. Liittymissä tietysti oma rajani on taivaassa. Näen maailman liittyminä.

Myös kielenkäyttöni on sitä, jos joku on sattunut kirjoitteluani ihmettelemään.


BTW

Jaskalle tulin esittäneeksi varsin akateemisen kysymyksen, joka kuvaa samalla ajatteluani:

Voisi arvella, että kun kaikkea sovelletaan vähän kaikella, niin eiköhän ala täsmätä paremmin, kun yksituubisesti jotain kiinne-kohtaa tähyillen. Mitä mieltä olet?

Liittymän voi tehdä joka vinkkelistä, kohden muuta. Luulen, että vaihtoehtoja on tarjolla.
« Viimeksi muokattu: ma 26.03.2018, 15:34:54 kirjoittanut Juha »