E = mc2
Joskus puhutaan maanläheisemmin siitä, miten kaava liittää toisiinsa massan ja energian. Jos yhteyttä lähtee teoretisoimaan enemmän, mihin voi päätyä?
Itsestä tuntunut siltä, että elämän perusta on turbulenssi. Se luo kitkaa, ja kasaa asioita yhteen. Miten kasautuminen tehdään, jos ajatellaan, että turbulenssi pienenee mahdollisimman tehokkaasti?
Usein puhutaan ristiriidoista, ja siitä, kuinka tärkeää on se, että näitä on, yksimielisyyden sijaan. Aivan kuin ajatus eliönä olemisen hyvästä olisi jo saman tien turbulentinmukaista.
Vapaus isona vie laajalle, ja rintamille, jossa on ristiriitoja, ja jos rintamat laajat, ehkä ei toisaalla, jolloin mennään kuulemma siihen filosofian perusongelmaan, eli vapauden ja tasa-arvon ristiriitaan.
Samaa ristiriitaa kantaa mukanaan kieli, ja eräs kielen tiivistelmä eriarvoisuudesta on vaikka itsekkyys. Itsekäs ihminen voi olla itsekeskeinen, mutta itsekeskeisyys voi olla myös yhtenäisyyttä hakevalla, jopa isommasti vääntäen. Itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat eri asioita, sillä itsekkyys on tärkeä osa sitä, että on vapautta, ja sen arvostusta, joka on lähtökohta toimijuudelle, jota voidaan tarvita, eli itsekkyyden potentiaali ei kerro vielä siitä, mihin potentiaali kanavoituu.
Itsekkyys menee edellisessä vapauteen, ja vapaus voi tuoda itselle ja muille, eikä siten ole poissulkevaa, turbulenttia aiheuttavaa, vaan luo boostia ehkä toisaalle, kun eräs asia selkeässä hoidossa. Markkinatalous terveenä perustuu tälle erilaisuuden ja erikoistumisen mahdollisuudelle, ja tuo yhteiseen, vaikka eri tapauksissa hiukan eri tavalla.
Ei oikeastaan ole mitään päätelmää kirjoitettavaksi. Sitä miettinyt, että vapautta on helppo luoda selkeään kenttään, esim tiedostetuille alueille, vaikka yhteiset järjestelyt ovatkin käytännössä mahdottomuus, koska tiedostettuun ei voi pitäytyä, sillä ihminen on muutakin kuin rationaalisuus, mikä on tietysti kiva juttu, sillä muuten meitä ei olisi.
Rationaalisuudesta odotetaan yleensä tolkkua, vastakohtana kahjoudelle, ja yhtenäisyyttä, ja kun se on tosiaan vaikeaa, tarvitaan voimaa, jotta jokin linja toteutuu, eli yhtenäisyys syntyy, keinoja kaihtamatta, ja tukena eri aikoina eri tavoin saatava takausvoima.
Intuitio jyllää, kuten eläimillä. Intuitio vie paitsi yksilöitä, niin yksilöryhmiä, vaikka intuitionmukaisuus voi olla kaukana yksilöistä, tai tietyistä yksilöistä. Ehkä intuitionmukaisuutta ei ole kuin sieltätäältä, jolloin ratkaisupohjan valikoituma on kapea, ja siitä rationalisoidaan (jne) jotain yhtenäisempää.
Ongelma minusta ei ole moninaisuudesta koituva rasitus sinänsä, vaan enemmänkin jokin tiedostavamman puolen tarve näihin, jota ihmisenä kaipaamme, ja usein odotamme, mutta emme oikein tässä kohtaa. Siten vähän outoa. Ehkä asia on sitten vaikea.
Omistamisesta on joku aikalaistajattelija Euroopasta sanonut, että on yhteisestä varastamista. Itse ajatelmoin, että kyseessä on mielenterveyshäiriö. Omistaminen on vähän kuin massaa, jotain tiheentymää. Ymmärtää helposti sen arvelun, että voi olla syöksykierteen sijaan melkoista pyörrettäkin, yhteiselämä, toisessa ääripäässä. Arvelun "voi hyvin todistaa Einsteinilla".
Kuten kaikkeudessa, on massaa, ja massattomuutta. Vastaavaa on ihmistasollakin. Edellä kerroin omistuksesta, tai itsekkyydestä, tai tasa-arvosta, eli omistuksen tasapuolisuudesta.
BTW Tämän viestin arvo ei ole täsmällisyydessä, vaan avaamisessa. Minusta näitä kaivataan jo pikkuhiljaa. Siten sovellan tihentymisten purkamista myös tätä viestiä rakentaessa.
Aihe: Kootut heitto-spekulaatiot (Luettu 3729 kertaa)