Kirjoittaja Aihe: Ihmisen reviiri  (Luettu 769 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10522
  • Keljun kiskoja
Ihmisen reviiri
« : ma 13.07.2015, 21:08:42 »

Pari päivää sitten kirjoitin Faceen:

HYVÄ- JA HUONO-OSAISUUDESTA

On syrjäytyneitä, ja on heitä, jotka tuntevat olevansa osa kaikkea, tai osa sitä, jossa haluavat oikeasti olla siinä vaiheessa, jota sattuvatkin elämään.

On omien odotusten suhteen tyytyväisiä, menestyneitä ja onnellisia, ja on heitä, jotka eivät ole muiden mielestä todennäköisesti tuota. Sitten on muiden mielestä menestyneitä jne niin, ettei itseä juuri säväytä. Jälkimmäinen on vaiheena tai kohtalona surullisinta, tosin ensimmäisenkin kanssa tulee varmaan kitkaa, ja se vaatinee omat ratkaisunsa.

Tuli mieleen ajatus syrjäytyneisyydestä, menestymättömyydestä ja tyytymättömyydestä. Kulkevat usein käsi kädessä, tosin ainakin täydellisempi syrjäytyneisyys on se, joka saa aikaan totaalikurjuuden lähes kaikessa.

Menestymättömyyden voi sanana liittää jollain tapaa syrjäytyneisyyteen, tosin tällöin syrjäytyneisyys on ehkä vähempimerkityksellisessä osassa, eikä tarkoita kovin suurta totaalisuutta. Syrjäytyneisyys tiettyjä asioita ajatellen ei ole suuri ongelma.

Jos ajatellaan eri asteisesti syrjäytyneitä, niin usein syrjäytyneet vahvistavat omaa tilannettaan sillä, että luovat mielikuviaan vastaavia puitteita.

Ystävä- ja tuttavapiiri on mm sitä, minkä kokee omakseen. Jos haluaa jotain muutosta tilanteeseensa, niin tulisi kyetä toimimaan toisin, vaikka kokeilevasti. Toimintakentissä muutenkin voi olla omistautumista, joka ei ole ehkä ainakaan nostavaa.

On tyytyväisyyttä, joka voi koostua pitkälle mielikuvasta, joka on vaan lähtenyt toteutumaan. On tyytymättömyyttä, joka voi koostua pitkälle omasta mielikuvasta, joka on vaan lähtenyt toteutumaan.

Huonopiosaisen on turvallista hakeutua joukkonsa suojiin. Hyväosaisten on turvallista hakeutua joukkojensa suojiin. Miten olisi mikstuura? Vaikka kokeileva sellainen? Mikä estää, tai on pahin kynnyksen aiheuttaja?

Eräs voi olla ihan luokittelu. Vaikka rasismia vastaan on jopa nollatoleranssia, niin yhteisö monella tapaa perustuu pitkälle siihen, että ihmiset kuuluvat tiettyyn ryhmään ja asemaan. Poikkeaminen voi olla vaikeaa, ja myös käytännössä. Kyseessä ei ole mielikuvituksellisuus, tai sitten sillä mielikuvituksellisuudella on vahva ja yleinen perustansa.

Hallittavuus ja turvallisuus on tärkeää. Totutusta poikkaminen voi olla järkyttävämpää kuin mitä osataan ajatella. Jos haluaa mennä eteenpäin ja olla vapaampi, tulisi olla realistinen, ja korostaa seesteisyyttä ja sopivaksi koettua menoa. Aito ronskius voi olla oikeasti vaarallista. Elämää se voi tietty enemmän olla.



Ihmisen reviirikäyttäytyminen voi olla hyvä asia huomioitavaksi. Erilaiset (yhteisölliset, yhteiskunnalliset) asemat ovat myös tietynlaisen reviirin haltijuutta.

On tehty tutkimus, jossa parisuhteen pysyvyydelle erityisen tärkeää on samanlainen koulutus ja sosioekonominen tausta. Jos kumppanit ovat eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia, niin hiertää, tosin herää kysymys siitä, että miten hierre syntyy. Voi olla, että kyseessä on yhteisöllisesti vaikea dilemma. Ristiriidan aistii se, joka on ristiriita-asemassa.

Vaikka oltaisiin tasa-arvoisia, niin käytännön tasolla tämä ei sittenkään pitäisi paikkaansa. Tällaisia voi olla paljon. Jotain yritetään monesti muuttaa paremmaksi, mutta toisaalta muutoksen mahdollisuutta ei oikeammin ehkä ole, ellei jotain osuvaa onnistu saamaan mukaan.
Keljun kaista kiskoilla.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10522
  • Keljun kiskoja
Vs: Ihmisen reviiri
« Vastaus #1 : ma 13.07.2015, 22:05:26 »

Eläinten parissa heikoimmilla voi olla huonot oltavat. Yhteisöeläinten heikoimmilla on heikot olot suhteessa suurempaan osaan vahvempia jäseniä.

Ihmisillä toteutuu jonkin verran sama, tosin ihmisten tapauksessa on myös selkeämpää ryhmittymistä erilaisten tekijöiden suhteen. Merkittävin yhteisön osia erottava tekijä on asema. Heikoimmat ovat heikoilla eniten ryhmätason heikon tilanteen takia.

Kun ihmisellä on asiat hyvin, ei hän havahdu mihinkään hiertävään. Kun linkit hiertämistä kokeviin puuttuu, tai niitä ei jostain syystä voi tajuta, ei hiertävyyttä voi tunnistaa olemassaolevaksi. Kiusaaminen on mm asia, jota ei tietty yhteisön osa voi oikein mitenkään todeta omien havaintojensa pohjalta.

Kun yhteisöjen ryhmät ovat selkeästi eriytyneitä, niin lopulta toisista tulee ryhmä, jolla ei ole annettavaa, vaan ehkä vain negatiivista vaikutusta. Toisesta tulee ennenpitkää vihollinen. Viholliseen käytetään niitä otteita, jotka tuntuvat sopivilta. Menettelyt vaihtelee tilanteen mukaan.

Kai tämä teoria jossain määrin pitää paikkaansa? Toki on myös kehitykselle vastakkaisia voimia, jotka vaikuttavat, ellei niitä saada kitkettyä pienemmälle.

Jos halutaan tasa-arvoa ihmisten kesken, niin tasa-arvon tulisi ihmisten tapauksessa perustua nähtävästi erityisesti ihmisryhmien välisyyteen. Miten voi olla tasa-arvon idea esim eliitin ja syrjäytyneiden kohdalla? Mitä on tasa-arvo-ajattelu suhteessa muihin kansoihin?
« Viimeksi muokattu: ma 13.07.2015, 22:14:58 kirjoittanut Juha »
Keljun kaista kiskoilla.

socrates

  • Vieras
Vs: Ihmisen reviiri
« Vastaus #2 : ti 14.07.2015, 20:28:17 »
Täydellisen tasa-arvon saavuttamiseksi ihmisten pitäisi olla toistensa täydellisiä kopioita niin henkisesti, fyysisesti kuin materiaalisestikin. Edes täydellinen materiaalisen omaisuuden tasa-arvo antaisi vain hyvin vähän tietä sosiaaliseen tasa-arvoon, siihen miten haluttu kaveri tai parisuhdekumppani ihminen on.

Omaan viiteryhmään hakeutumisella pyritään vähentämään silmiin pistävän epätasa-arvon kohtaamista, mikä voisi olla joillekin uhka aseman menettämisestä ja toisille kiusallista tai jotain muuta ikävää.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10522
  • Keljun kiskoja
Vs: Ihmisen reviiri
« Vastaus #3 : ti 14.07.2015, 20:52:19 »

Voidaan erottaa ainakin kahta tasa-arvotyyppiä:

1.  lopputulemien tasa-arvo
2.  lähtökohtien tasa-arvo

Ykkönen ei yleensä toteudu. Kun ei toteudu, niin siirretään kakkonen kohtuulliselle tasolle, minkä jälkeen ihmisestä itsestään on kiinni se, miten hän pärjää lopputulemissa. Pärjääminen suoritetaan niiden reunaehtojen puitteissa, jotka on määritelty.

Edellinen yritelmä ei takaa käytännössä kovin ihmettä. Kun on epätasa-arvoa, niin selitys on, että toiset vain ovat laiskoja, välinpitämättömiä, ...

Kunnon tasa-arvo ei ole saavutettavissa kaavamaisesti. Lähtökohtana tulee olla vuorovaikutuksen onnistuminen, joka takaa minimaalisen kitkan ihmisten välillä. Tasa-arvoisuus on arvoa kohden jotain, ja se on tyytyväisyys suhteessa muihin. Neuvottelullista tilannetta ei voi selvittää etukäteen mitenkään. Raaka työ on tehtävä, tai sitä on opittava tekemään paremmin. Tämän haasteen suhteen maailman on osaamiseltaan heikkotasoista.
Keljun kaista kiskoilla.

socrates

  • Vieras
Vs: Ihmisen reviiri
« Vastaus #4 : ti 14.07.2015, 21:10:21 »

Voidaan erottaa ainakin kahta tasa-arvotyyppiä:

1.  lopputulemien tasa-arvo
2.  lähtökohtien tasa-arvo

Ykkönen ei yleensä toteudu.

Ykkönen ei toteudu, koska matkalla kakkosesta ykköseen on lähes ääretön määrä muuttujia, sattumia ja ympäristöolosuhteita.

Lähtökohtien tasa-arvoisuuskin on epätodennäköistä, riippuu siitä, lasketaanko lähtökohdaksi syntymä vai jokin muu hetki ja mitä tekijöitä otetaan huomioon.