Kirjoittaja Aihe: Täydellisyyden tavoittelu  (Luettu 1265 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Täydellisyyden tavoittelu
« : pe 26.06.2015, 13:14:14 »
Nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisessä täydellisyyden tavoittelussa on mielestäni menty monessakin mielessä liian pitkälle. Mikään ei tunnu enää riittävän, vaan kaiken pitää olla parempaa, nopeampaa, toimivampaa, eli siis toisin sanoen miltei täydellisyyttä hipovaa. Tälläinen ajatusmaailma on ominaista juurikin niille nk. perfektionismiin taipuvaisille persoonille, joille kaikki tai ei mitään-mentaliteetti on ainoa oikea tapa suorittaa elämäänsä.

Jatkuva vertaaminen muihin saa tämän vuoksi monesti ihmiset kuvittelemaan itsestään liikoja. Lisäksi liialliset vaatimustasot asettavat epärealistisia mielikuvia myös sille millaisena muut asian näkevät. Tämä johtaa sitten lopulta ylitsepääsemättömiin henkisiin paineisiin, kun pitäisi täyttää muiden toiveet, vaikka se käytännössä on miltei mahdotonta. Täydellisyyteen pyrkimisestä on tätä kautta muodostunut sisäinen pakko, mikä saa loppujen lopuksi aikaan tyytymättömyyden tunteen, kun toiveet eivät täytykkään.

Täydellisyyden tavoittelua on tietenkin monenlaista. Jotkut koittavat pyrkiä siihen keinoilla millä hyvänsä, jopa seurauksista välittämättä. Sairaalloista suorittamista ihannoivat ihmiset asettavat usein kohtuuttomia vaatimuksia, sekä itselle että muille. Sen lisäksi epäonnistumisen pelko on koko ajan taustalla viemässä hyvistäkin pyrkimyksistä pohjaa pois. Terveellä tavalla itseään toteuttavalla tämäkin puoli on enemmän hallinnassa, koska näin ajattelevat henkilöt uskaltavat rehellisesti myöntää oman epätäydellisyytensä.

- Tässä nyt hieman pohjustusta tälle ketjulle. Joten ennen kuin alan seikkaperäisesti analisoimaan kyseistä aihetta, olisi mukava kuulla muidenkin käsityksiä asiasta; eli miten he itse kokevat omalla kohdallaan täydellisyyteen pyrkimisen myötä esiin tulevia ongelmia, tai niiden aiheuttamia ristiriitaisia tunnetiloja. Tästä on varmasti monillakin omakohtaisia kokemuksia, joita voidaan lähteä erilaisten näkemysten valossa selvittämään.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15842
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #1 : la 27.06.2015, 09:22:59 »
Näkisin että jatkuva itsensä vertaaminen muihin voi saada kuvittelemaan muista liikoja. Nimittäin jos muiden ihmisten olemisista ei ota oikeasti selvää, vaan tyytyy oletuksiin. Itsellenikin on ollut kerta toisensa jälkeen yllätys miten vaikeita ja risaisia elämiä ihmiset ovat eläneet, kun he eivät niistä ääneen kovin helposti kerro ja ehdin kuvitella että heidän elämänsä on yksi valtava menestystarina, kun taas itse olen pelkkä hyödytön kasa paskaa.

En tarkalleen tiedä mistä oma täydellisyydentavoitteluni (tai paremminkin kai pakkomielle että pitäisi tavoitella täydellisyyttä, että mikään ei riitä - useimmitenhan kun en kuitenkaan tee mitään konkreettista tavoitellakseni tavoittamatonta) on saanut alkunsa. Sanotaan että jos kodissa on alkoholismia, se altistaa sille. Siitä viinankittaamisesta en niin tiedä, mutta isäni oli kyllä sellainen luonne joka suhtautui ylimielisesti muihin ihmisiin. Kaippa tuommoinen luonnevika voi olla, vaikkei joisikaan. Ja silti kyseinen ihminen kaihtoi muiden ihmisten seuraa sen minkä pystyi ja ehti. Nyttemmin olen tosin joutunut pohdiskelemaan ainoaa elossa olevaa vanhempaani, ja minusta on erinäisistä syistä tuntunut että en kyllä tällekään ihmiselle koskaan kelvannut. Vaikkei kyseessä ole sadistinen luonne, niin silti hän on tehnyt kaikkensa että minulla olisi mahdollisimman identtinen eli kurja elämä hänen elämänsä kanssa, ja kun ei tässä tosiaan mitään menestystä ole aikaiseksi saanut, tuntuu että olen täysin turha ihminen. Lähinnä siksi etten tehnyt lapsenlapsia, enkä voi siis isovanhemmuuden iloja suoda. Kun taas sisarukseni teki, niin hänen perheensä on sitten se oikeasti tärkeä yksikkö jolla on merkitystä. Lapsettomana olen vain sivullinen friikki.

***

En yhtään ihmettelisi vaikka jonkun vanhemmat saisivat ihmisen tuntemaan itsensä aivan epäonnistuneeksi vaikka olisi opiskellut lääkäriksi asti. Jos vanhemmat alusta asti suhtautuvat täysin välinpitämättömästi kaikkeen mitä lapsi tekee, eivät kannusta eivätkä kehu, eivätkä missään asiassa ikinä ole lapsensa puolella, tulos voi olla se että on pohjaton suoritustarve. Ja vaikka miten suoritat ja suoritat, ikinä et ole niin hyvä kuin pitäisi olla. Minähän olen luuseri ja monin tavoin se suorittaminen minun osaltani on finito taikka minimiin jäänyt. Ehkä en ollut tarpeeksi tyhmä lähteäkseni siihen älyttömyyteen että yritän "elämässä hyvin pärjäämisellä" ostaa sukulaisteni suosion. Ehkä en piittaa tarpeeksi suvustani. Mutta on ne näiverrykset ja alemmuudentunteet, häpeät ja itsesyytökset silti riesana. Eli olen siis kuitenkin tyhmä. Nämä asiat kun möyrivät jossain tietoisen tason alla, oman päättämisen tuollapuolen.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Chama

  • Vieras
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #2 : la 27.06.2015, 09:48:34 »
Koska olen about miljoona kertaa elämäni aikana törmännyt ilmiöön, että kun itse avoimesti kerron epäonnistumisistani (niitä on ollut paljon), myös toiset ihmiset alkavat kertoa omistaan, olen vetänyt tästä sen johtopäätöksen, että ei kannata olla yhtään mitään muuta kuin on. Tosin hintana on ollut se, että minua on usein, varsinkin nuorempana, moitittu negatiivisuudesta, vaikka omasta mielestäni olen vain antanut näkyä ulospäin sen, mikä sisälläni on kulloinkin myllertänyt.

Se, että pitää kiinni siitä, että on joka käänteessä olemassa mahdollisimman autenttisena, vapauttaa energiaa elämästä nauttimiseen niillä tavoin kuin se kulloinkin on mahdollista. Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata tuhlata teeskentelyyn.

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 4177
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #3 : la 27.06.2015, 09:51:41 »
omasta inhimillisestä henkilöhistoriasta johtuen aina välillä tulee jumitettua asioiden hiomisen parissa. liika on liikaa ja sopivasti on sopivasti. myös totuuden, onnen, rahan, hyttysten tai hyvän elämän tavoittelussa. helppoa kuin heinän teko kaupunkilaiselle.

katselin jotain dokumenttia kiinalaisista orvoista. ei mitään ministereitä vaan kovempien rangaistusten lapsia. pieni poika kertoi kuinka isä tappoi äidin ja viranomaiset isän. toivat tuhkat pojalle. yhteiskunnan hylkäämänä orpona pääsee tyhjältä pöydältä luomaan uraansa. mitä nyt joku orpokoti yrittää säännöillään pilata.

socrates

  • Vieras
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #4 : la 27.06.2015, 10:40:50 »
Näkisin että jatkuva itsensä vertaaminen muihin voi saada kuvittelemaan muista liikoja. Nimittäin jos muiden ihmisten olemisista ei ota oikeasti selvää, vaan tyytyy oletuksiin. Itsellenikin on ollut kerta toisensa jälkeen yllätys miten vaikeita ja risaisia elämiä ihmiset ovat eläneet, kun he eivät niistä ääneen kovin helposti kerro ja ehdin kuvitella että heidän elämänsä on yksi valtava menestystarina, kun taas itse olen pelkkä hyödytön kasa paskaa.

Tämä on todella tärkeä oivallus, toisten ihmisten elämän laadun ja varsinkin keskinäisten suhteiden läheisyyden yli arvioiminen on hyvin helposti tapahtuva virhe.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #5 : la 27.06.2015, 12:05:37 »
Näköjään tämäkin aihe on sen verran tyypillistä ihmismieltä lähellä, että se saa aikaan edes jonkinlaista vastakaikua. Ihan ajatuksia herättäviä kommentteja tuossa yllä, mitä tässä itse asiassa tällä aiheella hainkin. Tosiaankin, niin kuin itsekin yllä totesin; täydellisyyttä tavoittelevat ihmiset asettavat usein itselleen sekä muille kohtuuttomia odotuksia, eli millainen kuuluisi ihmisenä olla, että tulisi samalla hyväksytyksi toisten silmissä. Vertailunhalu kun on kuitenkin melko perustavanlaatuinen piirre ihmisen luonteessa, niin tässä mielessä tämänkaltaiset tunteet ovat toki täysin ymmärrettäviä. 

Mutta usein vain monetkin ovat vain niin kiintyneitä omiin harhakuvitelmiinsa, että eivät ymmärrä, että itseensä sekä muihin kohdistuva epäterve vertaileminen kääntyy lopulta aina itseään vastaan. Kun asetetaan itselle tai toisille suhteettoman tiukkoja kriteerejä, ei tajuta että eivät ihmiset ole pelkästään mitään omien halujen objekteja, joilta voi odottaa vain täydellisiä suorituksia. Jos nämä vaatimukset eivät toteudukaan, kohdistetaan omat epäonnistumisen tunteet toisiin, arvostelemalla muita, tai ilkeilemällä muuten pahantahtoisesti. Sen lisäksi ryhdytään sen enempää ajattelematta aliarvoimaan kaikkia niitä ominaispiirteitä joita ei itsessä hyväksytä.

Toisaalta sitten, jonkinlainen itsekritiikin puute, johtaa vaativalla persoonallisuuspiirteisellä hyvinkin tunnontarkkaan asioista huolehtimiseen; jossa tiukka järjestys, pikkutarkkuus, tai tietynlainen joustamattomuus haittaa samalla asioiden loppuunviemistä. Jos tarkkaan suunnitellut kuviot eivät sujukaan halutulla tavalla, saattaa ihminen lamaantua niin totaalisesti, että luovuttaa kesken kaiken, jättämällä yksinkertaisesti asiat sikseen. Taustalla oleva onnistumisen sekä menestymisen halu onkin joskus niin kova, että se ajaa ihmisen lähes epätoivoiseen tilaan, jossa ainoastaan konkreettiset saavutukset ovat tärkeitä.

- Näkisinkin näin, että tyytymättömyys turhautumisten ohella ovat niitä oleellisia haittatekijöitä, jolla sisäinen epävarmuus sitten entisestäänkin korostuu; kun tunnetaan alemmuutta siitä, että ei kyetä täyttäämään itseensä kohdistuvia paineita, joilla ei oikeastaan ole edes realistisia mahdollisuuksia toteutua. Toisin sanoen, tässä on selvä ristiriita sen välillä, miten persoonakohtaisesti kukin oman vaatimustasonsa edellyttämät kriteerinsä kykenee lunastamaan, ilman että antaa ulkoisten seikkojen liiallisesti määritellä toimintansa suuntaa. 
-Vaeltajan mieli harhailee-

hibiscus

  • Vieras
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #6 : la 27.06.2015, 12:25:43 »
Koska olen about miljoona kertaa elämäni aikana törmännyt ilmiöön, että kun itse avoimesti kerron epäonnistumisistani (niitä on ollut paljon), myös toiset ihmiset alkavat kertoa omistaan, olen vetänyt tästä sen johtopäätöksen, että ei kannata olla yhtään mitään muuta kuin on. Tosin hintana on ollut se, että minua on usein, varsinkin nuorempana, moitittu negatiivisuudesta, vaikka omasta mielestäni olen vain antanut näkyä ulospäin sen, mikä sisälläni on kulloinkin myllertänyt.

Se, että pitää kiinni siitä, että on joka käänteessä olemassa mahdollisimman autenttisena, vapauttaa energiaa elämästä nauttimiseen niillä tavoin kuin se kulloinkin on mahdollista. Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata tuhlata teeskentelyyn.

Olet niin oikeassa kuin olla voi ainakin tässä mielipiteeessäsi. Se on yksi syy, miksi kerrron täällä suoraan, mitä huru-ukoista ajattelen. Ei pitäisi, enkä käyttäydy tällä tavoin reaalielämässä.

Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 5668
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #7 : la 27.06.2015, 13:01:38 »
Koska olen about miljoona kertaa elämäni aikana törmännyt ilmiöön, että kun itse avoimesti kerron epäonnistumisistani (niitä on ollut paljon), myös toiset ihmiset alkavat kertoa omistaan, olen vetänyt tästä sen johtopäätöksen, että ei kannata olla yhtään mitään muuta kuin on. Tosin hintana on ollut se, että minua on usein, varsinkin nuorempana, moitittu negatiivisuudesta, vaikka omasta mielestäni olen vain antanut näkyä ulospäin sen, mikä sisälläni on kulloinkin myllertänyt.

Se, että pitää kiinni siitä, että on joka käänteessä olemassa mahdollisimman autenttisena, vapauttaa energiaa elämästä nauttimiseen niillä tavoin kuin se kulloinkin on mahdollista. Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata tuhlata teeskentelyyn.

Olet niin oikeassa kuin olla voi ainakin tässä mielipiteeessäsi. Se on yksi syy, miksi kerrron täällä suoraan, mitä huru-ukoista ajattelen. Ei pitäisi, enkä käyttäydy tällä tavoin reaalielämässä.

Täydelliselle ihmiselle, niinkuin sinä olet,  elämä on niin auvoista, sulavaa, lähes täydellistä, voi rentoutua toisinaan keskustelupalstoilla ja nauraa huvittuneesti katsoen nenänvarttaan pitkin konservatiivisia lähimmäisiään, heidän tunarointiaan ja räpellyksiään.

Täydellinen kansalainen tuntee kaikki asiat niitä sen enempää perustelematta.

Kaikki on hanskassa, on hauskaa olla osaava ja tyrmätä vanhempia, konservatiivisia tunareita, joilla ei ole hajujakaan esim. Buddhan hyvän olon  tuomisista elämisen laatuun.

Laadukkaampaa elämää, kuin hibiscus elää, niin tuskin on edes olemassa, se meidän muiden on kyllä tunnustettava.

Oikeastaan eniten kadehdin hänen suurta parkkipaikkaansa Hesassa.

Kaikkea hyvää sinne Suurelle Tietäjälle, Buddhan pojanpojalle.
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Antares

  • Vieras
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #8 : la 27.06.2015, 13:42:35 »
En ole perfektionisti, kaukana siitä enkä edes siedä sellaisia. Tykkään enemmän tuloksista.

Mutta kyllä elämäänsä saa yhdenlaista suolaa siitä että edes jossakin asiassa pyrkii kohti täydellisyyttä. Sen asian voi jokainen vapaasti valita.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #9 : la 27.06.2015, 14:24:13 »
Minäkin olen sillä kannalla, että mahdollisimman hyvään, tai sen hetkiseen parhaaseensa kannattaa aina pyrkiä, eikä ainakaan jättää asioita puolitiehen. Pääasia onkin, että ei liikaa mieti mitä voisi saavuttaa, tai mihin ei ole vielä pystynyt; vaan enemmänkin pohtii sitä, että kohtuuden puolesta riittävä voisi kelvata aivan hyvin. Usein se kelpaakin, jos antaa itselleen luvan olla myös jossain määrin puutteellinen.

- Minusta osoittaa ihailtavaa itsevarmuutta hän, joka uskaltaa paljastaa muille oman vajavaisuutensa. Tälläinen henkilö on mielestäni myöskin oman arvonsa ansainnut. Sitä vastoin, toisten syyllistäminen, mollaaminen, pilkkaaminen, tai vähätteleminen yleensäkin taas osoittaa ihmisen heikkouden kohdata omia ongelmiaan, koska ne halutaan itseluottamuksen puutteen vuoksi projisoida nimenomaan muiden vaivoiksi. Sen lisäksi ei osata myöskään kohdata eteen tulevia vastoinkäymisiä rakentavasti, vaan helposti pienetkin takaiskut nujertavat jo ennestään huonon itsetunnon rippeet.

Sellainenkin huomio vielä tähän, että vaikka elämme maailmassa joka tavallaan yliarvostaa täydellisyyden illuusiota, niin pitää kuitenkin muistaa, että ihminen on kuitenkin sen verran ailahteleva olio, että jokainen yksilö pitäisi aina ennen muuta nähdä enemmänkin haavoittuvana omana itsenään; kuin jonain yli-ihmisenä, joka suorittaa asioita väsymättä, sekä muutenkin erehtymättömästi, tai koskaan kokematta varsinaisia inhimillisiä heikkouden tuntemuksia.

- Turha siis tuntea syyllisyyttä siitäkään, että kaikkeen ei ihmisluontokaan kykene, koska sitä ns. täydellistä ihmistä nyt ei vaan ole tähän maailmaan vielä syntynyt, vaikka suuret luulot joillakin harhoissaan elävillä voi tässä suhteessa itsestään, tai muista ihmisistä ollakin.
« Viimeksi muokattu: la 27.06.2015, 14:32:21 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15842
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #10 : la 27.06.2015, 20:50:49 »
Toisilta vaatiessa pitäisi ensimmäiseksi lähteä siitä että auttaa heitä pääsemään lähtöruutuun josta ponnistaa eteenpäin. Tyhjästä kun on paha nyhjäistä. Sisarukseni ollessa parivuotias isäni oli hänestä sanonut että "ei tuostakaan sitten mitään tullut". Olen pitänyt tuota esimerkkinä siitä millainen ääliö isäni oli, kun kuvitteli että hän itsessään on niin mahtava että jo pelkästään hänen jälkeläisekseen syntyminen aiheuttaa sen että lapsesta tulee joku nero tai luonnonlahjakkuus. Vasta tänään tulin ajatelleeksi että tuo pääte "-kaan" viitannee minuun. Eli minä olin ollut se ensimmäinen pettymys, ollessani kuiten lapsista vanhempi. Ei ollut minusta tullut mitään, eikä sitten tullut siitä toisestakaan.

Minun olisi tosiaan pitänyt olla syntymävalmis. Kun menin kouluun, siellä selvisi että pitäisi osata luistella, eivätkä vanhempani edes olleet ostaneet minulle siinä vaiheessa luistimia, saati sitten valmentaneet minua moiseen taitoon (mikä olisi ollut mahdotonta enivei, sillä ei heistä kumpikaan osannut itsekään luistella). Kaikki muukin oli hällä-väli. Mitään ennalta ohjaamista, opastamista ja jeesiä ei ikinä ollut. Ja minä olen se suuri pettymys, kun en ole ollut sellainen ihmelapsi että omin osaan kaiken tuosta noin vaan.

En tiedä miten paljon tuosta lapsuudesta johtuu, mutta melkein joka kerta kun en osaa jotain ja joku alkaa minulle jotain neuvomaan, tulee sellainen tunne että haluan vain pois tilanteesta koska en kumminkaan ymmärrä neuvoista hölynpölyä ja sitten taas ollaan vihaisia kun en osaa enkä tajua.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10529
  • Keljun kiskoja
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #11 : la 27.06.2015, 21:28:50 »
Se, että pitää kiinni siitä, että on joka käänteessä olemassa mahdollisimman autenttisena, vapauttaa energiaa elämästä nauttimiseen niillä tavoin kuin se kulloinkin on mahdollista. Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata tuhlata teeskentelyyn.


Aivan kuin olisi niin, että sen minkä sanoo, sen uskoo viimein itse. Jos ei virheitään kerro, niin ei ole sinut tilanteiden kanssa. Etenkään niiden puutteiden suhteen, joita korjaamalla voisi mennä eteenpäin. Toisaalta virheiden myöntäminen vapauttaa ja rentouttaa muutenkin, sillä kukas täällä oikeasti on mikään täydellisyys ilman virheitä. Mahdoton ajatus. Täydellisyyskuva vankeuttaa, ja estää menoa.
Keljun kaista kiskoilla.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #12 : la 27.06.2015, 21:51:32 »
Kaikessa tekemisessä pitäisi mielestäni aina lähteä liikkeelle jokaisen omien vahvuuksien, sekä voimavarojen puitteissa. Tällöin on tärkeää myös huomioida sekin seikka, että ihmisillä on hyvinkin poikkeavia tapoja toteuttaa itseään. Kaikille ei esimerkiksi sovi samanlainen tahti asioiden hoitamisessa. Toiset ovat hitaampia oppimaan luonnostaan, eikä sen pitäisi aiheuttaa sen suurempaa probleemaa. Mutta kun tämä nykyinen kiireinen suorittamiskulttuuri on ollut jo pitkään varsin epäterveellä pohjalla, niin ei sitäkään asenneilmapiiriä kyetä ihan hetkessä muuttamaan yksilölähtöisempään suuntaan.

Lisäksi korostaisin sitäkin lähestymistapaa, että päämäärätietoisessa suorittamisessa aina ihmisen henkilökohtaisen motivaation merkitys on hyvinkin suuressa osassa; eli kun väistämättä kuitenkin kohdellaan yksilöitä tasapäistämisen kautta, olisi hyvä myöskin huomioida esiintuleva erilaisuus kykyprofiileja arvioitaessa. Sen sijaan että yksilö nähtäisiin vain pelkkänä objektina, tulisi hänen omia motiivejaan korostaa entistä enemmän. Tavallisesti sosiaalisten normien etuoikeutetulla voimalla yksilö vaan yksinteoin sullotaan johonkin tiettyyn muottiin, jolle sitten rakennetaan valmiiksi ennalta suunniteltu polku, jota pitäisi nurisematta kulkea eteenpäin.

Jokainen kun on kuitenkin oman itsensä paras asiantuntija, mitä pitäisi myös jossain määrin kuitenkin kunnioittaa, kun puhutaan yksilötasolla suorittamisesta yleensäkin; on sitten kyseessä tavallista vaativampi työtehtävä, tai jokin muu vastaava tavoitteellinen toiminta, joka tuo esiin henkilön taidot, osaamisen, tai muut persoonakohtaiset ominaisuudet. Mutta kaiken kaikkiaan, perfektionismi on tämän kaiken myönteisen tavoitteellisuuden kääntöpuoli, ennen muuta juuri sen suorittamisen ääripääilmiö, joka usein miten vie yhä kauemmas varsinaisesta tavoitteesta; koska sen ylle asetetaan monesti epärealistinen sädekehä, joka kuitenkin lopulta sekin himmenee, kun huomataan että äärimmäisyyksiin meneminen ei tuokkaan välttämättä toivottua lopputulosta, eikä asiat menekään niin kuin on ennalta suunniteltu.   
« Viimeksi muokattu: la 27.06.2015, 22:03:46 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10529
  • Keljun kiskoja
Vs: Täydellisyyden tavoittelu
« Vastaus #13 : la 27.06.2015, 21:55:30 »
Näkisin että jatkuva itsensä vertaaminen muihin voi saada kuvittelemaan muista liikoja. Nimittäin jos muiden ihmisten olemisista ei ota oikeasti selvää, vaan tyytyy oletuksiin. Itsellenikin on ollut kerta toisensa jälkeen yllätys miten vaikeita ja risaisia elämiä ihmiset ovat eläneet, kun he eivät niistä ääneen kovin helposti kerro ja ehdin kuvitella että heidän elämänsä on yksi valtava menestystarina, kun taas itse olen pelkkä hyödytön kasa paskaa.

Tämä on todella tärkeä oivallus, toisten ihmisten elämän laadun ja varsinkin keskinäisten suhteiden läheisyyden yli arvioiminen on hyvin helposti tapahtuva virhe.


Jotta kehuilu tai jokiin vaikutuksen tekeminen jatkuisi, tulee jonkun myöntää ansiot. Myöntämistä ei voi kovin helposti joissain tilanteissa olla tekemättä. Kun suoritukset on sopivasti juntattu, ei voi olla uskomatta siihen, mitä on tapahtunut. Jos tunnustuksen antamatta jättäminen olisi mahdollista, niin tilanne olisi toinen. Kehuja eikä tunnustusta kerjättäisi. Noiden saamisessa täytyy ollakin taitava sen, jolla on vajetta. Vähemmän taitavien kohtalo on mm masentua, sillä objektiivisempaa näyttöä ei ole, eikä suorituksista ole yhteisöllisempää näyttöä.

Vahinko vain, ettei suorituksilla saatu hyväksyntä taida tuoda suoraan helpotusta kenellekään. Ihminen voi hetkeksi rentoutua ja hellittää, ja kun tuo käännös toteutuu, voi ehkä kokea jotain kautta hyväksyntää ja oikeutta olemassoloon, mikä osuukin vaikuttavasti maaliin. Käännettä parempaan ei kuitenkaan tee suoranaisesti ne suoritukset, vaan ehkä se, että on valmis vastaanottamaan jotain kaivattua.

Suorituksilla kerjäämistä käyttäen toteutunut hyväksyntä on vaikea reitti edetä. Reaktio monista suorituksista on arvotavaraa tai antiarvotavaraa kaupassa, jonka vaihtotuotteet eivät suoraan tyydytä sitä, mitä ollaan hakemassa. Kaupassa on ristiriidan aineksia. Jos annat suorituksesta hyväksyntää, se palkitsee suorittajan suoritusta, ja loukku vain syvenee. Tulisi toimia jotenkin toisin. Siis miten?
Keljun kaista kiskoilla.