Kirjoittaja Aihe: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)  (Luettu 6288 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)
« Vastaus #40 : su 07.10.2018, 15:59:06 »

Yllätti itsensä – säästyikin paremmin särkenä

Kunnon tuottaja on sellainen,
jonka tuotos suuntautuu myös tuottajalle itselleen,
ja jos sattuu putoamaan tuolilta,
sisällön yllättävien momenttien vaikutuksesta,
voi ehkä ajatella kuuluvansa kärkikaartiin,
ellei sitten ole särki,
eli itsensä tiputtanut kaloihin kuuluvaksi,
suoraan, tai epäsuorasti, tai molemmin tavoin,
toisin kuin esim von Munchaussen,
joka vielä odottelee, ja tuumailee,
tai tokko tuotakaan, kun niin tohkeissaan.

Munchenistä muualle,
ellei sitten samaan,
ja taas uudelleen kalaan.
« Viimeksi muokattu: su 07.10.2018, 16:01:40 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)
« Vastaus #41 : ke 17.10.2018, 15:37:18 »

Jos tulisi tunnistaa sekotilanteinen tapaus, esim kirjoittajana, niin onkohan tälläinen eräs tyyppitapaus sellainen, että korostaa jotain hokemaa tai nerokkuutta, vaikkei tiedä sen merkitystä niin, ettei osaa liittää sanomaa mihinkään isoon.

Fiksumman tuntisi vaikka hatarast spekulaatiosta, jota käytetään taidolla, kun hetki tulee.

Mitä on hokemien sijaan liittyminen osaksi asiaymmärrwttävyyttä? Mielipiteitä voi aina kannatella, vähälläkin, minkä takana voi olla fiksuutta tai umpioituneisuutta.

Maiden hallinnoista ja päätöksenteosta ajatellut, että päätöspohjat eriytettävä. On tarvitsevia ja tiettyjen menetelmien ja välineiden jannattajia, joukkotahtoa. Sitten on sitä, mikä kertoo mahdollisuuksista laajempi ei-ihmisympäristö huomioiden

Tekoälypuolue on ja ehkä hyvää ennakointia, asian haltuunottoa etukenossa, ei selittelyvalmiuksiin pohjautuvaa, jos kunnon meininki.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)
« Vastaus #42 : ke 17.10.2018, 15:55:26 »

A1.  Huolella ristiinajateltu ennen julkaisua.
A2.  Huolella ristiinajateltu ennen kirjoitusta ja samoin huolellinen arviointi tuotetulle ennen julkaisua.
B1. A1, tosin lisänä huolellinen palaute, mutta spontaaniaskel kokonaisena.
B2. A2, joka-ainoan osallistumiskohdan osalta, siis myös alun jälkeen.
C1. Sitä sun tätä alkuun ja muualkekin.
C2. C1, mutta joukkoon huolella kelaamista, jossain kohden.

C2 saa keskustelun liikkeelle, ehkä vähällä. Voi ajeluttaa itseä ja muita, mutta myös koota huolitellusti yhteen jotain käytyä, tai herännyttä.

Milloin mitäkin hyvä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)
« Vastaus #43 : ke 17.10.2018, 16:09:53 »

Hitto kun sekoilen. Piti kysyä kumpi parempi:

1.  Huolellinen ajattelu eri vinkkeleistä, jotka itselle tiedossa.
2.  Huoleellinen kirjoittelun avulla rakentaminen siitä, mitävitselle tiedossa, eri vinnkeleistä, plus viilaus.

Tuntus, että liian usein ajatellaan, että 2 on turhaa tai huono juttu. Kuitenkin  itse voi tietämästään kasata paljonkin. Poikjeavatko ihmiset tässä toisistaan? Aivan kuin osa ikiliikkujia itsellänsä ja maailma kaikki löydettävissä, kuten matematiikassa.

1 taas voi helposti olla vakuuttava hakemisen sijaan, eli haetaan uskottavuutta, jolloin voidaan pitää mukana alkutilan härkäpäisyyttä, jos ajatuksista lähtee keskustelua.

2 voi toteutua myös porukalla, tosin nykyään harvinaista, ellei p-tilannetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)
« Vastaus #44 : to 18.10.2018, 08:26:12 »

Missä on panta kireällä, eli yksipuoleisuutta odotuksina ja puitteina yleensä, siellä voi ilmetä ongelmia koko laajuudelle, jota ihmiset edustavat, ja jos ratkaisut koskevat kaikkia, tarvitaan ehkä juuri sitä laajuutta.

Kurinalaisuus ja asiallisuus, sekä tiukat puitteet voi tappaa luovuuden, siinä missä vapaa-ajattelu, ja ääriä lähenevän kiristelyn puute.

Ihmiset tykkää keskenään selkeistä luokitelmista ja selkeydestä. Perttu Häkkisen eräs teema oli oudot paikat, kaiken rakennetun alueella, esim kaupunkipiirissä. En muista mikä se nimike oli. Epätavallista ei tavallaan siedetä, ja sitä, mikä ei ole kontrollissa.

Itse tokaisin kerran näin: Metsästä tehty puisto on usein kuin ympärileikattu nainen. (to 17.11.2011, 22:23:00)

On paikkoja, joissa huumori hyytyy, jne, tosin näiden takana on suora todellisuus. Niiden edessä voi mennä hiljaiseksi, kun muuta ei voikkaan.

Ihmisen voi ajatella tekevän tietä hiljaisuuden äärelle. Metakkaa nousee, kun tarve, ja joku tällä asialla. Samalla joku yrittää tehdä siitä selvää. Kun kerran olemassaolevaa, hoideltava. Joku vetää, mutta toisten täytyy tehdä selvää ongelmasta.

Ei kai kasvussa ole muuta kuin yksi suunta, ja se on kivuttomuus, jota ei saa kuin kivulla.

Fysikaalisemmin (filosofisesti, kattavasti, ...) ajattelut itse, että ei ole kuin liike, ja sen poikkeutus, mikä vaatii aina voimaa. Kaikki liikkuu miten ovat saatettuja liikkeelle. On vain esteitä, törmäyksiä, ja jälkityötä. Sopivasti törmäilyä, ettei liikaa, ja vain se törmäys saa yhtenäisyyttä, eli sisältää potentiaalista.

Viime aikoina miettinyt näkyvän rakentumista, ihan luonnon rakenteita koskien. Muinaiset kreikkalaiset pitivät ympyrää erikoisena, jotenkin jumallallisena muotona. Pallo on tätä joka suuntaan.

Luonto on tietynlaista kestävyyteen hakeutumista ja virtaviivaisuutta. Kestävänä voi olla rankemmassa kyydissä, ja virtaviivaisempana voi väistellä ja luovia. Toisinrakentuminen taas vaatii väistämättä rikkomista, eikä välttämätön kestävyyskään synny tyhjästä.

Rakentamisen ja rakentumisen miettimisessä ei tulisi lähteä utopioista, vaan kaikki todellakin liittyy kaikkeen, mutta tärkeyksiä on silti, ja niiden vapaa vaihtelu on tärkeää.

Viimeksi sienimetsällä mietin hirvikärpästen kiusaa. Vaikka itse niitä oppisin sietämään, niin valkoinen pukeutuminen kuulemma tekee pesäeroa h-kärpäsiin, ja toisaalta tekee selkeämmin minusta sen, etten ole hirvi. Metsästäjät voivat kiihkoutuneena nähdä hirvenä vähän sitä sun tätä. Tai jos haulikkomies näkee mustan lippiksen teerenä.

Luokittelu ja sen pohjalta lähtevät sovellutukset voivat olla rankkoja. Jos luokitteluun liittyy rankkaa soveltamista, jähmettää se luokat turvattuihin tiloihin. Näin menetelmät ja sovellukset eristävät luokituksen arvoisen. Mikä käy johonkin, voi siihen ehkä soveltaa jostain erikoistilanteesta jotain hyvin rankkaa.

Iso teema. Vain raapaistua ajatuksenvirtaa.


Muokkaus:  Huomioitu korjattavaa tienoota yliviivauksella. Kaikki tosiaan liittyy kaikkeen, mutta asia lähtee juuri utopiasta. Eli utopia syntyy kokonaisuudesta, ja on mahdollistava asia luoda tarvittavaa, jännitteisen pohjansa kutsumana, mitä tasoa vuorovaikutukseenhaastaminen sitten koskeekaan.
« Viimeksi muokattu: to 18.10.2018, 08:33:35 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)
« Vastaus #45 : to 18.10.2018, 08:46:12 »

Utopiat ja ideologiat voivat olla rankkoja, koska pohjaperustaisina selkeästi "olemassaolevia", tai ainakin olemassaolevia mahdollisuuksia, eli jostain kokonaisuudesta on muotoutunut jotain yhtenäistävää, joka soi pohjan karkeaosaisuuden kanssa.

Ideologiat, mytologiat, uskonnot, ja muut pohjaperustaiset "korjausoliot" stemmaa, mutta kun ne liitetään muihin pohjiin, niin riitasoinnuista poikkevaa ei voi odottaa. Tällainen pohjasto eri tasapainoineen vaatii omat tasapainotuksensa.

Miten sitten keskenään tasapainoiset kokonaisuudet pohjan, ja painotuksen kanssa kohtaavat muita vastaavalla tasolla olevia olioita? Käydäänkö kisaa läpi loputtomiin, vai missä vaiheessa älytään, että tarvitaan yhdistävää, eikä saman katon alle, vaan sinne, missä mikin kokonaisuus on.

Isompi katto, "kirkkoon". Varmaan samalla korkeampi. Ajatus voi olla hullu, outo, jne, mutta tällaista voi miettiä ilman erillis-lupaa, vaikka kullakin olisi repussaan mitä asenteita onkaan.

Miksaus tässä korostuu, ja sen tarve. Ihminen itse lajina on yhtenäisyyden turvin pitkälle kanavoitunut tapaus. Ei kai tässä voi jäädä paikoilleen, myhäilemään tyytyväisenä.

Asenne muuten on varmaan tätä balansoimista, tosin pienen piirin järjestelynä. Yksilökin saa riitasoinnuista sopivan kiinnityksen, jolla vellovuus asettuu. Jos tässä rauhantilassa voi marssia, niin, ... sitten kaikki on hyvin, ellei toisin osoittaudu. Yksinkertaista yksilön tiedettä, ja tieteellistä suuntautumista maailmaan.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuottaminen: kirjoittaminen,... (luominen ja muu osallistuminen)
« Vastaus #46 : la 20.10.2018, 09:14:48 »

Joskus sanottu, että ketkä osaavat huumoria, ovat jotenkin kyvykkäämpiä, älykkäämpiä, tmvaa.

Ei oikeastaan ihme, sillä jos asian osaa pukea puhuttelevaan muotoon, niin paitsi että tässä hallitaan sisältö, niin osataan myös liittää se sellaiseen yhteyteen, jossa sisältöä ehkä tarvitaan, eikä ilman osaamista ole selviämistä.

Pelkkä koneyhteys on jotain, tosin täytyy sanoa, että jos asioiden vieminen jää tälle tasolle on se suorastaan surullista. Varmasti on, ellei heti, niin jossain vaiheessa, sitä yhä lisääntyvää pimeyttä, josta puolestaan ei muuta oikein voi jalostaakkaan, ellei synny selkeä murros.

Käänne/murroskohdissa on riskinsä. Tilastot kertovat jotain tästä. Moniko kääntää ne voitoksi. Tästä kertoo sananlaskupuoli, sananlaskuston maailma, eli korrelaateista.

Kriisiytyminen on hyvä, ja mahdollisuus, mutta samalla riski. Sen takia tällaisten yhteydessä tulee olla vastaavaa rasituksen koentaa siitä, jota tehdään, jos muuta ei vaikka oikein osata. Silloin erityis-ok tilanne.