Kirjoittaja Aihe: Dokkareita joka lähtöön!  (Luettu 27010 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10858
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Dokkareita joka lähtöön!
« Vastaus #320 : ma 12.11.2018, 21:34:02 »

Docventures Talk Show: Voiko syrjäytyminen johtaa terrorismiin myös Suomessa?

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-552


Hyvää aiheen käsittelyä. Muutaman huomioin tein.

Hesarin (pää?)toimittaja vaikutti aika operatiiviselta toimijalta, verrattuna kahteen muuhun asiantuntijaan, joista toinen oli tutkija (nainen), ja toinen ulkomaalaistaustainen(mies). Päätoimitaja kertoi suunnittelelevansa erilaisia julkaisulinjoja, tarkasti, usein tiimityönä. Mitä kannattaa, ja mitä voi ilman isoja riskejä käsitellä, ja miten.

Tutkijasta jäi objektiivinen kuva, samoin myös asianomaisesta (kai) siviilityyppisemmästä henkilöstä. He pyrkivät näkemään asioiden taustoja, ja ratkaisuja. Ratkaisukeskeisyys oli se juttu. Hesarin linjana oli tietty käyttöalusta eri toimijoita ajatellen.

Arabitaustaisella oli hyvä ehdotus laajentaa terrorismin käsittelijäjoukkoa. Nykyiseen kokoonpanoon hänellä ei tuntunut heräävän luottamusta. Hesarin toimittaja oli vähän tällä linjalla, mutta jäi vaikutelma sanatason mukaantulosta. Ongelmaksi oli vähän alustettu asiantuntijuusvaatimusta, ja sitä, mikä yleensä kahlitsee pääuutisointia. Siitä pohjasta ei voi odottaa kuin samaa.

Hesarin toimittaja mainitsi, että on tosiaan vaihtoehtoisempia lähteitä, kaiken muun rinnalla yhä enemmän. Tämäkin pointti on vähän niin ja näin, käytännössä. Vaikea analysoida, että miksi tuntuu tältä.

Itse miettinyt hallintotapoja. Maiden tasoisissa jutuissa ei tulisi ehkä olla enää presidenttiä, kuningasta, tmvaa, vaan jokin tiimityöperustainen, jota johtaa pääministeri. Suomessa vastapainona on ollut presidentti, mutta hänen valtaoikeuksia kun kavennettu, niin onko tälle pestille jatkossa tarvetta, kun isompivaltaisena riski, pitemmän päälle, aivan kuin ydinaseet, ja muut vallan keskittymisen välineet / rakenteet.

"Dikatuuri" (esim Suomen presidentteys) ja eduskunta on aika hyvä. Parempi voisi olla eduskunta ja suora kansan oppositio. Tässä kansan mediarooli olisi isompi. Yritykset tarvitsevat myös mediansa, tosin ottavat paikan usein, ilman suurempia kyselyitä.

Kansan oppositio olisi enemmän kokemuksia ja näkemyksiä, ideoita. Sekin merkkaa, koska käsittelyä on ehkä oltava kansan mielipiteiden mukaisesti, jos vaaleissa voi oikeasti valita sopivia ehdokkaita.

Nykyisin eniten ongelma on se, että ei välttämättä ole edes diktatuuria, vaan hämärästi vedettyä sellaista, jolloin vastuullisia on vaikea nähdä. Terrorismi v 2.0 on vähän tätä, eli ammutaan puskista, sairaaloiden takaa. Kuvastaa yleistä kanssakäymistä, siis sen kireää puolta. Aina se jonkinlaisena on, mutta jos paljon ongelmaa, ja sofistikoituneesti rakentunutta, niin samoin menee vastatoimet.

Terrorismi ja hallinto on kokonaisuus. Kokonaisuuteen kuuluu monenlaista.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10122
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Dokkareita joka lähtöön!
« Vastaus #321 : to 15.11.2018, 22:57:05 »
Peter Jacksonin dokumenttielokuva I maailmansodasta, "They Shall Not Grow Old", näytettiin sodan päättymisen vuosipäivänä BBC2:lla. Katsoin sen, ja se on todella hieno. Elokuvaan on käytetty mm. huuliltalukijoita, että lauseita ja puheita vanhoista filmeistä saataisiin retusoitua. Yleisellä tasolla värit, äänimaailma ja puheet luovat vaikutelman, kuin katsoisikin II maailmansotaa. Värit ja ääni tuovat 100 vuotta sitten päättyneen tähän päivään. Muuten elokuva koostuu I maailmansodan veteraanien aikalaiskuvauksista ja kertomuksista, ja se etenee johdonmukaisesti aina koulutuksen alkamisesta taistelukentille, ja paluusta takaisin siviiliin.

Pari seikkaa, joita dokumentissa ei mainita.

Sodan viimeisenäkin päivänä kuoli vielä n. 11 000 sotilasta. Se on enemmän, kuin D-päivän maihinnousussa. Sota olisi voitu lopettaa aiemmin ja säästää henkiä, mutta muuan läskipää päätti, että sota lopetetaan tasan 11.11. klo 11.11 (Sattuipa somasti, vai mitä?!), ja lihamylly jatkuu siihen asti. Tahoillaan kaikki kenraalit sitten usuttivat joukkojaan viimeisiin hyökkäyksiin, koska pienikin eteneminen rintamilla varmisteli parempia asemia tulevissa rauhanneuvotteluissa.

Tiettävästi nuorin sotilas oli 7-vuotias romanialaispoika. Hänen koko muu perheensä tapettiin, jolloin meni ilmoittautumaan vastapuolen armeijan palvelukseen. Hänelle määrättiin kaitsija, mutta hän tiesi ja näytti vihollisen sijainnin, ja jo seuraavana yönä hän osallistui yllätyshyökkäykseen perheensä tappajia vastaan. 8-Vuotiaana hänet oli jo ylennetty korpraaliksi. Se ei ole tapahtunut tuolloin ihan vähästä, kuten osa teistä tietänee.

Muuten eri osapuolten armeijoihin mentiin ilmoittautumaan reippaasti alaikäisinä. Todella monet olivat 13-15-vuotiaita, ja joka valtiossa sama kuvio.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10122
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Dokkareita joka lähtöön!
« Vastaus #322 : to 15.11.2018, 23:14:21 »
Edellinen löytyy nyt näköjään Vimeolta, linkki tässä.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4162
Vs: Dokkareita joka lähtöön!
« Vastaus #323 : ma 19.11.2018, 15:32:24 »
Eilen illalla/yöllä tuli muistaakseni AlfaTv:ltä sympaattinen dokkari apinoista, jotka näyttävät samanaikaisesti suloisilta, ja hieman samalla tavalla hirviömäisiltä kuin elähtäneet ja leikellyt Hollywood-tähtöset (poiskaluttuine nenineen, ylisuurine huulineen). Kyseessä olivat (uhanalaiset) Lounais-Kiinan Yunnanin provinssin (Himalajan) vuoriston vaikeakulkuisilla syrjäseuduilla asuvat  bietinpystynenäapinat (Rhinopithecus bieti) (Black snub-nosed monkey) Sama dokkari löytyy youtubesta:

Nature Documentary 2015 Mystery Monkeys of Shangri La full HD english subtitles

Dokkarissa seurataan kahta velipuolta. Toisesta huolehditaan hyvin ja rakkaudella (enimmäkseen äitinsä), ja toisesta ei. Sen toisen äiti ei oikein osaa hoitaa poikastaan (ehkä koska on liian nuori?), ja lopulta lähtee vieraan uroksen matkaan jättäen poikasen jälkeensä. Yleensä laiminlyödyt poikaset pärjäävät perin huonosti, ne useimmiten saavat pysyviä psyykkisiä vaurioita, mutta joskus harvoin niistä voi tulla sisukkaita, rohkeita, ja pärjääviäkin. Tätä kyseistä äitinsä hyljeksimää poikasta koko perheryhmä kyllä hoitaa ensialkuun miten kuten ja huolimattomasti, ja sitä siirretään tädiltä toiselle kuin vähän epämieluisaa huutolaislasta, jota kukaan ei halua kokonaan omille niskoilleen. Myöhemmin poikasen onnistuu liittymään poikamiesten laumaan.

Bietinpystynenäapinoilla poikasen isäkin osallistuu poikasten hoitoon, mikä on harvinaista kädellisillä (ihminen ja gibboni ja joku kolmas laji muistaakseni ovat myös sellaisia).

Tuli tuota dokkaria mieleen jäsen Kopek. Sain sen kuvan, että hänen suojattu kasvunsa perheessään oli kuin dokkarin hemmotellun "prinssiksi" kutsutun velipuolen, joka sai yltäkylläisesti kaiken, mitä tarvitsi, paitsi vapautta tutkia maailmaa (kultainen häkki). Toinen ei saanut paljon mitään, paitsi paljon vapautta. Siitä orvosta velipuolesta saattoi olla ankeaa katsella emonsa imettämää ja kaikin tavoin paapomaa velipuoltaan, ja jos orpovelipuoli olisi osannut kommunikoida ja ajatella kuin ihminen, hän ehkä olisi pitänyt irvokkaana prinssivelipuolen puhetta siitä, että tämä kadehti orpovelipuoltaan tämän vapauden takia. Janis Joplin sanon, Freedom is another word for nothing left to lose.
« Viimeksi muokattu: ma 19.11.2018, 16:19:27 kirjoittanut kertsi »