Kirjoittaja Aihe: Sivupolku  (Luettu 41272 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Sivupolku
« Vastaus #560 : ti 23.01.2018, 08:17:36 »
'Pakko on vain kuolla' on lähinnä kannustus mahdollisuuksien käyttöön. Pikemmin kuin tosi tai epätosi väittämä.

Nuo sanat ovat viestiä, ei niinkään tietoa. Totta, vaikka tiedollisestikin voi asiaa käsitellä, mikä ettei.

Enemmän kyseessä on suhde niihin asioihin, joita pitää, tai on tottunut pitämään pakollisena. Pakollisuuden vaikutelman ja tunteen voi saada aikaan, koska ihminen pitää kiinni elämästä.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 5033
Vs: Sivupolku
« Vastaus #561 : ti 23.01.2018, 23:47:33 »

Saa sitä halutessaan makustella vaikka mitä pakolla tarkoittaa. Mitkä ovat sääntöä vahvistavat poikkeukset, sallitko käsitteelle niitä. Asevelvollisuutta ei noudata jos kuolee ennen. Mutta on muitakin poikkeuksia, vaikka jehovalaisuus. Jos pakolla tarkoittaa vain kuolemaa, niin parempi puhua kuolemasta kuin pakosta.

Käsitteitä kannattaa käyttää siinä merkityksessä kuin muutkin niin tulee ymmärretyksi. Eli ymmärtää, että yleensä käytetyt käsitteet eivät ole tarkkoja. Maailman kuvaa veistetään karkeahkosti kirveellä hahmon esiin tuomiseksi.

Ei taida olla kovin hedelmällinen pohdittava ihmisen ainoan pakon ehdottomuus. Syntymä on yhtä ehdoton kuin kuolema ja elämä myös, koskevat vain eläviä.

Hän on täällä tänään

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Sivupolku
« Vastaus #562 : ti 20.11.2018, 19:59:09 »

(Tuon viestin Suostumus 2018 -kansalaisaloite -ketjusta tänne)

Vaikka teema on ihmistenvälisiin liittyvä, niin tieteellisemmäksi katsottava puolikin kiinnostaa, kuten esim biologiasta kiinnostuneita.

Leijonakoiras tappaa valtaamansa alueen pennut, ja uusi pentue resetoituu, saapujaa vastaavaksi, eli alkuperäinen lähtö jää tekemättä, vaikka sama on kohtalo uudella saapujalla, kun aika koittaa. Ihmisen tapauksessa tulee mieleen kuninkuus, ja suvun turvaus. Raamatun kertomuksessa Herodes tapatti, ei vain vierasta haltijaa, vaan jopa mahdollisen tulevan hallitsijan, jota oli paikalle povattu, ja uhkana oli käsittänyt.

Eläimet voi ääritilanteissa kokea pentuesurmaa myös niin, että surmaajana on vanhemmat. Myös naaras voi tehdä tämän, ja naaraasta vissiin yleensä enemmän puhutaan, jos ei ihmistä lueta tähän mukaan. En ole varma, onko pentuesurmat vanhempien osalta enemmän naaraiden tekemiä, ei-ihmisillä. Sen tiedän, että isät voivat ottaa jälkeläisikseen lapsen, myös syrjähypyissä, ja sama ehkä naisilla. Eli tämäkin puoli on.

Toisaalta adoptiota esiintyy ohi lajien, jopa ei-ihmisillä. Ihmiset voivat kasvattaa paljonkin adoptiopentuja, tosin niiden sopeutuminen luontoon on jo niin ja näin, riippuen lajista.

Biloginen extreme on ajatella, että jos ihminen sopeutuu enemmän ja enemmän vaikka pankkimaailmaan, niin miten tulee toimeen tilanteessa, joissa pankkeja ei olekkaan, tai vakuutuksia. Nekin muokkaavat ihmislajia, samoin koulu, poliittinen sorvaristo, jne, joten ehkä leijonauroksen toiminta näkyy, mutta eri tasolla, ihmisen tapauksessa.

Miksi jollekin lajille voi olla hyvä, että emo tappaa pennut? Saako saalistaja nuolla näppejään, jolloin säätelee uhkatahon kasvatusta, ja toisaalta vähentää investointiriskiä siellä, missä se ei ehkä hyödytä. On siten jatkuvuuden oikun lainalaisuudessa, kun se linja on valikoitunut joskus, ja sillä pärjää.

Viimeinen lause tarkoittaa aika radikaalisti determinismiä, ihmisissäkin. Epädeterminismiä voi ajatella olevan, mutta kyseessä on muiden vaikutus, joka sotkee pakkaa, ja vetelee releitä, joita kullekin ajan saatossa muodostunut.

Vapauden vastakohta ei ole determinismi, koska jokainen voi päätyä yhtä lailla vapaudettoman kaltaiseen tilaan, jos vaikka jää ilman tiettyjä vaikuttajia, tai ei ole kohtaa, johon vaikuttaa. Vapauden suhteen nohevuutta ei olisi, vaan nohevuus olisi koukuissa, joihin muu voi tarttua, ja tällätä jotain sopivaa, josta hyötyä on,.. milloin kenellekin, ja kokonaisuutena varmaan vaikutusta myös.

Miten paljon vaikutukset näkee kivana, on kokemuksellista. Kokemus voi ohjata, eli jos jokin normaalisti hyvä ei olekkaan sitä, on kokemus valmis estämään tavanomaisen hyvää ja ehkä tarpeellista.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Sivupolku
« Vastaus #563 : ti 20.11.2018, 20:12:02 »

Jos koiras tappaa vieraan geeniosuuden, eli sen, johon tulee satsata paljon, ja naaraan geeniosuus toisena kelpaa, samoin sen osuuden mahdollisuus, niin naarasta ei tosiaan tapeta.

Jos naaras tappaa geeniosuutensa, joka voisi muuten saada epätoivottua jatkoa, eli aiempi panos menisi jotenkin hunningolle, niin linjan katkaisu olisi palvelus paremmalle, jotenkin. Miten?

Perhetapot eläinmaailmassa on linjauhkan minimoimista, olipa uhkana pedon lisääntyminen, tai jokin muu linjaa tärväävä asia. Stressinä tuntuisi tällainen. Vastoin luontoa toimimiselta, kun luontevaa tilanne kyllä voisi olla, mutta toisaalla.

Jälkeläisten surmaaminen on tietynlaista järjestelyä, ja se tehdään varmaan samoilla periaatteilla kuin mitä ihminenkin järjestelee asioitaan. Järjestelytoimia ei osaa heti yhdistää tältä tasolta johonkin noin brutaalilta vaikuttavaan.

Suhdetta sotaankin voi funtsia tästä vinkkelistä. Mitä yleensä tapahtuu, eli mitä tiede kertoo korrelaateista, ei välttämättä ole mitään seurattavaa. Enemmän toisin päin, vaikka jonkin verran noinkin, ehkä.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Sivupolku
« Vastaus #564 : ti 20.11.2018, 20:54:11 »
Tässä tutkimuksessa valotetaan tämän piirteen, joka on löydettävissä myös sadoilta eläinlajeilta, taustaa. Se nähdään yksilön selviytymisstrategiana

Puhuttaessa strategiasta, saa helposti käsityksen, että se olisi jotenkin suunniteltua.


Kirjoittamisesta, kertomuksen rakentelusta ...

Joskus pelottaa se, kun alkaa seurailla sanoja. Miten paljon seurailu vie harhaan, todellisuuden tuntemisesta, ja harhaan erityiesesti, kun suuntaa itseä varten voi tarvita aika toisella tapaa, muttei tiedä miten.

Omakin kirjoittelu pelottaa, sillä kirjoitetut sanat voivat johtaa ongelmiin. Tämän vuoksi jonkin verran vierastan pitkää ja keskeytymätöntä kerrontaa. Saatetaan tehdä paljon työtä, ja mitä enemmän, sitä syvemmällä ollaan.

Pikkuteostekniikka, ja keskustelussa heittely on joskus aika passelia. Kokoamisia laajemmasta ei mikään estä, tosin materiaalipohjissa on eroa, helppouden suhteen.

Ei ihan ensimmäinen kerta, kun tähän teemaan kiinnittänyt huomiota. Metakirjoittaminen on eräs harrastukseni. Luin siitä jokin aika sitten kirjankin, jonka totesin hyvätasoiseksi.


Jos monologisoi pitkään, niin tähän tulisi ehdottomasti liittää läpikäyntiosuutta, jos siis kiinnostavuutta. Läpikäyntiosuudessa voi kirjoittaja olla itse fiksumpi, eli löytää paremmin painotuksia ja koottavaa, joten pitkät höpinät tarvittavan jatkon kanssa ovat hyviä, etenkin jos voi siirtyä turhien lukemisesta suoraan omiiin kyssäreihin, joihin kirjoittaja pohjustautunut paremmin.
« Viimeksi muokattu: ti 20.11.2018, 20:57:01 kirjoittanut Juha »
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)