Kirjoittaja Aihe: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys  (Luettu 1100 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9557
Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« : ke 25.02.2015, 13:52:20 »

Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys

Viime kesästä painoa pois 17 kiloa. Kesäksi vielä kunnon tavoitteita.

Samalla olen joutunut tinkimään monesta, sillä talous on ollut kurjilla. Myös muuten on elämässä ollut luopumista asioista, joista on saanut aiemmin paljon mielihyvää, eli minun tapauksessa nostetta.

Jonkin verran tosiaan on joutunut pienenemään, ja varmasti egossa samalla. Voiko mielihyvä olla yhteydessä haitallisen suureen egoon? Ehkä.

Mielihyvättömyys on tuonut neutraliteettia. Ruoka ei vedä, samalla lailla. Ei ole sen talutusnuorassa. Samoin muussa osaa olla enemmän kohtuullinen.

Kun saa, niin saamisen tarve yltyy. Vähän kuin juopolla. Entä jos on yleisesti mielihyväjuoppo?

Harvemmin esim laihdutus linkataan näin yleisesti. Jos asian oivaltaa yleisemmän pohjalta, niin näkemys voi purra ylipainoon, liikaan alkoholin käyttöön, urheiluaddiktioon, työnarkomaniaan, nettiriippuvuuteen, läheisriippuvuuteen, ...

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 645
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #1 : ke 25.02.2015, 16:53:51 »
-Admin kirjoitat asiaa!

 :)seuraavaksi voisi aloittaa paaston kunniaksi, :negatiivisten sanojen paaston,

jos ei muutakaan keksi! 8)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9557
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #2 : ke 25.02.2015, 22:12:29 »

Huurussa / kiihkossa

Kun omaa elämäänsä katselee taaksemmin, niin aika huurussa on mennyt vuosia. Yhä selvemmin huomaa sen taakse jätetyn kiihkon, kun ei enää samanlaista tarvetta siihen.

Silti jonkin verran yhä erilaista vapautumista.

Tässä mainittu juttu ei muuten tarvitse täydellistä mielenterveyden monttua. Suuremmat potkut saa kyllä, jos kunnon hc-tipahtamisia.

Miten vapaita ihmiset yleensä ovat?

Ehkä em kysymystä ei osaa tehdä kuin se, jolla on selkeää paluuta paremman olotilan piiriin. Hyvä kysymys silti ehkä monelle.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9557
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #3 : ke 25.02.2015, 23:48:33 »

"Mielihyväjuopon" mahdollista taustaa

Jos ihminen on toiminnassa ja kanssakäymisessä ronski ja sumeilematon, niin ...

1.  häneltä puuttuu jokin palikka
2.  hän kokee vastusta ja kipua (kehollisena jopa), ja havaitsee vaikeita esteitä, mutta menee päin tuulta
3.  tunne-elämän tilanne ei rekisteröidy, eikä havainto olotilasta, koska on liikaa tunnottomuutta kivun, vastuksen ja esteen havaitsemisessa/kokemisessa

Nykyään olen kolmosen kannalla. Oma elämäni vahvistaa asian.

Ilmiö voi laajasti ottaen olla toki monipuolinen. Jos myös 3 vaikuttaa, mutta etupäässä 2, niin silloin 3 toimii vaimentavana asiana. Seuraus suurempi draivi ja loppuunpalaminen.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13885
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #4 : to 26.02.2015, 23:52:08 »
Olen jossainmäärin ostoholisti. Tuon tuostakin pitäisi saada jotain uutta, ei sillä edes niin väliä että mitä. Olen kerännyt hyllyt täyteen kirjoja ja elokuvia, kaapit on ängetty täyteen vaatteita. Okei, näin on monella muullakin eikä siinä ole mitään erikoista, mutta mielestäni ostoholismista voidaan puhua jos ei niitä kaikkia kirjoja jaksa lukea, elokuvia katsella ja vaatteissa roikkuu hintalappuja ja/tai niitä ei ole saanut missään vaiheessa käytettyä. Osa vaatteista on "erityisiä tapahtumia" varten, ja niitä tapahtumia kun ei koskaan tule, saavat kuteet hapertua käyttämättöminä...

Vakava addiktioni ei kai ole, koska laskut saan maksettua jotakuinkin ajallaan ja luottotiedot eivät ole koskaan menneet. Ajoittain saa jotain säästöönkin. Mutta katsomukseeni, jonka ei pitänyt olla umpimaterialistinen, tällainen roinan jemmaaminen ja lumpun rakastaminen ei sovi yhtään.

Syy miksi keräilen kamaa on se että muuten kokisin elämäni kuolettavan TYLSÄKSI. Ainoastaan kesäisin saattaa tylsyyden nakertava tunne hetkeksi hellittää, jos on hyvät ilmat ja pääsen nauttimaan erinäisistä uimarannoista. Mutta nekin alkaa kyllä olemaan niin moneen kertaan nähty että ainutlaatuisuuden tuntemukset ovat todella kortilla. En yksinkertaisesti enää keksi mistä uusia elämyksiä. Ja SEN vuoksi olenkin niin jumalattoman onneton siitä etten löydä rinnalleni kumppania. Mutta sitä itkuvirttä en jaksa tähän enempää alkaa veisaamaan. Riittää kun sanon että on tylsää kun on tylsää.

Moni olisi varmaan valmis soimaamaan että se on asennekysymys ja lässyn lässyn, opettele näkemään elämä lapsen silmin, uutena jokaikinen päivä, kerta toisensa jälkeen blaa blaa. Mutta eihän näitä asioita voi mennä sörkkimään uusiksi toisen ihmisen korvien väliin. Kun on tietty tunne, niin se vaan on.

Kauimpana tappava tylsyyden tunne oli silloin kun parikymppisenä kirjoitin luoden, enkä vain lässyttäen.
Wanking is a Many-Splendored Thing

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9557
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #5 : pe 27.02.2015, 00:05:35 »

Tänään tuli heitettyä spekulaatio tylsämielisyydestä: http://jatkumo.net/index.php?topic=55.msg857#msg857

On urautuneisuutta. Paitsi että addiktioissa pyörii ne luupit, niin kaavoissa eli samankaltaisuukissa yleensäkin. Kun on kaava, ei olla uuden kanssa tekemisissä. Siis kaavasta haettava se elämä. Voi käydä melko, no, samaksi. Väliin ehkä eri kaavoja sitten, mutta ei korvaa suoraa yhteyttä ja läsnäoloa.

Miten purat erilaiset rakenteet / kaavat. Henkilökohtaisella tasollakin uudistuminen on tärkeää. Edes oikeita ne kaavat. Ja onko aina missä määrin tarvetta?

Voi olla, että mielen kaavoja on helpompi rakentaa. Kuka on se, joka tekee selvää jälkeä niistä, eli hoitelee myös tarvittavat purkutyöt.


–––––––– 24.1.2015 ––––––––

Uutta pukkaa,
ei joutavia.
Ehkä ei kukkaa,
ymmärrä tulevia.

Sitä se:
ei soiton soittoa,
ei voiton koittoa.

Mitäpäs,
turhaa pohtia.
Minäpäs,
nautin lissää sahtia. 

Ne järjen monot,
alkaa sauhuta.
Turhat olot,
lisää roihuta.
Ei oo vappaa,
saapumaan.
Aikaa tappaa,
vaihdellen hiukan: uriaan. 

Järjestelmä,
osastensa kasa.
Se on kyhäilmä,
ei enää, luonnon vasa.

On tuomittu,
rakantamansa vanki.
Determinoitu,
sivuilla umpihanki.

Suojassa,
tarkoin vartioitu,
siis se,
Himmelstrasse.
Pysähdys,
loppu.
Kova on yhä,
hoppu.

No,
onhan noita.
Mukana,
ollahan koita.

Muista siis:
Luovutus,
rentoutus,
sekä lopeta turha:
jatkuva ahdistus.

Anna tulla,
anna sytyttää.
Kaiken sen,
mikä sinussa itää.
Pelaaja kyllä,
Ei kovin kauas yllä.

On tiiviisti laudalla.
Siis omalla haudalla.

Sitä saa mitä tilaa,
ei muulle ole sijaa.

Seurata ei voi kukaan,
Toivoikin,
sitä pelilautaa mukaan.
Riko, särje,
ole pakana!
Saavuta viimein,
se ainut lakana.

AA ...

Milläs muulla maata,
ei täs muu aata,
ellei suunta vaaka.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #6 : pe 27.02.2015, 22:51:36 »
Itseäni kiehtoo suunnattomasti mielihyvän merkitys ihmiselämässä. Se kun on yksi tyytyväisyyden sekä onnellisuuden perustoista, johon yksilön hyvinvointi tai toiminta yleensäkin pohjautuu. Tosin välillä näkee ihmisiä, jotka ikäänkuin tahtomattaankin aiheuttavat itselleen enemmän mielipahaa, kuin hyviä tuntemuksia.

Pakonomainen nautinnonhakuisuus, missä mielihyvän maksimoinnista muodostuu itselle tavallaan addiktio, se ei voi olla vaikuttamatta elämänlaatua heikentävästi. Sen mukana tuleva syyllisyys, tunne siitä että mikään ei riitä; tai kun hyvän olon metsästäminen muuttuu pelkäksi suorittamiseksi, niin kyllä siitä touhusta mielekkyys hyvin helposti karisee.

Ihmisillä on usein taipumus haluta sitä mistä on elämässä  omalla kohdalla puutetta. Tyytymättömyys ajaa sitten yhä syvemmälle itsensä palkitsemisen kierteeseen, missä itsehillintä tai kontrolli yleensä jossain vaiheessa pettää. Joten kyvyttömyys kuunnella omaa mieltään & kehoaan, vie lopulta pahanolon lähteille - jossa nautinto katoaa, tuoden tilalle vain tyhjän olotilan. 
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13885
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #7 : la 28.02.2015, 19:44:29 »
Tavallaan minun on kauhean helppo ymmärtää hedonisteja. Minkä takia täällä pitäisi kärsiä ja kitua? Muodikkaaksi tullut kehote "mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle" ärsyttää minua. Ärsyttää myös yes-asenne jossa pitäisi olla valmis menemään ja mäkättämään lampaana jokaisen villityksen perässä mitä vain joku keksii keksiä, ettei vain vahingossakaan ole urautunut (se tylsämielinen).

Hedonistisuus on jotenkin kauhean rehellistä ja normaalia. Keskinkertainen hedonisti tekee asioita joista hän nauttii. Häijy hedonisti tekee asioita joista nauttii piittaamatta pätkääkään siitä miten ne voivat mahdollisesti tuhota muita eläviä olentoja. Viisas hedonisti nauttii niin että ei aiheuta kärsimystä ja muidenkin hedonistien nauttiminen mahtuu mukaan kuvaan, koska tällä tavalla voi parhaiten varmistaa nautintojen jatkuvuuden. Jos kaikkialla polttaa siltoja ympäriltään tai kaataa viidakkoa, jos ihan konkretiaan mennään, se on pian itku pitkästä ilosta itsekullakin.

Ne jotka välttelevät nautintoa ja alkavat karaisemaan itseään ovat usein niitä fanaatikkoja joiden takia moni tulee vielä kärsimään ja kovasti. Ne jotka asettavat välittömän konkreettisen nautinnon tilalle jonkin kuvitteellisen tulevan nautinnon, kuten esim. neitsyet taivaassa, ovat myös näitä joiden takia joukoittain ihmisiä tulee kärsimään. Se että kieltäytyy nautinnoista maallisen taivalluksensa varrella ei ole mikään meriitti, eikä tee ihmisestä automaattisesti pyhimystä. Se voi tehdä hänestä hirviön.
Wanking is a Many-Splendored Thing

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #8 : la 28.02.2015, 21:21:08 »
Tuossa hedonistisessa ajattelussa on paljon hyvää, mitä itsekin omassa arjessani arvostan. Mutta ääripäät kaikessa tekemisessä ovat niitä asioita mitä pitää välttää; vaikka mitään vääryyteen perustuvaa en näekään siinä, että toisinaan tunnustaa omat heikkoutensa, tai vajavaisuutensa varsinkin itsehillinnän suhteen. Tämän tiedostaminen auttaa myöskin ymmärtämään itseään paremmin. Hyvän elämän edellytykset, onnen tunteet, tyytyväisyys, elämästä nauttiminen ilman huonoa omatuntoa, ovat kuitenkin useimpien tervehenkisesti ajattelevien yksilöiden tavoitteena.

Sen että jokainen meistä välillä sortuu ylilyönteihin, tai virhearviointeihin - ei ole mikään elämää suurempi asia. Pitää ajatella pikemminkin; että mikään meissä edes sisäänrakennettuina vietteinä, ei automaattisesti määrää sitä miten itseämme toteutamme. Me itse määrittelemme sen, mikä on omasta mielestämme hyväksyttävää, kunhan se ei aiheuta vahinkoa muiden olemiselle. Pääasia, että saavuttaa edes jonkinlaisen tasapainon mielensä tyyneyden suhteen. 

Itsensä toteuttamisen tarve on kuitenkin ihmisellä sen verran vahva, että vaikka välillä sortuisikin valinnoissaan itsepetokseen, voi enimmäkseen hyvillä mielin nauttia elämästä. Sillä kukapa meistä ei olisi jollakin muotoa nautinnonhaluinen, elämän intohimoihin heittäytyvä olento. Sehän on lopultakin elämisemme sekä selviytymisemme ehto. Mielihyvän kokemisen puute taas ehkä kielii jonkinlaisesta sairaalloisuudesta, kyynisestä asenteesta, pessimismistä, tai jostain muusta rajoitteesta, jota ruokkimalla ei ainakaan välttämättä saavuta oikeanlaista hyvää olotilaa. 
« Viimeksi muokattu: la 28.02.2015, 22:05:38 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13693
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #9 : su 01.03.2015, 11:24:41 »
Sekä asketismi että hedonismi voi mennä "yli" siten, että se lopultakaan ei tuota hyvää oloa tai nautintoa itselle. Ei edes tulevana aikana. Ihan yhtä lailla on vaarallista elää nautinnonhakuisesti seuraamuksista välittämättä kuin tyystin omat halut ohittaen ns. epäitsekkäästi. Tylsä kohtuullisuus on terveellisempää, vaikkei sillä voikaan kovin helposti ylpeillä tai diivailla. Se kun johtaa - tavallisuuteen ja keskimääräisyyteen. Tietyllä tavalla nykyisen äärimmäisyyden kuntoilussa ja elämäntapojen yltiöterveellisyydessä voi nähdä - hedonismia. Siinäkin keskitytään itseen ja omalla keholla aistittaviin äärikokemuksiin. Sekin johtaa helposti muiden unohtamiseen, kun oma ruokailu ja liikunta nousee suorastaan uskonnollisluonteiseen asemaan. Rääkkikin on joillekin nimenomaan nautinnollista. Samoin uhrautuminen ja omien tarpeiden ohittaminen voi olla oman gloorian hakua. Tai siitä katkeroituminen melkein nautinnollinen tila, kun muut eivät epäitsekkäitä uhrauksia riittävästi huomaa ja arvosta. Itsesäälissä pehtaroiminenkin saattaa olla joidenkin lempiharrastus. 
« Viimeksi muokattu: su 01.03.2015, 11:28:32 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9557
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #10 : su 01.03.2015, 14:12:01 »
Ne jotka välttelevät nautintoa ja alkavat karaisemaan itseään ovat usein niitä fanaatikkoja joiden takia moni tulee vielä kärsimään ja kovasti. Ne jotka asettavat välittömän konkreettisen nautinnon tilalle jonkin kuvitteellisen tulevan nautinnon, kuten esim. neitsyet taivaassa, ovat myös näitä joiden takia joukoittain ihmisiä tulee kärsimään. Se että kieltäytyy nautinnoista maallisen taivalluksensa varrella ei ole mikään meriitti, eikä tee ihmisestä automaattisesti pyhimystä. Se voi tehdä hänestä hirviön.


Hyvä huomata, että puhutkin itse tehdyistä kuvioista. Harva itseään tukasta paremmalle paikalle vetelee. Jotain junailuja voi tehdä, joiden seuraukset on pakko maksaa myöhemmin, halusipa tiukan paikan tullen tai ei.

Paras asketismi ei tule fanatisimin kautta, vaan pakosta ja käytännön sanelemana ja noihin reunaehtoihin sopeutumalla. Sopeutumisvaihe voi jossain vaiheessa tehdä kipeääkin, mutta tarkoituksen voi luovutuksestaan löytää. Ei tyhjästä niuhottamisesta, joka on oikeasti jonkin ahnehtimista ja kiinnipitämistä. Siis päinvastaista kuin luovutus ja tietynlainen nöyrtyminen jonkin edessä.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #11 : ma 02.03.2015, 18:51:28 »
Onhan se niinkin, että mielihyvää tavoitteleva elämä on se mihin useimmat pyrkivät. Keinot tosin vaihtelevat, koska pyrkimyksiä on yhtä monta kuin on pyrkijöitäkin. Hyvinvointi sekä siihen liittyvä onnellisuus on kyllä sinällään tavoittelemisen arvoinen asia. Kaikki muut tavoitteet ovat tavallaan keinoja niiden saavuttamiseksi.

Ihminen voi nauttia elämästä monella tavalla, jokaisen eri elämänalueen ollessa kohtuullisesti tasapainossa. Kyky olla hyvinvoiva ihmisenä, ajoittaisista huonoista kokemuksista huolimatta, antaa kuitenkin mahdollisuuden saavuttaa tyytyväisyyden tason joka riittää itselle. Vaatimattomat ihmiset ovatkin yleensä vähään tyytyväisiä, sillä heidän rikkautensa on sisäistä laatua.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13885
Vs: Mielihyvän ja mielihyvähakuisuuden merkitys
« Vastaus #12 : ma 02.03.2015, 19:58:54 »
Nautinnoilla irstailu on myös mahdollista siten että vuorottaa kieltäymystä ja antaumusta. Eli ensin pidättäytyy pitkään, ja sitten antaa itsensä irrotella. Kunhan kumpikaan puoli ei jää pahasti jumittamaan, eli ei takerru sen paremmin askeesiin kuin hedonismiin, niin siitä voi tulla ihan hedelmällinen tasapaino. Konkreettisena esimerkkinä karkkipäivä. Se nyt on sama mikä siinä on se "karkki", mutta kun ei mässäile kuutena päivänä viikossa, niin ei se nyt venettä kaada jos seitsemäntenä päivänä on kuin sika pellossa. (Edelleenkin tietysti muistaen ettei aiheuta kärsimystä kanssakulkijoille.)

Hedelmällisintä on jos rääkkiaika ei olekaan rääkkiä, vaan tavallaan ilo sekin. Esmes itse en (näemmä) liho hillittömästi, vaikka välillä herkuttelenkin, sen vuoksi että liikun paljon. Enkä suinkaan liiku sen takia että olisin kauhean lääpälläni liikuntaan sinällään, hikoiluun ja vaivannäköön, vaan koska olen lääpälläni siihen että maisemat välillä vaihtuvat, kuten ne kävellessä tekevät. Ja olen lääpälläni vesielementtiin ja kesään, senpä vuoksi uimassa käyn sopivalla säällä jokaikinen päivä. Ja joskus parikin kertaa päivän aikana, ja välillä jopa sopimattomalla säälläkin. Mutta kuntosaleille minua ei taida saada, koska liikkumisesta tulee pelkkää liikettä siellä ja sitten se olisi vastenmielistä ja kyllästyttävää.

Muista nautinnoista tulee lähinnä mieleen seksuaaliset, ja minun on vähän vaikea ymmärtää ihmisiä jotka eivät ikinä päästä elämässään puutetta päälle. Miten he pystyvät nauttimaan siitä että ovat tehneet purkautumisesta "kaurapuuroa" eli jotain mitä nautitaan jokaikinen päivä? Koska seksi on nykyään tervettä (sehän ei lihota), tuntuu että suorastaan tuputetaan kaikille että sitä pitää saada niin paljon kuin suinkin mahdollista. Muuten on mukamas jotenkin luuseri tai estynyt, tai peräti sairas ja neuroottinen. Tai mitähän lie, mutta uskoisin ettei sinne hautaansa kaadu yhtään sen onnellisempana sen takia että touhusi sata kertaa enemmän kuin naapurinsa. Tai mistäpä minä tiedän. xD
Wanking is a Many-Splendored Thing