Kirjoittaja Aihe: Mikä ihmeen flow?  (Luettu 8628 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #40 : ke 27.05.2015, 09:48:35 »

Ajamaani ajatusta voi selkeyttää kansakuntienkin avulla.

Afrikka = Eläinten valtakunta
Länsimaat = Älyrobottien aluetta
Aasia = Länsimaisuudesta irtiottoon pyrkivä

(No, mutujuttu)

Missä on ihminen luonnollisimmilaan ja vinoimmillaan?
Siis lähellä elämää tai mahdollisimman kaukana epäelämässä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #41 : ke 27.05.2015, 09:58:39 »
Tuo on enemmän uuden pelkoa.


Pelon aikakautta eletään. Se on tarrautumista.
Tämä toki siunataan, jolloin ongelmaa ei pääse syntymään.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #42 : ke 27.05.2015, 11:02:59 »
Noin kaikenkaikkiaan olen vaan niin hemmetin kyllästynyt jankutukseen miten miehet edustavat aina ääripäitä ja naiset möllöttävät tylsäpäisinä siinä välissä.


Voi olla sinun kohdallasi toisin, mutta älä yleistä itseäsi.

Naiset ovat mielestäni heitä, joiden ei tarvitse niin paljoa esittää enempää kovista kuin oikeasti ovat. He voivat mennä helpommin elämässä läpi sillä asetteella kuin lapset. Todellisuudessa on vaikea löytää aikuista (naistakaan), joka ei olisi jossain määrin keloutunut.

Lapsi on eläin ja kokonaisvaltaisempi. Tunteissa ja tuntemuksissa kiinni. Aikuinen kasvaa iän myötä erilaisiin rakenteisiin, ja on yhtä sotkua pahimmillaan. Ehkä täysi kelo, joka kaipaa tulta alle, tai siis sen lahotuksen, jotta uusi nousisi.

Mitä vähemmän rakenteita, sen läsnäolevampi on. Rakenteettomia ovat eläimet. Usein melko välittömiä. Kun siitä mennään kauemmas, on yhä konemaisempi. Sitä ovat ihmiset usein aikuistuessaan, ja miehet mielestäni naisia enemmän keskimäärin.

Joskus on naisia sanottu tunteellisemmaksi ja miehiä rationaalisemmaksi. Ehkä kuvaavampaa olisi rakenteellisuuden tai välittömyyden aste. Tai sitten holistisuusaste. Tään mukaan miehet kokisivat ehkä helpommin flowta ja naiset jotain muuta, ehkä kivempaa, kuten aloittaja on kertonut.

Vaikea sanoa näistä. Minusta esim ja pelkkä testosteroni antaa aihetta epäillä suurempaa aggressiivisuutta tai tuimempia tunteita. Nuo terävöittää ajattelua, ja kun päinvastainen pyöristelee niitä. Ehkä se naisten suurempi hoivapuoli on muutakin kuin klisee. Ihmisten kohtaaminen on varmasti kokonaisvaltaisempaa, koska oliot ovat hiukan monitahoisempia kuin rynnäkkökiväärit ja sirkkelit.

Sanotaan näin, että tyypillinen insinööri ei ole nainen, eikä tyypillinen sairaanhoitaja ole mies. Toinen on enemmä kone kuin toinen. Miksi tätä epäilyä ei voi sanoa suoraan, vaikka poikkeuksia on.

Elämässäni kovimmat tuntemani ihmiset ovat olleet naisia. Sukulaisiani (minulla on melkoinen kööri tätejä), ja heidät ilmeisesti kovetti se että heitä ei lapsena rakastettu. Sodanjälkeisinä vuosina tuntui olevan se rakkaus kokolailla kortilla monissakin perheissä, ja minulla ei ole mitään erityisen hääviä kuvaa sen jälkeen eläneestä paristakaan sukupolvesta. Työelämässäkin olen kohdannut kovia naisia. Sitä samaa ikäluokkaa tietty, mutta myös nuorempiakin joilla ei ole minkäänlaisia empatia- tai sympatiataitoja. Tai sitten ovat sitä sortimenttia että oikeudenmukainen ja asiallinen käytös on varattu vain kavereita varten?

Jos se kovuus mikä naisissa on ei ole esittämistä, niin sittenhän he vasta kivenkovia ovatkin. Jos taas miehet ollessaan kovia lähinnä esittävät, silloin miehet ovat pehmeämpiä ja tunteellisempia kuin naiset. Omissa piireissäni siltä on vaikuttanutkin. Ensin isä poraa päissään musaa kuunnellessaan, sitten yksi kumppanini vääntää itkut aina raivokohtauksen saatuaan. Ja parikin kumppania on ollut koukussa ihastumiseen; rakastamaan oikeasti heistä ei ole.

En yksinkertaisesti kykene mieltämään miessukupuolta järkevämpänä sukupuolena. Naisilla on toki hormonaaliset händikäppinsä, mutta ei tässä maassa kukaan murhia liene tehnyt PMS-päissään.

Miksi naisista herkästi tulee sairaanhoitajia? Osasta ainakin vaikuttaa tulevan sen takia että heillä on jo entuudestaan perhepiirissä hoiva-alan ammattilaisia. Joillakin naisilla on topakka luonne (kuten on myös tuntemallani miespuolisella sairaanhoitajalla), jota hoitelu ennenkaikkea vaatii. Ei se ole sellaista että käsi poskella kuunnellaan potilasta ja ollaan niin lääp lääp että. Riippuen tietenkin alasta se voi olla erittäin rankkaa fyysistä työtä.

Yksi syy minkä nyt keksin miksi hoitelu olisi helpommin naisten heiniä voisikin olla juurikin naisten kuukautiset. Kun lapsesta asti joutuu tekemisiin sen moskan kanssa mitä oma keho puskee ulos väkisinkin (jopa niin että voi syntyä noloja tilanteita, jos ei ole valmistautunut kehonsa viimeisimpiin oikkuihin), niin kyllähän siinä jonkinlaista inhorealismia ihmiseen kehittyy väkisinkin. Yleensä naiset tietenkin myös kuuraavat kakaroidensa paskaiset perseet, että kai se sitten sekin sinne hoitoalalle vie, jos lapset on laittanut nuorena ja todennut että oksenna aina kun paska haisee. (Itselleni voisi niin käydä, että en pystyisi ihmissonnan kanssa läträämään, on se niin kuvottava se haju.)

Mutta, kun tuossa aiemmin oli eläimellisyydestä puhe, niin mikä se sitten lienee eläimellisempää, en tiedä. Se että penikka roikkuu rinnassasi kiinni vai että menet ja tapat ja raiskaat ympäriinsä. Kuten mm. ISIS-väki nykyään. (Syntyyköhän siitäkin jonkinlainen flow kun raiskaa ja sitten polttaa elävältä ne jotka eivät niin helposti suostu raiskattaviksi.)


Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #43 : ke 27.05.2015, 11:06:57 »

Ajamaani ajatusta voi selkeyttää kansakuntienkin avulla.

Afrikka = Eläinten valtakunta
Länsimaat = Älyrobottien aluetta
Aasia = Länsimaisuudesta irtiottoon pyrkivä

(No, mutujuttu)

Missä on ihminen luonnollisimmilaan ja vinoimmillaan?
Siis lähellä elämää tai mahdollisimman kaukana epäelämässä?

Aasialaiset pyrkimässä länsimaisuudesta eroon? Höpö, höpö. Japanihan, jos mikä, on nimenomaan älyrobottien aluetta. Mutta on toki Aasiassa siinä länsimaalaisuuden (konemaailma) rinnalla myös vanha hengellinen systeemi. Ehkä sen takia että materialistisuutta ja henkisyyttä ei ole Aasiassa koskaan laitettu toistensa vihollisiksi? Tämä toki minun mutuni. Asia vaatisi enemmänkin käsittelyä, siis tämä materialismi vs. henkisyys. Taidankin pusata aloituksen...

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #44 : ke 27.05.2015, 12:30:55 »
Silti väitän, että osaamisessaan edistyminen vaatii, että oppii uskaltautumaan tuntemattomille vesille. En kuitenkaan näe mahdollisena päästä sinne ilman tätä vanhasta irrottautumisen harjoittelua. Siksi en näe oikein mahdollisena sitä kuvailemaasi suoraa reittiä ilman näitä virheitä ja vääriä toimintoja.


En ole tästä ollut sinun kanssasi eri mieltä.

Olen puhunut jouhevan toimivuuden ja toimijaa palvelevan kokonaisuuden puolesta. Oppi ja siis se muutos on mahdollisuus, ja tämän merkitys ei ole vähäinen. Muutos ja oppiminen etenkin perusteellisena on merkityksellinen, mutta merkityksellisyys ei takaa sitä, että kyseessä olisi aina jokin positiivisuus ja palveleva asia. Mahdollisuuden voi vääntää hyväksi tai huonoksi. Tätä on tärkeää korostaa.

Ihminen voi irrota oppimiskykynsä ansiosta tehokkaasti siitä, mikä oikeasti palvelee häntä. Oppimis-, tai se omaksumis-kyky on kiva, tosin hyvä on pitää se palvelevana.

Yhtä lailla eläin voi toimia itseään vastaan vaistojensa yms. varassa. Varsinkin silloin, kun se kohtaa ympäristössään muutoksia, joita sen geeniperimä ei ole voinut ennalta aavistaa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #45 : ke 27.05.2015, 21:05:41 »
Aasialaiset pyrkimässä länsimaisuudesta eroon? Höpö, höpö. Japanihan, jos mikä, on nimenomaan älyrobottien aluetta. Mutta on toki Aasiassa siinä länsimaalaisuuden (konemaailma) rinnalla myös vanha hengellinen systeemi. Ehkä sen takia että materialistisuutta ja henkisyyttä ei ole Aasiassa koskaan laitettu toistensa vihollisiksi?


Se hengellinen systeemi on ydintä. Antaa pohjasoinnut muulle.

Länsimaissa pohjasointuna on pinnallisempi äly, tiede ja filosofia. Aasiassa hyvä elämä, siis kokonaisempi ote kaikkeen. Myös lääketieteen ero kuvastaa tätä.

Aasia on laaja käsite, ja suurempi kuin Japani tai yksittäinen valtio. En paljoa tiedä Aasiasta, mutta puhun siitä omasta oleellisesta käsityksestä käsin, joka kantautunut tänne.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #46 : ke 27.05.2015, 21:32:31 »
Yhtä lailla eläin voi toimia itseään vastaan vaistojensa yms. varassa. Varsinkin silloin, kun se kohtaa ympäristössään muutoksia, joita sen geeniperimä ei ole voinut ennalta aavistaa.


Joo, mutta nuo tulee niin kulman takaa, ettei tarvitse henkisesti niin kipuilla, eikä tuntea paineistusta mihinkään suuntaan.

Esimerkkinä ihmiselle vaikka autot, jotka ovat paljon vaarallisempia kuin korkeat paikat tmv nykyeläjille. Ei vain ole sillä tavalla pelkoa tiettyjä asioita kohtaan olemassa ydinrakennetasolla, ellei jokin selkeä kokemus ole iskenyt läpi.

Eliölle riittää, että hermoston tila on kunnossa. Muu on toisarvoista. Ellei uhkaa tai rasitetta käsitä merkityksellisenä, ei sitä kokijalle ole olemassa, eikä se hierrä mihinkään suuntaan lyhyessä eikä pitemmässä ajassa.


Vaistot kuuluvat luullakseni aika syvälle hermoston rakenteeseen. Hermoston perusrakennetta voi ronkkia, tai sinne voi iskeä ainoastaan "kirurgin ottein". Tarkoittaa kohdennettua kapea-alaista yhteyttä erityisesti kipua tuottavan maailman osaan. Mielen tasolla kyseessä on hermoston kipua tuottava yhteys, jolla on yleensä linkki johonkin ulkoiseen herätteeseen, jota ei aina tietty tarvita, mikäli sellainen on jo olemassa historiasta.

Itseä vastaan terve eliö tuskin pysty toimimaan. Vastannee kiven vierimistä ylämäkeen. Uhka tulee aina ulkoa. Myös mielikuvitus on sitä, että jotain on koettu niin, että pyörittelyä tapahtuu mielen tasolla niin, että syntyy jokin "haava" hermostoon. Mitään ei synny itsestään. Itsenäisempi oppiminen ja muutos vaatii itsensä altistamista. Altistumisen piiriin voi kyllä hakeutua, jolloin saa ehkä sitä, mitä tilaa. Kyseessä on kuin kuntosalitreeni lihaksille. Lihaksetkaan eivät kasva itsekseen.

Kipu on hermoston kannalta sitä, että ympäristö uhkaa. Mielihyvä on sitä, että ihminen kasvaa (hetkellisesti) kohti suurempaa. Kipu vie ihmisen tilaa, onni laajentaa. Onni on vapaus, ja sen vastakohtana on vankilampi olotila. Normaali tilanne on maksimoida vapaus. Yleensä se tarkoittaa maksimaalista oman tilan tai elinolosuhteiden puolustamista. Harvemmin selkeää laajentumista ja kasvua kohden uutta. Pseudokasvua saa aikaan shoppaillen, tositeeveetä seuraamalla, jne.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #47 : ke 27.05.2015, 22:11:33 »

Vastaan vähän ohi aiheen, mutta palaillaan jossain vaiheessa ...

Mutta, kun tuossa aiemmin oli eläimellisyydestä puhe, niin mikä se sitten lienee eläimellisempää, en tiedä. Se että penikka roikkuu rinnassasi kiinni vai että menet ja tapat ja raiskaat ympäriinsä. Kuten mm. ISIS-väki nykyään.


Imettäminen on eläimellisempää. Seksi on eläimellisempää. Yleensä nuo ovat suorempiin yhteyksiin liittyviä, ja siten eläimellisempiä.

ISIS on pitkälle ideologiaa. Siis ajattelua ja rakenteita. Näillä ei ole suoraa vastinetta samalla tapaa kuin on siihen omaan beibiin. Toki ISIS täytyy tuoda ideologiasta käytännön tunnetasolle. Tämä prosessi on kuitenkin kaukana eläimistä.

Kuka tahansa on epäeläin, jos vain on rakenteiden vanki. Voi olla, että mies on tuota helpommin ainakin nykyisissä länsimaissa. Vastakohtana siis välitön tapaus, tai siten järkevän rationaalinen, että osaa palauttaa ristiriidan jälkeen itsensä lupsakkaan välittömyyden piiriin kuuluvaksi.

Suomessa miehiä sanotaan usein jöröiksi, jurreiksi, umpimielisiksi, ... Ei liene sattumaa. Humalassa tai sopivissa käänteissä voi paljastua enemmän totuus, kun pois-pönkitys eläinluonnosta ei enää onnistu.


Flowhun rakennekiemurat liittyvät siten, että jos välittömyyden aste pienenee, niin on todennäköistä, ettei flowta synny liian etäisyyden takia. Vastaavasti jos suhdetta ulkopuolisempaan ei synny riittävästi, ei voi kokea sen erityisempää keskittynyttä virtaa joidenkin osien välille. Flow on suomeksi virta. Riippunee yhteystyypistä, että mitä se virta lopulta merkitsee kokijalle. Virta yleisemmin on varmasti isompi asia, tai siis siitä koostuu kaikki mielen sisältö, joten ns flow on tosiaan pieni otos yhteystyypeistä ja niitä koskevista virroista.

Sanotaan, että flow syntyy kun suoritettava asia ei ole liian helppo eikä liian vaikea. Jos helppo, niin sitten prosessi on lähellä toimijan ydintä, jolloin se tapahtuu enemmän automaatiotasolla, siis tiedostamisen ulkopuolella (tunne?). Jos taas suoritus on liian vaikea, ei prosessi "soi", eli toimijan yhteyskyky tehtävään on siinä määrin etäinen, ettei se herätä kunnolla vasteita lähempänä.

Rakastuminen on ehkä virtana voimakkaimpia. Siinä sisin osa kokijaa on laajimmin yhteydessä muuhun. Tai no. Rakastumisessa painottuu jokin enemmän, ei niinkään kokonaisuus sillä tavoin kuin onnessa. Onni lienee suurinta yhteyttä. Rakastuminen voi olla eräs viite onnen mahdollisuudesta. Rakastuminen on kuin onnen kiima. Onnen kiimoja on toki muitakin, mutta rakastuminen voi olla niistä suurin. Flow ei ihan yllä tälle tasolle, vaikka flow ei ole ihan niin "psykoottista".

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #48 : to 28.05.2015, 07:52:54 »
Tuo on enemmän uuden pelkoa.


Pelon aikakautta eletään. Se on tarrautumista.
Tämä toki siunataan, jolloin ongelmaa ei pääse syntymään.

Sä leijut sfääreissä, mutta mä puhun käytännöstä ja konkretiasta. Ei tämä uuden "pelko" ole mikään koko elämää hallitseva kahle (mun puheessa), vaan kaikille luultavasti tuttu tunne, jonka kanssa joutuu hiukan painiskelemaan, kun jotain uutta opettelee. Eikä sitä voi laajnetaa joksikin yleiseksi ilmapiiriksi, kun kyse on täysin normaalista tavasta toimia. Ei se ole nyt ajallemme erityisen tyypillinen, vaan se on ollut aina, eikä katoakaan minnekään. Jokainen sen kanssa on enemmän tai vähemmän tuttu. Siinä on hyvätkin puolensa, sillä varovaisuudella ja tutun toistamisella on oma arvonsa ja etunsa. Kyse on vain siitä, että me joudumme valitsemaan, milloin uskaltaminen on yarpeen, milloin varominen tuottaa paremman tuloksen.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #49 : to 28.05.2015, 07:54:15 »
Aasialaiset pyrkimässä länsimaisuudesta eroon? Höpö, höpö. Japanihan, jos mikä, on nimenomaan älyrobottien aluetta. Mutta on toki Aasiassa siinä länsimaalaisuuden (konemaailma) rinnalla myös vanha hengellinen systeemi. Ehkä sen takia että materialistisuutta ja henkisyyttä ei ole Aasiassa koskaan laitettu toistensa vihollisiksi?


Se hengellinen systeemi on ydintä. Antaa pohjasoinnut muulle.

Länsimaissa pohjasointuna on pinnallisempi äly, tiede ja filosofia. Aasiassa hyvä elämä, siis kokonaisempi ote kaikkeen. Myös lääketieteen ero kuvastaa tätä.

Aasia on laaja käsite, ja suurempi kuin Japani tai yksittäinen valtio. En paljoa tiedä Aasiasta, mutta puhun siitä omasta oleellisesta käsityksestä käsin, joka kantautunut tänne.
Uskonnot ovat pullollaan filosofiaa. Joka taas on varsin henkistä, vaikka sille annetaankin tieteelliset kriteerit.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #50 : to 28.05.2015, 10:54:27 »
Aasialaiset pyrkimässä länsimaisuudesta eroon? Höpö, höpö. Japanihan, jos mikä, on nimenomaan älyrobottien aluetta. Mutta on toki Aasiassa siinä länsimaalaisuuden (konemaailma) rinnalla myös vanha hengellinen systeemi. Ehkä sen takia että materialistisuutta ja henkisyyttä ei ole Aasiassa koskaan laitettu toistensa vihollisiksi?


Se hengellinen systeemi on ydintä. Antaa pohjasoinnut muulle.

Länsimaissa pohjasointuna on pinnallisempi äly, tiede ja filosofia. Aasiassa hyvä elämä, siis kokonaisempi ote kaikkeen. Myös lääketieteen ero kuvastaa tätä.

Aasia on laaja käsite, ja suurempi kuin Japani tai yksittäinen valtio. En paljoa tiedä Aasiasta, mutta puhun siitä omasta oleellisesta käsityksestä käsin, joka kantautunut tänne.

Kiina, Korea - en näe pyrkimystä länsimaalaisuudesta eroon. Päinvastoin. Intia? Sama juttu. Kyllähän nyt mielellään länsimaita pidetään ei-uskonnollisena alueena, maallistuneena, ja siinä mielessä voi ajatella että Aasia ei halua täysin länsimaalaistua (onhan siellä sitä islamilaisuuttakin, ilmeisesti jopa eniten koko maailmassa). Mutta mielestäni tuo länsimaiden ei-uskonnollisuus ei ole mitenkään itsestäänselvää. USA:ssa Jumala otetaan lauseeseen mukaan aina kun poliitikko jotain sanoo. Ja kyseisen maan Raamattu-vyöhyke ja heidän taistelunsa mm. evoluutioteoriaa vastaan on hyvin tunnettu.

Euroopasta en osaa kaikista maista sanoa tarkoin, mutta katolilaisuushan jyllää vielä esim. Irlannissa. Suomessa meillä on yhä ev.lutien työmoraali, vaikka kirkossa käyminen yms. onkin joistakuista noloa (eipä ole sitten kun pitää ne häät ja kastajaiset saada!) Ja nyt kun meillä on tässä maassa niin kovin muodikasta ilmoittaa olevansa "tieteellisen maailmankuvan omaava", niin sittenpä sitä maailmankuvaa puolustetaan sellaisella kiihkolla että väkisinkin tulee uskominen mieleen. Taikka (todennäköisemmin) hyökätään kaiken sen kimppuun joka ei tuota muotimaailmankuvaa vastaa. (Tämä risoo minua koska olen lapsesta asti ollut tieteistä kiinnostunut ja innoissani tieteellisistä löydöksistä ja kehityksestä, ja sitten jotkut tekevät tästä kaikesta hyvästä USKONNON ja pilaavat koko jutun!)

Länsimaiset systeemit ovat aavikkouskontojen perillisiä hyvässä ja pahassa. K-uskonto on meitä pahoinpidellyt kuin styranki vanhempi, isä taikka äiti, ja olemme traumatisoituneet niin että olemme halunneet haistattaa pitkät heille. Mutta yhä vain "heidän" eli k-uskonnon vaikutus on taustalla monessa asiassa, vaikkakaan siihen hömpötykseen en lähde että k-uskonto oli muka nollapiste ja sitä ennen ei ollut mitään. Oli montakin asiaa, ja kun nämä kaikki asiat, kuten esim. roomalaisten touhut, sulautuivat k-uskonnossa yhteen, meille tuli se ankea maailma mikä tuli. Muuten ehkä olisi tullut joku toinen ankea maailma.

Voi kuitenkin miettiä että olisiko se tekninen kehitys lähtenyt kunnolla liikkeelle jos ihmiset eivät olisi tunteneet uhmamieltä nimenomaan kirkkoa kohtaan. Mitä innovaatioita idässä on tehty? Kiinassa hyvinkin paljon, mutta aina kehitykselle on tullut stoppi kun tulee joku ääliö keisari jolle onkin tärkeämpää alleviivata egoaan, kuin viedä kehitystä eteenpäin.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #51 : to 28.05.2015, 11:06:20 »

Vastaan vähän ohi aiheen, mutta palaillaan jossain vaiheessa ...

Mutta, kun tuossa aiemmin oli eläimellisyydestä puhe, niin mikä se sitten lienee eläimellisempää, en tiedä. Se että penikka roikkuu rinnassasi kiinni vai että menet ja tapat ja raiskaat ympäriinsä. Kuten mm. ISIS-väki nykyään.


Imettäminen on eläimellisempää. Seksi on eläimellisempää. Yleensä nuo ovat suorempiin yhteyksiin liittyviä, ja siten eläimellisempiä.

ISIS on pitkälle ideologiaa. Siis ajattelua ja rakenteita. Näillä ei ole suoraa vastinetta samalla tapaa kuin on siihen omaan beibiin. Toki ISIS täytyy tuoda ideologiasta käytännön tunnetasolle. Tämä prosessi on kuitenkin kaukana eläimistä.

Kuka tahansa on epäeläin, jos vain on rakenteiden vanki. Voi olla, että mies on tuota helpommin ainakin nykyisissä länsimaissa. Vastakohtana siis välitön tapaus, tai siten järkevän rationaalinen, että osaa palauttaa ristiriidan jälkeen itsensä lupsakkaan välittömyyden piiriin kuuluvaksi.

Simpanssiurokset tekevät tarkastus- ja metsästysreissuja asuinalueellaan, ja jos ne kohtaavat vieraan lauman simpansseja, nämä tapetaan. En ole ihan varma tapetaanko naaraatkin (en muista moista mainintaa luontodokumenteista). Raiskaamistakin esiintyy eri eläinlajeilla, nisäkkäistä lintuihin. Tuskinpa ne simpanssinaaraatkaan aina kauhean ilahtuneita ovat pakkopullana olevan johtaja-apinan kanssa parittelemisesta, kun kerta (dokumentin mukaan) naaraat saattavat "pettää" johtajaa jos onnistuvat pujahtamaan piiloon "rakastajansa" kanssa.

En minä tiedä voiko sillä perusteella nimittää imettämistä eläimellisemmäksi että ollaan kehokontaktissa ja tappamisessa voi onnistua tappamaan hyvinkin kaukaa. Eläin ei tietenkään pysty kaukaa tappamaan, kun ei niillä ole käsiaseita, ohjuksia jne. Mutta lopulta se että pureeko kurkun auki, nakkaako kivellä päähän vai räjäyttääkö ydinpommin ei ehkä ole kuin makuasia että mikä siellä on sitä varsinaista eläimellisyyttä. Itse näkisin että silloin kun sodassa viholliset kohtaavat, eivätkä tapa toisiaan, SE ei ole eläimellisyyttä. Mutta toisaalta jos myötätuntokin on ihmislajiin niin ammoisina aikoina leimattu että emme ihmisiä vielä edes olleetkaan kun moinen taito kehittyi, niin ehkäpä eläimellisyyttä ei pääse pakoon edes silloinkaan kun tekee tasan päinvastoin kuin protokolla edellyttäisi ("rakasta rakkaitasi ja vihaa vihollisiasi").

Se miksi miehellä olisi jotenkin lupsakkaampi olo riidan jälkeen voisi johtua siitäkin että nainen on jäänyt niin pahasti alakynteen ettei koe voivansa mieltää tilanteen olevan ohi. Olen kyllä aika monelta mieheltä saanut kuulla jurnutusta jostain asiasta joka on sattunut vuosikymmen sitten, joten en oikein tähänkään nyt valitettavasti usko että miesten on helpompi laittaa asioita taakseen. Ehkä siinä mielessä että eivät puhu niistä - ennenkuin sitten kun tulee joku spesiaali tilanne jossa tekee mieli avautua. Kuten esim. treffit tuntemattoman naisen kanssa (siis minun)...

Mielellänihän minä selvittäisin tietysti että onko naisilla jotain luontaisempaa taipumusta tunteissa vellomiseen, vai onko se vain niin että kun syntymästä asti kasvatetaan jonkinlaisena sekundäärisen sukupuolen edustajana, ihmisenä jonka pitää aina osata tyytyä, antaa periksi, niellä se oma tahtonsa, niin johtaako se siihen että ihmisestä tulee hyvin katkeroitunut ja myrkyttynyt marisija. Maissa joissa tasa-arvo etenee (jos etenee) ja miehenä olemista ei arvoteta tärkeämmäksi kuin naisena olemista, voi ehkä useamman sukupolven jälkeen tämän asian selvittää, kun naisille ei syitä katkeruuteen pitäisi enää kertyä enempää kuin miehille. Jos työelämässä pääsee niin pitkälle kuin kykenee ja haluaa jne. Mutta aiempien sukupolvien paha olohan säilyy hyvin pitkään ja periytyy nuoremmille, halusivat he sitä tai eivät. Miessukupuolen kohdalla Suomessa sodat ovat vaikuttaneet polveen toisensa jälkeen, ja olisi kiva vihdoin jo elää maailmassa jossa se on oikeasti takana koko sota, orpous jne.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #52 : to 28.05.2015, 12:03:10 »
Mun uskoa kuvauksiin naisten tunteellisuudesta yms. horjutti aikoinaan se havainto, että kuvaus naisista muistutti hyvinkin tarkasti kuvausta mustista - neekereistä kuten silloin sanottiin.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #53 : to 28.05.2015, 17:03:20 »
Mun uskoa kuvauksiin naisten tunteellisuudesta yms. horjutti aikoinaan se havainto, että kuvaus naisista muistutti hyvinkin tarkasti kuvausta mustista - neekereistä kuten silloin sanottiin.

Ei mikään ihme. Sekä mustaihoisten orjien että naisten kohtelu aikoinaan on ollut tietynlaista, ja sen tietynlaisen kohtelun tuloksena uhreista tuskin saa mitään huikaisevan älykästä ja itsellistä vaikutelmaa. Kun naiset 1800-luvulla pyörtyilivät korsettien puristaessa niin että hyvä kun happea sai, oli varsin helppo pitää yllä näkemystä siitä että naiset eivät kestä pienimpiäkään vastoinkäymisiä urheasti ja ovat aina tunteidensa vallassa. Ja kuitenkin naisten oli sitä tunteikkuuttaan ylikorostettava, että olisivat vaikuttaneet miellyttävästi naisellisilta, siis äidillisiltä, siis hyvältä naimakaupalta miehelle joka tarvitsi lapsia ja näille äidin sekä talouteensa ilmaista työvoimaa.

Joku naispuolinen professori, jonka nimeä en valitettavasti muista, joskus vuosia sitten kirjoitti artikkelin jossa vertaili naissukupuolen käyttäytymistrategioita orjien vastaaviin. Isäntää pitää miellyttää, mutta isäntää kyllä uunotetaan aina tilaisuuden tullen jos siitä jotain hyötyy...

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #54 : to 28.05.2015, 22:23:39 »
Kiina, Korea - en näe pyrkimystä länsimaalaisuudesta eroon. Päinvastoin. Intia? Sama juttu.


Idässä on ajattelutapoja, jotka keskittyvät suoraan yhteyteen ja läsnäoloon. Länsimaisuus on tiivistettynä kaikenlaista koukeroa, joka vie välittömyyden. Elämä on aina jonkin hässäkän takana. Idässä on havahduttu toisenlaiseen painotukseen, mutta silti vapautuminen on haaste. Vapautumiseen sen ajattelemani jutun voi tiivistää. Länsimainen varautuu ja sotkeutuu / hautautuu viimein rakennelmiinsa.

Länsityylin voi tiivistää kontrolliin ja idän sopeutumiseen. Jos ei voi edes asteettaisin perustein, ovat nuo tyylit kuitenkin aina olemassa. Länsimainen tapa on ahne, ja se toinen tyytyväinen olemassaoloon. Länsimainen varautuu aina vain, koska mitäpäs sitä muuta voi. Jatkuvaa kilpajuoksua, ettei putoa.

Jos em liittyy esim Buddhan oppeihin tmv, niin ei se Aasiassa varmaan valtoimenaan jyllää. Onpahan hiljaa jotenkin vaikuttamassa joihinkin. Myös osaan länsimaisista.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #55 : ke 01.03.2017, 16:15:47 »

Näkymätön on suuntaajana jo varsin vahva.   (to 01.05.2014, 14:10:44)

Hassu juttu, mutta jos näkymättömin itse kullekin on kukin itse. Ei välttämättä käsilleen, jaloilleen, ... vaan sille, mikä on enemmän itseen liittyvää, mitä se onkin, jos ylipäätään on kohdistettavissa johonkin.

Itseen päin ei näe, vaan itsestä päin näkee, tai ehkä kuulee, tai jotenkin aistii, tai jotain(?). Kuka on se, joka näkee? Voi tuohuilee milloin mitäkin. Muut puolestaan saattavat arvioida, vaikka ihan oman itsensä takia. Joten itsestä näkee, muiden kautta. Näin tietää enemmän myös siitä, missä sijaitsee minkin asian suhteen suhteessa muihin, ja usein se on tärkeäksi koettu asia.

Jos itseä voi sijoittaa osaksi muita erilaisen havaintopalautteen ansiosta, voi itseä koskevaa sijaintia arvioida myös suhteessa muuhun samojen aistien välityksellä. Suhde ei-ihmisellisempään ympäristöön voi poiketa ainakin kuvausten, arviointien, ... osalta siten, ettei sijaintiin käytetä perinteisiä fysikaalisia standardisuureita, kuten: metri, sekunti, kilogramma, kiihtyvyys, paine, ...

Itseä voi arvioida suhteessa muihin, ja muuhun. Arvioinnit ja havainnot kytkeytyvät helposti tietynlaisiksi tiivistelmiksi, tai luokitteluaineistoksi. Oli ihminen mitä vain, niin ainakin tiedollisemman ilmaisemisen puolesta jotain välitettävyyteen liittyvää. Moni rakennelma on tiedollinen, joten omakuva voi olla myös tiedollinen, eli se on osa itseä, olipa pysyvvää tai vaihtuvampaa. Omakuva saadaan suhteessa muuhun, ja tiedollisuuden lisäksi siihen kuuluu merkityksiä herättävä puoli.

Aktivoitunutta palautekokonaisuutta ajatellen ihmisen omakuva voi olla vaihdella, joskin kertynyt ja sitkeästi tilanteesta toiseen helposti siirtyvä omakuva voi seurata perässä eri vahvuisena. Omakuva on tietoa omista rajoista erityisesti suhteessa nykyhetkeen ja siihen liittyvään toimintaan. Jos omakuva on hassu, eli vaikka tilanteeseen nähden järkevästi päivittynyt, eli toimija ei hahmota edes itseä järkevästi toimijana KOssa tilanteessa, voi seurauksena olla erilaista kömpelyyttä.

Identiteetti on mitä on, mutta kun omakuvaa tarvitaan kaikessa, niin jos pysyvämpää identiteettiä on, niin joissakin toimissa turhan identiteettitiedon huomioiminen johtaa heikkoon suoriutumiseen. Identiteetti on pohjimmiltaan erottautumista ympäristöstä. Hetken omakuva on se, mikä vaikuttaa, ja pysyvämmäksi katsotusta identiteetistä jokin tietty osa.

Toiminnassa on yleensä jokin tavoite. Erottaudutaan ympäristöstä, ja aidommalla tavoitteella on oma merkityksensä. Tavoite on se osa muuta kuin perusitseä, johon liittyy joskus aktiivista itseä. Kun matka rullaa onnistuen, ja pelissä on kykyjä ajatellen paljon, ollaan väistämättä sitouduttu tekemiseen, jolloin tasaisella,  tai kiihtyvällä nopeudella lähestymistä kohden muuta. Vaikka olemme yleensä mitä olemme, niin sitoutumissaavutusmatkatessa kokemus itsestä lähestyy muuta, ja vaikka yleinen vallitseva tilanne on "identiteettijumitus", eli jonkin sortin eroavaisuus muusta, niin tässä mainittu tilanne lähestyy jotain ykseyden tapaista, ainakin tavoitteen ja siihen kuuluvan osalta, eikä se (perus/tilanne)jumahtaneisuus ole niin tuntuvaa eri laatuisesti koettuna. Ykseydellisemmässä tilassa ei toimijan olemassaolokokemus häviä, mutta toimijan painoarvo suhteessa itseen muuttuu, eli kokemus itsestä tasapainottuu muulla.

Flow on "vartti-identiteetin" (VI = minä?) ja osa-ympäristön (OY, tavoite ja toimiympäristö) välisen yhteyden maksimaalisuutta. Tarkoittaa silloin sitä, että ko VI on vahvasti vasten OYtä. Yhteyttä muuhun ei ole identiteetiksi asti, mutta jännitteen laatu kokeentuu kivasti fiboja antaen, ja jotain perusteellisempaakin identiteettiä voi rakentua samalla. Ihmissuhteet ovat yhteyttä, ja niissäkin voi kokea flowta, tosin myös muuntyylisesti kuvattua lähentymistä. Itsensä voi unohtaa intensiivisissä tilaisuuksissa, jne. 3D-leffaa hain kerran tietoisen arvellen, ja seuraus oli sama.

Kun VI on suhteessa muuhun yhä suuremmin flown vahvuisessa matkatilassa, niin flow voi olla aika eri tavoin kuvattuna. Mitä flow-tyyppejä oikeastaan on olemassa, ja mistä puhutaan yleensä? Ei yleensä linkata tämän ilmiön alle.

Ihmiset hakevat eri tyylistä liittymistä. Osa kuvittelee onnesta, rakkaudesta, ... Kun kertoo flowsta vaikka näin, niin varsin ymmärrettävä arvelu. Jos kokemus merkkaa ylipäätään, niin kai sitä tulee vähän katsottua, että missä tilassa on.

Flow ilmenee yleensä tekemisessä, ja jotta tekeminen olisi huumaa, on sen tosiaan rullattava. Huumaa saa yleensä vähemmälläkin, kun kykyjen rajoilla ponnistelu korvataan jollain helpommalla. Silti tekemiseen liittyvässä flowssa voi olla mahdollisuuksia, sillä jos kytkentäisyyttä kertyy, voi tavoite olla yhä vaativampi, jolloin onnistuvissa yhteyksissä on mukana entistä enemmän. Voi kysyä, että mitä on flown kartuttaminen askel askeleelta rakentaen. Voiko olla tavoitteen arvoista? Vaatiiko resursseja niin paljon, että stimulantteja on pakko alkaa käyttää, kuten jotkut taiteilijat ovat tehneet?

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3086
  • Väärinajattelija
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #56 : ke 01.03.2017, 19:07:19 »
^Jos flow on tuota, niin Luoja minua siltä varjelkoon.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 11035
  • Back
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #57 : su 09.12.2018, 16:33:37 »

Luontevuusvaiheet

Oikeastaan olisi helppoa, jos tietäisi aina sen, missä on menossa. Ei valinta- tai ratkaisu-ongelmaa. Ne tulisi automaationa siitä, mitä nyt sattuu tietämään, ja sillä tavoin automaationa, että vaikka jotain passelia ei olisi, valittavana, niin se valittu olisi silti sellainen, jota ei osaisi kyseenalaistaa, vaan luontevuus olisi se tila, josta ei poikettaisi.

Jos voi puhua vapaasti, vallitsee sananvapaus, ja sentään se mahdollisuus, että jotain ilmenevää tulee ilmaistuksi. Sananvapaus ympäristöä tarkastelevana, on aina helposti jäljessä siinä, kun sen tulisi kuvata todellisuutta.

Isompi juttu tuota on käsittelynvapaus, jos yhteisön voimavarat otetaan huomioon, verrattuna kaappisanailijoihin. Käsittelyvapaus nykyisyyttä ajatellen on isompi työkalu kuin yksittäisen ihmisen sananvapaus.

Miten kokonaisuus voi tästä sitten edelleen tarkentua, eli miten on mahdollisuus olla entistä paremmin mukana siinä, jossa eletään? Jos tätä lähestyy tietyistä oleellisuussuunnista, voidaan olla selvillä siitä, mikä vallitsee, jolloin on mahdollista vallita matkan/tilanteen-mukaisuus, sillä tavoin luontevana, ettei keskeneräisyys taida olla ongelma. Miksi ei?

Tietyissä nousukauden vaiheissa näyttää olevan noin, yksilön ja isomman porukan kesken. Tällainen mielikuva jäänyt.

Tilanteissa on jotain vakautta, luontevuusvaiheissa. Miten näitä luontevuusvaiheita voisi kuvata? Mistä nämä tunnistaa? Mitä opittavaa näissä olisi?

Voiko vallita flow, paitsi yksilöillä, niin yhteisöillä?

Mitä taas on anti-flow? Miten voidaan pudottautua aallolta, kohden tasannetta? Millaista anti-flow voi olla? Hyvää, huonoa, ... joka tapauksessa tarpeellista, vai aina ikävää ja pahaa, ehkä epäluontevaakin?
« Viimeksi muokattu: su 09.12.2018, 16:35:53 kirjoittanut Juha »

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 2127
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #58 : su 09.12.2018, 17:22:41 »

Tässä flown kahdeksan osatekijää:

Tehtävällä on selvät päämäärät.
Yksilön keskittyminen on täydellistä.
Oman minän arviointi vähenee.
Ajantaju katoaa.
Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.
Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).
Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
Tehtävä on itsessään palkitseva.
(Edelleen Wikipediasta)


Allright, flow on minulle tuntematon varmaankin juuri siksi, että

1) en pidä päämääriä kovin tärkeinä
2) tehtävät ovat useimmiten itse asetettuja tai vain yleisesti normaaleja työtehtäviä, joissa riittää, että tulevat hoidetuiksi. Eli erityistä palautetta niistä ei odoteta. Palaute merkitsee tavallisesti asiakkaan tyytymättömyyttä (ei ilmene kovin usein, joten ei hälyttävää).
3) tilanteen kontrolli on normitila
4) tehtävät eivät ole palkitsevia (palautuu siihen, että päämäärät eivät tärkeitä)

Sanoisin siis, että kaltaiselleni ihmiselle, joka ei syty päämääristä eikä välitä palautteesta, flow pysyy saavuttamattomana.

Kiitos määritelmästä!

Eikö ole mitään harrastusta edes jossa ehdot paremmin täyttyisivät. Tai ruoanlaitto?

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1217
Vs: Mikä ihmeen flow?
« Vastaus #59 : ma 10.12.2018, 17:03:34 »
Tämä flow tuo itselleni mieleen mindfulnessin, missä käsittääkseni pyritään täysin vastakkaiseen asiaan kuin flowssa, eli syvään tiedostamiseen. Flow taas on tila, jossa ihminen unohtaa ympäristönsä ja itsensä, eikä ole niistä varsinaisesti tietoinen.

Kumpaakin pidetään tavoittelemisen arvoisena juttuna, mutta minusta se on ristiriitaista. Minusta flow hakkaa mindfulnessin 6-0. Minun mind on aina niin full, että flow on itselleni ihana tila. Niin kuin tietysti kaikille.

Mutta lienen käsittänyt mindfulnessista jotain väärin.