Eikö niin, että kun kirjoitat Jatkumolle tai lisäät suolaa ruokaasi, se on elämää koska on elävän organismin toimintaa, mutta kun tuuli pöllyttää erämaan hiekkaa tai sade piiskaa maata, se ei ole vaikka aiheuttaa muutosta elinolosuhteisiin.
Jokin saa ilman virtaamaan. Jokin saa erilaisen materiakokonaisuuden kautta virtaavan energian suuntautumaan tietyllä tapaa. Sysäyksiä tulee mistä tulee. Alkuperä on usein ajateltu olevan erityisesti Auringossa, ellei haluta mennä nykyisen kaltaista Aurinkoa kauemmas historiassa. Energia vaikuttaa Maan olosuhteisiin eri mekanismien kautta. Eläväksi kutsuttujen läpi virtaava energia voi kohdentua aika oudolla tavalla, eikä mallintaminen ole aivan helppoa edes ko virran hallitsijalle, tai sille, joka virtoihin voi sanoa "sanansa" jonain ohjailijana.
Millaisia ovat ne elämänvirtoja kanavoivat yksiköt, joista käytetään nimitystä elävä? Tämän alueen epäilyissä taitaa haiskahtaa pieni itsekeskeisyys ihmisen ja hänen kaltaisten suuntaan. Voisi tehdä tarkastelijalle välttämättömien erottelujen sijaan myös sitä, mikä luomakunnan osiksi katsottuja yhdistää toisiinsa.
Se on erityisen tyhmää, että niin vähin päätelmin tehdään vankkoja oletuksia, tai oletuksia, jonka perusteella aletaan käytännössä suuntautua pitkälle jotenkin. Jos jotain vähänkään vankan palvelevaa tiedetään joskus soveltamisen arvoiseksi, tehdään tuon vankkuuden pohjalta mielikuvia, vaikka suurta pakkoa merkittäviin spekulaatioihin ei olisi. Toisaalta jos jätetään spekuloimatta, niin faktaperusta johtaa painotuksiin, jotka voivat olla hyvin heikkolaatuista settiä.
Elämä on luonteeltaan eniten olioita ajatellen hallitsematonta ja järjestymätöntä, siis uuden ja toisenlaisen rakenteen läpipuskentaa. Oliot eivät ole kiinnostuneita aina täydestä vapaudesta, sillä sitä kautta on vaikea ja hidas saada omia arkitarpeisiin liittyviä asioita hoidelluiksi. Tarpeelliseksi koetutut ovat yleensä parhaiten toteutettavissa niiden menettelyjen kautta, jotka kuuluvat jo toimijan omaan hallinnanalaiseen pakettiin.
Ihmiseen ja eliöihin liittyvät rakenteet ovat usein hierarkisesti muodostuneita, tai noin muodostettuja siinä kun erilaista hallintavaltaa on. Objektiivisempien, ihmisestä enemmän riippumattomien faktojen tulisi olla rakennettu enemmän niin, ettei niissä näkyisi tarkastelijan omat vääristyneet ajatukset. Jos jotain näkemystä luodaan suhteessa ihimiseen, on tärkeää tehdä sellaisia löydöksiä, jossa tarkastelija tai palveltavaa taho tulee huomioiduksi koetulla tavalla. Jos muuta tarkastellaan erillisemmin, jotenkin enemmän muiden rakenteiden kautta muodostuneena rakennelmana, ei ihmistä kannata tunkea joka rakoon.
Lumi tippuu maahan, olipa ihmistä tahi ei. Tosin oletuksena on, että ihminen ei kanavoi itseen kohdistuvaa, ja itseensä haalimaa energiaa niin, että syntyy esim se tilanne, että lumisade käy jollain tapaa mahdottomaksi. Ihminen voi vaikuttaa ja linkkautua osaksi paljoa, joko tiedostaen, tai tahtomatta, tai molemmin tavoin.
Ehkä elämä on jotain linkkautumiskykyä, tietynlaisiin yhteyksiin kasvamista. Jollain tapaa aktiivisesti ja/tai passiivisesti saadun energian sellaista kanavoimista, jossa hajaannuksen lisäksi syntyy vähintään jotain rakennetta.
Jos ihminen vaikuttaa energian suuntaajana ympäröivään niin, että lumisadetta ei enää ole, ei hän ehkä energiakanavana ole enää rakentuva, ellei lumisateettomuus ole osa sitä kokonaisuutta, jossa ihminen voi hyvin, tai jopa kukkeammin. En lähtisi suoraan tavoittelemaan tällaista, tosin kai tuon kaltaisellekin tulee tarve viimeistään silloin, kun Auringon osuus Maahan muuttuu merkittävämmin.
