Vallankäyttö vaikuttamisen välineenä

[Einsten]

Tss, yritin kuvailla lapsi-esimerkillä sitä, milloin voi olla valtaa toiseen, ilman että se on häneltä pois. Koska valta ei ole mikään yksi möykky, niin pitäisikö tässä palastella hiukan tarkoitatko jotain tiettyä vallan muotoa, vai ylipäätään valtaa kokonaisuudessaan? Toisekseen, vallan käyttö on usein tilannesidottua ja -rajattua. Virkamiehellä voi olla yksittäistapauksessa ja asiaan liittyen "absoluuttinen" valta. Kuitenkin virkamiehen päätöksestä ja/tai toimintatavoista voi valittaa. Neljän vuoden välein virkamiegiä voi vaihtaa. Ei tässä valta katoa mihinkään. Kolmanneksi on syytä erottaa myös valtaresurssit. Vaikka lapsesi käyttää sinuun tunnevsltaa, ei tämä poista sinulta pakkovallan tai tiedollisen vallan resursseja.

[Tummasilmäsusanna]

Tss, yritin kuvailla lapsi-esimerkillä sitä, milloin voi olla valtaa toiseen, ilman että se on häneltä pois. Koska valta ei ole mikään yksi möykky, niin pitäisikö tässä palastella hiukan tarkoitatko jotain tiettyä vallan muotoa, vai ylipäätään valtaa kokonaisuudessaan? Toisekseen, vallan käyttö on usein tilannesidottua ja -rajattua. Virkamiehellä voi olla yksittäistapauksessa ja asiaan liittyen "absoluuttinen" valta. Kuitenkin virkamiehen päätöksestä ja/tai toimintatavoista voi valittaa. Neljän vuoden välein virkamiegiä voi vaihtaa. Ei tässä valta katoa mihinkään. Kolmanneksi on syytä erottaa myös valtaresurssit. Vaikka lapsesi käyttää sinuun tunnevsltaa, ei tämä poista sinulta pakkovallan tai tiedollisen vallan resursseja.

Tarkoitan sitä, että vallan määrä maailmassa on vakio. Se perustuu periaatteessa ihmisten (ja eläintenkin) itsemäärämisoikeuteen. Se on (tietyllä hetkellä, tietyissä määrin) joko yksilöllä itsellään, tai sitten jollakin muulla. Tilanteet ja vallan määrät ja valtasuhteet tietenkin vaihtelevat hetkittäin. Ja valtaa on tietenkin monenlaista, ja monella tapaa lunastettua. Valta ei missään nimessä ole välttämättä alistavaa.

Ajattelen tätä jotenkin niin, että on olemassa (ihmisiin/(eläimiin) liittyvä määrä) oikeuksia, ja ne ova aina joidenkin käsissä. Joko omissa, tai jonkun toisen, joko vapaaehtoisesti annettuna, tai riistettynä. Tähän liittyy vallan määrän "vakio".

Mutta ei tämä nyt niin rakas ajatus minulle ole, että haluaisin tämän puolesta loputtomiin tapella. Näin omat aivot tätä jotenkin yrittävät ajatella.

[Faustinen]

Valta ei missään nimessä ole välttämättä alistavaa.

Valtaa käytetään monella tavalla ja se on jo tarkoitukseltaan alistamista.

Vastuu on yksi vallankäytön muoto, kun annetaan vastuu, (huolenaihe) on se  alistamista. Pienelle lapselle aletaan jo varhain opettamaan, kaikenlaista huolenaihetta jota hänellä ei luonnostaan ole, vaatteet heitetään hujan hajan, "mutta äiti, vanhemmat opastavat oikeaa käytöstä" iskostaen lapseen kaikenlaisia huolen, murheen siemeniä. Sitten mennään tietenkin kouluun aikoinaan ja se loppukin vapaus menetetään valmistauduttaessa elämän koviin realiteetteihin.

Nöyriä kansalaisia kasvatetaan ja siihen valtaa, sen eri sektoreilla, käytetään, siihen puetaan vastuu mukaan ja se on sitä sidonnaisuuden mukanaantuomaa orjuuttamista, "tässä ja muissa vapaissa maissa"

Oikeudenmukaisuutta, jolla yleensä valtaa ja vastuuta myös perustellaan ei kuitenkaan löydy,  Vastuu puetaan kulloiseenkin tarvittavaan muottiin, johtajatkin ovat vastuussa rahoittajilleen, joiden pyhä voitonhalu ei tunne vastuuta, niistä keinoista millä voitto saavutetaan,, ellei yhteisöt niitä siihen pakota. Niiltä useimmiten suljetaan silmät, kuten kehitysmaiden tuotantolaitosten (neulomoiden) esimerkiksi sortumisissa kuolee satoja ihmisiä, se hetkeksi herättää, mutta sama tahti jatkuu hetken päästä.

Yksilökohtainen vastuu, tai paremminkin luontainen avuliaisuus on melko harvinaista ja siihen "syyllistyvät" jotku ihmiset ellei siitä ole liikaa vaivaa.

Niin no tuohon onko se vakio, ei ehkä kannata matemaattista kaavaa luoda, valtahan kasvaa pikemminkin yksilön suhteessa yhteisöön ja vallassa olijaa seurataan (mielistellään) tai pelätään.
Mutta valta on aina "väkivaltaa" sitä voidaan toteuttaa väkivallattomasti, suostuttelemalla, vaatimalla, lahjomalla ja pukemalla se moniin erilaisiin "vaatteisiin, silti se on samaa, toisten hallitsemista tai heihin vaikuttamista.

[Safiiri]

Valta ei missään nimessä ole välttämättä alistavaa.

Valtaa käytetään monella tavalla ja se on jo tarkoitukseltaan alistamista.

Vastuu on yksi vallankäytön muoto, kun annetaan vastuu, (huolenaihe) on se  alistamista.

Olen eri mieltä. Mikä on se valta, jota vaikkapa äiti käyttää vauvaa kohtaan huolehtiessaan sen perustarpeista ns. vauvantahtisesti? Vastuuta toiminnassa kuitenkin on. Tai, jos se, että syöttää nälkäänsä itkevän vauvan, ajatellaan alistamiseksi, niin silloin vallankäytössä ja alistamisessa ei ole negatiivista sävyä. Vauva kuolisi, ellei äiti olisi vastuussa ja vallassa ruokaresurssista. Kuvailit vastuun antamisen kovin oudolla tavalla.

Pienelle lapselle aletaan jo varhain opettamaan, kaikenlaista huolenaihetta jota hänellä ei luonnostaan ole, vaatteet heitetään hujan hajan, "mutta äiti, vanhemmat opastavat oikeaa käytöstä" iskostaen lapseen kaikenlaisia huolen, murheen siemeniä. Sitten mennään tietenkin kouluun aikoinaan ja se loppukin vapaus menetetään valmistauduttaessa elämän koviin realiteetteihin.

Miksi ainoa kasvattamisen tapa olisi tuollainen syyllistävä tapa?

Nöyriä kansalaisia kasvatetaan ja siihen valtaa, sen eri sektoreilla, käytetään, siihen puetaan vastuu mukaan ja se on sitä sidonnaisuuden mukanaantuomaa orjuuttamista, "tässä ja muissa vapaissa maissa"

Siinä tapauksessa elämä itsessään orjuuttaa. Nimittäin täydenkin vapauden mukana tulee sellainen ikävä vastuu, että syömättä kuolee. Enkä tarkoita tässä ruuan hankkimisen velvoitetta, vaan ihan juurikin sitä syömistä.

[socrates]

Mutta valta on aina "väkivaltaa"

Tässä on lyhyesti kaiken ydin. Valta, mitä ei voida tarvittaessa toimeenpanna fyysistä voimaa käyttäen eli väkisin, on vain vaikutusvaltaa. Tämä pitäisi väkivallan kauhistelijoiden painaa mieleensä. Jos uhkaat vallan käytöllä, uhkaat samalla fyysisesti ellei toinen alistu tahtoosi.

[Faustinen]

Olen eri mieltä. Mikä on se valta, jota vaikkapa äiti käyttää vauvaa kohtaan huolehtiessaan sen perustarpeista ns. vauvantahtisesti? Vastuuta toiminnassa kuitenkin on. Tai, jos se, että syöttää nälkäänsä itkevän vauvan, ajatellaan alistamiseksi, niin silloin vallankäytössä ja alistamisessa ei ole negatiivista sävyä. Vauva kuolisi, ellei äiti olisi vastuussa ja vallassa ruokaresurssista. Kuvailit vastuun antamisen kovin oudolla tavalla.

En puhunut hoitamisesta, vaan kasvattamisesta.

Luonnolliset vaistot, äidillä on tietenkin. Mitä se kokonaisvastuu lapsesta edellyttää, hän kuitenkin pyrkii kasvattamaan lapsen oman mielensä mukaiseksi, tai pelkää miten lapsi pärjää muiden joukossa. Siihen hän käyttää, muiden äitien tapaan alistamista, joka verhoillaa erilaisiin toimintamalleihin, lahjontaan, kieltoihin, pelotteluun ja vaatimuksiin, syliinkin kyllä luontaisena tunteena.

No eihän sitä tietenkään itselleen tunnusta, että on "hiekko *ihminen joka joskus vain tiuskii,. mene siitä häiritsemäst ja eikö sinustakaan ole mihinkään, jne,,

Valtaa käytetään tiedostamatta ja tiedostetusti.

[socrates]

Itse menettelen päinvastoin ja yritän aina piilottaa valta-asetelmat...

Mikäli johonkin suhteeseen on jo sisäänkirjoitettu tietty valta-asema (lääkäri - potilas tai vanhempi -  lapsi tai opettaja - oppilas), sitä ei pääse pakoon millään ilveellä. Se, että valtaa ei tunnusteta, vain pahentaa tilannetta. Sitä paitsi valta-asemasta käsin tehdyt pienetkin huomiot/sanomiset, esimerkiksi lääkärin positio kontra potilaan positio, saattavat jättää siihen 'vallattomaan' osapuoleen syvät arvet ilman, että valta-asemassa oleva sitä edes huomaa. Tämä johtuu siitä, että sillä, jolla on jossakin suhteessa suurempi valta, hänen tekemisillään tai tekemättä jättämisillään, on myös suurempi painoarvo.

Valta-asemaan vetoaminen pitää olla viimeinen keino, mitä käytetään aivan pakkotilanteessa kun mikään muu ei enää auta. Kun vaikkapa esimies vetoaa valta-asemaansa, se jättää ikuisen särön suhteessaan verrattuna moitteisiin tai riitelyyn, aivan sama kuin vahvempi uhkaisi vetää turpaan heikompaa ellei tämä alistu hänen tahtoonsa. Onko muka voimamiehen viisasta tuoda tämä vallankäyttömahdollisuus jatkuvasti esille? Valta-asemansa esille tuova ihminen on todella vastenmielinen tapaus.

Lääkäri ei muuten ole valta-asemassa potilaaseen nähden vaan pikemminkin päinvastoin.

[Faustinen]

Lääkäri ei muuten ole valta-asemassa potilaaseen nähden vaan pikemminkin päinvastoin.

Hänellä on kuitenkin asiantuntemuus puolellaan ja se on sinänsä myös valtaa.
Kaikki mitä hän kertoo vaikuttaa, sitä enemmän mitä enemmän häneen luotetaan.

Hän voi myös määrätä sen lääkkeen tai kertoa, ettei kolestrolilääkkeet auta, mutta määrää niitä silti, koska hänellekin maksetaan ja vallan väline (raha) *tekee autuaaksi.

[Tummasilmäsusanna]

Lääkäri ei muuten ole valta-asemassa potilaaseen nähden vaan pikemminkin päinvastoin.

Hänellä on kuitenkin asiantuntemuus puolellaan ja se on sinänsä myös valtaa.
Kaikki mitä hän kertoo vaikuttaa, sitä enemmän mitä enemmän häneen luotetaan.

Hän voi myös määrätä sen lääkkeen tai kertoa, ettei kolestrolilääkkeet auta, mutta määrää niitä silti, koska hänellekin maksetaan ja vallan väline (raha) *tekee autuaaksi.

Lääkärillä on tietoa, jolloin potilas vapaaehtoisesti luovuttaa osan vallastaan lääkärille. Potilas antaa lääkärille vallan määrätä(mikäli näkee järkeväksi), miten potilaan kannattaa hoitaa itseään. Lääkäri saa valtaa potilaaseen tasan sen verran, kuin potilas sitä suostuu antamaan (jos kyse ei ole pakkohoidosta). Lääkäri määrää antibiootit, ja potilas ottaa ne määryksestä.

[mks]

Tarkoitan sitä, että vallan määrä maailmassa on vakio.

Eli kun kaksi ydinasevaltiota valtamahtailunsa sokeudessa toteuttaisivat sen kuvitellun monikertaisen ihmiskunnan tappamisen niin valtaa edelleen olisi yhtä paljon, se olisi vain siirtynyt hyönteisille! 

Eipä mahdu minun kaaliini millä tapaa hyönteiset nyt ovat alistetumpia - tai ainakaan olivat ennen hyönteismyrkkyjen keksimistä.

mks

[Faustinen]

Lääkäri ei muuten ole valta-asemassa potilaaseen nähden vaan pikemminkin päinvastoin.

Hänellä on kuitenkin asiantuntemuus puolellaan ja se on sinänsä myös valtaa.
Kaikki mitä hän kertoo vaikuttaa, sitä enemmän mitä enemmän häneen luotetaan.

Hän voi myös määrätä sen lääkkeen tai kertoa, ettei kolestrolilääkkeet auta, mutta määrää niitä silti, koska hänellekin maksetaan ja vallan väline (raha) *tekee autuaaksi.

Lääkärillä on tietoa, jolloin potilas vapaaehtoisesti luovuttaa osan vallastaan lääkärille. Potilas antaa lääkärille vallan määrätä(mikäli näkee järkeväksi), miten potilaan kannattaa hoitaa itseään. Lääkäri saa valtaa potilaaseen tasan sen verran, kuin potilas sitä suostuu antamaan (jos kyse ei ole pakkohoidosta). Lääkäri määrää antibiootit, ja potilas ottaa ne määryksestä.

Tarkennetaan hieman, ei potilaalla ole lainkaan valtaa, edes määritellä omaa sairauttaan, oireita voi kertoa.
Hän voi koittaa suostutella lääkäriä määräämään antibiootteja (usein näin halutaan) ja mahdollisesti odottaa lääkärin löytävän (siis arvaavan) mikä tauti kulloinkin on kyseessä.

Pois lähtiessään voi sitten lekuria morkata, ettei se mitään tiennyt ja heittää reseptit jorpakkoon, mutta lääkäriin nähden ei potilaalla ole paljoakaan valtaa, tai sitten on heikko lääkäri, joka vain haluaa miellyttää potilasta. (rahallahan se lääkärikin toimii)

Vuorovaikutusta tälläinen tietenkin on ja huonompi osapuoli on se joka yleensä joutuu menemään sinne lekuriin, raha kourassa. Varsinaista vallankäyttöä, ei se sinänsä ole, paitsi asiantuntemuksen osalta. Mitään muuta vallankäytösuhdettahan siinä ei ole.

[socrates]

Potilas voi valita ainakin yksityilääkäripuolella lääkärinsä, lääkäri huonommin potilaitaan.
Potilas on asiakas, jota on palveltava ja tuo lääkäriasemalle tuloja. Jos lääkäri toimii asiattomasti, lääkäriasema voi antaa hänelle potkut.
Lääkäri voi äärimmäisen harvoin kohdistaa potilaaseen mitään pakkotoimenpiteitä ja vain niissä harvoissa tapauksissa hänellä on todellista valtaa. Asiantuntijavallan tuoma sosiaalinen arvostus korostuu enemmän muussa elämässä kuin asiakastyössä.

[Tummasilmäsusanna]

Tarkoitan sitä, että vallan määrä maailmassa on vakio.

Eli kun kaksi ydinasevaltiota valtamahtailunsa sokeudessa toteuttaisivat sen kuvitellun monikertaisen ihmiskunnan tappamisen niin valtaa edelleen olisi yhtä paljon, se olisi vain siirtynyt hyönteisille! 

Eipä mahdu minun kaaliini millä tapaa hyönteiset nyt ovat alistetumpia - tai ainakaan olivat ennen hyönteismyrkkyjen keksimistä.

mks

Enkös kirjoittanut, että se vallan määrä maailmassa riippuu ihmisten (ja eläinten) määrästä. Että se liittyy ihmisten (ja eläinten) oikeuksiin. Jos ihmiset katoavat, katoaa sen verran myös ihmisen valtaa (ja oikeuksia). Eli ei se siirry niille ötököille, mks.

Ts. Ensin pitää olla olento, jolla on valtaa itseensä, jotta sitä valtaa voisi antaa/anastaa toisen käyttöön.

[Safiiri]

En puhunut hoitamisesta, vaan kasvattamisesta.

Niitä vain on suorastaan mahdotonta toisistaan erottaa. Kun se kasvattaminen on suurimmaksi osaksi - ja itse asiassa vaikuttavimmilta osiltaan - sen hoitamisen myötä lankeavaa.

Luonnolliset vaistot, äidillä on tietenkin.

Hmm. Enpä ohan heti panis kovinkaan suurta painoa niille luonnollisille vaistoille. Niistä suuri osa on opittua käyttäytymistä. Luonnollisten vaistojen osuus lienee ne tunnreaktiot, noita vaikkapa vauvan itku ja ulkonäkö herättää. Samoin hormonaaliset tapahtumat. Mutta se, muten lopulta äiti käyttäytyy onkin sitten eri asia. Niinpä äitejä neuvoloissa opastetaan kädestä pitäen, miten kulloinkin ajatellaan lapsen parhaaksi olevan. Silloin, kun itse olin vauva, katsottiin kellosta, milloin ruokitaan ja itkusta ei saanut välittää. Nykyään on vähän toiset tuulet. Äidit sitten kukin toteuttaa tai jättää toteuttamatta näitä ohjeita ja yhteisössä vallitsevia käytäntöjä. Jos kyse olisi vaistonvaraisuudesta, ei kaiketi näin suurta variaatiota edes voisi olla. Tai sitten hirveän monella on niissä vaistoiss jotain häikkää.

Se, miten siihen vauvan itkuun reagoi, on kuitenkin kasvattavaa. Riippumatta siitä, ajatteleeko silloin harrstavansa kasvatusta vaiko ei. Se äiti, joka odottaa kellon mukaan neljä tuntia, kasvattaa lapsensa siihen, ettei itku auta. Se, joka ruokkii itkujen mukaan, kasvattaa lapsensa siihen, että oma viesti johtaa johonkin. Elossa pysyvät molemmat vauvat.

Mitä se kokonaisvastuu lapsesta edellyttää, hän kuitenkin pyrkii kasvattamaan lapsen oman mielensä mukaiseksi, tai pelkää miten lapsi pärjää muiden joukossa. Siihen hän käyttää, muiden äitien tapaan alistamista, joka verhoillaa erilaisiin toimintamalleihin, lahjontaan, kieltoihin, pelotteluun ja vaatimuksiin, syliinkin kyllä luontaisena tunteena.

Mahdat olla katkera saamastasi kasvatuksesta, kun näet sen pelkkänä vallanhimoisena manipulaationa. En vain itse löydä mitään vaihtoehtoista mallia. Kasvatusta se vapaa kasvatuskin on, samoin lapsentahtinen hoito ja itse asiassa oikeastaan ihan kaikki hoito sisältää myös kasvatuksellisen viestin. Jo se, että saa hoitoa ja joku huolehtii, kasvattaa. Se nimittäin opettaa, millainen maailma on ja kuinka sen kanssa kommunikoidaan.

No eihän sitä tietenkään itselleen tunnusta, että on "hiekko *ihminen joka joskus vain tiuskii,. mene siitä häiritsemäst ja eikö sinustakaan ole mihinkään, jne,,

Valtaa käytetään tiedostamatta ja tiedostetusti.

Tunnut väittävän, että valtaa on vain "paha" valta, mutta hyvä valta // kasvatus ei olekaan oikeastaan mitään. Itse näen tällaisen ajattelun aika vaarallisena, koska sen voi ymmärtää siten, että sillä hyvällä ei ole (kasvatuksellista) merkitystä. Vaikka se on aivan olennaista ja nimenomaan tehokkaasti kasvattavaa. Hoito synnyttää sen vanhempien ja palsen välisen suhteen, ilmentää lapseen kohdistuvaa rakkautta ja tuottaa hyvin suurelta osin sen minäkuvan ja itsetunnon, jonka varassa lapsen olis tarkoitus elämänsä elää.

Kuvaamasi negatiivinen ja lasta mitätöivä kasvatuksen tapa on ikävä kyllä voimakkaasti periytyvää, sillä meillä on vahva taipumus toistaa sitä suhtautumista lapseemme, jonka olemme itse lapsina omilta vanhemmiltamme saaneet. Mutta on muunkinlaista kasvatusta.

[Safiiri]

Potilas voi valita ainakin yksityilääkäripuolella lääkärinsä, lääkäri huonommin potilaitaan.
Potilas on asiakas, jota on palveltava ja tuo lääkäriasemalle tuloja. Jos lääkäri toimii asiattomasti, lääkäriasema voi antaa hänelle potkut.
Lääkäri voi äärimmäisen harvoin kohdistaa potilaaseen mitään pakkotoimenpiteitä ja vain niissä harvoissa tapauksissa hänellä on todellista valtaa. Asiantuntijavallan tuoma sosiaalinen arvostus korostuu enemmän muussa elämässä kuin asiakastyössä.

Ihan vastaavasti ja varsin usein valtaa halukkaasti luovutetaan toiselle. Ei vallan saanut ole ollenkaan aina sitä toiselta riistänyt. Päätöksentekoa vältellään ja toivotaan jonkun ottavan ohjat käsiin. Väsynyt tai sairas saattaa todellakin haluta, että joku ottaa vastuu ja sen myötä vallan, kun omat voimat eivät vain riitä. Ikävät päätökset todella usein suorastaan työnnetään jonkun toisen tehtäväksi. Kuka haluaa päästä päättämään itse - käyttämään valtaa - kun pitää päättää, kuka työkavereista irtisanotaan? Valta asettaa myös alttiiksi kritiikille. Monille on paljon tyypillisempää liueta paikalta, jos pitää päättää, koska siten välttyy myös päätöksenteon tuomalta vastuulta, eikä kukaan voi siitä kritisoida. Ihan sama, onko kyseessä valta, jolla valitaan pihan kesäkukat vai valta, jolla valitaan omaisen irrottaminen letkuista / tehohoidon jatkaminen.

[Faustinen]

Mahdat olla katkera saamastasi kasvatuksesta, kun näet sen pelkkänä vallanhimoisena manipulaationa. En vain itse löydä mitään vaihtoehtoista mallia. Kasvatusta se vapaa kasvatuskin on, samoin lapsentahtinen hoito ja itse asiassa oikeastaan ihan kaikki hoito sisältää myös kasvatuksellisen viestin. Jo se, että saa hoitoa ja joku huolehtii, kasvattaa. Se nimittäin opettaa, millainen maailma on ja kuinka sen kanssa kommunikoidaan.

Tuossa ei ole asiaa, katkeruus ei ole aiheena, (en tosin sivumennen sanoen ole sitäkään)

Kysymys on siis siitä *tarkennetaan, kasvatuksesta väitätkö, ettet kasvata lapsiasi vaikuttamalla heidän ns, *omaantuntoonsa ja vastuuntuntoonsa, aiheuttamalla heille huolenaiheita, palkitsemalla ja kieltämällä käskemällä, jne,,.

Ei tuohon tarvitse tuoda mitään aiheesta poikkeavia, juttuja mukaan.

 Siis kasvatatko lapsiasi käyttämällä heihin valtaasi??

[Safiiri]

Mahdat olla katkera saamastasi kasvatuksesta, kun näet sen pelkkänä vallanhimoisena manipulaationa. En vain itse löydä mitään vaihtoehtoista mallia. Kasvatusta se vapaa kasvatuskin on, samoin lapsentahtinen hoito ja itse asiassa oikeastaan ihan kaikki hoito sisältää myös kasvatuksellisen viestin. Jo se, että saa hoitoa ja joku huolehtii, kasvattaa. Se nimittäin opettaa, millainen maailma on ja kuinka sen kanssa kommunikoidaan.

Tuossa ei ole asiaa, katkeruus ei ole aiheena, (en tosin sivumennen sanoen ole sitäkään)

Kysymys on siis siitä *tarkennetaan, kasvatuksesta väitätkö, ettet kasvata lapsiasi vaikuttamalla heidän ns, *omaantuntoonsa ja vastuuntuntoonsa, aiheuttamalla heille huolenaiheita, palkitsemalla ja kieltämällä käskemällä, jne,,.

Ei tuohon tarvitse tuoda mitään aiheesta poikkeavia, juttuja mukaan.

 Siis kasvatatko lapsiasi käyttämällä heihin valtaasi??

Mun pointtini oli, että miten pystyisin hoitamaankaan heitä tekemättä koskaan mitään luettelmistasi asioista. Minusta se ei ole mahdollista. Kyllä varmasti kiellän heitä juoksemasta autotielle. Voin toki kokeilla  onneani, mkten käy, jos odotan, että jostain ilmaantuu ymmärrys ennekuin käy pahasti. Enpä kuitenkaan omilla lapsillani oikein ole halukas tällaiseen kokeiluun. Enkä oikeastaan vieraillakaan lapsilla. Käytän valtaani lapsiini, vaikkapa päättäessäni ottaa heidät mukaani kauppaan tai jättäessäni heidät hoitajan kanssa kotiin. Mutta en kyllä näe tuota kuvaamallasi tavalla vallanhimoisena manipulointina, jonka tarkoituksena on heidän oman tahtonsa nujertaminen tai itsetuntonsa maahan polkeminen. Jo se, että syötän vauvan sen itkiessä on sekä kasvatuksellinen että hoidollinen toimenpide. Minun on mahdotonta olla antamatta syöttämisellä myös kasvatuksellista viestiä. Tai syöttämättä jättämisellä.

[Faustinen]

Potilas voi valita ainakin yksityilääkäripuolella lääkärinsä, lääkäri huonommin potilaitaan.
Potilas on asiakas, jota on palveltava ja tuo lääkäriasemalle tuloja. Jos lääkäri toimii asiattomasti, lääkäriasema voi antaa hänelle potkut.
Lääkäri voi äärimmäisen harvoin kohdistaa potilaaseen mitään pakkotoimenpiteitä ja vain niissä harvoissa tapauksissa hänellä on todellista valtaa. Asiantuntijavallan tuoma sosiaalinen arvostus korostuu enemmän muussa elämässä kuin asiakastyössä.

Ihan vastaavasti ja varsin usein valtaa halukkaasti luovutetaan toiselle. Ei vallan saanut ole ollenkaan aina sitä toiselta riistänyt. Päätöksentekoa vältellään ja toivotaan jonkun ottavan ohjat käsiin. Väsynyt tai sairas saattaa todellakin haluta, että joku ottaa vastuu ja sen myötä vallan, kun omat voimat eivät vain riitä. Ikävät päätökset todella usein suorastaan työnnetään jonkun toisen tehtäväksi. Kuka haluaa päästä päättämään itse - käyttämään valtaa - kun pitää päättää, kuka työkavereista irtisanotaan? Valta asettaa myös alttiiksi kritiikille. Monille on paljon tyypillisempää liueta paikalta, jos pitää päättää, koska siten välttyy myös päätöksenteon tuomalta vastuulta, eikä kukaan voi siitä kritisoida. Ihan sama, onko kyseessä valta, jolla valitaan pihan kesäkukat vai valta, jolla valitaan omaisen irrottaminen letkuista / tehohoidon jatkaminen.

Onhan se taipumus mennä sieltä missä aita on matalin. Huolet ja murheet kun ovat huolia ja murheita, joista usein halutaan luopua, vaikka niitä *lapsesta asti koulun vanhempien yhteiskunnan ja niin edespäin voimilla ihmispoloiseen syötetään.

Valta myös on vahva vaikutin kaikkeen tekemiseen, kun sitä saadaan voi nuo ikävät tehtävät teettää toisilla, senhän vuoksi sitä valtaa janotaan, valtaa janotaan myös sen itsestään, siis vallan vuoksi.
Joka vallan maljasta on juonut, ei siitä hevillä luovu,, poliitikot ovat siinäkin esimerkkejä, yleensä luovutaan ellei sitä valtaa ole saanut tarpeeksi.

[mks]

Enkös kirjoittanut, että se vallan määrä maailmassa riippuu ihmisten (ja eläinten) määrästä. Että se liittyy ihmisten (ja eläinten) oikeuksiin. Jos ihmiset katoavat, katoaa sen verran myös ihmisen valtaa (ja oikeuksia). Eli ei se siirry niille ötököille, mks.

Jaa ... siis valta voi vähentyä, jos ihmiset vähenevät, mutta hyvinvoivan populaation kasvun mukana Sinun yhtälössäsi valta lisääntyy. Jostain arvoituksellisesta syystä on jokin raja "ihmisen" (eläimen) ja "ötökän" välillä.

Minun yhtälöissäni yhdenlaisen vallan määrä vähenee eniten ko-operaation lisääntyessä ja lisääntyy eniten konfrontaation myötä. Toisenlaisen vallan määrä lisääntyy ymmärryksen lisääntyessä ja vähenee viattomassa hällävälismissä. Kolmannen lajin valta vähenee ekologisten lokeroiden lisääntyessä ja kärjistyy monokultturuissa. Neljännen lajin valta vähenee liberaalissa ajattelussa ja on räikeää teokratiassa. En lainkaan osaa summata noita erimitallisia asioita ja tiedän, että eri ihmiset käyttäisivät summatessaan aivan eri kertoimia vastakkaismerkkisiä myöten.

En millään tasolla tavoita Sinun nollasummapelissäsi mitään uskottavuutta, niin triviaalia kuin se verbaalisesti onkin.

mks

[Safiiri]

Potilas voi valita ainakin yksityilääkäripuolella lääkärinsä, lääkäri huonommin potilaitaan.
Potilas on asiakas, jota on palveltava ja tuo lääkäriasemalle tuloja. Jos lääkäri toimii asiattomasti, lääkäriasema voi antaa hänelle potkut.
Lääkäri voi äärimmäisen harvoin kohdistaa potilaaseen mitään pakkotoimenpiteitä ja vain niissä harvoissa tapauksissa hänellä on todellista valtaa. Asiantuntijavallan tuoma sosiaalinen arvostus korostuu enemmän muussa elämässä kuin asiakastyössä.

Ihan vastaavasti ja varsin usein valtaa halukkaasti luovutetaan toiselle. Ei vallan saanut ole ollenkaan aina sitä toiselta riistänyt. Päätöksentekoa vältellään ja toivotaan jonkun ottavan ohjat käsiin. Väsynyt tai sairas saattaa todellakin haluta, että joku ottaa vastuu ja sen myötä vallan, kun omat voimat eivät vain riitä. Ikävät päätökset todella usein suorastaan työnnetään jonkun toisen tehtäväksi. Kuka haluaa päästä päättämään itse - käyttämään valtaa - kun pitää päättää, kuka työkavereista irtisanotaan? Valta asettaa myös alttiiksi kritiikille. Monille on paljon tyypillisempää liueta paikalta, jos pitää päättää, koska siten välttyy myös päätöksenteon tuomalta vastuulta, eikä kukaan voi siitä kritisoida. Ihan sama, onko kyseessä valta, jolla valitaan pihan kesäkukat vai valta, jolla valitaan omaisen irrottaminen letkuista / tehohoidon jatkaminen.

Onhan se taipumus mennä sieltä missä aita on matalin. Huolet ja murheet kun ovat huolia ja murheita, joista usein halutaan luopua, vaikka niitä *lapsesta asti koulun vanhempien yhteiskunnan ja niin edespäin voimilla ihmispoloiseen syötetään.

Valta myös on vahva vaikutin kaikkeen tekemiseen, kun sitä saadaan voi nuo ikävät tehtävät teettää toisilla, senhän vuoksi sitä valtaa janotaan, valtaa janotaan myös sen itsestään, siis vallan vuoksi.
Joka vallan maljasta on juonut, ei siitä hevillä luovu,, poliitikot ovat siinäkin esimerkkejä, yleensä luovutaan ellei sitä valtaa ole saanut tarpeeksi.

Sekin voi olla vallankäyttöä, ettei ota vastuuta. Itse asiassa se on varsin voimakas vallankäytön väline.