Kirjoittaja Aihe: Vallankäyttö vaikuttamisen välineenä  (Luettu 9422 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Vallankäyttö vaikuttamisen välineenä
« Vastaus #120 : to 21.05.2015, 10:09:42 »
Niin sun lapses onkin joku tatti, jolla ei mitään liiku missään. Kaikki lapset vain eivät ole sellaisia. Jotkut on syntyneet muurahaisia pöksyissään ja paikalllaanolo ei suju - ennen kuin vähän vanhempana. Oma veljenikin oli tällainen väkkärä - ja kappas - hänestäpä tulikin tanssija. Joillakin vain on se motorisuus vähän enämpi pinnassa. Toiset taas on niin rauhallisia, että tunti tahi kaksi paikallaan sujuu helposti. Sitä ei mikään kasvatustavan muutos miksikään muuta. Se kun on suurimmaksi osaksi synnynnäistä. Perinnöllistäkin. Eipähän ole ylipaino-ongelmia, kun ei paikoillaan malta pysyä. kyllä mäkin tunnen sellaisia rauhallisempia lapsia. Kaikki vain ei sellaisia ole.

Ymmärrän lapsen tarpeen liikuskella, olen itse ollut juuri tuollainen levoton lapsi. Mutta nyt puhuttiin raivareista karkkikaupassa ja bussissakin myös muusta kuin fyysisestä levottomuudesta. Väitän edelleen, että suuri osa niistä on jotenkin seurausta vanhemman vinksahtaneesta tavasta olla lapsen kanssa. Esimerkiksi lapselta on typerää kieltää karkin syöntiä, jos mässää sitä tai herkuttelee muuten itse. Lapset ovat tavattoman taitavia huomaamaan vanhempiensa valheelliset periaatteet ja kasvatuskeinot.

socrates

  • Vieras
Vs: Vallankäyttö vaikuttamisen välineenä
« Vastaus #121 : to 21.05.2015, 10:12:40 »
Mutta myös täällä keskusteltu lapsen kasvattaminen, perustavanlaatuinen sosiaalisen kanssakäymisen muoto, on vallassa elämistä ja vallan luomien resurssien käyttämistä.

Minusta lapsen kasvatus on huono esimerkki vallankäytöstä eli turhaan täällä on siihen juututtu. Harvoinpa lapseen kohdistettu vallankäyttö kumpuaa muusta kuin suojelun tarpeesta ja jos kumpuaa, niin silloin ollaankin pahasti metsässä.

Sen sijaan aikuisten väliset valtakuviot ovat usein ihan tarpeettomia kukkotappeluja.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1509
Vs: Vallankäyttö vaikuttamisen välineenä
« Vastaus #122 : to 21.05.2015, 10:35:11 »
Mutta myös täällä keskusteltu lapsen kasvattaminen, perustavanlaatuinen sosiaalisen kanssakäymisen muoto, on vallassa elämistä ja vallan luomien resurssien käyttämistä.

Minusta lapsen kasvatus on huono esimerkki vallankäytöstä eli turhaan täällä on siihen juututtu. Harvoinpa lapseen kohdistettu vallankäyttö kumpuaa muusta kuin suojelun tarpeesta ja jos kumpuaa, niin silloin ollaankin pahasti metsässä.

Sen sijaan aikuisten väliset valtakuviot ovat usein ihan tarpeettomia kukkotappeluja.
Niin, tartuin lapsen kasvattamiseen, koska siitä on puhuttu.

Mutta tarkoitan myös, että vallankäyttöä se on suojeluntarpeestakin nouseva. Vallankäyttö voi olla positiivista ja luonnollista: vanhemmat tietävät millaisia resursseja kulttuuri ja yhteiskunta heille tarjoaa vanhemmuudessaan, ja näitä he käyttävät lapsena turvallisuuden ja kehityksen takaamiseen. Vanhemmat siirtävät omaa maailmankuvaansa ja omia hyviksi katsomiaan elämän eväitä osaksi lasta.

Kaikki neuvominen, ohjaaminen, kaitseminen; hoitopaikan valinta, harrastuksissa tukeminen, koulupolun tukeminen, on vallankäyttöä. Sitten on kyse tulkinnasta milloin kyseessä on autoritäärinen vanhemmuus (jota pidetään huonona), jossa vanhempi käskyttää, kyykyttää ja muokkaa lastaan yrittämättä toimia lapsen näkökulmaa (toiveet, halut, temperementti) kunnioittaen. Pakkovalta tai tavoitteellinen valtapeli ovat vain yksi vallan laji. 


Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14523
Vs: Vallankäyttö vaikuttamisen välineenä
« Vastaus #123 : to 21.05.2015, 12:45:42 »
Ymmärrän lapsen tarpeen liikuskella, olen itse ollut juuri tuollainen levoton lapsi. Mutta nyt puhuttiin raivareista karkkikaupassa ja bussissakin myös muusta kuin fyysisestä levottomuudesta. Väitän edelleen, että suuri osa niistä on jotenkin seurausta vanhemman vinksahtaneesta tavasta olla lapsen kanssa. Esimerkiksi lapselta on typerää kieltää karkin syöntiä, jos mässää sitä tai herkuttelee muuten itse. Lapset ovat tavattoman taitavia huomaamaan vanhempiensa valheelliset periaatteet ja kasvatuskeinot.
Jaa. Miten sä voit tietää, mässääkö se vanhempi itse karkkia vain sen pohjalta, millaisen kohtauksen lapsi siellä kaupassa järjestää? Teet kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä taustoista kovasti vähäisin perustein. Olisko mun pitänyt aikoinaan vähentää salaatin syöntiäni, kun meidän poika oli liian innokkkaasti vihannestiskillä napsimassa suuhunpantavaa? Siitäkö tuo hankala malli oli syntynyt, että vanhemmat oli liian innokkaita kasvisten syöjiä?

Meillä ainakin rauhattomuus bussissa johtui juurikin siitä, että olis pitänyt olla paikallaan. Myös hieman siitä, että pojalla oli tavattoman suuri taipumus matkapahoinvointiin. Siksipä sen bussin mieluummin valitsimmekin, kun siellä se ei ollut niin voimakasta. Mitään kiukkua ei olisi syntynyt, jos olisin päästänyt lapset vapaasti kuljeskelemaan. Se vain ei ole kovinkaan turvallista liikkuvassa ajoneuvossa. Kauhean vaikea ymmärtää, ettei olekaan kyse paikallaanolon hankaluudesta, kun toinen karkaa rattaista tai punkee pois sylistä päästäkseen liikkumaan. Mistäköhän sen sitten tunnistaa, jos siis ei siitä, mitä se lapsi yrittäis tehdä ja mitä huutamalla vaatii? Varmaan jotakin salatietoa. Samoin kuin tietenkään ei ole kyse liian pitkästyttävän pitkästä matkasta, kun lapsi itse kyselee, kuinka kauan vielä pitää istua. Eihän voi olla, jos vain muutama pysäkinväli ollaan menossa. Kyllä oikeasti on tosiaan kyse sen vanhemman valheellisuudesta ja vääristyneestä kasvatuksest. Tottakai.