Vallankäyttö vaikuttamisen välineenä

[J]

Vallankäyttö mielletään usein kielteiseksi asiaksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Vaikka valta itsessään on ihmisten välillä inhimillistä vuorovaikutusta, se herättää aina jotenkin vastakkaisia negaatioita, eikä sen suhteen voi ristiriidoiltakaan välttyä. Ihmisistä jotka ajavat omahyväisesti ainoastaan omaa etuaan, eivätkä vakavasti ottaen ota vastuuta teoistaan, pidetään yleisesti ottaen vallanhimoisina persoonina. Helposti nimenomaan korkeassa asemassa olevat virkamiehet; byrokraatit, päättäjät, tai johtavassa asemassa olevat vallankäyttäjät joutuvat monesti tämänkaltaisen arvioinnin kohteeksi. On siis olemassa niin hyvää kuin huonoakin valtaa, joka tilannekohtaisesti muuttuvana ominaisuutena esiintyy kaikkialla.

Valta saattaa toki myös turmella, varsinkin kun sitä käyttää väärin; eli jos jotenkin toimii epärehellisesti toisten kustannuksella, siirtämällä aina vastuun muiden kontolle, eikä osata avoimesti arvostaa muuta kuin kuin omaa panostaan yhteisön kantavana voimana, ei valtaa voi silloin pitää kovin rakentavana asiana. Toisaalta ihmiset todellisuudessa hamuavat aina jossain mielessä jonkinlaista valtaa itselleen; jos ei suoranaisesti pyrkyryyteen perustuen, niin sitten ainakin kadehtimalla paremmassa asemassa olevien kykyä toimia vallanpitäjinä. Joten tämän aiheen noston tarkoituksena on näissä puitteissa tarkastella vallankäyttöä laajemmin, niin ihmisuhteissa kuin eri elämänalojen keskuudessakin muutenkin.   

[mks]

Vallankäyttö mielletään usein kielteiseksi asiaksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Vaikka valta itsessään on ihmisten välillä inhimillistä vuorovaikutusta, se herättää aina jotenkin vastakkaisia negaatioita, eikä sen suhteen voi ristiriidoiltakaan välttyä. Ihmisistä jotka ajavat omahyväisesti ainoastaan omaa etuaan, eivätkä vakavasti ottaen ota vastuuta teoistaan, pidetään yleisesti ottaen vallanhimoisina persoonina. Helposti nimenomaan korkeassa asemassa olevat virkamiehet; byrokraatit, päättäjät, tai johtavassa asemassa olevat vallankäyttäjät joutuvat monesti tämänkaltaisen arvioinnin kohteeksi. On siis olemassa niin hyvää kuin huonoakin valtaa, joka tilannekohtaisesti muuttuvana ominaisuutena esiintyy kaikkialla.

Valta saattaa toki myös turmella, varsinkin kun sitä käyttää väärin; eli jos jotenkin toimii epärehellisesti toisten kustannuksella, siirtämällä aina vastuun muiden kontolle, eikä osata avoimesti arvostaa muuta kuin kuin omaa panostaan yhteisön kantavana voimana, ei valtaa voi silloin pitää kovin rakentavana asiana. Toisaalta ihmiset todellisuudessa hamuavat aina jossain mielessä jonkinlaista valtaa itselleen; jos ei suoranaisesti pyrkyryyteen perustuen, niin sitten ainakin kadehtimalla paremmassa asemassa olevien kykyä toimia vallanpitäjinä. Joten tämän aiheen noston tarkoituksena on näissä puitteissa tarkastella vallankäyttöä laajemmin, niin ihmisuhteissa kuin eri elämänalojen keskuudessakin muutenkin.   

Aikamoista ajatuspuuroa!

Kirjoittajan kannattaisi miettiä mitä hän "vallalla" oikeasti tarkoittaa.

Yksi "vallan" polariteetti on toisessa reunassa
- suostuminen toisten puolesta/edustajana/pyynnöstä asettumaan vaikeaan tehtävään ja ottamaan vastuulleen jotain, jota muut eivät jostain syystä halua kontolleen joko tietäen tehtävään liittyvät vastuut, tehtävän vaativuuden tai peläten saavansa joka tapauksessa moitteet teki nini tai näin. Ja toisessa reunassa
- toisten mielipiteiden yli käveleminen yleisenä itsekorostuksena, härski etuileminen kilpailtaessa johtoasemasta tai toisten etujen muu polkeminen  omaksi hyväksi

Toinen vallan polariteetti on toisessa reunassa
- kyky ymmärtää muiden mielipiteitä ja prioriteetteja siten, että pystyy katalysoimaan neuvotteluissa kompromisseja ja/tai muotoillemaan tasapainoisia päätösehdotuksia ja toisessa reunassa
- juntata taustatyöllä ja ulkopuolisia painostajia masinoiden, vastustajille ansoja viritellen sekä kokousteknisillä jipoilla omaa kantaansa ruhjoen muista piittaamatta

Kolmas vallan polariteetti on toisessa reunassa
- laaja perehtyneisyys päätöksenteon taustoihin niin, että pystyy vakuuttavasti perustelemaan kantansa ja toisessa reunassa
- kyky kompromentoida eri mieltä olevat ja saada heidät pelokkaasti vaikenemaan vastakkaisista näkemyksistään.

Noita polariteetteja voi luetella useitakin, myös suhteessa vallan kritiikiin. Kiinnostavaa on, että vallankäytön kohteiden esittämän kritiikin polariteetit harvoin osuvat nasevasti vallitsevaan tilanteen polariteetteihin.

mks

[J]

Tietenkin vallankäytöllä on monenlaisia eri vaikuttimia, sekä muitakin tarkoitusperiä, joita alotuksessa toin vasta alustavasti esiin. Jatkona tuohon luonnehdintaan toisin vielä senkin aspektin, missä valtaa käyttävä nimenomaan hyödyntää asemaansa rakentavassa mielessä. Eli käyttää toisin sanoen vaikutusmahdollisuuksiaan yhteisen hyvän edistämiseksi, eikä kohtele muita epäkunnioittavasti, tai muutenkaan alentuvasti.

Tällöin ihminen osoittaa toiminnallaan sekä teoillaan, että hän välittää ihmisistä tai ryhmistä, joihin hänellä on jonkinlainen toimiva valtasuhde. Heidän hyvinvointinsa on tässä suhteessa etusijalla enemmän kuin oman edun tavoittelu itsessään. Silloin ihmisläheinen lähestymistapa tuo enemmän hyötyä, kuin jos yksipuolisesti vain toteuttaisi mielivaltaisia toimintatapoja, jotka eivät edistä kommunikaation tasolla mitään hyväksi koettua.

- Siten rakentava vallan hyödyntäminen myönteisen palautteen edistämisenä, on näin olleen aina parempi asia, kuin vaikkapa kompromissiton käskyttämnien, tai painostaminen johonkin toimintaan, pelkästään omaan horjumattomaan asemaansa nojaten. Tästä syystä pitää myöskin painottaa heikkouksien sekä vahvuuksien analysointia; muun muassa sen ymmärtämistä, että vastakohtien hyväksymisestä syntyy lopulta myönteinen kierre, joka ruokkii vastavuoroisesti molemminpuolista ymmärtämystä. Tätä kaikkea sisältää ihmisten väliset valtasuhteet - myös paljon muutakin, mitä myöhemmin tässä yhteydessä ehkä vielä tuon tarkastelun alle.

[Faustinen]

Tietenkin vallankäytöllä on monenlaisia eri vaikuttimia, sekä muitakin tarkoitusperiä, joita alotuksessa toin vasta alustavasti esiin. Jatkona tuohon luonnehdintaan toisin vielä senkin aspektin, missä valtaa käyttävä nimenomaan hyödyntää asemaansa rakentavassa mielessä. Eli käyttää toisin sanoen vaikutusmahdollisuuksiaan yhteisen hyvän edistämiseksi, eikä kohtele muita epäkunnioittavasti, tai muutenkaan alentuvasti.

Valta tuo suuren tyydytyksen tunteen vallassaolijalle, oman tärkeyden voimantunnon myötä.
Yleensä vallassaolijalle riittää, että häntä totellaan, jopa ehdottomasti. Inhimillisyyten sisältyy toki paljon kaikenlaista kanssakäymistä eikä yksiselitteistä valtaa (onneksi) nykyisin kovin monissa yhteiskunnissa hyväksytä.

Vallantavoittelu ei kuitenkaan tunne rajoja, (hitler,, stalin) ellei niitä aseteta. Valtaa haluavia, janoavia kyllä riittää, nykyisin kuitenkin ilmeisesti lähinnä kehitysmaissa on senkaltaisia olosuhteita, että tyrannit voivat olla mahdollisia.

Jos on käynyt armeijan, "tietää" mitä valta tekee, kun sen ensimmäisen kerran, "korpinrääpäle" saa.

Valta on siis oman tahdon käyttämistä, toisen tahdon ylitse, Tai alistumista toisen valtaan, se on yhteiskunnallista, uskonnollista, poliittista ja kaiketi lähinnä aina epäoikeudenmukaista, sehän on vallan ominaisuus. (monet ovat silti mielellään toisen vallan, alla, tai sen vaikutuspiirissä,, natoonkin kumma kyllä on joillakin kova hinku.)

[Tummasilmäsusanna]

Valtaa on aina olemassa, ja sitä on osattava käyttää. Jos sitä ei käytä, joku toinen käyttää. Valtaa on oltava saman verran kuin vastuuta. Vastuu on vallan kääntöpuoli. Vastuuton valta johtaa helposti ongelmiin. Eräs monia koskettava valtaan liittyvä asia on vanhemmuus.

[socrates]

Vaarallisinta on vallankäyttö, mikä perustellaan yhteisön edulla, koska sille on vaikeinta muodostaa vastavoima, minkä jokainen vallan käyttäjä ehdottomasti tarvitsee. Käytännössä kaikki oleellinen vallakäyttö perustellaan yhteisön hyvällä.Räikeästi omaa etuaan ajavat vallankäyttäjät on helppo pistää kuriin.

Valta ilman sen kritisoijia turmelee käytännössä jokaisen, ikäviä esimerkkejä olen tästä nähnyt.

[Faustinen]

Valtaa on aina olemassa, ja sitä on osattava käyttää. Jos sitä ei käytä, joku toinen käyttää. Valtaa on oltava saman verran kuin vastuuta. Vastuu on vallan kääntöpuoli. Vastuuton valta johtaa helposti ongelmiin. Eräs monia koskettava valtaan liittyvä asia on vanhemmuus.

Vanhemmuuteen, voisin käyttää myös velvollisuus sanaa. Vastuullistahan se on ,tietenkin. Valta taitaa olla siinä vain pakon sanelema juttu, kun omaansa "käskee, eikä se totella tahdo kuitenkaan ja saa paljon anteeksi.

Jos on tarpeeksi valtaa, voi sen vastuunkin itse määritellä, tai syyttää toisia, niin yleensä tehdään.

[Hartsi]

Valtaa on aina olemassa, ja sitä on osattava käyttää. Jos sitä ei käytä, joku toinen käyttää. Valtaa on oltava saman verran kuin vastuuta. Vastuu on vallan kääntöpuoli. Vastuuton valta johtaa helposti ongelmiin. Eräs monia koskettava valtaan liittyvä asia on vanhemmuus.

Aivan näin.

Vanhemmuus edellyttää vastuun ottamista lapsistaan.

Nykyään on monesti tapana joillakin vanhemmilla siirtää tämä vastuunotto kaikille muille.

Näiden vanhempien vastuuta joutuvat kantamaan sosiaalityöntekijät ja ympärillä oleva muu yhteiskunta.

Onko näiden sosiaalityöntekijöiden vastuu sitten suurempi suhteessa oikeisiin vanhempiin ? Voiko sosiaalityöntekijä samaistua oikeaan vanhempaan suhteessa huostaanotettuun?

Sosiaalityöntekijällä on kuitenkin omiakin lapsia siellä kotonansa.

Oikeat vanhemmat eivät vain jaksa elää tätä kuivahkoa  elämää. Parempi olla juhlinnassa mukana, se on Kliffaa.
Taikka suoraan sanoen eivät viitsi huolehtia yhtään mistään.

Olisiko vallankäytöllä mahdollisuus oikaista tälläisten itsekkäiden vanhempien elämäntyyliä ?

[J]

Vallan tuoma vastuu perustuu itse asiassa ideaaliin ajatukseen, että onko valtaa väärin käyttävällä edes oikeus ylemmyydentunteessaan kävellä muiden yli, tai muutenkaan asettaa itseään vaikkapa alaistensa yläpuolelle. Huono johtaja toimii juurikin näin, eli hän ei kuuntele vastapuolen mielipiteitä, vaan jyrää oman agendansa itsepintaisesti läpi vaikka väkisin. 

Valta siis voi sokaista, jos sen varjolla tavoitellaan asemaa mihin ei ole edellytyksiä, tai edetään statuksen kautta hierarkiassa, ilman todellisia omia ansioita. Päätäntävallan ottaminen omiin käsiin kunnioitusta saadakseen, tuntuu kyllä sekin melkoisen narsistiselta tavalta edetä sosiaalisessa arvoasteikossa eteenpäin. Vaikka vallanpitäjä olisi vaikka kuinka kyvykäs manipuloimaan ihmisiä, voi hän silti olla kyvytön asettumaan muiden asemaan, tai tuntemaan myötätuntoa ketään kohtaan.

Kaiken kaikkiaankin, valtaa epäoikeudenmukaisesti käyttävää on myöskin vaikea saada vastuuseen teoistaan. Usein taitava vallankäyttäjä ristiriitatilanteissa ulkoistaa vastuun muille tahoille, vähätellen samalla omaa osuuttaan. Näin hän ikäänkuin tarvittaessa luovuttaa osan vallastaan niille, jotka sen kahvaan haluavat hanakammin tarttua. Vastoinkäymisten edessä hän ei kuitenkaan lopulta oikeastaan kykene kohtaamaan ongelmia aidosti, vaan pakoilee vastuutaan jatkuvasti. Itse asiassa tälläinen vastuunpakoilija yrittää antaa kuvan itsestään, että hänellä olisi enemmänkin valtaa kuin todellisuudessa edes onkaan.

Toisessa päässä sitten valtaa vähemmän käyttävä on usein miten inhimillisempi ihmisiä kohdatessaan. Hän pitää myöskin huolen, että muutkin tulevat kuulluksi, luomalla aidon keskusteluyhteyden neuvottelemalla, ei niinkään sanelemalla miten oman tahtonsa mukaan pitää kaikkien toimia joka tilanteessa. Toisaalta sitten täysin vallaton ihminen osaa pyyteettömästi kannustaa vastapuolta, hakematta sen kautta mitään henkilökohtaista etua itselleen. Ihmissuhteista puhuttaessa tälläinen rehellisyys on aika harvinaista, kun usein miten itsekkäät keinot omia tarpeita ajatellen ajavat kaiken muun edelle. 

[Toope]

http://rahmispossu.net/2015/05/15/ministeri-uhkaa-lakkauttaa-syrjinnasta-laistavat-yritykset/

"Ruotsin feministihallituksen oikeus- ja maahanmuuttoministeri Morgan Johansson (S) kertoo, että yritykset, joiden hallituksen jäsenistä 40% ei ole naisia, voivat alkaa varautua sakkoihin tai pahimmassa tapauksessa jopa yrityksen lakkauttamiseen."

Jos ette ole Ruotsin uutisista aiemmin hämmentyneet, tässä lisää. Ideologisin perustein siis lakkautettaisiin yrityksiä, joissa ei ole tarpeeksi naisia johtokunnassa? Nuo hyypiöt ovat ilmeisen tosissaan?

[Faustinen]

Valtaa on tietenkin monenlaista, yhteiskunnallista, lainsäädäntövaltaa,, poliittista, taloudellista, uskonnollista, jne,  kaikissa on kuitenkin sama perusta, toisen alistamista erilaisissa suhteissa.
Luonnollisia vallankäyttöjä on tietenkin, äitin ja isän valta lapsiinsa, hehän heistä huolehtivat. Yhteisöjen valta siellä oleviin ihmisiin on kovin monimutkaista ja usein ne sääntelyt ovat yksilöön kohdistuvina myös epäoikeudenmukaisia ja puolueellisia.

Sanotaan vallan edellyttävän vastuuta, mutta eihän se sitä tee, se on moraalin tehtävä. On olemassa vastuuttomia vallankäyttäjiä, kuten myös vastuullisia, mutta valta on aina valtaa.

[Einsten]

Eri mieltä sen suhteen, että valta olisi aina alistussuhteeseen perustuvaa. Kuten mks ja tss toivat esille, kyllä vallalla on muitakin aspekteja ja usein vallankäytölle on ihan laissa säädetty vastuu-aspekti, esimerkkinä vaikka virkamiesten velvollisuus toimia viran edellyttämällä tavalla. Jos havaitsee poikkeamaa, voi penätä vastuuta. Eli ei tässäkään mitään moraalia tarvita sekoittamaan selkeitä käytäntöjä.

Suomessa vallankäyttö on melko tarkkaan rajattu, eri asia on jossain diktatuureissa, jossa yksi hlö vastaa säädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovallasta. Ihmisillä on puutteelliset tiedot siitä miten valta toimii ja miten sitä käytetään.

[Faustinen]

Eri mieltä sen suhteen, että valta olisi aina alistussuhteeseen perustuvaa. Kuten mks ja tss toivat esille, kyllä vallalla on muitakin aspekteja ja usein vallankäytölle on ihan laissa säädetty vastuu-aspekti, esimerkkinä vaikka virkamiesten velvollisuus toimia viran edellyttämällä tavalla. Jos havaitsee poikkeamaa, voi penätä vastuuta. Eli ei tässäkään mitään moraalia tarvita sekoittamaan selkeitä käytäntöjä.

Suomessa vallankäyttö on melko tarkkaan rajattu, eri asia on jossain diktatuureissa, jossa yksi hlö vastaa säädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovallasta. Ihmisillä on puutteelliset tiedot siitä miten valta toimii ja miten sitä käytetään.

Nähdäkseni, sekoitat kaksi asiaa,, vallan ja vastuun, ne ovat eri asioita. "vallatonkin voi toimia vastuullisesti, samoin vallassa olija voi toimia vastuuttomasti.

Siihen niitä lakeja tietekin käytetään, koska niitä vastuuttomia ihmisiä on vallan kaikilla portailla. (lait ovat myös vallankäyttöä)

Valta ilman etiikkaa ja moraalia on aina vastuutonta ja joskus se on sitä myös moraalista huolimatta, vaikka uskonnollisistakin seikoista johtuen.

[socrates]

. Yhteisöjen valta siellä oleviin ihmisiin on kovin monimutkaista ja usein ne sääntelyt ovat yksilöön kohdistuvina myös epäoikeudenmukaisia ja puolueellisia..

Tässä kiteytyy vallan käytön ydin. Yhteisön etuun vetoaminen mahdollistaa melkein mitä tahansa. Eivät Hitler ja Stalin kahmineet rahaa ja naisia itselleen, vaan vetosivat kansan etuun. Hitlerin on jopa sanottu kärsineen sairaalloisesta samaistumisesta Saksan kansaan.

[J]

Huomionarvoista vallasta puhuttaessa, on tapa millä vallankäyttö kytkeytyy tietoon & informaatioon. Näkyvämmin se konkretisoituu median käyttämänä auktoriteettiasemana. Tällöin kontrolli pohjautuu yksipuoliseen asiantuntijuuteen, jonka tehtävänä on saada ihmisryhmät omaksumaan tiettyjä ajattelutapoja, tai uudenlaisia toimintamalleja. Tähän perustuu myös vahvasti ideologisen propagandan levittäminen julkisesti niin, että se vaikuttaa epäsuorasti enemmistön mielipiteisiin.

Tälläisen etulyöntiaseman käyttö kontrollointimielessä ei kuitenkaan sitouta, eikä varsinaisesti rakenna luottamusta ihmisten kesken. Se kun oikeastaan edellyttäisi, että ihmiset motivoituessaan kokisivat että voisivat itse vaikuttaa enemmän niihin asioihin, joissa on näkyvästi osallisena. Yksilö ei silloin tuntisi olevansa käskytettävänä, tai minkään muunkaan määräysvallan alla, vaan hän käyttäisi itsenäistä omaa valtaa, jonka kautta on aina mahdollisuus vastustaa tai kieltäytyä asioista, jotka sotivat yksilön omia periaatteita vastaan. Silloin tilaa olisi myöskin asianmukaiselle kritiikille, senkin uhalla että siitä rangaistaisiin jollakin tavoin.

Pahimmanlaatuista vallankäyttöä edustaa tietenkin tapa, millä jossakin organisaatiossa perustellaan omaa toimintaa sillä, miten se kykenee systemaattisesti käskyttämään alaisiaan. Tällöin ihmisjohtaminen on ilmiselvästi epäonnistunut kaikilla tasoilla; koska jos tavoitteiden saavuttamiseksi haetaan vaikuttimia ihmisten tottelevaisuudesta, eli siitä vallankäytön asteesta, missä vastapuolen vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset - niin silloin ollaan väistämättä tilanteessa, jossa todennäköisesti myös epätasa-arvo yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti jollakin muotoa toteutuu.

[Einsten]

Mieleeni ei tule tilannetta, jossa moralisti voisi sanoutua irti vastuusta ja nimenomaan moraalisesta vastuusta vallankäyttötilanteessa. Toki käsittwinä kaksi eri asiaa, käytännössä kietoutuvat toisiinsa. Yhteisöllisenä tämä kytkeytyy lainsäädäntötilanteisiin, yksilöllisellä tasolla se on mukana jokaisessa aktissa.

[pimpelis pompelis]

Valtaa on aina olemassa, ja sitä on osattava käyttää. Jos sitä ei käytä, joku toinen käyttää. Valtaa on oltava saman verran kuin vastuuta.

Noinhan sitä tavataan ajatella. Tuollainen ajattelu houkuttaa kysymään voiko - jos rajataan tarkastelu johonkin yhteisöön -vallan absoluuttinen määrä siinä yhteisössä lisääntyä. Voiko olla niin, että jotkut asiat ovat tapahtuneet luontaisesti ja sitten tapahtuu muutos, ne alistetaankin valtakoneistolle. Valta kasvaa.
Eikä, jos se valtakoneisto on diktaattori, vastuun kantaminen ainakaan kasva siinä samalla.

Paavo Haavikko kirjoitti usein vallasta. Valtaa ei saada, se otetaan oli Haavikon käsitys. En ole ihan samaa mieltä.

Asiantuntijavallasta voi helposti sanoa että jos sitä ei käytä joku muu käyttää. Yleensä on niin että vallankäytön seuraukset ovat eri asiantuntijoilla erilaiset.

[Tummasilmäsusanna]

Valtaa on aina olemassa, ja sitä on osattava käyttää. Jos sitä ei käytä, joku toinen käyttää. Valtaa on oltava saman verran kuin vastuuta.

Noinhan sitä tavataan ajatella. Tuollainen ajattelu houkuttaa kysymään voiko - jos rajataan tarkastelu johonkin yhteisöön -vallan absoluuttinen määrä siinä yhteisössä lisääntyä. Voiko olla niin, että jotkut asiat ovat tapahtuneet luontaisesti ja sitten tapahtuu muutos, ne alistetaankin valtakoneistolle. Valta kasvaa.
Eikä, jos se valtakoneisto on diktaattori, vastuun kantaminen ainakaan kasva siinä samalla.

Äkkiseltään pääteltynä en usko, että valta sinällään voi kasvaa. Jos se alistetaan "valtakoneistolle", vallankäyttäjissä kyllä tapahtuu muutos, mutta itse valta ei kasva. Aikaisemminkin valtaa on ollut käytettävä asioiden järjestämiseksi, vaikka se olisikin tapahtunut "luonnostaan". Ehkä se on jakautunut useammille, jotenkin niin, että kaikki ovat huolehtineet enemmän itsestään tms. Ehkä jokin konkreettinen esimerkkitilanne auttaisi pohtimaan kysymystä.

Mitenkäs se sanonta menkikään; valtaa ei pitäisi antaa niille, ketkä sitä hanakimmin tavoittelevat (vaan niille ketkä sen suostuvat ottamaan).

[pimpelis pompelis]

Ehkä se on jakautunut useammille, jotenkin niin, että kaikki ovat huolehtineet enemmän itsestään tms. Ehkä jokin konkreettinen esimerkkitilanne auttaisi pohtimaan kysymystä.

Kuvitellaan pieni omissa oloissaan eristäytyneenä elävä yhteisö. Nimettyä päällikköä ei ole, se kuka milloinkin yhteistoiminnasta päättää, vaihtelee.
Miten valta ilmenee?

Joku saa päähänsä ruveta päälliköksi ja saa muutaman kannattajan. Päällikkö alkaa käyttää valtaa ja käskeä. Yhteistoiminta saa järjestäytyneet muodot.
Onko yhteisössä vallitseva vallan määrä kasvanut?

[Tummasilmäsusanna]

Ehkä se on jakautunut useammille, jotenkin niin, että kaikki ovat huolehtineet enemmän itsestään tms. Ehkä jokin konkreettinen esimerkkitilanne auttaisi pohtimaan kysymystä.

Kuvitellaan pieni omissa oloissaan eristäytyneenä elävä yhteisö. Nimettyä päällikköä ei ole, se kuka milloinkin yhteistoiminnasta päättää, vaihtelee.
Miten valta ilmenee?

Joku saa päähänsä ruveta päälliköksi ja saa muutaman kannattajan. Päällikkö alkaa käyttää valtaa ja käskeä. Yhteistoiminta saa järjestäytyneet muodot.
Onko yhteisössä vallitseva vallan määrä kasvanut?

Ei ole. Valtaapitävät vaan ovat vaihtuneet. Tuossa eritäytyneessä yhteisössä, ilman valtaapitävää auktoriteettiä, korostuu yksilöiden oma vastuu (ja valta), tai auktoriteetti vaihtuu, jos "se kuka milloinkin yhteistoiminnasta päättää, vaihtelee". Valta on silloin sillä, kuka päättää yhteistoiminnasta sillä hetkellä. Vallan määrä on kuitenkin sama.

Mitäs mieltä itse olet?