Kirjoittaja Aihe: Kirjojen yliarvostaminen.  (Luettu 5124 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #40 : su 17.05.2015, 13:36:26 »

Sen vuoksihan ne Päätalot sun muut eivät nappaa, nämä suomalaiset suurkirjailijat, kun he vetoavat nimenomaan suuriin massoihin. Minulla ei sen sakin kanssa paljon yhteistä ole. Eikä kiinnosta tukkijoet, lavatanssit, humppakulttuuri eikä yhtään mikään muukaan suomalainen kulttuuri - paitsi Kalevala.

Päätalon Iijokisarja on minulle kirjallisuuden (ainoa) helmi, mitä luen uudestaan ja uudestaan. Nykyajasta täysin poikkeavassa ympäristössä tapahtuvaa ihmissuhdedraamaa, minkä voisi suoraan siirtää tämän päivän urbaaniin ympäristöön. Ongelmien ajattomuus ällistyttää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14778
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #41 : su 17.05.2015, 17:05:39 »
Jos ihmiset tietäisivät, miten vähän voimaa ja kestävyyttä pystyy alkuhyppäyksen jälkeen kehittämään, kuntourheilun suosio laskisi.

Huippulahjakkuus saavuttaa peruskuntoilijan treenillä parissa vuodessa tason, mihin lahjaton ei millään satsauksella yllä ikinä.

Samahan tuo on kirjailijallakin. Lahjattoman satsaus ei tuota koskaan oikein mitään. Mutta sitten, vertaillaankin kirjailijoita keskenään ja ryhdytään kampaamaan esiin sitä nobelistia, ei pelkkä lahjakkuus riitä. Silloin tarvitaan sitä panostamista. Tosin nobelistiksi päästäkseen pitää myös olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, sillä osittain tuo valinta on politiikkaa. Kaikista nobelin kykyjensä puolesta ansaitsevista ei tule koskaan nobelisteja.

Poissa Vitel afGastro

  • Konkari
  • Viestejä: 14609
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #42 : ma 18.05.2015, 12:31:10 »

Päätalon Iijokisarja on minulle kirjallisuuden (ainoa) helmi, mitä luen uudestaan ja uudestaan.


Vaikutatkin aika kapeakatseiselta. Ehkä tuo on pohjalaisen joen yliarvostusta.... ja kannattaisi lukea jotain muutakin.

VA.

Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

socrates

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #43 : ma 18.05.2015, 13:26:32 »

Päätalon Iijokisarja on minulle kirjallisuuden (ainoa) helmi, mitä luen uudestaan ja uudestaan.


Vaikutatkin aika kapeakatseiselta. Ehkä tuo on pohjalaisen joen yliarvostusta.... ja kannattaisi lukea jotain muutakin.

VA.

Päätalon kirjoissa on koko elämä: rempat, krempat, kränät ja riettailut. Muuta ei tarvita.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10314
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #44 : ma 18.05.2015, 16:00:21 »
Romaanit erottaa muista tarinankerronnan muodoista se, että romaaneissa tarinan syntyyn vaikuttaa enemmän lukijan oma ponnistelu. Sen vuoksi kirjan tarinaan syntyy myös henkilökohtaisempi suhde kuin esimerkiksi elokuvaan.


Hyvästäkin elokuvasta tulee usein jälkikäteen tunne, että katsoin tarinan. Sen sijaan hyvästä romaanista jää tunne, että elin tarinan.


Hyvin todettu.

Mitähän vaikuttaa se, jos itse sitten kirjoittaa romaanin tai jotain tietopuolista?

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10314
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #45 : ma 18.05.2015, 16:08:33 »
Kaari Utrio on sanonut että yhden, korkeintaan kaksi kirjaa kirjoittaa inspiraation vallassa. Loput vaativat kovaa työtä. Ilmeisesti itselleni ei sitten se työ ole oikein maittanut, koska kaksiosaisen romaanini kirjoitettuani ei ole päässyt enää asiaan kiinni ja nimenomaan inspiraation loppumisen vuoksi. Minusta fiktiivisen kirjoittamisen pitäisi olla ennenkaikkea hauskaa, eikä tuskaa...


http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/nain_kasvatat_motivaatiota: Jos uskoo motivaation laskeutuvan taivaalta, saa odottaa hamaan tulevaisuuteen.

Parasta on varmaan kirjoittaa tai tehdä asioita motivaatiosta käsin. Kun jotain tekee tuolle tarpeelle, se tyydyttyy, mutta tekemisestä seuraa jatkoa. Tärkeää on nähtävästi olla motiviaation ketjussa. Siis saada pysyttyä siinä sopivasti.

Pystyn itse motivoimaan itseni aika hyvin esim foorumikirjoitteluun. Jopa silloin, jos muita osallistujia ei ole. Voisin ehkä tehdä saman myös kirjoittajana, tosin varmaan hiukan vaikeampaa. (Moni tuntee minua foorumikirjoittajana, ja voinee vahvistaa asian)

Anemone

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #46 : ke 20.05.2015, 00:14:13 »
miksi kirjoista saatu informaatio olisi sinänsä yhtään arvokkaampaa ja sivistävämpää kuin sanomalehdistä luettu, televisiosta katsottu, netistä selailtu tai vaikka torikahvilassa jutustelemalla hankittu? Kirjaan toki mahtuu melko paljon tietoa, mutta se voi olla jo ilmestyessään vanhentunutta tai yksipuolista ja kaunokirjallinen eepos voi olla aivan yhtä surkea kuin saippuasarja.

Huonot kirjat kuuluvat roviolle siinä kuin muukin roska ja kirjojen palvonta jääköön menneisyyden muistoksi.

Kirjallisuuden arvostus on rakentunut sen keskeiselle merkitykselle tiedon ja kulttuurin välittäjänä. Myös vanhat ja vanhentuneet kirjat ovat arvokkaita, sillä ne kertovat oman aikansa ajattelutavoista ja kulttuurista. Kirjallisuudella on myös aivan oma tehtävänsä, jota muut ilmaisutavat eivät läheskään yhtä syvällisesti voi hoitaa, nimittäin ihmisen sisäisen maailman kuvaaminen. Kirjan lukija pääsee tarkastelemaan useiden henkilöiden tunteita ja ajatuksia sisältä päin, mikä on ainutlaatuista. Elokuva on tässä suhteessa paljon pinnallisempi. Lukeminen on myös aika vaativaa puuhaa, sillä se vaatii keskittymistä, yksinoloa ja usein jo luetun tekstin kertaamista. Lukija käy dialogia itsensä ja kirjan tekstin kanssa.

Kirjallisuuden arvostus on laskenut kovasti internetin ja muiden sähköisten medioiden yleistyttyä. Siitä on tulossa jälleen eliitin harrastus. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millainen on kirjallisuuden kenttä 10-20 vuoden kuluttua.

socrates

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #47 : ke 20.05.2015, 14:58:11 »
Kirjallisuudella on myös aivan oma tehtävänsä, jota muut ilmaisutavat eivät läheskään yhtä syvällisesti voi hoitaa, nimittäin ihmisen sisäisen maailman kuvaaminen. Kirjan lukija pääsee tarkastelemaan useiden henkilöiden tunteita ja ajatuksia sisältä päin, mikä on ainutlaatuista.

Voi olla, mutta esimerkiksi keskitason poliitikon elämäkerta on pahvimaisen tylsää luettavaa enkä saa siitä yleensä mitään sellaista, mitä en voisi kokea vaikkapa täällä joka päivä.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7798
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #48 : ke 20.05.2015, 15:25:58 »
. Silti jos vaihtoehtoisena ilmaisumuotona vertailee vaikka nyt kirjoista tehtyjen elokuvien referenssiä, ensi mainittu ainakin minun elämysmittarilla on poikkeuksetta ylivoimainen.

Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Tuntematon Sotilas. Kaikki kunnia kirjan elokuvaksi sovittaneille ja tehneille, mutta eihän näiltä filminauhoilta aukene kuin korkeintaan 10 prosenttia Väinö Linnan nerokkuudesta ja sielunmaisemien maalauksesta.

Hyvästä kirjasta syntyy hyvin harvoin hyvää elokuvaa. Taitaa olla samoin toisinpäinkin.

Elokuvasta tehty kirja taitaa olla kohtuullisen harvinaista. En nyt nopeasti muista ainuttakaan.

Oi, mutta onhan näitä! Tämmöiset Nälkäpelit! Kun kirjaa lukee, näkee oitis, että se on tehty vain sen vuoksi, että siitä voi sitten tehdä elokuvan. Sama juttu Twiligihtien kanssa. On vaikea sanoa, kumpi on tehty ensin, leffa vai kirja...en muista, kummassa tahdissa julkaistiinkaan, kai sentään muodon vuoksi kirja ensin - ehkä?

t: Xante

socrates

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #49 : ke 20.05.2015, 15:29:47 »
Nälkäpelit!

Toi on varhaisteinien kirja(sarja?) Olet näköjään tullut lapseksi uudestaan.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7798
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #50 : ke 20.05.2015, 15:33:14 »
Nälkäpelit!

Toi on varhaisteinien kirja(sarja?) Olet näköjään tullut lapseksi uudestaan.

Hyvänen aika, täytyyhän sitä aikaansa seurata! En minä halua jämähtää mihinkään viiskytluvulle päätalojen pariin!

Ja välillä pitää lukea pelkkää paskaa, jotta arvostaisi taas oikeasti sitä kunnon kirjallisuutta. Kehuskelin juuri kirjapiirissäni, että olen varmasti ainoa täällä, joka on lukenut koko True Blood-sarjan. Niitä laatukirjoja on joku 16 kpl - ellei jopa 18, en muista tarkkaan!

T: Xante

Poissa Vitel afGastro

  • Konkari
  • Viestejä: 14609
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #51 : ke 20.05.2015, 15:42:24 »
Kirjallisuudella on myös aivan oma tehtävänsä, jota muut ilmaisutavat eivät läheskään yhtä syvällisesti voi hoitaa, nimittäin ihmisen sisäisen maailman kuvaaminen. Kirjan lukija pääsee tarkastelemaan useiden henkilöiden tunteita ja ajatuksia sisältä päin, mikä on ainutlaatuista.

Voi olla, mutta esimerkiksi keskitason poliitikon elämäkerta on pahvimaisen tylsää luettavaa enkä saa siitä yleensä mitään sellaista, mitä en voisi kokea vaikkapa täällä joka päivä.

Eipä olisi tullut ensimmäisenä mieleen kirjoista rivipoliitikon elämäkerta....

Saanko arvata 1. suosikkiherkkuruokasi: Atrian maksalaatikko rusinoilla? (vanhentunut päiväys - 30 %)

VA.   
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

socrates

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #52 : ke 20.05.2015, 15:46:27 »
Saanko arvata 1. suosikkiherkkuruokasi: Atrian maksalaatikko rusinoilla? (vanhentunut päiväys - 30 %)

Aika läheltä, mutta Saarioisten maksiksella melkein elin nuoruuteni ja nykyäänkin sitä menee paljon. Valitettavan harvoin onnistun löytämään -30%:lla.

Alavita

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #53 : ke 20.05.2015, 15:47:30 »
. Silti jos vaihtoehtoisena ilmaisumuotona vertailee vaikka nyt kirjoista tehtyjen elokuvien referenssiä, ensi mainittu ainakin minun elämysmittarilla on poikkeuksetta ylivoimainen.

Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Tuntematon Sotilas. Kaikki kunnia kirjan elokuvaksi sovittaneille ja tehneille, mutta eihän näiltä filminauhoilta aukene kuin korkeintaan 10 prosenttia Väinö Linnan nerokkuudesta ja sielunmaisemien maalauksesta.

Hyvästä kirjasta syntyy hyvin harvoin hyvää elokuvaa. Taitaa olla samoin toisinpäinkin.

Elokuvasta tehty kirja taitaa olla kohtuullisen harvinaista. En nyt nopeasti muista ainuttakaan.

Oi, mutta onhan näitä! Tämmöiset Nälkäpelit! Kun kirjaa lukee, näkee oitis, että se on tehty vain sen vuoksi, että siitä voi sitten tehdä elokuvan. Sama juttu Twiligihtien kanssa. On vaikea sanoa, kumpi on tehty ensin, leffa vai kirja...en muista, kummassa tahdissa julkaistiinkaan, kai sentään muodon vuoksi kirja ensin - ehkä?

t: Xante

Valitettavasti tuo pitää paikkansa. Varsinkin mainstreamin jenkkikirjailijoilla näkee usein kirjan rakenteesta ja henkilöistä, että opus kirjoitettu ainakin siinä toivossa, että siitä tehtäisiin elokuva.

socrates

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #54 : ke 20.05.2015, 17:12:38 »
Elämäkerroista ehdoton ykkönen ja itse asiassa paras ikinä lukemani kirja on Anthony Summersin kirjoittama Edgar (FBI:tä 50 vuotta johtanut Hoover), mistä Eastwood onnistui tekemään täysin luokattoman leffan. Hitlerin, Stalinin ja Maon elämäkerrat ovat kohtalaisia. Kekkosen loppuajoista kertova Umpeutuva latu on tullut luettua useampaan kertaan. Schwarzeneggerin toki myös, on aika hyvä. Bushin on ihan luokaton.


Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7230
  • Hai Sixteen!
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #55 : ke 20.05.2015, 23:03:28 »
Clint Eastwoodin omaelämäkerta opetti että hän oli nuorempana oikeasti väkivaltainen renttu. Schwarzeneggerin elämäkerta opetti että tyhmäksi poliitikoksi voi päästä jos osaa pitää tietoja tinkaavan median kaukana, tekee julkistukset vaikka O'Brien -showssa yllättäen. Hillary Clintonin 1. lukemani elämäkerta oli hyvä, parempi kuin miehensä tekele. Hillaryn tuorein teos oli taas sokerisen ällö ja selvästi tehty tasoittamaan tietä presidenttiyteen.

Mutta vaikuttavimmat elämäkerrat on ns. taviksilta jotka joutuneet suuriin vaikeuksiin: Yksin yli atlantin (haaksirikko ja vuotavassa kumiveneessä henkensä kaupalla), Siperiaan vankeuteen joutuneiden elämäkerrat. Ja  äskettäin luin George F. Sander: Pelastuneet, joka kertoo toisesta Frankin perheestä joka selviytyi juutalaisvainoista piiloutumalla ja isän oveluudella. (En muuten aiemmin tajunnutkaan kuinka suuri nälänhätä Hollantiin tuli 44/45 kevättalvella).

Tosipohjaisia vain luen. Mutta nuokin taitaa olla mulle kertakäyttöisiä.
Islamilaisen kulttuurin leviäminen eurooppaan, varsinkin Portugaliin ja Espanjaan, jätti lähtemättömät -  monessa mielessä positiiviset - jälkensä näiden maiden kulttuureihin. - ministeri Jaakko Iloniemi, Uhkakuvat, 2018 s. 38

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3075
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #56 : ke 20.05.2015, 23:10:04 »
Ja  äskettäin luin George F. Sander: Pelastuneet, joka kertoo toisesta Frankin perheestä joka selviytyi juutalaisvainoista piiloutumalla ja isän oveluudella. (En muuten aiemmin tajunnutkaan kuinka suuri nälänhätä Hollantiin tuli 44/45 kevättalvella).

Hollannin nälkätalven seurauksia on tutkittu paljon. Esim. tuolloin sikiöasteella olleissa on myöhemmin havaittu tilastollisia poikkeavuuksia, esim. (muistaakseni) yliedustusta skitsofreniassa ja diabeteksessa - ilmeisesti stressiperäisiä häiriöitä.

Rasti ruutuun

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #57 : ke 20.05.2015, 23:23:21 »
Clint Eastwoodin omaelämäkerta opetti että hän oli nuorempana oikeasti väkivaltainen renttu. Schwarzeneggerin elämäkerta opetti että tyhmäksi poliitikoksi voi päästä jos osaa pitää tietoja tinkaavan median kaukana, tekee julkistukset vaikka O'Brien -showssa yllättäen. Hillary Clintonin 1. lukemani elämäkerta oli hyvä, parempi kuin miehensä tekele. Hillaryn tuorein teos oli taas sokerisen ällö ja selvästi tehty tasoittamaan tietä presidenttiyteen.

Mutta vaikuttavimmat elämäkerrat on ns. taviksilta jotka joutuneet suuriin vaikeuksiin: Yksin yli atlantin (haaksirikko ja vuotavassa kumiveneessä henkensä kaupalla), Siperiaan vankeuteen joutuneiden elämäkerrat. Ja  äskettäin luin George F. Sander: Pelastuneet, joka kertoo toisesta Frankin perheestä joka selviytyi juutalaisvainoista piiloutumalla ja isän oveluudella. (En muuten aiemmin tajunnutkaan kuinka suuri nälänhätä Hollantiin tuli 44/45 kevättalvella).

Tosipohjaisia vain luen. Mutta nuokin taitaa olla mulle kertakäyttöisiä.

Mun mielestä on aina hieno lukea muita ylempänä olevien kirjoituksia.....

Foorumeilla tai kirjoista.

Asettaa tuon oman egon oikeaan karsinaan  8)

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7230
  • Hai Sixteen!
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #58 : ke 20.05.2015, 23:37:59 »
Hollannin nälkätalven seurauksia on tutkittu paljon. Esim. tuolloin sikiöasteella olleissa on myöhemmin havaittu tilastollisia poikkeavuuksia, esim. (muistaakseni) yliedustusta skitsofreniassa ja diabeteksessa - ilmeisesti stressiperäisiä häiriöitä.
Tiesin tuosta tutkimuksesta ennestään ja se lisäsi kirjan kiinnostavuutta ja tunnevaikuttavuutta. Mutta luulin aiemmin että ihan pikkuisen aliravitsemusta, en tiennyt, että niin paha nälkä että tuhansittain kuoli.
Islamilaisen kulttuurin leviäminen eurooppaan, varsinkin Portugaliin ja Espanjaan, jätti lähtemättömät -  monessa mielessä positiiviset - jälkensä näiden maiden kulttuureihin. - ministeri Jaakko Iloniemi, Uhkakuvat, 2018 s. 38

Renttu

  • Vieras
Vs: Kirjojen yliarvostaminen.
« Vastaus #59 : pe 22.05.2015, 01:08:01 »
Suomessa suurille kustantamoille tarjotuista teksteistä (Proosa) julkaisuun pääsee vain yksi prosentti.

Runoudessa seula on vieläkin tiukempi, ainoastaan promille.

Niin runoudessa kuin proosassa möllöttää löytymättömiä helmiä, erittäin mahdollisesti huipputöitäkin, sillä todella monet kirjoittavat vain pöytälaatikkoon, eivätkä lähetä tekstejään tarjolle mihinkään.

Ikäväksemme on niinkin, että piireihin kuuluminen/pääseminen auttaa, ja saattaa auttaa huomattavastikin. Näin on kaikkialla, ei vain Suomessa.

Tätä demonstroidakseen muuan amerikkalainen skribentti lähetti lukuisille kustantamoille proosakäsiksen, jota ei ollut itse edes kirjoittanut. Sen oli kirjoittanut eräs amerikkalaiskirjailija jo aiemmin, ja tuo kirja oli voittanut Yhdysvaltain kansallisen kirjallisuuspalkinnon. Kaikki kustantamot torppasivat käsiksen - mukaan lukien sekin kustantamo, joka oli alun perin julkaissut teoksen. Hekään eivät olleet tunnistaneet oman kirjailijan merkkiteosta!