Oikeastaan on se taidemuoto mikä tahansa, niin niiden ylitsevuotava yliarvostaminen voi viedä pohjaa sen tosiasialliselta perustalta, eli miksi kirjoja yleensä halutaan lukea, tai kuinka ne vaikuttavat arjen tasolla ihmisten elämään. Todellisuudessa kaikenlaiset kulttuuriharrastukset tavallaan sivistävät, jopa kehittävät henkisessä mielessä ainakin sillä tavoin, että kyseiset virikkeet antavat jotain lisäarvoa omaan ajatteluun.
Nykyajan kehitys on tosin liukunut arvomaailmaltaan yhä enemmän sähköisen viestinnän suuntaan, joten kirjallinen ilmaisu sen perinteisessä mielessä on jäänyt ehkä osin jonkin verran tämän digitaalisen nykysuuntauksen varjoon. Mutta väittäisin kuitenkin edelleen, että kirjojen suosio ei siltikään ole vielä mitenkään radikaalisti romahtanut, eikä sitä todennäköisesti koskaan tule tekemäänkään.
- Aikoinaan itse ahmin ahkerasti mm. omaelämänkerronnallisia opuksia, joissa eri taiteilijoiden sekä aikakauden historiaa käydään tarkoin detaljein lävitse, joskus jopa hyvinkin kronologisesti edeten. Mielenkiintoisten vaikutusvaltaisten persoonien elämänkohtaloita seuratessa, sitä uppoutui tarinoiden ytimiin niin keskittyneesti, että niihin osasi jotenkin aivan erityisellä tavalla samaistua. Lisäksi muiden aikalaisten osuvat anekdootit toivat tähän kokemukseen oman maukkaan lisänsä.
- Joten rohkenisin sanoa, että kiinnostavien, tai laadukkaasti kirjoitettujen kirjojen lukeminen voi myös sopivasti jalostaa mieltä - ei vaan pelkästään viihdyttävänä elementtinä, vaan ne voivat toimia myöskin erinäisiä ajatuksia herättävänä avartavana kokemuksena, joka sen lisäksi kasvattaa edelleen hyödyllistä tietoutta maailmasta.