Kirjoittaja Aihe: Itsestään paljastelu foorumeilla  (Luettu 2571 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3417
Vs: Itsestään paljastelu foorumeilla
« Vastaus #40 : to 17.05.2018, 10:14:35 »
Ostin toissailtana Lidlistä patongin ja unohdin sen piirongin päälle. Unohdin sen toisenkin kerran ja kolmannen. Se piti ottaa mukaan matkaevääksi, kun lähdin reissuileni. Olen unohtanut jo, kuinka monesti patongin unohdin.

Periaatteeni on, että en aiheuta ruokahävikkiä. Aika hyvin tätä periaatetta noudatankin, mitä nyt joskus unohdan jotakin jonnekin.

Ajattelin panna patonkiparan roskikseen, mutta pihiys iski. Niinpä leikkelin patongin terävällä veitsellä pituussuunnassa kolmeksi suikaleeksi ja paloittelin ne. Ajattelin paahtaa paloja leivänpaahtimella.

Leivänpaahdin oli säädetty paahtoleivälle, joten ensimmäiset kaksi patongin palaa paloivat. Ne oli pakko panna roskiin.

Panin uudet palat paahtimeen ja keskeytin paahtamisen ennen kuin leivät palaisivat. Ne olivat kuitenkin liian vaaleita, joten ajattelin paahtaa niin hieman lisää. Tässä vaiheessa syvennyin sanomalehteen.

Kävi niin kuin minulle käy. Unohdin sammuttaa leivänpaahtimen. Niinpä jouduin taas panemaan kaksi karrelle palanutta patonginpalaa roskikseen. Latasin laitteeseen uudet. Ja kuinka kävi. Unohdin ne, kun keskityin tämän foorumin kirjoitusten lukemiseen. Taas piti syöttää roskapussia.

Uudet palat koneeseen. Tässä vaiheesa luin Xantipan viestiä, jossa hän kommentoi minun aamulla kirjoittamaani tekstiä, jonka rasistisuutta itsekin häpeän. Tunnen itseni kauhean huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, koska mielessäni liikkuu niin pahoja ja tuomittavia ajatuksia. Oikein ahdistuksen hiki nousi pintaan (voi johtua helteestäkin), kun luin foorumia. Havahduin siihen, kun leivänpaahtimesta nousi käryä. Ja taas roskis rapisi.

Paloja oli vielä, joten uudet pömpeliin. Olin kuitekin niin tuohtunut foorumikeskustelusta, että en vieläkään muistanut tarkkailla paahdinta. Ja niinpä nostelin kuumia mustuneita leivänpaloja paahtimen aukoista niin, että melkein sormeni poltin. Toinen pala putosi pöydälle, koska en kärsinyt pitää siitä kiinni. Toinen jäi paahtimen aukkoon. Juuri hetki sitten nostin palat roskikseen, kun ne olivat jäähtyneet.

Mutta nyt!

Paahtimessa odottaa kaksi vaaleaksi paahdettua vanhaa patongin palaa. Muistin kuin muistinkin sammuttaa kojeen, vaikka kirjoitan tätä samalla. Enkä aio paahtaa niitä lisää. Annan niiden vähän "korppuutua" paahtimen jälkilämmössä. Panen niiden päälle hunajaa ja syön ne teen kanssa. Ne ovat aika pieniä paloja.

Nami, yllättävän hyviä.

Kaikki hyvin?

Ei aivan. Unohdin tätä kirjoittaessani puuron lautaselle. Nyt se on aivan kylmää.

No, tärkeintä on, että jotakin muistaa. Joskus.
« Viimeksi muokattu: to 17.05.2018, 10:17:37 kirjoittanut Kopek »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Itsestään paljastelu foorumeilla
« Vastaus #41 : to 17.05.2018, 10:21:36 »
Harvemmin syön leipää, mutta jos syön ja tulee ylijäämää, kuivatan sen paloina. Kun kertyy tarpeeksi, nakkelen linnuille. Nyt vaan on tainnut käydä jo kahdesti niin että en löytänyt sorsakeskittymää. Koska en todellakaan raahaa kamaa eestaas, syötin kaloja.

Kuivalla maallahan voisin lietsoa rottakantaa.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC