Kirjoittaja Aihe: Erakot ja erakkous  (Luettu 8112 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Anemone

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #40 : to 21.04.2016, 17:05:37 »
Tietenkin erakoitumisessa on eri asteita, jotkut varovat kaikkia ihmisiä ja toiset vain eivät halua läheisiä suhteita, koska ne tuovat myös vastuuta ja huolen aiheita mukanaan.

Juuri tätä erakkouden moni-ilmeisyyttä toivoin tässä keskustelussa tarkasteltavan. Erakkous elää myös institutionalisoidussa muodossa edelleen hengellisissä piireissä, esim. buddhalaisuudessa ja ortodoksisen kristillisyyden sisällä. Muistaakseni myös hindulaisuuteen kuuluu ajatus, että on jopa arvostettua (miehille lähinnä, oletan) vetäytyä maallisesta elämästä lasten aikuistuttua ja omistaa loppuelämä mietiskelylle ja uskonnolliselle kilvoittelulle. Ehkä nuo Intian kaupungeissa näkyvät laihat ja partaiset turjakkeet ovat juuri näitä? En tiedä heidän elämänavastaan lähemmin. Lienee kuitenkin mahdollista, että kaiken kaupunkikuhinan keskellä he elävät enemmän omassa kilvoittelussaan "erakkoina" kuin sosiaalisen yhteisön toimijoina.
« Viimeksi muokattu: to 21.04.2016, 19:04:23 kirjoittanut Anemone »

Chama

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #41 : to 21.04.2016, 18:38:22 »
Ilmeisesti akateeminen tausta pitäisi joissakin yhteyksissä aktiivisesti salata, jottei tule nähdyksi retostelijana. Se on kuitenkin aika vaikeaa, koska työhistoriakin on sellainen, että tiettyä tutkintotasoa vaaditaan.

Ai, pitäisi salata vai... ? En ihan ymmärrä. Eihän siinä, että on akateeminen loppututkinto sentään mitään hävettävää ole. Olenhan minäkin valtiotieteiden tohtori, eikä se minua hävetä. Pointtihan oli siinä, että Norma pähkäili, josko akateemisista piireistä löytyisi muita kelvollisempia ystävä- ja kaverikandidaatteja. Tämä ajatus me Xantipan kanssa torpattiin.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 8269
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #42 : to 21.04.2016, 18:47:23 »
Kyllä jonkinlainen akateeminen tausta aiheuttaa mielestäni sen, että paljon suuremmalla todennäköisyydellä osaa keskustella asioista yleisellä tasolla, neutraalisti, käsitteellisesti ja eritellen.

Voi että tämä olisi ihanaa! Mutta kun aika monta kertaa käy niin, että juuri koska keskustelemassa on "alan asiantuntija", ei voida keskustella neutraalisti ja yleiselllä tasolla.

Erittelykin tarkoittaa joko asiantuntijan omien fiiliksien jankkausta tahika oppikirjamateriaalia.

T: Xante

Ps. omaa alaani en ikinä käsittele kavereiden kanssa. Ketään ei ensinnäkään kiinnosta, ja toisekeen ymmärtävät ihan väärin.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15500
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #43 : to 21.04.2016, 18:58:40 »
Kyllä jonkinlainen akateeminen tausta....

....omaa alaani en ikinä käsittele kavereiden kanssa. Ketään ei ensinnäkään kiinnosta, ja toisekeen ymmärtävät ihan väärin.

Kerrankin uskon sinua, että olet tässä asiassa varmasti oikeassa.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16378
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #44 : to 21.04.2016, 21:58:03 »
Johtuisiko ystävieni keskustelevuus siitä, että kaikki ovat akateemisesti koulutettuja? Pari sukulaistakin on hyviä keskustelijoita, vaikka eivät ole akateemisia. Mitään tieteellistä jargonia emme toki harrasta ja kyseenalaistamme vahvasti monia akateemisen maailman käytäntöjä. Erään miespuolisen ystävän kanssa puhumme melkein yksinomaan musadiggailusta. Kukaan muu ystäväni ei osaa puhua musasta samalla tavalla.

Olisikohan se tuossa se jippo. Naiset joita on tullut vastaan semmoisina könttäjoukkoina eivät ole olleet kauhean pitkälle koulutettuja, tai sitten (eräällä alalla töissä) ovat olleet jotenkin katkeria siitä että koulutuksestaan huolimatta eivät saa hääviä palkkaa tai vaikutusvaltaa, ja se pitää sitten kostaa jollekulle (tämä selittäisi kummankin työpaikkakiusatuksi tulemiseni, alakin oli sama molemmilla kerroilla).

Miehet joiden kanssa olen päässyt yhteiselle taajuudelle ovat olleet joko yliopiston käyneitä tai sellaisia tee-se-itse-ihmisiä että ovat ominpäin keräilleet kaikenlaista informaatiota sieltä sun täältä, aivan kuten minäkin. Kun vaan joku keksisi hyvän nimikkeen ihmistyypille joka ei kouluttaudu pitkälle, mutta opiskelee ominpäin ja vain niitä asioita joista on kulloinkin kiinnostunut.

No voin sanoa, että ei ole tuossa se jippo. Koulutustaso harvoin kertoo ihmisestä yhtään mitään. Itselläni on ihan peruskoulun jälkeen lähihoitajakoulutuksen käyneitä kavereita, ja voin sanoa, että terävämpää ajatuksenjuoksua tai parempaa huumorintajua saa hakea.

Ovat kiinnostuneita elämästä ja sen ilmiöistä, ihminen siinä mukana. Mutta eivät tosiaan vatkaa sata vuotta sitten tapahtuneita asioita ja yritä tunkea sitä omaa kokemustaan joksikin maailman mysteerin selitykseksi.

T: Xante

No kuule jos et ole koskaan kokenut työpaikkakiusatuksi joutumista (tai burn outia), niin eipä hyödytä vittuilla jostain 100 v sitten tapahtuneista asioista. Jos kiusatuksi tulemisen lisäksi kokee vielä sen että kukaan ei asiaan puutu ja jos itse yrittää puuttua niin saa vain huutoa, niin kyllä siinä semmoinen vahva epäoikeudenmukaisuuden tunne jää ja luottamuksen puute.

Tottahan toki kiusata osaavat kummankin sukupuolen jäsenet. Itse kun olen ollut naisvaltaisilla aloilla töissä, on kokemusta niistä. Mutta vaikuttaisi siltä että se on ihan klassikko että joutuu nimenomaan naisten kiusaamaksi. (Ja sivumennen sanoen ne jotka eivät netissä ole halunneet asiasta kuulla tai ovat sitä vähätelleet ovat olleet naisia, joten kai se sitten tökkää niin liki taikka pistää omaan sydämeen että joku Omertan laki olisi ihan jees.)

Naiset kiusaavat miehiäkin. Tiedän yhden tyypin jota oli kiusattu samalla alalla kuin missä itse koin ne kaksi kiusatuksi tulemista kahden kovin identtiseltä vaikuttaneen yliopistossa opiskelleen mutta keskipalkkaiselle alalle jämähtäneen naisen taholta (heti työpäivästä yksi, joten ihan turha selittää että minä sen jotenkin ansaitsin, koska eihän kumpikaan nainen edes vielä tuntenut minua millään tavalla - vai liekö pärstä ärsyttänyt?) Toka eksäni puolestaan tuli töistä kesken kotiin ja pärähti itkuun kun oli niin paha burn out. Hänellä oli kyllä veemäinen miespuolinen esimies (joka myöhemmin vaihtui kivempaan), mutta naisjoukko siellä eniten taisi kiusata tehdastyössä, eivät mm. suostuneet antamaan kunnollisia työvälineitä. Eksä oli sitten puoli vuotta sairauslomalla ja toiset puoli vuotta lomautettuna. Ja veteli SSRI-lääkkeitä ja muuttui luonteena täysin. Kyseinen mies ei todellakaan ollut mikään nössö menneiden märehtijä, oli yrittänyt päästä mm. tappoyrityksestä yli omin päin, mutta joutui sitten lopulta murtumaan ja hakeutumaan hoitoon. (Itkeä hän kyllä osasi tosin jo ennen tuotakin tilannetta.)

Sen takia ne märehtimiset kestääkin aina 100 v kun joku tulee jotenkin kyseenalaistamaan koko jutun. Mutta jos ei työ- tai muutakaan kiusaamista kestä kuulla kenellekään tapahtuneen, niin ehkä tosiaan kuuluu siihen parhaaseen alfaryhmään jota ei ole kooooooskaan kiusattu ja niinpä moista ilmiötä ei ole olemassakaan. Mitähän tämän erakkous-teemakaan millään tavalla jotain ekstroverttia koskee. Pitääkö tulla kuvailemaan miten mahtava ja upea ihminen sitä itse onkaan, ja kaikki erakkouteen suistuneet ihan paskoja?

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16378
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #45 : to 21.04.2016, 22:04:25 »
Tietenkin erakoitumisessa on eri asteita, jotkut varovat kaikkia ihmisiä ja toiset vain eivät halua läheisiä suhteita, koska ne tuovat myös vastuuta ja huolen aiheita mukanaan.

Juuri tätä erakkouden moni-ilmeisyyttä toivoin tässä keskustelussa tarkasteltavan. Erakkous elää myös institutionalisoidussa muodossa edelleen hengellisissä piireissä, esim. buddhalaisuudessa ja ortodoksisen kristillisyyden sisällä. Muistaakseni myös hindulaisuuteen kuuluu ajatus, että on jopa arvostettua (miehille lähinnä, oletan) vetäytyä maallisesta elämästä lasten aikuistuttua ja omistaa loppuelämä mietiskelylle ja uskonnolliselle kilvoittelulle. Ehkä nuo Intian kaupungeissa näkyvät laihat ja partaiset turjakkeet ovat juuri näitä? En tiedä heidän elämänavastaan lähemmin. Lienee kuitenkin mahdollista, että kaiken kaupunkikuhinan keskellä he elävät enemmän omassa kilvoittelussaan "erakkoina" kuin sosiaalisen yhteisön toimijoina.

Intian pyhistä kirjoituksista saa sellaisen mielikuvan että pariskunnalle joka on saanut aikaiseksi poikia (oliko kaksi vai neljä, en muista) on suureksi henkiseksi ansioksi luopua perhe-elämästä ja materian keräämisestä ja siirtyä vaikkapa metsään alastomana elämään. Toimeentulo hoituu kerjäämällä (sana on vähän huono ja ruma koska ei vastaa köyhien kerjäämistä, kyseessähän ei siis ole ruinaus ja ruikutus, vaan näiden pyhien ihmisten riisikupin täyttäminen on maallikoiden kunnia-asia).

Mutta sitä olen ihmetellyt että kun ei pyhistä naisista juurikaan puhuta. Ainakaan alastomina pyörivistä. Mihin ne naiset katoavat, eikö heidän siirtymisensä henkistymisprojektin pariin olekaan niin yleistä kuin miesten?

***

Sitäkin olen mietiskellyt että onko se sitten niin väärin ja kamalaa jos ihmissuhdeverkosto on melko mitätön tai on enimmäkseen omissa oloissaan. Vuosien varrella kun olen miettinyt että pitäisi olla kavereita ja pitäisi ja pitäisi, niin onko se pitäminen juontunut jostain syyllisyydentunteesta? En tiedä.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16378
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #46 : to 21.04.2016, 22:11:50 »
Ilmeisesti akateeminen tausta pitäisi joissakin yhteyksissä aktiivisesti salata, jottei tule nähdyksi retostelijana. Se on kuitenkin aika vaikeaa, koska työhistoriakin on sellainen, että tiettyä tutkintotasoa vaaditaan.

Ai, pitäisi salata vai... ? En ihan ymmärrä. Eihän siinä, että on akateeminen loppututkinto sentään mitään hävettävää ole. Olenhan minäkin valtiotieteiden tohtori, eikä se minua hävetä. Pointtihan oli siinä, että Norma pähkäili, josko akateemisista piireistä löytyisi muita kelvollisempia ystävä- ja kaverikandidaatteja. Tämä ajatus me Xantipan kanssa torpattiin.

Ai pähkäilin vai? Piti oikein tarkistaa että miten se meni. Näin:

Johtuisiko ystävieni keskustelevuus siitä, että kaikki ovat akateemisesti koulutettuja? Pari sukulaistakin on hyviä keskustelijoita, vaikka eivät ole akateemisia. Mitään tieteellistä jargonia emme toki harrasta ja kyseenalaistamme vahvasti monia akateemisen maailman käytäntöjä. Erään miespuolisen ystävän kanssa puhumme melkein yksinomaan musadiggailusta. Kukaan muu ystäväni ei osaa puhua musasta samalla tavalla.

Olisikohan se tuossa se jippo. Naiset joita on tullut vastaan semmoisina könttäjoukkoina eivät ole olleet kauhean pitkälle koulutettuja, tai sitten (eräällä alalla töissä) ovat olleet jotenkin katkeria siitä että koulutuksestaan huolimatta eivät saa hääviä palkkaa tai vaikutusvaltaa, ja se pitää sitten kostaa jollekulle (tämä selittäisi kummankin työpaikkakiusatuksi tulemiseni, alakin oli sama molemmilla kerroilla).

Miehet joiden kanssa olen päässyt yhteiselle taajuudelle ovat olleet joko yliopiston käyneitä tai sellaisia tee-se-itse-ihmisiä että ovat ominpäin keräilleet kaikenlaista informaatiota sieltä sun täältä, aivan kuten minäkin. Kun vaan joku keksisi hyvän nimikkeen ihmistyypille joka ei kouluttaudu pitkälle, mutta opiskelee ominpäin ja vain niitä asioita joista on kulloinkin kiinnostunut.

Tummennettuna akateemisia naisia koskeva kohta. Eli epäilin että vähäkoulutukselliset naisten suuret massat sekä koulutetut mutta huonopalkkaisiksi tai -valtaisiksi jääneet naiset jne. Ei minulla ole välttämättä illuusiota että akateemiset naiset ovat olennaisesti jotenkin mukavampia kuin kouluttamattomat; mutta epäilen että kouluttamattomat kiusaavat joukolla (kuten esim. eksääni ja toisalta oman burn outini koin isossa naisläjässä) ja akateemiset naiset kiusaavat yksinään. Jälkimmäinen tietysti sitä kautta että on päästy jonkinlaiseksi pikkupomoksi että on sitä valtaa sen verran että saa pompottaa muita. Mutta ei ole niin paljoa valtaa että olisi itseensä tyytyväinen eikä tuntisi tarvetta kiusata.

Tietenkään kaikkien ihmisten erakoitumistaipumuksen taustalta ei välttämättä löydy kiusatuksi tulemisen kokemuksia. Ja hoo, olin jo lapsena sellainen etten välttämättä mennyt tuputtamaan itseäni kenenkään seuraan, vaan leikin yksinäni - ja tämä ennen kuin kiusaaminen alkoi. (Ala-asteella oli turvallista kiusaamista kun se kohdistui sekä kaveriini että minuun, yläasteella olin sitten täysin itseni varassa ja sieltähän se minun katkeruuteni kumpuaakin.)

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 8004
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #47 : pe 22.04.2016, 09:56:39 »
Tietenkin erakoitumisessa on eri asteita, jotkut varovat kaikkia ihmisiä ja toiset vain eivät halua läheisiä suhteita, koska ne tuovat myös vastuuta ja huolen aiheita mukanaan.

Juuri tätä erakkouden moni-ilmeisyyttä toivoin tässä keskustelussa tarkasteltavan. Erakkous elää myös institutionalisoidussa muodossa edelleen hengellisissä piireissä, esim. buddhalaisuudessa ja ortodoksisen kristillisyyden sisällä. Muistaakseni myös hindulaisuuteen kuuluu ajatus, että on jopa arvostettua (miehille lähinnä, oletan) vetäytyä maallisesta elämästä lasten aikuistuttua ja omistaa loppuelämä mietiskelylle ja uskonnolliselle kilvoittelulle. Ehkä nuo Intian kaupungeissa näkyvät laihat ja partaiset turjakkeet ovat juuri näitä? En tiedä heidän elämänavastaan lähemmin. Lienee kuitenkin mahdollista, että kaiken kaupunkikuhinan keskellä he elävät enemmän omassa kilvoittelussaan "erakkoina" kuin sosiaalisen yhteisön toimijoina.

Intian pyhistä kirjoituksista saa sellaisen mielikuvan että pariskunnalle joka on saanut aikaiseksi poikia (oliko kaksi vai neljä, en muista) on suureksi henkiseksi ansioksi luopua perhe-elämästä ja materian keräämisestä ja siirtyä vaikkapa metsään alastomana elämään. Toimeentulo hoituu kerjäämällä (sana on vähän huono ja ruma koska ei vastaa köyhien kerjäämistä, kyseessähän ei siis ole ruinaus ja ruikutus, vaan näiden pyhien ihmisten riisikupin täyttäminen on maallikoiden kunnia-asia).

Mutta sitä olen ihmetellyt että kun ei pyhistä naisista juurikaan puhuta. Ainakaan alastomina pyörivistä. Mihin ne naiset katoavat, eikö heidän siirtymisensä henkistymisprojektin pariin olekaan niin yleistä kuin miesten?

***

Sitäkin olen mietiskellyt että onko se sitten niin väärin ja kamalaa jos ihmissuhdeverkosto on melko mitätön tai on enimmäkseen omissa oloissaan. Vuosien varrella kun olen miettinyt että pitäisi olla kavereita ja pitäisi ja pitäisi, niin onko se pitäminen juontunut jostain syyllisyydentunteesta? En tiedä.

Yksi ihmisen perustarpeista on, olla saada elää rauhassa häiriintymättä. Eli vapaana vaikutuksilta, siihen erakkoitumalla varmaan pyritään.

Intiassa on noita pyhiä miehiä ja joitain naisiakin jotka pyrkivät valaistumaan, kurjuuden avulla, mutta he eivät huomaa sitä tosiasiaa, että se on vain yksi pyrkimyksen muoto.

Itsensähallitsemisen tunne tuo varmaan voiman tunnetta, mutta ei muuta sitä *minuuden perusolemuksen etsijää miksikään, hän on edelleen oman mielensä halun harhan vietävänä.

Eihän ihminen voi saavuttaa sellaista, mitä ei ole.  Ihminen on jo sitä mitä on. Niinsanottu viisaus kyllä lisääntyy, tiedot ja taidot, mutta ihminen perusteiltaan pysyy ihmisenä, eikä voi muuksi muuttua,, ahneus pysyy, vaikka se kohdistuisi ,, valaistumiseen..

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16378
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #48 : pe 22.04.2016, 10:19:23 »
Tietenkin erakoitumisessa on eri asteita, jotkut varovat kaikkia ihmisiä ja toiset vain eivät halua läheisiä suhteita, koska ne tuovat myös vastuuta ja huolen aiheita mukanaan.

Juuri tätä erakkouden moni-ilmeisyyttä toivoin tässä keskustelussa tarkasteltavan. Erakkous elää myös institutionalisoidussa muodossa edelleen hengellisissä piireissä, esim. buddhalaisuudessa ja ortodoksisen kristillisyyden sisällä. Muistaakseni myös hindulaisuuteen kuuluu ajatus, että on jopa arvostettua (miehille lähinnä, oletan) vetäytyä maallisesta elämästä lasten aikuistuttua ja omistaa loppuelämä mietiskelylle ja uskonnolliselle kilvoittelulle. Ehkä nuo Intian kaupungeissa näkyvät laihat ja partaiset turjakkeet ovat juuri näitä? En tiedä heidän elämänavastaan lähemmin. Lienee kuitenkin mahdollista, että kaiken kaupunkikuhinan keskellä he elävät enemmän omassa kilvoittelussaan "erakkoina" kuin sosiaalisen yhteisön toimijoina.

Intian pyhistä kirjoituksista saa sellaisen mielikuvan että pariskunnalle joka on saanut aikaiseksi poikia (oliko kaksi vai neljä, en muista) on suureksi henkiseksi ansioksi luopua perhe-elämästä ja materian keräämisestä ja siirtyä vaikkapa metsään alastomana elämään. Toimeentulo hoituu kerjäämällä (sana on vähän huono ja ruma koska ei vastaa köyhien kerjäämistä, kyseessähän ei siis ole ruinaus ja ruikutus, vaan näiden pyhien ihmisten riisikupin täyttäminen on maallikoiden kunnia-asia).

Mutta sitä olen ihmetellyt että kun ei pyhistä naisista juurikaan puhuta. Ainakaan alastomina pyörivistä. Mihin ne naiset katoavat, eikö heidän siirtymisensä henkistymisprojektin pariin olekaan niin yleistä kuin miesten?

***

Sitäkin olen mietiskellyt että onko se sitten niin väärin ja kamalaa jos ihmissuhdeverkosto on melko mitätön tai on enimmäkseen omissa oloissaan. Vuosien varrella kun olen miettinyt että pitäisi olla kavereita ja pitäisi ja pitäisi, niin onko se pitäminen juontunut jostain syyllisyydentunteesta? En tiedä.

Yksi ihmisen perustarpeista on, olla saada elää rauhassa häiriintymättä. Eli vapaana vaikutuksilta, siihen erakkoitumalla varmaan pyritään.

Intiassa on noita pyhiä miehiä ja joitain naisiakin jotka pyrkivät valaistumaan, kurjuuden avulla, mutta he eivät huomaa sitä tosiasiaa, että se on vain yksi pyrkimyksen muoto.

Itsensähallitsemisen tunne tuo varmaan voiman tunnetta, mutta ei muuta sitä *minuuden perusolemuksen etsijää miksikään, hän on edelleen oman mielensä halun harhan vietävänä.

Eihän ihminen voi saavuttaa sellaista, mitä ei ole.  Ihminen on jo sitä mitä on. Niinsanottu viisaus kyllä lisääntyy, tiedot ja taidot, mutta ihminen perusteiltaan pysyy ihmisenä, eikä voi muuksi muuttua,, ahneus pysyy, vaikka se kohdistuisi ,, valaistumiseen..

Menee jo osittain erakkousteeman ohi, mutta Intiassa yksi erityisen jännä "pyhien" ryhmä on aghorit. Aina kun näitä on telkassa esitelty, he eivät ole olleet yksinään, vaan heitä on ollut joukko. Pyörivät hautausmailla, syövät kaikkea paskaa (lihaa mukaanlukien), jopa ruumiinosia. Kaikessa pyrkimyksenä turruttaa kauhistuneisuuden tunteet omasta itsestään. Sitä olen ihmetellyt että kauanko sitä touhua oikeasti oikein pitää säätää läpi ettei mikään enää tunnu miltään, kun nämähän jäävät sinne paskakasaan kykkimään ilmeisesti loppuelämäkseen. Eikö ruumiiden kanssa pelehtimisestä tule lopulta yhtälailla joku päähänpinttymä tai tapa josta kannattaisi yhtälailla päästä eroon kuin mistä tahansa tavasta jonka ihminen kokee rajoittavan henkistä vapautumistaan...

https://en.wikipedia.org/wiki/Aghori

Chama

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #49 : pe 22.04.2016, 22:57:41 »
Minulla on ollut lapsesta saakka voimakas tarve olla yksin. Siirtymät yksin olemisesta muiden pariin ovat edelleenkin hieman kitkaisia. Minulla on kuitenkin suhteellisen hyvä itsekuri, jonka turvin olen selvinnyt. Ongelma ei ole siinä, että en pärjäisi sosiaalisissa tilanteissa. Tiedän olevani sosiaalisissa tilanteissa varsin luonteva ja sanavalmis. Silti tunnistan tämän Norman mainitseman pitäisi-viettää-enemmän-aikaa-muiden-ihmisten-parissa -syyllisyyden.

Olen usein miettinyt, mistä tämä syyllisyys kumpuaa... ?





 

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16378
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #50 : la 23.04.2016, 10:12:27 »
Minulla on ollut lapsesta saakka voimakas tarve olla yksin. Siirtymät yksin olemisesta muiden pariin ovat edelleenkin hieman kitkaisia. Minulla on kuitenkin suhteellisen hyvä itsekuri, jonka turvin olen selvinnyt. Ongelma ei ole siinä, että en pärjäisi sosiaalisissa tilanteissa. Tiedän olevani sosiaalisissa tilanteissa varsin luonteva ja sanavalmis. Silti tunnistan tämän Norman mainitseman pitäisi-viettää-enemmän-aikaa-muiden-ihmisten-parissa -syyllisyyden.

Olen usein miettinyt, mistä tämä syyllisyys kumpuaa... ?

Sasse. Olisiko se sitten vain sitä että media ja viihde tuputtaa meille mielikuvaa että kaikki ihmiset ovat kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa.

Itsekin periaatteessa pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja jopa hauskuuttamaan joitakuita, tai juttelemaan niitä näitä, mutta kyllä se pahimmillaan on vähän semmoista että jälkikäteen on kuin olisi rätti joka on väännetty rullalle ja nesteet tulleet pois. Joskus on kuolemanväsynyt ja nukuttaa, joskus ei meinaa tulla uni kun kohdattujen ihmisten äänet pyörii päässä päivän päätteeksi.

Olisiko se omalla kohdallani suurin väsytystekijä kuitenkin se että pelkään kokoajan töppääväni. Jos vähänkin saan siirrettyä huomiota itsestäni muihin ihmisiin, havaitsen kyllä nopeasti ettei se nappiin mene heilläkään. Jossain tilaisuudessa esmes tulee aterian vuoro, niin siinähän nämä porukat läträävät soosit sun muut minne sattuu.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 8004
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #51 : la 23.04.2016, 13:50:16 »
Minulla on ollut lapsesta saakka voimakas tarve olla yksin. Siirtymät yksin olemisesta muiden pariin ovat edelleenkin hieman kitkaisia. Minulla on kuitenkin suhteellisen hyvä itsekuri, jonka turvin olen selvinnyt. Ongelma ei ole siinä, että en pärjäisi sosiaalisissa tilanteissa. Tiedän olevani sosiaalisissa tilanteissa varsin luonteva ja sanavalmis. Silti tunnistan tämän Norman mainitseman pitäisi-viettää-enemmän-aikaa-muiden-ihmisten-parissa -syyllisyyden.

Olen usein miettinyt, mistä tämä syyllisyys kumpuaa... ?

Sasse. Olisiko se sitten vain sitä että media ja viihde tuputtaa meille mielikuvaa että kaikki ihmiset ovat kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa.

Itsekin periaatteessa pystyn kyllä olemaan ihmisten seurassa ja jopa hauskuuttamaan joitakuita, tai juttelemaan niitä näitä, mutta kyllä se pahimmillaan on vähän semmoista että jälkikäteen on kuin olisi rätti joka on väännetty rullalle ja nesteet tulleet pois. Joskus on kuolemanväsynyt ja nukuttaa, joskus ei meinaa tulla uni kun kohdattujen ihmisten äänet pyörii päässä päivän päätteeksi.

Olisiko se omalla kohdallani suurin väsytystekijä kuitenkin se että pelkään kokoajan töppääväni. Jos vähänkin saan siirrettyä huomiota itsestäni muihin ihmisiin, havaitsen kyllä nopeasti ettei se nappiin mene heilläkään. Jossain tilaisuudessa esmes tulee aterian vuoro, niin siinähän nämä porukat läträävät soosit sun muut minne sattuu.

Joop seurustelussa, tai kanssakäymisessä, ihminen joutuu olemaan jännittyneessä tilassa ja sehän on rasittavaa. Tavallaan kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseensä,, teeskentelämään olevansa jotain muuta, kuin mitä on.
Eli sopeutumaan siihen porukkaan josta kulloinkin on kyse. Ainahan porukassa on myös niitä jotka ovat äänessä ja haluavat oman äänensä olevan päällimmäisenä, siis porukan johtajiksi itsensä, mielipiteineen haluavia.

Yksi perus pelon kohde on, että ei sopeudu  joukkoon, tai joutuu joukon huomion kohteeksi, kielteisessä mielessä.

Sekin on pelkoa, jos kokee vaatimuksia jo pelkästään siitä, että ei ole tekemisissä muiden kanssa,, ellei sitä itse halua. Eihän siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä, itsehän sitä omat syyllisyyden tunteensa muodostaa.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16378
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #52 : la 23.04.2016, 13:59:54 »
Niinpä. Oikeastaan "oikean sosiaalisen kanssakäymisen" puutteesta juontuva syyllisyydentuntoa taitaa olla vähän sukua sellaiselle syyllisyydelle mikä tulee esim. siitä että ei liiku tarpeeksi/paljon, syö väärin, juo liikaa tms. (Jostain syystä juopot eivät kyllä erityisen syyllistyviltä päällepäin vaikuta, ennemmin rehenteleviltä.) Jokatapauksessa kyseessä olisi siis eräänlainen terveys-ideologia mikä saa ihmisen synnintuntoon. Taikka pahimmillaan terveysfasismi. Tuon tuostakin tulee juttua sieltä ja täältä että kuolet ennen aikojasi jos et sitä taikka jos tätä.

Viimeksi luin jostain että lapsettomat kuolevat nuorempina. Ihmetyttää kun olin tiededokumentista telkasta nähnyt täsmälleen päinvastaista! Eli kun ihminen ei tee ollenkaan lapsia tai tekee ne myöhäisellä iällä, hän saattaa elää pidempään. Se tuntuisi loogiselta. Solut hakeutuvat itsetuhoon kun lisääntymistehtävä on suoritettu.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16378
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #53 : ke 02.11.2016, 19:45:30 »
Joskus se houkuttaa että eliminoisi täysin ihmiset elämästään, joskus taas ahdistaa että saattaa mennä pidempikin aika ettei mitään merkityksellistä pääse muiden ihmisten kanssa juttelemaan. Nettiin länkyttäminen kaiketi antaa... jotain?

Tähän voisi keräillä eksämppeleitä erakkouden valinneista tai siihen päätyneistä ihmisistä.

Miehiä tuntuu löytyvän enempi kaikenlaisilta syrjätiloilta ja jalasmökeistä, mutta löytyy joskus naisiakin:

http://jutut.menaiset.fi/aina-kotona#69178

25 e/kk puhelimesta joka ei tiukan paikan tullen edes toimi? Se jäi mieleen käsittämättömimpänä yksityiskohtana, mutta liekö siinä sitten taustalla että kun ei halua muutosta, niin sitä vaikka maksaa turhasta että tilanne pysyy ennallaan.

Tässä on joku sisarusjuttu johon tutustun ehkä myöhemmin (nyt herjaa jostain puuttuvasta liitännäisestä):

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/08/21/yksinaisen-saaren-erakkosisarukset

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10877
  • Back
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #54 : ke 02.11.2016, 21:46:52 »

Ehkä tulisi kunnioittaa omia reagointeja. Kun niitä huomaa, seuraa vain itsessä tapahtuvaa.

Mistä on itsellä kyse, jos jokin ei luista, tai aiheuttaa kielteisiä fiiliksiä. Kai niissä taustalla aina jokin on.

Mulla on luvussa kirja erityisherkkyydestä. Muutaman eka sivun tosin lukenut vasta. Ne on joskus tapauksia, joita täytyy kutsua mukaan. Eivät ala itse ängetä minnekkään, jos jokin viiraus menossa, mikä voi olla tarkemman havainnonkin seurausta.


BTW  Itselläni on diagnoosi. Ja se on eristäytyvä persoonallisuushäiriö.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10877
  • Back
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #55 : ke 02.11.2016, 22:07:05 »

Epätavallisia ihmisiä on pieni osuus, ja siten Suomessakin melkoinen määrä varmaan. Siis sellaisia, joilla on aitoja hankaluuksia kivan elämän löytymisessä ja järjestymisessä. Jokainen helposti lyöttäytyy jollain tapaa ongelmaiseksi, vaikka selkeämpiä tapauksia ajatellen tavallisemmat eivät ole oikein järkevä samaan tasoon asetettavaksi.

Erakkous ja moni muu pysyväluonteinen hankala toiminta- ja suhtautumismalli on minusta sitä, ettei ihminen elä puhtaalta pöydältä. Menneisyys kaappaa otteen aina kuin voisi mennä kohden sitä, mitä oikeammin tarvitsee ja kaipaa.

Sen olen huomannut, että ohjelma vaihtuu, jos jotain yllättävää ilmenee. Mutta toiminta muuttuu toiseksi valmiiksi ohjelmaksi. Vahva tunne voi myös laukaista jonkin ohjelman, mikäli tunnetta vastaavaa kanavointia on olemassa sopivine ohjelmineen. Jos on vain tunne, niin se on pelkkä painerintama. Kun kanavaa ei ole, niin turhatkin jää pois, ja valtaa täysi mindfullness-tila. Silloin voi ottaa asiat siten kuin ne on, vaikka vapauttava ja mahdollistava fiilis voisi olla rankan oloinen. Tilanne on hyvin voimakkaan todellinen.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3204
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #56 : ke 02.11.2016, 22:36:18 »
Erakoista on jo kaksi ketjua: http://jatkumo.net/index.php?topic=1269.0
                                          http://jatkumo.net/index.php?topic=445.0

Sen lisäksi haluan mainostaa Vasili Peskovin mainiota kirjaa Taigan erakot. Se kertoo 80-luvulla Siperiasta löydetystä vanhauskoisesta perheestä, joka oli elänyt vuosikymmeniä eristyksissä.

Poissa Admin

  • Ylläpitäjä
  • Seniori
  • Viestejä: 354
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #57 : to 03.11.2016, 19:52:49 »
Erakoista on jo kaksi ketjua:


Yhdistin. Kiitos vinkistä.
Admin on ylläpitonikki. Tavallinen nikkini on Juha.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10877
  • Back
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #58 : pe 04.11.2016, 21:23:47 »

Kiva teema keskustella tosin parasta jos ei pelkän jutustelun keinoin läpikäynnissä. Kaikki ongelmien jutustelut ei käytännössä johda usein mihinkään. Käsittelyllä voi saavuttaa jotain jos heräte syntyy oikeammasta elämästä.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #59 : pe 28.04.2017, 07:14:44 »
Olen kai itse jonkinlainen erakkoluonne, tai introvertti. Mielestäni tätä tilaa kuvaa parhaiten se, että tarvitsen paljon aikaa itsekseni akkujen lataamiseksi. Tähän sitten oikeastaan päättyykin yhtäläisyydet TV:stä tuttuun introverttiin. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta viime aikoina olen alkanut elättelemään sellaista mutu-tason ajatusta, että introvertille ei riitä nukkuminen, vaan aivot tarvitsevat myös aktiivista uudelleenrakentamista valvetilassa. Olen itse havainnut sellaisen mielenkiintoisen ilmiön tässä vuosikymmenien aikana, että mitä enemmän porvarillista hälinää, sitä enemmän tingin yöunista saadakseni mahdollisuuden jonkinlaiseen "aktiiviseen uneksintaan". Tässä on jonkinlainen tasapainotila, johon sitten elimistö hakeutuu.

Parhaimmillani ja luovimmillani olen n. 2-3 vuorokauden jälkeen kun olen saanut olla totaalisen yksin ajatuksineni. Sen jälkeen alkaa mennä vinoon. Mutta toisaalta taas sellainen porvarillinen työpäivä ei riitä akkujen lataamiseen. Kaltaiselleni semierakolle varmaan sopisi parhaiten sellainen viikkorytmi, että puolet ollaan täysin yksin ja loput sitten ihmisten ilmoilla.