Kirjoittaja Aihe: Erakot ja erakkous  (Luettu 4008 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12776
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #20 : ke 20.04.2016, 10:33:05 »
Kiitos, Vatupassi. Ei, en ole tässä nyt taas vähään aikaan käynyt kaupassa, joten en ole ehtinyt etsiskellä metvurstia jossa on poroa (se oli hakusessa). Joku jossain esitteli jonkinlaisen tilaamismahdollisuuden, siihen en ole vielä tutustunut kun epäilen että olisi iso erä taikka hinta kyseessä. Saa nähdä.

Sitä olen kyllä ihmetellyt että minkä takia yksin oleilevaa ihmistä saatetaan pitää ylimielisenä ja omahyväisenä. Ilmeisesti minunkin ajateltiin jotenkin "luulevan jotain itsestäni" kun muutin nykyiseen asuinpaikkaani. Kun poikkeuksellisesti menin kutsuttuna alueen ukkojengin kanssa taloyhtiön grillille, sain kuulla saaneeni lempinimen Mörkö-Marja. Tämä alueen vanhimman ja hönöisimmän deekun taholta. Toinen mies sitten huomautti että "minähän sanoin että ujo se vaan on" ja tämä myös ihmetteli että eikö minulla ole lainkaan naisystäviä kun aina liikun yksin. No eipä ollut ei. Sittemmin on muutama naispuolinenkin tuttavuus ollut, mutta ei mitään varsinaista hengailukaveria kuitenkaan.

Tietty sitä miettii että onko se jotenkin väärin kun kumminkin mieluiten ottaisi sen miespuolisen kumppanin ja ystävistä niin viis. Jotkut ihmiset kokevat että ystävillä näppärästi korvaa miehen/naisen, taikka eipä siitä kumppanista niin väliäkään. Minun mielestäni ystävien kanssa ei pääse yhtä syvälle eikä laajalle siinä ihmissuhteessa. Tai en ainakaan ole semmoista kokenut, enkä usko kokevanikaan. Ehkä olen niin kireäviritteinen luonne että tarvitsen väistämättä monisyisen suhteen jossa on sydänystävyyden lisäksi myös seksuaalisuus mukana, että saa kunnolla toteuttaa itseään ja kokee rentoutumista. Jos jännittää ihmisiä, niin ei se erityisen miellyttävää ja rentouttavaa ole se sosiaalinen kanssakäyminen. Enkä aina tiedä että onko se jännitys välttämättä sitä että pelkäisin niitä muita (tietty jotain irtomiehiä kyllä, taikka naisia joista olen jo havainnut että ovat pahansuopia - kaikki eivät ole, mutta muutama on ollut). Se jännitys voi olla ihan sitä että haluaa itse esiintyä täydellisesti, ei pysty, ja pettyy syvästi itseensä.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #21 : ke 20.04.2016, 10:44:30 »
Minäkin olen erakoitunut siinä mielessä, että haluan viettää yöt ja aamut rauhassa, jos sopivaa naisseuraa ei ole paikalla. Nukun alasti ja käyskentelen talossa ilkosillani. Ennen pidin ulko-ovet aina auki, mutta eräänä yönä tänne tuli kutsumaton yövieras, joka vaati syötävää ja juotavaa ja makuupaikan. No saihan hän ne. Tuttu mies naapurikylästä, mutta yksityisyyttäkin tulisi kunnioittaa. Yhtenä aamuna tuo mies tuli koputtamatta sisään, kun olin munasillani keittiössä. Nyt ovet pysyvät öisin lukossa ja niin kauan, kun olen pukeutunut ja lähdössä ulos. Pukeudun tietysti,  vaikka ovi olisikin auki, jos joku koputtaa oveen ja odottaa, että kutsun sisään.

Joku epäili, että naapurit näkevät alastomuuteni. En elä kaupungissa, eikä kukaan näe ikkunoistani sisään kotoaan, eikä muutenkaan, koska panen iltaisin verhot kiinni.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12776
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #22 : ke 20.04.2016, 10:59:02 »
Se voi olla että en naisten kanssa pääsisi samalle taajuudelle noin vain. Joidenkin naisten kanssa olen havainnut jotain yhteistä omaavani, mutta vain miesten kanssa niitä yhtenevyyksiä on tullut enemmän. Joko luonteeni ei ole erityisen naisellinen/naismainen, tai sitten kiinnostuksenkohteeni ovat semmoisia joita eivät naiset yleensä niin harrasta, mutta miehet kylläkin. Yksikin miekkonen väitti minulle että eivät naiset katso SciFi-elokuvia (jotka ovat lempparini). Miksiköhän sitten niin on jos noin on. Eikö naisilla keskimäärin ole mielikuvitusta tai halua nähdä mielikuvitusmaailmoja? Olettaisi että ainakin tytöt tykkäävät fantasiasta (varmasti tykkäävät!), mihin se mieltymys sitten aikuistuessa katoaa? Ja onko SciFi erityisen kaukana fantasiasta?

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12776
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #23 : ke 20.04.2016, 12:29:30 »
Tietty ei pelkkä miehenä oleminen vielä riitä että sopii minun kaverikseni. Onhan juurikin näitä juntturoita joiden kanssa en ole tule juttuun. Itseasiassa taitavat olla useimmiten miehiä jotka tekevät suuren numeron miehenä olemisestaan ja/tai siitä että minä olen nainen. Kiinnostavimmat miehet ovat sellaisia joiden kanssa voi kohdata sellaisella tasolla että sukupuoli on edes osan aikaa toissijainen seikka. On näissäkin tietty rutikuivia nörttejä, mutta on myös sellaisia jotka keskustelevat ilman että pitää olla kokoajan joku soidinmeno menossa, taikka pätemiskilpailu.

Keskimäärin miehistä löytyy enemmän kaltaisiani yksilöitä kuin naisista keskimäärin.

En tiedä sitten että jaksaako kaikkia naisia edes oikeasti kiinnostaa joku pitsiliinojen ostelu, kirpparit, lapset, teatteri tms. josta he tapaavat joukolla keskustella ja josta joukosta sitten jään ulkopuoliseksi. Ehkä se on jotenkin niin hyväksyttyä aihepiiriä kaikki tuo että siitä aletaan ihan muodon vuoksi löpisemään. Vähän kuin miehillä urheilu. - En kyllä yleensä tule sellaisten miesten kanssa juttuun jotka ovat penkkiurheilijoita...

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6434
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #24 : ke 20.04.2016, 19:06:37 »
En tiedä sitten että jaksaako kaikkia naisia edes oikeasti kiinnostaa joku pitsiliinojen ostelu, kirpparit, lapset, teatteri tms. josta he tapaavat joukolla keskustella ja josta joukosta sitten jään ulkopuoliseksi. Ehkä se on jotenkin niin hyväksyttyä aihepiiriä kaikki tuo että siitä aletaan ihan muodon vuoksi löpisemään. Vähän kuin miehillä urheilu. - En kyllä yleensä tule sellaisten miesten kanssa juttuun jotka ovat penkkiurheilijoita...

Ettei se ongelma nyt olisi tässä. Itselläni ystävyys ei varmaan alkaisi ihmisen kanssa, joka luokittelee ihmiset sen perusteella, mitä tulee jossakin, usein satunnaisessa, seurassa läpistyä. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että samaa ihmistä voi kiinnostaa pitsiliinat ja scifi.

Itse olen oppinut, että jokaisessa seurassa kannattaa avata keskusteluja aiheista, jotka kiinnostavat. Ellei niihin kukaan tartu, ok, mutta onpahan kokeiltu. Yleensä näistä on kyllä alkaneet kummallisimmat ja mielenkiintoisimmat keskustelut, joihin olen osallistunut.

Mutta sittenkin tärkeintä on kuunnella. Sieltä pitsiliinan virkkauksen lomasta voi tulla esiin tarina, joka ällistyttää, kun malttaa vain antaa toisille tillaa sen kertoa.

T: Xante

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12776
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #25 : ke 20.04.2016, 21:49:47 »
En tiedä sitten että jaksaako kaikkia naisia edes oikeasti kiinnostaa joku pitsiliinojen ostelu, kirpparit, lapset, teatteri tms. josta he tapaavat joukolla keskustella ja josta joukosta sitten jään ulkopuoliseksi. Ehkä se on jotenkin niin hyväksyttyä aihepiiriä kaikki tuo että siitä aletaan ihan muodon vuoksi löpisemään. Vähän kuin miehillä urheilu. - En kyllä yleensä tule sellaisten miesten kanssa juttuun jotka ovat penkkiurheilijoita...

Ettei se ongelma nyt olisi tässä. Itselläni ystävyys ei varmaan alkaisi ihmisen kanssa, joka luokittelee ihmiset sen perusteella, mitä tulee jossakin, usein satunnaisessa, seurassa läpistyä. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että samaa ihmistä voi kiinnostaa pitsiliinat ja scifi.

Itse olen oppinut, että jokaisessa seurassa kannattaa avata keskusteluja aiheista, jotka kiinnostavat. Ellei niihin kukaan tartu, ok, mutta onpahan kokeiltu. Yleensä näistä on kyllä alkaneet kummallisimmat ja mielenkiintoisimmat keskustelut, joihin olen osallistunut.

Mutta sittenkin tärkeintä on kuunnella. Sieltä pitsiliinan virkkauksen lomasta voi tulla esiin tarina, joka ällistyttää, kun malttaa vain antaa toisille tillaa sen kertoa.

T: Xante

Aikoinaan duunissa ikäisehköni nainen yritti alkaa kahvipöydässä juttelemaan asioita jotka voinee sijoittaa kategoriaan feminismi. Hänet ignoorattiin täysin sillä arvovallalla mikä öpauttia 40 - 60-vuotiailla naisilla pöydässä oli (ko. nainen ja minä olimme 20+). Olisi sitä voinut sanoa edes jaaha ja vai niin, mutta ei. Vaiettiin koko ikävä aihe ja pälätettiin niistä hemmetin räteistä ja ostoksista ja mistä nyt ylipäätään 100 % naisryhmissä puhutaan. Joskus siellä naureskeltiin miltä pomo oli näyttänyt bussissa kun oli ohimennen nähty. Sitten kun pomo tuli paikalle, rynnättiin tuolista ylös että istu sinä tähän minä voin jo lähteä.

Yksittäin naiset voivat olla ihan kivoja, jos tosiaan löytyy edes joku yhteinen puheenaihe. Se nainen naapureistani josta tuli satunnais-kaverini siihen asti että kuoli alkoi juttelemaan kanssani sairauksista, ja tuli siinä sitten kaikenlaista muuta yhdistävää esille. Sinänsä jännä juttu: hän sanoi ettei oikein välitä naisten seurasta. Ehkä siinä sitten kaksi hengenheimolaista hetkeksi toisensa löysi. Mutta ikäeron vuoksi ei kyllä kauhean identtisiä sitten kumminkaan oltu. En tiedä mistä johtuu, mutta aina kaikki naiset joiden kanssa olen tekemisissä ovat sen iänikuisen 20 v minua vanhempia. Ikäiseni taitavat lähinnä lurkkia perheidensä parissa.

Siinä on tietysti yksi syy miksei minulla oikein ole yleensä naisten kanssa yhteistä että en tehnyt lapsia. (Tuo naapurikaan ei ollut tehnyt, liekö edes koskaan seurustellutkaan, kun oli lapsena traumatisoitunut nähtyään itsensäpaljastelijan. Ei uskaltanut kulkea metsässä sen vuoksi.)

Mutta jos naiset ovat joukolla liikenteessä, niin tuntuu siltä että vastassa on kuin muuri. Ovat niin kaveroituneet keskenään ja junttautuneet kimppaan että vaikea sieltä olisi kaivaa ketään erilleen juttelemaan, kun minä en välttämättä oikein osaa tai jaksaisi "esiintyä" kokonaiselle joukolle. Se on aika ällöttävä tunne että joku 20 silmäparia tuijottaa.

Ja turha siitä on suuttua taikka vittuilla että on tämmöisiä ihmisiä kuin minä, ettei halua olla ison ihmisjoukon huomion kohteena. Minusta on alkanut tuntua vähän hassulta että pitäisi edellyttää kaikilta valtavaa reippautta ja ekstroverttiutta. Miksei jokainen saisi olla sellainen kuin on, jos ei ole varsinaisesti joku hirviö?

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6434
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #26 : ke 20.04.2016, 22:00:37 »
Ja turha siitä on suuttua taikka vittuilla että on tämmöisiä ihmisiä kuin minä, ettei halua olla ison ihmisjoukon huomion kohteena. Minusta on alkanut tuntua vähän hassulta että pitäisi edellyttää kaikilta valtavaa reippautta ja ekstroverttiutta. Miksei jokainen saisi olla sellainen kuin on, jos ei ole varsinaisesti joku hirviö?

Norma, olen ihminen, jolle puhutaan kaikesta ja jonka kanssa periatteessa voi puhua kaikeasta, Olen testien perusteella äärimmäisextrovertti. Ja reipas.

Minulle ongelma on, että mmmmm.introvertit luokittelevat minut luokkaan, jolle ei voi puhua. Jos vaikka en koko lltaa jaksa kuunnela, miten perhoset voidaan luokitella, tai mitä on tai mita on. Jos alan tätä aluksi kuuntelemaan, koska erilaisuus kiinnostaa, pitäisi neljättä tuntia kuunnella, miten introvertin kiinostuksen kohde hiuksenheinosti eroaa toisesta. Ja tässä on se ero.

Ekstoverttiä kiinnostaa, miksi toinen ajattelee erilailla. Introvertti mielellään kertoo, mitä itse ajattelee.

Tässä se ero, miksi estr, pärjää maailmalla.

T: Xante

Anemone

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #27 : ke 20.04.2016, 22:01:05 »
Minulla on ehkä noin 20 ystävää. Olemme tutustuneet opiskellessa tai työpaikoilla. Miehiä ja naisia, mutta naisia enemmän. Nyt kun monista on tullut isovanhempia, niin juttelemme jonkin verran lapsistakin, mutta enimmäkseen pohdimme yhteiskunnallisia asioita, kulttuuria (kirjat, tv, musiikki, elokuvat) ja ihmissuhteiden kummallisuuksia. Sanoisin, että omat ystävyyssuhteeno ovat muodostuneet nimenomaan mielenkiintoisten keskustelujen pohjalle. Koen aina uudistuneeni kun olen tavannut ystäviä. Lapsistakin he osaavat puhua kiinnostavasti. Johtuisiko ystävieni keskustelevuus siitä, että kaikki ovat akateemisesti koulutettuja? Pari sukulaistakin on hyviä keskustelijoita, vaikka eivät ole akateemisia. Mitään tieteellistä jargonia emme toki harrasta ja kyseenalaistamme vahvasti monia akateemisen maailman käytäntöjä. Erään miespuolisen ystävän kanssa puhumme melkein yksinomaan musadiggailusta. Kukaan muu ystäväni ei osaa puhua musasta samalla tavalla.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12776
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #28 : ke 20.04.2016, 22:22:14 »
Ja turha siitä on suuttua taikka vittuilla että on tämmöisiä ihmisiä kuin minä, ettei halua olla ison ihmisjoukon huomion kohteena. Minusta on alkanut tuntua vähän hassulta että pitäisi edellyttää kaikilta valtavaa reippautta ja ekstroverttiutta. Miksei jokainen saisi olla sellainen kuin on, jos ei ole varsinaisesti joku hirviö?

Norma, olen ihminen, jolle puhutaan kaikesta ja jonka kanssa periatteessa voi puhua kaikeasta, Olen testien perusteella äärimmäisextrovertti. Ja reipas.

Minulle ongelma on, että mmmmm.introvertit luokittelevat minut luokkaan, jolle ei voi puhua. Jos vaikka en koko lltaa jaksa kuunnela, miten perhoset voidaan luokitella, tai mitä on tai mita on. Jos alan tätä aluksi kuuntelemaan, koska erilaisuus kiinnostaa, pitäisi neljättä tuntia kuunnella, miten introvertin kiinostuksen kohde hiuksenheinosti eroaa toisesta. Ja tässä on se ero.

Ekstoverttiä kiinnostaa, miksi toinen ajattelee erilailla. Introvertti mielellään kertoo, mitä itse ajattelee.

Tässä se ero, miksi estr, pärjää maailmalla.

T: Xante

Voi minunkin kanssani puhua, mutta en tosiaan oikein viihdy joukossa. Valtava ihmispaljous on väsyttävää. Ja jos kaikki muut naiset jo tuntevat toisensa entuudestaan, ehkä pidemmältäkin aikaa, ei heille ole enää enempää kavereita tarvis. Vaaditaan aivan erityisen huomaavaista luonnetta että ihmiset eivät jätä jotakin uutta keskenään ihmettelemään. Mielenterveysyhdistyksessä jonka tapaamisissa olen ajoittain käynyt on kyllä yksi tällainen ihana ihminen. Etten minä sitä sano että kaikki naiset ovat saatanasta perkeleestä, pääasiassa vaan tuntuu aina olevan niin eri maailmasta he.

Itse en osaa arvottaa kauppaseikkailuistaan kertomista jotenkin paremmaksi kuin omista ajatuksistaan kertomista, koska onhan kummassakin asiassa kuitenkin kyse omasta itsestä. Ehkä ektrovertit kuvittelevat että he eivät ole itsekeskeisiä eivätkä pyöri oman napansa ympäri kun he eivät kerro mitä korvien välissä tapahtuu, vaan mitä he tekivät ja mitä tapahtui muiden kanssa ollessa, mutta kuitenkin kaikki se on omaan itseen liittyvää. Harva sentään jostain galakseista alkaa luentoa pitämään. Paitsi minä koulussa, mustista aukoista. Esitelmä kun piti duunata.

Olin juuri tänään yhdessä ihmisten kokoontumisajossa ja tuli aika runtattu olo. Taisi olla pikkaisen liikaa väkeä kun tupa oli täys. Ei väsymiseni ihmisvihasta johdu, vaan siitä että kun on paljon itsekseen ja sitten yhtäkkiä on läjäpäin ihmisiä, niin se ero on liian suuri.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12776
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #29 : ke 20.04.2016, 22:25:48 »
Johtuisiko ystävieni keskustelevuus siitä, että kaikki ovat akateemisesti koulutettuja? Pari sukulaistakin on hyviä keskustelijoita, vaikka eivät ole akateemisia. Mitään tieteellistä jargonia emme toki harrasta ja kyseenalaistamme vahvasti monia akateemisen maailman käytäntöjä. Erään miespuolisen ystävän kanssa puhumme melkein yksinomaan musadiggailusta. Kukaan muu ystäväni ei osaa puhua musasta samalla tavalla.

Olisikohan se tuossa se jippo. Naiset joita on tullut vastaan semmoisina könttäjoukkoina eivät ole olleet kauhean pitkälle koulutettuja, tai sitten (eräällä alalla töissä) ovat olleet jotenkin katkeria siitä että koulutuksestaan huolimatta eivät saa hääviä palkkaa tai vaikutusvaltaa, ja se pitää sitten kostaa jollekulle (tämä selittäisi kummankin työpaikkakiusatuksi tulemiseni, alakin oli sama molemmilla kerroilla).

Miehet joiden kanssa olen päässyt yhteiselle taajuudelle ovat olleet joko yliopiston käyneitä tai sellaisia tee-se-itse-ihmisiä että ovat ominpäin keräilleet kaikenlaista informaatiota sieltä sun täältä, aivan kuten minäkin. Kun vaan joku keksisi hyvän nimikkeen ihmistyypille joka ei kouluttaudu pitkälle, mutta opiskelee ominpäin ja vain niitä asioita joista on kulloinkin kiinnostunut.

Chama

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #30 : to 21.04.2016, 08:45:17 »
Erakkokaan ei pääse koskaan lopullisesti eroon muista ihmisistä. Se, että erakko on ylipäätään valinnut elämänmuodon, jonka ytimessä on mahdollisimman täydellinen eristäytyminen, on vain vastareaktio sille kokemukselle, minkälaista on elää muiden ihmisten kanssa. Erakko valitsee siis poistaa toiset ihmiset näköpiiristään; ajatuksistaan ja tunteistaan hän ei muita ihmisiä kykene poistamaan. Eli, kukaan vielä järjissään oleva ei pääse lopullisesti muita ihmisiä pakoon, vaikka asuisi 40 vuotta keskellä autiomaata.
« Viimeksi muokattu: to 21.04.2016, 08:46:12 kirjoittanut Chama »

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6434
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #31 : to 21.04.2016, 09:01:11 »
Johtuisiko ystävieni keskustelevuus siitä, että kaikki ovat akateemisesti koulutettuja? Pari sukulaistakin on hyviä keskustelijoita, vaikka eivät ole akateemisia. Mitään tieteellistä jargonia emme toki harrasta ja kyseenalaistamme vahvasti monia akateemisen maailman käytäntöjä. Erään miespuolisen ystävän kanssa puhumme melkein yksinomaan musadiggailusta. Kukaan muu ystäväni ei osaa puhua musasta samalla tavalla.

Olisikohan se tuossa se jippo. Naiset joita on tullut vastaan semmoisina könttäjoukkoina eivät ole olleet kauhean pitkälle koulutettuja, tai sitten (eräällä alalla töissä) ovat olleet jotenkin katkeria siitä että koulutuksestaan huolimatta eivät saa hääviä palkkaa tai vaikutusvaltaa, ja se pitää sitten kostaa jollekulle (tämä selittäisi kummankin työpaikkakiusatuksi tulemiseni, alakin oli sama molemmilla kerroilla).

Miehet joiden kanssa olen päässyt yhteiselle taajuudelle ovat olleet joko yliopiston käyneitä tai sellaisia tee-se-itse-ihmisiä että ovat ominpäin keräilleet kaikenlaista informaatiota sieltä sun täältä, aivan kuten minäkin. Kun vaan joku keksisi hyvän nimikkeen ihmistyypille joka ei kouluttaudu pitkälle, mutta opiskelee ominpäin ja vain niitä asioita joista on kulloinkin kiinnostunut.

No voin sanoa, että ei ole tuossa se jippo. Koulutustaso harvoin kertoo ihmisestä yhtään mitään. Itselläni on ihan peruskoulun jälkeen lähihoitajakoulutuksen käyneitä kavereita, ja voin sanoa, että terävämpää ajatuksenjuoksua tai parempaa huumorintajua saa hakea.

Ovat kiinnostuneita elämästä ja sen ilmiöistä, ihminen siinä mukana. Mutta eivät tosiaan vatkaa sata vuotta sitten tapahtuneita asioita ja yritä tunkea sitä omaa kokemustaan joksikin maailman mysteerin selitykseksi.

T: Xante

Chama

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #32 : to 21.04.2016, 09:22:26 »
No voin sanoa, että ei ole tuossa se jippo. Koulutustaso harvoin kertoo ihmisestä yhtään mitään.

Jeps. Vaikka tietty se koulutus nyt jotakin aina ihmisestä kertoo, niin mikään riittävä kaveruuden tai ystävyyden perusta se ei todellakaan ole. Kehottaisin ennemmin karttamaan kaiken maailman maistereita (koskee myös tohtoreita... heh, heh), joille se akateemisuus on jonkinlainen elämää suurempi juttu. Mun kokemuksen mukaan ihminen, joka koulutuksellaan pyrkii erottautumaan muista, yleensä käyttää oppiarvoaan jonkinlaisena laastarina peittääkseen esimerkiksi vaappuvaa itsetuntoaan.

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6434
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #33 : to 21.04.2016, 09:39:47 »
No voin sanoa, että ei ole tuossa se jippo. Koulutustaso harvoin kertoo ihmisestä yhtään mitään.

Jeps. Vaikka tietty se koulutus nyt jotakin aina ihmisestä kertoo, niin mikään riittävä kaveruuden tai ystävyyden perusta se ei todellakaan ole. Kehottaisin ennemmin karttamaan kaiken maailman maistereita (koskee myös tohtoreita... heh, heh), joille se akateemisuus on jonkinlainen elämää suurempi juttu. Mun kokemuksen mukaan ihminen, joka koulutuksellaan pyrkii erottautumaan muista, yleensä käyttää oppiarvoaan jonkinlaisena laastarina peittääkseen esimerkiksi vaappuvaa itsetuntoaan.

Noo...kun musta ei oikein kerro mitään:-) Olen kuullut, että koulutus kuulemma kertoo sen, että mm. pystyy keräämään tietoa, käsittelemään sitä ja käyttämään tätä tietoa edelleen. Mutta miksi näin ei sitten työelämässä esim. tohtorismieheltä hommat hoidu, esimerkkinä. En oikeasti ole vielä löytänyt sitä juttua, joka olisi sama/eri ihmisellä, aina, joka tapauksessa, sen vuoksi, että hänellä on "koulutus". Eli mulle ei kerro mitään!


-no hieno homma se ettei tarvihe jauhaa sataan kertaan asioita"
-on vaan niin ,ettei joitain ihmisiä ei koskaan ole kukaan kuunnelut,
j a siinä se tragedia!


Tämä varmaan on totta.

T: Xante

Chama

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #34 : to 21.04.2016, 09:56:57 »
... "koulutus". Eli mulle ei kerro mitään!

No, mikäli kategorisesti todetaan, että koulutus ei kerro ihmisestä yhtään mitään, en voi tätä allekirjoittaa, koska kyllä se nyt kertoo ainakin sen, mistä henkilö on (tai on ainakin jossakin elämänsä vaiheessa ollut) kiinnostunut. Tietty mikään koulutus ei takaa sitä, että ihminen myös pärjää työssään.

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6434
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #35 : to 21.04.2016, 10:07:15 »
... "koulutus". Eli mulle ei kerro mitään!

No, mikäli kategorisesti todetaan, että koulutus ei kerro ihmisestä yhtään mitään, en voi tätä allekirjoittaa, koska kyllä se nyt kertoo ainakin sen, mistä henkilö on (tai on ainakin jossakin elämänsä vaiheessa ollut) kiinnostunut. Tietty mikään koulutus ei takaa sitä, että ihminen myös pärjää työssään.

Kertooko todella? Ikävä kyllä tunnen monta ihmistä, jotka on kouluttautuneet vanhempien painostuksen, ei oman kiinnostuksensa vuoksi.

Juuri tätä tarkoitin, että koulutus on kuten muutkin asiat, monesti sitä katsotaan ns. omien näkemyksien kautta (minä kouluttauduin alalle, koska kiinnosti -> muutkin tekevät niin), vaikka oikeastaan se on kuten muutkin asiat, yksilöllinen seikka, joka kertoo yhdestä toista ja toisesta yhtä.

T: Xante

Chama

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #36 : to 21.04.2016, 10:38:47 »
Kertooko todella? Ikävä kyllä tunnen monta ihmistä, jotka on kouluttautuneet vanhempien painostuksen, ei oman kiinnostuksensa vuoksi.

Okei, varmaan tosiaan on niin, että koulutusta on tarkasteltava aina henkilön muuta elämänhistoriaa vasten, ennen kuin sen merkityksestä voi jotakin sanoa. Toisaalta, onko mahdollista rämpiä läpi joku koulutusputki niin, että se ei jätä henkilöön mitään jälkiä... ? Oli alkuperäinen kouluttautumisen motiivi ollut sitten mikä hyvänsä.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6357
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #37 : to 21.04.2016, 10:39:17 »
Erakkokaan ei pääse koskaan lopullisesti eroon muista ihmisistä. Se, että erakko on ylipäätään valinnut elämänmuodon, jonka ytimessä on mahdollisimman täydellinen eristäytyminen, on vain vastareaktio sille kokemukselle, minkälaista on elää muiden ihmisten kanssa. Erakko valitsee siis poistaa toiset ihmiset näköpiiristään; ajatuksistaan ja tunteistaan hän ei muita ihmisiä kykene poistamaan. Eli, kukaan vielä järjissään oleva ei pääse lopullisesti muita ihmisiä pakoon, vaikka asuisi 40 vuotta keskellä autiomaata.

Kaippa tuo vuorovaikutuksilta sulkeutuminen on jonkinlaista itsevarjelua. Halua olla omatoiminen ja vapaa toisten vaikutuksilta. Ahdistavaksi koetaan kaikenlainen puuttuminen omiin asioihin ja pelätään kanssakäymistä.

Yhteisöjen ja jopa omien sukulaisten kanssa ei haluta olla tekemisissä, kun ehkä koetaan se tässä vertailevien vaatimuksien maailmassa tuskalliseksi. Itsesuojeluvaisto varmaan ajaa tullaiseen,, tosin on myös uskonnollista pyrkimystä erottautua (sulkeutua) maailmasta ja pyrkiä kohden "täydellisyyttä" tavoitella jotain oman mielen luomaa harhaa.

Tai sitten on vain todettu ettei toisilla ihmisillä ole mitään annettavaa ihmissuhteeseen, vaan pelkästään vaatimuksia ja sen vuoksi ei halua olla mukana siinä. Tietenkin erakoitumisessa on eri asteita, jotkut varovat kaikkia ihmisiä ja toiset vain eivät halua läheisiä suhteita, koska ne tuovat myös vastuuta ja huolen aiheita mukanaan.

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6434
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #38 : to 21.04.2016, 10:59:05 »
Kertooko todella? Ikävä kyllä tunnen monta ihmistä, jotka on kouluttautuneet vanhempien painostuksen, ei oman kiinnostuksensa vuoksi.

Okei, varmaan tosiaan on niin, että koulutusta on tarkasteltava aina henkilön muuta elämänhistoriaa vasten, ennen kuin sen merkityksestä voi jotakin sanoa. Toisaalta, onko mahdollista rämpiä läpi joku koulutusputki niin, että se ei jätä henkilöön mitään jälkiä... ? Oli alkuperäinen kouluttautumisen motiivi ollut sitten mikä hyvänsä.

Kai se jälkiä jättää, mutta kuten kaikki muutkin asiat, ei kaikkiin samoja jälkiä. Ts. yhdellehän esim. koulutusputki voi todella olla rämpimistä ja pakkoa, siinä missä se on toiselle elämän suurin ja antoisin ilo. Ja kaikki muut variaatiot.

Tai sitten on vain todettu ettei toisilla ihmisillä ole mitään annettavaa ihmissuhteeseen, vaan pelkästään vaatimuksia ja sen vuoksi ei halua olla mukana siinä. Tietenkin erakoitumisessa on eri asteita, jotkut varovat kaikkia ihmisiä ja toiset vain eivät halua läheisiä suhteita, koska ne tuovat myös vastuuta ja huolen aiheita mukanaan.

Tässä varmaan on paljonkin perää.

T: Xante


Anemone

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #39 : to 21.04.2016, 16:50:10 »
Jeps. Vaikka tietty se koulutus nyt jotakin aina ihmisestä kertoo, niin mikään riittävä kaveruuden tai ystävyyden perusta se ei todellakaan ole. Kehottaisin ennemmin karttamaan kaiken maailman maistereita (koskee myös tohtoreita... heh, heh), joille se akateemisuus on jonkinlainen elämää suurempi juttu. Mun kokemuksen mukaan ihminen, joka koulutuksellaan pyrkii erottautumaan muista, yleensä käyttää oppiarvoaan jonkinlaisena laastarina peittääkseen esimerkiksi vaappuvaa itsetuntoaan.

Kyllä jonkinlainen akateeminen tausta aiheuttaa mielestäni sen, että paljon suuremmalla todennäköisyydellä osaa keskustella asioista yleisellä tasolla, neutraalisti, käsitteellisesti ja eritellen. Luulisin, ettei maisterin tutkinto nykypäivänä oikein kelpaa retosteluun, koska maistereita on niin paljon. Omat ja ystävieni tutkinnot ovat enimmäkseen myös aineista, joilla ei ole retosteluarvoa. Pari ystävää on työskennellyt yliopisto-/korkeakoulumaailmassa ja he tuntevat piirien sosiaaliset kiemurat erinomaisesti, selkäänpuukotuksineen kaikkineen.

Ilmeisesti akateeminen tausta pitäisi joissakin yhteyksissä aktiivisesti salata, jottei tule nähdyksi retostelijana. Se on kuitenkin aika vaikeaa, koska työhistoriakin on sellainen, että tiettyä tutkintotasoa vaaditaan. Ja sitten sekin, että on tullut useita vuosia kulutettua opiskeluun. Miten salata sellainen jakso elämästä? Ystävyydet juontuvat noilta vuosilta tai sitten niiltä työpaikoilta - minkäs teet. Tohtoreita kyllä hieman karttelen, mikä alkoi lamavuosista, jolloin väittelybuumi alkoi. En jaksa innostua ilmiöstä, jossa tutkintoa tavoitellaan paljolti juuri sen tittelin saamiseksi aikomattakaan harjoittaa päätoimisesti tutkijan työtä tai muuta tohtorin pätevyyden vaatimaa uraa rakentaa. Toinen vanhemmistani oli tohtori, joka harjoitti työnsä ulkopuolella tutkijan tointa, mutta minua ei kotoa koskaan ohjattu millekään tietylle uralle. Akateemiset keskustelut olivat meillä arkipäivää, koska kotonamme vieraili henkilöitä tutkimusmaailmasta. Keskustelut ystävieni kanssa eivät ole akateemisia, vaikka meillä onkin akateeminen koulutus. Emme käytä ammattislangia tms. Aika harvoin keskustelemme tieteestä. Enemmän yhteiskunnasta ja politiikasta.