Kirjoittaja Aihe: Erakot ja erakkous  (Luettu 3990 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 2393
Erakot ja erakkous
« : ma 11.05.2015, 20:05:22 »
Ihminen on sosiaalinen eläin, mutta erakot ovat tärkeä osa kansankulttuuria.

Tuossa taannoin erään syrjäisen kirkonkylän kapakassa keskustelin parin vähän vanhemman paikallisen ihmisen kanssa, ja puheeksi tuli paikallinen erakko, jo vuosikymmeniä sitten manalle majoittunut metsien mies. Toinen tuttavistani muisti, että aikanaan erakko asui lähellä lastenkotia johon hänet oli sijoitettu, ja että henkilökunta pelotteli lapsia että "jos ette ole kunnolla niin erakko tulee ja vie teidät!". Tämä oli jäänyt pienelle tytölle mieleen, ja erakko askarrutti mieltä vuosikymmenten jälkeenkin.

Todellisuudessa kyseinen erakko oli ihmisten ilmoille tullessaan hyvinkin seurallinen ja erityisesti lapsien rakastama. Hän mm. opetti lapsia uimaan, mikä ei niillä lakeuksilla niinä vuosikymmeninä ollut mikään itsestäänselvyys. Myös naisten mieleen hän oli sillä eräänä kesänä ollessaan jo pitkälle päälle kuudenkymmenen hän ilmoitti lähtevänsä etelään ja hakevansa sieltä naisen. Vuoden kuluttua hän palasi itseään yli kolmekymmentä vuotta nuoremman naisen kanssa, joten eipä mies puhunut tyhjää. Lapsenkin erakko ehti tehdä ennen hukkumistaan syksyisellä kalareissulla.

Toinen paikallisista, mies, oli tämän erakon eksän nyksä, joten hänellä oli paljonkin tarinoita kerrottavana. Mitään pahaa miehessä ei tuntunut olevan, olipahan vain luontoa rakastava vapaa sielu ja pikkuisen erikoinen. Ilman häntä olisi paikallisesta elosta jäänyt puuttumaan jotain, vaikkei syrjäseudulla ole varsinaisesti pulaa originelleista hahmoista.

Miten erakkous suhtautuu yksinäisyyteen?
Ovatko erakot agraariyhteiskunnan ilmiö, joka katoaa maaseutuväestön muuttaessa kaupunkeihin (ja maaseudun muuttuessa yhä enemmän kaupungin kaltaiseksi)?
Miten erakkojen käy, jos nykyinen 'pakkososiaalinen' suuntaus jatkuu?

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9894
  • Ällön ihana mies
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #1 : ma 11.05.2015, 20:20:09 »
Miten erakkous suhtautuu yksinäisyyteen?
Ovatko erakot agraariyhteiskunnan ilmiö, joka katoaa maaseutuväestön muuttaessa kaupunkeihin (ja maaseudun muuttuessa yhä enemmän kaupungin kaltaiseksi)?
Miten erakkojen käy, jos nykyinen 'pakkososiaalinen' suuntaus jatkuu?

Maantieteellisesti kaukana muista ihmisistä oleminen on jo nyt hankalaa, mutta kyllähän kaupungissakin on varsin helppo erakoitua. Ylipäätään ihmisten häätäminen luotaan on tavattoman helppoa verrattuna sosiaalisten suhteiden luomiseen enkä siksi oikein ymmärrä erakkouden mystifiointia. Korpifilosofi kuulostaa kivalta, mutta en miellä sitä samaksi asiaksi kuin erakko.

Erakko ei kärsi yksinäisyydestä, mutta epäilen, tuoko erakkous itsessään mitään mielenkiintoisia kokemuksia elämään.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 405
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #2 : ma 11.05.2015, 21:43:45 »
Itse suhtaudun hieman karsaasti kaikenlaiseen luokitteluun, joka lokeroi ihmiset johonkin tiettyyn muottiin sen perustella ovatko he sosiaalisia, tai perusluonteeltaan enemmän syrjäänvetäytyviä. Siksi tuo kyseinen termi 'erakkous' ei oikein tee oikeutta niille persoonille, jotka ovat vapaaehtoisesti eristäytyneet yhteiskunnan menosta, eivätkä myöskään syystä tai toisesta halua osallistua sosiaaliseen elämään. Syrjäytyneiksi itsensä kokevat ovat sitten täysin eri juttu, koska he varmasti enimmäkseen kärsivät kuin nauttivat yksinäisyydestään.

Syitä maailmasta vetäytymiseen, tai yksinolemiseen yleensäkin on varmaan yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Tosin jotkut ulkopuoliseksi itsensä kokevat eivät edes pyri luomaan toimivia sosiaalisia ihmissuhteita, vaan viihtyvät enemmän yksikseen, toiset taas ovat muuten vaan pettyneet tai kyllästyneet kanssakäymiseen muiden kanssa. Mitään täydellistä yksineläjän prototyyppiä tuskin silti on olemassakaan, vaan ehkä monissa enimmäkseen omissa oloissaan elävissä on osin piirteitä sosiaalisuudesta, kuin myös ajoittain vahvaa taipumusta yksin olemiseen. Nykymaailmassa onkin varsin helppoa luovia erilaisten elämäntyylien välillä, joten näitä varsinaisia yleisesti luokiteltuja ihmistyypin ääritapauksia harvoin tapaa arkielämässä.   
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 602
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #3 : ma 11.05.2015, 21:52:59 »
-ei tarvi huolehtia, erakkoja tullee olemaan aina niin kauan,

kuin "sosiaaliset, taloudelliset yms.elämän paineet ajavat ihmisiä yhteiskunnan"laidoille!

-on myös niitä erakkoja, jotka ovat mieluummin yksin, Kuin:"h u o n o s s a- s e u r a s s a!
-ja se ei todella tarkoita, että he halveksuisivat todella ihmisiä,
mutta jos he eivät pysty kohtaamaan tietyllä"syvyystasolla, ovat mieluummin yksin,väitän mä!

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8673
  • Lada-mies
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #4 : ti 12.05.2015, 05:27:44 »

Kaupungissa erakoituminen on hiukan erilaista. Voiko edes käyttää samaa sanaa?

Ajattelen Vatupassin tavoin. Ketjun aloitustarinakin viittaa siihen. Jos ihminen ei elä pinnallisuudessa, voi hänen elämänsä olla aika toisenlainen kuin useimmilla.
Pitää pohjaa. Pohjemmalle et pääse.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9894
  • Ällön ihana mies
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #5 : ke 13.05.2015, 19:05:50 »
Todellisuudessa kyseinen erakko oli ihmisten ilmoille tullessaan hyvinkin seurallinen ja erityisesti lapsien rakastama. Hän mm. opetti lapsia uimaan, mikä ei niillä lakeuksilla niinä vuosikymmeninä ollut mikään itsestäänselvyys. Myös naisten mieleen hän oli sillä eräänä kesänä ollessaan jo pitkälle päälle kuudenkymmenen hän ilmoitti lähtevänsä etelään ja hakevansa sieltä naisen. Vuoden kuluttua hän palasi itseään yli kolmekymmentä vuotta nuoremman naisen kanssa, joten eipä mies puhunut tyhjää. Lapsenkin erakko ehti tehdä ennen hukkumistaan syksyisellä kalareissulla.

Eli hän ei lopultakaan olut erakko. Tässähän juuri kiteytyy erakkouden ongelma: Todellisesta erakosta, joka tosiaan ei kaipaa koskaan toisten seuraa eikä huomiota eikä tyrkytä elämän tapaansa muille, tiedämme niin vähän, että hänestä tuskin syntyy mitään tarinaa.

Suurin osa erakoista on lopultakin vain osa-aikaerakoita.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8673
  • Lada-mies
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #6 : ke 13.05.2015, 19:12:25 »

Todellisen erakon voisi tiivistää itsänäisyyden rakastajaksi. Jos on olemassa joku toinen, joka ei vaadi erakolta mitään muutosta joksikin niin, että syntyy muutospainetta, niin tällainen toinen voi olla erakon kanssakulkija. Eri juttu on, että tarvitseeko kunnon erakko tuollaista toista? Vai syntyiskö yhdistelmästä jotain odottamatonta?
Pitää pohjaa. Pohjemmalle et pääse.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 2393
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #7 : ke 13.05.2015, 19:19:15 »

Eli hän ei lopultakaan olut erakko. Tässähän juuri kiteytyy erakkouden ongelma: Todellisesta erakosta, joka tosiaan ei kaipaa koskaan toisten seuraa eikä huomiota eikä tyrkytä elämän tapaansa muille, tiedämme niin vähän, että hänestä tuskin syntyy mitään tarinaa.

Suurin osa erakoista on lopultakin vain osa-aikaerakoita.

Näin voi olla. Osa-aikaerakot ovat oman kokemukseni mukaan yleensä hyviä seuramiehiä, omilla ehdoillaan. Tämä kertomukseni erakko kyllä eleli korvessa pitkiä aikoja yksinään eikä tehnyt vakituisia töitä, vaan eleli marjanpoimintatuloilla ja satunnaisilla keikoilla. Paljon kauemmaksi yhteiskunnasta ei 1900-luvun Suomessa päässyt.

Toki on niinkin, että erakon maine leviää melko nopeasti, ja hänestä voi tulla pieni paikallinen nähtävyys, mikä vesittää erakoitumisen lopullisesti.


Todellisen erakon voisi tiivistää itsänäisyyden rakastajaksi. Jos on olemassa joku toinen, joka ei vaadi erakolta mitään muutosta joksikin niin, että syntyy muutospainetta, niin tällainen toinen voi olla erakon kanssakulkija.

Näin.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12732
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #8 : ke 13.05.2015, 22:17:23 »
Olen tuntenut kaksi erakkomiestä. Voisi sanoa että yksi keissi oli myönteinen, yksi kielteinen.

Eka tuntemani erakko oli eka eksäni. Erakoksi hän päätyi sillä tavalla että alkoi inhoamaan aina vaan enemmän ja enemmän ihmisten ilmoilla liikkumista. Siirsi talossaan ovenkin toiselle seinälle, ettei tarvitsisi tulla ovesta ulos niin että naapuri näkee. Alkoi liikkumaan pääasiassa öisin. Osti sitten lopulta jalasmökin jostain ryteiköstä, jonne sitten ilmeisesti kuoli. Olettaisin että viinan ja rauhoittavien kanssa sattui vahinko, mutta tämä toki vain oletukseni kun en kuolemaansa liittyviä seikkoja tiedä. Mutta tiedän että em. substansseja käytteli.

Toka tuntemani erakko oli aiemmin ollut kuulema täysjuoppo, itseasiassa jo juoppohulluuden partaalla. Pikku-ukkoja oli nähnytkin siinä vaiheessa kun päätti raitistua ja vetäytyi keskelle metsää jalasmökkiin rauhoittumaan. Sinne mökkiin hän sitten jäikin pidemmäksi aikaa, mutta hänestä tuli henkinen ihminen ja lopulta shamaani, joka veti oikein kurssejakin asian tiimoilta. Muuten taisi viihtyä ihan yksikseen, mutta naista hän kyllä etsi ja on varmaan sittemmin jo löytänytkin (myöhemmistä vaiheistaan en tiedä).

Itsekin olen nykyään siinä mielessä erakko että mitään läheisiä tuttavia ei ole kun yksi sellainen kuoli ja kaveriutta vannonut eksä muutti muuanne ja hänestä kuulee lähinnä pari kertaa vuodessa s-postin muodossa. Välillä koen aika raskaana sen että aina joutuu kaiken tekemään yksin, sekä kivan että kurjan. Välillä taas koen että on oikeastaan helvetin ihanaa kun saa tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa, sen verran kuin taloudellisissa puitteissa ja bussin varassa ollen voi. Tärkeänä pidän sitä että pystyn juttelemaan ihmisten kanssa silloin kun on luonteva tilaisuus jutteluun. Väkisin en ala kellekään puhelemaan, mutta en myöskään yrmytä mykkänä jos joku asiallinen ihminen minulle puhuu. Juoppojen ja muuten omituisesti käyttäyvien ihmisten kanssa tapaan kyllä mennä aika pahasti lukkoon...

Erakkous on sairasta jos pelkää ihmisiä ja haluaa olla heistä loitolla ja kiukuttelee aina kun joutuu heidän kanssaan tekemisiin (kuten ekalla eksälläni tilanne oli). Erakkous on ihan ok jos ei ole mikään ongelma olla välillä olematta erakko, mutta ei myöskään masenna palata takaisin osaansa erakkona sitten kun The Tilanne ihmisten kanssa on ohi. Minulla se on siis kiikunkaakun. 50/50 että pidän tai en pidä. Joskus jopa 50/60.

Tokikaan en asu missään jalasmökissä, mutta muuten vain syrjemmällä. Harmikseni palveluistakin.

Anemone

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #9 : su 17.04.2016, 16:53:18 »
Väestöpaineiden ja mediametelin lisääntyessä jonkinlaisen erakkouden vetovoima luultavasti lisääntyy. Yle julkaisi riipaisevan tarinan yhdestä suomalaisesta erakosta. Vaikka tarina on surullinen, on siinä mielestäni eräänlaista suuruutta ainakin siinä suhteessa, että mies ei hakenut mitään tukia, vaan eli kauraryyneillä, marjoilla ja sienillä. Monet suomalaiset ovat sitä mieltä, että näin tulisikin elää, jos työtä ei ole. Hallituksen taholta yhä useammista suomalaisista halutaan tehdä yksinyrittäjiä. Käytännössä tämä saattaa johtaa juuri äärimmäiseen pienituloisuuteen yhteiskunnan reunamilla. Mitä valtio silloin voi verottaa? Hengitysilmaa, kenties? Jos kiinteistöveroa korotetaan liikaa, lisääntyy irtolaisten määrä. Ruotsissa asuntopula on jo niin paha, että yksiössäkin voi asua niin monta ihmistä kuin lattialle ja kerrosvuoteisiin mahtuu nukkumaan. Näin asuvat ovat toki toistaiseksi enimmäkseen maahanmuuttajia, koska ruotsalaiset nuoret voivat yleensä jäädä lapsuudenkotiinsa aikuistuttuaankin. Aikaa myöten asuntopula kuitenkin ulottunee myös kantaväestöön.

Ylen artikkeli (hieman lyhenneltynä) tässä:

Urpo Patronen eli vuosikausia, ilman mitään tuloja ja ilman juuri mitään yhteyksiä ulkomaailmaan. Hän ei ollut ainakaan 14 vuoteen työvoimatoimiston kirjoilla. 57-vuotiaana kuollut mies ei ollut saanut sosiaaliavustuksia eikä palkkaa. Timo-veli ei ollut tajunnut, miten vähällä Urpo oli vuosikausia tullut toimeen. Äidin perintöä hänelle oli tullut  muutamia tuhansia euroja. Mies osti kaupasta vain kauraryynejä, suolaa ja sokeria ja hän kävi kylällä harvakseltaan, jopa 2 viikon välein. Lisäksi hän marjasti ja sienesti, muttei kalastanut eikä metsästänyt.

Urpo oli jättäytynyt jo äidin eläessä yhteiskunnan tukien ulkopuolelle. Äidin kuoltua kymmenkunta vuotta sitten hän erakoitui yhä enemmän. Hän asui perikunnan puulämmitteisessä talossa pesänhoitajana. Asuminen oli ilmaista, sähköt maksettiin perikunnan tililtä.
Urpon veli ja sisko asuvat muualla Suomessa. Timo-veli ihmettelee sitä, että verottaja ei kiinnostunut siitä, millä tuloton mies elää, vaan lähetti verokortin joka vuosi.

Talossa oli lankapuhelin, mutta Urpo ei vastannut juuri koskaan sisarustensa puheluihin eikä soittanut heille vapaaehtoisesti. Urpo vierasti ihmisiä niin paljon, ettei hän ruvennut juttelemaan kenenkään kanssa, ellei ihminen tullut aivan viereen. Hän ei vuosiin tehnyt enää juuri mitään talon töitä – samosi vain metsiä. Tietokoneista mies oli kiinnostunut, vaikka hänellä ei nettiyhteyttä ollutkaan. Niihin liittyen hän oli joskus yhteydessä parin kylän miehen kanssa. Hän pelasi tietokonepelejä ja osasi korjata koneita. Hänen oma huoneensa talossa oli täynnä elektroniikkaa.

Erakkoveljen elämän viimeiset vaiheet liittyvät sosiaalisiin suhteisiin. Erakkoveljen olisi pitänyt osallistua sukulaisen hautajaisiin. Kaksi päivää ennen tädin hautajaisia hän päätti elämänsä. Urpo löydettiin metsästä kuolleena viikon etsintöjen jälkeen.

http://yle.fi/uutiset/nain_eli_ja_kuoli_lieksalainen_erakko__14_vuotta_vapaaehtoisesti_yhteiskunnan_tukien_ulkopuolella/8815380

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 2393
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #10 : ma 18.04.2016, 20:51:51 »
Mainostanpa tähän omaa erakkoketjuani: http://jatkumo.net/index.php?topic=445.msg14544#msg14544

En tiedä, onko tuo Lieksan erakon tarina välttämättä surullinen. Kärsikö erakko?

Kaiken pakkososiaalisuuden ja eteenpäin-vaikka-ja-nimenomaan-kyynärpäin-meiningin seassa on mukava tietää, että on ihmisiä jotka eivät piittaa tuon taivaallista valtavirrasta.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12732
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #11 : ma 18.04.2016, 20:58:31 »
Herää kysymys että tuottiko ajatus sukulaisten kohtaamiseen sellaiset paineet että piti lopulta vetää itsensä kiikkuun? Olisiko parempi että erakoilta ei edellytettäisi samoja velvollisuuksia kuin muilta ihmisiltä? Joku sanoisi suoraan ja reippaasti että on tällainen tapahtuma, mutta ketään ei haittaa jos et osallistu.

Naispuolisilta ihmisiltä tuollaisen ajatteleminenkin olisi varmaan täysin mahdoton vaatimus. On defaultina että jokaisen on pakko tulla kun on sukulaisjuttu. Joidenkin mielestä ihan mihin tahansa sosiaaliseen häppeningiin on pakko osallistua jokaisen joka vaan jotenkin on asiaan kytkettävissä. Ei pitäisi ottaa itseensä jos ei joku vaan halua. Ei voi tietää millainen tuskatila se kenties hänelle olisi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8673
  • Lada-mies
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #12 : ma 18.04.2016, 21:02:02 »
Mainostanpa tähän omaa erakkoketjuani: http://jatkumo.net/index.php?topic=445.msg14544#msg14544


Voitais jossain vaiheessa yhditää nämä ketjut toisiinsa.

Ei haittaa tämä. Tuleepahan käydyksi enemmän läpi sitä todellisuuspuolta, että aihe on foorumin asiapalettiin kuuluva.
Pitää pohjaa. Pohjemmalle et pääse.

Poissa Vanha Antistalinisti

  • Konkari
  • Viestejä: 11985
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #13 : ma 18.04.2016, 21:13:10 »
Väestöpaineiden ja mediametelin lisääntyessä jonkinlaisen erakkouden vetovoima luultavasti lisääntyy. Yle julkaisi riipaisevan tarinan yhdestä suomalaisesta erakosta. Vaikka tarina on surullinen, on siinä mielestäni eräänlaista suuruutta ainakin siinä suhteessa, että mies ei hakenut mitään tukia, vaan eli kauraryyneillä, marjoilla ja sienillä. Monet suomalaiset ovat sitä mieltä, että näin tulisikin elää, jos työtä ei ole.
....

Mielenkiintoinen avaus kaikkineen.

Nuorenahan sitä yleensä on sosiaalisimmillaan (paitsi hibiskusi) ja hakeutuu aina kun suinkin mahdollista muiden nuorten seuraan ja pitämään hauskaa. Myöhemmin sitten tavataan vanhoja kavereita ja pidetään kaikenlaisia miittinkejä, muistellaan menneitä yms.. Sitten alkaa vähän kerrassaan samat vanhat jorinat tympiä ja yrittää keksiä hyviä tekosyitä, että miksi ei tällä kertaa pääse tulemaan vaikka mieli kovasti tekee....

Hyvä kirja aiheesta oli minusta "Konsta Pylkkänen etsii kortteeria".


Lämmintä luolaa etsiskelmään alkanut,
VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Anemone

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #14 : ma 18.04.2016, 21:26:23 »
Kyllä vaikuttaa avauksessa referoimani tapauksen erakko kärsineen tilanteestaan, koska päätyi jopa riistämään itseltään hengen. arvelisin, että erakkouteen liittyi häpeää siitä, ettei ole osannut hakeutua työhön tai muuten yhteiskunnan toimintaan osallistumaan eikä ole pystynyt naissuhteita luomaan. Tapauksen henkilö vaikuttaa olleen erakko nuoresta asti. Erakkous onkin hyvin erilaista riippuen sen alkusyystä ja ajankohdasta. Vanhemmalla iällä on helppo erakoitua sekä omasta tahdosta (ei enää jaksa osallistua erilaisiin tapaamisiin) että sen vuoksi, että ystäviä ja sukulaisia kuolee ympäriltä. Erakkous on myös erilaista maalla ja kaupungissa. Ikänsä maalla asunut jää tupaansa viimeiseen asti. Siinä on usein se hyvä puoli, että joutuu olemaan fyysisesti aktiivinen, jolloin kunto säilyy paremmin hyvänä. Vieläkin on Suomessa sitkeitä vanhuksia, jotka hoitavat omaa kasvitarhaa ja kantavat vesiä (saunaan ainakin, jos ei sisälle tarvitse). Siinä on upeaa itsenäisyyttä. Ei ihme jos tällainen vanhus taantuu palvelutalossa viikossa vuodepotilaaksi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6351
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #15 : ti 19.04.2016, 11:01:52 »

-tosin myöhemmin pyysi anteeksi olen antanut anteeksi.))9

joo tää vuodatus on aiheen ohii--


Itsensä vuoksi pyydetään anteeksi, että saisi rauhan omalle mielelleen. Anteeksipyyntö ja sen saamisen vaatiminen on itsekästä.

Voihan sitä antaa anteeksi, tai vapauttaa itsensä kaunasta, mutta toiselle tuollaisissa tapauksissa kannattaa vain sanoa, etten sitä enää ajattele, tyytykööt siihen.

(muuten mustarastaat eivät taida pesiä pönttöön) Voihan niitä silti tehdä.

Anemone

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #16 : ti 19.04.2016, 16:09:11 »
Yleinen mielikuva erakosta on mökkiinsä/asuntoonsa eritäytynyt tyyppi, mutta sanoisin, että erakko voi olla myös työssäkäyvä henkilö, joka on hyvin vähän tekemisissä muiden työntekijöiden kanssa. Voi olla tilanne, jossa henkilö toimii esim. yövalvojana jonkin monitoriseinän ääressä tavaten harvoin muita työntekijöitä. Tai miksei voisi olla taksikuskikin, joka ei välitä jutella asiakkaiden kanssa. Tuntuu melkein, että jokaisessa isommassa toimistossa työskentelee henkilö, joka ainakin työpäivien ajan on melko erakkomaisesti toimiva, ei juttele mistään henkilökohtaisesta, ei tee aloitteita, ei halua mitään ylimääräisiä kontakteja. Saattaa toki olla sosiaalisempi vapaa-ajallaan. Tai sitten ei.

Olen seurannut jonkin verran matkailijablogeja, joissa ihmisten elämäntapa perustuu nykypäivän nomadismiin. Pysyvää asuinpaikkaa ei ole ja maata vaihdetaan kun viisumi umpeutuu. He elättävät itsensä satunnaisilla keikkatöillä, kirjoittamalla, valokuvaamalla tai vaikkapa tietokoneohjelmoinnilla. Moni matkustaa yksin. Matkailijanomadit muodostavat toki usein jonkinlaisen nettiyhteisön ja tapaavat toisiaan, mutta he ovat varsin irrallaan syvemmistä pitkäkestoisista ihmissuhteista. Joillekin irtautuminen ihmissuhteista voi olla nomadismin keskeinen syy.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12732
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #17 : ti 19.04.2016, 21:03:39 »
Harmi kun ei ole enää sitä ulkomaista linkkiä tallessa jossa joku mies esitti että yhteisöstä eristäytyvät yksilöt eivät välttämättä ole yksin syypäitä kohtaloonsa, vaan yhteisö ihan oikeasti voi olla todella kylmäkiskoinen ja torjuva jotain tiettyä ihmistä kohtaan. Nykyään tuntuu olevan muodissa väittää ajatella asiat jotenkin takaperoisesti niin jos aikuisena on vaikea persoonallisuus, niin lapsenakin on väistämättä ollut, joka tarkoittaa että ihan on ihmisen itsensä vika että on sellainen kuin on ja kukaan ei hänen seuraansa kaipaa. Kyllä ihminen voi muuttua, eikä välttämättä aina parempaan suuntaan. Ja kyllä muut ihmiset voivat häneen vaikuttaa kovastikin. Mitä ihmeen jumalia me muka olemme, että olemme täysin immuuneja, teflon-pintaisia mitä tulee muihin ihmisiin? En tajua mistä tämä "oman elämänsä sankari" -hölynpöly on saanut alkunsa.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12732
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #18 : ti 19.04.2016, 21:51:00 »
Harmi kun ei ole enää sitä ulkomaista linkkiä tallessa jossa joku mies esitti että yhteisöstä eristäytyvät yksilöt eivät välttämättä ole yksin syypäitä kohtaloonsa, vaan yhteisö ihan oikeasti voi olla todella kylmäkiskoinen ja torjuva jotain tiettyä ihmistä kohtaan. Nykyään tuntuu olevan muodissa väittää ajatella asiat jotenkin takaperoisesti niin jos aikuisena on vaikea persoonallisuus, niin lapsenakin on väistämättä ollut, joka tarkoittaa että ihan on ihmisen itsensä vika että on sellainen kuin on ja kukaan ei hänen seuraansa kaipaa. Kyllä ihminen voi muuttua, eikä välttämättä aina parempaan suuntaan. Ja kyllä muut ihmiset voivat häneen vaikuttaa kovastikin. Mitä ihmeen jumalia me muka olemme, että olemme täysin immuuneja, teflon-pintaisia mitä tulee muihin ihmisiin? En tajua mistä tämä "oman elämänsä sankari" -hölynpöly on saanut alkunsa.


-------------------
-----------------

-ihan en täysin nyt tuota punaista lankaa tästä löytänyt, mutta aamu iltaa viisaampi palaan tekstiin "syksymmällä.

Hm. Meinaan sitä että jos johonkin ihmiseen suhtaudutaan siten että hän on jotenkin epämiellyttävä, niin oletetaan että hän on aina sitä ollut, eli siis se että hän ei kelpaa porukoihin on hänen oma syynsä. Porukka voisi miettiä sitäkin että onko se ensivaikutelma mikä heille tulee välttämättä oikea, ja mikä ihmeen oikeus heillä on lokeroida ihmisiä välittömästi niin että tuon kanssa me ollaan ja tuon kanssa me ei ainakaan olla.

Itse olen kokenut itseni naisporukoissa erilliseksi, ja syyksi olen kokenut usein sen että aika moni siitä ryhmästä johon olen päätynyt on tuntenut toisensa jo pidemmän aikaa. On kuin heillä olisi niin valmis kuvio että siihen ei ole menemistä. Jos itse kokee että vastassa on kuin muuri josta ei läpi pääse, jättää yrittämättä. Sitten tämä ryhmä itse voi kokea tahollaan että onpas tuo ylimielinen/omahyväinen/ujo/arka kun ei yritä integroitua tähän ryhmään. Sekä yksinäinen ihminen että joukko saattavat olla aivan yhtälailla syypäitä tilanteeseen, mutta koska joukossa on enemmän ihmisiä, on joukko "uhkaavampi" yhtä yksittäistä ihmistä kohtaan kuin häin voisi ikinä olla sitä joukkoa kohtaan. Kuitenkin jostain apinamaailmasta asti juontuu meidän ihmisten taipumuss suhtautua varovaisesti tai jopa torjuvasti kaikkiin muukalaisiin. Siihen on kaikenlaisia syitä. Naisporukassa se saattaa olla niinkin yksinkertainen se syy kuin että tulokas on reippaasti muita naisia nuorempi, ja hänet koetaan alitajuisesti miehistä kilpailevana.

Ikä on minulle itselleni ollut juurikin toinen syy jonka olen arvellut eristäväksi tekijäksi. Tosi usein olen naisporukassa paljon muita nuorempi (20 v aika usein) tai muita vanhempi. Jälkimmäinen harvinaisempi kokemus. Selailin tässä juuri jotain mielenterveysyhdistyksen lehtiä ja luin niistä ihmisten juttuja, ja vaikutti siltä että kaikki yhdistystoiminnassa olevat ihmiset ovat 60+. Mitä ihmeen tekoa minua siellä seassa on tai olisi, kun olen vasta 40+ ja haluaisin kauhean mieluusti tutustua ikäisiini ihmisiin? Paikallisessa yhdistyksessä yksi ihminen minulle sitä valittikin että kun kaikki alkaa olemaan niin vanhoja ja sairauksiakin on, että jatkuuko tämä ikuisesti. En tiedä missä keski-ikäiset ja nuoremmat (30+) oikein lurkkivat kun ei kerta yhdistykset kelpaa. Menneekö aika täysin oman perheen parissa.

Anemone

  • Vieras
Vs: Erakot ja erakkous
« Vastaus #19 : ti 19.04.2016, 22:40:00 »
Erakkoutta voi pitää patologisena, jos on aina jäänyt sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle. Ihminen kokee väistämättä tilanteen henkilökohtaisena epäonnistumisena – kelpaamattomuutena. Myös yhteisö kohdistaa tällaiseeen henkilöön kummeksuntaa. Sitä on varmasti vaikea kestää (kuten artikkelin henkilölle ehkä juuri kävi sukulaistapaamisissa). Jos taustalla on enemmän oma valinta, koska on vaikkapa mielestään riittävästi pörrännyt piireissä ja nähnyt riittävästi, niin voi olla kyse hyvinkin tasapainoisesta ja tyydyttävästä elämästä kokonaisuutena ottaen.