Kirjoittaja Aihe: Leikin varjolla  (Luettu 1548 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Leikin varjolla
« : pe 08.05.2015, 14:08:00 »
Viime aikaisten keskustelujen innoittamana päädyin avaamaan aiheen, joka varmasti koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla. Nimittäin mitä leikki itsessään merkitsee ihmiselämässä sen eri ulottuvuuksineen. Leikkiminen kun ei ole pelkästään vain lasten hupia, vaan aikuinenkin heittäytyy toisinaan leikkimään, harrastaessaan erilaisia pelejä yms. virkistävää toimintaa, joka vapauttaa ihmisen hetkeksi arkimaailman velvollisuuksista.

Leikki on tavallaan läsnä kaikessa tekemisessä, joko tietoisesti tai sitten tiedostamatta. Se on ihmismielen luontainen ominaispiirre, joka joillakin ihmisillä esiintyy nimenomaan luovuuden sekä ideoinnin selkeänä ilmentymänä. Kaikenlainen luova tekeminen & toiminta on omalla tavallaan leikinomaista suorittamista, jolla haetaan mielihyvän kokemuksia, sekä torjutaan tylsistymisen, turhautuneisuuden, tai ikävystymisen hetkiä.

Leikkisyys onkin eräällä tavalla älyllistä toimintaa. Leikkivä ihminen saa silloin vapaasti toteuttaa itseään, ilman ulkoapäin tulevia pakotteita. Jos taas henkilö joka on tukahduttanut itsessään nämä leikkimiseen vaadittavat elementit, hän saattaa olla usein ajattelultaan varsin rajoittunut. Hän ei toisin sanoen uskalla, tai kykene irrottautumaan normikaavoistaan, vaan kokee leikkimisen turhana ajanhukkana.

Silloin voikin hyvällä syyllä kysyä, onko tälläisellä ihmisellä myöskään missään tilanteessa kykyä irrottautua hetkeksikään arjen vakavuudesta, nimenomaan sen pakkotahtisesta suorittamisesta. Nämä kysymykset saanevat toivon mukaan vastauksensa tämänkin aihepiirin tiimoilta jokaisen omien kokemusten värittäminä. Joten ennakkoluulotonta leikkimielisyyttä tarvitaan tässäkin mielessä, aiheen vakavahenkisyydestä huolimattakin.   
-Vaeltajan mieli harhailee-

socrates

  • Vieras
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #1 : pe 08.05.2015, 14:31:47 »
Ihmistä ei ole järkevää patistaa toimimaan iälleen tai temperamentilleen epäsopivalla tavalla. Kun emme yleensä patista kymmenvuotiasta kolmevuotiaan leikkeihin, miksi pitäisi patistaa viisikymppistä kymmenvuotiaan touhuihin?

Teennäisesti leikkivä aikuinen on tympeä ilmestys, mieluummin katselen vaikka jotain häiriköivää toimintaa.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7885
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #2 : pe 08.05.2015, 14:45:17 »
Mark Twain taisi sanoa, että kaikki, mitä ihmisen on pakko tehdä, on työtä, ja kaikki, mitä ei, on leikkiä, tai jotain sinne päin.

Itse en pidä yhtään, en yhtään, työpaikkojen "leikkimielisistä kilpailuista", tai vastaavasta. Mutta toisaalta en ole ikinä lopettanut leluista lumoutumista. Rakastan lelumuseoita, ja uusimmat villitykset ovat mielestäni kiehtovia.

Minulla on myös salainen pahe: värityskirjat ja puuvärit. En värittele enää kovin usein, mutta kyllä joskus tulee istahdettua telkkari taustaäänenä värityskirjan pariin ja valita hartaasti värejä. Johtuneeko siitä, että en ole ns. käsityöihmisiä, mutta kaipaan ehkä jotain samankaltaista värkkäämistä.

Eli toivon, että lapsi minussa ei nyt sentään ihan kokonaan kuole koskaan. Vai onko tämä lapsellisuutta?

T: Xante

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #3 : pe 08.05.2015, 15:17:22 »
Nimenomaan siitä onkin kysymys, uskaltaako rationaalisesti ajatteleva aikuinen uppoutua spontaanisti leikkimään leikkejä; ilman että niin toimiessaan ajattelee pelkästään ympäristön reaktioita, tai onko leikkiminen nyt kulloinkin yleisten normien mukaan soveliasta. Ahdasmielinen persoona varmaankin kokee tälläisen toiminnan naurettavana, tai ehkä jonkinlaisena lapsellisena hullutuksena, varsinkin jos ei ole oman itsensä kanssa tasapainossa.

Leikkejäkin on niin monenlaisia, että jokaiselle löytyy varmasti se oma alueensa, jolla voi vapaasti toteuttaa luovuuttaan. Oikeastaan hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa kaikenlainen harrastetasoinen urheileminen, joka on itse asiassa myöskin eräänlaista leikkiä, jossa kisaillaan itseään tai toisia vastaan huvittelumielessä. Puhumattakaan sitten uusien ideoiden synnyttämisestä, niin taiteen kuin tieteenkin parissa puuhastellessaan, jossa jatkuvasti keksitään jotain hullunhauskaa, josta toisinaan syntyy sitten todella innovatiivisia keksintöjä hyötykäyttöön.

Ehkä aikuisten pitäisi enemmän vapautua estoistaan, uskaltamalla toimia vastoin sosiaalista normiajattelua. Eli palata elämänsä lapsuuden kokemusten tuomiin ikimuistoisiin hetkiin, hyväksymällä sisällään asustavan luontaisesti leikkivän lapsen. Leikkimättömästä ihmisestä kun kasvaa monesti hyvinkin tylsämielinen aikuinen, joka saattaa olla myös muutenkin hermostuvaa laatua, ärsyyntyvä, äkkipikainen, keskittymisvaikeuksista kärsivä hermoraunio. Leikkivällä ihmistyypillä tälläisiä oireita ei juurikaan ole, ellei sitten ota leikkimistä liian totisena toimintana.   

Mutta tietysti jos harrastuksesta tekee itselleen pakkomielteen, ollaan silloin väärillä urilla. Ongelmaksi voi nimen omaan muodostua vapaa-ajan harrastuksen muuttuminen pakonomaiseksi rasitteeksi, jolla yritetään mielessään väkisin täyttää ahdistuksen tuomia todellisuuspakoisia tuntemuksia. Tällöin leikin tarkoitus saa käänteisen merkityksen, joka ei ainakaan kehitä ihmistä, vaan pikemminkin rasittaa henkisesti. Tervehenkinen omaehtoinen leikkiminen taas on arvokasta mielenravintoa, joka on vahvassa yhteydessä myöskin ihmismielen psyykkiseen hyvinvointiin. Leikkiin uppoutunut monesti unohtaa hetkeksi ajantajunkin, kun saa kokea jotain riemukasta, tai muuten mieltä ylentävää.
« Viimeksi muokattu: pe 08.05.2015, 15:23:04 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

socrates

  • Vieras
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #4 : pe 08.05.2015, 15:25:30 »
Omasta urheiluharrastuksestani on leikki kaukana mutta krempat lähellä.

socrates

  • Vieras
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #5 : pe 08.05.2015, 15:29:19 »

Minulla on myös salainen pahe: värityskirjat ja puuvärit. En värittele enää kovin usein, mutta kyllä joskus tulee istahdettua telkkari taustaäänenä värityskirjan pariin ja valita hartaasti värejä. Johtuneeko siitä, että en ole ns. käsityöihmisiä, mutta kaipaan ehkä jotain samankaltaista värkkäämistä.


Värittäminen on rentouttavaa, kun tytär oli pieni, juutuin värittämään niin, että hän kyllästyi. Irvisteleminen on myös hyväksyttävää leikkimistä.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #6 : pe 08.05.2015, 16:39:45 »
Kaikenlainen ajankuluksi puuhasteleminen on itse asiassa jonkinlaista leikkimistä, joka jollakin muotoa eroaa pakkotahtisesta työstä. Joillakin se voi olla pelkkää joutilasta sijaistoimintaa; eli passiivista tyhjien hetkien täyttämistä tyyliin; tv;n katselu, ristikoiden täyttäminen, tietokoneen tai kännykän näpräily yms. puuhastelu, jolla ei ehkä sinällään ole muuta tarkoitusta kuin kuluttaa jollakin tavalla liikenevää aikaa, jota ei aina osata hyödyntää esim. jotenkin muuten rentoutumalla.

- Itselläni pysähtyminen rauhoittumalla olennaisen äärelle, tai vain pelkkä oivallusten syntyminen leikin kautta, on eräänlaista mielen ravitsemista, samalla kun sitä käy sisäistä vuoropuhelua omien intressiensä kanssa. Silloin luovien ideoiden taustalla on usein leikittelevä tapa suhtautua elämän ilmiöihin vähemmän vakavasti. Tällöin mieltä ruokkivat ajatusleikit johtavatkin joskus kuvittelujen tasolla tapahtumiin, jossa illuusiot saavat yllättäin todellisuudessa oman arvaamattoman muotonsa; joka lopulta johtaa uusien ajatusmaailmojen syntyyn. Näissä maailmoissa on täysin oma järjestyksensä, jotka toimivat lisäksi ihan omilla säännöillään.

- Päätarkoituksena on ennen muuta tarvittaessa irtautua mielensä kahleista, vapauttaa luovat eskapistiset kykynsä leikkimieliseen kisailuun, jossa mielikuvitukselle ei aseteta turhia rajoja. Yksi tapa toteuttaa tätä luovuutta, on ollut aikojen kuluessa mm. runojen, sekä erilaisten sci-fi-tarinoiden kehitteleminen. Myöskin musiikin & kuvallisen visuaalisen ilmaisun vieminen äärimmäisen mielikuvitukselliselle fantasiatasolle; jossa varsinainen todellisuus sekoittuu usein miten hyvinkin fiktiiviseen omaperäiseen tulkintaan, on omalta osaltaan toiminut arjen kurjuuden vastapainona.

Se ovatko nämä utopistiset ajatuskulut sitten aina täysin järkiperäisiä, ei ole niinkään merkitystä. Kyky luovaan leikinomaiseen ajatteluun, auttaa ainakin itseäni sietämään tätä ristiriitaista maailmaa; jossa monet ahdistuvat juuri sen takia, kun eivät hallitse mielensä asettamia esteitä - eivätkä kykene ylittämään niitä, vaan ovat osin tahtomattaankin orjallisten ajatustensa vankeja. Hallittu oivaltava leikki niin unimaailmassa, kuin tässä näennäisessä arkirealismissakin antaa onneksi välillä mahdollisuuden paeta tätä ajoittain ankealta tuntuvaa todellisuutta, juurikin tuon mielikuvituksen tarjoamin lukuisin keinovalikoimin. Se jos mikä on henkiselläkin tasolla sitä mielen todellista rikkautta, ilman että antaa itsensä vapaaehtoisesti tylsistyä arjen rutiineissa.
« Viimeksi muokattu: pe 08.05.2015, 16:42:16 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #7 : pe 08.05.2015, 16:54:27 »
Xanten tavoin oudoksun niitä työajalla järjestettäviä mukahauskoja ulkoiluiltapäiviä ja muita vastaavia hengenkohotussesioita, jopa siinä määrin, että säännönmukaisesti keplottelen itselleni niistä vapautuksen. Töissä ollaan tekemässä töitä eikä pelleilemässä.

Leikkiminen on kuitenkin oikeasti hauskaa oikeiden ihmisten kanssa. Aikanaan osallistuin mm. ompelijan roolissa barbileikkeihin ja tytöt kävivät ompelijalla tilaamassa milloin minkälaisen vaatteen. Muutaman peruskaavan avulla sain tilkkupussista loihdittua jopa melko näyttäviä luomuksia leikkeihin. Keskimmäisen tyttäreni kanssa yhteinen harrastus on palapelien kokoaminen, joka on ollut oma intohimoni lapsesta asti. Nyt vaan on kissojen vuoksi jäänyt vähemmälle, koska avustavia käpäliä tuppaa olemaan liikaa. En ole megasuurta koskaan tullut hankkineeksi, mutta parikymmentä 1500 - 2500 palan palapeliä on odottamassa toista tai kolmatta uusintakierrosta.

Nykyisin noiden naapurin pikkupoikien kanssa tulee leikittyä kaikenlaista, minkä roolin milloinkin minulle suovat. Ja todella, siihen leikkiin eläytyy ihan aidosti eikä se ole leikin teeskentelyä. Oikein virkistävää ja elämykselllistä touhua. Muistuttaa ehkä jonkin verran sitä, kun keskikouluaikana olin valinnaisena aineena suullisen esityksen tunneilla pieniä improvisoituja esityksiä, jossa ujokin ihminen unohti itsensä ja uppoutui esitykseensä.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15773
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #8 : pe 08.05.2015, 17:51:00 »
Olen saanut netissä sapiskaa kun olen kertonut etten pidä mistään "jos sul' lysti on, niin kädet yhteen lyö" -tyyppisistä yhteisleikkihetkistä, enkä varsinkaan nenäpäivästä (jälkimmäisen inhoaminen varsinkin on VÄÄRIN, niin kertakaikkisen väärin...) Se miksen pidä noista ringissä tehtävistä laululeikeistä johtuu siitä että ne ovat mielestäni lapsia ja vammaisia varten, ja se miksen pidä nenäpäivästä... sen tajusinkin vasta tässä ketjussa. Se on jonkun toisen idea ja ulkopuolelta ohjattua, ei jotain mitä olen itse saanut keksiä ja valita. Naiset varsinkin vanhemmiten höpsähtävät juuri sillä tavalla että he innovoivat kaikenlaisia pelejä ja leikkiä joihin sitten kaikkien pitää innostuneena osallistua. Mikäs siinä. Ihan kiva, mutta onko se sitten väärin jos mieluummin leikkii omia leikkejään? Sellainenhan olin lapsenakin. Välillä sen takia että ikäisiäni muita leikkijöitä ei ollut, välillä sitten muista syistä. Yksi niistä syistä on että on niin helvetin paljon hauskempaa kun ei tarvitse alistua muiden ihmisten laatimille säännöille, ja oppia jotain asiaa minkä kaikki (muka) osaavat välittömästi, mutta minä en tunnu oppivan, en sitten niin millään. Eli olen liikunnassa aivan paska. Mutta on ollut iso ilo liikkua aikuisena omin päin juuri miten minä haluan, ja siten mikä tuntuu nautittavalta.

Uidessa liu'un hitaasti vedessä, teen ehkä jotain kiepahduksia akselini ympäri. Tai vaikka vaan kykin vedessä, jos on kova aallokko enkä viitsi lähteä aaltojen kanssa tappelemaan. Rannalla saatan keräillä kiviä ja kenties lasinpalasia jotka vesi on hionut miellyttäviksi pidetä. Kävellessä pysähdyn sinne sun tänne muuten vaan oleilemaan ja toljottamaan. Jos pysähdyn veden äärelle, saatan tuijottaa aaltoja ja päätyä lievään transsiin.

Mielikuvitus on ollut osa elämääni lapsesta asti. Vaikka olenkin vuosikausia rutkuttanut siitä miten inspiraationi pusata fiktiota lässähti iät ajat sitten, niin tuntuu noita tarinoita kyllä pukkaavan yhä päähän heti kun haluan pitää onanointisession. Kuulema miehet eivät kykene(???) kuvittelemaan mitään käteenvetäessään, vaan he tarvitsevat ulkoista visuaalista stimulointia, mikä on suuri sääli. Kiihottavampaa kamaa sieltä omien korvien välistä löytyy. (No en minä oikeasti usko että miehet ovat tuollaisia mielikuvitusinvalideja, mutta aina välillä joku mies kertoo ettei hän osaa mitään kuvitella...)

Vuonna 2009 innostuin yhtäkkiä barbeista ja keräilin niitä jokusen. Kai siinä tuli leikittyäkin, kun ostelin niille vaatteita ja puin niitä milloin milläkin tavalla. Lopulta se tosin meni bisnekseksi kun aloin myymään niitä kuteita netissä. Se barbitouhu tyssähti kuin seinään kun masennuin erostani, joten näyttäisi vähän siltä että leikkimisinnostukseen tarvitaan hyvä mieli. Vaikka leikkiminen voi tuottaa hyvää mieltä, niin ensin pitää olla alustavasti jo ripaus sitä hyvää mieltä että pääsee jutussa alulle.

Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #9 : pe 08.05.2015, 19:46:27 »
Tietysti leikkimisessä on oleellisen tärkeää että se ennen muuta tuottaa leikkijälleen itselleen hyvää mieltä, sekä myönteisen kokemuksen, että kyseisen harrasteen parissa samalla myös itse viihtyy. Tuskin kukaan väkisin hampaat irvessä haluaa leikkiä, varsinkin jos pitää tehdä se vastoin tahtoaan joidenkin muiden mieliksi. Tärkeintä on kai saada nautintoa & huvia nimenomaan itseään viihdyttäen. Siksi kaikille ei sovi ollenkaan ryhmässä toimiminen, tai yhteisöllinen harrastustoiminta muutenkaan, koska siinä usein miten korostetaan liiaksi valmiiksi ohjelmoitua yhdessäoloa, joka ei välttämättä rohkaise yksilöä omaehtoiseen luovuuteen. Leikkimisen pitäisi mielestäni aina olla suorituspaineetonta & pakottamatonta; koska vasta silloin ihminen on vapaamielisimmillään, irti kaikista luovaa toimintaa sitovista ennakkoluuloistaan.   

Luova itseohjautuva ihminen kyllä itse asiassa keksii kaikkea kivaa itsenäisestikin, ilman että tarvitsee välttämättä nolata itseään kenenkään silmissä, eikä tuntea häpeää siitä että joutuu heittäytymään johonkin noloon rooliin, joka voi tuntua itselle hyvinkin vieraalta. Näkisin kuitenkin, että taito viihdyttää itseään omaksi iloksi, on kyky joka on ominaista nimenomaan omiin oloihinsa vetäytyville persoonille. Tekemisen ilo löytyy juurikin siitä luomisen riemusta, kun saa vapaasti rikkoa totuttuja normeihin sidottuja kaavamaisuuksia, kuten esim. kyseenalaistaa tiukkapipoista tosikkoutta, pikkumaisuutta, huumorintajuttomuutta, tai muutenkin aikuismaisen käytöskulttuurin sovinnaisuuksia. Hauskanpidon pitää ennen kaikkea olla hallitun hulvatonta, silloin kun tilanne sitä erityisesti vaatii.
« Viimeksi muokattu: pe 08.05.2015, 19:54:27 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14869
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #10 : la 09.05.2015, 15:44:52 »
Ihmistä ei ole järkevää patistaa toimimaan iälleen tai temperamentilleen epäsopivalla tavalla. Kun emme yleensä patista kymmenvuotiasta kolmevuotiaan leikkeihin, miksi pitäisi patistaa viisikymppistä kymmenvuotiaan touhuihin?

Teennäisesti leikkivä aikuinen on tympeä ilmestys, mieluummin katselen vaikka jotain häiriköivää toimintaa.

Voihan sitä leikkiä iälleen ominaisella tavalla. Ei tarvitse helistintä heilutella. Voi heilutella auton avaimia.

Urheilu on itse asiassa sodankäynnin ja taistelun leikkimistä.
« Viimeksi muokattu: la 09.05.2015, 15:46:32 kirjoittanut Safiiri »

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #11 : su 10.05.2015, 10:54:54 »
Oikeastaan kaikenlainen vuorovaikutuksellinen toiminta sisältää jossain määrin leikin elementtejä. Ihmissuhteetkin ovat pohjimmiltaan eräänlaista leikinomaista peliä, jossa kanssakäymiselle asetetaan tietyt sopimuksenvaraiset säännöt. Jo ihmisen luoma kieli itsessään kommunikoinnin välineenä on leikin kannalta mitä mainioin tapa käyttää verbaalista osaamistaan erilaisten tarinoiden, laulujen, runojen, tai vitsien kertomisessa.   

- Puhumattakaan sitten ihmisten välisistä kahdenkeskisistä roolileikeistä, joissa yleensä noudatetaan tietynlaisia hyväksi koettuja toimintatapoja. Itse asiassa on mielenkiintoista havaita, että ihminen tavallaan leikkii jatkuvasti aktiivisesti toimiessaan. Pelkkä ajattelu, fantasiointi tms. pohdiskelu itsessään jo korostaa leikkiin kutsuvaa mielen kiusoittelevaa luonnetta. Siksi myös eläimet leikkivät, koska se on niillekin samalla tavoin perusominaista luontaista toimintaa, fyysisin keinoin toteutettuna.
 
-Vaeltajan mieli harhailee-

CE-hyväksytty

  • Vieras
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #12 : su 10.05.2015, 11:09:24 »
Mark Twain taisi sanoa, että kaikki, mitä ihmisen on pakko tehdä, on työtä, ja kaikki, mitä ei, on leikkiä, tai jotain sinne päin.


Näinhän se on, mutta pitäisi kyllä tuo pakko määritellä ensin. Liittyykö siihen aina jokin ehtolause? Tyyliin, on pakko syödä ja nukkua jos haluaa pysyä hengissä. Tai on pakko kaivaa ojaa jos haluaa saada ojan kaivettua.

 Aivan yhtälailla silloin pakko liittyy myös leikkiin, eli siihen puuhasteluun mitä ihminen tapaa elämässään touhuta. On pakko korjata mopo jos haluaa saada mopon korjattua. Tai on pakko juosta pallon perässä jos haluaa osallistua pallopeliinja oppia pelaamaan sitä.

Mä en oikein ymmärrä mitä on työnteko. Mun mielestä kaikki on vaan huvin vuoksi tehtävää puuhastelua, eli leikkiä. Tai sitten ihan vaan epämiellyttävän olon loitolla pitämistä.

Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 5668
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #13 : su 10.05.2015, 13:12:38 »
.....
Teennäisesti leikkivä aikuinen on tympeä ilmestys, mieluummin katselen vaikka jotain häiriköivää toimintaa.

Samma här.

Mieluusti en itse häiriköi, niinkuin et sinäkään.

Päältäpäin katseltuna toisten ihmisten häiriköinti sitävastoin on tavallaan hauskaa ja jopa  kehittävää.
.......

Ristiriidoistamme huolimatta, jäsen socru, meillä lienee joitakin yhteisiä ominaisuuksia.

Taikka mistä tuokin nyt putkahti mieleeni ?
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #14 : su 10.05.2015, 13:58:26 »
Onhan leikki myöskin omanlaistaan ikävän karkoittamista, jonka tarkoituksena on mielihyvän kautta rauhoittaa mieltä. Lisäksi se on sopivassa määrin oivallinen stressinpurkukeino. Pakon kautta tapahtuva leikkiminen, tai aktiviteetti missä muodossa tahansa sotii tietenkin tätä kaikkea myönteisyyttä vastaan, varsinkin jos siihen liitetään ulkoapäin tulevat pakottamisen aspektit. Omat tarpeet pitäisi kuitenkin aina olla etusijalla, jotta osaisi tasapainoilla näiden asioiden välillä, niin että ei koe tulevansa riistetyksi, tai vasten tahtoisesti hyväksikäytetyksi.

- Peräänkuulutan itse juurikin sellaisia arvovalintoja, missä leikin suomat mahdollisuudet olisi hyvä käyttää hyödyllisesti arjen luovia ratkaisuja toteutettaessa. Pakkotahtiselle suorittamiselle on onneksi aina olemassa muitakin toimivampia vaihtoehtoja. Kyse on vain siitä miten osataan irrottautua edes hetkeksi tästä suorittamiskulttuurin velvollisuusajattelusta. Vaatii tosin hieman kekseliäisyyttä, että tästä ahtaasta lokerosta voi hyvällä omalla tunnolla tulla ulos, ilman että miettii koko ajan onko se missäkin tilanteessa sopivaa.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Leikin varjolla
« Vastaus #15 : ke 27.05.2015, 15:07:00 »
Kaikki, mikä vapauttaa ihmisen erinäisistä ympäristöstä tulleista tai itse luoduista kahleista, on leikkiä. Parasta on, jos leikki saa unohtamaan muun ympäristön ja itsensä tiedostamisen. Elän jänniä aikoja, kun nyt pikkuhiljaa alkaa saamaan omien lasten varjolla "hyvällä omallatunnolla" riehua kaiken maailman vesipuistoissa, trampoliineissa, nikkaroida taloja leluille, maalata tauluja ja tehdä kaikkea hupsua luovaa.

Työpaikan "virkistäytymispäivän" leikit on kyllä yleensä kaikkea muuta kuin rentouttavia. Mutta kyllä niistä varmaan jotkut tykkäävät.