Kirjoittaja Aihe: Tahtoisin rakastua, vituttaa  (Luettu 3027 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Chama

  • Vieras
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #20 : ti 12.05.2015, 19:55:53 »
Mitenköhän sitä oikeasti rakastetaan? Vai onko se vain vakiintunutta olemista?

Minulla on vahva kokemus siitä, että rakastaminen ei ole vain vakiintunutta olemista. Olen kerran elämässäni salamarakastunut. Kyse ei ollut varsinaisesta tunteesta: muutamassa sekunnissa minä tiesin, että tämän tuiki tuntemattoman miehen kanssa tulen jakamaan elämäni. Paremmin en pysty sitä hetkeä kuvailemaan. Tuosta hetkestä on tänään kulunut 36 vuotta ja 12 päivää. Olemme olleet naimisissakin melkein 36 vuotta ja tulemme mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan kuolemaamme saakka. Näitten vuosien aikana on tapahtunut monenlaista, joskus on vituttanut ankarasti, mutta tietoisuus siitä, että tässä on minun paikkani, ei ole koskaan hävinnyt minnekään. En ole lainkaan romanttinen ihminen. Tiedän olevani onnekas.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3765
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #21 : ti 12.05.2015, 22:06:27 »
Olen kerran elämässäni salamarakastunut. Kyse ei ollut varsinaisesta tunteesta: muutamassa sekunnissa minä tiesin, että tämän tuiki tuntemattoman miehen kanssa tulen jakamaan elämäni. Paremmin en pysty sitä hetkeä kuvailemaan.

Hieno homma.

Joidenkin kohdalla on kyse "ota kiinni kenet saat" -valinnasta. Jotkut taas valitsevat kumppania niin kuin olisivat ostoskeskuksessa platinakortti lompakossa. Kierretään kauppoja. Tutkitaan ja kokeillaan. Ei osata tehdä lopullista päätöstä. Ja kun se vihdoin tehdään, ollaan epävarmoja ja kadutaan. Kauppa peruuntuu, ja etsintä alkaa alusta. Miten voi tehdä lopullisen päätöksen sen jälkeen kun jo tehnyt useita lopullisia päätöksiä.

Tyttäreni kiemurtelee parhaillaan valintatilanteen edessä. Vaihtoehtona on juoppo kouluja käymätön renttu ulkomailla ja väitöskirjaansa suunnitteleva hyväpalkkainen arvostettu henkilö Suomessa. Ulkomaalaisen puolesta puhuu se, että hänen luonaan voi käydä ulkomailla. Voi elää ilmaiseksi ja nauttia suurkaupungin sykkeestä. Suku on lisäksi melko varakas, ja mies on ainoa perillinen. On kokonainen oma kerrostalo kaupungissa ja vapaa-ajan asunto Kanarialla. Taiteellista sukua lisäksi. Isoisä jopa omalla alallaan melko kuuluisa ja hyvin rikas. Ja hyvin vanha. Ulkomaalaista vastaan puhuu se, että hän kärsii mielenterveysongelmista ja voi tehdä itsemurhan minä päivänä tahansa. Hän on epäsiisti ja joskus vaikea ihminen.

Suomalaisen vahvoja puolia ovat hyvä asema ja vakaus. Ne ovat myös hänen huonoja puoliaan, koska ne merkitsevät tylsää jumiutumista Suomeen. Hyvästi seikkailut maailmalla sen jälkeen, jos tämän henkilön valitsee. Hyvästi kaikki kiinnostava. Taidepiireissä olevat kaverit lisäksi kenties kauhistelisivat näin konservatiivis-porvarillista vaihtoehtoa. Itsemurhaa silloin tällöin yrittävä juoppo käy paremmin taiteilijan puolisoksi. Näissä piireissähän on sitä paitsi tapana vaihtaa puolisoa, kun entiseen on kyllästytty, ellei itsemurha nopeuta asioita. Rakkaus suomalaista kohtaan ei ole tyttäreni puolelta oikein kunnolla leimahtanut, joten kyseessä olisi järkiseikkoihin perustuva suhde.

Meillä taitaa olla suvussa vikana päätöksenteon vaikeus näissä asioissa. Äitini ainoa sisar ei koskaan mennyt naimisiin, vaikka hän oli hyvän näköinen, ja miesehdokkaita oli tarjolla. Minun ainoa sisareni puolestaan oli aikoinaan myös valintaongelman edessä. Tarjolla olisi ollut varakas hyvännäköinen lakitieteen tohtori, joka on korkeassa asemassa valtionhallinnossa. Sisareni valitsi kuitenkin vanhan piian rooliin, mihin sisältyy bonuksena ikuinen köyhyys ja yksinäisyys. Hän ei ole kertonut minulle, mistä ratkaisu johtuu, koska tällaisia asioita eivät sisaret kerro veljilleen. Tyttärelleni hän on kuitenkin paljastanut, että yksi syy kieltäytymiselle oli se, että hän pelkästi ns. aviollisia velvollisuuksia. Hänet (kuten minutkin, mutta olin näissä asioissa huono oppilas) oli kasvatettu vakaumukseen, että kaikki "niihin" asioihin liittyvä on inhottavaa ja vältettävää ja syntistä ja likaista jne. Eli jos alkaa seurustella, tekee jo lähtökohtaisesti paitsi syntiä, myös pahaa omille vanhemmilleen, koska sen jälkeen ei ole enää se sama siveä pikku tyttö tai pikku poika mikä oli ennen, joten vanhemmat menettävät rakkaan viattoman lapsensa.

Ettei tulisi väärinkäsitystä, niin täsmennän edellistä. Eivät vanhempamme opettaneet tuollaista. Äitini lestadiolainen sukutausta kuitenkin vaikutti taustalla siten, että tämän tyyppisen opin me saimme, vaikka sitä ei meille suoraan opetettukaan. Paljonhan voidaan ilmaista epäsuorasti edes tarkoittamatta sitä, minkä epäsuora viesti kertoo.

Varsinaisia ”suuria” elämänratkaisujani tällä alueella en ole katunut. Sen sijaan jotkut pienet yksityiskohdat ovat jääneet hieman harmittamaan. Yksi tällainen yksityiskohta on nuoruusvuosieni viettäminen täysin ilman tyttöseuraa. Olin niin suunnattoman epävarma ja huonolla itsetunnolla varustettu, että pidin itsestäänselvyytenä sitä, että kaikki yritykset tällä alalla olisivat toivottomia. En kelpaisi kenellekään edes yhden illan seuraksi. Välttääkseni turhaa mielipahaa en edes yrittänyt vaan suorastaan kartoin tyttöjä. Niinpä kaikki ”normaalit” nuoruuteen liittyvät kokemukset jäivät tällä alueella täysin kokematta. Nyt jälkeen päin kun asioita ajattelen, luulen, ettei tilanteeni olisi ollut aivan niin toivoton kuin kuvittelin. Esimerkiksi Englannissa viettämieni noin kahdeksan kuukauden aikana olisi voinut tulla tilanteita, jotka oikein käyttämällä, olisin voinut saada asioita etenemään aivan eri suuntaan kuin mihin ne – eivät edenneet. Mutta turha sitä on enää jossitella. Kauniita tyttöjä oli joka puolella. Ne olisi pitänyt vain huomata ja edes vähän yrittää...

Esimerkiksi tällaisia tyttöjä (omaa naamaa pikselöity). Vasta kuvaa katsellessa olen myöhemmin tajunnut, että onpa suloinen sveitsiläinen tyttö. Barbara nimeltään. Silloin en huomannut tytössä mitään mielenkiintoa herättävää.

http://kuvapilvi.fi/k/yiph.jpg

Poissa Anneli Mattila on ihqu!

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 242
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #22 : ke 13.05.2015, 00:59:14 »
Herraisä mikä nainen. Muutan Sveitsiin.
EN OLE Anneli Mattila.

Chama

  • Vieras
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #23 : ke 13.05.2015, 07:13:59 »
Niinpä, jokaisen valintaympäristö on erilainen. Itse kyllä odottaisin sitä, että ihminen, johon sitoutuu, tuntuu edes jollakin tasolla "oikealta". Kaikki muu on toisarvoista: koulutukset, statukset ja sen sellaiset. Minun elämäni on mennyt niin, että vaikka sisäisestä pakosta jouduin valitsemaan tuiki tavallisen teekkarin (itse olin jo tuolloin enempi Koijärvi -porukkaa, joten vähänkö hävetti), lopputulema on ollut, että olen viettänyt elämästäni about 20 vuotta ulkomailla. Ja parhaillaankin ukko kiikaroi postia eräässä kansainvälisessä järjestössä. Väitöskirjakin on pitänyt rustata ihan itse (heh, heh).
« Viimeksi muokattu: ke 13.05.2015, 07:21:12 kirjoittanut Chama »

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15033
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #24 : ke 13.05.2015, 09:25:44 »
Esimerkiksi tällaisia tyttöjä (omaa naamaa pikselöity). Vasta kuvaa katsellessa olen myöhemmin tajunnut, että onpa suloinen sveitsiläinen tyttö. Barbara nimeltään. Silloin en huomannut tytössä mitään mielenkiintoa herättävää.

http://kuvapilvi.fi/k/yiph.jpg

Nuorempana muistutin etäisesti tuota tyttöä (kasvojen rakenne sinnepäin, niin kuin on kyllä oikeastaan kauhean monella suomalaisella naisella). Ei ihme siis etten jatkuvasti hypännyt miehestä toiseen, jos ei minussakaan ollut mitään mielenkiintoa herättävää. On olemassa miehiä jotka huomaavat päätyvänsä tuon tuostakin kavereiksi, vaikkei heissä ole mitään varsinaisesti epämiellyttävää. Ehkäpä on naisiakin joihin ei vaan kertakaikkiaan rakastuta intohimoisesti.

***

En pysty kuvittelemaankaan miten joku voi päätyä sellaiseen tilanteeseen että hänen pitäisi valita kahden ihmisen väliltä, siten siis että kummankaan kanssa ei ole pitkää liittoa takana, vaan molemmat ovat sulho- tai morsianehdokkaita. Jotenkuten ehkä voisin kuvitella että rakastaa kahta eri ihmistä, mutta miten kummassa muka voisi yhtäaikaa rakastua kahteen ventovieraaseen. Tuskinpa voikaan, ja rakkaudella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä että arpoo kenen kanssa alkaa oleen silleen. Pidän tuollaista laskelmointia vastenmielisenä.

Mutta tietty jos ei ole touhunnut kummankaan kanssa, vaan pitäisi valita kumpaan alkaa tutustua, niin sitten kyllä ymmärrän ysköksen. Eihän sitä nyt koko maailmaan voi tutustua, joten jotain valkkaamista tarvitaan. Nykyään vain ei taida olla näin. Ollaan kuin seurustelusuhteessa vaikka kuinka monen kanssa, ja sitten aletaan miettiä että kenet niistä valitsisi pidempään liittoon.

Minua ei ällötä se että paritellaan ristaan rastiin, vaan se ettei sitä rakkautta ole. Kaippa sitten olen romantikko, kun kumminkin pidän parhaana sitä että kumppanoituu koska rakastuu.

Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10061
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #25 : ke 13.05.2015, 19:17:23 »
Niinpä ihmissuhteessakin koen, että sen helppous (sujuvuus) saavitetaan vain ja ainoastaan sillä, ettei yritetä päästä helpolla, vaan ollaan hyvinkin vaativia sen suhteen, miten itse (!) toimitaan. Mitään ei pidä ajatella itselle ansaittuna hyvänä, johon on oikeus.


Tätä tarkoitin, vaikken suoraan kirjoittanut. Tavoite helpossa, siis sujuvuudessa, mutta se työ vaikka läpi harmaan kiven.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10061
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #26 : ke 13.05.2015, 19:25:15 »
Minussa on niin paljon jotain ihan muuta kuin perinteistä naista, että varsinkaan en kaipaa mitään hemmetin barbileikkejä tyyliin ole sinä Barbie niin minä olen Ken.

Ajattelen samoin.


Haluan kohdata ihmisenä ihmisen, sen lisäksi että tietenkin petipuolella ollaan eri sukupuolien edustajia.

Entä jos olisi vain se oma itse, eli lähtisi sieltä missä nyt on kunakin hetkenä? Eikö toinen voi huomata, mikä se toisen lopullisempi finaaliolemus mahdollisesti on? Jos erottuu taustasekoilun lomasta? Vai tarvitaanko erottamiseen jotain superkykyjä? Entä, oletko itse mukana missä? Mitä tilanne kussakin synnyttää? Voiko asiaan omalta osalta vaikuttaa? Miten vahvoilla voi olla tässä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10061
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #27 : ke 13.05.2015, 19:36:14 »


Tarvitset vapauttajan. Sellaisen, joka vie sinut riippuvuuden ikeestä.

Luin tänään aforismeja Markku Envall:in kokoelmasta.

Albert Lange Fliflet: Kun ihminen oppii tuntemaan eron hyvän ja pahan välillä, hänet karkoitettiin paratiisista. Mutta jos hän unohtaa sen eron, hän ei enää milloinkaan pääse sinne takaisin!

Ei aivan suoraan sinun teemaan, mutta jotain samaa, siis oleellisesti. Täytyy tulla todeksi menetyksestä, siis täysin sen tasalle, jotta voi jättää menetykselle hyvästit. Muuten se kummittelee eikä jätä rauhaan. On sen suhteen avuton. Jonkun täytyy auttaa tässä. Itse ei välttämättä kykene siihen. Epäilen, että energiaa vapautuu roppakaupalla.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10061
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #28 : ke 13.05.2015, 19:39:57 »
... Tiedän olevani onnekas.


Onnittelut. Kiva tarina. Voi antaa toivoa muillekin.

Poissa Ei kukaan

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 105
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #29 : ke 13.05.2015, 20:17:46 »
Rakkaus on vaikea juttu. Saan itseni sillä solmuun. Rakkauteen kuuluu tietty välittömyys. Sitä ei pitäisi miettiä liikaa. Vaikea tehtävä aina liikaa miettivälle. Saatan mennä sen vuoksi toiseen äärimmäisyyteen.

Rakkaus on toki lopulta jokseenkin eri asia kuin rakastuminen, ihastuminen.

Viimekertaisen ihastumisen onnistuin torjumaan. Raadollisesti jäin miettimään sitä, että miten toisen oikeastaan tunnen ja kuinka paljon yhteistä voi olla, kun huomasin jonkinlaisien tunteiden heräilevän. Samalla miettien sitä, että mitä itse voisin toiselle tarjota ja mikä olisi toista kohtaan reilua.

En saanut millään siitä plusmerkkistä, joten annoin asian olla ja järkeistin, varsin painavin perustein. Vaikea sanoa, että olisiko ollut mahdollisuuksia ystävyyttä enempään. Tietyistä jutuista päätellen olisi voinut ollakin.

Mutta ihastumisen, rakastumisen tunne ei merkitse sitä, että henkilö on "oikea" millään muotoa, vaikka aineksia olisi molemminpuoliseen tunteeseen ja sillä hetkellä siltä kuinka tuntuisi.

Nuorempana uskoin pelkän rakkauden kantavan, mutta siihen enää usko.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15033
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #30 : ke 13.05.2015, 22:24:36 »
Haluan kohdata ihmisenä ihmisen, sen lisäksi että tietenkin petipuolella ollaan eri sukupuolien edustajia.

Entä jos olisi vain se oma itse, eli lähtisi sieltä missä nyt on kunakin hetkenä? Eikö toinen voi huomata, mikä se toisen lopullisempi finaaliolemus mahdollisesti on? Jos erottuu taustasekoilun lomasta? Vai tarvitaanko erottamiseen jotain superkykyjä? Entä, oletko itse mukana missä? Mitä tilanne kussakin synnyttää? Voiko asiaan omalta osalta vaikuttaa? Miten vahvoilla voi olla tässä?

En taida saada oikein punaisesta langastasi kiinni, joten heitän vaan lonkalta.

Minä olen aina oma itseni. Olen oma itseni silloin kun juttelen asioista joiden kanssa sukupuolella ei ole mitään tekoa. (Esim. fiktion kirjoittaminen on fiktion kirjoittamista, ei sitä millään sukupuolielimillä kirjoiteta, jos ei sitten satu naputtamaan nimenomaan seksuaalista fantasiaansa ylös ja siten että näkökulma on oman sukupuolen edustajan.) Olen oma itseni silloinkin kun tilanne on nimenomaan eroottinen.

Mutta tuntuisi ällöttävältä ja vastenmieliseltä että toinen olisi täysin eri linjoilla. Eli jos itse olen se oma itseni joka vain neutraalisti ja (toivottavasti) asiallisesti juttelee niitä näitä, niin se että mies jotenkin kiehnäisi ja liehakoisi olisi ällöä. Jos taas olisin itse seksuaalisesti kiinnostunut miehestä ja hän olisi rutikuivan asiallinen ja kaikkea muuta kuin asiaan innostunut, niin sekin tietysti tuntuisi loukkaavalta.

Netissä voi tietty silloin tällöin jotenkin "pelehtiä" ihan vitsin vuoksi, kun ei tiedä millainen mullisaukko siellä toisessa päässä sattuu olemaan. Mutta en ole mikään erityinen flirttailun spesialisti ja helpompi on heittää tsoukkilinjalta läppää niin ettei siinä ole mitään todellista "lähetääs paneen" -sekoilua mukana.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.