Kirjoittaja Aihe: Tahtoisin rakastua, vituttaa  (Luettu 3022 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Anneli Mattila on ihqu!

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 242
Tahtoisin rakastua, vituttaa
« : ti 05.05.2015, 23:13:00 »
Tahtoisin rakastua - ihastua, sulautua ja rakastua. Tiedän että se on harhaa. Tiedän ettei parempaa olisi todennäköisesti tarjolla. Tiedän, että se olisi nykytilanteessa moraalisesti väärin, mutta silti.

Eikö se ole jotenkin väärin, ettei ihminen voi ihastua polttavasti elämässään kuin hyvin harvoin? Sen jälkeen kaikki on vain tyytymistä, itseensä keskittymistä, menettämisen peittämistä rutiineiden alle.

Sekin tässä tilanteessa ihmetyttää, että ehkä tämä ei olekaan totta, ehkä harhaa vain. Onhan heitäkin, jotka eivät sivuilleen vilkuile.

Vituttaa niin, paskaa!
EN OLE Anneli Mattila.

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 1833
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #1 : ti 05.05.2015, 23:20:25 »
Tahtoisin rakastua - ihastua, sulautua ja rakastua. Tiedän että se on harhaa. Tiedän ettei parempaa olisi todennäköisesti tarjolla. Tiedän, että se olisi nykytilanteessa moraalisesti väärin, mutta silti.

Eikö se ole jotenkin väärin, ettei ihminen voi ihastua polttavasti elämässään kuin hyvin harvoin? Sen jälkeen kaikki on vain tyytymistä, itseensä keskittymistä, menettämisen peittämistä rutiineiden alle.

Sekin tässä tilanteessa ihmetyttää, että ehkä tämä ei olekaan totta, ehkä harhaa vain. Onhan heitäkin, jotka eivät sivuilleen vilkuile.

Vituttaa niin, paskaa!

Rakastu pois vain. Vai tarvitsetko siihen jonkin kohteenkin? :)

Poissa Anneli Mattila on ihqu!

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 242
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #2 : ti 05.05.2015, 23:27:39 »
Jostain tällaisesta haaveilen. "En elämältä pyydä mitään, sain enemmän kuin ansaitsin." "Voitko luonain, olla silloin, vielä viimeinen valssi kun soi?"

Pitäisikö tämä tunne olla, jos on oikeasti rakastunut? Mitenköhän sitä oikeasti rakastetaan? Vai onko se vain vakiintunutta olemista?

https://youtu.be/2jb64wxUwhQ
EN OLE Anneli Mattila.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10058
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #3 : ke 06.05.2015, 05:22:37 »

Rakastuminen on leijailua. Se perustuu epätodellisuuteen. Kyseessä on hurahtaminen. Kun kohteena on se rakastettu, niin hurahtamista pidetään suotavana, jopa toivottuna.

Näin kai se on.

Rakkaus itse on hiljaista. Se on turvallisuutta, huolenpitoa, läheisyyttä ja hellyyttä. Rakkaus syntyy kaipuusta. Jos ei osaa edes kaivata, ei voi löytää rakkautta. Silloin voi elämässä käydä huonosti.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15011
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #4 : ke 06.05.2015, 09:20:30 »
Tahtoisin rakastua - ihastua, sulautua ja rakastua. Tiedän että se on harhaa. Tiedän ettei parempaa olisi todennäköisesti tarjolla. Tiedän, että se olisi nykytilanteessa moraalisesti väärin, mutta silti.

Eikö se ole jotenkin väärin, ettei ihminen voi ihastua polttavasti elämässään kuin hyvin harvoin? Sen jälkeen kaikki on vain tyytymistä, itseensä keskittymistä, menettämisen peittämistä rutiineiden alle.

Sekin tässä tilanteessa ihmetyttää, että ehkä tämä ei olekaan totta, ehkä harhaa vain. Onhan heitäkin, jotka eivät sivuilleen vilkuile.

Vituttaa niin, paskaa!

Mikset voi rakastua kumppaniisi? (Muistikuvani mukaan sinulla sellainen on.)

Miksi ihmiset aina olettavat että voi rakastua vain upouusiin ihmisiin tai asioihin? Jo tutun rakkaan ihmisen tai paikan kanssa voi kyllä kokea uuden kuherruskuukauden. Ehkäpä sillä tavalla että vanha asetetaan uuteen yhteyteen. Tämän takia ihmiset tekevät kimpassa matkoja ulkomaillekin, koska toisenlaisessa ympäristössä tuttukin ihminen näyttäytyy uudessa valossa.

Jos ei vaan kertakaikkiaan kykene rakastumaan rakastamaansa ihmiseen, niin ehkä voi rakastua asioihin. Voi intohimoisesti keskittyä harrastamaan jotain tiettyä asiaa, löytää uuden kolkan maailmasta tai vaikka ihan vaan lähiseudulta, ulkoilla kuin viimeistä päivää jne.

Tai jos ei mikään onnistu, sitten voi vain ajatella että hormonit ne tekevät kehossa tepposet kun valonmäärä on lisääntynyt. Kyllä se siitä rauhoittuu pikkuhiljaa kun valo alkaa vähenemään juhannuksen jälkeen.

Jokatapauksessa kuitenkin hyvä asia että kehtaa sanoa ääneen että haluaa rakastua, eikä kaksinaamaisesti vaan vedä jotain show'ta että kaikki on kuten ennenkin ja sitten yhtäkkiä onkin vain ilmoitusasia sinne muijan suuntaan että "ihastuin toiseen, näin vaan kävi". Paskanmarjat se mitään vaan käy, aina siinä on tahtotila taustalla.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Anneli Mattila on ihqu!

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 242
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #5 : ke 06.05.2015, 11:32:00 »
Mikset voi rakastua kumppaniisi? (Muistikuvani mukaan sinulla sellainen on.)

Kyllähän mä eukkoani tietyllä tapaa rakastan, hieno nainen kaikin puolin. Ei se vain ole sama kuin sellainen rakastaminen, joka on enemmän kuin ystävyyttä ja tottumista.
EN OLE Anneli Mattila.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #6 : ke 06.05.2015, 13:10:42 »
Soidinmenot tietysti houkuttelevat keväisin ihmislajin uroksia ja naaraita, koska keväällä on ihmisen lajityypillinen soidinaika. Se täytynee vain valita, lähteekö aina tarpeen tullen uudelle liehakointikierrokselle, vai valitseeko mieluummin pitkän pariutumisen edut. Kumpaakin ei oikein voi saada.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1509
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #7 : ke 06.05.2015, 13:24:48 »
Olen itsekin kaiholla muistellut oman parisuhteeni alkuaikoja, rakastumisen intensiivisyyttä, uutuutta, jännitystä. Kaipaan sitä toki. Tavattuani erityisen viehättäviä naikkosia, huomaan lähes pakahtuvani pohtiessani, että kunpa voisi elää useaa elämää yhtä aikaa.

En siis haluaisi luopua tästä mitä minulla on nyt, mutta samalla haluaisin tietenkin kaiken muun kivan.

Alkuaikojen huuman kaipuussani voin lohduttaa itseäni vedoten itsetuntemukseeni. Olen helposti ahdistuvainen ihminen, enkä ole koskaan onnistunut suuremmin nauttimaan huolettomasta läheisyydestä naisten kanssa. Tiedän, että jos irrottautuisin nykyisestä tilanteestani, päätyisin ensin olemaan omissa oloissani mahdollisia haavojani nuollen/vapaudestani nauttien, sitten varovaisesti löytäisin uuden rakkauden, ja muutaman vuoden päästä olisin samassa stabiilissa tilanteessa kuin nyt. Mutta jonkin toisen upean naisen kanssa.

"Ojasta allikkoon", siis, mikäli lähtisin sille tielle. 

Näen enemmän hyviä puolia sitoutumisesta nykyiseen tilanteeseeni. Sitoutuminen tuo omat ahdistuksen aiheensa, mutta myös omat nautintonsa, joita ei voi muutoin saavuttaa.

socrates

  • Vieras
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #8 : ke 06.05.2015, 13:37:14 »
Tahtoisin rakastua - ihastua, sulautua ja rakastua.

Ei rakastumisessa ole mitään hyvää, olin nuorena pari kertaa rakastunut ja se vasta oli hirveää hommaa.

Idolini Make salilta opasti, että elämässä on kaksi hienoa asiaa: treenaaminen ja r****aaminen. Lisäisin siihen peppupanot ja irtosuhteet.

Luulin muuten aluksi, että olet itse Anneli Mattila, kun en ollut ikinä moisesta henkilöstä kuullut.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15011
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #9 : ke 06.05.2015, 15:18:15 »
Minäkin aikoinaan ajattelin toisessa vuosia kestäneessä suhteessani että ei se vaihtamalla parane. Kumppani ilmeisesti ajatteli toisin, koska vaihtoi. Parantumisesta en tiedä - jos hänen mielestään muutaman kuukauden kestänyt suhde johon mahtui lopulta neljäskin ero oli parempi vaihtoehto kuin lähes 13 v kestänyt parisuhde minun kanssani, niin en ehkä välttämättä halua sitä tietää. Tai en tekisi sillä tiedolla itse mitään, koska en ole sellainen ihminen jolle jotkut vuosisadan rakkaustarinat eli jatkuvat ihastumiset ovat suurempi elämys kuin tuttu ja turvallinen ystävyysrakkauskumppanuussuhde sellaisen ihmisen kanssa joka käy itselle aivan mainiosti läheisimmäksi ihmiseksi. Suhteen alkuaikoina jopa sanoin miehelle etten erikoisemmin kaipaisi tällaista Tuulen viemää, kun hänellä oli tapana saada niitä raivokohtauksiaan. Sitten kun hän oli sellaisen naisen kanssa joka itsekin oli (tumma ja) tulinen, niin ehkä se hänelle oli alkuun todella jännittävää.

Mutta itse siis tosiaan nautin siitä että on kivaa ja hykerryttävää, en siitä että on valtava intohimo, mustasukkaisuudraama tai jotain muuta paskaa jolla ihmiset yrittävät saada itsensä uskomaan elävänsä isolla eellä.

Olihan se tietysti tavallaan ihan mielenkiintoista ihastua päättömästi aikoinaan (kohteena ei ollut tuo em. eksäni). Mutta ei se minunkaan mielestäni mitään järkevää touhua ollut. Ehkä jos se olisi ollut molemminpuolista, mutta kun ei ollut.

Enivei, kyllä elämässä tosiaan voi ihastua muuhunkin kuin ihmisiin. Senhän takia ihmiset pomppivat lentokoneistakin alas (laskuvarjon kanssa yleensä), että tuntisivat elävänsä, että olisi sitä rushia ja silleen. Ei siihen jotain vosua tarvitse, tai juippiakaan. Mutta rahaa taitaa palaa?
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14519
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #10 : ke 06.05.2015, 17:54:04 »
En millään enää viitsisi, jaksaisi rakastua. Preferoin ihan vain tätä arjeksi muuttunutta rakkautta. Muu olisi vaivalloista, mutta parhaimmassakin tapauksessa vain just tähän jo olevaan johtavaa. Jos haluun joyain kicksejä, niin mieluummin jostain muusta kuin tuosta vastarakastuneisuudesta kaikkine vaivoineen, tunneailahteluineen, epävarmuuksineen ja stresseineen.

Poissa Heijastus

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 115
  • Heijastus-Viesti
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #11 : to 07.05.2015, 00:33:01 »
Rakastuminen on parisuhteen paras vaihe...ja ainoa
Tuo kiimainen lapsi syntyi kynttilöiden hehkuun

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14519
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #12 : to 07.05.2015, 08:54:05 »
Rakastuminen on parisuhteen paras vaihe...ja ainoa

Lienee kovin henkilökohtainen ja yksilöllinen kanta. Toki varmaan ihan yleinen - päätellen erotilastoista. Itse kai sitten kuulun johonkin harvinaiseen vähemmistöön, kun edes ajatus uudestaan ihastumisesta ja rakastumisesta ei houkuttele ollenkaan. Parisuhdekin on jo niin pitkäikäinen, että keskimääräinen kesto (11,3 vuotta) on triplattu.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #13 : to 07.05.2015, 09:35:19 »
En todellakaan halua enää rakastua. Taidan olla hiukan ylitunteellinen henkilö niin, että tunteet menevät usein ihan överiksi. Rakastuminen on saanut minut tekemään elämäni suurimmat typeryydet. Rakastuminen on lamaannuttanut ajatteluni. Olen toki saanut arjen pyöritettyä rutiininomaisesti, mutta ajatukset eivät ole olleet mukana. Se vaikuttaa myös fyysisesti niin, että elimistö toimii ylikierroksilla ja on ollut vaikea nukkua. Onneksi noin voimakkaana tunnekuohu on nopeasti ohi ja silmäni avautuvat tilanteen mielettömyyteen. On ollut myös kertoja, jolloin tunnekuohu ei ole ollut vielä ohi, kun toinen osapuoli on jatkanut matkaansa. Silloin pudotus on todella kova ja sirpaleita saa keräillä hyvän hetken, kunnes siitä pääsee yli. Kokemus on ollut niin kipea, etten sitä enää halua kokea. Jätä, niin et tule jätetyksi.

Jos jotain suhteilua ikinä enää tulee, niin ehdottamasti jostain kaveripohjalta voisi alkaa ja ehdottomasti etäsuhteena. Aikanaan sellainen voisi kehittyä lämpimäksi ystävyyssuhteeksi ilman kumminkaan puolista riippuvuutta. Noihin voimakkaisiin rakastumisiin liittyy liian usein totaalinen takertuminen, joka tukahduttaa sekä suhteen että takertumisen kohteen oman elämän.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15011
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #14 : to 07.05.2015, 10:37:54 »
Itse haluan rakastaa, ja jos ei sitä rakastamista saa aikaiseksi kuin rakastumisen kautta, niin kai sekin riesa olisi siedettävä. Mutta tottavieköön haluan rakastua ihmiseen joka ei itsekään ole mikään rakastumisnisti, vaan arvostaa enemmän sitä pitkän linjan yhdessäoloa. Viimeksi taisin haksahtaa nistiin, ja vaikka sitä pitkää linjaa riittikin, niin se ei tainnut olla hänelle ominaista.

Yksipuolista ihastumista en aio enää kokea. Olen jo kertaalleen onnistunut jäädyttämään tunteeni mielenkiintoisen miehen kohdalla kun on selviö että hän ei ole saatavilla, joten tiedän että kykenen estämään sen. Ongelma ennemminkin on että en ihastu kehenkään. Toisaalta ne jotka olisivat aidosti halukkaina olleet tarjolla eivät ehkä ole sellaisia miehiä joihin noin vain ihastutaan. Ainakin yksi treffaamani mies valitti ettei häneen koskaan kukaan ihastu, ja olihan se sääli tietysti että en sitten minäkään. Mutta minkäs teet.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10058
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #15 : ti 12.05.2015, 06:06:42 »
Jos haluun joyain kicksejä, niin mieluummin jostain muusta kuin tuosta vastarakastuneisuudesta kaikkine vaivoineen, tunneailahteluineen, epävarmuuksineen ja stresseineen.

Näin kai useimmin. (jos yhtään tolkkua?)

Entä jos olisi niin, että helppous vallitsisi silloin kun on tekemisissä ihmisten kanssa? Myös niitten suhteen, joihin on kulloinkin rakastunut. Onko mahdollista?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10058
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #16 : ti 12.05.2015, 06:14:40 »
Mutta tottavieköön haluan rakastua ihmiseen joka ei itsekään ole mikään rakastumisnisti, vaan arvostaa enemmän sitä pitkän linjan yhdessäoloa.

Jos toisen tietää jollain tapaa intuitiivisesti siksi, jonka kanssa haluaa ehkä olla lopun elämää, niin kai se vähentää tarvetta tarrautumiseen. Eikö ne rakastumiset ole yleensä jotain yksipuolisuutta, joka vähenee kun tullaan tietoisemmaksi koko paketista? Kun on "tarvesairas", näkee toisen tässä valossa, mikä on toisen väärinnäkemistä.

Rakastumisen on sanottu antavan mahdollisuus kokonaisvaltaisemmalle omistautumisella, koska yhdessä tulee vieteltyä aikaa. Onkohan tämä lopultakaan miten järkevä päätelmä? Osa pettyy, kun rakkaus haihtuu, ja se toinen alkaa olla jopa vastenmielinen. Kun vertailukohtana on alkuajat, niin eiköhän se tyytymättömyyttä aiheuta, jos nykyisyys ei tarjoa mitään kannattelemista?

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14519
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #17 : ti 12.05.2015, 07:36:54 »
Jos haluun joyain kicksejä, niin mieluummin jostain muusta kuin tuosta vastarakastuneisuudesta kaikkine vaivoineen, tunneailahteluineen, epävarmuuksineen ja stresseineen.

Näin kai useimmin. (jos yhtään tolkkua?)

Entä jos olisi niin, että helppous vallitsisi silloin kun on tekemisissä ihmisten kanssa? Myös niitten suhteen, joihin on kulloinkin rakastunut. Onko mahdollista?

Helppous ja helppous. Yleisesti olen sillä kannalla, ettei helppo ole mikään houkutteleva tavoite. Sen sijaan toki helppouden tavoittelu ankaran panostuksen, osaamisen ja harjoittelun kautta on houkuttelevaa. Niinpä ihmissuhteessakin koen, että sen helppous (sujuvuus) saavitetaan vain ja ainoastaan sillä, ettei yritetä päästä helpolla, vaan ollaan hyvinkin vaativia sen suhteen, miten itse (!) toimitaan. Mitään ei pidä ajatella itselle ansaittuna hyvänä, johon on oikeus.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15011
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #18 : ti 12.05.2015, 13:17:11 »
Mutta tottavieköön haluan rakastua ihmiseen joka ei itsekään ole mikään rakastumisnisti, vaan arvostaa enemmän sitä pitkän linjan yhdessäoloa.

Jos toisen tietää jollain tapaa intuitiivisesti siksi, jonka kanssa haluaa ehkä olla lopun elämää, niin kai se vähentää tarvetta tarrautumiseen. Eikö ne rakastumiset ole yleensä jotain yksipuolisuutta, joka vähenee kun tullaan tietoisemmaksi koko paketista? Kun on "tarvesairas", näkee toisen tässä valossa, mikä on toisen väärinnäkemistä.

Rakastumisen on sanottu antavan mahdollisuus kokonaisvaltaisemmalle omistautumisella, koska yhdessä tulee vieteltyä aikaa. Onkohan tämä lopultakaan miten järkevä päätelmä? Osa pettyy, kun rakkaus haihtuu, ja se toinen alkaa olla jopa vastenmielinen. Kun vertailukohtana on alkuajat, niin eiköhän se tyytymättömyyttä aiheuta, jos nykyisyys ei tarjoa mitään kannattelemista?

En tiedä onko olemassa varmaa tietoa siitä että toisen kanssa haluaa olla lopun elämänsä. Kun olimme olleet eksäni kanssa yhdessä vasta jonkin aikaa, hän sanoi että voi tulla sielunkumppani ja sitten (hänelle ja minulle) tulee ero. Tuosta olisi tietysti pitänyt tajuta olevansa vain vt. kumppani... Mutta kaiketi vain kuvittelin että ei ketään tulisi. Tai ehkä salaisesti toivoin että kumppanini tajuaisi minun olevan se sielunkumppani. Vaikkei minusta itsestäni kyllä koskaan tuntunut siltä että meillä on oikein vuosisadan rakkaustarina. Mutta en ole sellaista vaatinutkaan ja olisi riittänyt se kumppanuus-kumppanuus, en tarvitse kuolasuista intohimo-kumppanuutta jossa kaikki on niin naurettavan extremeä. Minussa on niin paljon jotain ihan muuta kuin perinteistä naista, että varsinkaan en kaipaa mitään hemmetin barbileikkejä tyyliin ole sinä Barbie niin minä olen Ken. Haluan kohdata ihmisenä ihmisen, sen lisäksi että tietenkin petipuolella ollaan eri sukupuolien edustajia.

Kehtaisin uskoa etten ollut vastenmielinen eksälleni, mutta lopun aikaa en ollut enää yhtään mitään. Aivan sama juttu se on kumppania etsiessäkin: jossakussa ei ole mitään erityistä vikaa, mutta kun ei hänessä ole mitään sellaistakaan mikä erityisesti säväyttäisi, ei hinkua pariutumiseen tule.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3754
Vs: Tahtoisin rakastua, vituttaa
« Vastaus #19 : ti 12.05.2015, 18:47:06 »
Rakastuminen on karmeata - silloin kun se on toivotonta.

Kirjoitan tämän viestini naama kuumottaen ja pulssi aavistuksen verran koholla. Hetki sitten sain nimittäin kokea käsittämättömän yhteensattuman, johon en voi reagoida mitenkään. Tekisi mieli kirjoittaa, että tietäisitpä sinä.... (huokaus)

Ehkä on paikallaan, että vähän valotan tätä asiaa.

Ihastuin – tai mitäpä tässä vähättelemään: rakastuin – lukiossa erääseen luokallani olleeseen tyttöön. Koulun päättyessä sain tietää, että tällä ihastuksellani oli poikakaveri – niin kuin sillä olisi ollut jotain merkitystä omiin olemattomiin mahdollisuuksiini. Joka tapauksessa yllättävä havainto vei minut masennuksen ja synkkyyden syövereihin juuri kun kesä oli alkamassa.

Samana päivänä, jolloin edellä mainittu asia tapahtui, minusta otettiin valokuva erään ”amerikanraudan” nokkapeltiin nojailemassa.

Panin kuvan puolitoista vuotta sitten erääseen Facebook-albumiin ja mainitsin asiaa sen kummemmin selittämättä, että synkkä ilmeeni johtuu siitä, että saman päivän kohdalla päiväkirjassani lukee, että tämä on surkein päivä koko elämässäni. Lisäsin, että syynä ei ollut pelkästään huono koulutodistus vaan eräs toinen asia koulussa. En kuitenkaan edes vihjannut, mikä se voisi olla.

Ja kuinka ollakaan, tänään eräs henkilö oli ”tykännyt” kommentistani. No, kommenteista tykätään tai ollaan tykkäämättä. Eihän siinä mitään. Mutta kun tuo henkilö sattuu olemaan se sama, joka sai minut kirjoittamaan edellä mainitun ”kurjin päivä elämässäni” tekstin. Ja tämä yhteensattuma sai pulssini tilapäisesti koholle. Olisi tehnyt mieli kirjoittaa, että (katso edellä).

Mennyt on mennyttä ja niin edelleen, mutta kuulun ilmeisesti niihin ihmisiin, jotka eivät täysin saa vanhoja asioita (varmaankin siitä johtuen, että nykypäivä ei tarjoa enää mitään mielekästä) pois mielestään. En väitä, että vieläkin rakastaisin tätä henkilöä – eihän se olisi oikeinkaan – mutta jotakin jäänteitä vanhoista tunteista on kai vielä koteloituneena jonnekin.

Ei siis kannata rakastua. Sillä voi olla pitkään jatkuvia haittavaikutuksia. Kuvitelkaa tilanne, jossa epätoivoinen ihastuminen tai rakastuminen johonkin henkilöön jäytää teitä vuosien ajan kuin tauti ja koteloituu sitten jonnekin sisimpäänne aktivoituakseen joskus mahdollisesti taas vaivaamaan. Ja ette koskaan voi sanoa tälle henkilölle mitään tästä ”vaivastanne”, vaikka juuri se on asia, jonka haluaisitte tehdä jos ei silloin, niin edes jälkeen päin.

P.S. Mainitsemani henkilö oli kommentoinut useita kuviani ja ”tykkäillyt” niistä. Albumeissani on kymmeniä häntä esittäviä kuvia. Ehkä "alitajunta" on saanut minut julkaisemaan niitä. Ulkopuoliset voivat saada käsityksen, että välillämme olisi ollut jotain. "Hän" on nimittäin kommentoinut monia niistä. Ehkä olen yrittänyt kuvien avulla luoda menneisyyden, jota ei todellisuudessa ole ollut, mutta jonka toivoin toteutuvan. Kun rakastunut ihminen ottaa kuvia rakastamastaan henkilöstä, ehkä tunne näkyy kuvissa.