Syksy on tullut, ei mitään jää
kyynelet silmissä kimmeltää.
haaveeseen uskoin ja unelmaan,
ne tuhkaa olivat kukkien,
eteenpäin kuljen mä tiedä en,
mihin tie nyt johtaa,
kenet seuraavaksi kohtaan,
maa -äiti kutsuu hymisten syksyistä sadettaan tietäen,
lehviin vaahteroiden peittelen kaiken rakkaan ja unelman,
uudessa keväässä nousen taas,
kasvu kaiken uudeksi muuttaa nyt voi, ja silloin mun lauluni soi, ja se soi.
elämä joki valtaisa, elämä on meri ääretön , siinä on kaikki syvyys, siinä on rauha onni,
usko ja hyvyys
siinä soi hymni korkeimman,
ne ovat juhlat Karitsan.
Meri on tuo kristallinen.