Eittämättä islamin opinkappaleista löytyy kaikenlaista. Oma kantani asiaan muodostui jo aikoja sitten eritoten islamin metaopillisia käsityksiä halveksivaksi siten, kuin nuo käsitykset on tuotu minulle julki. Koko ajatusta pidän lähinnä vitsikkäänä, että jumalan tahto löytyisi jonkin kirjan asiahakemistosta. Islamin pyhä kirja saa tosiuskovaisilta aseman, joka antaa Gödelin logiikalle aksiomaattisista järjestelmistä piutpaut. Tulihan se selväksi ketjussa Yleistä keskustelua islamista: uskovaisen oma epätäydellisyys saa hänet harhaisesti ajattelemaan, että Koraani on täydellinen jumalan ilmoitus. Ainoa tapa pelastaa väitteen mieli täydellisestä ilmoituksesta on tehdä siitä sanamaaginen, minkä uskovainen toki on valmis tekemään, mutta samalla hän hävittää lauseistaan merkityksen.
Koko ajatus dogmaattisesta liikkumisen apuvälineestä antaisi ymmärtää, että jokaisen ihmisen vamma on laatuaan samanlainen, mikä ei pidä paikkaansa. Kiihkomielinen muslimi näkee elämän mekanistisesti, koska hän myös katsoo elämää mekanistisesti. Elämä on orgaanista samoin kuin kieli, ja jos jokin jumalan ilmoitus olisikin olemassa, ei se olisi absurdisti yhtäkkiä päättynyt vuonna Kameli. Ikäänkuin jumala haluaisi rangaista meitä muinaisarabialla.
Näihin filosofisiin ongelmiin kiihkouskovaiset vastaavat tavallisesti bonuskiihkolla ja opinkappaleitaan selaamalla, tai jos ongelma vaikuttaa liian vaativalta, katsomalla toisaalle ja näyttämällä siltä kuin eivät olisi ymmärtäneet lainkaan kysymystä.
