Kirjoittaja Aihe: Jatkumo uneksii  (Luettu 13020 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1520
Jatkumo uneksii
« : ti 07.04.2015, 23:37:54 »
Tämä olkoon pieni sisarketju "miten yö meni" -ketjulle.

Nekin, jotka ajattelevat, että unet eivät kerro itsessään mitään oleellista, tunnustavat yleensä yhden merkittävän seikan. Nimittäin: kun unen näkijä kertoo unestaan ja tulkitsee untaan, hän kertoo samalla paljon itsestään. Millaisia asioita nostetaan esiin ja kuinka, millaisia merkityksiä unen tapahtumille annetaan, jne. Toki tässä ei ole tarvis mennä pinnallista raportointia syvemmälle.

Avaan ketjun siitä huolimatta, että vain hyvin, hyvin harvoin muistan uniani. Innoituksena toimii se, että ensi kertaa kuukausiin yksi fragmentti toissayön unestani jäi tajuntaani kyllin pitkäksi aikaa, jotta voin nyt sen kertoa. Ja tietenkin, seksuaalinen vire!

Olen kotonani tuttavani kanssa. Tunnen hänet, mutta silti se, että hän on vieraanani, on poikkeuksellista. Niin hyviä kavereita emme ole, että vierailisimme toistemme luona unen ulkopuolella. Keskustelumme on käsittääkseni hyvin tavanomaista, kunnes hän sanoo haluavansa masturboida hetimiten juuri siinä missä on istumassa. Olen hämilläni, mutten kiellä. Sanon että menen siksi aikaa itse WC:hen. Hän toteaa, ettei se ole lainkaan tarpeellista ja alkaa masturboimaan. Jään olohuoneeseen, mutta olen yhä sikäli vaivaantunut, etten voi suhtautua tapahtumaan samalla bonobomaisella suorasukaisuudella kuin tuttavani. Vaikka tiedostan tilanteen kiusallisuuden jatkuvasti, pystyn kuitenkin hyväksymään tilanteen ja käyttäytymään melko normaalilla tavalla.

Muuta en unestani muista. Ketjun oletus ei ole rungimisunien raportointi, vaan minkä tahansa itsestä mielenkiintoisen, absurdin tai huolestuttavan unen jakaminen. Aloitin tällä, koska epäilen että seuraavaa untani saan odotella jonkin aikaa.

Poissa Einsten

  • Konkari
  • Viestejä: 722
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #1 : ti 07.04.2015, 23:44:48 »
Eikö Freudin idea ollut, että unessa toiveet toteutuvat? Oma lisäni tähän on se, että unissa myös pahimmat pelot toteutuvat (painajaiset). Yhteinen nimittäjä näissä on psyykkisen jännitteen laukeaminen, koska toive tai pahin pelko toteutuu.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #2 : ke 08.04.2015, 08:23:26 »
Eikö Freudin idea ollut, että unessa toiveet toteutuvat? Oma lisäni tähän on se, että unissa myös pahimmat pelot toteutuvat (painajaiset). Yhteinen nimittäjä näissä on psyykkisen jännitteen laukeaminen, koska toive tai pahin pelko toteutuu.

Tuossa voisi ajatella olevan jotain perää. Mutta mieli on kyllä silti ovela ja luova, kun se esittää nuo toiveet ja pelot niin vertauskuvallisesti tai symbolisesti, harvoin suoraan.

Minusta tuntuu, että näin painajaisunia enemmän nuorempana, nykyään harvakseltaan. Käynee järkeen, sillä nuoruus on mielellekin suuremman myllerryksen aikaa. Painajaisunissani on aina esiintyneet selkeät teemat, jotka toistuvat aikakausittain. Niitä ovat pääasiassa junaradat, hissit ja meri. Tämä on jännää, sillä hereillä ollessani en muista ikinä pelänneeni noista mitään. Päinvastoin, esim. junamatkoihin liittyy lähinnä vain hyviä muistoja ja merta rakastan. Meripainajaisissa myrskyisä meri imaisee yrittä imaista minut, hissiunissa korkeus pelottaa ja junaradoilla sinkoilen yritten väistellä junia, ja aina kun saan yhden junan vistettyä, toinen on jo tulossa kohti. Näkeekö muut teemapainajaisunia?

Nykyään on uusi teema se, että lapsi on jossain haitautuneena, näen ehkä pelkän käden, ja yritän pelastaa lapsen kaiken voimin.. Tämä uni lienee helpoiten tulkittavissa. Junaunia olen tulkinnut niin, että teen mitä tahansa, väärin menee, että koen jossain asiassa olevan niin, ettei hyviä vaihtoehtoja ole tms.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3790
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #3 : ke 08.04.2015, 08:34:01 »
Olen huomannut (ja kuullut sanottavan), että unen ainekset ovat edellisen päivän ajatuksista ja havainnoista. Kun untaan miettii, silloin kun sen sattuu muistamaan, siitä todella voi analysoida kohta kohdalta, mistä aiheet ovat peräisin. Jokin päivällä nähty asia, esimerkiksi väläys TV:n uutislähetyksestä tai elokuvasta, voi olla yksi unen rakennuspalikoista. Hyvin pienikin asia voi muuttua unen maailmassa isoksi asiaksi.

Se, kun ihminen selostaa untaan, on kuuntelijan kannalta yleensä tylsää, koska unessa tapahtuvat asiat ovat sen verran henkilökohtaisia ja lisäksi sekavia, ettei niistä oikein saa tehtyä mielenkiintoista tarinaa. Tämä sanottuna taidankin kerätä jonakin päivänä unikertomuksiani johonkin blogiin ja kiusata ihmisiä antamalla linkin siihen. Olen nimittäin kirjoittanut unistani päiväkirjoihini. Edellisen yön unta ei yleensä muista kauan, jos sen yleensä edes muistaa. Uni on siirrettävä lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen muistiin käsittelemällä sitä mielessään heti unen jälkeen.

Jos herää yöllä nähtyään juuri unen, unta ei enää muista sen jälkeen, kun on nukahtanut uudestaan ja herännyt toisen kerran. Jos sängyn vieressä olisi kynä ja paperia, ja unesta kirjoittaisi edes muutaman sanan muistiinpanot, ne toimisivat myöhemmin avaimena, joka laukaisee muistikuvan. Unen muistaminen on nimittäin monesti kiinni siitä, että pitää muistaa aihe. Mitään unen yksityiskohtia ei tule mieleen, ellei muista aihetta. Voi muistaa, että näki mielenkiintoisen unen, mutta ei muista siitä mitään. Jos kuitenkin onnistuu muistamaan, että uni käsitteli esimerkiksi lentomatkaa, enemmän tai vähemmän unen sisältöäkin palautuu yleensä saman tien mieleen.

Sitä olen joskus miettinyt, mistä mieli rakentaa unessa esiintyvät ihmiset ja esineet, jotka voivat olla hyvinkin erikoisia ja mielenkiintoisia. Unessa voi esimerkiksi ihastua vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön, joka on kuitenkin pelkästään unen itsensä luoma – vai onko? Ovatko unessa esiintyvät tuntemattomat ihmiset poimintoja jostakin muistin sopukoista. Onko kaunis nainen, johon alkaa tuntea vetoa, tai jonka kanssa käynnistyy romanssi, oikea ihminen, jonka on nähnyt joskus jossakin, mutta jota ei tietoisella tasolla enää muista. Olen nähnyt joskus – en usein – unia, joissa rakastun kauniiseen naiseen, ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Joskus suhteeseen on sisältynyt piirteitä, joita en katso tarpeelliseksi tarkemmin selostaa – lukijat arvannevat. Tällaisesta unesta on epämiellyttävää herätä, koska unessa tavattu ihastuksen kohde häipyy ikuisesti unohdukseen.

Jos ihmiset ovatkin oikeita ihmisiä jostakin muistin sopukoista, unessa esiintyvät eriskummalliset autot, rakennukset, kaupungit, laivat, lentokoneet, laitteet ym. kohteet eivät voi olla, koska sellaisia ei oikeasti ole – vai onko?

Aloitin unien keräämisen selaamalla päiväkirjaani vuodelta 1995. Seuraavassa malliksi lyhyt kertomus eräästä unesta suoraan päiväkirjasta (9.5.1995) kopioituna. Nimi ”Korhonen” on keksitty. Unessa esiintynyt henkilö oli todellisuudessa eräs TV:ssäkin esiintynyt alan harrastaja.

Näin unta, että lämmitimme höyrykattilaa jossakin laitoksessa. Yhtäkkiä Korhonen juoksi kauhuissaan sanomaan, että painetta on 16 kiloa, ja kattila räjähtää pian, sillä uuniin on juuri pantu uusi lasti polttopuuta. Alussa kukaan ei meinannut uskaltaa käydä avaamassa varaventtiiliä. Uskottelin kaikille, että ei kattila heti räjähdä, sillä eihän paine ole vasta kuin kilon yli vesikoepaineen. Niinpä Korhonen keräsi rohkeutta ja kävi avaamassa venttiilin.

En malttanut lopettaa, joten tässä vielä yksi...

http://spottihotti.blogspot.fi/2015/04/yollisia-mietteita-heinakuussa-1995.html
« Viimeksi muokattu: ke 08.04.2015, 08:37:14 kirjoittanut Kopek »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10072
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #4 : ke 08.04.2015, 13:27:29 »
Sitä olen joskus miettinyt, mistä mieli rakentaa unessa esiintyvät ihmiset ja esineet, jotka voivat olla hyvinkin erikoisia ja mielenkiintoisia. Unessa voi esimerkiksi ihastua vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön, joka on kuitenkin pelkästään unen itsensä luoma – vai onko?


Luulen, että olet oikeassa. Jos unessa esiintyy tuttu henkilö, niin sekin on mahdollista, että hän voi olla joskus tutummasta ihmisestä tehty tutumpi kappale, siis jokin karikatyyri. Tai sitten jokin irvikuva tms.

Näen aika paljon unia vastakkaisesta sukupuolesta. Viimeksi viime yönä. Ovat yleensä onneksi vielä selkounta, joten ... heh.

Eräs unityyppi itselläni on tunne-uni. En tiedä onko kyseessä uni vai mikä aivotoiminnon häiriö. Yleensä olen pakahduttavan surullinen. Joskus täynnä onnea. Kauhu ja painajaiset liittyvät enemmän selkeämpiin unikuviin. Tunneuni voi olla melkein ilman sisältöä. Joskus siihen on liittynyt sisältö ja selkounen kanssa. Oli melkoinen kokemus. Unessa oli erittäin vahvat puitteet, joten selko-ominaisuus oli täydellinen, eikä mielikuvat olleet hataria. Vain yhden yhtä voimakkaan unen olen nähnyt. Tietysti n:sta.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #5 : ke 08.04.2015, 14:55:34 »
Unet ovat minulle todella tärkeitä nimenomaan itsensä tuntemisen kannalta. Suhtaudun niihin luonnollisina ilmiöinä, jotka kertovat aina jotain olennaista omasta elämästä, joten otan ne vastaan asiaan kuuluvalla kunnioituksella. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tässä yhteydessä antaa mitään tarkempia unianalyysejä, vaikka olenkin perehtynyt unien maailmaan tavanomaista syvällisemmin.

Omat uneni ovat välillä niin korkealentoisia, että ne tuskin kestäisivät päivänvaloa julkisesti. Itse näen kyllä miltei joka yö varsin tietoisia monimerkityksellisiä unia, jopa enneunia. Selkounet tulevat myös luontevasti, jos niille antaa selkeän mahdollisuuden. Tosin ne vaativat joskus jonkinasteista valmistautumista, että saa ne elämään omaa elämäänsä. Pitää myös nukkumaan mennessä huomioida, mitkä ovat nukahtamishetken sen hetkiset tunnetilat, jotta ne on mahdollista ottaa tahtotilansa mukaisesti hallintaansa.

Unilla on omassa elämässäni kiistatta erityinen tarkoitus, koska ratkaisen monesti niiden kautta alitajuisesti päivämaailman ongelmia, niin tiedostamattomalla kuin tietoisellakin tasolla. Unennäkijänä olen tietenkin niiden tulkinnassa yksilöllisen näkemyksen omaava tulkitsija, joka perustaa visionsa pelkästään siihen mitä ne ovat minulle henkisesti opettaneet. Unet ovat parhaimmillaan viestejä alitajuisesta maailmasta, joiden merkitystä ei ole syytä mitenkään aliarvioida. Jos suhtautuu niihin luonnollisesti & vastaanottavaisesti, niin kyllä ne sen mukaan heijastavat myöskin päiväelämän suhtautumista eri asioihin, myös sitä kautta omaan itseensäkin.   
« Viimeksi muokattu: ke 08.04.2015, 15:04:24 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #6 : ke 08.04.2015, 21:57:32 »
Jossain elämäni vaiheessa minulla on muutama uniteema, jotka toistuivat hyvin usein pääkohdiltaan lähes samanlaisina.

Junamatka johonkin. En koskaan saanut tietää, mihin olin matkalla, mutta Tampereen asemalla juoksin kiskojen yli ja pitkin asemalaitureita etsien junaa, johon minun pitäisi päästä. Joissain unissa kyseessä oli junanvaihto, toisissa taas matkan alku. Tämä uniteema ihmetyttää vieläkin, sillä en koskaan ole ollut kova matkustamaan.

Lentäminen ja putoaminen. Tästä teemasta oli useita versioita. Yhdessä lentokone vähä vähältä hajoa ympäriltäni, kunnes lennän pelkällä istuimella. Kun tämän huomaan, lähden putoamaan. Hiukan hassuna yksityiskohtana tässä putoan aina männikköön. Aivan kuin piirretyissä joku voi juosta jyrkänteen reunan yli ja jatkaa juoksuaan ilmassa, kunnes huomaa olevansa tyhjän päällä ja vasta sitten putoaa rotkoon. Toinen versio tästä on tavallinen lasten pihakeinu. Otan vauhtia aina vaan lisää ja lisää, kunnes keinu irtoaa pidikkeistään ja sinkoaa minut korkealle ilmaan ja taas putoan männikköön. Viimeinen, jonka luen tähän samaan teemaan, on pitkät tikkaan, jotka lähtevät kaatumaan taaksepäin juuri, kun olen päässyt aivan ylös. En tiedä, miksi olen kiipeämässä.

Muutto uuteen asuntoon. Noita muuttounia näin kauan ennen kuin minkäänlainen ajatuskaan oli syntynyt muuttamisesta ja asuin mielestäni loppuelämäni kodissa. Aika usein muutin asuntoon, joka oli valtavan iso ja siinä oli monia valmiiksi kalustettuja huoneita. Tyyli oli tunkkainen ja vanhanaikainen, ehkä jostain 1900-luvun alusta. Se oli selvästi jonkun hienomman väen koti, mutta mitään yhteyttä tosielämään en siitä keksi. Muissakin muuton kohteissa oli samoja osia kuin tuossa arvokodissa. Aika huvittavaa, että koskaan en muuttanut mihinkään tavalliseen kerrostalokolmioon, vaan nuo olivat joko rivarin tapaisia tai kokonaisia taloja. Joskus oli työkaveri muuttoapuna kantamassa tavaroita.

Nuo teemat ovat lähestulkoon kokonaan hävinneet unistani, vain yhden muuttounen olen viimeisen puolen vuoden aikana nähnyt, siis sen jälkeen kun olen oikeasti muuttanut. Junamatkaa tai lentämistä ei ole ollut useaan vuoteen.


Viimeisin uneni oli erittäin asiallinen. Olin jonkin yhdistyksen kokouksessa ja siinä joku esitteli alajaoston toimintaa tai hankintoja. Pyysin puheenvuoron ja kysyin, millä luvalla varoja on käytetty esitetyllä tavalla ja voinko nähdä pöytäkirjan kokouksesta, jossa valtuutus on saatu. Kysymyksestä nousi kova kohu, että miten niin lupia pitäisi olla. Tuo oli vain lyhyt pätkä, joka pitkästä unesta tuli mukaan valvetilaan. En toimi missään yhdistyksessä enkä luultavasti edes tuntenut niitä ihmisiä, joita siinä unessa oli.
 

En unista mitään syvällistä keksi. Monista unista voin löytää edellisten päivien joitain yksityiskohtia, jotka solmiutuvat aika kummallisiksi kuvaelmiksi. Kyllähän aivot järjestelee nukkumisen aikana asioita muistissa, koska monesti edellisen päivän avoimeksi jääneeseen ongelmaan aamulla löytyy hyvä ratkaisu. Jotain tuosta aivojen puuhasta vaan näkyy hullunkurisina unikuvina.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #7 : ke 08.04.2015, 22:44:43 »
Unet ovat minusta varsin mielenkiintoisia, juuri siitä syystä että niillä on niin monenlaisia tarkoituksia. Joten yhtenä kiehtovana piirteenä näen niissä itsekin usein toistuvat arkista mieltä painavat teemat, jotka yleensä liittyvät jotenkin tiettyihin elämänvaiheisiin. Jopa ne kauheiksi koetut painajaiset antavat meidän tutustua todelliseen pimeään puoleemme, jonka kautta sitten pääsemme parantamaan myös tätä puolta itsessämme.

Alitajuntamme näin ajatellen antaa meille myöskin mahdollisuuden kiinnittää huomiotamme niihin ristiriitaa aiheuttaviin asioihin, joita uni koittaa tiedostamattomalla tasolla helpottaa. Sen jälkeen olemme ehkä valmiimpia kohtaamaan nämä ongelmat hereillä ollessamme, jos vain havaitsemme niiden antaman viestin. Vaikka unen symboliikka käyttääkin pitkälti vertauskuvallisia kielikuvia, ne voivat silti olla myös suorasukaisia viestejä sisäisen tajunnan käymistä keskusteluista; joihin ainakin minä osallistun hyvinkin aktiivisesti, olemalla siten uninäyttämön mestroivana ohjaajana unieni varsinainen pääarkkitehti.
« Viimeksi muokattu: ke 08.04.2015, 23:01:34 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7644
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #8 : to 09.04.2015, 14:14:08 »
Teemaunia on:-)

Kuten monilla näemmä muillakin, liittyy matkustamiseen. Juna, laiva, lentokone, bussi...lähestyy paikkaa, jossa jään pois, mutta tavarani ovat ympäri liikennevälinettä, ja alan pakata niitä. Miten onkaan, olen ottanut mukaan enemmän tavaraa kuin laukkuun meinaa mahtua (miten lie mahtunut alunperin pakatessa...) sekä kaikki tavarat ovat minulle erittäin tärkeitä, joten mukaan ne on saatava. Mutta aika loppuu, tila loppuu!

Samoin hissiunet: pitää päästä viidenteen kerrokseen, mutta kun pääsen hissiin, joka on tietysti täynnä ihmisiä, minua alkaa huimata ja väkisin kaadun hissin lattialle. Kamala olo ja noloa se tietysti on, miten minä nyt tällä lailla! Tai sitten hissi menee muihin kerroksiin, mutta ei siihen, mihin minä olen menossa. Jään pois jossakin kerroksessa, mutta sieltä ei löydä mitään kautta kerrokseen, mihin olen menossa, vaan eteen tulee ravintoloita, neuvotteluhuoneita, tms. Ilkein ehdottomasti on hissiuni, jossa hissi ensin nousee ylöspäin normaalisti, mutta yht'äkkiä humahtaa täysin lasiseksi maisemahissiksi ilman yhtään "oikeaa" seinää, joka nousee jonnekin kerrokseen 100 ja yleensä vielä sen lisäksi kaartelee vuoristoratamaisesti jotain kiskoa pitkin. Hoen itselleni, että tietysti hissi on turvallinen, mutta se ei auta, vaan pidän silmiä kiinni ja puristan hulluna kaidetta.

Asuntounia näen jonkun verran, mutta niissä on enemmän vaihtelua. Nuo kaksi ensimmäistä olen selittänyt ihan puhtaalla liiallisella kiireellä: aina menossa jonnekin ja tunne siitä, että enhän minä hallitse nyt yhtään mitään, en ainakaan tätä omaa elämääni...

T: Xante

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #9 : to 09.04.2015, 14:35:49 »
Matkateema unissani kummastuttaa, koska matkustaminen ei ole koskaan ollut minusta mitenkään kiinnostavaa. Pienellä miettimisellä varmaan pystyisin luettelemaan jokaisen matkani, jonka elämäni aikana olen tehnyt, jos matkustaminen määritellään niin, että siihen liittyy yöpyminen kohteessa. En pode kaukokaipuuta ja ajatuskin matkalle lähtemisestä saisi minut tuskastumaan. Miksi pitäisi lähteä kotoa johonkin, kun se on niin vaivalloista?

Mistä nuo pullahtavat uniin? Vastaus varmaan on jotain sen suuntaista, että ei unen matka tarkoita konkreettista matkaa, vaan matka symboloi jotain muuta. Seuraava kysymys sitten onkin, miksi omat aivoni antavat minulle jotain niin huolella kätkettyjä viestejä, etten osaa niitä tulkita? Uniaivotko ovat niin paljon nokkelammat kuin valveaivot?

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3790
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #10 : to 09.04.2015, 14:44:21 »
Teemaunia on:-)

Kuten monilla näemmä muillakin, liittyy matkustamiseen. Juna, laiva, lentokone, bussi...lähestyy paikkaa, jossa jään pois, mutta tavarani ovat ympäri liikennevälinettä, ja alan pakata niitä. Miten onkaan, olen ottanut mukaan enemmän tavaraa kuin laukkuun meinaa mahtua (miten lie mahtunut alunperin pakatessa...) sekä kaikki tavarat ovat minulle erittäin tärkeitä, joten mukaan ne on saatava. Mutta aika loppuu, tila loppuu!

Minun unissani ei yleensä päästä kulkuvälineeseen lainkaan vaan myöhästytään siitä. Uni on painajaismaista yritystä ehtiä, mutta kaikki mahdollinen ja mahdoton menee pieleen, niin että en lopulta ehdi. Väärät reitit, väärät tiet, auto särkyy, lippu unohtunut, aita edessä, passi puuttuu, mitä esteitä nyt unen arkkitehti milloinkin keksii. Ja jos lopulta pääsenkin kulkuvälineeseen, siitä ovat kuljettajat lähteneet ja kulkuneuvo on enää jokin hylätty romu sivuraiteilla tai lentokentän reunalla. Ilmeisesti siksi, että olen suorastaan katastrofaalisen lentopelkoinen, en juurikaan näe unia, joissa varsinaisesti lentäisin. Unissani ei päästä koneeseen asti. Joskus erittäin harvoin, kun olen nähnyt unta, jossa olen lentokoneessa, se on ollut hajoamassa, siitä on puuttunut takaosa kokonaan tai osa seinästä, ja se enää juuri ja juuri on vaappunut ilmassa.

Paikalla Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7644
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #11 : to 09.04.2015, 14:46:12 »
Itse matkustan aika paljon, mutta en silti ajattele, että nämä omat matkauneni oikeastaan liittyvät matkustamiseen. Uskon, että ne kuvastavat jotain muuta hallintajuttua, sillä ne vähenevät heti, kun stressi poistuu (vaikka matkustaisin ihan yhtä paljon kuin aikaisemminkin). Ehkä omani kuvastavat myös jonkunlaista menetyksen pelkoa? Ehkä koen, että kun on koko ajan liikkeellä, menettää (tai on uhka menettää) jotain sieltä/siellä, missä ei ole? TSS kuvasi tätä hyvin, sanomalla, että joka raide on väärä:-)

T; Xante

Muoksis: Kopek muistuttikin yhdestä unimurheesta:-) eli puhelimet. Pakko olisi soittaa ihan heti nyt, mutta en vaan saa näppäiltyä numeroa. Sitkeästi näppäilen väärin, valitsen väärin, en pääse edes alkuun asiassa, vaan palaan lähtöruutuun koko ajan, yrittämään soittoa, joka ei onnistu.

Yhdessä vaiheessa ajoin autoa milloin takapenkiltä, milloin muuten vaan jotenkin täysin mahdottomasti ja se oli todella ahdistavaa. Tämä on sikäli luonnollista, että hereillä en todellakaan aja autoa ollenkaan! En ole ajanut n. 35 vuoteen. Mutta tämänkin katson olleen enemmän kaaospelkoa ja hallinnan menettämisen pelkoa kuin autoajelua, nimittäin viime yönä huolettomasti ajoin bussin paikasta a paikkaan b, ainut, mitä kiroilin, oli vilkas liikenne, koska nyt myöhästyn tapaamisesta, koska aloin hyvän hyvyyttäni tätä bussia ajella...
« Viimeksi muokattu: to 09.04.2015, 14:50:47 kirjoittanut Xantippa »

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #12 : su 19.04.2015, 08:29:54 »
Eilen jouduin kuuntelemaan radiota poikkeuksellisen pitkään, varmaan tunnin verran. Tosin sekin taisi mennän puolittain unessa, sillä minulle ei jäänyt mitään mielikuvaa siitä, mitä ohjelmaa radiosta tuli. Varmaan päivällä otetut pitkähköt päikkärit veivät kunnon nukahtamisen hiukan myöhemmälle. Uni oli kuitenkin tällä kertaa rauhallista ja virkistävää toisin kuin edellisenä yönä.

Edellisenä yönä näin taas niin touhukasta unta, että heräsin melkoisen väsähtäneenä. Pitkästä toimeliaasta unesta en muista muuta, kuin sen, että juttelin Hectorin pikkusiskon kanssa. Kerroin hänelle siitä, miten Palkkasoturin jälkeen en juurikaan Hectorin biisistä välittänyt, mutta nyt olen ostanut jälkikäteen noita levyjä hyvän joukon ja tarkoitus on ostaa vielä tämä tuoreinkin levy, joka on radiosoiton perusteella todella minun mieleeni. Siskonsa oli kovin otettu kertomastani. Heräämisen jälkeen nauratti hiukan, jotta ihan kuin hän olisi vähääkään kiinnostunut ajatuksistani. Mitään mielikuvaa siitä, mihin tilanteeseen tämä keskustelu liittyi, ei jäänyt muistiin.

Aika ärsyttävää tuo, että unet unohtuvat. Joku sanoi, että auttaa, jos heti heättyään kirjoittaisi ylös unen kulun tai edes joukon tärkempiä avainsanoja, joilla voi saada myöhemmin kiinni juonesta. En ole tuota koskaan kokeillut. Varmaan pitäisi varata kirjoitusvälineet yöpöydälle valmiiksi, että saisi tehtyä muistiinpanot välittömästi heräämisen jälkeen. Tosin ihmettelen vain, miten siitä käsialastani saisin sitten selvää myöhemmin. Se ei ole ollut koskaan hyvä ja on mennyt vieläkin kurjemmaksi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun lähes kaiken kirjoittamisen teen koneella.

Olen kokeillut sitä, että herättyäni palautan unestani tärkeimmät kohdat mieleen ennen vuoteesta nousemista. Unen kulun kertaaminen ei tunnu auttavan kovinkaan hyvin sen muistissa säilymistä. Jos aamutoimien jälkeen yritän palautella unta uudelleen mieleen, se on jo hukkaantunut niin, että muistan enää vain jonkin yksittäisen kohdan tai yleisellä tasolla teeman. Joskus se on hukassa jopa kokonaan.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 689
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #13 : ma 20.04.2015, 14:06:00 »
-mie kirjoitan välillä uneni kännyyn , ja aamulla luen sen sieltä!

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 689
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #14 : su 26.04.2015, 10:35:36 »
-póimin mustikoita maalta puutarhasta, puutarhassa kaivo,

kaivossa vettä, ja hukkunut 9-vuotias tyttö, tyttö olin minä!

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 689
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #15 : to 21.05.2015, 11:17:47 »
-että, näin niin ihanaa unta viime-yönä ,että olin harmissani aamulla kun jouduin heräämään siitä!  :-*

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10072
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #16 : ti 03.05.2016, 05:25:36 »

Unista tietoisuuden aiheeseen

Tulin havainneeksi, että ennen eilisillan nukahtamista olin aika pihalla kaikesta. Tajunta ei toiminut. Lisäksi yöllä heräsin pulmaan, että piti suunnistaa yhdelle ihmiselle, mutta ajatus sijainneista oli aivan tolkuton, eikä mitään yhtenäistä ollut kartan tasoisesti tai niin, että olisi ollut syntynyt kokemusta jostain suunnistamismahdollisuudesta.

Niin voi tumpelehtia unissa miten sattu, kun tavanomaiset yhteydet asioiden välillä näyttäytyvät ja kokeentuvat aivan toisella tapaa. Joskus voi olla tosi kirkkaita kuvia sillä tapaa, että reaalimaailmaakin ajatellen syntyy selkeän oivaltavaa, mutta nämä oivallukset ovat usein hyvin kontekstisidonnaisia. Täytyy sytyttää pohja, josta päätelmä kristallisoituu, ja ilman unta jää monet pohjat syntymättä, sillä reaalin sytyttämisvalmius erilaisten maailmojen suhteen näyttäisi aika rajalliselta. Unessa on käytössä kaikki, kaikki toisiin suhteutumismahdollisena, ja siten täysin sekopäisen oloisenakin, jos sitä unimaailman arviointia suorittaa päivätodellisemmasta käsin.

Unissa vallitsee usein täydellisempi subjektiivisuus. Vaiheeseen liittyvät osaset ovat toisentyyppisiä. Ollaan tyypillisesti lähempänä itseä ja merkittävyyksiä, joista näkyy päivätodellisemmassa vain jotain latvustoja.

Jännä, että kun takana on muutama koodauspäivä, jossa tarvitaan jotain vähän loogisempaa ja erittelevämpää, eikä pelkkä intuitio tmv riitä, niin tällaisen rationaalisuuden käyttöpainotus muuttaa unia. Uniin voi luoda suhdetta toisaalta, siinä kun muuten unissa surffailussa on mukana niin, ettei itseä näe mistään ulkopuolisen vinkkelistä. Unia ei voi muistaa, ellei niiden sisältöön ole sellaista tarttumapintaa, josta käsin niihin voisi liittyä päivätajunnasta. Yksinkertainen muistamiseen liittyvä päättelysääntö, tosin uni-ilmiön opettamana.

Selkounet taitavat liittyä myös siihen, ettei ole vain ajopuu, vaan jos hötkyilee unissaan milloin mitenkin, niin sitten on mukana jotenkin tiedostavammin. Eilen tuli nähtyä taas erästä koiraa, joka hötkyili pörräilevän kärpäsen perässä, joka oli sälekaihtimien välissä. Melkoisen reaktiivista poukkoilua asennosta toiseen kärpäsen liikkeen herättämänä. Tiedostikohan itse, mitä oli tekemässä? Tuskin vahvasti, ja tätä on tavallisempi uni, johon ei ole enää muistavaa suhdetta senhetkisyyttä kauempaa.

Senhetkisyyden korostus näkyy myös ihmisen vaiheessa. Varhaisesta lapsuudesta ei yleensä ole selkeitä muistikuvia. Silti kaikki myöhempi rakentuu niiden päälle. Muu näkyy aiemman kautta, ja kun jokin suhteutuu jostain rakentuneesta käsin, voi olla vaikeaa huomata sitä, mikä on se rakenne, josta käsin jokin ulkopuolisempi näyttää ja kokeentuu tietyllä tapaa.

Subjektiivisuus on näin lähirakenteeseen perustuvaa, jota käytetään muun maailman puntarointiin. Voi verrata hyvin siihen, miten on tietokoneohjelmisto fiksuna suhteessa siihen, jota se käsittelee, ja suhteessa itseensä. Softa on tyypillisessä suhteessa lähinnä tuloksentekoon, mikäli on perinteisesti ottaen tolkukas suorittamaan jotain. Muusta katsoen softa itse on jotain, millä ei ole niin väliä. Mitäs sitä näkemään erityisemmin, kunhan toimii. Toiminnallisuuustulosten puolesta softan rakennetta joutuu siis arvioimaan, mutta muuten ei oikein.

Kun siis jotain pitää pystyä arvioimaan, ei arviointia voi suorittaa siitä arvioitavista asiasta itsestään käsin, josta näkyy vain muu, ei se itse. Tietoisuus, tai jokin tajunnallisuus on tässä se juttu, jota yritän lähestyä.

Jos toimijalla ja kokijalla ei ole mitään, mitä vasten kuvastua, ei hän voi olla tietoinen itsestään, eikä nähdä tai kokea itseään mistään lisävinkkelimahdollisesta käsin. Tietoisuus on siten tarkastelumahdollisuutta suhteessa johonkin. Tarkoittaa toisaalta, että tarkasteltavalla on merkitystä sille puolelle, josta käsin tarkastelua suoritellaan. Päivätajunnassa asioihin on ulkopuolinen suhde, ja asioita tyypillisesti nähdään. Kokemuksellisuutta on toki, eli sitä, että jostain olotilasta käsin syntyy muutakin koennallista, kuin pelkästään "näkökokemukseen" yksinomaisemmin liittyvää.

Ihmisen sisäisyys, ja perusosaset kiinnostaa. Erikoista, että noita varten on mentävä kauemmas, jotta voisi elämisen ja noissa majailun lisäksi luoda suhdetta siihen, missä tulee tosiaan oleskeltua. Siten ohjelmointi on oikeasti jotain matkustuksellisempaa kuin muu elämä. Ilman viime päivien pientä koodailua ei tällaisia olisi syntynyt. Näissä voi edetä tosi paljon. En tietyllä tapaa epäelämää, tosin vain, jos ei tee joskus paluuta. Itsestään pienen hajuraon ottaminen, ja muualla tuulettuminen sinällään ei taida olla suuri ongelma. Onpahan enemmä ihmisyyden suuntaan päin menevää, eli siihen, että asioita suoremman olemisen kautta myös kokee kauempaa.

Filosofit ovat ihmisryhmänä varmaan elämästä kaukaisimpia, mikäli se vaihe on jatkuva-aikaisemmin päällä. Tiedollista luotettavuutta on tarjota, usein muita enemmän, tai ainakin jotain, mitä tavan pulliainen ei tajua, koska se on häntä niin lähellä. Tajunnallisuus laitetaan usein vastoin oikeaa elämää. Kai tässä jokin riski on.

Tietoisuus muuten sanana viittaa ulkopuolisempaan suhdetilanteeseen. Kaikki suhteiden elämistilanteet eivät ole sillä tavoin kaukaisia ja kaukaa erottuvia, että voitaisiin puhua tietoisuudesta, asioiden näkemisestä erillisempinä, ... Joskus puhuin tuntoisuudesta. Voisi puhua myös kokemuksellisuudesta. Näitä tuli korostettua, ja tärkeämpihän ne ovat, ja tärkeys näkyy siinä, ettei näitä edes huomata, kun ovat sillä tavoin kaiken pohjana, kaikkeen vaikuttamassa. Näkymätön, siis laajemmasti todistettavamman ulkopuolinen on oikeasti tietyllä tapaa todellisempaa tai merkityksellisempää, ja sen päälle rakentuu kaikki se, mikä on usein objektiivemmaksi luokiteltua.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10072
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #17 : ti 03.05.2016, 06:16:18 »

Mitä on lähitajunnan kyky? Millaisia ovat lähitajunnalliset ihmiset? Onko tällaista ihmisryhmää, vai syntyykö jostain (elämän)tilanteesta käsin parempaa kykyä nähdä itseä lähemmin? Sitähän lähitajunta on, verrattuna päinvastaiseen, eli kykyyn tarkastella muuta ulkoisempaa.

Kaukotajunta olisi siten  lähitajunnallisuuden vastakohta. Asioita erottuu, ja erottumispuolen voimakkuus tarkoittaa yleisemmin erottuvan suurempaa keskinäistä jaettavuutta. Maailma on selkeästi jotain objektiivisemman oloisesti otettavaa.

Lähitajunta on subjektiivisuutta. Kaukotajunta objektiivisuutta. On erikseen tajuamattomuus, eli se, että jos mukana on objektiivisuutta, niin tätä olotilaan ei ole oikein muualta tarkastelevaa suhdetta. Samoin on itseensäkäpertyneen hölmöläisemmäksi katsotun tapaus, jossa lähiasiat ohjaavat niin, että aivan kuin muuta ei olisi.

Liikkeellämenotyylinä objektiivisempi ja subjektiivisempi ote ovat siten sukulaisia toisilleen. Tarkasteltavat asiat ovat sillä tavoin kaposella pohjalla, että meno on melko yhdstä putkesta. Tätä ajatellen selittyy sekin, miksi jotkut tiedemaailmaan vankasti kuuluvat vaikuttavat niin todellisuudesta vieraantuneilta.

Lähitajunta ja kaukotajunta ovat siten puhtaampana tajunnan fokusoitumaa. Fokus syntyy jostain pohjasta, minkä olemassaoloon ei ole niin paljon tarkastelun paikkaa. Se olemassaoleva on, ja se näkyy kaikessa järkähtämättömästi. Näin päästään fundamentalismin perusteisiin. Fundamentalismi ei ole vain subjektiivisten ihmisten juttu. Asioita erottuu objektiivisemmassa fundamentalismissa jaettavammin, mutta sen erottuvan suhteutusmahdollisuus muuhun on hyvin pysyvää olemassaolon puolesta. Rakenne on graniittista.

Eläimet ovat lähitajunnan suhteen graniittisia. Asioita kaukaisemmin näkevät ovat samalla tapaa vankkoja, siis deterministisempiä rakenteensa puolesta kuin se ihmistyyppi, joka olisi jotain retvakampaa arviointien puolesta. Retvakkuuden kaltainen on vallitsevaa, eli se, että fundamentalististyylisen tarkastelun sijaan on useimmalla mahdollisuus olla melko vapaa näkemään ja kokemaan asioita. Tai miten tämä retvakkuus tai senkaltaiselta vaikuttava sitten toteutuukaan.

Voi olla, että tavistyyppisyys on tosiaan vallitsevaa, jos ajatellaan ihmisiä. Ei olla sidottuja eikä erikoistuneita näkemään ja kokemaan asioita jostain sellaisesta pohjasta käsin, josta syntyy fundametalististyylistä fiksautuneisuutta kohden lähellä olevia tai kaukaisempia. Selkeäperustainen hahmotus ja arviointi jostakin asiasta on sitä, että maailmaa katsotaan paljon juuri tietystä vinkkelistä, josta käsin syntyy tarkkaa suhteutumaa. Erikoistuneemman heikkous on joustamattomuudessa, ja toisaalta joustavuus on tarkastelupohjan suurempaa epämääräisyyttä, mistä käsin kaikki ei näytä vain tietyllä tapaa, tosin höttöisemmin, jotenkin puuroutuen. Tavisjuttu lienee siten erikoistuneeseen nähden jotain runnovampaa keskimääräisyyttä.

Erikoistunut tarkastelupohja ja kirkkaat suhdekuvat. Eriytymättömämpi tarkastelupohja ja pyöristyneet ja utuiset suhdekuvat. Noiden lisäksi fokustaminen, eli surffailu fokustamisasteessa. Tai tarkastelujen moodisuus, eli maailmojen tarkastelu erilaisista erikoistuneista vinkkeleistä käsin, jolloin syntyy jakaantunutta kokemista, jakaantuneita maailmoja ja olemisen tiloja. Varmaan jokaisella ilmenee nuo emtut, jos noissa hahmotelmissa on jotain tolkkua. Miten tarkoituksenmukaisesti suhteenmuodostaminen tarvittavaan sitten rakentuu, on toinen kysymys. Mitä on se suhdevalmius, joka tarjoaa parhaimman tarkoituksenmukaisuuden?

Asiasurffailua. Asioita vilisee vastaan, kun on liikkeessä.

–  Hei, terve. Ai näinkös tää näyttäis?
–  Höh, hanki kartta, niin näet siitä miten asiat on.
–  Joo. Ole ja asetu, älä hötkyile siellä täällä.
–  Niin. Asiat ovat asioita. Vakavia ja vielä vakempia kulmakiviä.
–  Kulmikkaalta tuo kyllä kuulostaakin, toi teidän tarkastelutapanne.
–  Juu. On harvinaisen vankka. Vankkatekoinen.
–  Ok. No hei taas. Piipahdan taas jossain vaiheessa täälläkin. Voikaa hyvin.
–  Siinä se. Käy kaikkialla. Jopa näissä pyhäköissämme.
–  Niin. Otsaa tuntus olevan.
–  Entä jos mekin hankittaisi sitä?
–  Mitäs tuo nyt on? Mistä sää haikailet?
–  No, en tiedä. Uhohdetaan. Jatketaan, tai siis miten tää nyt menikään ...

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5357
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #18 : ti 03.05.2016, 12:03:31 »
Ketä kiinnostaa, mitä on lähitajunnallinen kyky? Sinun kai se pitäisi muille käsitteellistää, eikä päinvastoin. En huomannut mistään, että olisit ymmärtänyt mitä selkounilla tarkoitetaan, tai subjektiivisuudella, tai millään muullakaan.

Filosofit ovat ihmisryhmänä varmaan elämästä kaukaisimpia, mikäli se vaihe on jatkuva-aikaisemmin päällä. Tiedollista luotettavuutta on tarjota, usein muita enemmän, tai ainakin jotain, mitä tavan pulliainen ei tajua, koska se on häntä niin lähellä. Tajunnallisuus laitetaan usein vastoin oikeaa elämää. Kai tässä jokin riski on.

Niin missä? Mitä oikeaa elämää, mikä tajunnallisuus? Ajatteletko kenties korvaavasi selkeän käsitteellisen pohjan aiheessasi keksimällä niin monta uudissanaa, ettei kukaan enää vaivaudu lukemaan kirjoituksiasi? Onneksi olkoon, olet päässyt tavoitteeseesi.

Eläimet ovat lähitajunnan suhteen graniittisia. Asioita kaukaisemmin näkevät ovat samalla tapaa vankkoja, siis deterministisempiä rakenteensa puolesta kuin se ihmistyyppi, joka olisi jotain retvakampaa arviointien puolesta. Retvakkuuden kaltainen on vallitsevaa, eli se, että fundamentalististyylisen tarkastelun sijaan on useimmalla mahdollisuus olla melko vapaa näkemään ja kokemaan asioita. Tai miten tämä retvakkuus tai senkaltaiselta vaikuttava sitten toteutuukaan.

Älä kiitos kerro, mikä on se kaukotajunta. Ehkä retvakkuus on sitä, että mikään ei tarkoita mitään varsinaisesti, vaan sinne päin, ja miksei myös päinvastoin. Silloin on samantekevää mihin järjestykseen laittaa kirjaimia, sanoja ja lauseita.
« Viimeksi muokattu: ti 03.05.2016, 12:04:26 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10072
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #19 : ti 03.05.2016, 18:06:55 »
Ketä kiinnostaa, mitä on lähitajunnallinen kyky? Sinun kai se pitäisi muille käsitteellistää, eikä päinvastoin.

En lähde arvailemaan kenenkään kiinnostuksia. Kysymykseen asti kiinnostuit sinä, joten vastaan.


Lähitajunnallisuus ei sanana ollut mikään erityisempi käsitteeksi nostettava. Olipahan osa viestiä, jonka osasin välittää. En ala keskeneräisestä pohdinnasta muodostamaan mitään tarkempaa käsitteistöä. Yritän välittää asioita miten sen sitten onnistun tekemäänkään. Jotta käsitteet voisi tulla tarkaksi osaksi kokonaisuutta, tulisi paljon käydä tahkoavaa käsittelyä, joka ei selkeästi kuulu kuin hakevan keskustelun piiriin. Siitä on kyse, kun tarkastelen ilmiöitä ja mieleentulevia, joita en osaa välttämättä aina edes rajata kunnolla, puhumattakaan muusta sanotun tarkemmasta suhteuttamisesta.


Joten tajunnallisuudesta yleisesti, mieluummin kuin yksittäissanoista, vaikka niitä edelleen käyteskelen jotenkin ...

Ajattelen niin, että tajunnallisuus muodostuu hermostotasolla jostain päin (A) tapahtuvasta virrasta (V) kohden jotain toista (B). Tajunallisuus kokonaisolotilana siihen liittyvine mahdollisine näkyvine toimintoineen muodostuu ko virran kokonaisuudesta, ja mikäli rajusti typistetään tilannetta, joka voisi olla fokustavakin, niin voitaasiin lähteä jostain selkeästi kohdasta A, kohtaan B. Hermoston tasolla virrasta puhuttaessa määrät merkitsevät luultavasti paljon. Jos oleellisesti ottaen tarkastelua voidaan ajatella virtana Asta Bhen, V_A_B, niin jos tämä on sidottu henkilöön H1, ja lähtötilanteen A, sekä siitä lähtevän virran B jakaa kohtalaisen samalla tapaa myös henkilö H2, niin henkilöt H1 ja H2 ovat kohtalaisen samoilla linjoilla siitä maailmasta, jotka kummankin päässä syntyvät.

Bsta voisi ajatella jotain hyvin konkreettista. Vaikka se "olotila", joka muodostuu kuin paperille laitetaan merkit: 1 + x = 3 (String1 = S1). Objektiivisesti ottaen tämä paperille ruksattu merkkijono on periaatteessa jaettavissa samalla tapaa.

Jos E1, E2 (Ekaluokkalainen1, ...) tarkastelevat S1tä tiloista A1, A2, ... käsin, voivat he päätyä kokonaisuudessaan erilaisiin virtoihin, jotka kohdistuvat aika erilaisille alueille eri voimakkuuksina, vaikka periaatteessa jokin aluaktivoivuma päätymisenä jaettaisiin kohtalaisen samanlaisena, jos ajallisuutta ajattelee laajemmin kuin ko tarkasteluhetkeä.

Kun E1 on kohtuuvirkeänä, hän päätyy siihen mihin suurin osa luokkalaisista, eli ajattelee merkkijonoa haasteena, joka on ratkaistava. Hän päätyy alueesta A1 alueelle B1, virtaan H1_A1_B1, ja suuri osa samalla tavoin (H3_A3_B3, ...) eli alueet A1, A3, A4 ..., B1, B3, B4, ... ovat kohtalaisen samanlaisia niin, että nämä virroissa olevat ahertavat suurinpiirtein samaa, samanlaisin kokemuksin.

Jos ekaluollainen H2 on muissa maailmoissa, ja mietiskelee vanhempiensa eroa, niin hänelle voi numerot avata esiin kolmen dilemman. Mitä on perhe eron jälkeen. Ei varmaan enää kolmea, vaan jotain muuta. Merkkijonoheräte S1 luokkatilanteessa T1 johtaa hänen kohdallaan melko poikkeavaan prosessiin (P2=V2), mikä voi senhetkisesti aktivoituneena näyttäytyä henkilön käyttäytymisessä aika poikkeavasti muusta porukasta.

H2:n maailma tilanteessa T1 voi olla hyvin ei-jaettava, koska hänen perhetilanteensa ei välttämättä ole yleisesti tiedossa, eikä ehkä muutenkaan kokeentuisi muilla samalla tapaa samoissa tilanteissa.  H2n virta V2 tilanteessa T1 on H2lle itselle hyvin läheltä tajuttava. Siihen ei oikein voi liittyä muut. Muut voivat lähestyä periaatteessa jotenkin onnistumismahdolllisesti H2:n tilannetta, sillä aika monella on lähituntumassa myös omia vanhempia, ja selkeiten yhteydet kohdistuvat eri aikoina juuri niihin omiin vanhempiin.

Ekaluokan kouluhetkitilannetta voidaan siten jakaa hyvin monentasoisesti. Kaukotajunnallinen aines (MK) esim merkkijono S1 (luokkatilanteineen, ...) on helpoiten jokaiselle jotakuinkin yhtenäisesti katsottavien tuntemuksin ja toiminnoin liityttyttävissä, mikäli periaatteelliset valmiudet esim matematiikkahaasteisiin on jotenkin olemassa mm aiempien suuntautumisharjoitusten tiimoilta. Kun tajunnallisuudessa mennään niihin tarkasteltaviin osatekijöihin (ML), jotka kullakin on yhteydessä yhä eksottisemmin muuhun, eli tuntemukset ja toiminnot ovat paljolti omanlaisemmin rakentuvia, niin silloin puhutaan tosiaan henkilöille omemmasta, mitä voi kuvata lähitajunnallisempana. Voi olla, että esim vanhempiin liittyviä erilaisia tunteita, mutta samat tunteet heräävät melko erilaisen aineksen aktivoitumisten kautta.


Oikeasti em oli johdattelua. Tajunnallisuudessa ilmeni eniten jaettavuus ja liittymismahdollisuus. Näin käsitteet vaihtuvat merkitsemään erilaista tästä lauseesta alkaen :)

Tajunnallisuudessa tärkeää on erilainen rakenne. Voi olla elementtejä, joiden asema rakennevirrassa on erilainen. Esim selkeästi havaittavissa olevat konkreettiset objektit ovat herätteitä, mutta vain siltojen kautta. Sillat kokemuksellisempaan ainekseen syntyy kokemusten kautta, ja kullakin on erilaisia kokemuksia vaikka objektien O1 suhteen. Osalle O1 ei merkitse paljoa, siinä kun joku tärisee kauhusta tai hötkyilee riemusta. Silta tuntemuksiin on yhteistä, ja rakentunutta siltaa pitkin kohden jokaisen ominta kokemusta, saavutetaan erilaisia rakennekokonaisuuksia, jolloin mennään kohden lähirakennetta.

Jos ajatellaan tiettyjä jokseenkin yhteisten tunnetilan tai olotilan aktivoitumisia (TX), niin moni ei tässä mielessä osaa sytyttää näitä kuin tietyn materiaalin avulla. Jos on periaatteessa yleisesti havaittavaa jaettavissa olevaa objektistoa OX, joka herättää monella TXn, niin kaikille OX ei saa aikaan samaa vaikutelmaa. OXään osataan liittyä kaikkien tarkasteltavien taholta, mutta OX edustaa eri ihmisillä, joka sijoittuu eri lailla suhteessa TXään.

Jos erilaiset sillat (s1, s2, ...) OXään yhdistää kokijat K1, K2, ... samankaltaisesti katsottaviin tunnetiloihin (TX), niin suhde sillan osasiin voi olla eri ihmisillä erilaisesti tajuttavissa. Joillekin on olemassa vain selkeä hyppäys suoraan OXään, ja sen laukaisemaan oloon. Ne yhdistyvät. Osa pystyy säätämään siltaa niin, että OX on edelleen TX-mahdollinen, mutta toisaalta OX voidaan nähdä ja kokea myös toisin, jolloin suhtautuminen, eli vastaanottopuolen järjestelykykyisyydessä on eroja. Osataan vaikka jotain kikkoja tai reaktioita, mutta tuskin silti tajutaan tietoisemmin syntyneiden siltojen rakenteista.

Lähitajunta on sitä, että tajunnalisuuksien tekijöitä osaa jotenkin tajuta ja tarvittaessa eritellä niin, että tajunnallisuuksiin voi saada jotain muutosta, tai niistä voi kertoa jotain yhteisemmin, mikäli joillakin on samanlaiseksi osoittautuvia kykeneväisyyksiä. Tunnesokeilta voi puuttua esim taito yhdistää tiettyjä hetkiä tiettyihin tunnesanoihin, tai ylipäätään todeta tietoisemmin koettua. He ovat tunteitten suhteen ehkä vietävissä enemmän, mikäli edes jotain sopivaa reaktiota ei ole onnistuttu oppimaan säätelykeinoksi.

Kaukotajunta on alkeellista reaktiota niin, että jokin matsku herättää jotain saman tien. Kun alkeellisesta taipumuksesta muodostuu hienorakenteisempaa, on kyseessä jalostuneisuuden kasvu.


Edellisissä viestissä puhuin lähi- ja kaukotajunnasta hiukan eri lailla, jaettavuuden vikkelistä. On olemassa yleisesti liityntähelppoa matskua samankaltaisesti tajuttavaksi, tai on olemassa liityntävaikeaa maskua samankaltaisesti tajuttavissa olevana. Näihin voi olla samalla tapaa vahvan funttistyylisesti sidottuna. Esim pakkomielteen, ideologian, ... siis jotenkin opitun rakenteen takia. Rakenne puolestaan voi olla jotain lähi-tai kaukorakennetta riippuen sillasta kokemuksen ja herätteen välillä. Tai no. Taitaa olla niin, että jos lähirakenteeseen pääsee enemmän, sen joustavampaan vastaaottokykyisyyteen pääsee sen jaettavan suhteen. Siten lähirakenteen lisäjalostuminen auttaa yksinkertaisesti laukeavan determinoituneemman koentatyylin purkamisessa.

Usein lähirakenne on kyllä vaikeammin jaettavaa, sillä kasvun erilaisuutta ja hienovivaihteisuutta esiintyy vaihtelevasti. On vaikka muukalaispelkoa, mutta hyvin eri lailla sen kanssa pärjääviä kokemuksen ja asiankäsittelyä ajatellen. Liityntävaikeus sijaitsee yleensä lähirakenteisemmassa, joten tässä tuli hiukan sekoiltua edellisissä viesteissä. Liityntähelpot ovat usein selkeitä ja konkreettia, tai yhteisin ponnistuksin samoin koettavia, ja kaukorakenteisuus on se eka vaihe, ja jää ainoaksi, ellei käytännön toimattomuutta ilmene, eli käsityksiä ei joudu mitenkään työstelemään.