Kaukotajuttavuus on rakennesiltojen erilaista pitkällisyyttä ajatellen kaukaista. Lähitajunta on luodun rakennesillan osasten erottamisen ja hallinnoinnin kykyä. Rakennesilta on se, mikä on kokemuksellisuuden ja herätemateriaalin välillä.
Kaukotajunta merkitsee käytännössä enemmän sillattoman läheistä ainakin kokemuskytkentojen primitiivivaiheessa. Siinä mielessä hassusti valittu sana edellisissä viesteissä.
Kaukotajunnallisuuden voi sanana ymmärtää jos ajattelee jonkin herätteen kaukaisuutta siihen siltaan nähden, joka on rakennettavissa olevana kohden kokemusta. Kaukaiseen voi rakentaa siltaa, vaikka se olisi alkuun suoraan iskevää.
Kokemuksen organisoimismahdollisuutta sisälläpitävä on siten kutsuttu kaukorakenteiseksi. Kuvaavampaa olisi käyttää sanaa kaukorakenteistettava. Lienee asioita, joihin on hyvin vaikea löytää tietoisesti tai jotekin kokemusten kautta ponnistellen hallittavia siltoja niin, että vaikutuksellisuuksia pystyisi säätämään tarkoituksenmukaisemmin eri tilanteissa.
Selkeästi kaukorakenteinen on mahdotonta sulauttaa pysyväksi sillaksi kovin moneen asiaan. Aina kaukorakenteiseksi jäävään voi sitävastoin muodostaa erilaisia siltoja, ja kaukorakenteisemman merkitys voi vaihdella tarkastelusillasta riippuen. Kun silta kaukorakenteiseen on selkeästi avoin, saavutaan siltaa pitkin aina samalle "kokemusapajalle". Tätä on fundamentalismi. Se on hallittavammaksi tehtävissä olevan materiaalin muokkaamiskyvyttömyyttä.
Fundamentalismi on aina ensimmäinen asia, ja joillakin se voi jäädä myös lopullisemmaksi, eli vastaanoton jalostamista ei kovin paljoa tapahdu. Fundamentalismi, eli karkeastiottaminen on myös helppo jakaa, ja sen takana on helposti kannattajia, jotka eivät ole viitsineet oikein vaivautua enempiä. Mitäpäs sitä suotta, kun on voimaa pitää asioita primitiivitason mukaisena, yksinkertaisesti ja jalostumattomasti otettavina.
Tavislaisuus on kaukotajunnallisuudessa pitäytymistä joukkovoiman turvin. Se on erittelytyön minimoimista. Samoin oman mahdollisen sopeutumisvalmiuden minimaalista käyttöä. Kriisi on ihmiskohtaloissa (tai yhteisövaiheissa) merkittävä osa selkeää sopeutumista. Kriisit ovat niissä asioissa kykyisyyden lisäämistä, jotka ovat henkilökohtaisesti ottaen olleet vaikeasti muutettavissa, ja joiden kanssa väsyy lopulta, siihen hierteeseen.
