Ei ole mitään heteroseksuaalista lisääntymistä. Se termi on suvullinen lisääntyminen.
Se on sama asia. Kehittyneet elämänmuodot lisääntyvät vain heterosti.
Päinvastoin luonnon moninaiset tavat ja variaatiot ennemminkin todistavat siitä, että on parempi, kun on vaihtoehtoja ja monet mallit voivat olla toimivia.
Luonto tosin ei suosi tuollaisia malleja. Jos perinteisestä poikkeavat mallit olisivat hyödyllisiä, evoluutio suosisi niitä. Luonto suosii perusheteromallia, joten mitä on tästä pääteltävissä? Luonto suosii perusheteromallia MOT!
Luonto uskoakseni toki kokeilee ja luo vaihtoehtoisia malleja, mutta yleensä eivät toimi. Luonnossa esiintyvä ilmiö ei väistämättä ole toimiva malli. Voihan esim. sympaattinen Panda-karhukin vaan olla evolutioonisen kehityksensä päätepiste. Ehkä sen tulee kuolla sukupuuttoon?
Väitteesi todistaa vääräksi se, että homoseksuaaleilla on lapsia. Homoseksuaalisuus ei siis aiheuta lapsettomuutta tai hedelmättömyyttä. Eikä edelleenkään biologinen termi ole heteroseksuaalinen vaan suvullinen lisääntyminen.
Homoseksuaalinen käytös ei luo uutta sukupolvea, tätä kai sanoin. En ole tuomitsemassa homoseksuaalisuutta, mutta totta kai kaikki ymmärtävät sen, että vain heteroseksuaalinen parinmuodostus biologisesti tuottaa jälkeläisiä. Suvullinen lisääntyminen tarkoittaa heteroseksuaalista lisääntymistä, vai väittääkö joku vastaan? Homoseksuaalit voivat lisääntyä, mutta vain heteroiden avulla.
Huomattakoon kuitenkin, että "perinteinen kristillis-eurooppalainen malli" on erittäin löysä ja harhaanjohtava termi, jolla yritetään koota kaikki positiivinen uskonnon piikkiin. Kuitenkin perimme oikeuslaitoksemme pakanallisilta roomalaisilta, humanismin pakanallisilta kreikkalaisilta ja "kristillisen arvopohjan" Paavalin kautta koosteena Kreikan ja Lähi-Idän perinteistä.
Tiedän hyvin sen, että kreikkalaisen demokratian ja roomalaisen lakijärjestelmän käsitteet syntyivät molemmat jo ennen kristinuskoa. Tarkoitan sitä, että nuo olivat kristinuskon tuoman yhteisöllisyyden kautta/yhdessä peruskivinä sille, miksi Eurooppa lopulta muotoutui. Moderni Eurooppa syntyi noille kivijaloille. Kristillisyys on yksi merkittävimmistä yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta luoneista vaikuttimista Euroopassa. Kristillisyydestä ja sen nykyisestä merkityksestä toki voidaan olla montaa mieltä, mutta sen historiallista merkitystä ei pidä vähätellä.
Kristinusko kietoutuu Euroopassa edistykseen ja taantumiseen, korkeimpaan kulttuuriin ja alhaisimpaan hävitykseen. Eurooppa on kuitenkin nopeasti luopumassa kristillisestä perinteestä ja tarkastelemassa kriittisesti ja suoraan ilman hegemonisia välikäsitteitä niitä korkeita ihanteita, joita se on antiikin pakanoilta perinyt.
Kristillisyydessä on pimeät ja kirkkaat puolensa, jokainen tämän tietää. Itse vain kysyn sitä, mitä saamme tilalle, jos kristillisyyden merkitys vähenee. En suoraan sanoen näe parempaa yhteisöllistä ja moraalista mallia kristillisyyden tilalle. Jos kristillisyyden merkitys vähenee, saamme luultavasti sekasortoisempaa ja hajanaisempaa yhteiskuntaa tilalle.