Kirjoittaja Aihe: Kuka päättää ihmisen identiteetin?  (Luettu 14159 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15076
Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« : pe 03.04.2015, 13:53:48 »
Joskus kauan kauan sitten luin jostain tapaamisesta johon oli kerääntynyt Amerikan alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä juhlimaan tms. tuota etnistä perimäänsä. Joukossa oli selkeästi mustaihoinen mies jonka läsnäoloa sitten joku vähän ihmetteli, mutta tämä kertoi että hänellä on esivanhemmissaan yksi intiaani ja hän samaistuu tähän vahvasti ja kokee olevansa kyseisen intiaaniheimon edustaja.

Tämä mielestäni hyvin kuvastaa sitä miten länsimaissa ihmiset ovat oppineet ajattelemaan asioista jotenkin sanoisinko "abstraktimmin". Tärkeää ei ole se miltä näyttää, eikä se mitä joku ulkopuolinen sinulle sanoo ja määrittelee tai käskee sinun olevan. Tämä voi varmaan tuntua kauhean oudolta tai hassulta sellaisista ihmisistä jotka ovat tottuneet "konkreettisempiin" asioihin identiteetin muodostamisessa. Sukupuoliroolit ja sukupuolen kokeminen on tästä yleensä kai se kaikkein eniten mediassa märehditty esimerkki. Se kun tuntuu myllertävän joiltakin ihmisiltä välittömästi pullat väärään kurkkuun että joku saisikin ihan itse päättää että pim nyt olen nainen, kun on aiemmin ollut mies. (En sano että "mieheksi syntynyt", sillä kukaanhan ei synny mieheksi, vaan syntyy vauvana jolla on tietty sukupuoli tai joku sekoitus sukupuolista.) Toki voidaan sanoa että ei tämä sukupuolenkorjaaja (toisten mielestä -vaihtaja) itsekään sitä saanut päättää että nyt huvittaa olla toista sukupuolta, vaan hänellä on siihen syvä sisäinen tarve tai jopa pakko.

Voi olettaa että maissa joissa ihmiset eivät itse saa päättää mistään omista asioistaan eletään jotenkin "normaalimmin" kun siellä ei rumat kukat paljon rehota, ei vaihdeta sukupuolta eikä edes homostella... Mutta se nyt on hölynpölyä ettäkö ihmiset jossakin maassa, kulttuurissa tai jonkin uskonnon parissa olisivat mukamas jotenkin toisenlaisia kuin toisessa paikassa missä on "vapaampaa". Kaikkialla on ihmisillä samat aivoituikset ja kaikkialta löytyy niitä jotka eivät asettaudu nätisti sille keskiarvojanalle mihin muut, mutta he vain joutuvat elämään maanalla yksilöllisine piirteineen, itseään rajoittaen ja tasaten.

Jos tässä nyt jotain pitää kysyä, ettei tämä olen vain omia löpinöitäni, niin kysytään otsikonmukaisesti. Onko koskaan kyseessä oma vapaaehtoinen ja vapaa valinta kun identiteetistä on kyse? Ihmiset ärtyvät kun he kuvittelevat että jollakulla on erikoisvapaus olla enemmän oma itsensä kuin muilla on, mutta onkohan sitä hänelläkään? Ehkä hän ei vaan kertakaikkiaan pysty olemaan hajuton ja mauton, normista poikkeamaton.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #1 : pe 03.04.2015, 15:08:06 »
Kysymys ihmisen identiteetin kehittymisen eri muodoista on erittäin laaja, johon on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta. Tähän kaikkeen vaikuttaa todella paljon geneettiset, hormonaaliset, kuin ympäristöönkin liittyvät kulttuuriset tekijät. Yksi tila, joka voi valaista sukupuoli-identiteetin ilmentymistä, on nk. kaksineuvoisuus (hermafrodismi) jossa ihmiselle kehittyy sekä naisen että miehen sukupuoliominaisuudet.

Tälläinen kromosomipoikkeavuus uhmaa tietenkin yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä sukupuolesta, joka korostaa samalla myös muita myötäsyntyisiä ominaisuuksia, jossa jo sikiövaiheessa ihmistaimelle kehittyy kummankin sukupuolen ominaispiirteet. Tätä ei ilmiönä pidä kuitenkaan sekoittaa trans-seksualismiin, jossa yksilön psykologinen tarve samaistua vastakkaiseen sukupuoleen, on samalla seurausta hänen seksuaali-identiteettinsä voimakkaasta suuntauksesta, eli persoona kokee vahvasti syntyneensä väärään kehoon.

Itse asiassa monissa ihmisissä on paljon piirteitä kummastakin sukupuolesta, eli emme ole välttämättä pelkästään jomman kumman sukupuolemme vankeja. Yleensä sukupuolille ominainen kasvatus muokkaa ihmisen identiteettiä ympäristön odotuksia, vaatimuksia, tai tarkoituksenmukaisuuksia korostaen, mikä voi jossain tapauksissa tukahduttaa persoonan todellisen luonteenominaisuuden ilmentymisen. Nämä erityyppiset gender-käsitykset ovat tosin vain yksi osa tätä sukupuoli-identiteetillä tyypittelyä, minkä kautta luodaan moniselitteisiä vaikutelmia mm. androgyynisyydestä.

Toiset sitten pitävät hyvinkin terveenä merkkinä vastakkaisen sukupuolen piirteiden ilmenemisen omassa itsessä, jonka viehätys on nimenomaam siinä, että saa kokea sen myötä olevansa tavallaan jonkinlainen sukupuolineutraali persoona; joka ei koe olevansa kumpaakaan sukupuolta vaan jotain ihan muuta, mitä on vaikea tarkasti määritellä. Tärkeintä kuitenkin on, että yksilö itse tiedostaa, sekä hyväksyy oman identiteettinsä, ympäristön määrittelyistä & luokitteluista riippumatta.
« Viimeksi muokattu: la 04.04.2015, 11:54:24 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Paikalla wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1517
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #2 : pe 03.04.2015, 22:12:41 »
Pahoitteluni: pitkä viesti, ja silti fragmentaarinen.

Juu, onhan tämä identiteetin laajuus aivan käsittämättömän laaja aihe. Olen jonkin verran tutustunut kulttuuriseen identiteettiin ja/tai identiteettipolitiikkaan, joka katsoo identiteetin riippuvaiseksi siitä, kuinka yksilö tunnistetaan maailmassa, jossa hän elää. Näkökulma on nimenomaan poliittinen.

Identiteettipolitiikka jossain mielessä läksi liikkeelle naisasialiikkeestä ja mustien kansalaisoikeustaistelusta; ja ne toisiltaan ammentaen näyttivät suuntaa myös monille muille ryhmittymille kuten gay-rights -liikkeelle ja erilaisille ekologisille liikkeille.

Monet ovat sitä mieltä että tällaiset pienet ryhmittyvät kaatuvat omaan merkityksettömyyteensä: että liittoumissa tulisi olla kyse jostain merkittävämmästä. Monen mielestä, yhä, luokasta :) Puolustus on yksinkertaisimmillaan se, että koska ihmiset de facto kokevat identiteettinsä niin merkittäväksi ja koska identiteettien ympäriltä nousee niin intohimoista poliittistakin toimintaa, niin ne ovat paikkansa ansainneet.

----

Muutamia auktoriteetteja, jotka ovat määrittelyillään vaikuttaneet omaan käsitykseeni seuraavassa:

Stuart Hall: identiteetti ei kuvaa pysyvää ja eheää ydintä, ei ole olemassa kollektiivista ja yhteistä "minää". Emme voi kysyä "keitä me olemme?". Todellisen minän paljastamisen sijasta on kyse prosessista, joka vaatii meiltä jatkuvaa asemoitumista ja artikuloimista. Tässä prosessissa me havaitsemme samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia, eikä ero ole koskaan ulkopuolinen identiteetillemme. Tässä kysymme käytännössä: "keitä meistä on tullut?".

Louis Althusser: hän katsoo että kun ihminen syntyy, hän astuu sisään maailmaan ja instituutioihin, jotka ovat aina-jo ideologiaa. Kasvaessaan sisään ideologisesti ladattuihin instituutioihin (hän on osa perhettä, hän käy koulua, hän kasvaa sisään massakulttuuriin, jne.). Ideologia kutsuu meidät subjekteiksi, ja me vastaamme: "tässä minä olen!". "Minä" vapaana valitsijana, yksilöllisenä toimijana, yksityisenä tietoisuutena, on kaikki ideologisten prosessien synnyttämää, osallistumme arkisiin (mutta ideologian kyllästämiin) rituaaleihin. Hän on anti-humanisti, eikä näe että ihminen voisi valita mitään, tai vaikuttaa omaan minuuteensa.

Judith Butler: Subjektin identiteetti syntyy althusserilaisesti normatiivisissa rituaaleissa. Olemme syntymästämme asti enemmän tai vähemmän säänneltyjen roolien vankeja. Sosiaalinen identiteetti on väkivaltainen lokero, johon ihminen pakotetaan vauvasta saakka tahtoi tämä tai ei. Mutta samalla tuo lokero antaa työkaluja: kun toimin, toimin naisena, valkoihoisena, jne. Jos ei ota paikkaansa kulttuurin tarjoamissa lokeroissa, ei voi toimia ymmärrettävästi. Ihminen ei kuitenkaan ole vailla omaa valtaa. Lokero yrittää aina rajata ihmisen potentiaalia. Tyttö voi olla toimeliaampi kuin tytön ihanne sanelee; mies osoittautuu homoksi vaikka miehen ihanne on hetero. Kun lokeroon joutuva ihminen ei pysty täyttämään lokeron vaatimusta, syntyy kitkaa, ja syntyy halua muuttaa asioita. Muutos on kuitenkin aina suhteessa lokeroihin, niistä ei pääse eroon: eli jos nainen kokee lokeronsa ahtaaksi itselleen, hän taistelee lokeroa vastaan välttämättä naisena.

Hannah Arendt: katsoi että ihmisessä (hän ei puhunut identiteetistä, mutta näin voi sanoa kuitenkin) on kaksi aspektia. i.) Narratiivinen kuvaus historiasta. Ihmisen muistot ja menneisyys on sarja tapahtumia ja muistikuvia, jotka ovat sellaisenaa kaoottisia. Narratiivi yhdistää menneisyydestä loogisen kokonaisuuden ja tekee historiasta merkityksellisen. Narratiivi tekee ihmisen ymmärrettäväksi myös kanssaihmisille: eli narratiivi on kieltä, jonka kanssaeläjä ymmärtää. ii.) nataliteetti, ts. ihminen on jatkuvassa tulemisen (becoming) tilassa. Narratiivin esittämä historia on aktualisoitava päivästä toiseen. Joskus se on helpompaa, joskus uusi päivä tuo yllätyksiä ja vastarintaa, josta ei päästä noin vain ylitse. Jokainen päivä on mahdollisuus vahvistaa omaa narratiivia, mutta se on myös uhka narratiiville.

Wittgenstein: otetaan nyt hänetkin W-ketjun kunniaksi. W:lle identiteetti oli koostuma ihmisen matkoista halki erilaisten kielipelien. Kun kaksi ihmistä kohtaa tietyssä paikassa, heissä on havaittavissa hyvin erilainen kokoelma oman elämänsä varrelta.

----

Näen että yhteiskuntatieteissä identiteetin käsite politisoidaan helposti, ts. siinä keskitytään sellaisiin identiteetti-ilmiöihin, joilla on poliittista merkitystä ja selkeä poliittinen ulottuvuus. Tällainen on esimerkiksi rodullinen identiteetti tai sukupuoli-identiteetti. Lisäksi yksilöllä on paljon muita identiteetin sijoja: perheen sisällä, työpaikalla, ystäväpiirissä, opiskelupaikalla, jne. Nämä identiteetit limittyvät vahvasti erilaisiin rooleihin itsessään ja roolien välisiin suhteisiin (niin pos. kuin neg. mielessä).

Yhteiskuntatieteissä keskitytään enemmän arkaluonteisiin identiteetin muotoihin. Esim. Judith Butler keskittyy sukupuoli-identiteettiin, ja hän puhuu poikkeavien seksuaalisuuksien puolesta. Hänestä sukupuolen käsitteen pitäisi olla siten hengittävä, että se mahdollistaa erilaisten ihmisten pääsyn osaksi ihmisten maailmaa.

Myös rodullinen identiteetti on hyvin arkaluontoinen ja jopa graavi: erityisesti mustat ovat historiallisesti asetettu rodulliseen lokeroon, joka on niin vahva ettei hänellä ole ollut mahdollista tulla nähdyksi minään muuna kuin neekerinä. Katson että "neekeriydestä" tuli vastentahtoisesti keskeisin osa mustaihoisen identiteettiä. Valkoisuus taas oli näkymättömämpi identiteetti: jos olit valkoinen, sinulla oli paremmin pääsy suurimpaan osaan amerikkalaisen identiteetin neuvottelupaikoista. Valkoisilla oli eheämmät perheet (perheidentiteetti), parempi asema koulutuksessa (opiskeluidentiteetti), parempi asema työmarkkinoilla (työidentiteetti), pääsy esikaupunkien turvallisuuteen ja osaksi kuluttajakulttuuria (identiteetin "shoppailu").

Naisilla tilanne oli aikaisemmin hyvin samanlainen: naiseus sitoi ihmisen hyvin tiukasti tiettyyn asemaan, eikä siitä ollut helppo nousta osaksi muita yhteiskunnallisia identiteetin neuvottelun sijoja. Tämä ei tarkoita, etteikö naisen identiteetti kotona olisi ollut hyvin voimakas, mutta tietenkin poliittisesta näkökulmasta se on ei-toivottavaa, koska tiukassa lokerossa ihmiselle lokeron sisällä käy huonosti.

----

Yleensä siis identiteetti liikkuu hyvin arkisella tasolla, liikumme sisään ja ulos erilaisista ryhmistä melko vaivattomasti. Identiteetti tarkoittaa samuutta, mutta ristiriitaisesti samuuden kokemukseen tarvitsemme itsestämme erillisiä ihmisiä. Olemme eniten yhtenäisiä toisten silmissä: kaverini näkee minut paljon yhtenäisempänä "minänä" kuin mikä todellisuudessa kotini hiljaisuudessa olen.

Mitä poliittisesti latautuneempaan suuntaan identiteetin kysymys liikkuu, sitä oleellisemmaksi identiteetin kokemuksessa tulee toiseus ja ero. Ja tällöin liikutaan myös vaaran alueelle, sillä tällöin on riski, että oman identiteetin ykseyttä on houkutus sementoida demonisoimalla, alistamalla, kohdistamalla väkivaltaa siiheen heikompaan toiseen. (näin esim. kun ruotsalaiset 1900-luvun ensimm. puoliskolla korostivat omaa rodullista identiteettiään niputtamalla ties keitä siirtolaisia "tattareiksi" ja neuteroimalla heitä).

----

Luulen että kukaan ei ole tänne asti lukenut, mutta nyt vastaan kysymykseen: ei, minusta identiteetti ei ole koskaan vapaa valinta missään absoluuttisessa mielessä. Se, millaisia reittejä meidän identiteettimme prosessi voi ottaa, on aina riippuvainen siitä millaisia reittejä se on siihen mennessä jo ottanut. Voimme vaikuttaa identiteettiimme annetuilla eväillä, mutta identiteetti ei ole kuin vaateparsi, jonka voimme aamulla kaapistamme valita päällemme. Jos joku piirre on todella meille niin yhdentekevä, että voimme vaihtaa sitä kuin vaatetta, se ei varmasti ole identiteettimme keskeinen osa-alue.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15076
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #3 : pe 03.04.2015, 22:34:35 »
Heh, tuntuu vähän kuin olisin esikoululainen joka yhtäkkiä pelmahti yliopistoon pällistelemään, tuttia tuli ikävä. Oli sen verran pro-kamaa kommia.

***

Tuli tässä sitten mieleen että todellakin identiteetti on ansa. Jos sille alistuu, on sen vallassa. Jos sitä vastaan taistelee, on sillonkin sen vallassa, koska kapinoimalla valmiiksi tarjottua identiteettiä vastaan vahvistaa sen merkitystä. Elikkäs jos nyt vaikka näin naisena kokisi että naiseudesta on kautta aikain yritetty tehdä jotain alempiarvoista, jokin sellainen vamma joka aiheuttaa ja oikeuttaa sen näkemyksen että ihminen = mies = ihminen, mutta nainen on mieheen verrattuna aina jotenkin puoli-nainen, jokin ihmeellinen kieroutunut johdannainen tai muunnos perusihmisestä. Mies sanana on iskevä MIES, nainen puolestaan pidempi, hajautuvampi nai-nen. Englanninkielessäkin MAN ja wo-man. Suomenkielessä nen-päätteillä on käsittääkseni osoitettu jonkin pienuutta. Sukunimissä nen-päätettä on paljon, jos on esim. Jokinen, niin se tarkoittanee pientä jokea, vai mitä?

Jos nyt siis haluaa taistella naisena olemisen mitättömyyttä vastaan, se naisena oleminen korostuu korostumistaan ja koko elämä on pelkkää naiseutta, mikä on naurettavaa. Silloin pahimmillaan voi työntää miessukupuoleen kaikenlaista negatiivista ja epätoivottavaa siinä missä miehet ovat projisoineet naisiin (miehelle) epätoivottavia ominaisuuksia.

Mitä voi tehdä? Jos haluaa jättää koko sukupuolitaiston väliin ja yksinkertaisesti tekee mitä kulloinkin mielii täysin piittaamatta siitä mikä sukupuoli itsellä on, niin se voi olla helpottavaa, mutta toisaalta se että ei ota kantaa voi olla haitaksi niille jotka tarvitsisivat muiden naisten tukea omissa sukupuoleen liittyvissä ongelmissaan. Toisaalta nainen joka käyttäytyy täysin sukupuolirajoituksettomasti voi herättää närää ja vastustusta sekä naisten että miesten taholta, ja hänet sotketaan vaikka väkisin sukupuolisoppaan. Jos esim. jotakuta naista vaikkapa huvittaisi virtsata seisaaltaan, niin aletaan esittämään epäilyksiä että hän haluaa olla mies tai matkia miehiä, eikä oteta kuuleviin korviinsa että se olisi kyseisen ihmisyksilön ihan ikioma valinta mikä sattuu huvittamaan juuri häntä jostain syystä, viis siitä mitä muut tekevät.

Mitä sitten tulee esim. suomalaisuuteen, niin joskus suorastaan nolottaa sanoa pitävänsä saunomisesta, luonnossa käyskentelystä ja metsistä, järvistä jne. kun se on niiiiiin hemmetin kliseistä. Mutta ehkäpä pitäisin niistä yhtälailla vaikka olisin englantinen joka asuu Suomessa! Mistä sen voi tietää?

Mitä vähemmän identiteetin jatkuvaa kyttäämistä - toisien ja omansa - harjoittaa, niin sitä helpompi olo ehkä on. Mutta ihminen on poliittinen eläin ja kaikkein tärkeintä aina tuntuu olevan että mitä väriä tunnustetaan ja kenen joukoissa seisotaan. Ehkä meidän on helpompi hahmottaa toisiamme erillisinä persoonallisuuksina kun on jotain lokeroita joihin tunkea ja leimoja joilla leimata että "tietää kenen kanssa on tekemisissä".
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #4 : la 04.04.2015, 12:32:21 »
Todellakin erilaiset määrittelyt voivat aiheuttaa ylimääräistä hämmennystä, jos identiteettikysymyksestä tehdään liian mutkikas asia. Todellisuudessa ihmisen omakuvan muutosprosessi on koko elämän kestävää jatkuvaa minuuden sekä itseyden muokkaantumista. Tähän vaikuttaa myös kuka identiteetin kulloinkin määrittelee, eli onko kriteerinä ammattiin, sukupuoleen, asemaan, ikään, tai johonkin muuhun seikkaan perustuva kategorisointi, joka muodostaa yhteisöllisesti ihmisen yksilöllisen identiteetin, vai määritteleekö ihminen sen itse oman minäkuvansa kautta. Monet sosiaaliset tai kulttuuriset roolivaateet asettavat kuitenkin omat haasteensa tällekin ilmiölle.

Käsitys itsestä on kuitenkin se tärkein & vaikuttavin seikka, joka muodostuu monien eri elämänvaiheiden, ennen kaikkea arjen tilanteiden yhteensovittamisen myötä. Tämän vuoksi itse koen asian niin, että identiteetti ei ole mitenkään pysyvää laatua, vaan se voi muuttua elämän aikana moneen kertaan; eikä se tavallaan koskaan ole siinä mielessä valmis, etteikö sitä voisi jossain mielessä myöskin kehittää. Toisin sanoen, ulkoisten vaikutteiden sijasta tulisi keskittyä enemmän itsetietoisempaan, tai ehkä muutenkin yksilölähtöisempään persoonallisempaan tapaan muodostaa itsestään se kuva, minkä kokee sillä hetkellä kaikkein sopivammaksi oman minuuden ilmentymäksi.
« Viimeksi muokattu: la 04.04.2015, 12:34:52 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Paikalla wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1517
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #5 : la 04.04.2015, 13:24:50 »
Oleellista myös näissä kaikkein vaikeimmissa identiteetin kysymyksissä on se, että eri identiteetin muodot ovat osin keskinäisriippuvaisia.

Esim. konservatiivinen ajatus siitä, että "hyvä isä tarjoaa turvan perheelleen", edellyttää että isän on saatava työpaikka. Edelleen, konsumeristinen ajatus siitä, että kuluttaminen on merkittävä tapa ilmaista identiteettiään (pukeutuminen, matkustelu, life style) vaatii myös rahaa.

Lisäksi jotkin identiteetin kategoriat ovat hyvin omnipresenttejä, tällainen on esim. seksuaalinen identiteetti. "Kuluttaja" on sukupuolistettu, "vanhemmuus" on sukupuolistettu, "työelämä" on yhä sukupuolistettu, myös julkinen vapaa-ajan viettäminen on sukupuolistettu.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14553
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #6 : la 04.04.2015, 13:59:15 »
Edelleen, konsumeristinen ajatus siitä, että kuluttaminen on merkittävä tapa ilmaista identiteettiään (pukeutuminen, matkustelu, life style) vaatii myös rahaa.


Onhan myös se mahdollisuus, että rakentaa identiteetikseen sen vähän kuluttavan ja ekologisesti kestävää elämää viettävän persoonan. Sen, joka asuu kommuunissa, dyykkaa roskisruokaa, pukeutuu kierrätysvaatteisiin ja liikkuu lihasvoimin. Niissä piireissä on vain hyväksi näyttää mahdollisimman vähällä rahalla pärjäävältä. Joillekin tällainen look on paljon arvostettavampi kuin viimeisin muoti.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #7 : su 05.04.2015, 12:45:22 »
Olen vakuuttunut siitä, että kun ihmisen identiteetti on kunnossa, hän on vahva henkiselläkin puolella, joka taas heijastuu kaikille elämänalueille myönteisten kokemusten kertautumisina. Tälläistä ihmistä ei maailman murheet juurikaan hetkauta, vaan hän elää tasapainossa itsensä sekä ympäristönsä kanssa. Hyvinvoinnin kokemukset tulevat silloin ihan muista asioista kuin ulkoisesta vauraudesta, tai siihen kuuluvasta menestymisestä. Ympäristön paineet eivät tällöin johda myöskään selvittämättömiin kriiseihin, eikä minäkuva romahda vaikeidenkaan vastoinkäymisten edessä.

Ihmisen identiteetti on myös siinä mielessä hyvin mukautuva, että se on vahvasti kytköksissä erillisyyden kokemiseen samuuden vastapainona. Ulkoaohjautuvuus ei tällöin määrittele yksilön toimintaa, vaan itsenäisyys saavutetaan oman itsetunnon kohenemisen kautta. Minäkuva rakentuu tätä myöten vaiheittain koko elämän ajan, muodostaakseen sitten itsearvostuksen kasvaessa kestävän eheän minuuden. Kehittyvä identiteetti tarvitsee toki elämän eri vaiheissaan jatkuvaa itsetarkastelua, jossa syntyvät ratkaisut lopulta edistävät omien selkeiden valintojen toteuttamista. Tämä prosessi johtaa sitten myöhemmin ihmisen yksilöllisyyden, sekä oman persoonallisuuden kehittymiseen, missä on mahdollista kasvaa itsenäiseksi itseään toteuttavaksi ihmiseksi, yksilöksi jolla on arvot sopusoinnussa muidenkin elämänvalintojensa kanssa.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Paikalla Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7320
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #8 : su 05.04.2015, 13:07:27 »

Luulen että kukaan ei ole tänne asti lukenut, mutta nyt vastaan kysymykseen: ei, minusta identiteetti ei ole koskaan vapaa valinta missään absoluuttisessa mielessä. Se, millaisia reittejä meidän identiteettimme prosessi voi ottaa, on aina riippuvainen siitä millaisia reittejä se on siihen mennessä jo ottanut. Voimme vaikuttaa identiteettiimme annetuilla eväillä, mutta identiteetti ei ole kuin vaateparsi, jonka voimme aamulla kaapistamme valita päällemme. Jos joku piirre on todella meille niin yhdentekevä, että voimme vaihtaa sitä kuin vaatetta, se ei varmasti ole identiteettimme keskeinen osa-alue.

Niin, identisyys muodostuu niistä tekijöistä mitkä ihmispoloiseen on vaikuttanut syntymästä ja jopa ennen sitä. (perimästä)

Katsotaanpa lyhyesti eläinten persoonia.
Kissan idenitisyys on ilmeinen kissa, silti jokainen on yksilö toiset pelokkaita ihmisarkoja, jne. Koiralla sama dobermanneilla jo perimän valintaan vaikuttava korostus puolustavaan, siis hyökkäävään käytökseen.
"Susilapsista" tiedetään kasvatuksen vaikutus (lapsista joita on pidetty ihmisyhteisön ulkopuolella) eläinten joukossa kasvaneina, he käyttäytyvät samoin kuin kasvattajansa, eivätkä myöhemminkään opi puhumaan, ehkä joitain sanoja ovat oppineet.

Ihmisellä on valtava kirjo persoonakohtaisia toimintatapoja ja hänen identiteettinsä liittyy aatteisiin, miten ne valitaan mikä pidetään tärkeänä. Kaikesta ei pääse irti, vaikka moni vaihtaa tai ryhtyy uskovaiseksi.

Mutta en tämän enempää tuolla edellä oli jo paljon asiaa.

Chama

  • Vieras
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #9 : su 05.04.2015, 17:06:06 »
Missään olosuhteissa minun (tai kenenkään muunkaan) ei ole mahdollista nimetä itseäni täysin vapaasti. En esimerkiksi ole elämäni aikana voinut täysin vapaasti valita sitä, miten naiseuttani ilmaisen. Tämä johtuu siitä, että naiseuteni ilmenemismuodot ovat ymmärrettäviä vain suhteessa siihen suomalaisen naiseuden normiin, johon olen kasvanut. Jossakin toisessa paikassa ja/tai ajassa samalla tavalla käyttäytymällä minua voitaisiin luulla mieheksi.

Ei ole mahdollista ajatella, että ensin on olemassa ikään kuin pelkkä tai paljas ihminen, joka omii itselleen vaikkapa tietynlaisen sukupuoli-identiteetin.
« Viimeksi muokattu: su 05.04.2015, 17:09:31 kirjoittanut Chama »

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #10 : su 05.04.2015, 19:22:48 »
Tietenkin ympäristön vaikutukset, sekä muiden näkemykset itsestä ovat tärkeitä, ainakin identiteetin varhaisessa kehitysvaiheessa. Jos ihmisellä on epäselvyys omasta identiteetistään, hän yleensä noudattaa kiltisti valmiita roolimalleja, joita mm. sosiaaliset normit tarjoavat. Silloin ei uskalleta kyseenalaistaa minkäänlaisia ulkoapäin asetettuja rooliodotuksia, vaan yksilö toteuttaa nurisematta kaiken mitä häneltä vaaditaan.

Tälläisiä äärimmäisen alistuvia nöyristelijätyyppisiä miellyttäjäihmisiä on kuitenkin aika harvassa. Usein yksilökohtaisesti jokaisella on se omakin tahto vaikuttamassa itseään koskevissa ratkaisuissa. Varsinkin aikuisiällä sitä on jo sen verran kypsä persoonaltaan, että tiedostaa jo oman erillisyytensä, eikä laumahenkisyys enää niin paljon sanele oman toiminnan suuntaa. Tällöin myös auktoriteettien kunnioittaminen terveellä tavalla vähenee, jolloin yksilö uskaltaa olla sitä mitä pohjimmiltaan on, eikä toteuta vain nöyrästi muiden odotuksia.

Toki ihmisen perimmäinen luonne ratkaisee tässäkin suuresti. Jokaisella ihmisellä on yleensä omat henkilökohtaiset pyrkimyksensä, miten hän itseään haluaa ryhmähierarkiassa toteuttaa, tai kuinka hän kokee muiden palautteen tai tulkinnan omasta itsestä. Mitä vahvempi & itsetietoisempi henkilö on, sitä vähemmän hän tarvitsee muiden hyväksyntää itsetuntonsa pönkittämiseksi. Siksi erilaisiin ryhmiin identifioituminen, on tavallaan monessa mielessä vain jonkinlainen välivaihe yksilöitymisen kasvuprosessissa.
« Viimeksi muokattu: su 05.04.2015, 19:29:38 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Chama

  • Vieras
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #11 : ma 06.04.2015, 09:38:51 »
Tietenkin ympäristön vaikutukset, sekä muiden näkemykset itsestä ovat tärkeitä, ainakin identiteetin varhaisessa kehitysvaiheessa...

En tarkoittanut mitään tällaista. Puhun siitä, miten jokin identiteetti omaksutaan. Ihminen voi omaksua vain sellaisen identiteetin, joka on tarjolla ja jonka ympäristö tunnistaa. Siinä mielessä kukaan meistä ei ole täysin vapaa. Me väistämättä toistamme jotakin normia joko niin, että omaksumme normin mukaisen identiteetin; tai toki voimme yrittää rakentaa identiteetin, joka on mahdollisimman kaukana normin mukaisesta identiteetistä, mutta tällöinkin lähdemme liikkeelle tarjolla olevasta normista... täysin vapaita emme ole.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5353
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #12 : ma 06.04.2015, 10:55:38 »
Oma näkemykseni on, että identiteetti perustuu essentian ja verbin erottamispyrkimykseen. Arendt-viittaus on jotain sellaista, jota haen.

Identiteetin konsepti on tärkeä. Jos ymmärtää, mistä on todella kyse, ymmärtää maailmaa.

Katsotaan kirjainjonoa: kkkkkkkRkkkkkkkkk

Identiteetin erottaa taustaansa vasten. Jotta kyseessä olisi identiteetti, se täytyy voida erottaa taustasta. Identiteetti on se, mikä on. Perustavimmillaan se edustaisi juuri jotain, jota Platon tarkoitti ikuisilla ideoilla, asioiden essentialla.

Ihminen voitaisiin ymmärtää myös verbinä. Tällöin ajateltaisiin ihmisen ei pelkästään olevan tulemisen tilassa, vaan etteivät hänen menneet tekonsa määrittele häntä. Sillä on filosofiset ja uskonnolliset seurauksensa. Ilman essentialismin oletuksia joudumme luopumaan kaikista syytöksistä ja ansioista kuin kunniamerkeistä, tai vaatteista. Vastaavaa tilannetta kuvaa, kun syntinen kastautuu Jeesuksen nimessä, ja hänestä tulee seurakunnan jäsen. Tapahtuman ritualisoitumisen myötä ihmiset ovat unohtaneet, mitä tapahtumalla alkuaan tarkoitettiin: että ihminen todella uudestisyntyi Jeesuksen kristuksen sovitustyön kautta. Hän on menettänyt entisen identiteettinsä. Essentian vankila ei enää pidättele hänen vapautettua sieluaan (tai päinvastoin, hänen todellinen essentiansa on pelastettu, vaan minä olenkin antikristillinen sellaisen ajattelun suhteen).
 Buddhalaisessa filosofiassa ajallinen kuori, mennyt ja tuleva, ymmärretään harhana, ei-todellisena. Ainoa todellisuus on nyt-hetki, ja kärsimykset johtuvat takertumisesta siihen, mikä on ei-todellista. Boddhisattva on vapautunut essentialistisen ajattelun ongelmista, tai nähnyt essentian ja tulemisen paradoksin taakse. Hän ymmärtää kärsimyksen luonteen, ja haluaa auttaa kaikkia siitä vapautumiseksi:

"There are these five ways of subduing hatred by which, when hatred arises in a monk, he should wipe it out completely. Which five?

"When one gives birth to hatred for an individual, one should develop good will for that individual. Thus the hatred for that individual should be subdued.

"When one gives birth to hatred for an individual, one should develop compassion for that individual. Thus the hatred for that individual should be subdued.

"When one gives birth to hatred for an individual, one should develop equanimity toward that individual. Thus the hatred for that individual should be subdued.

"When one gives birth to hatred for an individual, one should pay him no mind & pay him no attention. Thus the hatred for that individual should be subdued.

"When one gives birth to hatred for an individual, one should direct one's thoughts to the fact of his being the product of his actions: 'This venerable one is the doer of his actions, heir to his actions, born of his actions, related by his actions, and has his actions as his arbitrator. Whatever action he does, for good or for evil, to that will he fall heir.' Thus the hatred for that individual should be subdued.

"These are five ways of subduing hatred by which, when hatred arises in a monk, he should wipe it out completely."


http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/an/an05/an05.161.than.html

Minulle identiteetti (identity) tarkoittaa hyvin paljon samaa, mitä kielen kategoriat. On vaikea puhua tulemisesta tekemättä siitä kategoriaa, ja siksi sanon olevan eroa ajattelulla kategorioiden kautta ja kategorisella ajattelulla. Jotta identiteetin voisi hyväksyä, täytyy ensin hylätä kaikki identiteetit. Synti ei johdu tästä yksilöstä, pahuudella ei ole identiteettiä, essentiaa. Jos kuvittelemme pahuuden identiteettinä, emme ole ymmärtäneet sitä todella. Hiukan hassuna pidän joskus yhteiskuntatieteellistä keskustelua identiteeteistä, kun muinaiset uskonnolliset filosofiat tarttuivat aiheeseen paremmin kuin moderni yhteiskuntatiede on kyennyt. Ikäänkuin ihmiskunta olisi ehtinyt unohtaa, mitä ajatteli tuhansia vuosia sitten, ja yrittäisi sen sijaan keksiä uutta kieltä saman asian sanomiseksi.
« Viimeksi muokattu: ma 06.04.2015, 11:14:33 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Paikalla Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7320
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #13 : ma 06.04.2015, 11:12:18 »
Tietenkin ympäristön vaikutukset, sekä muiden näkemykset itsestä ovat tärkeitä, ainakin identiteetin varhaisessa kehitysvaiheessa...

En tarkoittanut mitään tällaista. Puhun siitä, miten jokin identiteetti omaksutaan. Ihminen voi omaksua vain sellaisen identiteetin, joka on tarjolla ja jonka ympäristö tunnistaa. Siinä mielessä kukaan meistä ei ole täysin vapaa. Me väistämättä toistamme jotakin normia joko niin, että omaksumme normin mukaisen identiteetin; tai toki voimme yrittää rakentaa identiteetin, joka on mahdollisimman kaukana normin mukaisesta identiteetistä, mutta tällöinkin lähdemme liikkeelle tarjolla olevasta normista... täysin vapaita emme ole.

Niin ihmismieli peilaa maailmaa ja maailmasta myös identiteettinsä rakentaa. Aivot eivät edes tunnista itseänsä ilman kokemusta. Ihmisellä tietenkin on ihmisenä olemisen edellytykset. Paljon on siitäkin kysymys miten elämään on saanut lähtökohdat, pieni lapsi kun oppii matkimalla ja on vaikutteille altis. Myös kielelliset valmiudet vastaavuus aivojen neuronien muodostukseen tapahtuu opitun mukaan. Tynnyrissä kasvanut ei opi edes puhumaan.

Aikuisena voimme kyllä huomata tapojemme ja tottumuksemme vaikutuksia, ehkä jopa huomata, mistä jotkut asenteemme ovat peräisin. Ihminen laumaeläimenä omaksuu laumansa proviilia ja sovittautuu siihen. Nykyisin tietenkin tuo proviili saattaa olla paljon laajempi kuin ennen ja ehkäpä sitä persoonaansa rakentaa jossain määrin myös tietoisesti opettelemalla uusia toimintamalleja.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #14 : ma 06.04.2015, 11:41:49 »
Tässä identiteetin omaksumisen eri puolien merkityssuhteiden tarkastelussa, otin itsekin esiin nimenomaan niiden moninaiset ilmenemismuodot. Kun puhutaan tämän käsitteen varsinaisesta ominaisluonteesta, niin emme tietenkään voi välttyä siltä tosiasialta, että identiteetin osatekijät muodostuvat aina osin tarjolla olevista lukuisista vaihtoehdoista, johon kuuluvat niin sosiaaliset sekä ympäristön luomat konstruktiot, kuin yksilön itsekin muokkaamat viitekehykset. Tästä johtuen, koko identiteetin käsite on itsessään varsin monimerkityksellinen, eikä siihen ole olemassa vain yhdenlaista lähestymistapaa.

Jos katsotaan asiaa puhtaasti sosiologisesta perspektiivistä käsin, niin identiteetin muotoutumisessa persoonalliseen kokonaisuuteen kiinnittyy kyllä tietynlaisten vaikutteiden kautta erilaisia osia, joita eri elämänvaiheissa omaksutaan, eivätkä ne vaikuttavina tekijöinä tietenkään voi olla täysin vapaita ympäristöstään. Mutta ne voidaan kiistatta kaikki kyllä nähdä identiteettiin kuuluvina itsenäisinä osa-alueina, joita yksilö projisoi persoonansa kautta; vertailemalla samalla omaksumaansa aineistoa ympäröivän todellisuuden tarjoamiin määrittelyihin. Ihmisellä on kuitenkin tavallaan olemassa tietyntyyppinen itsenäinen ratkaisuvalta; miten hän näiden lukuisten tyypittelyjen seasta löytää oman tahtonsa alaiset toimintatavat, jotka sitten tietynlaisina eroavaisuuksina tekevät jokaisesta sen ainutkertaisen yksilön, mikä hänestä on identiteetin muokkaantumisen johdosta rakentunut.
« Viimeksi muokattu: ma 06.04.2015, 11:50:39 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14553
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #15 : ti 07.04.2015, 09:12:47 »
Tietenkin ympäristön vaikutukset, sekä muiden näkemykset itsestä ovat tärkeitä, ainakin identiteetin varhaisessa kehitysvaiheessa...

En tarkoittanut mitään tällaista. Puhun siitä, miten jokin identiteetti omaksutaan. Ihminen voi omaksua vain sellaisen identiteetin, joka on tarjolla ja jonka ympäristö tunnistaa. Siinä mielessä kukaan meistä ei ole täysin vapaa. Me väistämättä toistamme jotakin normia joko niin, että omaksumme normin mukaisen identiteetin; tai toki voimme yrittää rakentaa identiteetin, joka on mahdollisimman kaukana normin mukaisesta identiteetistä, mutta tällöinkin lähdemme liikkeelle tarjolla olevasta normista... täysin vapaita emme ole.

Niin ihmismieli peilaa maailmaa ja maailmasta myös identiteettinsä rakentaa. Aivot eivät edes tunnista itseänsä ilman kokemusta. Ihmisellä tietenkin on ihmisenä olemisen edellytykset. Paljon on siitäkin kysymys miten elämään on saanut lähtökohdat, pieni lapsi kun oppii matkimalla ja on vaikutteille altis. Myös kielelliset valmiudet vastaavuus aivojen neuronien muodostukseen tapahtuu opitun mukaan. Tynnyrissä kasvanut ei opi edes puhumaan.

Aikuisena voimme kyllä huomata tapojemme ja tottumuksemme vaikutuksia, ehkä jopa huomata, mistä jotkut asenteemme ovat peräisin. Ihminen laumaeläimenä omaksuu laumansa proviilia ja sovittautuu siihen. Nykyisin tietenkin tuo proviili saattaa olla paljon laajempi kuin ennen ja ehkäpä sitä persoonaansa rakentaa jossain määrin myös tietoisesti opettelemalla uusia toimintamalleja.
Tuo Chaman pontti kuitenkin menee vielä pidemmälle mielestäni. Et voi omaksua sellaista naiseutta, jota ympäristö ei naiseudeksi tunnista. Jos omaksut sellaisen naiseuden, joka koostuu vain piirteistä, joille ympäristö antaa jonkin muun epiteetin kuin naiseus, tulee tämä naiseutesi kuitenkin käsitellyksi nimenomaan niiden yleisistä naiseuteen liittyvistä piirteistä poikkeamisena. Se siis ei ole vapaa yleisistä naiseuteen liitetyistä käsitteistä.

Tämän huomaa hyvin selvästi siitä, miten homoista poimitaan ns. naisellisia piirteitä ja eleitä tai kuinka epänaisellisuus on juurikin sitä, että omaa / omaksuu miehekkäiksi koettuja ja nimettyjä piirteitä. Transihmisissäkin me automaattisesti näemme yhdistelmän hyvin stereotyyppisiä feminiinisyyden ja maskuliinisuuden merkkejä. Meillä ei ole mitään piilopaikkaa, jossa voisimme määritellä identiteettimme vapaasti ilman näitä kytköksiä - jos olemme missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Hauskasti tämä ilmenee vaikkapa keskustelupalstoilla. Jatkuvasti nimimerkeistä tehdään oletuksia siitä, ovatko he miehiä vai naisia. Hauskasti koko kirjoitushistoriallekin tuntuu laskeutuvan selvä tulkintamalli silloin, kun aluksi epäselvä sukupuoli käykin ilmi. Kun sukupuoli-identiteetti on muilla tiedossa, on enää mahdotonta yrittää luoda sitä omaehtoisesti. Kaikki mitä kirjoitat peilautuu jatkossa sukupuoleen.

Paikalla Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7320
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #16 : ti 07.04.2015, 10:20:14 »

Hauskasti tämä ilmenee vaikkapa keskustelupalstoilla. Jatkuvasti nimimerkeistä tehdään oletuksia siitä, ovatko he miehiä vai naisia. Hauskasti koko kirjoitushistoriallekin tuntuu laskeutuvan selvä tulkintamalli silloin, kun aluksi epäselvä sukupuoli käykin ilmi. Kun sukupuoli-identiteetti on muilla tiedossa, on enää mahdotonta yrittää luoda sitä omaehtoisesti. Kaikki mitä kirjoitat peilautuu jatkossa sukupuoleen.

Peili  heijastaa omien vikojensa, tai sanotaan ominaisuuksiensa kautta. Peilaat siis aina itseesi. Oletuksethan ovat omia.


Jokaisessa ihmisessä on oman kokemusmaailmansa mukaisia ihmisryhmiä joista on ottanut mallia (miehiä tai naisia) on selvää, että tytöt matkivat naisia ja pojat miehiä. Oli selvää ainakin aiemmin, nykyisin kaiketi tuotakin media ja muut "pedot lienevät sekoittaneet, kirkollakin on pyrkimystä yhteiskunnallistaa itseään tuossakin suhteessa.

Jaa mistä naiseuden tunnistaa, he ovat yleensä monisanaisia ja tunteellisia, aika helppoa.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14553
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #17 : ti 07.04.2015, 11:25:44 »


Jaa mistä naiseuden tunnistaa, he ovat yleensä monisanaisia ja tunteellisia, aika helppoa.

Näin varmasti ajatellaan. En ota kantaa siihen, onko perusteita. Mutta jo tuo asettaa mahdottomaksi olla lyhytsanainen tai rationaalisesti suhtautuva nainen naisellisesti. Näetkös? Joko olet naisellinen ja tunteellinen tai olet epänaisellisesti rationaalinen. Sitä majdollisuutta ei ole olemassakaan yksilöllä, että olisi naisellinen ja rationaalinen / lyhytsanainen tuppisuu. Sille taas syntyy heti jonkinlainen merkitys, jos olet nainen, mutta epänaisellinen. Ihan yhtä lailla kuin sille, että olet mies, mutta epämiehekäs. Näin siis on perusteita väittää, ettemm voi valita vapaasti identiteettiämme, koska valinnoillemme annetaan merkityksiä, joita emme pysty itse kontrolloimaan. On ihan eri asia olla sukupuolensa mukainen kuin sukupuolensa vastainen. Tästä muuten johtuu vaikkapa se, että transsukupuolisilla on hankala olo. Jos naisellisilla tai miehekkäillä tavoilla ei olisi oletusarvoa suhteessa genitaaleihin, he voisivat vapaasti valita oman feminiiniytensä ja maskuliinisuutensa asteen ja ilmentämisen. On hyvin eri asia, jos mies laittaa huulipunaa kuin jos nainen laittaa. Vaikka periaatteessa molemmilla sen laittaminen on täysin oma valinta.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #18 : ti 07.04.2015, 12:49:27 »
Tämäkin sukupuolista identiteettiä käsittelevä probleema voidaan nähdä monelta eri suunnalta, eikä se aina selity pelkästään biologisten tai fysiologisten osatekijöiden vaikutussuhteista toisiinsa. On myös erotettava toisistaan seksuaalinen suuntautuneisuus, kuin varsinainen ihmisen sukupuoli-identiteetti. Tietenkin ne yksilön ulospäin suuntautuvat ominaispiirteet ovat selvästikin niitä tekijöitä, jotka yleensä virittävät ennakkoasetelmat erilaisten määrittelyjen syntymiselle.

Sukupuolisen identiteetin valitsee kuitenkin ensisijaisesti ihminen itse, ympäristön vaikutteiden ollessa silloin myös määräävinä tekijöinä. Mutta seksuaalinen suuntautuminen itsessään ei tästä johtuen niinkään noudata tahdonalaisen toiminnan kriteerejä; vaan kyse on pitkälti arvovalinnoista, joita yksilö tekee omaa identiteettiään muodostaessaan. Näillä asioilla ei silti tarvitse olla henkilölle itselleen suurta merkitystä; jos hän vain kokee olevansa ennen muuta persoonana määrittelemätön, sen sijaan että olisi sukupuoleensa sidottu muiden määrittelemä objekti.

Sukupuolisidonnainen ajatustapa taas toimii täysin sen mukaan, miten sukupuolten välistä asenteellista suhtaumistapaa korostetaan eri tilanteissa. Tämä taas johtaa siihen ikävään erottelemisen kulttuuriin, jossa erilaiset ennakkoluulot & stereotypiat saavat usein liikaakin jalansijaa. Jokainen on kuitenkin moninaisine ominaispiirteineen aina oma yksilönsä, eikä mitään pitkälle meneviä yleistyksiä kannattaisi tässäkään mielessä tehdä.
« Viimeksi muokattu: ti 07.04.2015, 13:24:30 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14553
Vs: Kuka päättää ihmisen identiteetin?
« Vastaus #19 : ti 07.04.2015, 13:36:44 »
Mutta vaikka yksilö valitseekin sukupuolisen identiteettinsä itse, niin se sukupuolisten ominaisuuksien valikoima on ennalta kulttuurimme määrittelemä. Näin ollen on mahdotonta valita miehekästä tapaa käyttää huulipunaa tai naisellista tapaa syljeskellä.

Jään pohtimaan sitä, kuinka paljon vaikkapa ammatin valinnat ovat halua valita naisellinen / miehekäs ala ja kuinka paljon sitä, että itse ala tosiaan tuntuu omaan persoonaan sopivalta. Onko siis persoonaan sopivaa olla naisellinen / miehekäs juuri kulttuuristen odotusten mukaisesti vai onko persoonassa jotain, joka saa käyttäytymään tavalla, jonka kulttuurisesti liitämme toiseen sukupuoleen? Tilanteet ovat lähellä toisiaan, vaan eivät tarkaan ottaen ihan samat kuitenkaan.