Aivan oikein, näin pitäisikin ajatella. Mutta paljon on myös vastakkaisia käsityksiä; missä ei kyetä, tai edes haluta ymmärtää, että ihmiselämän moninaisuus on sen rikkaus, missä jokainen saa vapaasti toteuttaa itseään parhaaksi katsomillaan tavoilla, kunhan ei aiheuta toiminnallaan muille vahinkoa. Vaihtoehtojen runsaus on tässä tapauksessa hyvinkin moninainen. Tätä ajattelua pitäisi enemmänkin arvostaa, sekä muutenkin yksilönvapauksien ohella jokaisen kunnioittaa.
Yksinelämisen hyviä puolia kartoittaessa, tullaan sitten sen etuoikeutettuun asemaan, missä ei todellakaan tarvitse tehdä tekemisistään tiliä kenellekään. Voi mennä & tulla miten itse haluaa, voi raivata oman tilansa, missä on aikaa tehdä asioita kenenkään häiritsemättä. Silloin voi ideoida, pohdiskella sekä luoda rauhassa omia juttujaan, mitä parisuhteessa elämisen kautta ei aina kykene toteuttamaan. Tosin järjestelykysymyksiä nämäkin pitkälti ovat, eikä niitä voi yleistää kaikkia parisuhteissakaan eläviä koskeviksi.
Toiset yksilöllisyyttä omassa elämässään korostavat vaan arvostavat enemmän olemisensa vapautta, eivätkä näin ole valmiita sitoutumaan pitkäaikaiseeen suhteeseen kenenkään kanssa. Tämä ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että olisi jotenkin itsekäs muita kohtaan. Yksineläjälläkin voi olla vilkas sosiaalinen elämä, jossa ystäviä tai ihmissuhteita riittää, eikä tarvitse olla halutessaan kokonaan yksin. Pitää siis erottaa yksin oleminen yksinäisyydestä, varsinkin jos tämä elämäntapa on valittu vapaaehtoisesti. Onneksi mikään pakko ei nykymaailmassa ainakaan sivistyneissä kulttuureissa edellytä edes pariutumaan, eikä perustamaan väkipakolla perhettäkään.
Nykysuuntaus on toivon mukaan inhimillisen edistyksen kautta siirtymässä yhä yksilöllisempien valintojen suosimaan yhteiskuntamalliin, missä annetaan ihmiselämälle mahdollisuus erilaisille vaihtoehdoille; toisin sanoen saa tehdä sitä mitä itse haluaa elämältään, eikä ole pakotettu toimimaan automaattisesti ympäristön tai yhteisön odotusten mukaan. Tälläinen ajattelu on mielestäni vapauttavaa kaikin puolin, jota pitäisi tukea ihmiselämän ihan alusta lähtien. Yksineläjien kasvava joukko kun ei ole kuitenkaan osoitus mistään yhteiskunnan rappiosta; vaan sen pysyvä murros, kaikkine muutosvoimineenkin on väistämätön ilmiö lähes kaikilla elämänalueilla.